Karjaanjoen alaosan alue

Karjaanjoen alaosan alue, erityisesti Mustionjoki, on toiminut pitkään elinalueena raakulle, myös vaelluskaloihin liittyvä potentiaali on merkittävä historiallisesta statuksesta johtuen.

Kirjallisuudessa on useita mainintoja potentiaalisista elinalueista raakulle ja lohikaloille.

Erityishuomio kohdistuu Mustionjoen kunnostussuunnitelmissa mainittuihin sivupuroihin (taulukko 8).

Mustionjoki on ollut säännöllisessä seurannassa, joten mittauspisteitä ja mittauksia on runsaasti saatavilla. Liitteessä 2.1 on esitetty Mustionjoesta saatavien kuuden mittauspisteen vedenlaadun havaintoarvot. Mustionjoen vedenlaatu on suotuisa raakulle sekä lohikaloille, mutta sameuden arvot ovat kirjallisuudessa esitettyjä sietoarvoja selkeästi korkeampia.

Suositeltavaa olisi sisällyttää väriarvo tutkittavien vedenlaatutekijöiden joukkoon.

Mustionjoen vedenlaatu on parhaimmassa kunnossa Karjaanjoen ala-osan alueen vesistöistä ja se muodostaa hyvän elinalueen vedenlaadulla arvioituna (kuva 9).

Kirjallisuudessa tai kunnostussuunnitelmissa mainituista sivupuroista ainoastaan kolmesta, Gammelbybäckenistä, Krabbäckenistä ja Storängsbäckenistä, löytyy kattavat sekä tuoreet mittaustulokset (liite 2.1, Huomioitavaa on, että Forsbybäckenin mittauspisteet sijaitsevat Gammelbybäckenin uomassa). Purojen sameus ja väriarvot ovat koholla, erityisesti Storängsbäckenin kohdalla, eivätkä ne täten ole vedenlaadulla arvioituina parhaimpia mahdollisia elinalueita. Bråtabäckenin, Flatubäckenin ja Mossabäckenin puroille on tehty yhdet mittaukset syksyllä 2001. Ingvallsbybäckenin tuorein mittaus on tehty niin ikään syksyllä 2001 ja tätä edeltävät ajoittuvat 1970-luvun puoleenväliin. Stenbäckeniä ei löydy ollenkaan mittauspisteiden joukosta. Edellä mainitut purot olisi syytä lisätä säännöllisesti seurattavien Mustionjoen purojen joukkoon, sillä ne ovat potentiaalisia alueita raakulle ja lohikaloille sijaintinsa perusteella (taulukko 9). Ne ovat ensimmäisten alueiden joukossa, jonne lohikalat ja raakku saapuisivat kalateiden rakentamisen jälkeen.

43

Kuva 9. Karjaanjoen alaosan kirjallisuudessa potentiaalisiksi mainitut vesistöt ja mittauspisteiden sijainnit. Jungarsborgin sivu-uoma on Mustionjoki 21,6 -mittauspisteen kohdalla ja Forsbybäckenin mittauspisteet sijaitsevat Gammelbybäckenin uomassa.

Forsbybäckenin oikeasta uomasta ei ole vedenlaadun tuloksia saatavilla. Vesimuodostumien värien raja-arvot on esitetty taulukossa 7.

Taulukko 9. Karjaanjoen alaosan alueen seurantojen kehittämisalueet.

Osa-alue Seurannan ulkopuolella olevia vesistöjä*

Tutkimuksen jatko

suositeltua*

Vedenlaatu lupaava (väh.

2014), mutta

vedenlaatutekijöitä puuttuu

Vedenlaatu lupaava, mutta tuoreita mittauksia ei ole ja

vedenlaatutekijöitä puuttuu

Karjaanjoen alaosan alue

Stenbäcken Bråtabäcken Flatubäcken Mossabäcken Ingvallsbybäcken

- -

*Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita.

44

Muita Mustionjoen puroja, joita ei ole mainittu Sauran ym. (2010) tutkimuksessa, ovat Björkhopsbäcken ja Forsbybäcken. Ensin mainitusta purosta on tehty yksi mittaus syksyllä 2001 ja jälkimmäisen oikeasta uomasta ei ole mittauksia saatavilla.

Mustionjoen kuudesta mittauspisteestä on koostettu taulukko 10, jossa on esitetty kunkin vedenlaatutekijän keskiarvo mittaushistorian ajalta. Sameuden arvot ovat koholla ja sameus on ainoa vedenlaatutekijä, joka ylittää moninkertaisesti raakulle kirjallisuudessa annetun sietoarvon. Lisäksi sähkönjohtavuuden arvoissa on toistuvaa sietoarvon ylittymistä.

