Lasten kiinnostuksenkohteita luonnossa ja luontosuhdetta voidaan tutkia myös monella muulla tavalla. Lasten metsässä tapahtuvaa leikkiä ja toimintaa on mahdollista tutkia etnografisesti tarkkaillen. Tällä tavalla voidaan havainnoida suoraan, mitä lapsi tekee luontoympäristössä ja millaisia kiinnostuksenkohteita lapsella on luontoympäristössä. Tätä kautta saataisiin suoria havaintoja lasten toiminnasta ja tunteista. Lasta voitaisiin myös haastatella ja pyytää häntä kertomaan metsäleikeistään ja kiinnostuksenkohteistaan luonnossa. Toisessa tutkimuksessa olisi myös mielenkiintoista tutkia vain muutaman lapsen luontosuhdetta syvällisemmin esimerkiksi keräämällä samalta lapselta useita satuja eri tilanteissa.
Tässä tutkielmassa tutkin, mitkä tekijät vaikuttavat lapsen sadun keksimiseen. Tutkijan muistiinpanoistani löytyy sadun Kukkien ja perhosten elämää (LL_2-8v-3) kohdalta kirjoittamani merkintä: ”Sadutuksen jälkeen Ruusu ihmetteli, kuinka pitkä sadusta oikein tuli ja kuinka kauan me täällä olimme. kysyin Ruusulta, mistä hän keksi sadun ja hän sanoi, että se vain oli hänen päässään.” Olisi mielenkiintoista tutkia laajemmin, mitä lapset itse kertovat siitä, mistä he keksivät satunsa vai onko sitä vaikea kertoa.
Tässä tutkielmassa ei tutkittu, mitkä tekijät vaikuttavat luontosuhteeseen ja kestävän kehityksen mukaisten arvojen muotoutumiseen ja säilymiseen. Tätä olisi hyvä tutkia enemmän, jotta tiedettäisiin, miten voidaan vaikuttaa siihen, että lapsen myönteinen luontosuhde säilyy ja kehittyy kestävän kehityksen arvojen mukaiseksi. Tässä tutkielmassa lasten luontosaduista heijastui myönteinen ja kiinnostunut suhtautuminen luontoon. Olisi tärkeää, että myönteinen suhtautuminen luontoon näkyisi toimintana luonnon ja kestävän kehityksen puolesta lapsen varttuessa aikuiseksi. Tästä herääkin kysymys, miten koulu voisi osaltaan tukea kehitystä, jossa lapsi on motivoitunut toimimaan luonnon ja kestävän kehityksen puolesta. Tätä voitaisiin tutkia esimerkiksi haastattelemalla aikuisia, joiden elämäntavat ovat kestävän kehityksen mukaisia. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että ihminen on valmis esimerkiksi tinkimään omasta mukavuudestaan ja mielihaluistaan? Mitkä tekijät vaikuttavat ihmisen arvojen muotoutumiseen ja arvojen mukaiseen toimintaan?
Lasten sadut tarjosivat ideoita siihen, minkälaiset asiat lapsia kiinnostavat luonnossa. Näitä ideoita olisi hyvä testata käytännössä. Erilaisia arvioita on tehty siitä, kuinka paljon lapsi tarvitsee liikuntaa päivässä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon lapsi tarvitsee luontokokemuksia omaksuakseen positiivisen luontosuhteen, jossa hän ymmärtää olevansa osa luontoa. Olisi hyvä kartoittaa, minkä verran ja millä tavoilla koulu jo tukee lapsen luontosuhteen kehittymistä. Toisaalta koulu on vain yksi osa lasten elämää, ja luontosuhteen kehittymiseen vaikuttaa moni muukin tekijä – eikä vähiten koti. Tein tätä tutkielmaa varten myös pienen kyselyn vanhemmille, jota en kuitenkaan vähäisen vastausmäärän takia ottanut osaksi tutkielmaa. Sieltä kuitenkin nousi esiin, että esimerkiksi kaupunkisuunnittelulla on vaikutuksia luontosuhteen kehittymiseen. Yhteiskunnan väestön keskittyessä yhä enemmän kaupunkeihin on lähimetsillä suuri merkitys lasten luontosuhteen kehittymisen kannalta. Jos taas kaupunkien lähimetsät kaavoitetaan asuinalueiksi, metsät ovat yhä kaukaisempia paikkoja tulevaisuuden lapsille. Koulujen ja kotien lähimetsien merkitystä luontosuhteen kehittymisen kannalta olisikin hyvä tutkia lisää.
