Käytännön tutkimusten esittely

Tutkimukset UML:n käytöstä (taulukossa 1: UML). Grossman, Aronson ja McCar-thy (2005) toteavat, että kirjallisuudessa on keskitytty lähinnä UML:n puuttei-siin, eikä sen käytöstä ole empiiristä tutkimustietoa. Heidän tutkimuksessaan ammattilaisilla oli kirjavia mielipiteitä UML:stä ja vastoin kirjallisuuden aset-tamia ennakko-odotuksia suurin osa heistä piti sitä sopivana käyttötarkoituk-siinsa. (Grossman ym., 2005.) Myös Dobing ja Parsons (2006; tarkempi raportti tutkimuksesta Dobing & Parsons, 2008) noteeraavat UML:ään liittyvän vähäi-sen todistusaineiston ja tutkivat analyysivaiheessa käytettäviä UML:n kaavio-tyyppejä, joita tulosten mukaan hyödynnettiin erittäin vaihtelevasti.

Langen ym. (2006) tutkimus keskittyi ohjelmistoarkkitehtien UML:n käy-tön lisäksi mallien laatuun. Malleja analysoidessaan tutkijat huomasivat useita tapoja, joilla ammattilaiset rikkoivat UML:n sääntöjä, yhtenäisten toimintatapo-jen puuttuessa. Epätäydellisistä malleista seurasi kommunikointi- ja laatuon-gelmia, väärän tuotteen toimittamista ja lisääntynyttä testaamista. (Lange ym.

2006). Laadun lisäksi Nugroho ja Chaudron (2008) tutkivat UML:n käytön vai-kutusta tuottavuuteen. Positiivinen vaikutus kohdistui laadussa etenkin ym-märrettävyyteen ja modulaarisuuteen, ja tuottavuudessa analyysi-, suunnittelu- ja toteuttamisvaiheisiin (Nugroho & Chaudron, 2008).

Scanniello, Gravino ja Tortora (2010) tutkivat italialaisten IT-yritysten, Fit-silis, Gerogiannis ja Anthopoulos (2013) kreikkalaisten ohjelmistoammattilais-ten ja Farias ym. (2018) brasilialaisohjelmistoammattilais-ten ohjelmistoammattilaisohjelmistoammattilais-ten UML:n käyttöä.

Scanniello ym. (2010) ja Fitsilis ym. (2013) raportoivat UML:n olevan yleisesti käytössä, kun taas Farias ym. (2018) raportoivat vähäistä käyttöä UML:n tun-nettuudesta huolimatta.

Petre (2013) huomauttaa, että tieto UML:n käyttökokemuksista on tärkeää tieteenalalle ja notaatioiden sekä työkalujen kehittämiselle. Hän haastatteli 50 ohjelmistoammattilaista 50 yrityksestä ympäri maailmaa selvittäessään, miten nämä käyttivät UML:ää, jos käyttivät. Petre (2013) määritteli UML:n käytölle viisi kaavaa: ei UML:ää (haastateltavista 35/50), käyttö jälkikäteen (engl. retrofit, käytti muuta menetelmää, mutta dokumentoi jälkikäteen UML:llä joko johtoa tai asiakasta varten) (1/50), automaattinen koodigenerointi (3/50), valikoiva käyttö (11/50), ja kokonaisvaltainen, organisaationlaajuinen sitoutuminen UML:ään (0/50). Petre (2014) suoritti kymmenen lisähaastattelua, jotka vahvis-tivat aiemman tutkimuksen tuloksia.

Reggio, Leotta ja Ricca (2014) tutkivat, missä määrin ammattilaiset ja aka-teemikot tunsivat ja käyttivät UML:n kaaviotyyppejä. He vertasivat tuloksia aiempaan tutkimukseensa UML:n eri kaaviotyyppien esiintyvyydestä oppikir-joissa, kursseissa, tutoriaaleissa ja työkaluissa (ks. Reggio, Leotta, Ricca & Cle-rissi, 2013). Reggion ym. (2014) mukaan UML:n eri kaaviotyyppien tunnettuu-den ja käytön yleisyytunnettuu-den välillä oli vahva korrelaatio.

