Opiskelijoiden ryhmäytymisistä ja “Kun jokin mättää” -esitteestä on saamani pa-lautteen mukaan ollut hyötyä opintojen keskeyttämisen ehkäisemisessä Kemi-Tor-nion ammattiopiston opiskelijoille, henkilökunnalle ja yhteistyökumppaneille. Myös opiskelijoiden opintojen keskeyttämisen problematiikasta tekemäni fokusryhmä-haastattelut opiskelijoille ja sähköpostikyselyt oppilashuoltohenkilöstölle tukevat näkemystä siitä, että verkostojen vahvistaminen ja apupalvelujen markkinoiminen ovat tekijöitä, jotka ehkäisevät opintojen keskeyttämistä (Kuvio 2.).
Kuvio 2. Opiskelijoiden katoamisen ehkäisystrategiat (Vrt. Junttanen 2004, 5-9) Kemi-Tornion ammattiopiston opiskelijoiden katoamisen ehkäisystrategioiksi muo-dostui Kuvion 2. mukaisesti neljä toimintastrategiaa. Kun “kaveria ei jätetä” -men-taliteetti saadaan paremmin hyödynnettyä, opiskelijat huolehtivat vertaisistaan ja osaavat tarvittaessa hakea ajoissa apua kaverilleen. Opiskelijoiden ottaessa yhteyt-tä Kemi-Tornion ammattiopiston henkilökuntaan pystyy henkilökunta, aputaho-jen verkostoitumisen myötä, paremmin tarjoamaan opiskelijoille juuri oikeanlais-ta tukea. Tutustutoikeanlais-tamalla opiskelijat heti opintojen alkuvaiheissa opiskeloikeanlais-tavan alan työhön opiskelijoiden opiskelumotivaatio vahvistuu, koska opiskelijoilta saamani palautteen mukaan he kaipaavat konkreettista otetta työelämästä. Jos opiskelijat huomaavat jo opintojensa alkuvaiheessa olevansa väärällä alalla, voidaan tehdä
“positiivinen keskeyttäminen” ja ohjata opiskelija jatkamaan opintojaan esimer-kiksi toisella alalla Kemi-Tornion ammattiopistossa.
Realistisen arvioinnin oleellisin asia on Pawsonin ja Tilleyn (1998, 57-63) mukaan kehittämishankkeen tavoiteltuun tulokseen vaikuttaneiden osatekijöiden löytämi-nen. Kehittämisen tuloksella ei ole merkitystä, jos ei tiedetä sen muodostumisen salaisuutta. Vaikka realistinen arviointi on sidoksissa toteuttamisympäristön kon-tekstiin, osatekijöiden löytäminen antaa mahdollisuuden arvioida hyväksi havait-tujen toimintamallien siirtämistä toiseen kontekstiin, sekä kehittää toimintamallia vastaamaan paremmin toteutuskontekstin tarpeisiin. (Vrt. Pawson & Tilley 1998, 57-63.) Paasion (2003, 30-31) mukaan palvelut tai interventiot eivät tuota tai ai-kaansaa muutosta, vaan ne mahdollistavat tietyissä tilanteissa ihmisten elämään
Nykyisyys
Tulevaisuus
Mahdollisuudet Uhat
Vahvuudet Menestymisstrategia Varautumisstrategia
(mitä?, miten?) (mitä?, miten?)
Heikkoudet Kehittämisstrategia Selviytymisstrategia
(mitä?, miten?) (mitä?, miten?)
69
kuuluvien muutosvoimien toiminnan. Kadonneiden opiskelijoiden arvoituksen rat-kaisun avaimena toimii opiskelijoiden sosiaalinen vahvistaminen (Kuvio 3.).
