Kuva 21. Johto asettaa tavoitteet ja luo edellytykset turvallisuustyölle.
Turvallisuusjohtamisjärjestelmäkehässä (luku 3.4.3, kuva 17) otsikonjohtaminen alle on ryhmitelty seuraavat asiat: johdon sitoutuminen, turvallisuuspolitiikka, yrityksen turvallisuustavoitteet, pää-töksenteko sekä johtamisen hallinta.
Kuten luvussa 2.3.1 esitettiin, muun muassa johdon osoittama kiinnostus, priorisointi, resursointi, aiheen esilläpito ja esimerkin näyttäminen turvallisuuteen liittyen ovat keskeisiä tekijöitä hyvään turvallisuuskulttuuriin tähdätessä. Määrätietoinen ja kehittämishakuinen turvallisuustyö kaipaavat myös monipuolisia mittareita ja tavoitteita (luku 2.1).
Johdon sitoutuminen(arviointikriteerit F ja G).
K
Toimintakäsikirjassa (HKL 2015b) tai muussa keskeisessä dokumentaatiossa ei ole osoitettavissa varsinaista kuvausta siitä, mitä johdon sitoutuminen turvallisuuteen konkreettisesti tarkoittaa.
Asiaa sivuavat maininnat rajoittuvat tällä hetkellä lähinnä muutamiin yleisluontoisiin mainintoihin turvallisesta toiminnasta sekä esimerkiksi toimitusjohtajalle kuuluvasta riskienhallinnan järjestämi-sen vastuusta.
Hyviä ilmaisuita, joiden varaan kuvaus johdon sitoutumisesta voitaisiin laatia, ovat ICAO:n (2013) ja Liikenneviraston (2011a) esimerkkiä noudatellen muun muassa seuraavat:
johto vastaa...
johto noudattaa...
johto edellyttää...
johto sitoutuu...
johto korostaa...
johto ei hyväksy...
johto puuttuu...
johto määrittelee...
johto varmistaa...
johto tukee...
johto toteuttaa...
Johdon sitoutumisen tulisi kuvata esimerkiksi sitä, miten johto omalla toiminnallaan varmistaa turvallisuutta, millaisia päätöksiä se sitoutuu tekemään, miten turvallisuusjohtamisjärjestelmä lin-kittyy ja sulautuu muuhun johtamiseen, millaista toimintaa tai millaisia tapahtumia johto ei hy-väksy, mitä johto edellyttää henkilöstöltä tai sidosryhmiltä ja mihin asioihin johto puuttuu. (Arvi-ointikriteerit F ja G; ICAO 2013; Liikennevirasto 2011a.)
Turvallisuuspolitiikka(arviointikriteeri J)
J
HKL:n turvallisuuspolitiikka sisältyy HKL:n toimintapolitiikkaan, jossa käsitellään turvallisuutta seu-raavasti (HKL 2015b):
· "HKL toimii kaikissa tehtävissään matkustajalähtöisesti. Tuotamme laadukasta ja turval-lista liikennettä vastuullisesti."
· "Turvallisuus on olennainen osa HKL:n päivittäistä toimintaa. Turvallisuusjohtaminen kat-taa kaikki toimintamme osa-alueet."
· Otamme ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvät asiat huomioon henkilöstön koulutuk-sessa ja motivoimme henkilöstöä niissä käytännön tekoihin ja aloitteellisuuteen. Tiedo-tamme aktiivisesti ja avoimesti ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvistä asioista asiak-kaille, henkilöstölle ja muille sidosryhmille."
· "Toiminnassamme lakisääteisten vaatimusten täyttäminen on minimitaso. HKL:n johto asettaa tavoitteet jatkuvalle parantamiselle kaikilla toimintajärjestelmän osa-alueilla."
· "Teemme yhteistyötä viranomaisten ja yhteisöjen kanssa kansallisesti ja kansainvälisesti.
