Porin käsityöstä on kyseessä olevalta ajalta tietoja vuodesta 1913 al-kaen kymmenen vuoden väliajoin erityisessä käsityötilastossa. Nämäkään tiedot eivät ole täydellisiä eivätkä kaikin paikoin edes luotettavia.
Vuo-delta 1934 oleva käsityötilaston kolmas nide sisältää yksityiskohtaisia eri ammattialojen laajuutta osoittavia lukuja vain Suomen suurimmista kau-pungeista, joiden joukkoon Poria ei kelpuutettu. Vuoden 1923 tiedot
tuntuvat puolestaan niin perin juurin epätäydellisiltä, että niitä ei ole katsottu asialliseksi edes käsitellä. Senpä vuoksi seuraavassa (taulukko n:o 27) on ollut pakko tyytyä vain vuoden 1913 tietoihin.
On hämmästyttävää, että käsityöliikkeiden lukumäärä (113 kpl) taas
oli suunnilleen samansuuruinen kuin ammattikuntakauden lopulla ja sen
jälkeisenä läpileikkausvuonna 1885. Kehitystä ei siis vieläkään ollut
tapah-tunut puoleen eikä toiseen. Ilmeisesti on niin, että sikäli kuin jotkut
van-hat ammatit olivat häviämässä, syntyi uusien elämänmuotojen synnyttä-miä ennen tuntemattomia ammatteja. Toisaalta on todettava, että tällaisia vaihtojakin ammattivalikoimassa tapahtui kaiken kaikkiaan melko vähän.
Vanhoista ammateista olivat sitten vuoden 1885 hävinneet sorvarin, nah-kurin, turkkurin ja käsineentekijän ammatti. Erityisesti kahden ensiksi
mainitun ammatin harjoittajia oli aikanaan ollut varsin runsaasti. Sorva-rien työ oli siirtynyt puusepille tai huonekalutehtaille ja nahkojen muok-kaus nahkurimestareiden pajoista suuriin tehdaslaitoksiin. Merkillistä kyllä,
sijaintinsa puolesta sopivaan Poriin ei ollut kotiutunut ainuttakaan tä-män alan suuryritystä. Itäisissä naapuripitäjissä Ulvilassa ja Nakkilassa oli kyllä kehittymässä sellaiset. Jo kuolleiden ammattien lisäksi Porissa oli v.
1913 joitakin sellaisia käsityöelinkeinoja, jotka vain odottivat lopullista ka-toamistaan. Sitkeästi elänyt lakkien käsityömäinen valmistus oli enää vain yhden yrittäjän varassa. Samoin näyttävät satulaseppien,
tynnyrinteki-jöiden ja viilanterittäjien ammatit eläneen viimeisiä aikojaan teollisen val-mistuksen valloittaessa alaa. Kotikutoisten kankaiden jäädessä pois käytös-tä myös värjärien työ oli lopullaan. Porissa edusti tätä aikanaan erinomai-sen voimakasta ammattialaa v. 1913 vain yksi ainoayrittäjä.
Täu'ukko n:o 21
PORIN KÄSITYÖLÄISET v. 1913 1
Ämmät. TYÖVOIMA
Tuotanto-har- Omist. Palkan. Yht. arvo mk
Hatuntekijöitä 1 1 1 2 4 500
Karkeaseppiä 5 5 8 13 16100
Kelloseppiä 3 2 10 12 13 200
Kirjansitojia 5 5 9 14 12 800
Kivenhakkaajia 3 1 4 5 12 300
Koneseppiä 1 1 1 3 000
Korjauspajoja 2 2 4 6 5 000
Kultaseppiä 3 2 11 13 67 900
Lasimestareita 11 1 800
Leipureita 10 8 29 37 82500
Läkki-, levy- ja
vaskiseppiä 10 8 27 35 64 400
Maalareita 4 4 22 26 17 600
Makkarantekijöitä 5 5 9 14 69 600
Ompelijattaria 7 7 55 62 60 800
Partureita 3 3 7 10
Polkupyöränkorjaajia 2 1 8 9 80 000
Puuseppiä 9 7 28 35 51 200
Ruukuntekijöitä 3 2 5 7 8 200
Räätäleitä 8 6 52 58 102 000
Satulaseppiä 1 3 3 6 400
Suutareita 7 7 18 25 30 800
Teurastajia 5 5 7 12 66 300
Trikoon-ja sukankutojia 2 1 7 8 9 900
Tynnyrintekijöitä 1 11 1 000
Valokuvaajia 3 2 12 14 26 000
Verhoilijoita 1 1 5 6 25 000
Viilanterittäjiä 1 1 1 2 700
Virvoitusjuoman-valmistajia 6 4 17 21 32 100
Värjäreitä 1 1 1 2 3 000
Yhteensä 113 93 361 454 873 100
Porin historia
Näiden vastapainoksi oli syntynyt joitakin uusia käsityön alaan kuuluvia yritysmuotoja, joista mainittakoon ompelimot, korjaus- ja
polkupyöräpa-jat sekä konesepät ja trikoon- sekä sukankutojat. Varsinkin ompelijatta-rlen nopeasti voimakkaaksi kehittynyt edustus herättää hämmästystä,
sil-lä tehdasvalmisteisten pukujen ja alusvaatteiden käyttö oli juuri tämän vuosisadan alussa yleistymässä. Samasta syystä trikoon- ja sukankutojien am-mattiauhkasityön loppuminen.
