ei koskaan toisinaan usein jatkuvasti
55
Kirkon Tutkimuskeskuksen mukaan vuonna 2015 erityisnuorisotyötä tehtiin 39 %:ssa seurakunnista.
Erityisnuorisotyötä tekevät seurakunnat olivat yleisimmin suuria: yli 24 000 jäsenen seurakunnista lähes 90 % ilmoitti tekevänsä erityisnuorisotyötä. Työn sisällöksi vastaajat olivat ilmoittaneet yhteis-työtä koulujen kanssa (90 %), avointen ovien toimintaa (55 %), etsivää yhteis-työtä (47 %), pienryhmätoi-mintaa (43 %), muita toimintamuotoja (31 %) sekä Saapas-toipienryhmätoi-mintaa (22 %).71 Kaikkien vastaajien
”toisinaan”-vastausten valossa on tämän kyselytutkimuksen perusteella nähtävissä samansuuntainen työn sisältöjen kuvaus.
Tutkimuskysymysten ”Missä määrin ulkopuolisuuden ehkäisy koetaan osana koko kasvatuksen työ-kenttää ja miten sitä toteutetaan kirkon kasvatustyössä?” ja ”Mitä ulkopuolisuuden ehkäisy kirkon kasvatuksen ammattilaisten mielestä on ja millainen työkenttä se on?” jälkimmäisiin osioihin vasta-taan osittain päällekkäin. Näitä kysymyksiä voidaan tarkastella kysymyksellä ”Ulkopuolisuuden eh-käisyn tehtävissä työskentelen”, jossa vastaajaa pyydettiin arvioimaan yhteistyötahon kanssa tehtä-vän työn määrää. Vastaajia tähän kysymykseen oli 187, tulokset on esitetty taulukossa 5.
en
kos-kaan toisinaan usein hyvin usein
yksin 6 % 50 % 33 % 11 %
oman työtiimini kanssa 9 % 44 % 34 % 13 %
oman työyhteisön moniammatillisessa ryhmässä 24 % 53 % 19 % 4 %
moniammatillissa verkostoissa 9 % 49 % 29 % 14 %
koulun/oppilaitoksen kanssa 17 % 44 % 28 % 11 %
poliisin kanssa 46 % 48 % 5 % 1 %
sosiaalitoimen kanssa 28 % 55 % 16 % 2 %
kunnan nuorisotoimijoiden kanssa 18 % 48 % 22 % 12 %
järjestöjen nuorisotoimijoiden kanssa 32 % 51 % 14 % 4 %
kriminaalihuollon kanssa 69 % 27 % 3 % 1 %
lastensuojelu-, tms. laitosten kanssa 35 % 56 % 9 % 1 %
jonkin muun tahon kanssa, minkä? 59 % 22 % 11 % 9 %
Taulukko 5.Ulkopuolisuuden ehkäisyn kentän yhteistyöverkostot (n=187).
Vastauksista on nähtävissä, että kaikki ammattiryhmät työskentelevät ulkopuolisuuden ehkäisyn ky-symyksissä verkostoissa ”toisinaan” muiden kysymyksen yhteistyötahojen paitsi kriminaalihuollon kanssa. ”Toisinaan” kaikki työskentelevät myös yksin. Vastausten perusteella nähdään, että ”toisi-naan” työskennellään useimmin lastensuojelu-, tms. laitosten (vastaajista 56 %), sosiaalitoimen (55
71 Kirkon Tutkimuskeskus 2015.
56
%) ja oman työyhteisön moniammatillisen ryhmän (53 %) kanssa. Vaihtoehdon ”jonkin muun tahon kanssa, minkä?” avoimissa vastauksissa (n=82) oli kerrottu työskenneltävän muun muassa psykiatri-sen sairaanhoidon, urheiluseurojen, herätysliikkeiden, perhepalvelujen, Kelan tai vammaispalvelujen kanssa.
Kaavio 16. Erityisnuorisotyön ammattilaisten verkostoituminen (n=20).
Verrattaessa kokonaisvastauksia erityisnuorisotyön ammattilaisten vastauksiin (kaavio 16) on yhteis-työverkostoissa erotettavissa hienoisia eroavaisuuksia. Erityisnuorisotyön ammattilaisten vastausten mukaan toimitaan ”usein” koulun/oppilaitoksen (vastaajista 55 %) kanssa ja moniammatillisissa ver-kostoissa (vastauksista 43 % ”usein”, 26 % ”hyvin usein”). Huomionarvoista on myös, että tämän ammattiryhmän vastauksista 47 % työskentelee ”usein” ja 53 % ”toisinaan” myös yksin, mikä ku-vannee osaltaan ulkopuolisuuden ehkäisyn/erityisnuorisotyön luonnetta.
