Tutkielmassa kaksoisPEGyloitiin yksi erä sekä N++- että UW-PSi-nanopartikkeleita, jotka ensin syövytettiin MACE-menetelmällä 1 g erissä käyttäen 20 ml etikkahappoa, oksidoitiin sekä termisesti että kemiallisesti ja jauhettiin 1 h ajan nanopartikkeleik-si. Niiden pinta-ala, huokostilavuus ja huokoskoko sekä tuotto karakterisoitiin N2 -kaasuadsorptiolla ja -desorptiolla, kun ne olivat vielä PSi-mikropartikkeleita eli myös ennen pintakäsittelyä ja tulokset on esitetty taulukossa L2.
PEGyloitujen partikkelien pinta-ala ja huokostilavuus ovat kuitenkin erilaisia, kos-ka jauhamisessa huokosten seiniä hajoaa ja PEGyloinnissa pinta-ala pienenee PEG-molekyylien kiinnittymisen takia. Esimerkiksi Näkki ym. havaitsivat pinta-ala yli puolittuvan ja huokostilavuuden lähes puolittuvan kaksoisPEGyloinnin seurauksena.
Myös huokoskoko pieneni yli 1,5 nm. [31]
PEGyloitujen N++- ja UW-nanopartikkelien PEGyloinnin onnistuminen tutkit-tiin TG:n avulla. Molempien partikkelien PEG-osuutta arvioitutkit-tiin mittaamalla massa-häviön eroa referenssipartikkelien (TOPSi-OH) ja DPEG-PSi-nanopartikkelien välillä ja oletetaan, että PEG-molekyylit eivät ole poistuneet vielä isotermisen vaiheen aika-na ja niiden olleen poistuneen viimeistään, kun maksimi lämpötila saavutetaan. Li-säksi oletetaan ettei partikkeleissa tapahtuisi muita muutoksia lämmityksen aikana,
tosin niiden vaikutus pyrittiin huomioimaan mittaamalla myös referenssinäyte.
Massahäviön ero eli massan muutos TOPSi-OH- ja DPEG-PSi-nanopartikkelien välillä oli 8,1 % N++-tyypin nanopartikkeleille ja 5,8 % UW-tyypin nanopartikke-leille. Täten, kun oletetaan, että massan alenemisen ero PEGyloitujen ja referens-sipartikkelien välillä johtuu ainoastaan PEG-molekyylien poistumisesta partikkelien pinnalla, ovat PEG-osuudet myös 8,1 % N++-tyypin ja 5,8 % UW-tyypin nanopar-tikkeleille. N++-tyypin partikkelien suhteellinen massahäviö on esitetty graafisesti kuvassa 10 (a) ja UW-tyypin kuvassa 10 (b).
PEG-molekyylien suhteellisessa massassa havaitaan 2,3 %-yksikön ero N++-DPEG-PSi- ja UW-DPEG-N++-DPEG-PSi-nanopartikkelien välillä, mikä voi johtua pienistä poikkea-vuuksista valmistuksessa, sillä partikkeleita valmistettiin ainoastaan yhdet erät. Siksi tulosten tarkasta toistamisesta ei voida olla vielä varmoja ja toistettavuutta voitai-siin tutkia jatkossa. Tämän eron voisi myös selittää N++-PSi-nanopartikkelien yli kaksinkertainen pinta-ala, jonka ansiosta PEG-molekyylejä voi sitoutua enemmän N++-tyypin piin pinnalle verrattuna UW-tyyppiin.
Näkki ym. [31] saavuttivat yli kaksi kertaa suuremman massan alenemisen kak-soisPEGyloinnilla tähän tutkimukseen verrattuna, kun he PEGyloivat sähkökemial-lisesti valmistettuja PSi-nanopartikkeleita. He havaitsivat jopa 21,9 % eron TOPSi-OH- ja DPEG-PSi-nanopartikkelien välillä. Ero voi johtua ainakin Näkin ym. käyt-tämästä korkeammasta lämpötilasta (110◦C) PEGyloinnin aikana verrattuna tähän tutkimukseen (70 ◦C) tai siihen voivat vaikuttaa piistä johtuvat erot, kuten tyyppi, partikkelikoko tai pinta-ala. Lisäksi tässä tutkimuksessa käytettiin enemmän molem-pia PEG-molekyylejä suhteessa PSi:n massaan verrattuna Näkin ym. tutkimukseen, joten ero ei selity ainakaan liian pienestä PEG-pitoisuudesta valmistuksessa.
