Eriteltyäni ihmisen ja supikoiran suhdetta määrittelevät kehykset luin seuraavaksi aineistoa juttu ker-rallaan ja pohdin, missä hallitsevassa ja mahdollisissa toissijaisissa kehyksissä juttu kuvaa supikoiraa.
Jos samalla lehden sivulla oli useampi supikoiraan liittyvä ja aiheen eri puolia avaava otsikko, luin tällaiset kokonaisuudet yhdeksi jutuksi.
Koska aineisto oli jossain määrin tuttu, pystyin rajaamaan juttukohtaisen hallitsevuusanalyysin alussa ensisijaisten kehysten määrän yhteen ja mahdolliset sekundaarikehykset kahteen. Ilman tällaista ra-jausta kehysanalyysi monimutkaistuu helposti käyttökelvottomaksi lähestymistavaksi (Luhtakallio 2005, 193). Rajaus ei osoittautunut ainakaan liian tiukaksi, sillä kykenin lopulta erottamaan kaksi toissijaista kehystä vain kahdesta jutusta.
Mikäli supikoiraa käsiteltiin kirjoituksessa vain yhdessä kyseenalaistamattomassa tai täydentämättö-mässä merkitysyhteydessä, tulkitsin tietenkin supikoiraa käsiteltävän yhdessä primaarikehyksessä.
Jos juttutulosteista löytyi useisiin eri kehyksiin luokiteltuja supikoirakuvauksia, punnitsin kehysten keskinäisiä voimasuhteita miettien, mikä tilanteen määrittelyistä olisi hallitsevimmassa asemassa.
Määrittäessäni kehysten keskinäistä hierarkiaa kiinnitin erityistä huomiota juttujen näkyvimpiin osiin, kuten pää-, ala- ja väliotsikoihin sekä tekstin korostuksiin ja nostoihin, joissa toimitus tarjoaa tiettyä tapaa lukea kuvattuja tapahtumia ja ilmiöitä. Oletan niiden muotoilevan kuvien tapaan (Fyfe
& Law 1998, 2; Luhtakallio 2005, 193) vahvasti sitä, millä silmällä tekstejä luetaan ja miten niitä tulkitaan. Huomion kehysten välisen hierarkian määrittämisessä tietysti myös muun sisällön.
Kehysten keskinäisten voimasuhteiden määrittäminen useita kehystyksiä sisältäneistä supikoiraku-vauksista oli tällä tavoin melko ongelmatonta. Haasteita ilmeni vain muutamassa lyhyessä jutussa, jotka eivät keskittyneet pelkästään supikoiraan. Näiden juttujen supikoirakuvaukset koostuivat olen-toa useassa merkitysulottuvuudessa käsittelevistä ja jutun muita aiheita täydentävistä sivupoluista, joiden kohdalla ei ollut ilmiselvää, miten ja mitä merkitysulottuvuutta painottaen jutun toimittaja suhtautuu supikoiraan. Vertailemalla määrällisesti jutun sisältämiä eri kehyksiin kuuluvia ilmaisuja ja huomioimalla jutun muun sisällön muodostaman kontekstin päädyin kuitenkin näissäkin tapauk-sissa tyydyttävään tulkintaan kehyshierarkiasta. Useimpien juttujen kohdalla tällaista pohdintaan ja vertailua ei siis tarvittu, kun jo jutun otsikko tai ensimmäinen lause saattoi kertoa supikoiran olevan
”haittaeläin” (LS 11.11.2015), joka vaatii ”kurissa pitoa” (MT 14.5.2014).