Taulukko 10. Mustionjoen mittauspisteiden mittaushistoria ja vedenlaatutekijöiden keskiarvot laskettuna koko mittausajalta. Värien raja-arvot on esitetty taulukossa 7.

Vedenlaatutekijä Mustionjoki

* Mittaukset tehty 15.8.1972 – 26.10.2009.

** Mittaukset tehty 14.8.1973 – 22.9.2015.

*** Mittaukset tehty 16.11.1961 – 22.9.2015.

**** Mittaukset tehty 9.10.1967 – 20.10.2015.

***** Mittaukset tehty 17.5.1961 – 22.9.2015.

****** Mittaukset tehty 11.10.1962 – 22.9.2015.

Vedenlaatutekijöiden vuosittaisen keskiarvot Mustionjoen osalta on koostettu kuvaan 10, josta on nähtävissä kunkin vedenlaatutekijän kehityskulku. Kuvaajien ennustesuorista havaitaan, että happamuuden, sameuden, sähkönjohtavuuden ja värin arvot ovat nousussa.

Kokonaistypen sekä -fosforin pitoisuudet ovat sen sijaan laskusuuntaisia. Lämpötila, liuennut happi sekä rautapitoisuus ovat pysytelleet samoissa lukemissa koko tarkasteluajanjakson.

Sameuden ja värin arvojen nousujohteinen kehitys on erityisen haitallista raakulle, jonka yhtenä kriteerinä nimenomaan on kirkas vesi. Sameus on ollut kasvussa koko mittaushistorian ajan ja se on ollut raakun kannalta koholla jo ensimmäisten mittausten aikana. Sähkönjohtavuuden arvojen kohdalla on havaittavissa vastaavanlainen kehityskulku.

45

Ravinnepitoisuuksien väheneminen kertoo onnistuneista toimenpiteistä esimerkiksi maatalouden, puhdistamojen sekä haja-asutuksen saralla.

Kuva 10. Mustionjoen vedenlaatutekijöiden kehitys mittauspisteiden keskiarvojen perusteella. Kiintoaineen kehitys on esitettykappaleen 5.2 kuvassa 16.

46 5.1.2 Lohjanjärven alue

Kirjallisuuden perusteella Lohjanjärven alueella ei ole potentiaalisia alueita. Tämä johtuu alueen suuresta järvisyysprosentista, joka ei ole suotuisaa elinaluetta virtavesissä viihtyvälle raakulle. Karjaanjoen vesistön suurimmat järvet, Lohjanjärvi sekä Hiidenvesi, eristävät Mustionjoen alueen tutkimusalueen pohjoisosista. Raakun levittäytyminen koko tutkimusalueelle riippuu lohikalojen vaelluksen onnistumisesta järvien läpi vesistön pohjoisosiin.

Lohjanjärven alueen vesistöistä viisi täyttää havaintojen vähimmäismäärän (liite 3.1).

Myllyjoen mittauspisteessä sameusarvot ovat hieman koholla, muutoin vesistön vedenlaatu on hyvä. Bruksträsket luusua 2 -mittauspiste on ollut tiheässä seurannassa vuodesta 1977 lähtien. Mittaustulosten perusteella vesistön vedenlaatu on hyvällä tasolla ja erityisen alhainen väriarvo, vuosien 2015 ja 2014 keskiarvo noin 38,6 mg Pt/l, on poikkeus tutkimusalueen muutoin järjestelmällisen korkeista väriarvoista. Sameuden arvot ovat hieman koholla, mutta eivät kuitenkaan yllä merkittävälle tasolle. Elinaluevaatimukset huomioiden joki olisi hyvä elinalue raakulle ja lohikaloille. Sen sijaan Grönskoginpurossa, Karstunjoessa sekä Raatinjoessa ravinnepitoisuudet ovat korkealla tasolla, eivätkä ne täten sovellu elinalueiden joukkoon.

5.1.3 Hiidenveden alue

Kirjallisuuden perusteella Hiidenveden alueelta potentiaalisiksi vesistöiksi mainitaan taimenkantansa perusteella Hongistonpuro sekä Väänteenjoki (taulukko 8). Väänteenjoen sameusarvot ovat erittäin suuria keskiarvolla mitattuna, muutoin vedenlaatu on välttävä elinalueeksi (liite 2.2 ja kuva 11). Hongistonpurossa vedenlaadun osalta sietoarvon ylittävät ainoastaan sameusarvot, muutoin arvot ovat sietoarvojen rajoissa.

47

Kuva 11. Hiidenveden ja Vanjoen alueiden sekä Vihtijoen valuma-alueen kirjallisuudessa potentiaalisiksi mainitut vesistöt ja mittauspisteiden sijainnit. Vesimuodostumien värien raja-arvot on esitetty taulukossa 7.