0% jonkin muun tahon kanssa, minkä?
Erityisnuorisotyön ammattilaiset/verkostoissa työskenteleminen
en koskaan toisinaan usein hyvin usein
57 4.4 Kasvatuksen kentällä toimijoiden työorientaatio
Selvitettäessä vastausta tutkimuskysymykseen ”Millainen työorientaatio ulkopuolisuuden ehkäisyn kanssa työskentelevillä kasvatuksen ammattilaisilla on ja millaisessa yhteydessä se on auttamiskes-keisyyteen?”, tarkistellaan kysymystä ”Arvioi, kuinka seuraavat väittämät pitävät paikkansa omalla kohdallasi”. Väittämiä arvioitiin asteikolla 1 - 5 sen mukaan, kuinka tärkeäksi asia itselle koettiin.
Taulukko 6. Kasvatuksen kentän toimijoiden työorientaatio (n=584).
Vastausten perusteella on nähtävissä, että lähimpänä ”erittäin tärkeä” -vastausvaihtoehtoa ollaan kaikkien ammattiryhmien kohdalla väittämissä ”Työ tuottaa minulle tyydytystä” sekä ”Minulle on tärkeää saada auttaa ja palvella työssäni lähimmäisiäni”. Erityisnuorisotyön ammattilaisten ryhmän vastauksissa on erotettavissa muita vahvemmin väittämä ”Minulle on tärkeää edetä urallani ja saada lisää vastuuta”, joka on lähempänä vastausvaihtoehtoa ”hyvin tärkeä”. Toinen erottuva väittämä tässä ammattiryhmässä on ”Työ on minulle Jumalan antama kutsumustehtävä”, joka on kaikista ammatti-ryhmistä lähimpänä vastausvaihtoehtoa ”en osaa sanoa”. Teologit ja erityisnuorisotyön ammattilaiset kokevat voivansa kehittää itseään työssään vähiten. Selkeimmin työn Jumalan antamana kutsumus-tehtävänä näkevät teologit ja diakoniatyön ammattilaiset, erityisnuorisotyön ammattilaiset tulevat tässä tutkimuksen ammattiryhmien viimeisimpänä. Vastausten kokonaisjakauma ammattiryhmittäin on nähtävissä taulukossa 6. Keskiarvoista ilmenee vastausten painottuminen asteikolla 1 - 5 vasta-kohtaväittämäkohtaisesti. Taulukko ilmaisee vastausten keskiarvon, esimerkiksi ”Työ tuottaa minulle
58
tyydytystä” -väittämän kohdalla vastaajat ovat vastanneet lähempänä arvoa 5 (4,5), jolloin työ koe-taan siis enemmän tyydyttävänä asiana elämässä.
Heli Pruukin mukaan kirkossa tulisi pyrkiä eteenpäin ajattelusta, jossa nähdään erikseen auttajat ja autettavat ja pyrkiä näkemään, että jokainen on avuntarvitsijana jossain kohden elämäänsä ja että tämän kirkko ymmärtää erityisen hyvin. Ihmisyyteen kuuluu haavoittuvuus.72 Pruukin ajatuksesta on poimittavissa näkökulma siihen, että ulkopuolisuuden ehkäisy on auttamistyötä, joka on selkeästi nähtävissä myös työorientaatiokysymyksessä, jossa kaikkien ammattiryhmien vastauksista käy ilmi, että auttaminen ja palvelu koetaan enemmän tärkeänä kuin tarpeettomana asiana työssä. Verrattaessa työorientaatiota kysymyksen ”Mielestäni ulkopuolisuuden ehkäisy on” väittämäpareihin (ks. tarkem-min taulukko 1, sivu 38) tarpeetonta - tarpeellista ja merkityksetöntä - merkityksellistä voidaan nähdä yhteys työorientaatioon. 84 % vastaajista koki työn tarpeelliseksi, 79 % mielekkääksi –voitaneen aja-tella työssä tehtävän lähimmäisen auttamisen ja palvelun tuovan merkityksellisyyttä ja luovan tar-peellisuuden tunnetta työlle.
