”Omilta isovanhemmiltani Karjalaan ei jäänyt omaisuutta, ei taloa, ei maata, mutta sydäntä kouristava ikävä jäi.” - Nainen, 65 v.
Karjalaa voidaan määritellä monin eri tavoin. Karjala voi esittäytyä niin konkreettisena maantieteellisenä paikkana kuin myös mielessä esiintyvänä, kertomusten kautta muodostuvana paikkana. Vaikka kirjoituspyynnössä kerroin tutkielman käsittelevän lähinnä luovutetun Karjalan aluetta ja sen määrittelyä, joillekin myös Suomen puoleinen Etelä- ja Pohjois-Karjalan alue voidaan nähdä osana niin sanottua Karjalan kokonaisuutta.
Karjalaa määritellään oletetusti maantieteellisen sijainnin kautta. Useampikin kirjoittajista kuvailee, kuinka Karjalaa on hänen näkökantansa mukaan myös Suomen puoleinen Karjala. On esimerkiksi kuvailtu, että Karjala on ”alue Itä-Suomessa ja Venäjän puolella”. Toisaalta jotkut ovat tehneet tiukan rajanvedon siitä, että Suomen puoleinen Karjala ei ole osa ”oikeaa” Karjalaa. Esimerkiksi eräs kirjoittaja kertoo, kuinka hänen mielestään Karjala on oikeasti rajan takana ja ”Lappeenranta tai Joensuu
eivät ole Karjalaa vaan jotain Savon osia.” Määritelmissä on siis vaihtelua siinä, mikä nähdään maantieteellisesti Karjalaksi. Kirjoitelmissa ei kuitenkaan määritelty lainkaan luovutetun Karjalan aluetta historialliselta näkökannalta, joten olettaisin luovutetun Karjalan alueen olevan jokseenkin yksiselitteinen kirjoittajille. Lähinnä eroja oli vain siinä, koetaanko myös Suomen puoleinen Etelä- ja Pohjois-Karjalan alue osaksi Karjalaa.
Kirjoitelmissa korostuu Karjalan määrittely sukujuurien alkusijana ja usein Karjala konkretisoituu ajatuksessa suvun kotipaikasta. Karjala voidaan siis joidenkin mielissä osoittaa hyvin tarkasti tiettyyn paikkaan kohdentuviksi, eikä niinkään Karjalan koko alueeseen. Joillekin Karjala esittäytyy yhdistelmänä tiettyä paikkaa ja mielenmaisemaa.
Eräs kirjoittajista kiteyttää, kuinka hän pitää kotiseutunaan karjalaisuutta, ei niinkään tiettyä paikkakuntaa. Seuraavaksi kerron, miten Karjala nähdään menneisyyden ja muistojen paikkana ja mitä mielipiteitä siirtokarjalaisten jälkipolvilla on Karjalan nykyisestä olotilasta.
Karjala menneisyydessä ja muistoissa
”Karjala on minulle matkailukohde ja jollain tapaa saavuttamaton toiseen aikaan vangiksi jäänyt kadotettu paratiisi.” - Mies, 49 v.
Karjala määrittyy joillekin vahvasti mielikuvien kautta, eli nähdäkseni Karjala ei silloin määrity vain tiettyyn paikkaan ja sen nykytodellisuuteen, vaan paikkaa ja sen luonnetta määritellään enemmänkin menneisyyden kautta. Karjalaa on kuvailtu esimerkiksi isovanhempien kotiseuduksi ja suvun tarinoiden tapahtumapaikaksi. Eräs kirjoittaja kuvailee, kuinka Karjala menneisyyden paikkana tarkoittaa hänelle isovanhempien synnyinseudun lisäksi omien karjalaisjuurien vankkaa alkupaikkaa, jonka nykyinen merkitys on vähäisempi. Karjalassa ei välttämättä itse ole käyty, jolloin mielikuva Karjalasta on syntynyt kertomusten tai muiden asioiden kautta. Eräs kirjoittaja kuvailee kuinka sen vuoksi, että hän ei ole koskaan käynyt Karjalassa, on hän luonut oman mielikuvansa esivanhempiensa Karjalasta dokumentoidun tiedon ja aikalaisten
kertomusten pohjalta. Hän kokee, että tämän myötä kuva menneisyyden Karjalasta ei poikkea paljoakaan todellisuudesta eikä se ole vain haavekuva, vaan sillä on vastineensa talvisotaa edeltäneessä ajassa.
