Kasvillisuus ja eläimistö

11.7.1 Vaikutukset ja vaikutusten merkittävyys

Kasvillisuus, luonnon monimuotoisuus ja huomioitavien lajien esiintymät

Hankevaihtoehdossa VE3 vaikutukset kasvillisuuteen, luonnon monimuotoisuuden kannalta ar-vokkaisiin kohteisiin sekä huomioitavien lajien esiintymiin ovat kokonaisuutena vähäisemmät kuin edellisissä hankevaihtoehdoissa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että Soklin alueelle sijoittuu vähemmän toimintoja ja hankealueet kattavat kokonaisuutena huomattavasti edellisiä vaihtoehtoja pienemmän maa-alan. Suorien vaikutusten vähentymiseen vaikuttaa rikastamon ja erityisesti laajan rikastus-hiekan läjitysalueen sekä siihen liittyvän selkeytysallaskokonaisuuden puuttuminen. Hankevaih-toehdosta VE3 ei luonnollisesti aiheudu myöskään rikastusprosessiin liittyviä vesistövaikutuksia.

Hankevaihtoehdon VE3 vaatima kokonaispinta-ala on 14–18 km², mikä on noin 50 % vähemmän kuin hankevaihtoehdoissa VE1 ja VE2.

Malmin louhinta-alueen sekä malmialueelta poistettavan pintamaan läjitysalueiden osalta hanke-vaihtoehdon VE3 vaikutukset ovat vastaavat kuin hankevaihtoehdossa VE1 (ks. luku 9.7). Sama koskee myös louhinnasta aiheutuvien vesistövaikutusten kasvillisuus- ja kasvistovaikutuksia.

Venäjälle suuntautuvan kuljetusyhteyden osalta ei hankkeen tässä suunnitteluvaiheessa ole käytös-sä tarkkoja suunnitelmia. Hankkeen kasvillisuus- ja kasvistovaikutuksia onkin mahdollista arvioida vain karkealla tasolla. Käytännössä kuljetusyhteydestä on esitetty ainoastaan yhteystarve l. vyöhy-ke, jonka sisällä linjaus kulkisi. Rautatien ja maantien osalta linjaus voisi kulkea joko Törmäojan Natura-alueen FI1301512 etelä- tai pohjoispuolelta. Hihnakuljettimen tai pumppauslinjan

puoles-279

taan on esitetty kulkevan Törmäojan ja Värriön luonnonpuiston LPU120016 (Natura-alue Värriö FI1301401) välisellä vyöhykkeellä.

Pumppauslinjavaihtoehdon osalta on suunnitelmissa esitetty kaksi vaihtoehtoista raakavesiallasta.

Toinen niistä (VE1) sijaitsee Sokliaavan (pohjoisempi) eteläosassa ja toinen (VE2) välittömästi karbonatiittialueen koillispuolella. Kummankaan vaihtoehtoisen raakavesialtaan alueelta ei ole tie-dossa havaintoja huomioitavien kasvi-, jäkälä- tai sienilajien esiintymistä.

Raakavesiallasvaihtoehdossa VE1 Sokliojan varsi ja sitä ympäröivä suoalue (pohjoisemman Sokli-aavan eteläosa) peittyisivät kangasmaalaiteineen vesialtaan alle. Alueen kasvillisuutta on kuvattu tarkemmin YVA-selostuksen erillisraportissa (Pöyry Environment 2009). Sokliojan varsi on luon-non monimuotoisuuden kannalta huomioitava kohde (läh. metsälaki – purojen ja norojen välittö-mät lähiympäristöt, rantaluhta). Allasalueen eteläreunaan rakennettaisiin pato, jonka alapuolinen Sokliojan uoma jäisi ennalleen, mutta sen virtaama vähenisi oleellisesti. Monimuotoisuuden kan-nalta huomioitava Soklioja siis osin häviäisi myös altaan eteläpuoleiselta ja karbonatiittialueen vä-liseltä vyöhykkeeltä (alueen kuvaus – erillisraportti). Raakavesialtaasta ohjattaisiin vähäisesti yli-vuotovesiä suojuottia pitkin länteen (Maskaselän Soklomien alueelle). Ylivuotovesien määrä on kuitenkin niin vähäinen, ettei niillä arvioida olevan vaikutuksia lännenpuoleisen suoalueen kasvil-lisuuteen.