Tämän kysymyksen tulokset ovat verrattavissa Kirkon akateemiset – Kyrkans akademiker AKI ry:n jäsentutkimukseen 2018. Vastausten perusteella työorientaatio on yhteinen AKI ry:n tulosten kanssa
”Työ tuottaa minulle tyydytystä” sekä ”Minulle on tärkeää auttaa ja palvella työssäni lähimmäistä”
väitteiden osalta. Samansuuntaisesti toisen ääripään vastaukset ”Työ on minulle elämäntehtävä, jolle olen omistautunut kokonaan” ovat linjassa AKI ry:n jäsentutkimusten vastausten kanssa. Vertailuai-neistossa joka viides kanttori ja 20 % papeista kuvasi työssään tärkeäksi lähimmäisen auttamisen ja palvelemisen. Vertailuaineistossa 20 % papistosta kuvaa työtään vaihtoehdolla ”Työ tuottaa minulle tyydytystä”, kanttoreiden osalta joka viides. Vertailuaineistossa 34 % papistosta vastasi ”Työ on mi-nulle Jumalan antama kutsumustehtävä” -vaihtoehdon kuvaavan työtään parhaiten, kanttoreista 20
%. Jäsenkyselyn molemmista ammattiryhmistä vain 2 % kustakin valitsi vaihtoehdon ”Minulle on tärkeää edetä urallani ja saada lisää vastuuta”.73
72 Pruuki, Heli 5.10.2020.
73 Kirkon akateemisten jäsentutkimus 2018, 30–32.
59 5 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Olen tarkastellut tutkimuksessani kirkon kasvatuksen ammattilaisten suhtautumista ja tietoa ulkopuo-lisuuden ehkäisystä sekä sen tekemisestä. Tutkimuskysymykseen ”Mitä ulkopuoulkopuo-lisuuden ehkäisy kir-kon kasvatuksen ammattilaisten mielestä on ja millainen työkenttä se on?” johtopäätöksinä tutkimus-tulosten perusteella on selkeästi nähtävissä, että ulkopuolisuuden ehkäisy on tärkeää ja sen koetaan kuuluvan kaikille kirkon kasvatuksen kentän toimijoille. Ulkopuolisuuden ehkäisyn työasenne siis koetaan yhteiseksi. Tämä on yksi vahvasti aineistosta esiin nouseva asia, jota puoltavat niin tutkimus-kyselyyn vastanneiden kuin haastateltujen ammattilaisten vastaukset. Kirkon ulkopuolisuuden eh-käisyn suuntalinjoissa (Että kukaan ei jää yksin, 2020) on kirjattuna, että kirkon kasvatuksen kentän toimijoilla olisi hyvä olla erityisnuorisotyö työasenteena, vaikkei se omassa virkasäännössä tai -ni-mikkeessä esiintyisikään. Tätä tukevat kyselytutkimukseen saadut vastaukset: ulkopuolisuuden eh-käisy koetaan osana omaa työtä, ammattinimikkeestä huolimatta. Tähän tutkimuskysymykseen liit-tyen johtopäätöksiin nostettavan arvoinen tulos on myös ulkopuolisuuden ehkäisyn kentällä toimivien ammattilaisten erityiskoulutus, jota suurimmalla osalla toimijoista ei ole. Yhtenä havaintona esitän kysymyksen työn arvostuksesta, joka ilmenee siinä, ettei ulkopuolisuuden ehkäisyn tekemistä huo-mioida palkkauksessa työn vaativuudesta huolimatta.
Tutkimuskysymykseen ”Missä määrin ulkopuolisuuden ehkäisy koetaan osana koko kasvatuksen työkenttää ja miten sitä toteutetaan kirkon kasvatustyössä?” aineistosta havaittava asia on, että kirkon kasvatuksen ammattilaiset kohtaavat työssään varsinkin hiljaisia, yksinäisiä ja kiusattuja lapsia tai nuoria, ja edellä mainitut tekijät voivat aiheuttaa ulkopuolisuutta. Muun muassa Junttilan (2015) ja Alasaaren (2012) aiemmista tutkimuksista on pääteltävissä, että nuorten hyvinvointiin vaikuttavat heidän sosiaaliset suhteensa. Näin ollen on merkittävää, että kirkon kasvatuksen kentän toimijat koh-taavat juuri hiljaisia, yksinäisiä ja kiusattuja lapsia/nuoria työssään.