Supikoiran kulttuurisissa representaatioissa tapahtuneisiin historiallisiin muutoksiin päästään käsiksi, kun tarkastelleen supikoirajuttujen kehysten lukumäärää ajan funktiona. Tarkasteluni vastaa määräl-listä sisällönanalyysiä tai -erittelyä, jonka on todettu soveltuvan erityisesti mediakeskustelun sisällön tutkimiseen (Eskola & Suoranta 2008, 185). En kuitenkaan laske näille analyyseille tyypilliseen ta-paan tiettyjä sanoja tai palstamillimetrejä (emt., 185), vaan laadullisen analyysin tuloksena saatujen kehysten esiintymisfrekvenssejä. Määritettyäni jokaisen aineiston jutun primaarikehyksen ja mahdol-liset sekundaarikehykset pystyn tarkastelemaan, missä määrin sanomalehdet käyttävät kutakin vii-destä kehyksestä ensi- ja toissijaisena tarkastelutapana, kun ne määrittelevät supikoiraa.
Toteutin määrällisen kehysanalyysin syöttämällä juttukohtaisen datan SPSS-ohjelmaan siten, että muuttujina olivat kymmenvuotiskausi, primaarikehys ja kaksi sekundaarikehystä. Historiallisten muutosten tavoittamiseksi aikaulottuvuus olisi voitu jakaa toisella tapaakin, mikä olisi vaikuttanut tuloksiin. Pyrin kuitenkin hahmottamaan suurempia kehystämisen tapojen muutoksia, jotka näkyisi-vät tuloksissa, vaikka aikaulottuvuus olisi pilkottu eri pituisiin jaksoihin.
Esittelen määrällisen sisällön analyysin tuloksia jo tässä vaiheessa, koska hyödynnän niitä tulososion aikana, mutta palaan niihin perusteellisemmin vasta sen lopussa ja myös siksi, että tein niiden perus-teella tutkielman jatkoa määrittäviä valintoja. Kuvio 1 esittää sanomalehtien supikoirajuttuja hallit-sevien primaarikehysten absoluuttiset frekvenssit tarkastelujakson aikana ja jälkimmäinen Kuvio 2 samat tiedot sekundäärikehyksille.
KUVIO 1. Sanomalehtijuttujen primaarikehykset kymmenvuotiskausittain
KUVIO 2. Sanomalehtijuttujen sekundäärikehykset kymmenvuotiskausittain
Vertailtaessa kuvioita 1 ja 2 jo pystyakselin asteikko paljastaa, että supikoiraa käsittelevät jutut ker-tovat siitä useimmiten vain yhdessä supikoira ja ihmisen suhdetta määrittelevässä kehyksessä, sillä sekundäärikehykset puuttuvat suuresta osaa aineiston juttuja. Jätin tällä perusteella sekundäärikehys-ten määrällisen analyysin sekä erilaissekundäärikehys-ten primaari- ja sekundäärikehyssekundäärikehys-ten yhdessä esiintymistä kos-kevat tarkastelut tutkielman ulkopuolelle. Kehysten keskinäisiä valtasuhteita ja niiden ajallista vaih-telua kartoittava määrällinen sisällön analyysi toteutettiin siis yksinomaan ensisijaisten kehysten pe-rusteella. On kuitenkin syytä huomata, ettei analyysivalinnalla tavoiteta kaikkia supikoirakirjoittelun yksityiskohtia ja erityisesti hyväksikäytön sekundäärikehysten suhteellisen vahva asema jää huomi-oitta.
Olen kuvannut tässä luvussa tutkielman analyysiprosessia sekä sen metodisia apuvälineitä ja konk-reettista toteutusta. Analyysin kulun ja siihen liittyvien valintojen avaamiseksi olen myös esitellyt lyhyesti niin laadullisen kuin määrällisenkin analyysin tuloksia. Varsinaiseen tulosten tarkasteluun päästään seuraavassa luvussa.