Muilta osin Hiidenveden alueen joet ja purot eivät ole sopivia vedenlaadun perusteella elinalueiksi (liite 3.2). Esimerkiksi Partekinoja, Hynnänoja sekä Oinasjoki ovat ravinnepitoisuuksiltaan liian reheviä ja sameita elinalueiksi. Kyseisissä kohteissa on havaittavissa muutamia hyvin alhaisia, jopa tappavia, liuenneen hapen pitoisuuksia.

5.1.4 Vanjoen alue

Vanjoen alueella kirjallisuuden perusteella potentiaalisiksi alueiksi on mainittu kolme vesistöä (taulukko 8). Maijanojan mittauspisteiden vedenlaadussa erityisesti typpipitoisuus ja sameusarvot ylittivät annetut sietoarvot, samoin väriluvussa ylitys on selkeä (liite 2.3).

Vanjoen osalta sameuden arvot ovat suuria, lisäksi väriarvot ovat hieman koholla raakun ja lohikalojen kannalta. Puutteista johtuen Maijanoja ja Vanjoki ovat välttäviä elinalueita (kuva 11). Pitkälänkosken-Nahkakosken alue rajautuu karttatarkastelun perusteella Vanjoki 22,9, Vanjoki 22,6 ja Vanjoki 22,1 -mittauspisteiden alueelle. Kyseisistä mittauspisteistä ei saa

48

vähäisistä ja vanhoista mittauksista johtuen vedenlaatuanalyysia aikaan. Mittauspisteet olisi syytä ottaa tarkasteluun mukaan, sillä Oulasvirta (2010: 11) mainitsee alueen silmämääräisesti arvioidusta potentiaalista, mutta lisätutkimusten suorittaminen on välttämätöntä ennen lopullisen arvion tekoa (taulukko 11).

Hertta-tietokannasta ei löytynyt mittauspistettä Radinojalle, joka on mainittu taimenen elinalueeksi. Kallio-Nybergin ym. (2001: 53) mukaan Radinojan taimenkanta on puutteellisesti tunnettu, joten kyseinen oja on lisätutkimuksen tarpeessa. Puneliajärven alueella sijaitsevat Ratinojan mittauspisteet, mutta niistä ei saa tehtyä analyysia vähäisten mittauskertojen takia, ja siksi vesistön vedenlaatu olisi syytä selvittää.

Taulukko 11. Vanjoen alueen seurantojen kehittämisalueet.

Osa-alue Seurannan

Vanjoen alue - Pitkälänkosken-Nahkakosken alue

- -

*Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita.

Muista vesistöistä Vanjoen alueella havaintojen lukumäärän täytti Karhusuonoja, josta saatavilla on kahden mittauspisteen tiedot (liite 3.3). Mittausten perusteella Karhusuonoja ei ole soveltuva elinalueeksi, esimerkiksi fosforipitoisuus ja väriarvot ovat erittäin suuret.

Mittauspisteessä ei ole mitattu olenkaan liuenneen hapen pitoisuutta tai sameutta, joten mittauksista saatavat vedenlaadun arvot jäävät vajaiksi.

5.1.5 Puneliajärven alue

Kirjallisuustietojen perusteella Puneliajärven alueella on paljon potentiaalisia vesistöjä (taulukko 8). Hunsalanjoesta ei ollut Hertassa mainintaa mittauspisteestä, mutta karttatarkastelun perusteella se on osa Saavajokea, joka on mainittu taimenvesistöksi.

Saavajoki voidaan luokitella vedenlaadultaan hyvien elinalueiden joukkoon (kuva 12). Väri- ja sameusarvot ovat hieman koholla, mutta eivät merkittävästi (liite 2.4). Siikalankoskea (Oulasvirta 2010: 11) lähin mittauspiste on Saavajoki 7,1, jonka vedenlaatu on muutoin hyvä, mutta väriarvot ja sameus ovat koholla raakun kannalta. Kirjallisuudessa mainittiin

49

Nuijajoen-Pyhäjärven alue, joka käsittää osia Nuijajoesta ja Saavajoesta, joten kyseisten vesistöjen mittauspisteet on huomioitu tutkielmassa.

Raudanjoki mainittiin kirjallisuudessa, vastaavaa mittauspistettä ei kuitenkaan löydy alueelta.

Rautajoki-niminen mittauspiste sijaitsee kuitenkin alueella, joten kirjoistusvirheen tai kirjoitusasun vaihtelevuus on mahdollinen. Rautajoen vedenlaatu on erinomaisessa kunnossa (liite 2.4) ja täten joki on erinomaisesti soveltuva elinalue raakulle ja lohikaloille.