Lisäksi edellä mainittua tutkimuskysymystä selvitettäessä havaitaan, että kirkon kasvatuksen ammat-tilaiset työskentelevät usein lasten ja nuorten perheiden ja huoltajien kanssa, minkä avulla on toden-näköisesti helpompaa nähdä kotiolosuhteista mahdollisesti nousevaa ulkopuolisuuden kokemusta.
Tämä tutkimustulos on liitettävissä Alasaaren (2012) tutkimukseen ja Pruukin (2020) haastattelussa esiin tuomaan näkemykseen siitä, kuinka nuorten hyvinvoinnin haasteet pohjautuvat usein perheiden kohtaamiin ongelmiin.
60
Tutkimuskysymyksen toiseen osaan, ”miten sitä toteutetaan kirkon kasvatustyössä”, aineistosta on nähtävissä, että lasten/nuorten ja heidän huoltajiensa kanssa tehtävä työ sekä yksilö- ja pienryhmä-työskentely nousevat eniten käytössä oleviksi työtavoiksi. Selkeästi yhteisiä työmenetelmiä ovat myös retki- ja leiritoiminnan järjestäminen erityistä tukea tarvitseville, koulu- ja oppilaitosyhteistyö sekä vapaaehtoisten kanssa työskentely. Myös digitaalista nuorisotyötä tehdään vahvasti ”toisinaan”
tutkimustulosten valossa, mitä osaltaan selittänee tutkimuksen aikaan ajoittunut koronapandemia.
Nuorisotutkimusverkostossa toteutetun Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hankkeen (2020 - 2021) tutkimustulosten mukaan koronapandemian myötä digitaalista nuorisotyötä ja jalkau-tuvaa nuorisotyötä on tehty aiempaa enemmän, mikä on nähtävissä myös tämän kyselyn vastauksissa.
Tutkimuskysymyksen tähän osaan vastataan myös tuloksissa sillä, että työtä tehdään verkostoissa.
Eniten yhteistyötä tehdään lastensuojelu-, tms. laitosten, sosiaalitoimen ja moniammatillisten ryh-mien kanssa.
Tutkimuskysymyksen ”Millainen työorientaatio ulkopuolisuuden ehkäisyn kanssa työskentelevillä kasvatuksen ammattilaisilla on ja millaisessa yhteydessä se on auttamiskeskeisyyteen?” tuloksista on nähtävissä, että työ koetaan tyydyttävänä sekä se, kuinka tekijöille on tärkeää saada auttaa ja palvella lähimmäisiään työnsä kautta. Työorientaatioon liittyvän auttamiskeskeisyyden voidaan nähdä heijas-tuvan myös ulkopuolisuuden ehkäisyn tehtävien kokemisessa merkityksellisiksi ja tarpeellisiksi. Aut-taminen ja palvelu tuonevat merkityksellisyyden ja tarpeellisuuden tunteita työn arkeen.
Voin todeta, että onnistuin kyselylomakkeen luomisessa ja sain sen pohjalta vakuuttavia vastauksia asettamiini tutkimuskysymyksiin. Analyysin avulla onnistuin osoittamaan ulkopuolisuuden ehkäisyn työkentän vahvuuksia sekä asioita, joihin voidaan jatkossa kiinnittää huomiota, mikäli tämä koetaan ammattilaisten keskuudessa relevantiksi. Onnistun mielestäni luomaan yleiskuvan siitä, mitä kirkon kasvatuksen ammattilaisten joukossa ajatellaan ulkopuolisuuden ehkäisystä, mitä ulkopuolisuuden kehän viiteryhmiä kohdataan ja kuinka tämä työ koetaan tärkeänä tehtävänä kasvatustyössä virka-nimikkeestä huolimatta. Lisäksi tutkimukseni antaa näkemyksen siihen, ketkä ulkopuolisuuden eh-käisyä tekevät. Tämän tuloksen avulla voidaan tarvittaessa tarkastella ja kehittää ulkopuolisuuden ehkäisyn tehtävänjakoa ja vastuuta kirkon toimijoiden keskuudessa. Aineiston avulla pystyin osoit-tamaan ulkopuolisuuden ehkäisyn asiantuntijoiden ja koko kasvatuksen kentän ammattilaisten näke-myksen olevan yhtenevä siitä, että ulkopuolisuuden ehkäisyä tarvitaan ja se on tärkeää.
