Mallintamiseen liittyvien asenteiden ja haasteiden vaikutus

Grossmanin ym. (2005), Petren (2013) ja Ozkayan (2018) tutkimuksissa havait-tua UML:n monitulkintaisuutta ei tässä haastattelututkimuksessa esitetty mer-kittävänä haasteena. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että UML on joka ta-pauksessa yleisesti hyödynnettyä vapaamuotoista mallintamista formaalimpaa ja siitä, että kieltä ei mahdollisesti tunneta tarpeeksi hyvin. Tässä haastatteluai-neistossa UML:ää kritisoivatkin lähinnä kieleen perehtyneet ammattilaiset, esit-täen sen soveltuvan heikosti pilvi-infrastruktuurin ja liiketoimintavaatimusten kuvaamiseen (ks. myös Petre, 2013) sekä mallipohjaiseen hyödyntämiseen (ks.

myös Whittle ym., 2013). UML:n käytön sivuuttamiseen johtaakin usein muut syyt kuin kielen puutteet, joko mallintamista ei koeta tarpeelliseksi tai siihen ei ole riittävästi resursseja.

Tämän tutkimuksen perusteella ammattilaiset yhdistävät mallien vähäisen käytön laatu- ja tuottavuusongelmiin, mutta yhtä lailla tulokset viittaavat siihen, että tätä yhteyttä on vaikea osoittaa. Perinteisen mallintamisen kannalta onkin ongelmallista, että sen hyödyt ja siten myös sen puutteesta johtuvat ongelmat ovat suurimmaksi osaksi havaittavissa vasta pitkällä aikavälillä. Tutkimus osoittaa myös Grossmanin ym. (2005) tavoin, että kehitystyötä tekevät eivät useinkaan ole tietoisia kokonaiskuvasta. Tällaisessa tilanteessa on ymmärrettä-vää, että mallintamisen hyödyt ja siihen liittyvät tarpeet ovat välittömän alku-vaiheen viestinnän lisäksi vaikeita sisäistää. Mallipohjaisesta kehittämisestä poiketen perinteinen mallintaminen ei tarjoa välittömiä hyötyjä, joten se on useiden haasteiden vuoksi helppo sivuuttaa, etenkin jos ei ole vastuussa projek-tin onnistumisesta eikä asiakas vaadi mallien tuottamista.

Forward ym. (2010) ja Badreddin ym. (2018) ovat kartoittaneet koodi- ja mallikeskeisen työskentelyn eroja ohjelmistokehityksessä. He toteavat, että osa ammattilaisista on koodikeskeisiä ja asenteellisia mallintamista kohtaan. Sa-maan tapaan Hutchinson ym. (2011) esittävät, että koodikeskeiset ammattilaiset voivat osoittautua haasteellisiksi mallipohjaisuuden onnistuneessa käyttöön-otossa. Myös tässä tutkimuksessa havaittiin koodikeskeisiä asenteita, jotka voi-vat vaikuttaa mallintamiseen liittyviin haasteisiin. Koodikeskeiset ammattilaiset eivät ole kiinnostuneita mallikeskeisistä ratkaisutavoista, selkeimpänä esimerk-kinä mallipohjaisuus ja koodigenerointi mallien pohjalta. Koodikeskeisissä asenteissa mallintaminen on ”piirtelyä”, josta on hyötyä lähinnä kokemattomil-le tekijöilkokemattomil-le ja huippuammattilaisten tulisi selviytyä työstään ilman. Tämä on havaittavissa myös tiimiin liittyvissä haasteissa, joissa painotetaan tekemistä suunnittelun sijaan ja nimenomaan selviydytään ilman malleja. Toimittaja- ja asiakasorganisaatiot keskittyvät lopputulokseen eli koodiin, jolloin mallintami-seen ei panosteta eikä sitä hyväksytä kustannuksissa.

Mallintamisen on esitetty vaikuttavan positiivisesti työn tuottavuuteen ja lopputuloksen laatuun (ks. esim. Chaudron ym., 2012; Endres & Rombach, 2003;

Selic, 2012). Tämän tutkimuksen perusteella todetaan, että mallien vähäinen käyttö voi puolestaan vaikuttaa negatiivisesti tuottavuuteen ja laatuun.

Kuvios-sa 24 esitetään tulosten perusteella, miten koodikeskeisten asenteiden kautta haasteet voivat johtaa joko monitulkintaiseen vapaamuotoiseen mallintamiseen tai mallien käytön sivuuttamiseen kokonaan, mikä lopulta voi johtaa tuotta-vuuden ja laatutason laskuun.