Luvussa esitetty tulkintaprosessi saattaa välittää laadullisesta analyysistäni sen todellista etenemistä konemaisemman ja suoraviivaisemman kuvan. Laadulliselle analyysille tyypilliseen tapaan myös tässä aineisto on käyty läpi useita kertoja ja sitä jäsentävät luokittelut ovat eläneet perehtyessäni ai-neistoon ja relevanttiin tieteelliseen kirjallisuuteen. Kehystulkinnat eivät siis ole syntyneet syöttä-mällä aineistoa liukuhihnalle, jossa tyypittely, osallistujaroolien ja selontekojen analyysi sekä ihmis-eläinsuhdetutkimuksen teoreettisen kehikko muotoilevat aineiston tutkimuksen tuloksena saaduiksi kehyksiksi. Osa analyysin aikana tehdyistä valinnoista ja päätelmistä jää varmasti itsellenikin pimen-toon, mutta sen olen analyysistäni raportoinut, minkä uskon omaksumieni tieteen konventioiden no-jalla riittävän tulkinnan pätevyyden arviointiin.
5 KONFLIKTIN KEHYS: UHKAAVA ONGELMAELÄIN JA SEN HALLINTA
Konfliktin kehys asettaa siis ihmisen ja supikoiran ristiriitaiseen suhteeseen. Se on aineiston sanoma-lehdissä yleisin tapa kuvata supikoiraa ja ihmisen suhdetta siihen, joten aloitan tulosten käsittelyn tästä kehyksestä. Kehyksen ollessa hallitsevassa asemassa suhteessa muihin supikoiraa määritteleviin kehyksiin uskallan myös käsitellä sitä muita kehyksiä perusteellisemmin. Esittelen muiden kehysten tapaan konfliktin kehyksen laadullisia erityispiirteitä, jotka erottavat sen muista kehyksistä. Kiinnitän
kuitenkin tämän kehyksen kohdalla muita enemmän huomiota siihen, miten konfliktin kehystä ja sen ongelmaeläintä tuotetaan erilaisilla kulttuurisilla erotteluilla.
Ihmisen luontosuhdetta tarkasteleva sosiologi Ted Benton (1993, 60–69) listaa yhdeksän erilaista ih-misten ja ei-inhimillisten eläinten yhdessä olemisen tapaa, mutta ei mainitse konfliktia listassaan.
Luettelo keskittyy nimenomaisesti yhteiskunnan sisäisiin eläinsuhteisiin (emt., 60). Villieläinsuhteet Benton (emt, 66) niputtaa pääosin villeydeksi (wildness) kutsumaansa suhteeseen, vaikka jotkin jah-din kohteena olevat metsän eläimet ovat toisaalta myös viihdesuhteessa ihmisen kanssa. Villieläimet joutuvat korkeintaan silloin tällöin ihmisen saaliksi tai kilpailevat joissain tapauksissa ihmisen kanssa samasta ruoasta. (Emt., 66.) Toisin kuin esimerkiksi (Knight 2000, 3) sekä Thirgood, Woodroffe ja Rabinowitz (2005) Benton (emt.) ei nimitä jälkimmäisiä tapauksiakaan ihmisten ja eläinten välisiksi konflikteiksi. Ymmärrän tässä muun muassa edellisiin nojaten maan antimia koskevan kilpailun ih-misten ja muiden eläinten väliseksi konfliktiksi.
Kuten tutkielman alussa läpi käydyt tutkimukset osoittavat, antropologit ja sosiologit ovat tarkastel-leet ihmisten ja villieläinten välisiä ristiriitoja ja konflikteja tutkielmaani tukevalla tavalla. Tutkimus-ten tieteenalarajat ylittävänä piirteenä vaikuttaa olevan ongelmallisTutkimus-ten eläinTutkimus-ten tarkastelu osana ym-päristöä koskevia kulttuurisia jäsennyksiä, mihin kiinnitän tässäkin huomiota tuomalla ilmi kulttuu-risia erotteluita, joiden kautta konfliktin kehys määrittelee supikoiran uhaksi ja sosiozoologisen hie-rarkian ”pahojen eläinten” joukkoon. Ennen tätä käyn kuitenkin läpi konfliktin kehykselle erityisiä piirteitä.