61 5.1 Pohdinta
Perehtyessäni tutkimuskyselyn vastauksiin tarkemmin on nähtävissä selkeä ristiriita ulkopuolisuuden ehkäisyn tekemisen (työote) ja tärkeänä työasenteena kokemisen (ajatus siitä, että ulkopuolisuuden ehkäisy kuuluu kaikille työntekijöille ammattinimikkeestä huolimatta) välillä. Kyselyvastausten mu-kaan ulkopuolisuuden ehkäisyn koetaan selkeästi kuuluvan kaikille. Kontrastina tälle erityisryhmiä kohdataan kuitenkin vain "toisinaan" – ei "usein" tai "jatkuvasti". Ulkopuolisuuden ehkäisyn tärke-äksi kokeminen ei siis selkeästi tule esiin esimerkiksi kohdattuja erityisryhmiä koskevia vastauksia tarkastellessa, vaan ”toisinaan”-vaihtoehto on yleisimpänä vastauksena. Vahvimmin työssään ulko-puolisuuden ehkäisyn tehtävissä ovat erityisnuorisotyön ammattilaiset, jotka ovat työtä jo aiemmin tehneet, vaikkakin eri nimellä. Onko niin, että nyt, kun kirkon kasvatuksen kentällä on puhuttu ulko-puolisuuden ehkäisystä muutama vuosi, termi sinällään on tunnettu ja ulkoulko-puolisuuden ehkäisyn työ-asenne koetaan tärkeäksi, mutta eri ammattiryhmät eivät siihen vielä osaa reagoida, jolloin ulkopuo-lisuuden ehkäisy ei ole vielä kaikkien työote?
Analysoidessani kysymystä ketä työssä kohdataan ja kuinka usein, keskiarvoltaan ”toisinaan”-vas-tausten valossa pohdin ensin, kuinka aineistosta on erotettavissa vastauksia tutkimuskysymyksiini.
Hahmotellessani kysymystä ammattiryhmien perusteella tein kuitenkin havainnon muutamista viite-ryhmistä, jotka ovat mielestäni merkittäviä ja joilla liitytään myös tämän tutkimuskentän muihin tut-kimustuloksiin. Havainto siitä, kuinka hiljaisia, yksinäisiä ja kiusattuja kohtaavat varsinkin kasvatuk-sen ammattilaiset, tukee ajatusta, että jokainen kirkon kasvatukkasvatuk-sen kentän työntekijä on tekemisissä ulkopuolisuuden kokemuksien kanssa näiden viiteryhmien myötä vähintäänkin ”toisinaan”.
Ajatukseni tutkimuskyselyä pohjustaessani oli, että joukosta erottuisivat kenties selkeimmin yksinäi-set ja kiusatut kaikkien vastaajien perusteella, mikä osittain ”toisinaan”-vastausten valossa tapahtui-kin. Silti ei käynyt selkeästi niin, että jotkin kohdatut ryhmät olisivat erottuneet joukosta huomatta-vasti – ainoastaan huoltajien ja perheiden kohtaaminen erottui. Aineiston perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että kirkon kasvatuksen ammattilaiset kohtaavat työssään hiljaisia, yksinäisiä ja kiusat-tuja. Tämän myötä liitytään aiempien tutkimusten ketjuun niistä tekijöistä, jotka varsinkin nuoret itse kuvaavat oman ulkopuolisuutensa aiheuttajiksi. On merkittävää ja tärkeää havaita, että kirkon kasva-tuksen toimijoiden keskuudessa nähdään juuri nämä viiteryhmät kohdatuissa lapsissa ja nuorissa.
Tutkimukseni avulla voidaan mielestäni entisestään nostaa näiden viiteryhmien huomioimisen tär-keyttä ulkopuolisuuden ehkäisyä tehtäessä, sillä todennäköisesti juuri nämä viiteryhmät ovat koko
62
kasvatuksen kentän kohdattavissa aina varhaiskasvatuksesta alkaen. Mikäli ammattilaiset heräävät havainnoimaan esimerkiksi näitä kolmea viiteryhmää tulevaisuudessa useammin, on ulkopuolisuu-den ehkäisyn työasenne juurtunut konkreettisemmaksi työotteeksi.
Aiempaan tutkimukseen liitytään myös siinä, kun työtä tehdään lasten/nuorten perheiden ja huoltajien kanssa. Aiempien tutkimusten perusteella on havaittu ulkopuolisuutta aiheuttavana tekijänä perhei-den olosuhteet. Kirkon kasvatuksen ammattilaisten työskennellessä perheiperhei-den ja huoltajien kanssa tiiviissä yhteistyössä voidaan ajatella ulkopuolisuuden ehkäisyn työmenetelmän kuuluvan kaikille.