KUVIO 24 Koodikeskeiset asenteet voivat vaikuttaa haasteiden ja ongelmien syntyyn, mikä voi johtaa tuottavuuden ja laatutason laskuun

Tuloksissa kerrottiin ammattilaisten näkemyksiä ja kokemuksia mallien vähäi-sestä käytöstä johtuvista ongelmista, joita ovat mm. ylläpidon ja perehtymisen vaikeutuminen, väärinkäsitykset ja työn hidastuminen. Kuviossa 24 nämä on-gelmat on kiteytetty kommunikointiongelmiksi. Toteutuessaan nämä onon-gelmat johtavat väistämättä tuottavuuden ja laatutason laskuun. Vaikka kuviossa asen-teet johtavat haasteisiin ja lopulta ongelmiin, on selvää, että myös haasasen-teet ja niistä johtuva mallien vähäinen käyttö voivat puolestaan lisätä tai pitää yllä koodikeskeisiä asenteita.

Tässä empiirisessä tutkimuksessa havaittiin koodikeskeisyyden vastapai-noksi asenteita, joita voidaan kutsua mallikeskeisiksi. Asenteissa mallintaminen yhdistetään osaamiseen ja ammattitaitoon sekä kykyyn hahmottaa kokonaisku-va ja ymmärtää toimien pitkän aikavälin kokonaisku-vaikutukset. Koodikeskeisten asentei-den tapaan myös mallikeskeisyydessä mallintaminen voidaan yhdistää taitee-seen (ks. myös Mendling ym., 2010; Moody, 2005), mutta ”piirtelyn” sijaan se nähdään vaikeasti saavutettavissa olevana taitona, josta ollaan ylpeitä. Malli-keskeisyydessä huippuammattilainen voikin siis olla se, joka tekee visuaalisesti hienoja kaavioita. Onnistuneen viestinnän ja yhteistyön kannalta olisi kuitenkin hyödyllistä häivyttää tätä yhteyttä taiteeseen ja tehdä mallintamisesta helpom-min saavutettavaa sekä koodi- että mallikeskeisille ammattilaisille.

Aiemmat empiiriset tutkimukset esittävät ratkaisuiksi koulutusta niin mallintajille kuin asiakkaillekin (Dobing & Parsons, 2006; Hutchinson ym., 2011b; Tomassetti ym., 2012), toimintaohjeiden määrittelyä (Dobing & Parsons, 2006; Lange ym., 2006), muutosjohtamisen tapaan asiaa eteenpäin vieviä ”taiste-lijoita” (engl. champion) (Hutchinson ym., 2011b) ja etenkin työkalukehitystä (Farias ym., 2018; Hutchinson ym., 2011b; Lange ym., 2006; Tomassetti ym., 2012). Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että kaikkia näitä toi-menpiteitä mahdollisesti tarvitaan, jos mallintamiseen liittyviä haasteita ja estei-tä halutaan poistaa. Toki realiteetit tulee ottaa huomioon, esimerkiksi Dobingin ja Parsonsin (2006) ehdotusta UML-koulutuksesta asiakasorganisaatioille tuskin voi kannattaa nykypäivänä, jos edes toimittajapuolella ei panosteta tähän. Tästä huolimatta asiakkaiden tulisi lisätä tietämystään tietojärjestelmiin liittyvistä laatutekijöistä ja hyvistä käytännöistä sekä keskittyä elinkaariajatteluun

pelk-kien lyhyen tähtäimen hyötyjen tavoittelun sijaan, jos tavoitteena on muutakin kuin vain mahdollisimman nopea ja edullinen toimitus.

Tomassettin ym. (2012) tutkimuksessa asiantuntijat näkivät mallipohjai-suuden yleistymisen esteenä alalla vallitsevan suosion puutteen, jonka vuoksi ammattilaisille ei kerry tarvittavaa kokemusta. Tämän tutkimuksen perusteella sama noidankehä voi koskea myös perinteistä mallintamista. Osa ammattilaisis-ta on sitä mieltä, että opittuja asioiammattilaisis-ta ei haasteiden vuoksi pääse sovelammattilaisis-tamaan käytäntöön, mikä johtaa kiinnostuksen ja taitojen hiipumisen myötä käytön si-vuuttamiseen. Herää myös kysymys: miksi UML:ää opiskellaan, jos se ei vastaa käytäntöä? (ks. myös Petre, 2014). Tämän tutkimuksen perusteella ammattilai-set käyttävät hyvin pitkälle niitä tekniikoita, jotka opinnoista ovat heille jääneet mieleen, mahdollisesti koska osaamisen päivittämiseen ei ole aikaa tai kiinnos-tusta tai yksinkertaisesti koska opitut tekniikat toimivat. Mallintamisen ja UML:n säilyttäminen koulutusohjelmissa vaikuttaa siis perustellulta, vaikka se ei vastaisikaan koodikeskeistä todellisuutta. Mitä enemmän nojataan ketteriin toimintatapoihin määriteltyjen menetelmien ja prosessien sijaan, sitä enemmän kaivataan ammattilaisilta kykyä punnita erilaisten hyväksi havaittujen insinöö-ritieteen ja -taiteen tekniikoiden soveltuvuutta muuttuviin tilanteisiin. Myös mallintamisen sivuuttaminen edellyttää perusteluja, joiden tulisi perustua am-mattitaitoon.