UW ja N++ -tyyppien DPEG-PSi-nanopartikkelien ja TOPSi-OH-PSi-nanopar-tikkelien zeta-potentiaali mitattiin ja tulokset on esitetty taulukossa 5. Tulosten mu-kaan kaksoisPEGyloinnin seurauksena zeta-potentiaali kasvaa molemmissa tapauk-sissa. Zeta-potentiaalin kasvaminen negatiivisestä arvosta lähemmäs nollaa johtuu neutraalien PEG-molekyylien kiinnittymisestä PSi-nanopartikkeleihin. Myös Näk-ki ym. osoittivat kaksoisPEGyoinnin kasvattavan zeta-potentiaalia -54,70 mV:sta -10,3 mV:iin, kun he käyttivät elektrokemiallisesti syövytettyjä TOPSi-OH-nanopartikkeleita [31], joten tulokset ovat hyvin samankaltaisia. Lisäksi ver-rattaessa N++ ja UW -tyyppien zeta-potentiaalin muutoksen eroa, havaitaan sen olevan huomattavasti suurempi N++-tyypin partikkeleille. Myös TGA-mittauksissa havaittiin N++-tyypin partikkelien PEG-osuuden olevan 2,3 %-yksikköä suurempi kuin UW-tyypin partikkelien, mikä viittaa siihen, että ainakin kyseisten valmistuse-rien tapauksissa kaksoisPEGylointi on onnistunut paremmin N++-tyypin partikke-leille.
Kuva 10: Kuvassa on esitetty (a) N++- ja (b) UW-DPEG-PSi-nanopartikkelien mas-sahäviö.
Taulukko 5: Taulukossa on esitetty N++ ja UW -tyyppien TOPSi-OH- ja
Kolloidista stabiliutta voidaan arvioida zeta-potentiaalin avulla. On osoitettu, et-tä polymeeripinnoitetut, kuten PEGyloidut, nanopartikkelit voivat olla kolloidisesti stabiileja steeriseen stabiiliuden nojalla, vaikka zeta-potentiaali lähenee nollaa ja siten repulsiovoima DPEG-PSi-nanopartikkelien välillä on pienempi. PEGyloinnin tapauk-sessa zeta-potentiaalin läheneminen nollaan oli odotettua neutraloivan polymeeripin-noitteen seurauksena ja siten kolloidisen stabiiliuden voidaan olettaa zeta-potentiaalin mukaan olevan hyvä.
DPEG-PSi-nanopartikkelien kolloidista stabiilisuutta tutkittiin mittaamalla nii-den kokoa neutraalissa PBS-liuoksessa eri ajanhetkillä. Ainoinii-den valmistuserien koko mitattiin kullakin ajan hetkellä kolmesti ja tulos ilmoitettiin keskiarvona, jonka vir-heenä käytettiin keskihajontaa. N++-DPEG-PSi-nanopartikkelien koko lähtöhetkellä oli 182 nm ja UW-DPEG-PSi-nanopartikkelien koko oli 188 nm. Stabiiliusmittaus-ten tulokset on esitetty kuvassa 11, josta havaitaan, että kaksoisPEGyloidut N++-ja UW-nanopartikkelit ovat molemmat erittäin stabiileN++-ja ensimmäisen neljän tunnin ajan eli dualPEGylointi on onnistunut. Hyvän kolloidisen stabiiliuden myötä partik-kelit ovat potentiaalisia suonensisäisen annostelun sovellukseen. Kuitenkin 23 h jäl-keen DPEG-N++-nanopartikkelien koko kasvoi 42 % ja DPEG-UW-nanopartikkelien koko kasvoi jopa 183 %. N++ ja UW -partikkelien välinen ero selittyy todennäköi-sesti PEGyloinnin onnistumisella, sillä N++-partikkelien PEG-pitoisuus oli 2,3 %-yksikköä suurempi, mikä tarkoittaa noin 40 % suurempaa PEG:n määrää verrattuna UW-partikkeleihin.