Yksi selkeästi vastausten perusteella esiin nouseva kysymys on palkkauksen ja ulkopuolisuuden eh-käisyn tekemisen suhde. Vastauksista voidaan todeta, että palkkauksessa ei useimmiten huomioida ulkopuolisuuden ehkäisyä. Jos se huomioidaan, se näkyy vastaajien mukaan vaikutuksena palkka-luokkaan tai työn vaativuuden luokitukseen. Toiset myös kertoivat, että huomioiminen voi tarkoittaa harkinnanvaraista suorituslisää tai pientä erityiskorvausta. Ulkopuolisuuden ehkäisyn tehtävät ovat vaativampia kuin esimerkiksi perusnuorisotyö, mikä ei aina näy edes erityisnuorisotyönohjaajan ni-mikkeellä työskentelevän palkassa. Yleensä ajatellen palkkaus kuvaa osaltaan myös työn ja työnte-kijän arvostusta tai arvostamattomuutta. Olisi hienoa huomata, että tällä – nyt jo tutkimustulosteni perusteella nähtävissä olevan, ammattikunnissa vähintäänkin osittain omaksutun – ulkopuolisuuden ehkäisyn työasenteella olisi merkitystä myös työn arvostukseen ja palkkaukseen. Miten evankelis-luterilaisessa kirkossa saavutettaisiin ulkopuolisuuden ehkäisyn vaativien tehtävien arvostus niin, että se näkyisi myös kasvatuksen ammattilaisten palkassa? Palkkauksen ja ulkopuolisuuden ehkäisyn vä-linen kysymys ei varmasti yllätä kirkon kentällä työskenteleviä, mutta tutkimustuloksen myötä se on ainakin nostettu esiin jälleen kerran.
Tutkimuksen tuloksista nousee myös selkeästi esiin, ettei suurin osa kyselyyn vastaajista ole suorit-tanut erityiskoulutusta. Onko tähän syynä se, ettei lisäkoulutuksen suorittaminen näy kirkon palkka-listoilla työskentelevien tilipussissa vai kenties jokin muu? Eikö erityiskoulutuksen suorittamiseen kannusteta esimerkiksi työajan käyttämisen tai palkan avulla? Nähdäänkö erityisnuorisotyö vielä silti selkeästi omana työalana, johon ei tarvita koulutusta vai onko ulkopuolisuuden ehkäisy kuitenkin kaikille kuuluva yhteinen työasenne? Tiedän kasvatuksen kentältä tilanteita, joissa kasvatuksen am-mattilainen olisi ollut valmis suorittamaan lisäkoulutusta erityisnuorisotyön/ulkopuolisuuden eh-käisyn tehtäviin, mutta tätä ei hyväksytty työnantajan taholta maksettavaksi, koska virka oli niin
sa-63
nottu perustehtävä. Ulkopuolisuuden ehkäisyn työotteen ja työasenteen voi hyväksyä kuka vain nuo-risotyön toimija, siihen ei tarvita erityiskoulutusta, mutta erityiskoulutus tukee työasenteen toteutmista. Ulkopuolisuuden ehkäisyn hyväksymisestä muotoutuu asenne, jonka voi omaksua kuka ta-hansa kasvatustyön kentällä toimiva – erityistä tukea tarvitsevaa auttaa mahdollisuuksiensa mukaan se, kuka nuoren kohtaa. Lasta tai nuorta ei ”pompotella” työntekijältä toiselle, häntä ei karteta tai sivuuteta hänen vaikean tilanteensa tai käytöksensä vuoksi, vaan ammattilaisena lähdetään rinnalla kulkien tukemaan lasta tai nuorta, etsimään apua ja tukea yhdessä. Kasvatustyössä ei tule valikoida, kenen tai millaisten lasten ja nuorten kanssa kukin tekijä toimii, vaan kaikkien toimijoiden tulisi huo-mioida ja ottaa rinnalle erityistä tukea tarvitsevat eikä jättää tätä erityistehtävässä olevien työksi.
Tämä sama ajatus on luettavissa muun muassa erityisnuorisotyön strategiasta ja kuultavissa haastat-telemieni asiantuntijoiden lausunnoissa, joten en ole ajatukseni kanssa yksin. Lopulta kysymys on ihmisyydestä ja inhimillisyydestä, niistä auttaminen ja kohtaaminen lähtevät – loppu on läsnäoloa ja kuuntelua, etsimistä ja nuoren kanssa yhdessä ihmettelyä. Erityiskoulutuksen saamisesta on apua.