Raakavesiallasvaihtoehdossa VE2 allas sijoitettaisiin karbonatiittialueen koillispuolelle Sokliojan varteen sekä Sokliaavan (eteläisempi) itäosiin. Myös tässä vaihtoehdossa monimuotoisuuden kan-nalta huomioitava Soklioja häviäisi altaan alle ennen varsinaista louhosaluetta (alueen kuvaus – erillisraportti). Alueelle on kuvioitu mm. alue-ekologisen suunnitelman luontokohde (puronvarsi-korpi; Savukoski ym. 2001). Louhosalueen sisäpuolellahan Sokliojan puronvarsi sekä Sokliaapa muuttuisivat joka tapauksessa kaivostoiminnan seurauksena (ks. luku 9.7). Raakavesiallasvaih-toehdossa VE2 myös Sokliaavan (eteläisempi) itäosan suoalue jäisi veden alle.

Suunnitelman mukaan raakavesiallasvaihtoehto VE2 ulottuisi lähelle Törmäojan Natura-aluetta.

alueisiin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan myöhemmässä vaiheessa erillisessä Natura-arvioinnissa. Allasrajauksen ja Natura-alueen välissä sijaitsee vedenjakaja, joten alustavan tarkas-telun mukaan Natura-alueelle ei näyttäisi aiheutuvan vaikutuksia vesialtaasta.

Ennen varsinaisen Natura-arvioinnin laatimista näyttäisi pumppauslinjavaihtoehtoon liittyvä raa-kavesiallas VE2 olevan luontoarvojen kannalta parempi vaihtoehto. Tässä vaihtoehdossa Sokliaapa (pohjoisempi) säilyisi täysin luonnontilaisena kokonaisuutena. Lisäksi Sokliojan yläosat ranta-alueineen säilyisivät luonnontilassa noin kilometrin etäisyydelle karbonatiittialueen koillisreunasta.

Toisaalta raakavesivaihtoehdossa VE1 Sokliaavan (eteläinen) itäosat säilyisivät suoalueena, joskin tälle alueelle kohdistunee joka tapauksessa jonkinasteisia vaikutuksia malmin louhinnasta. Raaka-vesialtaiden toiminnanjälkeisestä käytöstä ei ole hankkeen tässä vaiheessa laadittu suunnitelmia.

Vaikutusarvioinnin osalta on huomioitava, ettei kaivosalueen ja valtakunnanrajan välisen alueen uhanalaistietoja ole tarkistettu kauttaaltaan tässä suunnitteluvaiheessa (puutteita Törmäojan Natu-ra-alueen ja Värriön luonnonpuiston välisellä vyöhykkeellä). Metsähallituksen kuvioaineistot oli-vat käytössä ainoastaan kaivoshankealueelta (louhosalue + vaihtoehtoiset rikastushiekan läjitysalu-eet lähiympäristöineen).

Törmäojan Natura-alueen eteläpuolinen metsäalue on esitetty yhtenä kohteena (Isoselkä-Saihonmurusta, yht. 3 100 ha) raportissaMetsä-Lapin suojelemattomat metsäerämaat (Liimatainen ym. 2006). Tulppion alue-ekologisessa suunnitelmassa tälle alueelle on rajattu sekä luontokohteita että laajoja ekologisten yhteyksien alueita.

280

jon vanhan metsän indikaattorikääväkkäitä; näiden lajien esiintyminen painottuu selvästi vanhoihin luonnontilaisiin metsiin. Tällä alueella on vaarantuneiden pohjanrypykän (Phlebia centrifuga), pursukäävän (Amylocystis lapponica) ja sirppikäävän (Skeletocutis lenis) sekä silmälläpidettävien (ei uhanalainen) korpiludekäävän (Skeletocutis odorata), liekokäävän (Gloeophyllum protractum), louhennahkan (Laurilia sculata), riekonkäävän (Antrodia albobrunnea), ruostekäävän (Phellinus ferrugineofuscus) ja rusokantokäävän (Formitopsis rosea) esiintymiä. Putkilokasvilajeista Pierku-linnotkossa sijaitsevat vaarantuneen (VU) ja kansainväliseksi vastuulajiksi luokitellun pohjannoi-danlukon (Botrychium boreale) sekä alueellisesti uhanalaisen (RT) kanervisaran (Carex ericeto-rum) esiintymät. Törmäojan Natura-alueen pohjoispuolelta puolestaan on tiedossa yksi alueellisesti uhanalaisen (RT) suopykäsammalen (Barbilophozia binsteadii) esiintymä. Käytössä olleiden uhan-alaistietojen perusteella hankevaihtoehto VE3:n yhteystarvevyöhykkeellä ei olisi luontodirektiivin liitteessä IV esiintyvien, rauhoitettujen tai erityisesti suojeltujen lajien esiintymiä.

