Uusi ammattikorkeakoululaki on nostanut alueellisen kehittämisen yhdeksi am-mattikorkeakoulun perustehtäväksi, minkä vuoksi aluelähtöinen painotus on luon-teva lähtökohta ylemmälle ammattikorkeakoulututkinnolle. Kemi-Tornion, Seinä-joen ja Laurea ammattikorkeakoulujen strategioissa painottuvat alueellinen vai-kuttaminen ja innovatiivinen tutkimus- ja kehittämistoiminta, miltä osin kansalais-ja aluelähtöinen kehittäminen vastaavat ammattikorkeakoulujen omia paikallisia strategioita sekä muita ammattikorkeakoulujen toimintaa ohjaavia alueellisia tegioita. (Viinamäki ym. 2003.) Kansallisella tasolla sosiaali- ja terveyspolitiikan stra-tegioista jo valmistunut Terveys 2015 -kansanterveysohjelma sekä valmisteluvai-heessa oleva Hyvinvointi 2015 -ohjelma korostavat palvelurakenteen monipuoli-suutta julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla. (Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010, Sosiaalialan kansallinen kehittämishanke 2003). Olemme laatineet sosiaalialan käytäntöjen kansalais- ja aluelähtöinen kehittäminen -ylemmän am-mattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelman siten, että sen tuottamaa osaamis-ta opiskelijat voivat hyödyntää monipuolisesti erilaisissa hyvinvointipalvelujärjes-telmissä.
Maamme alueiden erilaisuus edellyttää alueellisten erityispiirteiden huomioimista.
Maakuntaliitot ovat alueiden kehittämislain mukaisesti pyrkineet luomaan maa-kuntaohjelmia, jotka asettavat tavoitteita maakuntien kehittämiseksi. Hyvinvointi-palveluiden kehitystavoitteissa korostetaan alueellisella tasolla palvelurakenteen joustavuutta. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan hajautuneiden palvelurakenteiden toi-minnan tuntemusta, mitä myös sosiaalialan koulutusohjelman aluelähtöinen nä-kökulma tavoittelee. Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon keskei-nen sisältö perustuu aluelähtöiseen tarveanalyysiin ja sen edellyttämiin toimenpi-teisiin hyvinvointipalveluja kehitettäessä eri kansalaisryhmille. (Viinamäki ym. 2003).
Viime aikaisessa aluekehitystä koskevassa keskustelussa on usein korostettu raken-teellista näkökulmaa ja ohjelmallista kehittämistä. Osaamiskeskusohjelmat ja esi-merkiksi sosiaalialan osaamiskeskukset on nähty keskeiseksi osaksi aluekehitystä.
Ammattikorkeakoulun aluevaikuttavuutta on tarkasteltu kehittämisstrategioiden (Rauhala 2004) ja innovaatiojärjestelmien (Maljojoki 2004) kautta. Kinnunen (2001, 11-12) erottaa korkeakoulujen alueellisessa vaikuttavuudessa neljä suuntaa: 1) alue-kehitys- ja rakennepolitiikan näkökulma, 2) koulutuksen vaikuttavuus, 3) tiede- ja teknologiapolitiikan näkökulma, 4) korkeakoulujen ja alueen vuorovaikutus.
Alueellista kehittämistä voidaan tarkastella myös yhteisöjen näkökulmasta, mikä poikkeaa rakenteellisesta ja innovaatiojärjestelmiin sitoutuneesta aluekehittämi-sestä. Kansalaislähtöinen kehittäminen tarjoaa erilaisen aluekehittämisen konsep-tion, jossa korostetaan yhteisöjen omaa aktiivisuutta (ks. Holmila 2000, 2002). Ky-symys on aluekehittämiseen liittyvistä pienistä projekteista, mikä edellyttää vaih-toehtoista lähestymistapaa, eräänlaista toisin tekemisen konseptiota (Arnkil 1991).
Tätä lähestymistapaa voitaisiin luonnehtia maltillisen kriittiseksi kehittämiseksi (ks.
esim. Mullaly 1997), joka on ollut sosiaalialan koulutusohjelman tavoitteena. Alue-kehittämisen näkökulmasta olennaista on kontekstoida kehittäminen kiinnosta-vaksi osaksi sekä virallista että epävirallista järjestelmää.