Lisäksi kuvasta 11 havaitaan, että N++-tyypin partikkelien koon jopa pienenevän ensimmäisen 4 h aikana. Näkki ym. esittivät sen johtuvan 2,0 kDa PEG-molekyylien asettumisesta pienempään tilaan PBS-liuoksessa verrattuna PEGyloinnin aikaiseen tolueenia sisältävään liuokseen, mikä on todennäköinen selitys myös tässä tutkimuk-sessa, jossa PEGylointi suoritettiin samankaltaisesti ja tolueenia sisältävässä liuok-sessa [31].
Stabiiliuskokeiden mukaisesti kaksoisPEGyloinnilla saavutetaan siis hyvä kolloidi-nen stabiilius vähintään neljäksi tunniksi, mutta MACE-menetelmällä valmistetuille DPEG-PSi-nanopartikkeleille ei pystytty saavuttamaan vuorokauden mittaista kol-loidista stabiiliutta. Esimerkiksi Näkki ym. ovat osoittaneet, että kaksoisPEGyloidui-dut elektrokemiallisesti valmistetut PSi-nanopartikkelit voivat saavuttaa vähintään 9 vuorokauden kolloidisen stabiiliuden, sillä partikkelikoko PBS-liuoksessa (pH 7,0, 37
◦C) ei merkittävästi kasvanut [31]. Toisaalta Näkki ym. saavuttivat TGA-mittausten mukaan yli 20 % PEG-pitoisuuden, joten PEGyloinnin voidaan olettaa onnistuneen paremmin heidän tutkimuksessa kuin tässä tutkimuksessa, joten myös partikkelien kolloidinen stabiilius oli heillä odotetusti parempi.
Kuva 11: Kuvassa on esitetty DPEG-N++- ja DPEG-UW-nanopartikkelien keski-määräinen koko eri ajan hetkillä.
7 Yhteenveto
Tutkimukseni on jatkoa aikaisemmille tutkimuksille, joissa on pyritty selvittämään PSi:n valmistamisen vaatimukset MACE-menetelmässä sekä kuinka eri valmistuspa-rametrit, kuten eri katalysoivat metallit, metallien ja oksidantin määrä, lämpötila ja piin seostukset vaikuttavat PSi:n ominaisuuksiin. Tutkielmani tavoitteena oli selvittää menetelmässä käytettävän surfaktantin (etikkahapon) määrän, valmistuserän koon ja piin seostusten vaikutuksia PSi:n ominaisuuksiin, kuten pinta-alaan, huokoskokoon ja huokostilavuuteen sekä tuottoon, jotta MACE-menetelmällä voitaisiin tuottaa esi-merkiksi mahdollisimman suuren pinta-alan omaavaa PSi:tä. Lisäksi tavoitteena oli valmistaa mikropartikkeleista nanopartikkeleita sonikointi- ja jauhamismenetelmällä sekä pintakäsitellä PSi-nanopartikkeleita kaksoisPEGyloimalla, jotta ne soveltuisivat käytettäväksi suonensisäisessä annostelussa.
Etikkahapon tiedetään laskevan pintajännitystä syövytysliuoksessa ja siten eh-käisevän partikkelien aggregoitumista, minkä vuoksi sillä arveltiin olevan vaikutusta MACE-menetelmällä valmistettujen PSi-partikkelien ominaisuuksiin. Sen vaikutuk-sen tutkimiseen käytettiin N+-tyypin piitä, jota syövytettiin käyttäen 0-40 ml etik-kahappoa. Kaasusorptiotuloksista havaittiin, että etikkahapon käyttö kasvatti pinta-alaa, pienten ja isojen huokosten huokostilavuutta sekä kokonaishuokostilavuutta.
Lisäksi huokoskoko pieneni. Pinta-alan kasvun ja pienten huokosten huokostilavuu-den kasvu johtui pintajännityksen alenemisesta, minkä seurauksena metallipartikke-lin katalysoimana syöpyneet huokoset pystyivät täyttymään syövytysliuoksella, jol-loin etäinen syöpyminen voimistui. Isojen huokosten muodostumiseen ja huokoskoon pienenemiseen vaikutti myös pintajännityksen aleneminen, koska metallipartikkelit pääsivät paremmin piin pinnalle ja etikkahappo ehkäisi niiden aggregoitumista. Huo-koskoon pienenemiseen vaikutti myös etäinen syöpyminen, jonka ansiosta pienten huokosten määrä kasvoi. Lisäksi havaittiin, että isojen ja pienten huokosten huokos-tilavuuden sekä kokonaishuokoshuokos-tilavuuden kasvavan eniten etikkahapon huokos-tilavuuden kasvaessa nollasta kymmeneen millilitraan verrattuna väleihin 10-20 ml, 20-30 ml ja 30-40 ml. Siispä etikkahapolla on kriittinen rooli PSi:n pinta-alan ja huokostilavuuden parantamisessa MACE-menetelmässä.