LÄHTEET
Aho, L. 1987. Lapsi, luonto ja kasvatus. Helsinki: WSOY.
Aikio, A. 2008. Tarinat identiteetin luojana. Teoksessa P. Venäläinen (toim.) Kulttuuriperintö ja oppiminen. Jyväskylä: Gummerus, 139-143.
Aaltonen, J. 2002. Käsikirjoittajan työkalut. Audiovisuaalisen käsikirjoituksen tekijän opas.
Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Aarnos, E. 2015. Kouluun lapsia tutkimaan: havainnointi, haastattelu ja dokumentit. Teoksessa R.
Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Juva: PS-kustannus, 164−179.
Alanen, L. 2009. Johdatus lapsuudentutkimukseen. Teoksessa L. Alanen & K. Karila (toim.), Lapsuus, lapsuuden instituutiot ja lasten toiminta. Tampere: Vastapaino, 9−30.
Apo, S. 2001. Klassinen satutraditio. Teoksessa M. Suojala & M. Karjalainen (toim.) Avaa lastenkirja! Johdatus lastenkirjallisuuden lajeihin ja käyttöön. Helsinki: Lasten Keskus, 12−29.
Bergström, M. 1996. Satu ja leikki –Lapsen kolmas maailma. Teoksessa J. Jokipaltio (toim.) Sadun voimat I. Lapsi tuo sadun tullessaan. Helsinki: Maaseudun sivistysliitto, 15−20.
Bettelheim, B. 1976. Satujen lumous: merkitys ja arvo. Suom. Rutanen, M. 1984. Porvoo: WSOY.
Bruner, J. 1986. Actual minds, possible worlds. Cambridge: Harvard University Press.
Dowdell, K. Gray, T. & Malone, K. 2011. Nature and It’s Influence on Children’s Outdoor Play.
Australian Journal of Outdoor Education. 15 (2), 24−35.
Gergen, K. 1994. Realities and relationships: soundings in social construction. Cambridge: Harvard University Press.
Greig, A., Taylor, J. & MacKay, T. 2013. Doing research with children. Kolmas painos. London:
SAGE Publication.
Greimas, A. J. 1980. Strukturaalista semantiikkaa. Suom. Eero Tarasti. Ranskankielinen alkuteos 1966.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Eskola, J. & Suoranta, J. 2005. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Eskola, J. & Vastamäki, J. 2015. Teemahaastattelu: opit ja opetukset. Teoksessa R. Valli & J.
Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Juva: PS-kustannus, 27–44.
Fraser, S. 2004. Situating Empirical Research. Teoksessa S. Fraser & S. Lewis & S. Ding & M.
Kellet & C. Robinson (eds) Doing research with children and young people. London: Sage, 15–26.
Freire, P. 2005 (alkuteos 1968). Sorrettujen pedagogiikka. Suom. Joel Kuortti. Tampere:
Vastapaino. Portugalinkielinen alkuteos 1968.
Haapala, V. 2011. Metsän turvaajat. Luonto ja sen suojelu Zacharias Topeliuksen satudraamassa
”Tapion ukko”. Teoksessa M. Laakso & T. Lahtinen & P. Heikkilä-Halttunen (toim.) Tapion
tarhoista turkistarhoille. Luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Helsinki:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 76–89.
Hakala, J. T. 2015. Toimivan tutkimusmenetelmän löytäminen. Teoksessa R. Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Juva: PS-kustannus, 14–26.
Happonen, S. 2011. Hilpeä muumiapokalypsi. Luonnonkatastrofi Tove Janssonin romaanissa Muumipeikko ja pyrstötähti. Teoksessa M. Laakso & T. Lahtinen & P. Heikkilä-Halttunen (toim.) Tapion tarhoista turkistarhoille. Luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 151–161.
Harjunkoski, S-M. 2009. Tunnekieli tutuksi äidinkielen tunnilla. Teoksessa S. Mäki & P. Arvola (toim.) Tarina tukee lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 2. Helsinki:
Duodecim, 116–145.
Harris, F. 2017. The nature of learning at forest school: practitioners' perspectives. Education 3-13.
45 (2), 272–29.
Heikkinen, H. L. T. 2007. Narratiivinen tutkimus – todellisuus kertomuksina. Teoksessa J. Aaltola
& R. Valli. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Juva: PS-kustannus, 116-132.
