6. Ohjelmat ja alaohjelmat
6.7. Kaupalliset kalakannat (BALFI-D03)
86 Suomen merenhoidon seurantakäsikirja
Lisäkehitystarpeita: Siianpoikasnuottauksia on vuosittain tehty Pohjanlahdella 2–3 alueella, joista tarkistetaan vieraslajit. Näytteenottoa tulisi laajentaa (mahdollisesti tuleva oma indikaattori) ja lisätä näytteenottopaikkoja perinteisten hiekkarantojen lisäksi muillekin nuottaukseen sopiville habitaateille (mutta tämä vaatii lisäresurssointia).
Näytteenottopaikkojen määrä ja sijainti sovitetaan sen mukaisesti myöhemmin.
Katiska- ja mertapyynti voidaan sijoittaa myös satamien ulkopuolelle. Tätä testataan kesällä 2013 n. 20 sataman läheisyydessä ja tulosten perusteella näiden pyydysten sijoittelua voidaan optimoida pyydystämään mahdollisimman hyvin vieraslajeja.
Vielä harvalukuisten vieraslajien ja paikallisen yksilörunsauden muutoksen arviointiin täytyisi kehittää seurantaa runsaasti merivettä käyttävien laitosten kanssa, heidän putkistoihinsa.
Näytteenotto voitaisiin tehdä otannalla sisääntulovedestä. Näytteenottoa ei ole vielä toiminnassa, mutta on kokeiltu ja havaittu toimivaksi. Tätä voitaisiin kehittää, jolloin näytteenoton ajoitus (esim. viikoittain biomassan poiston yhteydessä) ja näytemäärät olisi selvitettävä tarkemmin.
Indikaattorit ja ympäristötavoitteet: Kalatalouden EU-tiedonkeruuohjelma tuottaa laajasti sekä taloudellis-yhteiskunnallista että biologista tietoa. Alla mainitut indikaattorit perustuvat joko osittain tai kokonaan tiedonkeruuohjelman tuottamaan tietoon.
Indikaattoreihin tarvittavat tiedot ja yhteenvedot tuotetaan kansainvälisenä yhteistyönä kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) työryhmissä. Tiedot tuotetaan kantakohtaisesti. Esimerkiksi kaikki Itämeren kilohailit kuuluvat samaan kantaan, jolle tuotetaan vain yksi yhteinen arvio. Suomenlahden ja Saaristomeren silakat kuuluivat
”pääaltaan kantaan”, kun taas Selkämeren ja Perämeren silakat käsitellään erillisinä kantoina.
• Silakka, kilohaili ja turska: kantakohtainen kalastuskuolevuus
Tavoitteena on, että kantoihin kohdistuva kaupallinen kalastus on järjestetty niin, että kantakohtainen kalastuskuolevuus ei ylitä maksimaalista kestävää tuottoa vastaavaa tasoa.
• Silakan ja kilohailin kantojen kutukannan koko
Tavoitteena on, että silakan ja kilohailin kutukantojen koko pysyy riittävänä, jotta kannan uusiutuminen on turvattu.
• Lohen toteutunut vaelluspoikastuotanto suhteutettuna olemassa olevaan poikastuotantopotentiaaliin
Tavoitteena on se, että lohen kalastus Itämerellä on järjestetty niin, että kutujokiin pääsee nousemaan niin paljon emokaloja, että jokikohtainen luonnonpoikastuotanto on vähintään 50 % tai 75 % jokikohtaisesta potentiaalisesta poikastuotannon kapasiteetista.
• Tornionjokeen ja Simojokeen nousevien lohien määrä
Tavoitteena on, että emokaloja nousee jokiin niin runsaasti, että niiden määrät riittävät laskennallisesti tuottamaan luonnonpoikasia vähintään 50 % / 75 % jokikohtaisesta potentiaalisesta poikastuotannon kapasiteetista.
Yleisenä tavoitteena on se, että kaupallisesti hyödynnettävien kalojen kannat ovat
”turvallisten biologisten rajojen” sisällä ja niiden hyödyntäminen on kestävää.