Syövytettävän piin massan kaksinkertaistamista tutkittiin, jotta voitaisiin selvit-tää pystyselvit-täänkö PSi:tä valmistamaan MACE-menetelmällä tehokkaammin. Syövy-tettävän piin massan kaksinkertaistaminen laski sekä pinta-alaa (n. 10 %) että huo-kostilavuutta (n. 20 %) ja kasvatti huokoskokoa (n. 10 %), mutta myös kahden 2 g erän välillä havaittiin merkittävä ero pinta-alassa. Yksi selitys pinta-alan ja huokos-tilavuuden pienenemiselle massaa kasvattaessa voi olla, se että suuremman erän val-mistukseen tarvittaisiin enemmän etikkahappoa, joka laskisi pintajännitystä ja kas-vattaisi 2 g erien pinta-alaa ja huokostilavuutta. Tässä tutkimuksessa massan vaiku-tusta tutkittiin yhden 1 g ja kahden 2 g erän avulla, joten tulokset ovat statistisesti puutteellisia. Kuitenkin niiden perusteella jatkossa on syytä harkita PSi-partikkelien valmistamista 2 g erissä, koska ominaisuudet eivät muutu kriittisesti ja niitä voitai-siin pyrkiä optimoimaan etikkahapon lisäämisen avulla. Varsinkin, jos partikkeleita tarvitaan kymmeniä grammoja, suurempien erien tuottamista on myös hyvä harkita.
Myös piin seostuksen on havaittu vaikuttavan PSi:n ominaisuuksiin ja siksi on tär-keää ymmärtää eri tyyppien vaikutus esimerkiksi pinta-alaan ja huokostilavuuteen.
MACE-menetelmällä valmistettiin PSi:tä N++, P++, ESMC10, UW, N+ ja P+ -tyyppien piistä ja havaittiin, että enemmän seostettujen piin tyyppien (N++
ja P++) pinta-ala ja huokostilavuus olivat suurempia kuin vähemmän seostettujen tyyppien (N+ ja P+) tai seostamattoman UW-tyypin, mikä johtui matalammasta potentiaaliesteestä runsaasti seostetun piin ja metallin rajapinnan välillä. Lisäksi ha-vaittiin, että erityisesti N++-tyypin piin pinta-ala ja pienten huokosten tilavuus oli-vat suurimmat ja sen huokoskoko oli pienempi kuin muiden tyyppien. Siihen vaikutti ainakin aukkojen suurempi diffuusiovirta N++-tyypissä verrattuna P++-tyyppiin.
Voimakkaamman aukkojen diffuusion seurauksena etäinen syöpyminen siis voimistui kasvattaen pinta-alaa, pienten huokosten määrää ja niiden tilavuutta. Pieniä huoko-sia syöpyi myös UW, P+ ja N+ -tyyppeihin, kuten on aiemmin havaittu käytettäessä katalysoivana metallina kultaa, mutta niiden tilavuus on alle puolet siitä, mitä tila-vuus on P++ ja N++ -tyypeillä. Lisäksi huomioitavaa oli ESMC10-partikkelien kor-kea pinta-ala ja matala tuotto, jotka todennäköisesti johtuivat ESMC10-partikkelien pienemmästä koosta.