Heinonen, S-L. & Suojala, M. 2001. Lapsi elää satua. Teoksessa Karppinen, S., Puurula, A. &
Ruokonen, I. Taiteen ja leikin lumous. 4–8-vuotiaiden lasten taito- ja taidekasvatus.
Helsinki: Finn lectura, 144–156.
Hohti, R. & Karlsson, L. 2014. Lollipop stories: Listening to children’s voices in the classroom and narrative etnographical research. Childhood, 21 (4), 548–562.
Hytönen, J. 2007. Lapsikeskeisen kasvatuksen ydinkysymyksiä. Helsinki: WSOY.
Hänninen, V. 2015. Narratiivisen tutkimuksen käytäntöjä. Teoksessa J. Aaltola & R. Valli. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Jyväskylä: PS-kustannus, 168−184.
James, A. & James, A. 2012. Key Concepts in Childhood Studies. London: SAGE.
Jansson, T. 1991 (alkuteos 1945). Muumit ja suuri tuhotulva. Suom. J. Anhava. Helsinki: WSOY.
Ruotsinkielinen alkuteos 1945.
Jansson, T. 1994 (alkuteos 1955). Muumipeikko ja pyrstötähti. Suom. L. Järvinen. Kolmastoista painos. Helsinki: WSOY. Ruotsinkielinen alkuteos 1955.
Jansson, T. 1994 (alkuteos 1957). Vaarallinen juhannus. Suom. L. Järvinen. Yhdestoista painos.
Helsinki: WSOY. Ruotsinkielinen alkuteos 1957.
Jantunen, T. & Haapaniemi, R. 2013. Iloa kouluun. Avaimia kouluviihtyvyyteen. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Kaasila, R. 2008. Eri lähestymistapojen integroiminen narratiivisessa analyysissa. Teoksessa R.
Kaasila & R. Rajala & K. E. Nurmi (toim.) Narratiivikirja: Menetelmiä ja esimerkkejä.
Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 41–66.
Kaasinen, A. 2009. Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta. Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta.
Soveltavan kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 306.
Kalvaitis, D. & Monhardt, R. M. 2012. The architecture of children’s relationship with nature: a phenomenographic investigation seen through drawings and written narratives of elementary students. Environmental Education Research. 18 (2), 209–227.
Karimäki, R. 2012. Leikitäänkö yhdessä? Tyttöjen ja poikien yhteinen ja erillinen leikinmaailma.
Teoksessa Karlsson, L. & Karimäki, R. (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura, 141–166.
Karlsson, L. 1999. Saduttamalla lasten kulttuuriin. Verkostotyön tuloksia Kuperkeikkakyydissä.
Helsinki: Stakes 1999.
Karlsson, L. 2000. Lapsille puheenvuoro. Ammattikäytännön perinteet murroksessa. Helsinki:
Edita.
Karlsson, L. 2010. Lapsinäkökulmainen tutkimus ja aineiston tuottaminen. Teoksessa: K. P. Kallio
& A. Ritala-Koskinen & N. Rutanen (toim.) Missä lapsuutta tehdään? Helsinki:
Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 105, 121–141.
Karlsson, L. 2012. Lapsinäkökulmaisen ja toiminnan poluilla. Teoksessa L. Karlsson & R. Karimäki (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura, 17–63.
Karlsson, L. 2014. Sadutus. Avain osallisuuden toimintakulttuuriin. Juva: PS-kustannus.
Karlsson, L. & Riihelä, M. 2012. Sadutusmenetelmä - kohtaamisia ja aineiston tuottamista.
Teoksessa L. Karlsson & R. Karimäki (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura, 169–195.
Kellet, M. & Ding, S. 2005. Middle Childhood. Teoksessa S. Fraser & S. Lewis & S. Ding & M.
Kellet & C. Robinson (eds) Doing research with children and young people. London: Sage, 15–26.
Kirstinä, L. 2011. Zacharias Topeliuksen Luonnonkirja. Miksi ja miten maailma on. Teoksessa Laakso, M., Lahtinen, T. & Heikkilä-Halttunen, P. (toim.) Tapion tarhoista turkistarhoille.
Luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 42–62.
Kokko, Y. 1963 (alkuteos 1944). Pessi ja Illusia. Helsinki: WSOY.
Koivunen, H. 1997. Hiljainen tieto. Helsinki: Otava.
