Tutkielman tarkoituksena oli teorian ja kartoittavan katsauksen avulla kuvata, minkälais-ten teemojen ympärille lohkoketjuteknologian mahdollistama hyvinvointiekosysteemi voisi rakentua. Teoriaosuudessa määrittelin kuusi teemaa jotka kuvasivat hyvinvoin-tiekosysteemin ominaisuuksia. Näitä teemoja etsin myös aineistosta.
Tulosten ja teorian perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä tutkimuskysymyksiini liit-tyen. Tutkielmani tarkasteli ilmiötä suhteessa yksilöön ja yhteiskuntaan. Tutkielmaa aloi-tellessani ajattelin hyvinvointiekosysteemin palvelevan yksilöä nimenomaan terveyttä edistävänä tekijänä, jolla olisi positiivisia vaikutuksia myös yhteiskuntaan. Teoriaan ja aineistoon peilaten pidän sitä kuitenkin nyt paljon laajempana ilmiönä. Täällä Suomessa elämme hyvinvointivaltiossa. Meillä on toimiva sosiaaliturva- ja terveydenhuoltojärjes-telmä Sote-uudistuksen kaatumisesta huolimatta. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet tarvitsevat kuitenkin kehittämistä. Nykyinen järjestelmä on taloudellisesti kestämättö-mällä pohjalla suhteutettuna ikärakenteen ennusteisiin (Tilastokeskus 2018.) On pohdit-tava ketterämpiä keinoja kustannusten hillitsemiseksi, byrokratian keventämiseksi ja pal-veluiden saatavuuden parantamiseksi. Myös ihmiskeskeisyys on otettava paremmin huo-mioon palveluita suunniteltaessa. Valtion AuroraAI-hankkeessa pureudutaan näihin tee-moihin. Palveluita kehitetään ihmiskeskeisesti niin, että ihminen on keskiössä ja palvelut rakentuvat hänen ympärilleen omadata periaatteita noudattaen. (Koppanen & Ruoste-tsaari 2019.) Jäin myös pohtimaan onko tutkimani hyvinvointiekosysteemi sittenkin vain digitaalinen peilikuva verkkoon siirtyneestä hyvinvointivaltiosta. Luhmann (1998) puhui yksilön itseensä viittaamisesta, mutta voiko tuo sama ilmiö toimia laajemminkin, jolloin valtio viittaisi itseensä ja loisi verkkoon ikään kuin peilikuvan itsestään. Kaikkia palve-luita ollaan kovaa vauhtia digitalisoimassa, joten varovaisesti näin voisi tulkita.
Hyvinvointiekosysteemi ei myöskään rakennu teorian ja aineiston perusteella pelkästään lohkoketjuteknologian varaan. Hyvinvointiekosysteemi koostuu yksilöistä, yhteisöistä, yhteiskunnan järjestelmistä, organisaatioista, yrityksistä ja eri teknologioista. Nämä sub-stanssit kuitenkin tarvitsevat jonkin asian, joka pitää ne yhteydessä toisiinsa. Tutkielman
teoriasta sekä aineistosta nousee esiin API:t, avoimet ohjelmointirajapinnat jotka edes-auttavat toimijoiden verkoston muodostumista. Voidaankin todeta että mahdollinen hy-vinvointiekosysteemi voisi rakentua luontevammin API:en kautta, kuin pelkästään loh-koketjuteknologiaan nojaten. API-ekosysteemissä toimijat ovat riippuvaisia toisistaan.
Systeemiteoreettisesta näkökulmasta Luhmann (1986) pohti tätä ilmiötä vastavuoroisuu-den kautta. Hänen mukaansa systeemi, joka tarvitsee vastavuoroisuutta, luo myös kom-munikaatioita toimijoiden välille. Tutkielman johdannossa pohdin ja hieman kyseenalais-tinkin omakannan omatietovarannon vastavuoroisuutta. Mutta nyt teorian ja aineiston pe-rusteella vaikuttaakin siltä, että omakannan omatietovaranto toimii juuri kuvaamallani tavalla hyödyntäen avointa ohjelmointirajapintaa. API:n kautta ohjelmistokehittäjät voi-vat kehittää palveluita ekosysteemiin, joista hyötyvät verkoston kaikki toimijat. API myös liimaa toimijat, kehittäjät ja käyttäjät yhden ekosysteemin alle. Ja itse asiassa ohjelmis-tonkehittäjät voivat luoda myös lohkoketjuteknologiaan pohjautuvia malleja, jossa osal-listujia palkittaisiin tokeneilla, joka nousee esiin sekä teoriasta että aineistosta.