Suonensisäisen annostelun sovelluksien kannalta partikkelien pieni koko on välttä-mätöntä ja siksi tässä tutkimuksessa tutkittiin sonikointi- ja jauhamismenetelmän toi-mivuutta tuottaa nanopartikkeleita MACE-menetelmällä valmistetuista PSi-mikro-partikkeleista. Nanopartikkelien valmistusmenetelmistä jauhaminen oli huomattavas-ti sonikoimista parempi, sillä jauhamalla saahuomattavas-tiin riittävä saanto jo 55 min jauhamisen jälkeen, mutta sonikoimalla ei saavutettu riittävää saantoa edes seitsemässä tunnis-sa. Sonikointimenetelmän tehottomuuteen voi vaikuttaa sonikoinnin liian pieni teho, joka ei ole riittävä rikkomaan paksuimpia PSi:n seinämiä. Siispä jauhaminen oli näis-tä kahdesta menetelmäsnäis-tä parempi ja sillä voitiin valmistaa PSi-nanopartikkeleita MACE-menetelmällä valmistetuista PSi-mikropartikkeleista.
Koon lisäksi partikkelien kolloidinen stabiilius on tärkeässä roolissa, kun nano-partikkeleita kehitetään suonensisäisen annostelun sovelluksiin. N++- ja UW-PSi-nanopartikkelit oksidoitiin termisesti ja kemiallisesti niiden pinnan passivoimisek-si ja kaksoisPEGyloitiin paremman kolloidisen stabiiliuden saavuttamisekpassivoimisek-si. TGA-mittausten perusteella N++-DPEG-PSi-nanopartikkelit sisälsivät 8,1 % ja UW-DPEG-PSi-nanopartikkelit 5,8 % PEG-molekyylejä, osoittaen niiden kiinnittyneen PSi-nanopartikkeleihin. Lisäksi kaksoisPEGyloinnin seurauksena partikkelien zeta-potentiaali läheni merkittävästi nollaa indikoiden kaksoisPEGyloinnin onnistuneen.
Molempien kaksoisPEGyloitujen nanopartikkelien havaittiin olevan kolloidisesti sta-biileja 4 h ajan, mutta erinomaista vuorokauden pituista, kolloidista stabiiliutta ei saavutettu. Kuitenkin suonensisäisen annostelun sovelluksiin 4 h stabiilius verenkier-rossa niiden injisoinnin jälkeen on riittävän hyvä. Siispä 4 h kolloidinen stabiilius on osoitus siitä, että MACE-menetelmällä valmistettujen PSi-nanopartikkelit on kaksoisPEGyloitavissa elektrokemiallisesti valmistettujen PSi-nanopartikkelien ta-paan. Lisäksi partikkeleihin voitaisiin jatkossa liittää aminoryhmä esimerkiksi PEG-molekyylin avulla, joka sisältää aminoryhmän. Tällöin myös PEGylointi ja siten kol-loidinen stabiilius voisi parantua kolmannen PEG-molekyylin ansiosta ja aminoryh-män avulla muun muassa kohdentavien peptidien tai fluoresoivan leiman liittäminen DPEG-PSi-nanopartikkeleihin olisi mahdollista.
Viitteet
[1] Michael J Sailor. Porous silicon in practice: preparation, characterization and applications. La Jolla, USA: John Wiley & sons, 2012.
[2] Wei Li, Zehua Liu, Flavia Fontana, Yaping Ding, Dongfei Liu, Jouni T Hirvonen ja Hélder A Santos. ”Tailoring porous silicon for biomedical applications: from drug delivery to cancer immunotherapy”. Advanced materials 30, 24 (2018), s. 1703740.
[3] Jesse V Jokerst, Tatsiana Lobovkina, Richard N Zare ja Sanjiv S Gambhir.
”Nanoparticle PEGylation for imaging and therapy”.Nanomedicine6, 4 (2011), s. 715–728.
[4] Donald E Owens III ja Nicholas A Peppas. ”Opsonization, biodistribution, and pharmacokinetics of polymeric nanoparticles”. International journal of phar-maceutics 307, 1 (2006), s. 93–102.
[5] Matthias Thommes, Katsumi Kaneko, Alexander V Neimark, James P Olivier, Francisco Rodriguez-Reinoso, Jean Rouquerol ja Kenneth SW Sing. ”Physisorp-tion of gases, with special reference to the evalua”Physisorp-tion of surface area and pore size distribution (IUPAC Technical Report)”. Pure and applied chemistry 87, 9-10 (2015), s. 1051–1069.