Mitattavat ominaisuudet ja menetelmät: Seurannan kohteena olevista lajeista otetaan säännöllisesti saalisnäytteitä ammattikalastuksen saaliista. Näytteistä määritetään mm.
kalojen ikää ja kasvua.
Silakan ja kilohailin esiintymistä ja runsautta arvioidaan kaikuluotauksella. Turskalla esiintymistä ja runsautta arvioidaan koetroolauksilla Itämeren pääaltaalla ja eteläosissa.
Sekä kaikuluotauksien että koetroolausten yhteydessä otetaan myös yksilönäytteitä.
Lohen vaelluspoikasten määrää arvioidaan smolttirysillä, joilla pyydystetään mereen vaeltavia poikasia. Kudulle nousevien emojen määriä arvioidaan Didson-luotaimella.
Menetelmiä on kuvattu tarkemmin kansallisessa tiedonkeruuohjelmassa (ks. kohta
”Alaohjelman lyhyt kuvaus”).
Alaohjelman alkamisvuosi: Kalatalouden EU-tiedonkeruuohjelma on käynnistetty vuonna 2002. Tietoja Itämeren silakka-, kilohaili-, turska- ja lohikannoista on kerätty useiden vuosikymmenten ajan aikaisemminkin. Lohen vaelluspoikasseurannat Aloitettiin Simojoessa 1977 ja Tornionjoessa 1987. Jokiin nousevien emolohien seurannat aloitettiin Simojoessa 2003 ja Tornionjoessa 2009.
Alueellinen kattavuus ja havaintoverkko: Havaintoverkko on hyvin erilainen eri lajeille ja menetelmille. Havaintoverkon kuvaukset löytyvät teksti- ja taulukkomuodossa kansallisesta tiedonkeruuohjelmasta (ks. kohta ”Alaohjelman lyhyt kuvaus”).
Havainnoinnin kattavuus merialueilla.
Merialue Rannikko Avomeri
Perämeri x x
Merenkurkku x x
Selkämeri x x
Ahvenanmeri x x
Saaristomeri x x
Pohjoinen Itämeri x x
Suomenlahti x x
Havainnoinnin ajallinen kattavuus: Havainnoinnin ajallinen kattavuus on hyvin erilainen eri lajeille ja menetelmille. Kuvaukset löytyvät teksti- ja taulukkomuodossa kansallisesta tiedonkeruuohjelmasta (ks. kohta ”Alaohjelman lyhyt kuvaus”).
88 Suomen merenhoidon seurantakäsikirja
Yhteensopivuus kansallisen, EU-lainsäädännön tai muun kansainvälisen sopimuksen seurannan kanssa
Ominaisuus Vesienhoito Merenhoito Kalatalouden Luonto- Lintu HELCOM
(VPD) (MSD) tiedonkeruu dir. direkt
Kaupallisten lajien kalastus-
kuolevuus x x
Kutukannan
koko x x
Lohen vaellus-
poikasten määrä x x x
Jokiin nousevien
lohien määrät x x x
Alaohjelman riittävyys: Alaohjelma tuottaa kokonaisuudessaan riittävät aineistot kansainvälisen säätelyn kohteena olevien lajien kannoista. Ainoa poikkeus on Perämeren silakkakanta, josta ei kerätä kaikuluotausaineistoja kannan taloudellisen merkityksen vähäisyyden takia. Aineisto tuottaa luotettavaa tietoa luonnollisesta ja kalastuksen aiheuttamista kannanvaihteluista.
Laadunvarmistusmenetelmät: Laadunvarmistus on sisällytetty kansalliseen tiedonkeruuohjelmaan (ks. kohta ”Alaohjelman lyhyt kuvaus”).
Tiedonhallinta: Saalisnäytteenottoon liittyvät aineistot tallennetaan omaan Oracle-tietokantaan, josta tiedot on siirrettävissä Itämeren alueen yhteiseen tietokantaan (FISHFRAME). Kaikuluotausaineistot tallennetaan EU-laajuiseen yhteiseen tietokantaan.
