Vaikka tutkielmani fokus on informanttieni asuinalueen aluemurteen tuntemuksessa, haluan tuoda myös esille heidän muista suomen aluemurteista tai aluepuhekielistä tekemiään havain-toja. Alueellisesta variaatiosta esitetyt havainnot olivat sikäli odottamattomia, että niitä esitti-vät myös ne, jotka eiesitti-vät olleet osanneet kuvailla kotimaakuntansa kieltä kovinkaan tarkasti, jos ollenkaan.
Informantit nimesivät jopa 21 Suomen maantieteellistä aluetta, joiden puhekieltä he myös jollain tavalla luonnehtivat. Alueet ovat seuraavat: Helsinki, Etelä-Suomi, Tampere, Turku, Länsi-Suomi, Pohjanmaa, Rauma, Pori, Keski-Suomi, Jyväskylä, Jämsä, Lappi, K uh-mo, Kainuu, Kuopio, Savo, Etelä-Karjala, Viipuri, Oulu, Hanko ja Savonlinna. Aineistossani eri aluemurteiden ja -puhekielien nimeäminen noudattaa havaittua perustyyppiä X:n murre ~ X:n kieli (Mielikäinen & Palander 2014: 49). Esittelen seuraavaksi havainnot karkeasti ilman-suunnittain jaettuna maan etelä-, länsi-, pohjois-, keski- ja itäosittain.
Suomen alueista Helsinki keräsi eniten mainintoja, sillä jopa 15 informanttia luonnehti sen kieltä. Informanttien mukaan kieli on erilaista Helsingissä ja Joensuussa. Helsinkiläisten kuvattiin puhuvan paljon ja nopeasti, mikä esimerkiksi M12:n mielestä tekee siitä vaikeasti hahmotettavan. M4 luonnehti helsinkiläisten puhetta elehtien sellaiseksi, joka ikään kuin vyö-ryy kuulijan päälle. Pääkaupungin kielen tunnusmerkkinä pidettiin persoonapronomineja mä, sä ja sanastoesimerkeiksi annettiin moi (M7:n mukaan Pohjois-Karjalassa taas sanotaan ter-ve), dösä, hima sekä faija. Sanojen päätteiden kuvailtiin katoavan sanojen lopusta, ja lauseissa arveltiin olevan erilainen sanajärjestys. Kolme informanttia mainitsi Stadin slangin, jonka kuvattiin lainaavan sanoja englannista ja ruotsista.
Informanteista M6 kertoi olevansa tietoinen Helsingin kielen huonosta maineesta. Hän kertoi työstään ja siitä, miten hän ja hänen helsinkiläinen kolle gansa saavat hyvin erilaista pa-lautetta asiakkailta heidän käyttämästään kielestä:
75. – – kollega joka puhuu hyvin kovasti Helsingin slangia. Mie sanon sulle että se ärsyttää miuta, ehkä vähän. Joo ei se saa ärsyttää itseassa mutta mie kuulin että huonot palautteet saanu. Ihmiset eivät tykkää [asiakaskohtaamisessa] että on täl-läistä kieltä. – – Minä huomaan myös että minun murre tykkäävät. [M6]
Pääkaupunkiseudun puhekieltä luonnehditaan asenteellisimmin ilmauksin (Mielikäinen & Pa-lander 2014: 95). M6 myönsi itsekin pitävänsä helsinkiläistä puhetta ärsyttävänä, ja hänen nä-kemyksensä on yhtenevä muiden itäsuomalaisten maallikoiden näkemysten kanssa:
itäsuoma-62
laiset pitävät Helsingin seudun puhekieltä yhtenä rumimmista (Palander 2011: 133). Vertailun vuoksi M6 kertoi myös, että kun hän käy työasioilla Helsingissä, hän saa positiivista palautet-taan murteespalautet-taan.
Informantit puhuivat Helsingin lisäksi myös Etelä-Suomen kielestä ja sitä luonnehdittiin osin samalla tavalla kuin pääkaupunginkin kieltä. Esimerkiks i Etelä-Suomen kielessä käyte-tään persoonapronomineja mä, sä. N1 kertoi pitävänsä Etelä-Suomen ja Pohjois-Karjalan kiel-ten erona sitä, että Etelä-Suomessa "on lyhyempiä sanoja tai niinku poikki menevät" kun taas Pohjois-Karjalassa sanoja pidennetään. Helsingin ja Etelä-Suomen kieltä koskevia luonneh-dintoja erotti ymmärrettävyyden ominaisuus. Informantit pitivät helsinkiläistä puhetta ensisi-jaisesti hankalana ymmärtää, kun taas Etelä-Suomen kieltä kuvailtiin eräänlaiseksi koko maassa käytettäväksi yleiskieleksi, jonka ymmärtäminen on helpompaa.