[6] Konstantin Tamarov, Joseph D Swanson, Bret A Unger, Kurt W Kolasinski, Alexis T Ernst, Mark Aindow, Vesa-Pekka Lehto ja Joakim Riikonen. ”Cont-rolling the Nature of Etched Si Nanostructures: High-versus Low-Load Metal-Assisted Catalytic Etching (MACE) of Si Powders”. ACS Applied materials &
interfaces 12, 4 (2019), s. 4787–4796.
[7] Konstantin Tamarov, Riku Kiviluoto, Joseph D Swanson, Bret A Unger, Alexis T Ernst, Mark Aindow, Joakim Riikonen, Vesa-Pekka Lehto ja Kurt W Kola-sinski. ”Low-Load Metal-Assisted Catalytic Etching Produces Scalable Porosi-ty in Si Powders”.ACS Applied materials & interfaces 12, 43 (2020), s. 48969–
48981.
[8] Jacob W Aptekar, Maja C Cassidy, Alexander C Johnson, Robert A Barton, Menyoung Lee, Alexander C Ogier, Chinh Vo, Melis N Anahtar, Yin Ren, San-geeta N Bhatia, Chandrasekhar Ramanathan, David G Cory, Alison L Hill, Ross W Mair, Matthew S Rosen, Ronald L Walsworth ja Charles M Marcus.
”Silicon nanoparticles as hyperpolarized magnetic resonance imaging agents”.
ACS nano 3, 12 (2009), s. 4003–4008.
[9] Panayiotis Nikolaou, Boyd M Goodson ja Eduard Y Chekmenev. ”NMR hyper-polarization techniques for biomedicine”. Chemistry – A European journal 21, 8 (2015), s. 3156–3166.
[10] Simo Näkki, Julie T-W Wang, Jianwei Wu, Li Fan, Jimi Rantanen, Tuomo Nissinen, Mikko I Kettunen, Matilda Backholm, Robin HA Ras, Khuloud T Al-Jamal, Vesa-Pekka Lehto ja Wujun Xu. ”Designed inorganic porous nanovector with controlled release and MRI features for safe administration of doxorubicin”.
International journal of pharmaceutics 554 (2019), s. 327–336.
[11] Chang-Fang Wang, Mirkka P Sarparanta, Ermei M Mäkilä, Maija LK Hyvönen, Pirjo M Laakkonen, Jarno J Salonen, Jouni T Hirvonen, Anu J Airaksinen ja Hélder A Santos. ”Multifunctional porous silicon nanoparticles for cancer theranostics”. Biomaterials 48 (2015), s. 108–118.
[12] Mónica P. A Ferreira, Sanjeev Ranjan, Sini Kinnunen, Alexandra Correia, Vir-pi Talman, Ermei Mäkilä, Brianda Barrios-Lopez, Marianna Kemell, Vimalku-mar Balasubramanian, Jarno Salonen, Jouni Hirvonen, Heikki Ruskoaho, Anu J Airaksinen ja Hélder A Santos. ”Drug-loaded multifunctional nanoparticles targeted to the endocardial layer of the injured heart modulate hypertrophic signaling”.Small 13, 33 (2017), s. 1701276.
[13] Jeong-Yeon Kim, Ju Hee Ryu, Dawid Schellingerhout, In-Cheol Sun, Su-Kyoung Lee, Sangmin Jeon, Jiwon Kim, Ick Chan Kwon, Matthias Nahrendorf, Cheol-Hee Ahn, Kwangmeyung Kim ja Dong-Eog Kim. ”Direct imaging of cerebral thromboemboli using computed tomography and fibrin-targeted gold nanopar-ticles”. Theranostics 5, 10 (2015), s. 1098.
[14] Michimasa Suzuki, Laure Bachelet-Violette, François Rouzet, Anne Beilvert, Gwennhael Autret, Murielle Maire, Christine Menager, Liliane Louedec, Chris-tine Choqueux, Pierre Saboural, Oualid Haddad, Cédric Chauviere, Frédéric Chaubet, Baptise Michel, Jean-Michel Serfaty ja Didier Letourneur. ”Ultras-mall superparamagnetic iron oxide nanoparticles coated with fucoidan for mo-lecular MRI of intraluminal thrombus”.Nanomedicine 10, 1 (2015), s. 73–87.
[15] Bruno L Oliveira ja Peter Caravan. ”Peptide-based fibrin-targeting probes for thrombus imaging”. Dalton transactions 46, 42 (2017), s. 14488–14508.