Lohiaineistot kootaan kansalliseen tietokantaan. HELCOM esittelee vuosittain yhteenvedon ICES WGBAST -työryhmän lohituloksista: http:// www.helcom.fi/baltic-sea-trends/biodiversity/indicators/abundance-of-salmon-spawners-and-smolt/.
Kehitystarpeet: Suomessa tiedonkeruuohjelmaan sisältyen kerätään jonkin verran saalisnäytteitä myös tärkeimmistä rannikkolajeista (kuha, ahven ja siika). Tämän näytteenoton mahdollista riittävyyttä ja käyttökelpoisuutta rannikkolajeihin liittyvien suunnitteilla olevien indikaattorien lähtöaineistona tulisi arvioida.
6.7.2. Ammattikalastuksen saalistilastointi (BALFI-D03-2) Vastuullinen viranomainen: RKTL
Kuvaajat, kriteerit ja paineet: Kaupalliset kalakannat (kuvaaja 3, MSD-kriteerit 3.1, 3.2 ja 3.3). Seuranta tuottaa myös tietoa kalastuspaineesta.
Alaohjelman lyhyt kuvaus: Ammattikalastajat ovat velvollisia raportoimaan kalastusta ja saalista koskevat tiedot viranomaisille määräaikoina tehtävillä saalisilmoituksilla. Tiedot kootaan yhteen ja julkaistaan vuosittain. Tarkemmat tiedot menetelmistä ja tietojen tavallisimmasta esitysmuodoista löytyvät esimerkiksi julkaisusta: Ammattikalastus merellä
2011. Riista- ja kalatalous. Tilastoja 2/2012 tai
http://www.rktl.fi/tilastot/aihealueet/ammattikalastus_merella/ammattikalastus_merella.html Indikaattorit ja ympäristötavoitteet: Ammattikalastuksen saalistietoja käytetään yhtenä tietolähteenä kansainvälisesti säädeltävien kalakantojen tilan arvioinneissa.
Ammattikalastuksen saalistiedosta saadaan lisäksi aineistoa yhteen rannikkolajeja koskevaan indikaattoriin:
• Kuhan, siian ja ahvenen yksikkösaaliit Hyvän tilan tilatavoitteina ovat:
• tärkeimpien rannikkolajien kohdalla kalastus on kestävää (Fmsy tai vastaava ei ylity) ja kesken kasvuisiin ei-sukukypsiin kohdistuva kalastusteho on mahdollisimman vähäinen;
• tärkeimpien kalastuksen kohteena olevien rannikkolajien (kuha, siika, ahven)
populaatioissa kookkaiden kutukalojen osuus ja sukukypsyyden saavuttamiskoko ovat riittävän korkeita, jotta kalakannoista saadaan suuri ja kestävällä tasolla oleva saalis ja kutemaan pääsevien kalojen joukko pysyisi laajana ja haitallisten geneettisten muutosten riski minimoituisi.
Yleisenä ympäristötavoitteena on, että kalastus on kaikkien saalislajien osalta kestävää, eikä kalastus aiheuta merkittävää haittaa muulle meriympäristölle.
Mitattavat ominaisuudet ja menetelmät Saaliit
Ammattikalastuksen saaliit ilmoitetaan lajeittain kiloina.
Pyyntiponnistus
Pyyntiponnistus ilmoitetaan tavallisimmin verkko- tai rysä- tai troolauspäivinä. Suuremmilta aluksilta kerätään tiedot myös troolivetoihin käytetystä ajasta.
Yksikkösaalis
Yksikkösaalis (CPUE) esitetään lajikohtaisesti saaliin määränä (kg) yhtä pyydystä ja yhtä pyyntivuorokautta kohden. Yksikkösaalis lasketaan nollasta poikkeavista
saalishavainnoista.