Kirjoitelmissa Karjala esittäytyy usein luonteeltaan kauniina muistojen ja tarujen paikkana. Karjalaa on kuvailtu kuin satumaaksi, tarunhohtoiseksi, mystiseksi paikaksi ja Karjalan on kuvailtu olevan Kalevalaan verrattavissa oleva paikka. On myös kuvailtu, kuinka Karjalassa kaikki oli kuultujen kertomuksien mukaan paremmin, ja ihmiset olivat yritteliäämpiä. Pellot olivat kivettömiä ja heinä sekä vilja kasvoivat paremmin, käet kukkuivat enemmän ja kovemmin ja heinäsirkat sirittivät kovaäänisesti. Kesät olivat lämpimiä. Metsämarjoja oli enemmän kuin missään muualla ja vesistöissä vedet olivat kirkkaampia. Eräs kirjoittaja pohtii, kuinka myös kuvataiteessa Karjala näyttäytyy katsojalle virheettömänä paratiisina maan päällä. Hän kuitenkin kommentoi tiedostavansa, kuinka Karjalan kuva romantisoitui vuosikymmenten saatossa. Joissakin kirjoitelmissa korostuu Karjalan luonne menneisyyden niin sanottuna kultamaana, jossa kaikki on ollut kauniimpaa. Tähän verraten Karjala nykyisyydessä esittäytyy hyvin erilaisena.
Usein mielikuva Karjalasta ja sen mahdollisesta kauneudesta on muodostunut esimerkiksi vanhempien tai muun suvun jäsenten kertomien tarinoiden ja kertomusten kautta. Kertomuksien Karjala ei välttämättä ole kuitenkaan ollut kaiken kattava kuvaus Karjalasta, vaan kertomuksissa ovat korostuneet vain hyvät ja kauniit muistot. Karjala voidaan nähdä erään kirjoittajan määrittelyn mukaan kullattuna muistona tai ”lapsen muistona”. Hän pohtii, kuinka evakot muistavat ihanan lapsuutensa Karjalassa ja lapsuuden kauniit, aurinkoiset kesät. ”Ei murhetta lapsen mielessä, ei huolta toimeentulosta tai leivän saannista pöytään”, kuten hän kuvailee. Hän arvelee, että jos sitä aikaa muistelisivat nyt Karjalasta lähteneet aikuiset, olisivat muistot enemmän arkipäiväisiä ja vastaisivat kanta-Suomen puolen aikalaisten muistoja. Eräs toinen kirjoittaja kuvailee, kuinka hän siirtokarjalaisen äitinsä juttujen perusteella aluksi koki Karjalan nostalgisena ja hienona paikkana, jossa aurinko paistoi aina ja kavereiden kanssa pidettiin hauskaa ja kepposteltiin. Kirjoittaja kuitenkin kertoo aikuisena saaneensa kuulla, kuinka elämä äidin kotiseudulla oli köyhää ja kovaa, elämisen
mahdollisuuksia ei juuri ollut ja leipä oli haettava muualta. Karjalaa on siis paljon kuvailtu nostalgisessa hengessä.
Jotkut kokevat kaipuuta Karjalaan, vaikkeivat ole Karjalassa koskaan käyneet. Eräs kirjoittaja arvelee tämän johtuvan siitä, että hänen vanhempiensa kaipuu on mahdollisesti välittynyt hänelle ja jäänyt tunnemuistoihin. Karjala voidaan kokea kodinomaiseksi paikaksi ja jotkut kertovat kotiinpaluun tunteesta käydessään Karjalassa. Eräs kirjoittaja kuvaileekin, kuinka Karjala edelleen henkii hänelle jonkinlaista ”kotoisuutta”, kuin etäistä kotipaikkaa. Tämän tunteen hän on tunnistanut Karjalan matkoillaan. Nähdäkseni Karjalaa ja rajaa on voitu määritellä myös sekoituksena oikeaa valtioiden välistä rajaa, sekä rajaa, joka kulkee mielikuvien ja kertomusten kautta historiaan. Aiemmin Karjala on ollut suljettu, elänyt vain muistelijoiden mielissä, kertomuksissa ja tarinoissa. Sittemmin rajojen auettua on tullut mahdolliseksi yhdistää omakohtaisesti kertomusten Karjala ja Karjala fyysisenä paikkana käymällä Karjalassa.
Karjala nykyisyydessään
”Karjala on mielestäni väkisin viety, nykyisin Venäjän raiskaama maapoloinen.”
- Mies, 21 v.
Puhuttaessa Karjalan nykyoloista nousee esiin kokemus Karjalan ränsistymisestä ja huonoista olosuhteista. Karjalaa on kuvailtu yleisesti epäsiistiksi, infrastruktuuria rapautuneeksi. Sanotaan Karjalan olevan huonosti pidetty, liattu, hajallaan, roskattu, rempallaan ja retuperällä. Paikka, jossa kaikki on hoitamatta. Eräs kirjoittaja nostaa Karjalan ongelmiksi esiin toivottomuuden ja pikkurikollisuuden ja hän kuvaileekin Karjalaa myös syrjäiseksi, näköalattomaksi paikaksi, jossa asuvilla ihmisillä ei ole juurikaan positiivista uskoa tulevaisuuteen. Köyhyys on ongelmana. On kuvailtu, kuinka Karjalassa paikat on tuhottu ja talot ränsistyneet. Kaiken on annettu rapistua. Syyksi eräs kirjoittaja arvelee olevan osaltaan sen, että nykyisten asukkaiden juuret ja historia ovat jossakin muualla, kaukanakin.