Fernández-Sáezin, Caivanon, Generon ja Chaudronin (2015) tutkimuksen tavoitteena oli selvittää UML-kaavioiden käyttöä ja hyötyjä ohjelmistojen yllä-pitoprojekteissa. Tulosten mukaan ammattilaiset, jotka käyttivät UML:ää,

koki-vat sen nopeuttavan ylläpitotyötä. Käyttö oli yleisempää suurissa tiimeissä ja isoa järjestelmää ylläpidettäessä. Suurin osa dokumentaatiosta sisälsi käsin teh-tyjä kaavioita, kun selkeästi pienempi osa oli työkalun avulla koodipohjasta generoituja takaisinmallinnettuja (engl. reverse-engineering, RE) kaavioita.

(Fernández-Sáez ym., 2015.)

Tutkimukset mallintamisesta ja mallien käytöstä (taulukossa 1: M). Daviesin ym.

(2006) tutkimus käsitteli analyysivaiheen mallintamisen nykytilaa australialais-ten ammattilaisaustralialais-ten keskuudessa. Fettken (2009) mukaan Daviesin ym. (2009) tutkimuksen tuloksia ei voinut siirtää koskemaan saksalaisia ammattilaisia, jot-ka hänen mujot-kaansa olivat verrattain perehtyneitä mallinnustekniikoiden käyt-täjiä. Fettken (2009) tutkimuksen tulokset osoittivat, että saksalaiset ammattilai-set arvostivat ja hyödynsivät mallintamista australialaisia enemmän, mutta käyttökohteet olivat samanlaisia.

Forward ym. (2010) halusivat esiintuoda syitä sille, miksi mallintaminen ei ollut kauttaaltaan käytössä, vaikka sen hyödyt ovat yleisesti tiedossa. He vertai-livat koodikeskeisiä ja mallikeskeisiä toimintatapoja ja pyrkivät selvittämään, kuinka mallinnustyökaluja voisi kehittää. Lähtökohtana tutkimukselle he esitti-vät aiempien tutkimusten perusteella työkalujen, kielten ja prosessien heikkou-det, koulutuksen puutteen ja mallintamisen mieltämisen kalliiksi hyötyihin nähden. Tulosten perusteella vapaamuotoinen mallintaminen oli yleistä, kun taas formaali mallintaminen ei ollut laajalle levinnyttä. Suurin osa ammattilai-sista kuitenkin ymmärsi mallintamisen arvon etenkin viestinnässä, vaikka to-teuttivatkin sitä rajoitetusti. (Forward ym., 2010.)

Malavolta ym. (2012) selvittivät arkkitehtien tarpeita arkkitehtuurin mal-lintamisessa käytettäviin kieliin liittyen. Tulosten perusteella kielten tulisi tukea kommunikointia erilaisten sidosryhmien keskuudessa, mutta mahdollistaa myös erilaisten automatisoitujen aktiviteettien, kuten testauksen ja mallien tar-kastusten suorittamisen. Malavolta ym. (2012) toteavat, että arkkitehdit valitse-vat mieluummin yksinkertaisen ja intuitiivisen kielen formaalin sijaan. Tutki-muksen mukaan arkkitehdit hyödynsivätkin eniten UML:ää ja vapaamuotoisia notaatioita. Myös formaalin AADL:n (ks. Feiler, Lewis & Vestal, 2003) ja puoli-formaalin ArchiMaten (ks. Lankhorst, Proper & Jonkers, 2010) käyttöä raportoi-tiin enemmän kuin muita kieliä, mutta ero UML:ään oli kuitenkin suuri. (Mala-volta ym., 2012)

Gorschek, Tempero ja Angelis (2014) esittävät, että tutkimuksissa on kes-kitytty lähinnä siihen, miten ammattilaiset käyttävät malleja, eikä riittävästi käytön yleisyyteen. Muista empiirisistä tutkimuksista poiketen he keskittyivät mallien hyödyntämiseen kehitystyön aikana, eivätkä varsinaiseen mallintamis-työhön ja sen yleisyyteen. Tutkimuksen mukaan mallien tai varsinkaan UML:n käyttö ei ollut yleistä eivätkä tulokset siten vastanneet olettamuksia, joihin suu-ri osa alan tutkimusta perustuu. Gorschek ym. (2014) pitävät epätodennäköise-nä, että mallipohjainen kehittäminen voisi yleistyä alalla. He selittävät yleisty-misen edellyttävän, että suurin osa ammattilaisista hyödyntäisi edes perinteistä mallintamista, mikä heidän tutkimuksensa perusteella ei ollut vallitseva tila alalla. (Gorschek ym., 2014.)