Ravinneolosuhteet, sameuden arvot, sähkönjohtavuus ja rautapitoisuus ovat matalia. Kaikki Rautajoen vedenlaatua kuvastavat arvot ovat sietoarvojen rajoissa. Kyrönojaa on seurattu tarkasti vuosien 1987–1994 välillä, mutta seuranta on sittemmin lopetettu kokonaan.

Kyrönojassa on havaittu kirjallisuuden mukaan taimenkantaa, joten sen sisällyttämistä takaisin seurantoihin tulisi arvioida (taulukko 12).

Kuva 12. Puneliajärven ja Pusulanjoen alueiden sekä Nummenjoen ja Nuijajoen valuma-alueiden kirjallisuudessa potentiaalisiksi mainitut vesistöt ja mittauspisteiden sijainnit.

Kuvaan on lisätty vedenlaadultaan erinomaiset, eli elinalueiksi soveltuvat, vesistöt. Rautajoki ja Myllypuro on merkitty karttaan tähdillä johtuen niiden erinomaisesta sopivuudesta - kaikki mitatut vedenlaatutekijät alittavat määritetyt sietoarvot, molemmissa on myös havaittu taimenkantaa. Vesimuodostumien värien raja-arvot on esitetty taulukossa 7.

50

Taulukko 12. Puneliajärven alueen seurantojen kehittämisalueet.

Osa-alue Seurannan

*Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita.

Puneliajärven alueen muista vesistöistä tarkasteluun saatiin neljä muodostumaa (liite 3.4).

Hirsiojan vedenlaatu on tuoreiden mittausten perusteella hyvällä tasolla, mutta seurannassa olevista arvoista puuttuvat värin ja raudan mittaukset. Puuttuvat vedenlaatutekijät tulisi huomioida seurannoissa, jotta Hirsiojan potentiaali elinalueeksi saadaan selville, lähtötietojen perusteella potentiaali tälle on hyvä (taulukko 12). Kokkosuonojan vedenlaatu on mittausten perusteella kelvollinen sameuden arvoa lukuun ottamatta, lisäksi väriä ja rautapitoisuutta ei ole mitattu. Kokkosuonojalla on sama tilanne kuin Hirsiojalla, eli puuttuvien vedenlaatutekijöiden huomioiminen seurannassa olisi tarpeellista. Kalvanojan mittauspisteessä huomionarvoisia ovat korkeat väriarvot sekä pH -arvo 5,3, joka erottuu muista tutkimusalueen happamuuden arvoista. Mitatut fosforin pitoisuudet lukeutuvat tosin alhaisimpien tutkimusalueelta mitattujen arvojen joukkoon. Vaskijoessa sen sijaan sameus ja väriarvot ovat selkeästi koholla ja se on Puneliajärven alueen mittauspisteistä heikoimmassa tilassa vedenlaadulla mitattuna, tosin Puneliajärven alueen vedenlaatu on näiden saatavilla olevien mittauspisteiden perusteella tutkimusalueen parhaimmistoa. Kalvanoja ja Vaskijoki ovat välttäviä elinalueita vedenlaadulla arvioituna.

5.1.6 Pusulanjoen alue

Pusulanjoen alueen Hirvijoessa erityisesti ravinnepitoisuudet ovat suurehkoja (liite 2.5), samoin sameuden ja värin arvot ovat koholla. Hirvijoen säännöllisessä seurannassa olevien mittauspisteiden perusteella joki ei ole paras mahdollinen elinalue vedenlaadultaan.

Elinalueena se on välttävä, vaikka siellä sanotaan elävän alkuperäistä taimenkantaa (taulukko 8). Kirjallisuudessa mainittiin Vaherman laskupuro, jolla karttatarkastelun perusteella tarkoitetaan Vahermanjärvestä Tarkeleenjärveen laskevaa Myllypuroa (taulukko 8).

Vedenlaadulla mitattuna Myllypuro on erittäin sopiva elinalue raakulle ja lohikaloille. Puron

51

ravinnepitoisuudet, sameuden ja värin arvot ja sähkönjohtavuus ovat hyvin alhaisia. Näiden vedenlaatutekijöiden perusteella Myllypuro on puhdas ja suhteellisen kirkasvetinen puro.

Vedenlaadun puolesta puro soveltuu elinalueeksi (kuva 12).

Nummenjoki ulottuu Pusulanjoen alueelle, joten muutama Nummenjoen mittauspiste sijaitsee alueella. Kyseisten mittauspisteiden vedenlaadussa ravinnepitoisuudet ovat koholla, mutta väriarvot ovat keskimääräistä parempia verrattuna muiden kirjallisuudessa mainittujen alueiden keskimääräiseen väriarvoon (liite 2.5). Sama toistuu Nummenjoen Häntäjoessa sekä Härkäjoessa. Edellä mainitut mittauspisteet ovat välttäviä elinalueita vedenlaadun osalta.