Kirjoitelmissa on usein vertailtu Karjalaa ennen ja Karjalaa sen nykyisyydessä. Varsinkin tarinoiden pohjalta on voinut muodostua kuva Karjalasta aiemmin hyvin kauniina paikkana. Jotkut mieltävät Karjalan olleen ennen myös suhteellisen vauras, omavarainen alue ja siellä olleen paljon kaupallista toimintaa. Eräs kirjoittaja kuvailee, kuinka Karjala oli ennen ”rikasta” vanhaa aluetta Suomessa ja eri alueilla Karjalassa oli myös omaleimaiset elinkeinonsa. Suhteessa näihin seikkoihin jotkut kertovatkin, kuinka pahalta on tuntunut nähdä Karjalan nykyinen rappio ja alennustila. Eräs kirjoittaja kertoo, kuinka oli ensimmäisen kerran Karjalan nähtyään alkanut itkeä sen rappiotilan takia. Näky poikkesi niin vahvasti kertomusten Karjalan kauneudesta.
Kirjoitelmissa toisensa perään toistuu, kuinka Karjala on nykyisin rappiolla, tuhottu sekä pilattu kokonaan. Eräs kirjoittaja toteaakin: ”Ei kovasti paikkana kiinnosta, eikä suomalaisen pitäisi enää muuta kuin haaveilla Karjalan takaisin saamisesta. Miksi kunnostaisimme, kun on tietoisesti tuhottu?” Menneisyyden tarinoissa Karjala esittäytyy usein vehreänä ja kauniina. Kun taas kirjoitelmissa kuvaillaan Karjalaa nykyisyydessään, korostuu se, kuinka paikat ja rakennukset ovat rempallaan, mutta toisaalta luonnon kauneus esimerkiksi metsissä ja vesistöissä on edelleen säilynyt. Eräs kirjoittaja kuvailee, kuinka hän Karjalassa käydessään sulkee Karjalan nykyisen rappiotilan pois silmistään ja nauttii luonnosta.
Muutamassa kirjoitelmassa onkin nostettu esiin ajatus siitä, ettei Karjalassa olisi ehkä samanlaista kiehtovaa puolta, jos Karjalaa ei olisi menetetty ja jotkut kirjoittajista löytävät positiivisiakin puolia siitä, että Karjala ei jäänyt osaksi Suomea. Karjala on erään kirjoittajan kuvailun mukaan ainutlaatuinen paikka kulkea edeltävien sukupolvien jalanjäljillä, kuulla esimerkiksi tarinoita talojen paikoista, niissä asuneista ihmisistä, tapahtumista ja koulunkäynnistä. ”Jos Karjalaa ei olisi menetetty, ei siinä enää olisi samaa taikaa”, hän jatkaa. Jos Karjala olisi edelleen osa Suomea, olisi se hänen pohdintansa mukaan rakennettu täyteen taloja, ABC-asemia, ostoskeskuksia ja rannat olisivat pullollaan hotelleja ja yksityisalueita, jonne muilla ei olisi asiaa. Jos Karjala olisi rakennettu täyteen nykymaailmaa, olisivat sen luonne ja alueet nyt muuttuneet oleellisesti. Nämä ajatukset esittäytyvät suhteessa siihen, että alueen
erityisyys ja luonto on mahdollisesti säilynyt paremmin Karjalan ollessa osa Venäjää Suomen todennäköisesti hyödyntäessä alueen resursseja tarkemmin.
Eräs kirjoittaja kuvailee, kuinka hänen mukaansa se, että venäläiset ovat päästäneet alueet hänen tietojensa mukaan rappeutumaan voi olla hyväkin asia. Hän pohtii, että jos alue olisi täysin uudistettu ja rakennettu täysin erilaiseksi, se olisi myös peruuttaamattomasti muuttunut. Kirjoitelmissa on myös esitetty, että jos Karjalaa ei olisi menetetty, ei siinä olisi enää samanlaista taikaa. Karjala voidaan myös nähdä paikkana osana historiaa ja Karjalassa kuvaillaan olevan historian havinaa. Karjalaa onkin myös kuvailtu ainutlaatuiseksi paikaksi kulkea edeltävien sukuolvien jalanjäljillä.
Eräs kirjoittaja kuvailee nykyhetken Karjalan olevan ”tasoltaan” Suomen 1940- ja 1950-lukujen tasolla, ja hän kuvaileekin, kuinka ”mihkä kuntoon se on evakkoon lähteissä jätetty, sellainen se on vieläkin”. Karjala ei siis ole muuttunut sinänsä miksikään, vain ihmiset siellä ovat vaihtuneet.
Kirjoitelmissa on tuotu esiin myös suunnitelmia Karjalan nykykäytölle. Jotkut haluaisivat muuttaa Karjalaan ja ostaa Karjalasta maata, mieluiten oman suvun aiemmin asuttamilta mailta. Eräs kirjoittaja esittää ajatuksen, että Karjalaa voisi yhteistyönä jälleenrakentaa, vaikka kylän tai kahden verran ja tehdä tästä alueesta sitten esimerkiksi ulkomuseoalue, kansallispuisto, tai maailmanperintökohde.
”Karjalan ainutlaatuisuus tulisi ottaa suojelukseen ja sen arvoa olisi hyvä eri tahojen osata kunnoittaa”, hän pohtii.