Varmistamme auditointien ja itsearviointien avulla, että toimintamme on asiakasystäväl-listä, laadukasta, turvallista, taloudellista ja ympäristön kannalta kestävää."
Toimitusjohtajan hyväksymä toimintapolitiikka on julkaistu toimintakäsikirjassa ja intranetin toi-mintajärjestelmäsivustolta. Se vaikuttaa myös olevan oikeassa suhteessa toiminnan tyyppiin ja laa-juuteen.
Vaikka keskeiset vaatimukset (J) näiltä osin täyttyvätkin, turvallisuuspolitiikassa voisi koittaa esittää vielä konkreettisemmin sitä, kuinka turvallisuus käytännössä näkyy HKL:n päivittäisessä toimin-nassa. Myös politiikan tunnettuutta henkilöstön keskuudessa on tärkeää muistaa edistää.
Yrityksen turvallisuustavoitteet(arviointikriteeri K)
K
HKL:llä ei tällä hetkellä ole määriteltynä varsinaisia metron turvalliseen liikennöintiin tai metrora-taverkon turvalliseen hallinnointiin liittyviä turvallisuustavoitteita.
HKL:n (2012) tavoiteohjelmassa mainitaan yleisellä tasollaturvallisuuden parantaminen ja turval-lisuuden tunteen parantaminen. Niitä tai niiden todentamista ei kuitenkaan eritellä sen tarkemmin, vaan tavoitteet liittyvät löyhästi muun muassa metron automatisointiin sekä matkustajaturvalli-suuteen liittyvien järjestelmien uudistamishankkeisiin. Myös pitkäjänteisen turvallisuuspolitiikan laatiminen on asetettu tavoitteeksi, mutta se ei varsinaisesti ole toistaiseksi toteutunut.
Toimintajärjestelmän sertifiointia varten täsmennetyissä lyhemmän tähtäimen tavoitteissa (HKL 2015c) turvallisuuteen liittyvät tavoitteet kohdistuvat työturvallisuuteen ja työsuojeluun. Indikaat-toreina ovat työtapaturmien tutkinta, työtapaturmakustannusten pieneneminen, työsuojeluparien koulutukset, työn vaarojen arvioinnin ajantasaisuus ja työsuojeluparien kierrosten toteutuminen.
HKL:n tulisi kuitenkin määritellä myös metron liikennöintiin ja rataverkon hallinnointiin liittyviä turvallisuustavoitteita, kuvata kuinka näitä tavoitteita kehitetään, miten tavoitteet suhteutetaan toiminnan tyyppiin, miten ja millä tiedolla tavoitteita mitataan ja kuinka niiden saavuttamiseksi laaditaan suunnitelmia.
EU-tasoiset yhteiset turvallisuusindikaattorit eivät tule koskemaan metroa. Liikenteen turvallisuus-virasto Trafi asettanee määräyksessään joitain vaatimuksia myös turvallisuustavoitteille. Trafin asi-antuntijat arvioivat, että alkuvaiheessa indikaattorit tullevat olemaan muodoltaan lähinnä laadul-lisia. (Pajunen ym. 2015.) Turvallisuusjohtamisjärjestelmäajattelun parempi vakiinnuttaminen ja
menetelmien kehittäminen poikivatkin varmasti ensi alkuun hyviä tavoitteita, jotka liittyvät konk-reettisiin kehitystoimiin ja niiden toteutumisen seurantaan.
Turvallisuustavoitteita kehittäessään HKL:n kannattaa lopulta tavoitella moniulotteista mittaristoa, jossa on sekä ennakoivia että reagoivia indikaattoreita kuten esimerkiksi Levän mittaristossa (luku 2.1, Kuva 7). Lisäksi on hyödyllistä tutustua rautateiden yhteisiin turvallisuustavoitteisiin (Vna 372/2011:n liite 1), vaikka ne eivät velvoittavasti metroa koskekaan. Näihin tavoitteisiin sisältyy muun muassa onnettomuuksiin, henkilövahinkoihin ja riskitekijöihin liittyviä indikaattoreita.