Tutkimustuloksistani on nähtävissä, että teologit ja erityisnuorisotyön ammattilaiset kokevat voivansa kehittää itseään työssään vähiten, mikä on mielenkiintoinen tulos ja mielestäni verrattavissa erityis-koulutukseen liittyvään kysymykseen. Koulutusta erityistä tukea tarvitsevien kohtaamiseen ja ulko-puolisuuden ehkäisyyn on lopulta vähän tarjolla. Olisiko yhteistyökumppanien kanssa yhdessä jär-jestettävä koulutus yksi vaihtoehto?
Tutkimukseni avoimissa vastauksissa nousivat esiin myös ulkopuolisuuden ehkäisyn resurssit, joiden sanoitettiin toisaalta olevan aineettomia, toisaalta aineellisia. Vastauksissa todettiin, että vaikka ulko-puolisuuden ehkäisyn tulisi kuulua osaksi kaikkien työtä, kaikki eivät siihen välttämättä voimavaro-jensa tai taitovoimavaro-jensa puolesta pysty. Vastauksissa tulivat esiin myös työhön liittyvät taloudelliset re-surssit, jotka vaihtelevat muun muassa paikkakunnan koon, seurakuntien hallinnon ja sen mukaan, koetaanko ulkopuolisuuden ehkäisy tärkeäksi työtehtäväksi. Resursseihin voidaan nähdä myös aihe-piiriin liittyvä koulutus ja sen mahdollisuus joko työajan tai työnantajan korvauksen puitteissa. Avoi-mista vastauksista tuli esiin myös ulkopuolisuuden ehkäisyn/erityisnuorisotyön hankala mitattavuus, joka vaikuttaa osaltaan myös työn resurssointiin ja niistä tehtäviin päätöksiin.
Avoimissa vastauksissa nousi selkeästi esiin myös kohtaamisen teologiaan liittyviä ajatuksia. Am-mattilaisten näkemykset yksilön arvostamisesta, jokaisen kohtaamisesta hyväksyen ja arvostaen liit-tyvät Läsnäolon nuorisotyön (2016) ja ulkopuolisuuden ehkäisyn suuntalinjojen (2020) ajatuksiin ih-misestä Jumalan luomana ihmeenä. Mielenkiintoista voisi olla selvittää syvemmin jatkotutkimuksen
64
avulla, miten kohtaamisen teologian perusteet toteutuvat käytännössä kohdattaessa esimerkiksi juuri ulkopuolisuuden ehkäisyn kentän viiteryhmiä. Yksi näkökulma voisi olla myös lasten/nuorten itsensä kuuleminen siinä, kokevatko he tulevansa kohdatuiksi yksilöinä, erityisinä, juuri sellaisina kuin ovat.
Ulkopuolisuuden ehkäisyn tulisi siis tulosten mukaan selkeästi olla jokaisen kasvatustyön ammatti-laisen tehtävä, työasenne ja -ote. Ulkopuolisuuden ehkäisyä tulisi tehdä ajatuksella, että erityistä tu-kea tarvitsevistakin lapsista ja nuorista pidetään huoli, heidät saatetaan osaksi yhteisöä, pois ulkopuo-lisuuden kehältä. Kokemukseni mukaan ulkopuoulkopuo-lisuuden kentällä työskentelevät vaatimattomat, mutta vahvat ammattilaiset, jotka kohtaavat syrjäytymisvaarassa olevia tai jo syrjäytyneitä lapsia ja nuoria. Nämä ammattilaiset kulkevat lasten ja nuorten kanssa pitäen yllä toivoa paremmasta tulevasta, jota kohdattava lapsi tai nuori ei kenties sillä hetkellä näe itse. Pohjautuen ajatukseen, että ulkopuo-lisuuden ehkäisyn koetaan tutkimustulosteni mukaan nyt jo kuuluvan kaikille, jatkotutkimuksen aihe voisi olla, mitä tämä lopulta tarkoittaa. Työn tärkeys ei nimittäin ole täysin selkeästi luettavissa kvan-titatiivisen aineiston vastauksissa esimerkiksi asiakasryhmien osalta. Tarkasteltaessa asiakasryhmiä, joita ulkopuolisuuden ehkäisyn kentällä kohdataan, ei hahmotu yhtä selkeää kohderyhmää työlle, vaan näyttää enimmäkseen siltä, että kaikkia asiakasryhmiä kohdataan eniten ”toisinaan” riippumatta ammattiryhmästä tai paikkakunnan koosta. Tästä poikkeamana erityisnuorisotyön ammattilaiset, jotka kohtaavat ulkopuolisuuden kehällä olevia selkeästi. Mielenkiintoista olisi nähdä vastauksia sa-maan kyselyyn muutaman vuoden päästä, kun ulkopuolisuuden ehkäisystä on puhuttu kirkon kasva-tuksen kentällä pidempään kuin nyt. Muuttaako aika työn tärkeyden kokemisen lopulta konkreet-tiseksi työn tekemiseksi, tuleeko työasenteesta osa työotetta, jolloin ulkopuolisuuden ehkäisyn tehtä-vät nähtäisiin myös aiempaa vahvempana toimintana kaikkien kasvatuksen ammattiryhmien työssä?