Tässä ideassa kuitenkin on huomioitava myös aineistosta esiin noussut yhteensopivuuden (interoperability) ongelma. Lohkoketjuteknologia ei skaalaudu vielä kovin hyvin muiden järjestelmien kanssa. Myös jos lohkoketjut käyttävät eri konsensusmekanismia, ne eivät sovi yhteen toistensa kanssa. Tarvitaan siis edelleen uutta teknologiaa eri lohkoketjujen ja muiden ohjelmistojen välille, joka mahdollistaisi niiden yhteensopivuuden. Systeemi-teoriassa Luhmannin (1984) mukaan ratkaisuista johdetaan niiden ongelmat. Tämä sama ilmiö on havaittavissa myös teknologian kehityksessä, jossa uudet teknologiat tuovat uu-sia ongelmia, joita pyritään ratkaisemaan uudemmalla teknologialla (Arthur 2010, 188.) Periaatteessa lohkoketjuteknologia olisi ratkaisu moneen asiaan, mutta se vaatii vielä ke-hitystä ja kypsymistä, jotta sitä voitaisiin ottaa laajemmin käyttöön.
Lohkoketjuteknologian perustavanlaatuisia ominaisuuksia teorian ja aineiston mukaan ovat yksityisyys, turvallisuus, läpinäkyvyys ja luottamus. Luhmannin systeemiteoriassa luottamuksella on myös tärkeä rooli. Artikkelissaan (2000) hän viittasi kompleksisuuden lisänneen tarvetta luottamukselle, joka pitäisi luoda teknologian keinoin. Nyt tuo tekno-logia on luotu, mutta vielä 10 vuodessa sitä ei ole saatu laajamittaisesti käyttöön, kuten tutkielman aineiston perusteella voidaan todeta. Luottamusta tarkasteltaessa kohtaavat siis sekä teoria, teknologia, tarve sekä käytäntö. Luhmann (1995) kuitenkin muistutti,
ettei uusia järjestelmiä synny ilman vastustusta. Järjestelmän kohtaama vastustus kertoo siitä, että ilmiö on havaittu ja se on tavoitettavissa suhteessa ympäristöönsä. Lohkoketju-teknologia ja sen potentiaali on havaittu yrityksissä, organisaatioissa, valtiossa ja aina EU:ssa saakka. Ilmiön lähestyminen virkamiestasolta on kuitenkin ollut takkuista, koska sitä ei ole vielä täysin ymmärretty. Askelia laajempaan adaptaatioon on kuitenkin jo otettu ja otetaan kokoajan lisää.
Aineiston perusteella lohkoketjuteknologiaa tarkastellaan usealla eri toimialalla. Myös käytännön kokeiluja tehdään, mikä kielii siitä että lohkoketjuteknologia on todellakin tu-lossa käyttöön. On kuitenkin ymmärrettävä mihin se soveltuu ja mihin ei. Kokeilujen ja pilotointien kautta ilmiön ja teknologian soveltuvuutta voidaan testata pienemmässä mit-takaavassa. Systeemiteoriaan peilaten jäin pohtimaan suljettujen lohkoketjujen hyödylli-syyttä ylipäätään. Jos lohkoketjuteknologian suurimmat hyödyt ovat luottamuksellisuus, turvallisuus, yksityisyys, läpinäkyvyys ja arvonsiirrot jotka ovat suunniteltu avoimen jär-jestelmän tarpeita varten, miksi se pitäisi siirtää suljettuun tilaan? Jos tiedot ovat jo sulje-tussa järjestelmässä, lohkoketjuteknologiasta koituva hyöty on minimaalinen. Jos taas operoidaan avoimessa ympäristössä, lohkoketjuteknologian ominaisuudet tulevat hyödyl-lisiksi. Systeemiteoreettisesti voidaan siis tarkastella suljettuja ja avoimia lohkoketjujär-jestelmiä peilaten niitä systeemiteoria avoimiin ja suljettuihin systeemeihin
Teknologioiden ja uusien ilmiöiden sääntely on haasteellista. On vaikea hahmottaa mitä kaikkea teknologialla voi tehdä, niin hyvässä kuin pahassakin. Lainsäätäjien on siis tai-teiltava hyödyn ja turvallisuuden rajapinnassa. Lohkoketjuteknologia esimerkiksi mah-dollistaa anonyymin maksamiseen, mitä voidaan pitää digitaalisena ihmisoikeutena.