Tavoitteita asetettaessa on oleellista huomioida myös se, että tavoitteistoa kehitetään jatkuvasti:
niiden tulee tukea turvallisuustoiminnan jatkuvaa parantamista.
Päätöksenteko(arviointikriteeri G)
K
Kriteereissä edellytetään kuvausta päätösvallan ja vastuiden jaosta turvallisuuteen liittyvissä me-nettelyissä. Lisäksi tulee esittää, kuinka turvallisuusjohtamisjärjestelmä linkittyy osaksi organisaa-tion muuta johtamista. Koska turvallisuusjohtamisjärjestelmäajattelu on HKL:ssä uutta, turvallisuu-teen liittyviä menettelyitä ei ole toistaiseksi eritelty kyllin kattavasti eikä vastuunjakoa ja päätös-valtaa ole määritelty riittävän käytännönläheisesti.
Käytännössä liikennöintiin liittyen yksikön johtaja, valvomopäällikkö sekä turvallisuuspäällikkö ovat osaltaan vastanneet useimmista menettelyistä. Rataverkon hallinnan osalta käytännön me-nettelyihin liittyy niin Infrapalveluiden päällikkötasoa kuin infran ylläpitotöistä vastaavaa HKL-Metroliikenteen mestaritasoakin. Turvallisuuteen liittyvää päätöksentekoa on luonnollisesti tehty myös osana tavanomaisia johtamisen foorumeita kuten johtoryhmissä niin yksikkö- kuin liikelai-tostasollakin. Vaikka monien asioiden osalta menettelyt ovat vuosien varrella muodostuneet koh-talaisen vakiintuneiksi, läheskään aina ole täysin selvää, kelle minkäkin päätöksen tekeminen lo-pulta kuuluu, ja päätöksenteko saattaa edetä tilanteesta riippuen vaihtelevia polkuja.
Koska turvallisuusjohtamisjärjestelmäajattelua ei tähän saakka ole sovellettu, vaatimusten täytty-misessä on näiltä osin puutteita. Turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä sekä niihin liittyvästä toi-mivallasta ja vastuista tarvitaan siis selvät kuvaukset. Tämä määrittelytyö on luonteva osa käyn-nissä olevaa HKL:n johtamisjärjestelmän uudistamista.
Menettelyiden kuvaamisessa tulisi päästä riittävän käytännönläheiselle tasolle siten, että yleisistä linjauksista vastaavan ylemmän johdon vastuiden määrittelyn lisäksi määritellään riittävällä tasolla myös ne käytännön toiminnassa eteen tulevat päätöksentekotilanteet, jotka kuuluvat alempien päällikkötasojen vastuulle. Keskeistä on, että organisaatiossa vallitsee yhteinen ja selvä käsitys siitä, miten päätöksenteko missäkin turvallisuuteen vaikuttavassa asiassa etenee.
Johtamisen hallinta(arviointikriteeri G)
K
Johtamisen hallinta liittyy läheisesti edellisen kohdan päätöksentekomenettelyiden kuvaamiseen.
Liikennevirasto (2011a) käyttää näistä menettelyistä termiäturvallisuusjohtamisen valvonta.
Näiltä osin kriteerit (G) edellyttävät muun muassa kuvausta siitä, kuinka esimiesketjun avulla ja mahdollisilla muilla menettelyillä valvotaan, että turvallisuusjohtamiseen liittyvät tehtävät tulevat hoidetuiksi, kuinka niille varataan riittävät resurssit, ja kuinka organisaatio tarkastelee omaa tur-vallisuusjohtamistaan, sen onnistumista sekä varsinkin sen linkittymistä muuhun johtamiseen.
Näiden menettelyiden varmistaminen toimintajärjestelmässä tulee määritellä ja laatia asiasta lyhyt kuvaus.