149
Diskussio
Toteuttamassamme sosiaalialan käytäntöjen kansalais- ja aluelähtöinen kehittämi-nen -koulutusohjelmassa opiskelijoiden opinnäytetöissä on yhdistynyt käytännön kehittämistyö, sen tutkiminen ja arviointi. Kehittämishankkeet ovat liittyneet sekä kansalais- tai aluelähtöiseen toimintaan että sen arviointiin. Perinteisiä toteutta-mismuotoja noudattava ammatillinen tutkielma tai kansalais- ja aluelähtöisen toi-minnan pelkkä ulkoinen arviointi ei tässä koulutusohjelmassa sovellu ammattikor-keakoulututkinnon kehittämishankkeeksi. Sen sijaan toimintatutkimuksellinen lä-hestymistapa näyttää soveltuvan hyvin kehittämishankkeen toteuttamisen tausta-ideaksi. Kehittämistyötä voidaan tehdä erilaisista näkökulmista. Olemassa olevien rakenteiden maltillinen kehittäminen, johon liittyy muun muassa vaikuttavuuden arviointia, hyvien käytäntöjen kehittämistä, johtamiskoulutuksen korostamista se-kä uskoa kehittämisprosessien suunnitelmalliseen etenemiseen edustaa yhtä nä-kökulmaa kehittämistyöhön. Radikaali kehittämisnäkökulma puolestaan ky-seenalaistaa olemassa olevat rakenteet ja toimintatavat sekä pyrkii olennaisella ta-valla muuttamaan niitä. Näiden ääripäiden lisäksi kehittämistä voidaan tarkastella myös kolmannesta näkökulmasta. Mikäli otamme vakavasti kansalaislähtöisyyden idean päädymme kriittiseen kehittämisorientaatioon.
Millaisia kvalifikaatioita haluamme ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kaut-ta tuotkaut-taa? Parhaimmillaan ylempi ammattikorkeakoulututkinto tuotkaut-taa ammatti-laisia, jotka kykenevät sekä olemassa olevien toimintojen kehittämiseeen että nii-den kriittiseen arviointiin. Tämä tarkoittaa kansalaisten ja alueinii-den tarpeista lähte-vää kehittämistoimintaa, johon yhdistyy reflektiivinen toiminnan arviointi sekä ym-märrys kehittämistoiminnan prosessimaisuudesta.
Lähteet
Arnkil, E. 1991. Keitä muita tässä on mukana? Viisi artikkelia verkostosta. Stakes raportteja 23, Helsinki.
Engeström, Y. 2004. Ekspansiivinen oppiminen ja yhteiskehittely työssä. Vastapaino, Tampere.
Fals Borda, O. 1998. People’s Participation. Challenges Ahead. The Apex Press, New York.
Guba, E. G., Lincoln, Y. S. 1989. Fourth Generation Evaluation. Sage Publications, Newbury Park & London & New Delhi.
Hart, E., Bond, M. 1995. Action research for health and social care. a guide to practice. Open University Press, Buckingham, Philadelphia.
Heikkilä, M., Kaakinen, J. & Korpelainen, N. 2003. Kansallinen sosiaalialan kehittämisprojekti. Selvityshenkilöiden loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistiota 2003:11, Helsinki.
Heikkinen, H., Huttunen, R. & Moilanen, P. 1999. Siinä tutkija missä tekijä. Toimintatutkimuksen perusteita ja nä-kökulmia. Atena, Jyväskylä.
Holmila, M. 2000. Social Bonds in Rural Life. Regulating the Dangerous. Stakes research report 113. National Re-search and Development Centre for Welfare and Health, Helsinki
150
Holmila, M. (toim.) 2002. Asuinalue ja päihdehaitat. Arviointitutkimus ehkäisevästä paikallistoiminnasta Tikkuri-lassa ja Myllypurossa. Stakes tutkimuksia 122. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Helsinki.
Hämäläinen, J. & Kurki, L. 1997. Sosiaalipedagogiikka. WSOY, Porvoo, Helsinki, Juva.
Hyvinvointi 2015 -ohjelma. URL: http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/periaatepaatos/periaatepaatos.htm#4.
Kinnunen, J. 2001. Korkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden arviointi. Kriteerejä vuorovaikutteisuuden arvotta-miselle. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 5:2001. Edita, Helsinki.
Kemmis, S. 1994. Action Reserach. Teoksessa Husen, T. & Postlewhaithe, N. (toim.) International encyclopedia of education. Vol 1. Exeter, Elsevier.
Komiteanmietintö 2001:7. ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointitoimikunnan mietintö. Sosiaali-ja terveysministeriö, Helsinki.
Kunta-alan työolobarometri 2003. URL: http://www.tyoturva.fi/julkaisut/ekirjat/kuntabaro2003.pdf.
Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Vastapaino, Tampere.
Laki ammattikorkeakouluopinnoista (351/2003). URL: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351.
Laki ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilusta (645/2001). URL: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta-sa/2001/20010645.
Layder, D. 1993. New Strategies in Social Research. An Introduction an Guide. Polity Press, Cambridge.
Lumijärvi, I. 1994. Vaikuttavuusarviointi sosiaali- ja terveysalan palveluyksiköissä. Vaasan yliopiston julkaisuja.
Tutkimuksia No 187, Hallintotiede 18, Vaasa.