Käsityöammattien työvoimaa olivat itse työtä tekevät liikkeenomistajat, ammattitaitoinen palkkatyöväki ja oppilaat. Kaikkiaan 20 käsityöliikkeen omistajaa oli vetäytynyt pois varsinaisesta ruumiillisesta työstä ja keskittynyt vain yrityksensä johtamiseen. Tämä määrä oli 17,7 prosenttia kaikista yrit-täjistä. Kaikki nämä johtajiksi ryhtyneet käsityöläiset eivät kumminkaan
jolleet tehneet sitä siksi, että heidän liikkeensä oli kasvanut riittävän
suu-reksi elättääkseen ja tarvitakseen pelkästään johtamiseen erikoistuneen hen-kilön. Ainakin tynnyrintekijöiden ja satulaseppien yksinäiset yritykset
oli-vat työvoimaltaan ja tuotantoarvoltaan siksi vaatimattomia, että jonkin
muun syyn on täytynyt saada omistaja vetäytymään varsinaisesta työstä.
Ehkäpä sen oli aiheuttanut omistajien vanhuuden aiheuttama työkyvyttö-myys. Mikään ei myöskään estä olettamasta, että mestari olisi kuollut ja leski ryhtynyt hoitamaan liikettä. Ilmeisesti jokin määrä käsityöliikkeen tuo-tantoon osallistumattomista omistajista oli myös sellaisia, joilla oli
omistuk-sessaan jokintoinen yritys, minkä hyväksi he uhrasivat työpanoksensa.
Käsityöliikkeiden keskimääräistä suuruutta ei ole syytä punnita valmls-tearvojen kehityksen valossa, sillä tilinpitoon tottumattomien mestarien ilmoituksiin teollisuushallitukselle ei voida täysin luottaa. Sen sijaan ei ole
syytä epäillä mestarien kykyä laskea omien apulaistensa lukua, minkä vuok-si ihmistyövoiman määrä on valmistusarvoa parempi mittapuu seurattaessa
eri ammattialojen kehitystä aikojen kuluessa ja verrattaessa niitä keskenään
samana ajankohtana. Tarkastelu osoittaa, että Porin käsityöyritysten palkal-linen työvoima ylitti v. 1913 vain 40 hengellä ammattikuntakauden
aikai-sen huippulukeman. Kun otetaan vielä huomioon työssä mukana olleet
mes-tarit, käsityöammattien kokonaistyövoima oli v. 1913 ainoastaan 26 henkeä suurempi kuin mainittuna ammattikunta-ajan parhaana vuonna (1862). Vaik-ka käsityöammattien absoluuttisessa kokonaislaajuudessa näin olikin
tapah-tunut pientä edistystä, se ei kuitenkaan ollut voinut estää käsityön jatkuvaa suhteellista taantumista kaupungin asukaslukuun verrattuna. Porin väkiluku oli kasvanut vuodesta 1862 vuoteen 1913 mennessä noin 2,4-kertaiseksi. Suo-ralta kädeltä ei kuitenkaan voi sanoa, että vastatakseen tätä kasvua Porin käsityön palveluksessa olevien työntekijöiden kokonaismäärän olisi pitänyt kasvaa juuri samassa suhteessa ja että koska näin ei ollut, kasvuvauhtien
eroa vastaava osa valmistuksesta oli siirtynyt tehdasmaisesti suoritettavaksi.
422
Lasinen juomapikariPorista. Satakunnan museo, Pori.
Elämän perusteiden muutokset olivat tehneet joukon ammatinharjoittajia täysin tarpeettomiksi tai entistä vähemmän tarpeellisiksi ja samanaikaisesti synnyttäneet eräitä uusia, välttämättömiä ammatteja. Näiden vastakkaisten ryhmien suhteesta ei voi sanoa mitään muuta kuin sen, että viimeksi mai-nittu ryhmä oli ilmeisesti edellistä suurempi. Näin ollen teollisen valmis-tuksen aiheuttamakäsityömäisen tuotannon suhteellinen taantuminen oli vie-läkin suurempi kuin käsityöliikkeiden työvoiman rinnastaminen väkilukuun osoittaa.