Korhonen, I. & Oksanen, K. 1997. Kertomuksen semiotiikkaa. Teoksessa P. Sulkinen & J. Törrönen (toim.) Semioottisen sosiologian näkökulmia. Sosiaalisen todellisuuden rakentuminen ja ymmärrettävyys. Tampere: Gaudeamus, 54-71.
Krohn, I. & Krohn, L. 1985 (alkuteos 1970). Vihreä vallankumous. Toinen painos. Helsinki: Tammi.
Laakso, M., Lahtinen, T. & Heikkilä-Halttunen, P. 2011. Tapion tarhoista turkistarhoille. Luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Laaksoharju, T. 2008. Lapsi-kasvisuhteen tukeminen – ovi kestävään kehitykseen peruskoulussa.
Opetuskokeilu ”Hedelmäpommi”. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Soveltavan biologian laitos.
Lahtinen, T. & Lehtimäki, M. 2011. ”Kaikki korttelin lapset, kissat ja koirat – yhtykää!” Vihreä vallankumous ympäristömanifestina. Teoksessa M. Laakso & T. Lahtinen & P. Heikkilä-Halttunen (toim.) Tapion tarhoista turkistarhoille. Luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 181–193.
Liefländer, A.K., Fröhlich, G., Bogner, F. & Schultz, W. 2013. Promoting connectedness with nature through environmental education. Environmental Education Research. 19 (3), 370−384.
Lindqvist, H. 2012. Lapsinäkökulmaista toimintaa soveltamassa. Teoksessa L. Karlsson & R.
Karimäki (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä:
Suomen kasvatustieteellinen seura, 325−346.
Lämsä, T. 2009. Monta ikkunaa lapsen maailmaan: lapsitietämys aikuisten havaintoina ja lasten kertomuksina. Teoksessa A. Rönkä & K. Malinen & T. Lämsä (toim.) Perhe-elämän paletti.
Vanhempana ja puolisona vaihtelevassa arjessa. Jyväskylä: PS-Kustannus, 89–124.
Matikainen, P. 1994. Runouden ja proosan merkitys ja käyttö ympäristökasvatuksessa. Teoksessa Käpylä, M. & Wahlström, R. (toim.) Ympäristökasvatuksen menetelmäopas. Jyväskylä:
Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskus 1994.
Melkas, K. 2011a. Arvoituksellinen luonto. Ihmisen ja luonnon oikukas rinnakkaiselo Anni Swanin sadussa ”Aaltojen salaisuus”. Teoksessa M. Laakso & T. Lahtinen & P. Heikkilä-Halttunen (toim.) Tapion tarhoista turkistarhoille. Luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 90–100.
Melkas, K. 2011b. ”On syntynyt uusi ihminen”. Yrjö Kokon saturomaani Pessi ja Illusia eettisenä puheenvuorona luonnon puolesta. Teoksessa Laakso, M., Lahtinen, T. & Heikkilä-Halttunen, P. (toim.) Tapion tarhoista turkistarhoille. Luonto suomalaisessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 128–137.
Mäki, S. 2009. Satu auttaa oppimaan erityisluokassa. Teoksessa S. Mäki & P. Arvola (toim.) Tarina tukee lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 2. Helsinki: Duodecim, 77–115.
Mäki, S. & Arvola, P. 2009. Satu kantaa lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 1.
Helsinki: Duodecim.
Nordström, H. 2004. Ympäristökasvatuksen toimintamalleja. Teoksessa H. Cantell (toim.) Ympäristökasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 116–143.
Opetushallitus. 2016. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus.
Parkkinen, J. 1978. Korppi ja kumppanit. Helsinki: WSOY.
Piispa, P. 1994. Monta mahdollista huomista. Ympäristökasvatuksen filosofiaa ja esimerkkejä kestävästä elämäntavasta. Helsinki: Painatuskeskus.
Raittila, R. 2008. Retkellä: lasten ja kaupunkiympäristön kohtaaminen. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä 2008.
Riihelä, M. 2012. Kertominen on lapselle sanallista leikkiä. Teoksessa L. Karlsson & R. Karimäki (toim.) Sukelluksia lapsinäkökulmaiseen tutkimukseen ja toimintaan. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura. 197-234.
Riihelä, M. 2005. “Kerro mulle satu”. Lapset kertovat. Teoksessa S. Huttunen & P. Nuolijärvi (toim.) Tahdon sanoa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 118–133.
Siikala, A-L. 1994. Suomalainen šamanismi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565.