Ammattikalastajat ovat velvollisia raportoimaan kalastusta ja saalista koskevat tiedot viranomaisille määräaikoina tehtävillä saalisilmoituksilla. Vähintään 10 metriä pitkien alusten kalastustiedot ilmoitetaan EU-kalastuspäiväkirjalla. Päiväkirjalla ilmoitetaan pyyntikertakohtaisesti kalastuspäivämäärä, saaliin määrä kalalajeittain, pyyntialue eli tilastoruutu, kalastuksessa käytetty pyydys ja pyydysten määrä sekä troolin vetoaika tunteina. Alle 10 metriä pitkien alusten kalastus lohisaalista lukuun ottamatta ilmoitetaan kuukausikohtaisella rannikkokalastuslomakkeella. Lomakkeella ilmoitetaan saaliin määrä kalalajeittain, tilastoruutu, kalastuksessa käytetty pyydys, pyydysten ja pyyntipäivien määrä sekä sivusaaliin ja poisheitetyn kalan määrä lajeittain. Alle 10 metriä pitkien alusten lohenkalastus ilmoitetaan pyyntikertakohtaisella rannikkokalastajan lohenkalastusilmoituksella
Alaohjelman alkamisvuosi: Aineisto on elektronisessa muodossa vuodesta 1980 alkaen.
Alueellinen kattavuus ja havaintoverkko: Tiedot kerätään tilastoruuduittain ks. alla oleva kartta aluejaosta.
Merialue Rannikko Avomeri
Perämeri x x
Merenkurkku x x
Selkämeri x x
Ahvenanmeri x x
Saaristomeri x x
Pohjoinen Itämeri x x
Suomenlahti x x
90 Suomen merenhoidon seurantakäsikirja
Havainnoinnin ajallinen kattavuus: Tietojenkeruu on ympärivuotista toimintaa.
Rannikkokalastuksesta tiedot kerätään kuukausikohtaisesti, isommilla aluksilla tapahtuvasta kalastuksesta sekä kaikesta lohenkalastuksesta kalastuskertakohtaisesti.
Rajat ylittävien seurantakohteiden ja vaikutusten huomiointi: Ammattikalastuksen saaliista ja kalastuksesta kerätään vastaavat tiedot myös muissa Itämeren rantavaltioissa.
Yhteensopivuus kansallisen, EU-lainsäädännön tai muun kansainvälisen sopimuksen seurannan kanssa
Ominaisuus Vesienhoito Merenhoito Kalatalouden Luonto- Lintu-
(VPD) (MSD) tiedonkeruu direkt direktiivi HELCOM
Ammatti- kalastuksen
saalistiedot x x
Alaohjelman riittävyys: Alaohjelma tuottaa kohtuullisen luotettavat tiedot ammattikalastuksen saaliista ja pyyntiponnistuksesta.
Laadunvarmistusmenetelmät: Ammattikalastus merellä -tilasto perustuu viranomaisrekistereihin. Kaikki ammattikalastajat ovat velvoitettuja saalisilmoitusten antamiseen. Tilasto on siten periaatteessa kokonaistutkimus, mutta puuttuvien tietojen vaikutus eli vastauskato korjataan tarvittaessa jälkiosittamalla aineisto ja laskemalla ositekohtaiset painokertoimet. Vastauskadon korjauksesta aiheutuvaa satunnaisvirhettä kuvataan luottamusväleillä. Laadunvarmistuksesta tarkemmin julkaisussa: Ammattikalastus merellä 2011. Riista- ja kalatalous. Tilastoja 2/2012.
Tiedonhallinta: Elinkeinokalatalouden keskusrekisteri (KAKE).
Kehittämistarpeet: Ei välittömiä kehittämistarpeita.
Viitteet
ICES 2014. Report of the Workshop to draft recommendations for the assessment of Descriptor D3 (WKD3R), 13 –17 January 2014, Copenhagen, Denmark. ICES CM 2014/ACOM:50. 153pp.
Kuva: Samuli Korpinen