Vaikka Porin käsityöyritykset eivät olleetkaan ihmistyövoimaan nähden
pysyneet kasvussa väestön lisääntymisen tasalla, ne olivat v. 1913 kuitenkin keskimäärin suurempia kuin yhtenäkään aikaisempana tarkastelun kohteena
olleena vuonna. Jos työssä mukana olleita omistajia ei oteta lukuun, yhtä liikettä kohti tuli 3,2 työntekijää. Suurimpia yrityksiä olivat ompelimot, joissa oli keskimäärin 7,8 työntekijätärtä. Vaatetusala oli kokonaisuudessaan-kin hyvin elinvoimainen, sillä räätälinliikkeissä oli seuraavaksi eniten työn-tekijöitä (6,4). Näiden jälkeen sijoittuivat maalarit (5,5 työntekijää), yksi verhoilija (5,0 työntekijää), valokuvaajat ja polkupyöräkorjaamot (4,0 työn-tekijää). Muut ammatit olivat lähellä keskiarvoa tai sen alapuolella. Suuta-rin ammatti, joka aikanaan (1855) oli ollut Porin toiseksi eniten työvoimaa käyttänyt ammattiryhmä, kuului v. 1913 keskisuurten käsityöliikkeiden
ryh-mään. Yhtä suutarinverstasta kohden tuli enää vain 2,6 työntekijää.
Yri-Porin historia
tysten lukumäärä oli suunnilleen sama kuin ammattikuntien aikanakin,
mut-ta vieraiden työntekijöiden määrä oli absoluuttisestikin pienentynyt. Tä-män täytyy olla selvänä merkkinä siitä, että kenkien valmistus oli suurelta osaltaan siirtynyt tehtaisiin, jolloin suutareille oli jäänyt vain paikkaustyötä.
Yksikään porilainen suutarinliike ei kuitenkaan ollut jaksanut kehittyä ken-kätehtaaksi, vaan tarvittavat jalkineet tuotettiin Poriin toisilta paikka-kunnilta. Sama ilmiö on havaittavissa muillakin käsityötuotannon aloilla.
Vain äärimmäisen harvoista käsityöliikkeistä kehittyi tehtaana pidettäviä laitoksia, ja nekin jäivät vaatimattoman kokoisiksi. Ainoastakaan käsityöpa-jasta ei muodostunut edes porilaisen mittapuun mukaan huomattavaksi ar-vioitavaa tehdasta.
Käsityöläiset 1920- ja 1930-luvulla
Vuonna 1923 Porissa ilmoitettiin olleen ainoastaan 66 työpaikkaa, joissa
tuotantoon osaa ottavat 44 omistajaa mukaan luettuna oli 226 henkilön työ-voima.2 On vaikea uskoa, että kymmenessä vuodessa olisi tapahtunut näin valtaisa käsityöelinkeinon taantuminen. Tosin viennistä riippuvainen
teolli-suus oli kärsinyt enemmän kuin hyötynyt maailmansodasta. Tehtaista
va-pautuneet miehet oli aluksi voitu sijoittaa Venäjän kruunun Helsingin lä-hettyvillä toimeenpanemiin linnoitustöihin, mutta niiden loputtua vuoden 1917 aikana työttömien lukumäärä oli noussut nopeasti. 3 Työllisyysti-lanteen huononeminen oli heijastunut tietenkin myös käsityöammattien
kan-nattavuuteen. Vaikka otetaan huomioon sekin mahdollisuus, että sodan ai-kana joidenkin liikkeenomistajien olisi ollut pakko sulkea ovensa, on sitten-kin vaikea kuvitella lamaannuttavan vaikutuksen ulottuneen aina vuoteen
1923 saakka. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, kun koko maan käsityöliik-keiden lukumäärä oli kasvanut vuodesta 1913 peräti 65 prosenttia ja työn-tekijämäärä vastaavasti lähes 43 prosenttia. 4
Jostakin
syystä tietojen täytyyolla Porin osalta v. 1923 tuiki puutteelliset. Muulla tavalla ei voi selittää kaikkien teurastajien, kirjansitojien, seitsemän läkki-, levy- ja
vaski-sepän, neljän suutarin, kahdeksan puusepän ja eräiden muiden ammattien edellisiä harvempien edustajien katoamista Porista vain kymmenessä
vuodes-sa.
Joku
osa ammateista oli kyllä siirretty teollisuuden puolelle, muttasa-malla tavalla oli tietysti meneteltymuillakin paikkakunnilla.
Yksitoista vuotta myöhemmin Porissa oli käsityöliikkeitä ennätysmäärä, 179 kappaletta. Ne olivat taas keskimääräiseltä kooltaan pienempiä kuin v.