Kuvio 3. Arvoituksen ratkaisuprosessi (vrt. Pawson & Tilley 1998, 58; Tissari 2001, 15)
Sekä ryhmäytyminen että “Kun jokin mättää” -esite ovat toimintaa, jotka edistä-vät opiskelijoiden tutkinnon suorittamista, mikäli nämä toiminnot sisältäedistä-vät so-siaalista vahvistamista tietyssä kontekstissa. Toimintakokemusmenetelmien käyt-täminen vahvisti ryhmäytymisprosessia ja samalla toi auttavien tahojen työnteki-jöitä opiskelijoille tutuksi. Tämän kokemuksen perusteella sosiaalinen vahvistami-nen tulee sisällyttää opiskelijoiden kanssa toimimiseen opintojen keskeyttämis-prosentin pienentämiseksi.
Esittelin kehittämishankkeeni tulokset Kemi-Tornion ammattiopiston rehtorille ja toimialajohtajille huhtikuussa 2004. Kemi-Tornion ammattiopiston rehtori ja toi-mialajohtajat tekivät päätöksen kehittämishankkeeni keskeisten tulosten käyttöön ottamisesta. Päätös kehittämishankkeeni hyödyntämisestä muodostui seuraavan-laiseksi:
• Ryhmäytymiset ja realistisen kuvan muodostaminen tulevasta ammatista li-sätäänoppimaan oppimisenopintoihin.
• “Kun jokin mättää” -esite liitetään osaksi opinto-opasta.
• Lisäksi voidaan: kouluttaa “ryhmäyttäjiä” yksiköihin, hyödyntää Humanisti-sen AMK:n opiskelijoita ryhmäytymisissä sekä tutustuttaa opiskelijat tule-vaan ammattiin esimerkiksi tutustumiskäyntien ja live action roolipelien avul-la.
Kehittämishankkeeni tulokset eivät kuitenkaan siirtyneet odottamallani tavalla Ke-mi-Tornion ammattiopiston käytännöiksi syksyllä 2004. Kohosen (2002, 365) mu-kaan muutokset lähtevät oppilaitoksen todellisuudesta ja etenevät riittävän hitaasti,
Ammatillisessa koulutuksessa opinnot keskeytyvät muita helpommin
Sosiaalinen vahvistaminen Ryhmäytyminen ja
“Kun jokin mättää”
-esite
TUTKINNON SUORITTAMINEN
70
jolloin myös oppilaitoksissa on aikaa syventyä niihin. Oppilaitoksissa tarvitaan li-säpaineiden sijasta työrauhaa ja tukea meneillään olevien prosessien toteutukseen ja kiireettömään arviointiin (Kohonen 2002, 365). Sahlbergin ja Shlomon (2002, 375) mukaan yhden kurssin käyminen tai kirjan lukeminen eivät anna vielä riittä-viä taitoja käytäntöä varten. Odotukseni kehittämishankkeen tulosten käytäntöön siirtämisen aikataulusta olivat liian suuret. Kemi-Tornion ammattiopistossa tarvi-taan lisää ryhmäytymiskoulutusta ja positiivisia kokemuksia ryhmäytymisten eduis-ta, jotta ryhmäytymisistä tulee arjen käytäntöjä ja ne liitetäänoppimaan oppimisen opintoihin. Yhteenvetona totean merkittäväksi tulokseksi sen, että osa kehittämis-hankkeeni tuloksista siirtyi Kemi-Tornion ammattiopiston käytäntöön ja henkilö-kunnan ryhmäytymiskoulutukset jatkuvat.
Kemi-Tornion ammattiopiston OTTE-projektin projektivastaava Kaija Peuna (2004) opinnäytetyöni työelämäohjaajana arvosti kehittämishankkeeni asiakaslähtöisyyt-tä ja Lapin läänin sekä Kemi-Tornio alueen nuorten ammatillisen koulutuksen haas-teiden huomioimista. Peuna (2004) jatkaa kehittämishankkeeni arviointia lausun-nossaan:
“Työyhteisön ulkopuolisen henkilön tekemästä kehittämishankkeesta saadaan mal-lia siitä, miten hankkeiden tuloksia voidaan juurruttaa organisaation normaalitoi-mintaan. Samoin hankkeesta voi saada vihjeitä siihen, miten eri toimijoiden välil-le voidaan rakentaa kaikkien intressejä palvevälil-levaa toimintaa. Siksi erityisen ansio-kasta olikin se, että tekijällä oli riittävästi rohkeutta lähteä kokeilemaan hankkeen vetämistä oman organisaationsa ulkopuolelle.” (Peuna 2004.)
