Maailma on aina jaettu eri alueisiin, joiden erot ovat joko kuvitteellisia tai todellisia.
Lännen ja idän erottelua toisistaan oltiin tehty vuosia, jopa vuosisatoja. Lännen ja idän suhdetta toisiinsa muokkasivat aiempien vuosisatojen löytöretket, kaupankäynti ja sodat, mutta 1700-luvun puolivälistä lähtien sitä hallitsi kaksi seikkaa. Ensiksikin, Eurooppalaiset tuottivat järjestelmällisesti tietoa orientista. Siirtomaavallan vuoksi tietoa muodostettiin aina vain enemmän ja tämä tieto vahvistui. Tiedon kasvuun vaikutti länsimaisten mielenkiinto kaikkeen vieraaseen ja epätavalliseen. Monet nuoret tieteenalat kuten vertaileva anatomia, kansantiede, historian- ja kielentutkimus olivat innostuneita epätavallisesta ja käyttivät sitä hyödykseen. Myös monet runoilijat, kirjailijat,
matkakirjailijat ja kääntäjät toivat oman lisänsä tietoon orientista. Toiseksi, lännen ja idän suhteeseen vaikutti se, että Eurooppa oli aina voimakkaassa, ellei jopa hallitsevassa asemassa. Tämä seikka piti paikkansa, vaikka vahvemman suhdetta heikompaan yritettiin naamioida ja häivyttää joksikin muuksi. Lännen ja idän suhde hahmotettiin lännessä kuitenkin kulttuurisesti, poliittisesti ja uskonnollisesti siten, että länttä pidettiin
voimakkaampana suhteessa itään. Tätä suhdetta kuvattiin kirjavasti monenlaisin käsittein.
Itämaalaista pidettiin esimerkiksi turmeltuneena, langenneena, lapsenomaisena, erilaisena ja irrationaalisena. Tämä teki puolestaan eurooppalaisen hyveelliseksi, kypsäksi,
rationaaliseksi ja normaaliksi. (Said 2011, 46-47.)
Aina lännen ja idän suhdetta ei esitetty näin yksioikoisesti, mutta jos sitä haluttiin monimutkaistaa, niin sama kaava säilyi: itämaalaiset esitettiin korostuneesti elävän erilaisessa, heidän omassa maailmassaan, jossa oli omat kulttuuriset, kansalliset ja
tiedolliset rajansa ja heidän sisäinen yhtenäisyytensä. Itämaisista muodostettiin mielikuva, että he eivät itse yrittäneet ymmärtää maailmaansa tai luoda siitä yhtenäistä, vaan
enemmänkin itämaisen maailman yhtenäisyys ja ymmärrettävyys johtuivat siitä, että länsi oli kyennyt tunnistamaan orientin. Tämän käsityksen seurauksena tieto orientista tavallaan luo orientin, orientaalisen ihmisen kuten hänen maailmansa. Olennaista tässä
mekanismissa on se, että vallitsevat viitekehykset representoivat ja rajaavat itämaalaisen
ihmisen ja kansan sekä heidän maailmansa. Vaikka aivan kaikkea orientissa ei pidettykään alempiarvoisena 1700- ja 1800-luvun Euroopassa, niin silti orientin nähtiin tarvitsevan lännen ohjausta. Aluksi orienttia piti tutkia ja sen jälkeen sitä piti parantaa ja korjata.
Itämaista muodostettiin kuva vankilan, luokkahuoneen, rikostuomioistuimen ja
kuvitettujen oppikirjojen viitekehyksistä. Tämä tieto itämaista eli orientalismi, sijoittaa itämaiset asiat oikeuteen, vankilaan, luokkahuoneeseen tai oppikirjaan. Näin itämaisia voidaan tutkia, koulia, arvioida, valvoa ja hallita. (Said 2011, 46-47.)