Käyttäjät haluavat pitää ostoksensa salassa suurilta informaatioteknologiajäteiltä tai val-tiolta niin että ne eivät pääse hyötymään käyttäjän käyttäytymisestä. Toisaalta anonymi-teetti mahdollistaa laittoman kaupankäymisen, jota viranomaisten on miltei mahdoton seurata. Onkin syytä pohtia kumpi painaa vaakakupissa enemmän käyttäjän yksityisyys vai kenties kansallinen turvallisuus.
Tulosten perusteella yksi aikamme suurista poliittisista kysymyksistä liittyy siihen kuka datan omistaa? Jos valtiot alkavat rakentamaan valvontajärjestelmiä, jotka nykyiset tek-nologiat jo mahdollistavat, haluavat ihmiset varmasti hyötyä teknologioista jotka takaavat
yksityisyyden. Jos valtiot taas jättävät uusia teknologioita käyttämättä, jäävät ne jälkeen globaalissa kehityksessä. On löydettävä kultainen keskitie ja mielestäni ihmiskeskeinen henkilötietojen hallinnointitapa on askel oikeaan suuntaan. Ilmiön tarkastelussa on käy-tettävä myös eettistä ja moraalista pohdintaa. Omadata-liike edistää digitaalisia ihmisoi-keuksia. Se korostaa nimenomaan datan hallintaan liittyviä eettisiä näkemyksiä yksilön näkökulmasta katsoen. Se myös kehittää ja tekee yhteistyötä toimintaympäristössä ole-vien yritysten ja valtioiden kanssa. (Poikola ym. 2018.) Tarvitsemmekin Omadata-liik-keen kaltaisia sekundäärisysteemeitä toimimaan yksilön ja yhteiskunnan järjestelmien välille. On myös syytä tarkkailla toimintaympäristöä. Uudet teknologiat syrjäyttävät van-hempia kuten historia on meille jo todistanut. Onkin syytä varautua muokkaamaan myös organisaatioiden ja yhteiskuntien rakenteita, jotta ne pystyisivät hyödyntämään uusimpia teknologioita ja innovaatioita.
Tarkasteltuna tuloksia sosiaali- ja terveyspalvelujen näkökulmasta nousee esiin muutama aivan keskeinen teema. Tärkein on ehkä sen soveltuvuus, jos ajatellaan Suomalaisesta tai Eurooppalaisesta näkökulmasta. Euroopan yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) on ongelma jos ajatellaan itse kerättyjä hyvinvointitietoja (PHR) ja niiden säilyttämistä lohkoketjussa.
GDPR:n nojalla on oikeus pyytää hyvinvointitietojansa poistettavaksi. Kansallinen lain-säädäntö määrittelee myös asiakas- ja potilasasiakirjat (EHR) poistettaviksi tietyn määrä-ajan täytyttyä. Tämä ei onnistu lohkoketjusta. Aineistossa kuitenkin viitataan tietojen säi-lyttämiseen metatietoina, jolloin todelliset tiedot olisi säilytettävänä jossain muualla. Jäin pohtimaan sitä, mitä hyötyä siitä on jos tiedot kuitenkin pitää säilyttää jossain muussa säilytyspaikassa kuin lohkoketjussa. Myöskään sisäänrakennettua turvallisuusominai-suutta ei voida tällöin hyödyntää, koska todelliset tiedot ovat tallennettuna jossain muu-alla, johon lohkoketjun turvallisuusmekanismit eivät ylety. Vastuulliset toimijat huo-mioivatkin tämän jo suunnitteluvaiheessa (privacy by design) ja hylkäävät lohkoketjurat-kaisut. En siis usko että lohkoketjuteknologiaa tullaan hyödyntämään terveys-, asiakas- tai potilastietojen säilyttämiseen, jos teknologia ei kehity sen vaatimalla tavalla tai tieto-suoja-asetuksia ja lakeja ei muuteta. Tämä asettaa myös teoreettisen lohkoketjuteknolo-gian ympärille rakentuvan hyvinvointiekosysteemin kysenalaiseen asemaan hyvinvointi-tietojen säilytyspaikkana. Lohkoketjuteknologia lupaa hyvinvointi-tietojen säilytykseen liittyvä
yksi-tyisyyttä ja turvallisuutta, mutta sosiaali- ja terveystietojen säilytykseen se ei nykymuo-dossaan sovellu. Tämä tulos tukee Salosen ym. (2018) näkemystä siitä, ettei lohkoketju-teknologia tule korvaamaan perinteisiä tietokantoja tiedon varastoinnissa.