Pusulanjoen alueella muita huomioitavia mittauspisteitä on yhteensä viisi kappaletta (liite 3.5). Jaakolannotkonojan mittauspisteestä puuttuvat vedenlaatutekijöistä liukoinen happi, happamuus, rautapitoisuus sekä sameus, mutta saatavilla olevien arvojen perusteella oja voisi olla potentiaalinen muutoin kuin väriarvojen perusteella. Jokisaaren mittauspisteen arvot ovat erinomaisella tasolla raakun ja lohikalojen kannalta, ainoastaan rautapitoisuuksista ei löytynyt tietoja. Muutoin arvot ovat tasolla, joka tekee Jokisaaren joesta yhden potentiaalisimmista elinalueista vedenlaadun perusteella. Samaan vesimuodostumaan kuuluu Jokisillanjoen mittauspiste, jossa vedenlaatu on vastaavanlainen. Väriarvo on korkeampi verrattuna Jokisaaren arvoon. Pusulanjoessa vedenlaatu niin ikään on hyvällä tasolla, mutta sameuden arvot ovat korkeat. Räpsänjoen vedenlaatu on mittausten perusteella erinomaisessa kunnossa.

Mittauspisteen viimeisin mittaus on kuitenkin 14 vuoden takaa vuodelta 2002, eli mittauspisteen vedenlaadun nykytila tulisi selvittää (taulukko 13). Mikäli vedenlaatu on säilynyt samanlaisena, niin kyseessä on ehdottomasti potentiaalinen elinalue.

Taulukko 13. Pusulanjoen alueen seurantojen kehittämisalueet.

Osa-alue Seurannan

*Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita.

52 5.1.7 Nummenjoen valuma-alue

Nummenjoella ei ole enää säännöllistä seurantaa, viimeisimmät mittaukset ovat syksyltä 2013. Veden värin ja sameuden arvot ovat suuria raakun ja lohikalojen mieltymyksiin nähden (liite 2.6) ja elinalueeksi se on välttävä (kuva 12). Leppäkorvenpuro mainittiin kirjallisuudessa Nummenjoen puroista alkuperäisen taimenkantansa johdosta (taulukko 8).

Purosta ei löydy tietoa Hertta-tietokannasta, joten puro ei ole ollut seurannassa. Kyseinen puro tulisi sisällyttää seurantoihin ja sen vedenlaatu tutkia (taulukko 14).

Someronjoen-Pitkiönjoen reitin taimenvesistöt mainitaan, joten Someronjoen ja Pitkiönjoen vedenlaatu on syytä ottaa tarkasteluun mukaan. Someronjoen osalta värin ja sameuden arvot ylittävät sietoarvot, mutta muutoin vedenlaatu on suotuisa (liite 2.6). Nummenjoen ohella Someronjoki on välttävä elinalue vedenlaadun perusteella. Pitkiönjoessa viimeisin mittaus on tehty vuonna 1984. Pitkiönjoki mahdollisena potentiaalisena alueena tulisi täten sisällyttää tarkempien mittausten piiriin (taulukko 14).

Nummenjoen valuma-alueen muista vesistöistä tarkasteluun saatiin peräti kolmetoista kappaletta (liite 3.6), mikä tekee Nummenjoen valuma-alueesta tutkimusalueen kartoitetuimman alueen viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta. Arimaanjoen vedenlaatua on mitattu vuonna 2014 ja se voidaan luokitella erinomaiseksi raakulle ja lohikaloille.

Sameuden arvo on joessa hieman sietoarvoa korkeampi, mutta ylitys ei ole merkittävä. Joki on elinalueeksi soveltuva. Rautapitoisuutta ei ole mitattu, joten se on syytä lisätä tutkittavien vedenlaatutekijöiden joukkoon. Haarjärvenpuron mittauspisteet eivät ole enää seurannassa mukana ja viimeisistä mittauksista on noin viisitoista vuotta. Tuolloisten mittausten perusteella puro olisi muutoin hyvä elinalueeksi, mutta liuenneen hapen pitoisuudet ovat alhaisia. Hämjoki on välttävää elinaluetta suurehkojen sameuden arvojen ja rautapitoisuuden sekä lievästi koholla olevien väriarvojen seurauksena. Joutikasojan viisi mittauspistettä ovat vaihtelevia. Arvot vaihtelevat keskenään paljon, esimerkiksi fosforin ja sameuden arvoissa on suuria eroavaisuuksia. Yleisesti ottaen ojan sopivuus elinalueeksi ei ole paras mahdollinen, mutta tietyt ojan osat täyttävät edellytykset kirkkaasti, ollen jopa tutkimusalueen parasta mitattua vedenlaatua. Esimerkiksi Joutikasoja B -mittauspisteen vedenlaatu on sietoarvojen rajoissa. Toisaalta mittauspisteissä ei ole mitattu esimerkiksi liuenneen hapen pitoisuutta tai väriarvoja, happamuus on lisäksi jätetty kolmessa pisteessä mittauksista pois. Joutikasojan mittauspisteet tarvitsevat täten uusia mittauksia ja puuttuvien arvojen huomioimista.