Störrle (2017) esittää, että mallintamisen rooli on alalla kiistanalainen. Tut-kimuksessa havaittiin, että mallintaminen oli alalla yleistä, mutta sen formaa-lius ja käyttötarkoitukset vaihtelivat suuresti projektista ja tekijästä riippuen.

Vapaamuotoinen mallintaminen oli tutkimuksen mukaan puoliformaalia tai formaalia yleisempää. (Störrle, 2017). Myös Ozkaya (2018) tutki eri formaali-suusasteiden mallintamista, kontekstinaan ohjelmistoarkkitehtuurit. Tulokset osoittivat, että UML:n lisäksi ammattilaiset käyttivät täysin vapaamuotoisia ad hoc -mallintamistapoja enemmän kuin formaaleja ja arkkitehtuurin kuvauskie-liä (engl. architecture description language, ADL) (Ozkaya, 2018).

Badreddin, Khandoker, Forward, Masmali ja Lethbridge (2018) kartoittivat mallintamiseen liittyviä trendejä ja suorittivat tutkimuksensa kahdessa osassa kymmenen vuoden välein. Ensimmäinen osa on raportoitu omana tutkimukse-naan (ks. Forward ym. 2010). Badreddinin ym. (2018) mukaan vapaamuotoisen mallintamisen lisäksi sovellusaluekeskeinen ja formaali mallintaminen ovat lisääntyneet alalla, kuten myös mallintaminen ainoastaan erikseen pyydettäessä.

Tutkimukset mallipohjaisesta tietojärjestelmien kehittämisestä (taulukossa 1:

MD). Hutchinson, Whittle, Rouncefield ja Kristoffersen (2011b) yhdistivät mää-rällisen kyselyn, laadullisen haastattelun ja tapaustutkimuksen menetelmiä tut-kiessaan mallipohjaisen tietojärjestelmäkehityksen nykytilaa. Aineistosta on tehty useita julkaisuja (ks. Hutchinson ym., 2011a; Hutchinson ym., 2011b; Hut-chinson, Whittle &, Rouncefield, 2014; Whittle, Hutchinson & Rouncefield, 2013). Tulosten perusteella mallipohjaisuus oli oletettua yleisempää (Whittle ym, 2013) ja siinä hyödynnettiin odotettua enemmän sovellusaluekohtaisia kie-liä (Hutchinson ym., 2014).

Italialaisessa tutkimushankkeessa (ks. Tomassetti, Torchiano, Tiso, Ricca &

Reggio, 2012; Torchiano, Tomassetti, Ricca, Tiso & Reggio, 2011; Torchiano, Tomassetti, Ricca, Tiso & Reggio, 2013) kartoitettiin ammattilaisten näkemyksiä ja kokemuksia mallintamisesta perinteisessä ja mallipohjaisessa kehitystyössä.

Torchiano ym. (2013) toteavat, että mallintaminen ja mallipohjaiset tekniikat ovat olennainen osa italialaista ohjelmistokehitystä. Mallipohjainen kehittämi-nen oli kuitenkin selkeästi harvinaisempaa, mikä voi johtua siitä, että ammatti-laiset eivät olleet saaneet siihen liittyen riittävästi koulutusta (Tomassetti ym., 2012).

Mohagheghi, Gilani, Stefanescu ja Fernandez (2013) suorittivat neljä isoa organisaatiota kattavan tapaustutkimuksen mallipohjaisen kehittämisen nykyti-lasta. Tutkimuksen perusteella mallipohjaisuutta pidettiin hyödyllisenä tietyis-sä tilanteissa monimutkaisten järjestelmien kehittämisestietyis-sä, mutta menetelmä ja työkalut eivät olleet helppokäyttöisiä. Haasteet kuitenkin lieventyivät käytön jatkuessa. (Mohagheghi ym., 2013.)

TAULUKKO 1 Yhteenveto käytännön kokemuksista

Syitä käytölle / hyödyt Syitä olla käyttämättä / haasteet

Taulukko 1 (jatkuu)