Stuart Hallin(1999) mukaan ajatuksemme ”lännestä” ja ”idästä” eivät voi olla koskaan vapaita myyteistä ja fantasioista, eivätkä ne tänä päivänäkään tarkoita ainoastaan paikkoja ja maantiedettä. ”Lännen” ja ”läntisen” kaltaisia yleistyksiä ei voi välttää, mutta täytyy pitää mielessä, että nuo yleistykset pitävät sisällään varsin mutkikkaita ideoita, eikä niillä ole vain yksinkertaisia merkityksiä, saati sitten vain yhtä merkitystä. Ensi näkemältä
”länsi” ja ”läntinen” vaikuttaisivat viittaavan sijaintiin tai maantieteeseen, mutta
tarkemmin katsasteltuna näillä sanoilla tarkoitetaan tietyntyyppistä yhteiskuntaa, tiettyä kehitystasoa jne. ”Läntisellä” tarkoitetaan yleensä sellaista yhteiskuntaa, joka on
kehittynyt, teollistunut, kaupungistunut, kapitalistinen, maallinen ja moderni. Tällaiset yhteiskunnat syntyivät tietyllä historiallisella aikakaudella n. 1500-luvulla, keskiajan ja feodalismin hajoamisen jälkeen. Ne syntyivät joukosta erityisiä historiallisia, taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia prosesseja. Nykyään tällaisia piirteitä omaavan
yhteiskunnan voidaan sanoa kuuluvan ”länteen”, sijaitsee se maantieteellisesti sitten missä tahansa. Näin sana ”läntinen” on siis synonyymi sanan ”moderni” kanssa. Tämän vuoksi
”länsi” on myös idea, tietty käsite. ”Lännen” idea tai käsite tekee mahdolliseksi
yhteiskuntien luokittelun eri kategorioihin eli ”läntisiin” ja ”ei-läntisiin”. Tämä jaottelu toimii ajattelun välineenä ja saattaa tietyn ajatus- ja tietorakenteen liikkeeseen. ”Länsi” on myös joukko kuvia tai kuva. Se tiivistää joukon erilaisia piirteitä yhteen kuvaan. ”Lännen”
käsite representoi verbaalisesti ja visuaalisesti yhteenvedonomaisen kuvan siitä, millaisia eri yhteiskunnat, kulttuurit, kansat ja paikat ovat. Lisäksi ”lännen” käsite tuottaa
vertailustandardin tai -mallin. Sen avulla voidaan vertailla millä tavoin eri yhteiskunnat muistuttavat toisiaan tai eroavat toisistaan. ”Lännen” käsite siis auttaa selittämään eroa.
(Hall 1999, 77-79.)
Ilmestyskirja nyt -elokuvassa juuri toiseus kuvataan alkeellisessa ja rappeutuneessa temppeliraunioissa eläväksi heimoksi viidakon sydämessä. Kurtz on jumalan asemassa verrattuna hänen heimoonsa, joka tottelee hänen jokaista käskyään. Tällainen kuva on vastakohta läntiselle modernille ja järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Kurtzin valtakuntaa leimaa epäjärjestys ja kaaos. Tapettuja ihmisiä on joka puiolella mätänemässä ja heidän seassa asuvat Kurtzin heimoon kuuluvat naiset, lapset ja miehet. Amerikkalainen
valokuvaaja, joka asuu Kurtzin valtakunnassa kertoo Willardille, että siellä olevat ihmiset ovat Kurtzin lapsia. Näin Kurtz, joka itsekin on muuttunut toiseksi omaksuessaan
vietnamilaisten tavat taistella ja nähdessään vietnamilaisissa inhimillisyyden on silti länsimaalainen valkoinen johtaja ja ylemmässä asemassa heihin nähtynä.
Loppukohtauksessa kuvataan heidän tekemänsä härän rituaalinen verinen uhraus ja tähän tilanteeseen kuuluu primitiivistä tanssia, kuten myös värjättyjä vartaloita. Kohtaus on stereotyyppinen kuvaus brutaalista ja ei-länsimaalaisesta rituaalista, joka luo eroja idän ja lännen välille ja sijoittaa vietnamilaiset historiallisesti menneisyyteen. Kohtaus myös rinnastaa Kurtzin, joka representoi toiseutta, teurastettuun härkään eli eläimeen. Härän uhraus ja Kurtzin ja Willardin taistelu kuvataan siten, että välillä näytetään Willardin ja Kurtzin taistelua ja välillä härän uhraamista. Kurtzin edustama toiseus kuvataan
eläimelliseksi, joka voidaan uhrata länsimaisen sivistyksen edestä, jonka edessä Kurtzin edustama toiseus seisoo. Willard myös surmaa Kurtzin vietnamilaisella viidakkoveitsellä, joka on samanlainen kuin härkää uhraavilla miehillä. Näin rinnastus eläimen uhraamiseen korostuu. Vietnam kuvataan pääosin viidakkona, joka muuttuu aina vain kaoottisemmaksi ja rappeutuneemmaksi, mitä syvemmälle Willardin partioalus kulkee. Lähellä Kurtzin majapaikkaa puusta roikkuu amerikkalainen hävittäjä ja sen lentäjät, joka kuvastaa viidakon mahtia jopa länsimaisen teknologian voittajana. Edes teknologia ei kykene voittamaan viidakkoa, joka tekee länsimaisen miehen villiksi. Lisäksi joenvartta reunustaa uhrialttareita joissa makaa surmattuja ihmisiä ja heidän päitään. Vietnamilaiset kuvataan alkeellisina ja siviloimattomina, kun taas länsimaiset eroavat vaatetukseltaan,
teknologialtaan ja käyttäytymiseltään vietnamilaisista. Näin elokuva tekee eroja länsimaisen ja orientin välille sekä vahvistaa kolonialistisia näkemyksiä.