Mabry, L. 1997. Advanges in Program Evaluation. Evaluation and the Postmodern Dilemma. Vol 3. Jai Press INC, London.
Maljojoki, P. 2002. Ammattikorkeakoulut ja alueelliset innovaatiojärjestelmät. Teoksessa Liljander, J-P. (toim.) Omal-la tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Arene, Edita, Helsinki, 215-234.
Metsämuuronen, J. 2000. Maailma muuttuu - miten muuttuu sosiaali- ja terveysala? Edita, Helsinki.
Mullaly, B. 1997. Structural social work. Ideology, theory and practice. Oxford University Press, Don Mills, Onta-rio.
Palmgrén, M. 2004. Opiskelijoiden syrjäytymisen arvoitus? -kansalais- ja aluelähtöinen kehittämishanke Kemi-Tor-nion ammattiopistossa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö. Sosiaalialan koulutusohjelma. Ke-mi-Tornion ammattikorkeakoulu, Kemi.
Payne, M. 1996. What is professional social work? Venture Press, London.
Pelttari, P. 1997. Sairaanhoitajan työn nykyiset ja tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimukset. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, tutkimuksia 80, Helsinki.
Pohjola, A., Saari, E. & Viinamäki, L. (toim.) 2001. Yhteistyöllä työttömien elämän hallintaan? Lapin yliopiston yh-teiskuntatieteellisiä julkaisuja C 40, Rovaniemi.
Rahkola, A. 2004. “Saisko sitä siivoojaa?” Iin kunnan vanhusten siivouspalveluiden toimintamalli. Ylemmän
am-151 mattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö. Sosiaalialan koulutusohjelma. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Kemi.
Rauhala, P. 2002. Ammattikorkeakoulujen rooli metropolialueen kehittämistrategioissa. Teoksessa Liljander, J-P.
(toim.) Omalla tiellä. Ammattikorkeakoulut kymmenen vuotta. Arene, Edita, Helsinki, 199-214.
Rissanen, T. 2002. Projektilla tulokseen - projektin suunnittelu, toteutus, motivointi ja seuranta. Gummerus Kirja-paino Oy, Jyväskylä.
Saari, E. 2003. Hyvinvointi-interventiot ja työttömien syrjäytyminen. Hallinnon Tutkimus 3/2003, 244-260.
Saari, E., Viinamäki, L. & Pohjola, A. 1999. Hyvinvointi-interventiot pitkäaikaistyöttömyyttä ratkaisemassa? Teok-sessa Pohjola, A. & Saari, E. & Viinamäki, L. (toim.) Interventioilla hyvinvointia työttömille? Lapin yliopiston yh-teiskuntatieteellisiä julkaisuja C 30, Rovaniemi, 10-34.
Silfverberg, P. 2000. Ideasta projektiksi - Projektinvetäjän käsikirja. URL: http://www.mol.fi/esf/ennakointi/rapor-tit/pvopas.pdf.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategiat 2010 - kohti sosiaalisesti kestävää ja taloudellisesti elinvoimaista yhteis-kuntaa. URL: http://pre20031103.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/strategia/strategiat2010/strategia2010.pdf.
Sosiaalialan kansallinen kehittämishanke 2003. URL: http://www.stm.fi/Resource.phx/hankk/hankt/sosala.htx.
Sosionomin (AMK) ydinosaaminen. 2001. Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen verkosto.
Stringer, E.T. 1999. Action Research. Sage. Thousand Oaks, London, New Delhi.
Suikkanen, A., Saari, E. & Viinamäki, L. 2004. Nuorista täysivaltaisia kansalaisia. Sosiaalivakuutus 3/2004, 8-11.
Terveys 2015 -kansanterveysohjelma. URL: http://terveys2015.fi/terveys2015.pdf.
Vartiainen, P. 1994. Palveluorganisaatioiden tuloksellisuusarviointi, teoriat ja käytäntö. Päivähoitoon, erityisesti päi-väkohteihin kohdistuva monitahoarviointi. Acta Wasaensia No 40, Hallintotiede 2, Vaasa.
Viinamäki, L. 1999. Periodielämää? Tutkimus vuonna 1966 syntyneiden ylitorniolaisten opiskelu- ja työssäkäynti-reiteistä. Acta Universitatis Lapponiensis 26. Lapin yliopisto, Rovaniemi.
Viinamäki, L., Kivipelto, M. & Rantanen, T. 2003. Sosiaali- ja terveysalan jatkotutkinto (60 ov). Sosiaalialan käy-täntöjen kansalais- ja aluelähtöinen kehittäminen. Sosiaalialan koulutusohjelma. Jatkotutkintokokeilujen koulutus-ohjelmien itsearviointi. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikor-keakoulu. Julkaisematon itsearviointiraportti.
152
Vuokko Lohiniva, TtT
Tutkimuspäällikkö, Rovaniemen ammattikorkeakoulu