65 6 LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO
LÄHTEET
Alasaari, Kirsi
2012 Nuoret voivat hyvin - ja huonosti.
Nuorisotyö 3:20-23.
Hjort, Haldis
1995 Etsivän työn psykologia.
Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry.
Helsinki 1995.
Junttila, Niina
2015 Lasten ja nuorten yksinäisyyden juurilla.
Mielenterveys 6: 14-16.
Juppi, Pirita
2011 Pahoinvoivia uhreja, turvallisuusuhkia ja taloudellisia taakkoja.
Janus. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti.
Vol 19, 3: 200-218.
Järvinen, Kimmo
1993 Elämä hallintaan - erityisnuorisotyön opas tekijöille
Allianssin julkaisuja 3. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry.
Helsinki 1993.
Kauppinen, Eila, Kiilakoski, Tomi & Lahtinen, Jenni 2020 Nuorisotyötä koronan aikaan.
Kolmas osa Poikkeusolot – nuorten arki koronan keskellä -kirjoitussarjasta.
Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hanke.
Nuorisotutkimusverkosto.
https://www.nuorisotutkimusseura.fi/nakokulma67 Luettu 24.2.2021.
Kautonen, Iro, Laitonen, Elisa
2018 Erityisnuorisotyö on diakoniaa.Tutkimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erityis-nuorisotyön ja nuorisodiakonian rajapinnasta.
Diakonia-ammattikorkeakoulu.
2015 Kasvatus. Seurakuntien kasvatustyö.
https://public.tableau.com/profile/kirkon.tutkimuskeskus#!/vizhome/Kasvatus/Story1.
66 Luettu 29.9.2020.
Kirkon akateemiset – Kyrkans akademiker AKI r.y.
2018 Kirkon akateemisten jäsentutkimus 2018:
Papin työssä vahva imu – Luonteva suhtautuminen kuolemaan auttaa jaksamaan kirkon työssä.
https://www.akiliitot.fi/852-jasentutkimus-2018 Luettu 28.12.2020.
Kirkon Tutkimuskeskus
2020 Henkilöstötilastot / Personalstatiskit 2020. Henkilöstötilasto 2020.
https://www.kirkontilastot.fi/viz?id=136.
Luettu 29.9.2020.
Koste, Asmo (toim.)
2016 Nuorista Suomessa 2016. Tietoa nuorista, heidän elinoloistaan sekä nuorisotyöstä. Tut-kimuskooste.
Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry.
Helsinki: Grano Oy.
Notkola Veijo, Pitkänen Sari, Tuusa Matti, Ala-Kauhaluoma Mika, Harkko Jaakko, Korkeamäki Jo-hanna, Lehikoinen Tuula, Lehtoranta Pirjo, Puumalainen Jouni (Kuntoutussäätiö) & Ehrling Leena, Hämäläinen Juha, Kankaanpää Eila, Rimpelä Matti, Vornanen Riitta (konsortiokumppanit)
2013 Nuorten syrjäytyminen. Tietoa, toimintaa ja tuloksia?
Eduskunnan Tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2013.
2019 Paternalismista terapeuttiseen kohtaamiseen. Irja Kilpeläisen sielunhoitokäsitys ja sen merkitys suomalaisessa luterilaisuudessa.
Teologinen aikakauskirja. Teologisk tidskrift, 4: 18-32.
Scott, Mike
2008 WordSmith Tools version 5.
2008 WordSmith Tools version 5.