Mallintamisen monimutkaisuudesta kertoo se, että sitä ei ole helppo oppia ja toisaalta se, että kaikki eivät hyödy korkeammalla abstraktiotasolla toimimi-sesta. Hutchinson ym. (2011a; 2011b) huomauttavatkin, että korkeammasta abstraktiotasosta voi toisinaan olla jopa haittaa, koska abstrakti ajattelu ei sovi kaikille ja ihmiset usein suosivat konkreettisten esimerkkien käyttöä abstraktien käsitteiden sijaan. Kästner ym. (2018) huomioivat saman asian todetessaan, että UML:n käyttö ja siten myös mallintaminen perustuvat paljolti luokkiin ja luok-kakaavioon. Jos abstrakti ajattelu ei luonnistu, voisi ratkaisua hakea käsitteelli-sen tason sijaan ilmentymien kautta. Kästner ym. (2018) esittävätkin ”oliot en-nen luokkia” -ajattelun, jossa oliokaaviolla voidaan luoda nopeasti kuvaavia esimerkkejä järjestelmästä ja myöhemmin muuntaa ne luokkakaavioiksi. Tässä tutkimuksessa esiin tullut oliokaavion hyödyllisyys kohdealueeseen ja järjes-telmään perehtymisessä tukee sitä, että oliokaavion käyttö voi edistää mallin-tamisen oppimista ja käyttöä, niin koulutusohjelmissa kuin käytännön työssä-kin.

Torchiano ym. (2013) toteavat osaamisen ja työtä tukevien työkalujen puutteen tekijöiksi, jotka voivat estää mallintamisen käytön kokonaan ja joihin tulisi vastata korkeakoulujen opetusohjelmilla ja aktiivisella työkalukehityksellä.

Torchiano ym. (2013) uskovat, että työkaluissa piilee valtava markkinapotenti-aali. Osaamisen ja työkalutuen puutteet liittyvät kuitenkin myös muihin haas-teisiin, kuten tässä tutkimuksessa tuli esille. Panostus pelkkään työkalukehityk-seen ei ole riittävää, jos ammattilaisilla ei ole aikaa tai kiinnostusta tutustua uu-siin työkaluihin. Sopivia työkaluja voi itse asiassa jo olla markkinoilla, mutta ammattilaiset eivät niitä aktiivisesti etsi. Myöskään kattava koulutus ei takaa mallintamisen hyödyntämistä, jos käytännön työssä sille ei ole sijaa. Halua

pa-nostaa mallintamiseen kaivataan siis organisaatioissa myös päättäjiltä, myyjiltä ja ostajilta. Näin mallintajilta ja heidän tiimiltään voidaan odottaa kiinnostusta mallintamista ja sitä tukevia työkaluja kohtaan. Organisaatiotasolla on oltava selvää, että mallintaminen (projektin ja kehitystyön tarpeisiin suhteutettuna) on osa onnistuneen lopputuloksen aikaansaamista.

Ketterän kehityksen yleistyttyä tähän tutkimukseen osallistuneiden kaltai-sia, menetelmällisyyttä korostavan koulutuksen saaneita ammattilaisia ei pian enää alalla ole. Ala tarvitseekin panostusta mallintamiseen muulla tavoin kuin vain perinteisiin nojaamalla, jotta osaaminen ei vähitellen häviä kokonaan. Toi-veikkaana voidaan pitää sitä, että tässä tutkimuksessa hieman nuorempaa su-kupolvea edustavat ammattilaiset suhtautuvat myönteisemmin mallipohjaiseen kehittämiseen (todennäköisesti, koska heillä ei ole huonoja kokemuksia koodi-generoinnista) ja uusien tekniikoiden ja työkalujen käyttöönottoon. He myös uskovat, että mallintamista tullaan painottamaan tulevaisuudessa enemmän, kun koodaustyö väistämättä automatisoituu. Tästä huolimatta todetaan Gor-schekin ym. (2014) ja Störrlen (2017) tavoin, että perinteiseen mallintamiseen liittyvä osaaminen ja laajamittainen hyödyntäminen ovat todennäköisesti pe-rusedellytyksiä mallipohjaisen kehitystyön yleistymiselle. Tällä hetkellä käy-tännön todellisuus ei vaikuta rohkaisevan vaadittavan osaamisen kehittämiseen.