1913, sillä omistajatkin mukaan ottaen niiden työvoimana oli 466 henkeä.
Se oli vain 12 työntekijää enemmän kuin v. 1913. Yritysten suurta luku-määrää v. 1934 voidaan myös käyttää todistamaan vuoden 1923 tietojen 424
'puutteellisuutta. On uskomatonta, että näiden vuosien välisenä aikana olisi
perustettu 113 uutta liikettä. Jomman kumman vuoden tiedot ovat väärät.
Tällöin on luotettava enemmän vuoden 1934 ilmoituksiin, sillä kyllä joiden-kin liikkeiden unohtuminen pois tilastoista käy helpommin kuin niiden
luominen tyhjästä. 5
KAUPPA
1. ULKOMAANKAUPPA RAUTATIEN VALMISTUMISESTA
ENSIMMÄISEEN MAAILMANSOTAAN
Kokonaisvienti ja-tuonti
Loistavia tulevaisuudenkuvia luonut, sinnikkäästi puuhattu rautatie Po-rista Tampereelle oli vihdoin v. 1895 liikennöitävässä kunnossa. Saman-aikaisesti saatiin päätökseen runsaasti rahavaroja niellyt Kokemäenjoen ala-juoksun suurmutaus. Yhdessä näiden liikenneväylien oli määrä lisätä Porin kautta tapahtuvaa ulkomaankauppaa. Töiden valmistumisajankohta oli mitä otollisin, sillä 1890-luvun puolimaissa taloudellisen aktiviteetin
vilkastumi-nen aiheutti vuosisadan loppuun jatkuneen korkeasuhdanteen. Ulkoiset edel-lytykset kaupan kasvulle olivat siis myös olemassa. Kaikesta huolimatta toi-veissa petyttiin. Sekä vienti että tuonti lisääntyivät tosin seuraavina vuosina selvästi, mutta kokonaiskasvu vallinneeseen suhdannevaiheeseen nähden oli
sittenkinvarsin kohtuullinen. (Ks. taulukko n:o 28).
Porin ulkomaankauppa kasvoi toki jonkin verran voimakkaammin kuin koko maan. Kaupungin osuus koko Suomen viennistä oli parhaana vuonna
(1897) 7,5 prosenttia ja tuonnista (1899) 2,8 prosenttia. Mitenkään
tavatto-mia nämä suhdeluvut eivät olleet. Useina aikaisempina vuosina ja vieläpä varsin läheisessä menneisyydessä Pori oli yltänyt suurempiin osuuksiin. Sitä paitsi nämä saavutukset jäivät vain tilapäisiksi. Tuontilukujen pysähtyminen pitkäksi ajaksi vuosisadan vaihteessa saavutetulle tasolle ja vientilukujen mel-koinen aleneminen 1900-luvun alkuvuosien suhdannetaantuman aikana mer-kitsivät sitä, että Porin prosenttiset osuudet suuriruhtinaanmaan ulkomaan-kaupasta vajosivat välittömästi ennen rautatien aikaa vallinneelle tasolle.
Edes jokiväylän korvaaminen rautatiellä ja Mäntyluodon sataman rakenta-minen eivät millään lailla piristäneet kaupungin ulkomaankauppaa. Suhdan-nekehityksen käänne nousevaksi v. 1903 ei liioin vaikuttanut merkittävästi.
Tuonti tosin lisääntyi verkalleen, mutta ei kuitenkaan yhtä nopeasti kuin koko maassa. Viennin arvo pysyi jopa absoluuttisesti melkein
muuttumatto-Taulukko n:o 28
PORIN TUONTI JAVIENTI VUOSINA 1895—19141
Tuonti
j
VientiVuosi Arvo Koko maan Arvo Koko maan
1 000 tuonnista 1 000 viennistä
mk % mk %
1895 3 577 2,4 8 424 5,9
1896 3 701 2,1 9 903 6,2
1897 4 670 2,3 12 564 7,5
1898 6 120 2,6 13 042 7,3
1899 7 065 2,8 13 543 7,3
1900 6 520 2,4 14 576 7,4
1901 4 560 2,1 11 596 6,2
1902 5 573 2,4 13 799 6,8
1903 5 791 2,2 10 137 4,7
1904 6 446 2,4 10 442 4,8
1905 5 741 2,1 10 217 4,1
1906 6 952 2,2 10961 3,9
1907 8 297 2,2 12 206 4,6
1908 7 100 2,0 9 852 4,1
1909 7 520 2,0 10 358 4,1
1910 7 784 2,0 11 541 4,0
1911 8 898 2,0 11 749 3,7
1912 8 932 1,9 14 559 4,3
1913 9 971 2,0 16 235 4,0
1914 8 245 2,2 18 335 6,4
mana, mikä muiden satamapaikkakuntien voimakkaaseen ekspansioon
ver-rattuna merkitsi tietysti selvää suhteellista taantumista. Eräät Porin perus-teollisuudessa näinä vuosina koetut menetykset riittänevät selitykseksi il-miölle. Vuoden 1908 taloudelliseen depressioon sekä pari vuotta myöhem-min alkaneeseen noususuhdanteeseen kaupungin vienti reagoi taas herkästi.