Sen sijaan digitaalisen identiteetin varmentamiseen lohkoketjuteknologia tuntuu olevan kuin luotu. Myös Salonen tutkimusryhmineen (2018), Poikola kumppaneineen (2018) ja Koppanen & Ruostetsaari tiimeineen (2019) tunnistavat lohkoketjuteknologian identitee-tin varmentajana. Digitaalisen identiteeidentitee-tin varmentaminen ei liity pelkästään ihmisen identiteettiin, vaan myös erilaiset laitteet, organisaatiot ja yritykset tarvitsevat digitaalisen identiteetin. Digitaalista identiteettiä tarvitaan jotta tiedetään että tiedon vastaanottaja tai lähettäjä on varmasti se joka väittää olevansa. Lohkoketjuteknologian sisäänrakennettu luottamusominaisuus voisi olla ratkaisu tähän ongelmaan. Sosiaali- ja terveydenhuollossa on paljon laitteita ja välineitä, jotka ovat yhteydessä verkkoon. Myös ihmisillä voi olla sydämentahdistimia ja verensokerinmittareita, jotka on yhdistetty verkkoon. Tällöin tar-vitaan luottamusta siihen, että laite, organisaatio ja yksilö ovat varmasti niitä ketä esittävät olevansa. Tämä parantaa tietoturvaa, joka varsinkin digitaalisilla laitteilla, jotka on yh-distetty verkkoon, on ollut verrattain heikkoa. Lohkoketjuteknologia ja esineiden internet (IoT) toimivatkin hyvin yhteen toisiaan täydentäen.
Lohkoketjuteknologia on rakennettu rahoitusmaailman tarpeita silmällä pitäen ja sen hyö-dyt ja ominaisuudet heijastelevat juuri rahoitusmaailman ominaisuuksia. Sen alkuperäi-senä tarkoituksena oli siirtää arvoa käyttäjältä toiselle ilman kolmatta hallinnoivaa osa-puolta. Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa kannattaisi ehkä pohtia lohkoketju-teknologian hyötyjä maksuliikenteen näkökulmasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon orga-nisaatioissa erilaiset laskutuskäytännöt ovat monimutkaisia ja raskaita kokonaisuuksia, jotka kuitenkin muodostavat kivijalan organisaatioille. Lohkoketjuteknologian mahdol-listamat mikromaksut, arvonsiirrot ja älysopimukset voisivat automatisoida ja keventää tuota raskasta koneistoa.
Aineistossa ei myöskään puhuttu sosiaalihuollon hyödyistä suhteessa lohkoketjuihin. Itse näkisin juuri sosiaalihuollon maksut yhtenä potentiaalisena käyttökohteena. Tällä het-kellä sosiaalihuollossa on jo käytössä eräänlainen poletti, palveluseteli. Palvelusetelin ajatusta voisi kehittää kohti sen tokenisointia. Palvelutoken voisi toimia sosiaalihuollossa
ja koskettaisi etenkin etuuksien saajia. Eurojen sijaan sosiaalihuollon palveluiden piirissä oleva henkilö saisi palvelutokeneita, joita voisi käyttää tarvitsemiinsa palveluihin. Hyö-tyinä olisi raskaan byrokraattisen koneiston, joka on sosiaalihuollon maksujen taustalla, vaihtuminen automatisoituneeseen lohkoketjussa toimivaan järjestelmään. Sosiaalihuol-lossa tehdään myös paljon palvelupäätöksiä, jotka riippuvat aiemmasta päätöksestä. Tätä päällekkäistä työtä voitaisiin karsia älysopimuksia hyödyntäen. Kun asiakkaalle on esi-merkiksi myönnetty päätös että hän pääsee palveluiden piiriin, aktivoitusi samalla hänen oikeutensa palveluiden piirissä oikeuttamiin lisäpalveluihin kuten ruokaetuihin, kuljetuk-siin, asumistukeen ja muihin samankaltaisiin etuuksiin. Kuten jo aineistosta havaittiin lohkoketjuteknologiaa ja siihen liittyvän maksuliikenteen automatisointia voi käyttää lä-hes minkä tahansa arvoa sisältävän omaisuuserän siirtoihin tokenisoimalla omaisuuserän.
Tällainen malli vaatisi kuitenkin laajempaa lisäselvitystä ja pilotointia, jotta saataisiin selville sen tuomat edut, haitat ja mahdolliset kompastuskivet.