Lisäksi Peunan (2004) mukaan kehittämishankkeeni erityisiä ansioita ovat eri int-ressiryhmien tarpeiden ja tavoitteiden yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi sekä konkreettisen hyödyn tuottaminen oppilaitokselle. Kemi-Tornion ammatti-opisto sai ryhmäytymisistä ja “Kun jokin mättää” -esitteestä työkaluja opiskelijoi-den katoamisen estämiseen. Kehittämishankkeeni myötä oppilaitoksen kontaktit muihin nuorten kanssa toimiviin organisaatioihin lisääntyivät ja henkilökunta op-pi tuntemaan uusia yhteistyökumppaneita. Kehittämishankkeen kirjallista tuotos-ta (Palmgrén 2004) hyödynnettiin Kemi-Tornion ammattiopistoon palkatun va-paa-ajanohjaajan työn suunnittelussa. (Peuna 2004.)
Epilogi
Tämän päivän yhteiskunnassa muutokset ovat arkipäivää ja työelämän pitää ke-hittyä vastaamaan muutosten tuomiin haasteisiin. Sosiaalialan työ muuttuu, on-gelmat moninaistuvat ja kasvavat, mutta resurssit pysyvät ennallaan. Kehittämis-hankkeet ja -projektit ovat tämän päivän työmuoto. Kansalais- ja aluelähtöinen ke-hittäminen oli kipinä, joka innosti minut jatkamaan opintojani. Ylempi ammatti-korkeakoulututkinto ei saa olla kapea-alainen yhden ikäluokan tai väestöryhmän problematiikkaan pohjautuva koulutusohjelma. Ylemmän ammattikorkeakoulu-tutkinnon tulee olla laaja-alainen kehittämisorientoitunut koulutusohjelma. Sillä, työskenteleekö lasten tai vanhusten kanssa vai ovatko kohderyhmänä alkoholistit tai työttömät, ei ole merkitystä. Kehittämistyö on samantyyppistä, mutta
mene-71
telmät ja toimintatavat on valittava kohteen mukaisesti. Ylemmän ammattikor-keakoulututkinnon vahvuus on erityisesti kehittämistyössä.
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto opetti minut oppimaan, hakemaan uutta tie-toa ja kehittämään sekä itseäni että työkäytäntöjäni. Mielestäni on tärkeää, että ylempään ammattikorkeakoulututkintoon pääsemisen ehtona on työkokemus pe-rusammattikorkeakoulututkinnon jälkeen. Työelämälähtöinen kehittäminen vaatii kokemusta työelämästä. Työelämäkokemukseni auttoi minua ymmärtämään teo-riaa ja teoria antoi minulle lisää ymmärrystä työelämään.
“On synkkä marraskuinen yö vuonna 2004. Pakkanen pyrkii taas nurkista sisään ja tuuli vinkuu tuuletusikkunan kuluneiden tiivistenauhojen välistä. Lukemattomia lämpökynttilöitä on ehtinyt jatkotutkinto-opintojen aikana syttyä ja yhtä monta on sammunut. On helpompi laskea kynttilöiden sijasta näitä pohjoisen öitä ja päi-viä... Yötön yö on ehtinyt tummua kaamokseen jatkotutkinnon aikana kahdesti, ja välillä se on kääntynyt jatkuvan valon puolelle. Kadonneiden opiskelijoiden ar-voitus on viimeinkin ratkaistu. Vai onko sittenkään...”(Palmgrén 2004, 107-108.)
Lähteet
Aalto, M. 2000. Ryppäästä Ryhmäksi -Turvallisen ryhmän rakentaminen. Tammer-Paino Oy.
Alasuutari, P. 2001. Johdatus yhteiskuntatutkimukseen. Helsinki: Yliopistopaino.
Client Guide to the Focus Group. Market Navigation, Inc. 2000. Tulostettu 11.4.2003 osoitteesta URL:
http://www.mnav.com/cligd.htm.