Juuri
ennen maailmansodan alkua päästiin uusiin ennätyslukemiin. Ensim-mäisen sotavuoden hyvään tulokseen oli oma ratkaiseva osuutensa alkaneen maailmanpalon poikkeuksellisilla olosuhteilla, joista tulee puhe edempänä.Kaiken edellä olevan perusteella on kaiketi todettava, että rautatien
saannil-Porin hisroria
la Pori ei ainakaan sanottavasti pystynyt laajentamaan kauppapiiriään. Kun sen lisäksi kaupungin oma vientiteollisuus ei lisääntynyt juuri ensinkään, viennin arvon pysytteleminen entisellään on ymmärrettävää.
Sahatavaran vienti
Käsillä olevana aikana sahantuotteilla oli edelleen hallitseva ja ratkaiseva
asema kaupungin ulkomaisessa tavaranvaihdossa. Kun kokonaisvienti osoitti jokseenkin vaatimatonta edistystä, on sen vuoksi luonnollista, että perus-sävy puutavaran laivausmäärissä oli samanlainen. Lautojen, lankkujen ja battenssien kauppa vilkastui merkittävästi rautatien valmistumisen jälkeisen korkeasuhdanteen aikana. Tällöin saavutettiin v. 1899 jopa sellainen
ennä-tys, joka pystyttiin ylittämään vain yhtenä vuonna ennen maailmansodan alkua. (Taulukko n:o 29).
Pääosa lisäyksestä oli tietysti lähiseudun sahojen aiheuttamaa. Koska kui-tenkin esimerkiksi Turun sahatavaran vienti samoihin aikoihin taantui jon-kin verran, osa kasvusta oli Ilmeisesti tulosta Porin puutavarakaupan alueel-lisesta avartumisesta.3 Näin suurentuneenkin alueen sahateollisuus näyttää kuitenkin jo 1900-luvun alkuun mennessä käyttäneen kasvuvoimansa niin tyystin, että se ei kyennyt enää tuottamaan enempää vientiin tarkoitettua sahatavaraa. Muualla maassa oli sen sijaan vielä käyttämättömiä reservejä, joiden varassa toisten satamien ulkomaankauppaa pystyttiin lisäämään. Tämä merkitsi sitä, että Porin osuus Suomen sahatavaran viennistä oli tasaisessa ja
varmassa laskussa. Vuonna 1913 se putosi jo alle 10 prosentin. Tätä pie-nempi kaupungin lautojen, lankkujen ja battenssien myynnin osuus ei ollut ollut sitten vuoden 1861. Sahatavara oli 1800-luvun kolmen viimeisen
vuo-sikymmenen kuluessa lisännyt Porin vientilukuja suunnattomasti, mutta
1900-luvun alussa kehitys pysähtyi. Näiden tuotteiden varassa jatkuvaa
kas-vua ei näyttänyt enää olevan mahdollista turvata. Sahatavara oli omalta
osal-taan vienyt kehitystä eteenpäin. Nyt olisi tarvittu jotakin uutta jatkamaan sitä. Ennen maailmansodan alkua mitään viennin rakenteeseen ratkaisevas-ti vaikuttavaa ei kuitenkaan tapahtunut. Sahantuotteiden ohella laivattujen tavaroiden valikoima oli perinteellinen.
Muunpuutavaran vienti
Uudet liikenneyhteydet toivat Porin vientiluetteloihin pari uutta artik-kelia, joiden merkitys jäi kuitenkin suhteellisen vaatimattomaksi.4 Kaivos-pölkkyjä vietiin vuodesta 1898 alkaen jokseenkin tasaisesti 20 000 m3:n ver-428
Taulukko n:o 29
SAHATAVARAN VIENTI PORISTA VUOSINA 1895—19142
Vuosi Lankkuja Battenseja Lautoja Yhteensä Koko maan
m
3m
3m
3m
3 viennistä °/o1895 3 763 133 518 136 333 273 614 16,5
1896 2 933 159 008 143 273 305 214 15,9
1897 3 318 144 019 173 855 321 192 16,1
1898 21 188 147082 156 783 325 053 16,3
1899 34 671 169 207 145 451 349 329 16,0
1900 4 863 110960 222 516 338 339 15,5
1901 2 238 98 220 201 834 302 292 14,4
1902 29 428 169 672 179 431 378 531 15,9
1903 22 009 108 495 141 799 272 303 11,2
1904 20 155 110 323 157 040 287 518 11,8
1905 27 712 104 681 153 322 285 715 11,5
1906 32 748 109 253 164 562 306 563 11,3
1907 27 990 108 653 180 436 317 079 13,0
1908 27 776 93 038 167 362 288 176 12,2
1909 25 438 87 957 165 118 278 513 11,0
1910 24 492 79 260 174 123 277 875 10,1
1911 28 856 85 060 172 469 286 385 10,5
1912 28 581 77 431 193 047 299 059 10,1
1913 28 708 79 232 216 115 324 055 9,0
1914 15 604 73 018 124 747 213 369 14,1
ran vuosittain. Poikkeuksellinen oli vain vuosi 1913, jolloin tulos oli em.