Somersalo, A. 1995 (alkuteos 1919). Mestaritontun seikkailut. Kahdestoista painos. Helsinki:
WSOY.
Steinby, L. 2013. Kertomakirjallisuus. Teoksessa A. Mäkikalli & L. Steinby (toim.) Johdatus kirjallisuusanalyysiin. Helsinki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 59-153.
Suhomlinski, V. 1983. Kollektiivin viisas valta. Moskova: Progress.
Suhomlinski, V. 1977. Sydämeni lapsille annan. Moskova: Edistys.
Suomalainen Lapsuudentutkimuksen seura. 2017. Seuran www-sivut.
Suojala, M. 2001. Taidesatu elää ajassa ja ajattomana. Teoksessa M. Suojala & M. Karjalainen (toim.) Avaa lastenkirja! Johdatus lastenkirjallisuuden lajeihin ja käyttöön. Helsinki: Lasten Keskus, 30–55.
Suutala, Maria. 1986. Luonto ja kansallinen itsekäsitys. Runeberg, Topelius, Lönnrot ja Snellman suomalaisten luontosuhteen kuvaajina. Teoksessa Manninen, J. & Patoluoto, I. (toim.) Hyöty, sivistys, kansakunta. Oulu: Pohjoinen, 237–270.
Syrjälä, L. 2015. Elämäkerrat ja tarinat tutkimuksessa. Teoksessa R. Valli & J. Aaltola (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1. Juva: PS-kustannus, 257–270.
Swan, A. 1989 (alkuteos 1905). Aaltojen salaisuus. Teoksessa Anni Swanin sadut. Helsinki: WSOY, 49-56.
Topelius, Z. 1982 (alkuteos 1906-1907). Tapion ukko. Teoksessa (toim.) Topelius, Z. Lukemisia lapsille. Suomalaisten ja ruotsalaisten kuvittama painos. Suom. Viljo Tarkiainen ja Valter Juva. Porvoo: WSOY, 214-218.
Topelius, Z. 2009 (alkuteos 1860). Luonnonkirja. Ala-alkeiskoulun tarpeeksi. Helsinki: SKS.
Temmes, E. 2006. Luonto koululaisten kokemana: tapaustutkimus Hangosta. Väitöskirja. Turun yliopisto 2006.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2006. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Tammi.
Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela, K., & Ylen, M. 2007. Luonnon merkitys kaupunkilaiselle ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Teoksessa L. Tyrväinen & S. Tuulentie (toim.) Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportteja 52, 57-77.
Vygotsky, L. 1995. Fantasi och kreativitet i barndomen. Översättning Kaisa Öberg Lindsten.
Götebörg: Daidalos. Venäjänkielinen alkuteos.
Willamo, R. 2004. Ympäristö: luontoa ja kulttuuria? Teoksessa H. Cantell (toim.) Ympäristökasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus, 32–36.
LIITE 1. Tutkimuslupa huoltajille
Hyvä huoltaja,
Toivomme, että lapsesi osallistuu tutkimukseen, josta saadaan mielenkiintoista ja arvokasta tietoa lasten luontosuhteesta. Tarkoituksena on tutkia lasten mielenkiinnon kohteita
luonnossa ja millaisia merkityksiä luonnolla on lapselle. Tutkimus toteutetaan keräämällä lapsilta sadutuksia ja kuvia sekä tarkkailemalla lasten toimintaa luontoympäristössä sekä kyselylomakkein.
Sadutus on osallistava menetelmä, jossa lapsella on mahdollisuus kertoa ajatuksistaan ja tulla kuulluksi. Aikuinen pyytää lasta kertomaan sadun tai tarinan valitsemastaan aiheesta.
Aikuinen kirjaa sadun ylös muuntelematta sitä. Sadun kertominen on lapselle vapaaehtoista.
Tutkimusluvan myöntäminen ei velvoita lasta sadun kertomiseen, mutta mahdollistaa sen.
Aineiston kerää Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen viidennen vuoden luokanopettajaopiskelija Raisa Savolainen. Raisa on tekemässä Pro Gradu -tutkielmaa lasten luontosuhteesta.
Luotettavuus
Lasten anonymiteetti turvataan. Heidän nimiään tai mitään tunnistettavuuteen viittaavaa ei tule ilmi tutkimuksessa. Anonymisoitu tutkimusaineisto tallennetaan tutkimusarkistoon tutkijoiden käyttöön.
Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Metsämuseo Luston kanssa. Sadutusaineisto
tallennetaan osaksi Museoiden kokoelma- ja tallennusyhteistyöverkosto TAKO:n Pooli 1:n kaksivuotisen Ihan pihalla! Lasten ja nuorten luontosuhteen tallennushanketta (2014-2015).
Lisätietoja lapsinäkökulmaisesta tutkimuksesta ja sadutusmenetelmästä:
• Karlsson, L. 2014. Sadutus. Avain osallisuuden toimintakulttuuriin. PS-kustannus.
• Lapset kertovat ja toimivat –kehittäjä ja tutkivaverkoston (LKT) nettisivut:
www.edu.helsinki.fi/lapsetkertovat
Mikäli haluat lisätietoja tutkimukseen liittyen, vastaamme mielellämme.
Yhteistyöstä kiittäen,
Raisa Savolainen, Itä-Suomen yliopisto, Savonlinnan kampus raisas@student.uef.fi
Tutkielman ohjaaja,
professori Liisa Karlsson, Itä-Suomen yliopisto, Savonlinnan kampus, Lapset kertovat ja toimivat –tutkimushanke, liisa.karlsson@uef.fi
PALAUTATHAN TÄMÄN LUPALAPUN oppilaan mukana xx.xx.2015 mennessä.
Kiitos!
Lapseni nimi:
Ole hyvä, ja laita rasti ruutuun:
Lapseni saa osallistua tutkimukseen. Lapseni ei saa osallistua tutkimukseen.
Päivämäärä:___________________
Lapsen allekirjoitus:___________________________________________
Nimenselvennys:
Huoltajan allekirjoitus:
Nimenselvennys:
LIITE 2. Luontosuhdetta taustoittava kysely
LUONTOKYSELY HUOLTAJILLE
Hyvä vastaaja!
Tähän kyselyyn vastaaminen vie vain muutaman minuutin aikaasi. Kysely on osa Pro Gradu -tutkielmaani, joka käsittelee lasten luontosuhdetta. Kyselyn tarkoitus on selvittää oppilai-den taustaa liittyen luonnossa vietettyyn aikaan. Vastauksia käsitellään luottamuksellisesti eivätkä tutkittavien nimi- tai muut henkilötiedot tule ilmi tutkimuksessa.
Jos sinulla on kysyttävää, vastaan mielelläni.
Kiitos vaivannäöstäsi!
1. Onko perheellänne luontoharrastuksia, joihin lapset osallistuvat? Voit merkitä use-amman vaihtoehdon ja lisätä omia.
retkeily puutarhanhoito suunnistus mökkeily
kalastus luonnon, esim. lintujen tarkkailu sienestys tai marjastus luontovalokuvaus
luontokirjojen lukeminen
Muita:________________________________________
2. Miten asutte? Jos lapsellanne on kaksi kotia, voitte tarvittaessa raksittaa kaksi vaih-toehtoa.
maalla, taajamassa vai kaupungin keskusta-alueella?
maatilalla, omakotitalossa, rivitalossa vai kerrostalossa?
3. Mitä koti- tai lemmikkieläimiä teillä on ja montako?
___________________________________________________________________
4. Kuinka usein lapsesi viettää aikaansa luonnossa, esim. lähimetsässänne?
joka päivä joka viikko joka kuukausi
muutaman kerran vuodessa
5. Oletko kiinnostunut luonnonsuojelusta?
hyvin kiinnostunut jonkin verran kiinnostunut en ole
6. Oletko mukana luonnonsuojelutyössä, miten?
toimin aktiivisesti jossakin luonnonsuojelujärjestössä pyrin vaikuttamaan päivittäisillä valinnoillani
ammattini liittyy luonnonsuojeluun
muutoin, miten?________________________________
en ole mukana
7. Kuinka tärkeänä pidät lapsen positiivisen luontosuhteen kehittämistä?
erittäin tärkeänä melko tärkeänä hieman tärkeänä en kovin tärkeänä
8. Kenen vastuulla lapsen luontosuhteen kehittäminen mielestäsi on? Kirjoita ruutui-hin numerot 1-7 siten, että 1 = suurin vastuu, 7 = pienin vastuu
kotiväen koulun järjestöjen
harrastusta järjestävien tahojen median
luontosuhde kehittyy itsestään, erityistä kehittämistä ei tarvita muu,
mikä?___________________________________________________________
9. Kerro vapaasti mitä vain tähän luontoaiheeseen liittyvää.