Kaitajärvenpuron kohdalla vedenlaatu on 2000-luvun alun mittausten perusteella hyvä

53

elinalueeksi, mutta tuoreempia mittauksia tarvittaisiin ennen lopullista arviota (taulukko 14).

Kivanojan mittauspisteessä veden väriarvot ovat huomattavan suuria, vuoden 2014 keskiarvo on 202,5 Pt mg/l, myös sameuden arvot ovat koholla. Täten Kivanoja on vedenlaadultaan välttävä elinalue. Myllyjoen mittauspisteen vedenlaatu on hyvällä tasolla väriä lukuun ottamatta. Myllyojan mittauspisteessä vedenlaatu on puolestaan erinomaisella tasolla ja väriarvokin on sietoarvojen rajoissa. Täten Myllyojan vedenlaatu on yksi tutkimusalueen sopivimmista raakulle ja lohikaloille. Esimerkiksi vuoden 2014 keskiarvoissa kokonaisfosforin pitoisuus on 7,25 µg/l ja sameuden arvo on 0,77 FNU. Vaihjoen vedenlaatu on samanlainen kuin Myllyojan, eli erinomainen. Rautapitoisuus tulisi kuitenkin selvittää Myllyojan ja Vaihjoen osalta, jotta täysi varmuus sopivuudesta elinalueeksi saataisiin vedenlaadun perusteella. Nykytiedon perusteella ne ovat sopivia elinalueiksi.

Mäentaanjoen vedenlaatu on kohtuullisen tasolla, mutta sameus ja väri ovat hieman korkeita.

Ruokjärvenpuron vedenlaatua on mitattu viimeksi 2000-luvun alussa ja tuolloin vedenlaatu osoittautui lupaavaksi, joten puro kaipaa lisäselvitystä (taulukko 14). Kesäkuukausiksi ajoittuvat mittauskerrat laskevat vesistön hapen määrää, sama toistuu myös Kaitajärvenpuron kohdalla. Siitoonojassa on Joutikasojan tavoin suuria vaihteluita mittauspisteiden vedenlaadun välillä. Happamuuden arvojen suuret vaihtelut herättävät huomiota. Mitattu 5,1 pH -arvo on selkeästi happaman puolella, eikä se ole sopiva happamuus raakulle tai lohikaloille. Sähkönjohtavuuden arvoissa on suuria vaihteluita, eikä oja täten täytä elinaluevaatimuksia. Valkjärvenpuron vedenlaatua voidaan kuvailla hyväksi, erityisesti alhaiset väriarvot ovat poikkeus tutkimusalueen korkeista väriarvoista. Mittauksia on tosin tehty viimeksi 2000-luvun alussa, joten tuoreempia tutkimuksia tarvittaisiin puron nykytilan selvittämiseen (taulukko 14).

Taulukko 14. Nummenjoen valuma-alueen seurantojen kehittämisalueet.

Osa-alue Seurannan

Leppäkorvenpuro Pitkiönjoki - Joutikasoja

Kaitajärvenpuro Ruokjärvenpuro Valkjärvenpuro

*Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita.

54 5.1.8 Nuijajoen valuma-alue

Nuijajoen kohdalla säännöllistä seurantaa ei ole nykyään ja viimeisimmät mittaukset ovat vuodelta 2012. Kallio-Nybergin (2001: 52) mukaan Nuijajoen taimenkanta vaatii lisäselvityksiä uhanalaisuuden tilasta, lisäksi kannan mainitaan olevan omavarainen.

Nuijajoen mittauspisteet tulisi sisällyttää seurantoihin taimenkantansa takia (taulukko 15).

Vedenlaadultaan esimerkiksi Nuijajoki 2,1 -mittauspiste on välttävää elinaluetta veden värin ja sameuden korkeista arvoista johtuen (liite 2.7 ja kuva 12).