määräään verrattuna kolminkertainen. Vaikka tämä huomattava lisäys sattui-kin kauden loppuun, sitä ei kuitenkaan voi pitää pysyvän kasvun enteenä, Kaivospuun viennillä Porista ei ollut tässä valheessa jatkuvan kasvun
edel-lytyksiä. Paperipuu ilmestyi myös Porin kauppatavaroiden joukkoon v. 1898,
mutta sen laivausmäärät olivat melkoisesti epäsäännöllisemmät kuin kaivos-pölkkyjen. Parina ensimmäisenä vuonna vietiin noin 15 000 m 3, mutta sen
jälkeen jäätiin vain muutamaan tuhanteen kuutiometriin vuodessa. Neljänä
vuonna (1907—09 ja 1911) paperipuuta ei lastattu ensinkään. Vanhoista puutuotteista peikkojen vienti loppui vuosisadan vaihteen tienoilla
tykkä-nään ja parrukauppa käsitti muutamia satoja kuutiometrejä. Kimpiä lai-vattiin vuosittain 20 000—30000 m3. Kehitystä puoleen tai toiseen ei ollut
Porin historia
havaittavissa.
Jokseenkin
samansuuruista oli myös ruoteiden ja rimojen vien-ti, vaikkakin vuotuiset heilahtelut olivat jonkin verran suuremmat kuinkimmen.
Varsin sitkeästi säilyivät myös halot ja terva Porin kauppa-artikkeleina.
Määrällisesti niiden vienti ei koskaan ollut ollut merkittävää. Tämän vuo-sisadan alussa ne edustivat suorastaan vaatimatonta osaa Porin
kokonais-tavaranvaihdosta.
Maataloustuotteiden vienti
Maataloustuotteet olivat häviämässä Porin vientitavaroiden joukosta. Kau-raa laivattiin vielä vuosina 1896—97 2 000—3 000 tonnia, mutta kolmena
seuraavana vuonna ei ollenkaan. Näyttää ilmeiseltä, että Porin saama rauta-tie kääntyi tässä tapauksessa kaupungille vahingoksi. Koska kauran vienti Porista oli ollut suhteellisen vaatimatonta koko maahan verrattuna, ei ky-seisen määrän siirtyminen jonkin muun sataman (Turku, Rauma) laivauslu-kuihin ole niistä helposti erotettavissa. Tuntuu kuitenkin todennäköiseltä, että Turku Lounais-Suomen kaurakaupan keskuksena olisi imenyt puoleensa
myös Porin kautta tapahtuneen viennin. Mäntyluodon radan ja sataman
ra-kentaminen paransi kuitenkin jonkin verran tilannetta. Pori sai vallatuksi takaisin osan kaurakaupastaan, mutta entiselleen se ei enää palannut. Yleensä vienti oli vain muutama sata tonnia lukuun ottamatta vuosia 1903 ja 1911, jolloin ylitettiin niukasti 1 000 tonnin raja. Aivan edellä esitetyn kaltainen ilmiö on havaittavissa muidenkin elintarvikkeiden viennissä.
Vuo-sina 1898—1900 ei Porista viety ensinkään esimerkiksi lihaa ja voita, joita sentään edellisinä vuosina oli laivattu useita tonneja vuodessa. Tässäkin tapauksessa tuntuu siltä, että Turkua ja sen rinnalla Hankoa voidaan pitää syyllisinä Porin kärsimään menetykseen. Voikauppaa Pori ei enää
onnistu-nut edes Mäntyluodon rakentamisen jälkeen hankkimaan takaisin, mutta li-han vienti pääsi taas alkuun v. 1902. Seuraavina vuosina se oli muutamia kymmeniä tonneja vuodessa, kunnes se tämän vuosisadan toisella kymmen-luvulla riutui kohti hiljaista loppuaan. Vaikka maataloustuotteiden kauppa Porista ei ollut ollutkaan kovin runsasta, kuitenkin juuri tämänkin
vähäi-sen viennin siirtyminen rautatien ja jokiväylän valmistumisen jälkeisinä vuosina muihin satamiin osoittaa, kuinka onnetonta oli, että rautatietä ei heti alunpitäen saatu ulottumaan luonnolliseen päätepisteeseensä saakka.