Hart, E. & Bond, M. 1995. Action research for health and social care - a guide to practice. Bury St Edmunds, Suf-folk: St Edmundsbury Press Ltd.
Jalava, U. & Virtanen, P. 1995. Moniammatillinen projektitoiminta -Avain hyvinvointipalvelujen tulevaisuuteen. Tam-pere: Tammer-Paino Oy.
Junttanen, P. 2004. Swot analyysi. Oppiminen Turun ammattikorkeakoulussa. Hops työn perustaksi. Tulostettu 1.4.2004 osoitteesta URL: http://hyvinvointipalvelut.turkuamk.fi/kauneudenhoitoalankoulutusohjelma/liitteet/1.
Kazi, M. 2003a. Realist Evaluation for Practice. Teoksessa: British Journal of Social Work 33/6. BASW Trading Ltd.
803-818.
Kazi, M. 2003b. Realist Evaluation in Practice -Health and Social Work. London: SAGE Publications Ltd.
Kohonen, V. 2002. Yhteistoiminnallisuus oppimiskulttuurin muutoksessa. Teoksessa: Sahlberg, P. & Shlomo, S.
(toim.) 2002. Yhteistoiminnallisen oppimisen käsikirja. Porvoo: WS Bookwell Oy. 348-366.
Kuula, A. 1999. Toimintatutkimus - Kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. 2. painos. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Lööw, M. 2002. Onnistunut projekti - Projektijohtamisen ja -suunnittelun käsikirja. Helsinki: Tietosanoma Oy.
Opinto-opas 2003-2004. Sosiaali- ja terveysalanjatkotutkinto. Kansalais- ja aluelähtöinen sosiaalialan käytäntöjen kehittäminen. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu ja Seinäjoen ammattikorkeakoulu.
72
Paasio, P. 2003. Vaikuttavuuden arvioinnin rakenne ja mahdollisuus sosiaalialalla. FinSoc -työpapereita 3/2003.
Helsinki: Stakes.
Palmgrén, M. 2004. Kadonneiden opiskelijoiden arvoitus? - Kansalais- ja aluelähtöinen kehittämishanke Kemi-Tor-nion ammattiopistossa. Kemi-TorKemi-Tor-nion ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö.
Pawson, R. & Tilley, N. 1998. Realistic evaluation. Reprinted. Trowbridge, Wiltshire: The Cromwell press.
Peuna, K. 2004. Lausunto Marko Palmgrenin työstä “Kadonneiden opiskelijoiden arvoitus - Kansalais- ja alueläh-töinen kehittämishanke Kemi-Tornion ammattiopistossa”. Kemissä 22.12.2004.
Raunio, K. 1999. Positivismi ja ihmistiede - Sosiaalitutkimuksen perustat ja käytännöt. Tampere: Tammer-Paino Oy.
Rissanen, T. 2002. Projektilla tulokseen - projektin suunnittelu, toteutus, motivointi ja seuranta. Jyväskylä: Gum-merus Kirjapaino Oy.
Sahlberg, P. & Shlomo, S. 2002. Yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmien oppiminen. Teoksessa: Sahlberg, P.
& Shlomo, S. (toim.) 2002. Yhteistoiminnallisen oppimisen käsikirja. Porvoo: WS Bookwell Oy. 367-384.
Silfverberg, P. 1996. Ideasta projektiksi - Projektisuunnittelun käsikirja. Helsinki: Oy Edita Ab.
Silfverberg, P. 2000. Ideasta projektiksi - Projektinvetäjän käsikirja. Tulostettu 15.7.2003 osoitteesta URL:
http://www.mol.fi/esf/ennakointi/raportit/pvopas.pdf.
Tissari, J. 2001. Arvioinnin arviointi. Julkaisematon.
73
Jari Savola, sosionomi (AMK)
Vastaava ohjaaja, Keravan Suojakotiyhdistys ry Sosiaalialan jatkotutkinto-opiskelija
Diakonia-ammattikorkeakoulu