Käydessäni läpi aineistoa, todella monessa artikkelissa korostettiin järjestelmien yhteen-sopivuutta ja mahdollisuutta liittyä siihen. Jäin pohtimaan tätä sosiaali- ja terveydenhuol-lon tietoarkkitehtuuria ajatellen. Sairaaloissa ja sosiaalipalveluissa on paljon erilaisia säh-köisiä järjestelmiä, mutta useinkaan ne eivät ole yhteensopivia valtakunnallisesti, alueel-lisesti eikä myöskään välttämättä organisaation sisäisesti. Digitalisaation myötä verkostot korostuvat. Nykysuuntauksen mukaan verkostot ovat etenevissä määrin vertaisverkkoja, joissa tietoa jaetaan verkoston jäsenten välillä. Näkisin tärkeäksi sosiaali- ja terveyden-huollon tietoarkkitehtuurin yhdenmukaistamisen tai ainakin avoimen ohjelmointirajapin-nan joka mahdollistaisi verkostoon liittymisen ja tietojen jakamisen. Myös organisaatioi-den esimerkiksi sairaalan sisällä tulisi pohtia ratkaisuita, joissa eri tietojärjestelmät olisi-vat yhteydessä toisiinsa. Järjestelmien verkostointi avaisi aivan uuden mahdollisuuden datavirtojen yhdistämiselle ja käsittelylle. Avoin ohjelmointirajapinta mahdollistaisi ke-hittäjien kehittää palveluita, joka vauhdittaisi sosiaali- ja terveydenhuollon tieto- ja vies-tintätekniikan (ICT) innovaatioita. Systeemiteoreettisestä näkökulmasta tämä tarkoittaisi siirtymistä suljetusta järjestelmästä kohti avoimempaa järjestelmää.
Teorian ja tulosten valossa tutkielmassa tarkasteltavaa ilmiötä voidaan katsoa myös sys-teemiteoreettisesti. Historiallisestikin tarkasteltuna teknologia on muokannut teollisuutta,
organisaatiota ja yhteiskunnan järjestelmiä. Teknologian sykli ruokkii uusien teknologi-oiden syntymistä. Uudet teknologiat eivät välttämättä kuitenkaan aina sovellu ympäris-töönsä, vaan ympäristönkin on muututtava. Tämä tarkoittaa uudenlaisia organisaatiora-kenteita ja uudenlaisia yhteiskunnan järjestelmiä ja osajärjestelmiä. Jotkut yhteiskunnan järjestelmät ovat kuitenkin melko kiinteitä kuten esimerkiksi oikeus, talous, sairaanhoito ja hoiva. Siksi järjestelmät tarvitsevat toimiakseen sekundäärijärjestelmiä, kuten hyvin-vointiekosysteemiä tai Omadata-liikettä, jotka toimivat ikään kuin linkkinä eri systeemien välillä. Ekosysteemien voidaan nähdä myös muodostuvan teknologisen kehityksen joh-dosta. Postmodernissa yhteiskunnassa järjestelmät alkavat myös limittymään toistensa päälle, jolloin tarvitaan ratkaisuita kompleksisuuden vähentämiseksi. Tähän lohkoketju-teknologia voisi tarjota ratkaisun sisäänrakennetuilla ominaisuuksillaan.
Sosiaali- ja terveyshallintotieteen pro graduissa on viime vuosina käsitelty digitalisaatiota ja uusia teknologioita yllättävän vähän, suhteessa esimerkiksi valtion panostukseen digi-talisaatiota koskien. Mielestäni eri teknologioiden ja digitalisaation ymmärrystä tarvitaan myös sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamisessa, jotta pystytään tekemään parempia päätöksiä uusien teknologioiden käyttöönotossa, hallinnassa ja johtamisessa. Teknolo-gian parempi tuntemus mahdollistaa myös entistä paremman mahdollisuuden tiedolla johtamiseen. Eri teknologioiden tunteminen myös edesauttaa innovaatiomyönteisyyttä organisaatiossa. Tutkielmani pyrkii siis myös laajentamaan sosiaali- ja terveyshallintotie-teen tieterveyshallintotie-teenalan tutkimusta yhdistelemällä poikkitieteellisesti hallintotieteitä, tietojenkä-sittelytieteitä ja yhteiskuntatieteitä, tarkastelemalla ilmiötä kuitenkin sosiaali- ja terveys-hallintotieteen kontekstissa, tuottaen näin uutta tietoa tieteenalalle.