Eläimistö

Louhosalueella ja sen välittömässä ympäristössä eläimistöön ja sen elinympäristön monimuotoi-suuteen kohdistuvat vaikutusmekanismit ja vaikutukset ovat samat kuin hankevaihtoehto 1:ssä (lu-ku 9.7). Laajaa rikastushiekka-allasta ei rakenneta, mikä pienentää eläimistöön kohdistuvia vai(lu-ku- vaiku-tuksia.

Sokliojan keskivaiheille malmion pohjoispuolelle rakennetaan raakavesiallas, joka on pinta-alaltaan alueen muihin vesistöihin verrattuna huomattavan laaja (vaihtoehdot 0,8 km² ja 1,6 km²).

Uusi järvimäinen allas soveltuu elinympäristöksi mm. kahlaaja- ja sorsalinnuille sekä saalistusalu-eeksi joillekin petolinnuille. Tästä näkökulmasta altaan voidaan katsoa lisäävän Soklin alueen elinympäristöjen monimuotoisuutta. Alkuperäisen altaan alle jäävän suoympäristön häviäminen puolestaan vähentää monimuotoisuutta, vaikkakaan Sokliaavalla ei tiedetä olevan erityisiä luonto-arvoja.

Soklin malmi voidaan kuljettaa Venäjän suuntaan rautateitse, maanteitse, kuljettimella tai pump-paamalla. Maantien, kuljettimen tai putkien reittejä ei ole tarkemmin määritelty, vaan kuljetusra-kenteet voidaan tämän hetken tiedon mukaan sijoittaa jonnekin tälle vyöhykkeelle. Ratalinjaukset on alustavasti tehty karttatarkastelun perusteella. Aluetta ei ole inventoitu eikä teknisiä suunnitel-mia ole olemassa. Näin ollen vaikutusarvio voidaan esittää vain yleisellä tasolla.

Junarata muuttaa eniten Soklin – Värriön luonnonpuiston – valtakunnanrajan – UK-puiston rajaa-man alueen luonnetta. Se vaatii suurimrajaa-man väylän, jonka rakentaminen maamassojen siirtoineen on mittava työ. Junaliikenne on hyvin vilkasta (20–40 ohiajoa/vrk). Tämä kaikki aiheuttaa melua ja häiriötä asumattomaan erämaiseen ympäristöön, minkä vaikutukset ulottuvat kaikissa vaihtoeh-doissa myös Värriön luonnonpuistoon ja UK-puistoon ainakin eläinten liikkumisen muutosten sekä melusta ja tärinästä aiheutuvan häiriön kautta. Jos porotalouden vuoksi rata joudutaan aitaamaan molemmin puolin, estevaikutus eläinten liikkumiselle on hyvin suuri. Eteläisin ratavaihtoehto kul-kee aivan Värriön luonnonpuiston vieritse, joten sillä on suora melu- ja häiriövaikutus puistoon.

Alue tunnetaan edustavana suurten petoeläinten elinalueena.

Putkilinja (kaksi läpimitaltaan 400–500 mm putkea rinnakkain) rakennetaan joko maan päälle put-kisillalle siten, että sen ali pääsee kulkemaan tai maan päälle maavaraiselle perustalle. Huoltotien ja sen käytön haitallinen vaikutus eläimistölle on oletettavasti suurempi kuin itse putkilinjan. Kui-tenkin kuljettimen ja putkilinjan vaikutukset alueen eläimistön elinoloihin ovat selvästi lievemmät kuin junaradan rakentamisen ja käytönaikaiset vaikutukset.

Kuljetinrakenteiden rakentamisen yhteydessä syntyvä melu ja lisääntyvä ihmisvaikutus karkottavat lähialueen eläimistöä. Huoltotie rakennetaan suunnitelmien mukaan putkilinjan vierelle ja tien käy-töstä aiheutuu ajoittaista häiriötä sekä mahdollisesti pölyämistä erityisesti kesäaikana. Kuljetin voidaan rakentaan pylväiden varaan niin korkealle, että eläimet voivat kulkea sen alitse. Tällöin linjarakenteen aiheuttamat vaikuutkset eläinten liikkumiseen jäisivät vähäisemmiksi.