Kissanojan vedenlaatu on välttävää elinalueeksi, sillä värin sekä sameuden arvot ovat koholla, erityisesti ojan väriarvo ylittää selkeästi sietoarvon (liite 2.7). Pienoja 3,0 -mittauspiste on osa Kissanojan vesimuodostumaa, mutta se ei ole säännöllisen seurannan piirissä. Täten Pienojan mittauspiste on syytä sisällyttää säännöllisen mittauksen piiriin, jotta sen sopivuus elinalueeksi voitaisiin selvittää (taulukko 15).

Taulukko 15. Nuijajoen valuma-alueen seurantojen kehittämisalueet.

Osa-alue Seurannan

*Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita.

Nuijajoen valuma-alueen muista vesistöistä tarkasteluun saatiin kaksi kappaletta (liite 3.7).

Isolähteenojassa mittaukset ovat vuodelta 2014 ja huomioitavaa on tammikuun tilanne, jolloin liuenneen hapen pitoisuus on ollut vain 0,1 mg/l, eli ojassa on ollut selkeää happikatoa talven aikana. Happikadon aikana ojan itsekuormitus on alkanut, sillä ajankohtana on mitattu selkeästi suurimmat fosfori- ja typpipitoisuudet koko vuoden ajalta. Huomioitavaa on hyvin korkea väriarvo, jonka vuoden keskiarvo on noin 450 mg Pt/l. Täten Isolähteenoja ei ole elinalueeksi soveltuva vesialue. Onkimaanpuron vedenlaatu sen sijaan on väriarvoja lukuun ottamatta elinaluevaatimusten mukainen.

55 5.1.9 Vihtijoen valuma-alue

Mätäjoella mittauspisteitä on kolme kappaletta, mutta säännöllistä seurantaa ei ole tehty.

Pisteistä on tehty ainoastaan satunnaisia mittauksia vuosien 1980 ja 2000 välillä. Mätäjoki on mainittu taimenvesistöksi kirjallisuudessa (taulukko 8), joten joki vaatii lisätutkimuksia (taulukko 16). Sitinoja on osa Sitinoja-Moksojan vesimuodostelmaa, joten Sitinojan ohessa Moksojan tarkastelu tulee tarpeeseen. Sameuden arvot ovat kuitenkin suuria, vedenlaadulla arvioituna Sitinoja-Moksoja on välttävä elinalue (liite 2.8).

Myllyojan mittauspistettä ei Vihtijoen valuma-alueelta löytynyt Hertta-tietokannasta, mutta Pusulanjoen alueelta löytyy Myllyoja 0,6 -mittauspiste. Kyseisestä mittauspisteestä on tehty vain yksi mittaus vuonna 2002. Nummenjoen valuma-alueella puolestaan sijaitsee Myllyoja 0,3 -mittauspiste, jonka vedenlaatu on erinomainen. Vihtijoki itsessään on kohtalainen elinalue. Sameuden arvot ovat korkeat, myös ravinnepitoisuudet ja väriarvot ovat koholla (liite 2.8 ja kuva 11). Olkkalanjoki ja Vihtijoki muodostavat Olkkalanjoen-Vihtijoen vesistöalueen, joten Olkkalanjoen mittauspisteet on huomioitu Vihtijoen ohessa.

Olkkalanjoen vedenlaatu ei kuitenkaan ole soveltuva elinalueeksi, sillä esimerkiksi ravinnepitoisuudet ja sameus ylittävät vedenlaadun sietoarvot.

Vihtijoen valuma-alueella sijaitseva Hovioja on mittauspisteiden perusteella erittäin rehevöitynyt ja samea vesialue (liite 3.8). Ravinnepitoisuudet ja sameuden arvot ovat tutkimusalueen korkeinta tasoa. Mittauksissa on keskitytty lähinnä ravinnepitoisuuteen, sekä sameuteen, joten useita vedenlaatutekijöitä on jätetty mittauksista pois. Jatkuvatoimista automaatiomittausta on hyödynnetty kyseisen mittauspisteen kohdalla. Samanlaista järjestelyä on käytetty Yli-Knuutilan ojassa, jossa toinen mittauspisteistä on hoidettu automaationa. Ojan vedenlaatu on huono. Erityisesti hyvin korkea rautapitoisuuden keskiarvo, 4234,17 µg/l, on tutkimusalueen suurin mitattu rautapitoisuus. Yli-Knuutilan oja ja Hovioja eivät ole soveltuvia elinalueiksi. Niemenjoen osalta väriarvot ylittävät selkeästi sietoarvot, myös sameus ja kokonaistyppi ovat hieman koholla. Vedenlaatu Niemenjoella on välttävä elinalueeksi. Sääksoja on erittäin sopiva elinalueeksi tuoreiden mittausten perusteella, mutta puuttuvien vedenlaatutekijöiden ja Sääksoja 0,2 -mittauspisteen vanhojen mittausten seurauksena oja vaatii lisäselvityksiä. Vihtiojan osalta tilanne on vastaavanlainen, eli vedenlaatu on erinomaisella tasolla, mutta esimerkiksi rautapitoisuutta ja väriarvoa ei ole selvitetty. Vihtioja edellyttäisi säännöllisempää seurantaa, sillä tällä hetkellä ojasta on saatavilla vain hajanaisia mittauksia (taulukko 16). Teeressuonojan vedenlaadussa sameuden