Raaka-aineiden tuonti
Poriin tuotavien tavaroiden valikoima oli luonnollisesti monipuolisempi kuin vientituotteiden. Se lisäys, mikä Porin tuonnissa ennen ensimmäistä
430
maailmansotaa tapahtui, aiheutui etupäässä teollisuuden raaka-aineostojen kasvusta. Ennen muuta se johtui Porin Puuvillatehtaan raakapuuvillan han-kinnoista. Ennen tehtaan perustamista Poriin tuotiin vuosittain vain noin pari kolme tonnia puuvillaa, mutta vuodesta 1900 alkoi ripeä kasvu. Viisivuotis-kausittain laskettukeskituonti lisääntyi seuraavaan tapaan:
1895—99 3 036 kg 1905—09 665 483 kg
1910—14 816 194 kg 1900—04 249 232 kg
Kasvuvauhti oli jokseenkin yhtäläinen puuvillatehtaan tuotannon kehi-tyksen kanssa. Kuinkapa muuten voisi ollakaan, koska puuvillatehtaan
käyt-tämän raaka-aineen ja Poriin tuodun puuvillan määrä olivat käytännölli-sesti katsoen yksi ja sama asia. Kaupungin ja sen lähiseudun metalliteol-lisuuden tarpeiksi ostettiin ulkomailta keskimäärin vuodessa seuraavat mää-rät takki- jakankirautaa:
Takkirautaa Kankirautaa
1895—99 1 303 tonnia 551 tonnia
1900—04 949 ” 329
1905—09 698 ” 695
1910—H 894 ” 648
Merkittävää kasvua luvut eivät osoita. Rauta- ja teräslevyjen tuonti-määrät pysyttelivät niin ikään jokseenkin tasaisesti 300—400 tonnin vai-heilla. Metallitavaroista edelleen puheen ollen on todettava Mäntyluodon radan ja sataman tuoneen rautatiekiskot Porin tuontiartikkeleiden jouk-koon. Vuodesta 1904 alkaen niitä tullattiin joitakin kymmeniä tonneja vuodessa. Vainvuonna 1912 tuonti nousi vähän yli 100 tonnin.
Polttoaineiden tuonti
Polttoaineiden tuonnin kasvu oli puuvillan jälkeen suhteellisesti suu-rin. Keskimäärin vuodessa tuotiin Poriin seuraavat määrät kivihiiltä ja
pet-rolia.
Kivihiiltä Petrolia
1895—99 640 tonnia 256 tonnia
1900—04 765 ” 189
1905—09 2 458 ” 1414
1910—14 1 172 ” 941
Kummankin tavaran tuonti väheni merkittävästi viimeisenä viisivuotis-kautena. Suurimpana syynä tähän oli se, että ensimmäisen sotavuoden (1914) petrolin aivan olematon ja kivihiilen jokseenkin vähäinen tuonti laskivatnäkyvästi kyseisen kaudenkeskiarvoa.
Porin historia Kulutustavaroiden tuonti
Suoranaiseen kulutukseen tarkoitetuista tavaroista erilaiset viljatuotteet, kahvi ja sokeri muodostivat epäilemättä merkittävimmän osan. Keskeisim-pien viljalajien osalta tuonnin kehitys kulki osittain eri suuntiin, kuten ilmenee alla olevasta yhdistelmästä.
Ohraa Vehnäjauhoja Ruisjauhoja
1895—99 293 tonnia 1 562 tonnia 2 795 tonnia
1900—04 247 ” 2 243 ” 5 684
1905—09 223 ” 2 823 ” 3 047
1910—14 61 ” 3 540 ” 2 921
Ohran tuonti väheni kautta koko käsillä olevan ajan ja oli kauden loppupuolella jo hyvin vähäistä. Vehnäjauhoja tuotettiin sen sijaan jatku-vasti kasvavia määriä. Viimeisen 5-vuotiskauden keskituonti oli kaksinker-tainen ensimmäiseen jaksoon verrattuna. Aivan 1900-luvun ensimmäisten vuosien kadoilla ei näytä olleen sanottavaa vaikutusta ohran ja vehnäjau-hojen tuontilukuihin, mutta ruisjauhojen osto lisääntyi sen sijaan huo-mattavasti. Etenkin vuosien 1902—04 noin 7 000 tonniin nouseva vuosi-tuonti kohotti koko kyseisen 5-vuotisperiodin keskimääräisen tuloksen selvästi muita suuremmaksi.