281

Kuljettimen ja siihen liittyvien rakenteiden (huoltotie, hihnakuljetin ja näiden vaatima käytävä maastossa) pelote- ja haittavaikutus on ilmeinen, mutta aratkin eläimet tottunevat siihen ajan myötä ainakin jossain määrin. Arimpien lajien kohdalla (esim. alueen uhanalaiset petolinnut, suurpedot) on mahdollista, että lajit alkavat jossain määrin välttelemään häiriövaikutuksen piirissä olevia alu-eita.

Koska aluetta ei ole inventoitu eikä sen luonnonarvoista ole tarkempaa tietoa, vaikutuksia yksittäi-siin eläinlajeihin ei voida arvioida tarkemmin. Alueen eläimistö on oletettavasti pääpiirteiltään sa-mankaltainen kuin Soklin alueen eläimistö (ks. luku 7.9). Linnuista herkimpiä häiriöille ja haitta-vaikutuksille ovat ne lajit, joiden vuodesta toiseen käyttämä pesäpaikka tai pesintäalue sijaitsee suunnittelualueella. Mahdollisia lajeja ovat esim. suuret uhanalaiset petolinnut. Suuret maape-toeläimet (karhu, susi ja ahma) liikkuvat hyvin laajoilla alueilla ja niiden liikkumista luontoon kuu-lumattomat rakenteet, melu ja liikenne voivat haitata. Niillä ei liene kiinteitä levähdyspaikkoja li-sääntymisajan ulkopuolella.

Metsähallituksen tietojen mukaan Törmäojan Natura-alue ja sen ympäristö ovat arvokkaimmat alueet uhanalaisten petolintujen elinalueina, jolloin Törmäojan eteläpuolella sijaitseva ratalinja oli-si todennäköisesti haitallioli-sin tässä mielessä.

11.7.2 Haitallisten vaikutusten ehkäisy

Kasvillisuus sekä huomioitavien kasvi-, jäkälä- ja sienilajien esiintymät

Hankkeen suunnittelun edetessä kuljetusyhteyden osalta on tarpeen laatia kasvillisuusselvitys, jos-sa selvitetään alueen luonnon yleispiirteet, luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet sekä huomioitavien lajien esiintymät. Kuljetuslinjauksen maastokäytävä tulee suunnitella niin, että linjaukselle löydetään luontoarvojen kannalta mahdollisimman hyvä kulkureitti. Reitin linjaus tulee lähtökohtaisesti suunnitella mahdollisimman kauas luonnonsuojelualueista ja Natura 2000 -verkoston rajauksista (UK-puisto, Ainijärven lehtojensuojelualue, Värriön luonnonpuisto, Törmä-ojan Natura-alue). Esimerkiksi suojelualueiden lähialueille sijoittuvilla maantien tai rautatien pen-gerryksillä voisi olla vaikutuksia suojelualueiden vesitalouteen. Suojelualueiden väliin jäävällä vyöhykkeellä tulee mahdollisuuksien mukaan kiertää luonnon monimuotoisuuden kannalta arvok-kaat kohteet, kuten Törmäojan eteläpuolinen vanhan metsän alue (runsaiden kääpäesiintymien alue). Yhteystarvevyöhykkeellä esiintyy myös Soklin seudulle omaleimaista aho-nummikasvillisuutta.

Hihnakuljetin tai pumppauslinja olisi rakenteeltaan huomattavasti rautatietä tai erityisesti maantietä kevyempi ratkaisu. Luontoarvojen kannalta hihnakuljettimen, pumppauslinjan tai junaradankin purkamismahdollisuus käyttöajan jälkeen olisi parempi vaihtoehto kuin alueelle pysyvästi jäävä tielinjaus.

Eläimistö

Malmin kuljetukseen tarvittavan rakenteen sijoittamisessa voidaan eläimistölle koituvia haittoja todennäköisesti vähentää välttämällä suoalueita, oja- ja jokilaaksoja sekä kasvillisuudeltaan rehe-viä alueita. Suoria suojelualueelle tulevia haittoja voidaan lieventää, kun kuljetusrakenne sijoite-taan etäälle ao. alueista. Eläinten jäämistä junan alle voitaneen vähentää rakentamalla eri kokoisia alikulkutunneleita sopiviin paikkoihin. Näiden merkitys korostuu, jos rata aidataan. Alueen riittä-vällä inventoinnilla voidaan selvittää arvokkaiden luontokohteiden sijainti ja suunnitella niiden kiertäminen tämän jälkeen.

282