56

ja värin arvot ovat korkeita, mitkä tekevät ojasta elinalueena välttävän. Lisäksi mittauspisteestä puuttuu useiden vedenlaatutekijöiden seuranta.

Taulukko 16. Vihtijoen valuma-alueen seurantojen kehittämisalueet.

Osa-alue Seurannan

*Kirjallisuudessa mainittuja taimenen tai raakun elinalueita ja kunnostussuunnitelmissa mainittuja alueita.

5.2 Kiintoainetilanne mittausten ja mallinnuksen perusteella

Kiintoainepitoisuudet jäävät yleisesti ottaen pieniksi Karjaanjoen vesistön alueella vedenlaatumittauksiin (liitteet 2 ja 3) perustuvan kuvaajan perusteella (kuva 13).

Tutkimusalueen kiintoaineen keskiarvo on 10,31 mg/l ja se on laskettu 49 vesistömuodostumasta. Arvon alle jäävät osa-alueista kaikki muut Hiidenveden aluetta sekä Vihtijoen valuma-aluetta lukuun ottamatta.

Kuva 13. Kuvaajassa on esitetty kiintoainepitoisuuksien mitatut keskiarvot osa-alueittain sekä jokihelmisimpukan ja lohikalojen kiintoaineelle määritetyt sietoarvot. Kiintoaineen keskiarvot on laskettu liitteiden 2 ja 3 perusteella.

0

57

Selkeästi alhaisin kiintoaineen keskiarvo on Puneliajärven alueella, jossa neljän vesialueen keskiarvo on 2,58 mg/l. Kahdessa mittauspisteessä ei tosin ole kiintoaineen seurantaa, mutta muiden alueella sijaitsevien mittauspisteiden perusteella nykytilassa ei ole huolta.

Tutkimusalueen alhaisin yksittäinen kiintoaineen keskiarvo on mitattu Pusulanjoen alueen Jaakolannotkonojan mittauspisteestä, jossa keskiarvo on 0,5 mg/l. Nummenjoen ja Nuijajoen valuma-alueiden sekä Pusulanjoen ja Vanjoen alueiden keskiarvot sijoittuvat 4–7 mg/l välille.

Nummenjoen kohdalla kiintoaineen keskiarvo, 5,98 mg/l, kuvastaa luotettavasti valuma-alueen tilaa, sillä kyseinen keskiarvo on laskettu kymmenen vesimuodostuman mittausten perusteella.

Osa-alueiden joukosta suurimmalla kiintoaineen keskiarvolla erottuu Vihtijoen valuma-alue, jonka mittauspisteiden keskiarvo on noin 37 mg/l. Kyseisellä valuma-alueella on muutama mittauspiste, jotka nostavat keskiarvoa. Esimerkiksi Hoviojan mittauspisteessä kiintoainepitoisuudet ovat tutkimusalueen suurimpia, pitoisuudet yltävät jopa yli 250 mg/l tasolle. Ilman Hoviojan vaikutusta kiintoaineen keskiarvo Vihtijoen valuma-alueella on hieman yli 13 mg/l, joka tosin edelleen on osa-alueiden keskiarvoista suurin.

Osa-alueiden joukosta suurimmalla kiintoaineen keskiarvolla erottuu Vihtijoen valuma-alue, jonka mittauspisteiden keskiarvo on noin 37 mg/l. Kyseisellä valuma-alueella on muutama mittauspiste, jotka nostavat keskiarvoa. Esimerkiksi Hoviojan mittauspisteessä kiintoainepitoisuudet ovat tutkimusalueen suurimpia, pitoisuudet yltävät jopa yli 250 mg/l tasolle. Ilman Hoviojan vaikutusta kiintoaineen keskiarvo Vihtijoen valuma-alueella on hieman yli 13 mg/l, joka tosin edelleen on osa-alueiden keskiarvoista suurin.

In document Jokihelmisimpukan (Margaritifera margaritifera) ja lohikalojen (Lohi, Salmo salar & Taimen, Salmo trutta) potentiaaliset elinalueet vedenlaadulla arvioituna Karjaanjoen vesistön alueella (sivua 43-0)