Kahvin, sokerin ja vanhan kulutustavaran, suolan tuontiluvut
puoles-taan kehittyivät seuraavasti.
Kahvia Sokeria Suolaa
1895—99 348 tonnia 68 tonnia 36 813 hl
1900—04 469 ” 83 ” 26 475
1905—09 523 ” 241 ” 29 715
1910—14 444 ” 437 ” 28 905
Kahvin ja suolan tuonnista ei ole esitettävänä mitään kommentteja,
mutta sokerin tuonnin äkkinäinen kasvu vuoden 1904 tienoilta alkaen oli siksi suuri, että sen on voinut aiheuttaa ainoastaan kulutusalueen
huo-mattava laajentuminen. Muuten ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kau-pungin satamiin tuotiin vuosittain jo edellä mainittujen tavaroiden lisäk-si vaihtelevia määriä riisiä ja kauraryynejä, perunajauhoja, omenia, luu-muja ja muita hedelmiä, vuotia ja parkitsemisliuosta, sementtiä, väheneväs-sä määrin lehtitupakkaa ja erilaisia alkoholijuomia, kankaita, liinoja ja lankaa sekä myös heinänsiementä jalannoitusaineita.
432
Puutavaran vienti tyrehtyy
Ensimmäinen maailmansota mullisti muutamaksi vuodeksi perusteelli-sesti Suomen ulkomaankaupan totunnaiset muodot. Ylipäänsä sodan vai-kutus oli tietenkin kielteinen, mutta Porin osalta tästä ajasta on pelkäs-tään ulkomaankauppaa ajatellen löydettävissä myös joitakin myönteisiä piir-teitä. Itämeren sulkeutuminen kaupankäynniltä pakotti etsimään uusia kauppateitä. Tällöin tuli kysymykseen lähinnä Ruotsin ja Norjan kautta Atlantin rannikolle kulkeva kauppatie. Porin sijainti Pohjanlahden rannal-la oli tätä liikennettä silmälläpitäen erittäin otollinen. Kyseisellä kulkuväy-lällä oli tietenkin omat hankaluutensa, jotka asettivat rajoituksia kul-jetettavan tavaran laatuun nähden ja muuttivat siten ulkomaankaupan
ra-kennetta melkoisesti. Näkyvin Porin kautta tapahtuvan kaupan muutos oli epäilemättä puutavaran viennin jokseenkin täydellinen tyrehtyminen. En-simmäisenä sotavuonna vietiin sahantuotteita vielä 213 369 m 3, mikä oli
runsas 2/3 normaalista vuosiviennistä. Vuonna 1915 laivattiin enää 268 m3 ja seuraavana 111 m3. Vuonna 1917 sahatavaran vientiä ei esiintynyt enää ollenkaan. Vasta syksyllä 1918 päästiin uudelleen alkuun. Lyhyen lastaus-ajan vuoksi koko vuoden tulos (56 845 m 3) jäi tietenkin vielä vaati-mattomaksi. Seuraavana vuonna saavutettiin jo taas sotaa edeltäneen ajan
taso (318 487 m 3). Muun puutavaran, kaivospölkkyjen, paperipuun, halko-jen, parruhalko-jen, kimmen sekä lankun- ja laudanpäiden, kauppa oli täysin
py-sähdyksissä vuodet 1915—17; aivan samoin oli laita kauran ja lihan vien-nin.1
Uusiavientiartikkeleita
Liikenteen vaikeutuessa sodan vuoksi Suomenlahden satamissa osa nii-den viennistä hakeutui Pohjanlahden kaupunkeihin. Pori sai tällä tavalla uusiksi artikkeleiksi mm. selluloosan ja pahvin. Niitä laivattiin Porista
seu-raavat määrät:2
28 Porin historia.
Porin historia
Isonsannan saha-aluetta. Satakunnan museo, Pori.
Selluloosaa Pahvia
Vuosi Tonnia Koko maan Tonnia Koko maan
viennistä °/o viennistä °/o
1914 16 375 23,7 6 641 14,1
1915 14 187 23,1 5 968 15,9
1916 8 168 16,9
1917 927 5,2
1918 278 1,2
Ennen sotaa näitä tuotteita ei ollut viety Porin kautta ensinkään,
mut-ta v. 1914 ne ilmestyivät äkkiä kaupungin vientiluetteloihin ja samanai-kaisesti putosivat pois Hangon ja Turun viennistä. Kokonaisuudessaan
mut-ta v. 1914 ne ilmestyivät äkkiä kaupungin vientiluetteloihin ja samanai-kaisesti putosivat pois Hangon ja Turun viennistä. Kokonaisuudessaan