[16] Junchao Xu, Yinlong Zhang, Jiaqi Xu, Guangna Liu, Chunzhi Di, Xiao Zhao, Xiang Li, Yao Li, Ningbo Pang, Chengzhi Yang, Yanyi Li, Zefang Lu, Meifang Wang, Kesheng Dai, Rong Yan, Suping Li ja Guangjun Nie. ”Engineered Na-noplatelets for Targeted Delivery of Plasminogen Activators to Reverse Throm-bus in Multiple Mouse Thrombosis Models”. Advanced materials 32, 4 (2020), s. 1905145.
[17] Ateke Tadayon, Reza Jamshidi ja Akbar Esmaeili. ”Targeted thrombolysis of tissue plasminogen activator and streptokinase with extracellular biosynthesis nanoparticles using optimized Streptococcus equi supernatant”. International journal of pharmaceutics 501, 1-2 (2016), s. 300–310.
[18] Jason R McCarthy, Purvish Patel, Ion Botnaru, Pouneh Haghayeghi, Ralph Weissleder ja Farouc A Jaffer. ”Multimodal nanoagents for the detection of intravascular thrombi”. Bioconjugate chemistry 20, 6 (2009), s. 1251–1255.
[19] Jason R McCarthy, Irina Y Sazonova, S Sibel Erdem, Tetsuya Hara, Brian D Thompson, Purvish Patel, Ion Botnaru, Charles P Lin, Guy L Reed, Ralph Weissleder ja Farouc A Jaffer. ”Multifunctional nanoagent for thrombus-targeted fibrinolytic therapy”. Nanomedicine 7, 7 (2012), s. 1017–1028.
[20] Terence Tieu, Maria Alba, Roey Elnathan, Anna Cifuentes-Rius ja Nicolas H Voelcker. ”Advances in porous silicon–based nanomaterials for diagnostic and therapeutic applications”. Advanced therapeutics 2, 1 (2019), s. 1800095.
[21] Kurt W Kolasinski, Nathan J Gimbar, Haibo Yu, Mark Aindow, Ermei Mäki-lä ja Jarno Salonen. ”Regenerative electroless etching of silicon”. Angewandte chemie 129, 2 (2017), s. 639–642.
[22] Wujun Xu, Joakim Riikonen ja Vesa-Pekka Lehto. ”Mesoporous systems for poorly soluble drugs”. International journal of pharmaceutics 453, 1 (2013), s. 181–197.
[23] Ghenadii Korotcenkov ja Byoung-Kwan Cho. ”Silicon porosification: state of the art”. Critical reviews in solid state and materials sciences 35, 3 (2010), s. 153–260.
[24] Zhipeng Huang, Nadine Geyer, Peter Werner, Johannes De Boor ja Ulrich Gö-sele. ”Metal-assisted chemical etching of silicon: a review: in memory of Prof.
Ulrich Gösele”. Advanced materials 23, 2 (2011), s. 285–308.
[25] Hashim Alhmoud, Daniel Brodoceanu, Roey Elnathan, Tobias Kraus ja Nico-las H Voelcker. ”A MACEing silicon: Towards single-step etching of defined po-rous nanostructures for biomedicine”.Progress in materials science 116 (2021), s. 100636.
[26] C Chartier, Stéphane Bastide ja Claude Lévy-Clément. ”Metal-assisted che-mical etching of silicon in HF–H2O2”.Electrochimica acta53, 17 (2008), s. 5509–
5516.
[27] Sayed Rezvani, Roberto Gunnella, D Neilson, Luca Boarino, Luca Croin, Giulia Aprile, Matteo Fretto, Paola Rizzi, Diego Antonioli ja Nicola Pinto. ”Effect of carrier tunneling on the structure of Si nanowires fabricated by metal assisted etching”. Nanotechnology 27, 34 (2016), s. 345301.
[28] Joakim Riikonen, Mikko Salomäki, Jessica van Wonderen, Marianna Kemell, Wujun Xu, Ossi Korhonen, Mikko Ritala, Fraser MacMillan, Jarno Salonen ja Vesa-Pekka Lehto. ”Surface chemistry, reactivity, and pore structure of porous silicon oxidized by various methods”.Langmuir 28, 28 (2012), s. 10573–10583.
[29] Gert Storm, Sheila O Belliot, Toos Daemen ja Danilo D Lasic. ”Surface modi-fication of nanoparticles to oppose uptake by the mononuclear phagocyte sys-tem”. Advanced drug delivery reviews 17, 1 (1995), s. 31–48.
[30] Ting Huang, Ni Li ja Jianqing Gao. ”Recent strategies on targeted delivery of thrombolytics”. Asian journal of pharmaceutical sciences 14, 3 (2019), s. 233–
247.
[31] Simo Näkki, Jussi Rytkönen, Tuomo Nissinen, Cristina Florea, Joakim Riiko-nen, Paul Ek, Hongbo Zhang, Hélder A Santos, Ale NärväRiiko-nen, Wujun Xu ja Vesa-Pekka Lehto. ”Improved stability and biocompatibility of nanostructu-red silicon drug carrier for intravenous administration”. Acta biomaterialia 13 (2015), s. 207–215.
[32] Jean-Michel Rabanel, Patrice Hildgen ja Xavier Banquy. ”Assessment of PEG on polymeric particles surface, a key step in drug carrier translation”. Journal of controlled release 185 (2014), s. 71–87.
[33] Jovan P Antovic ja Margareta Blombäck. Essential guide to blood coagulation.
New York, USA: Wiley Online Library, 2013.
[34] Xue-Feng Wang, Pei-Pei Jin, Tong Zhou, Ya-Peng Zhao, Qiu-Lan Ding, Deng-Bin Wang, Guang-Ming Zhao, Jing-Dai, Hong-Li Wang ja Hai-Liang Ge. ”MR molecular imaging of thrombus: development and application of a Gd-based novel contrast agent targeting to P-selectin”. Clinical and applied thrombo-sis/hemostasis 16, 2 (2010), s. 177–183.
[35] Jean Rouquerol, Françoise Rouquerol, Philip Llewellyn, Guillaume Maurin ja Kenneth S. W Sing. Adsorption by powders and porous solids: principles, methodology and applications. London, UK: Elsevier, 2013.
[36] Stephen Brunauer, Paul Hugh Emmett ja Edward Teller. ”Adsorption of gases in multimolecular layers”.Journal of the American chemical society60, 2 (1938), s. 309–319.
[37] Elliott P Barrett, Leslie G Joyner ja Paul P Halenda. ”The determination of pore volume and area distributions in porous substances. I. Computations from nitrogen isotherms”. Journal of the American chemical society 73, 1 (1951), s. 373–380.
[38] Mingming Wei, Li Zhang, Yongqiang Xiong, Jinhua Li ja Ping’an Peng. ”Nano-pore structure characterization for organic-rich shale using the non-local-density functional theory by a combination of N2 and CO2 adsorption”. Microporous and mesoporous materials 227 (2016), s. 88–94.
[39] Puthusserickal A Hassan, Suman Rana ja Gunjan Verma. ”Making sense of Brownian motion: colloid characterization by dynamic light scattering”. Lang-muir 31, 1 (2015), s. 3–12.
[40] Analytik Ltd. "Zeta potential, what is it and how can it be characterised?"
https://analytik.co.uk/zeta-potential-what-is-it-and-how-can-it-be-characterised/. Viitattu: 30.9.2020.
[41] Renliang Xu. ”Light scattering: A review of particle characterization applica-tions”. Particuology 18 (2015), s. 11–21.
[42] Michael Kaszuba, Jason Corbett, Fraser Mcneil Watson ja Andrew Jones. ”High-concentration zeta potential measurements using light-scattering techniques”.
Philosophical transactions of the royal society a: mathematical, physical and engineering sciences 368, 1927 (2010), s. 4439–4451.
[43] Ian Tucker, Jason Corbett, J Fatkin, Robert Jack, Michael Kaszuba, B MacC-reath ja Fraser McNeil-Watson. ”Laser Doppler Electrophoresis applied to col-loids and surfaces”.Current opinion in colloid & interface science 20, 4 (2015), s. 215–226.
[44] Tuomo Nissinen, Timo Ikonen, Mejor Lama, Joakim Riikonen ja Vesa-Pekka Lehto. ”Improved production efficiency of mesoporous silicon nanoparticles by pulsed electrochemical etching”. Powder technology 288 (2016), s. 360–365.