Suurista kaupungeista havaintoja keräsivät muun muassa Tampere ja Turku. Tampereel-la käytetään N8:n mukaan persoonapronominia mä. N11 taas ruoti tamperelaisten ymmärret-tävyyttä ja kertoi, ettei hän eikä hänen natiivi suomenkielinen puolisonsa ymmärtänyt siellä kadulla kuulemaansa puhetta täysin. Tampereen murteen miellyttävyyttä arvioivat osaltaan N14 sekä M6, joista ensimmäisen mielestä murre kuulostaa hauskalta ja jälkimmäisestä se taas "ei ole niin mukava".
Turun murre esiintyy syntyperäisten maallikoiden havainnoissa mallitapauksena rumas-ta murteesrumas-ta (Palander 2011: 133). Otrumas-taen huomioon, että Turku sijaitsee Pohjois-Karjalasrumas-ta katsottuna maan toisella laidalla, pidin yllättävänä, että sitä luonnehti jopa viisi informanttia.
Pidän todennäköisenä, että Turun murteen maininneista ainakin osa on saanut vaikutt eita nä-kemyksiinsä äidinkielisistä kontakteistaan, sillä esimerkiksi N2 ei ole käynyt lainkaan Turus-sa. N8 myönsikin suomalaisen puolisonsa varoituksen Turun murteen heikosta ymmärrettä-vyydestä olevan oman reaktionsa syynä.
Turun maininneista informanteista M2 ja M12 luonnehtivat Turussa olevan oma tai omanlaisensa murre. M12:n luonnehdinnassa omanlaisensa voi havaita suomalaisten murre-käsityksille tavanomaisen suhtautumisen Turkuun. Niin ikään myös kaksi muuta vastaajaa kertoi tietävänsä suomalaisten pitävän Turun murretta outona tai vaikeasti ymmärrettävänä:
76. – – people are so regionally stuck that they're like well he's from Turku he speaks funny – – [N2]
77. Ja kun minä kävin Turussa minun puoliso sano minulle että sinä et ymmärrä mitään mitä turulaiset sanoo koska heillä on oma murre puhekieli. Mutta minä sil-ti ymmärsin. [N8]
63
M12 ja M6 myös vertasivat Turun murteen piirteitä Pohjois-Karjalan murteeseen:
78. – – jos menet Turussa ja sanot mitä tiällä teet ne kaikki luulee että olet koko ajan tiellä. Näin mulle sanottiin kun minä sitä sanaa käytin Turussa. [M12]
79. Nii eli jos puhutaan nährään, oliko se Turussa – – jos mie koskaan mitään murretta tiesin esimerkiks se nährään, en tie – – nährään niin oikei tää on versio tästä niin nähhään. [M6]
Viidellä informantilla oli esittää huomioita läntisessä Suomessa puhuttavasta kielestä.
Vastaajat nimesivät alueella puhuttavan kielen Länsi-Suomen, Pohjanmaan, Rauman sekä Po-rin mukaan. Havaintoja yhdisti näkemys siitä, että Länsi-Suomessa puhuttava murre on eri-laista kuin Itä-Suomessa. Tähän viittasi esimerkiksi M5. N13 piti "Pohjanmaan murretta"
esimerkkitapauksena erityisesti hänelle tuntemattomasta murteesta:
80. Että jos joku mulle ruppeis puhumaan joku vaikka Pohjanmaan murteella niin mä olisin varmaan šokissa. [N13]
Neljästä läntisessä Suomessa puhuttavaan kieleen viitanneista N2:lla ja N9:llä oli kon-takteja alueella, mikä näkyi tarkempana kielen kuvauksena. Esimerkiksi N2 havainnollisti
"Pohjanmaan murretta" hd- yhtymän variantilla hr, mikä on itäsuomalaisille tyypillinen keino imitoida "Pohjanmaan murretta" (Palander 2011: 81). N9 yritti tavoitella pohjalaismurteista svaata niin ikään itäsuomalaisille tyypillisellä pohojalaiset-luonnehdinnalla (Palander 2011:
80–81). Hän myös imitoi pohjanmaalaisena pitämäänsä puhetyyliä, jossa puhutaan ja vede-tään henkeä sisään yhtä aikaa.
81. Tuo nährä aihrä. Vähän mutta. – – [O n kuullut murretta televisiosta ja kauha-valaiselta tutulta] Heidän piha on airattu. [N2]
82. He puhuvat näin [informantti vetää sisään henkeä ja esittää samalla puhuvan-sa] se on vähän sellaisen – – Sitten on enemmän mikä se on syllables. Se sana on pitempi. Pohjolalainen tai pohoalalainen tai jotain sellaista. Ja on enemmän ruot-sia. – – Aa likka tyttö. [N9]
N9, jolla on alueella sukulaisia, osasi myös kertoa paikallisessa murteessa olevan ruotsin vai-kutusta. Tällaisten havaintojen voisi väittää syntyvän vain kiinteän kontaktin myötä.
64
N1 taas kertoi ensimmäisen murrekohtaamisensa tapahtuneen juuri länsisuomalaisten murteenpuhujien kanssa:
83. – – kun ensimmäistä kertaa olin tulkkina ja oli Porista vielä ihmisiä minä en ymmärtänyt sanaakaan. O li ihan masennus minä opiskelin turhaan suomea että minä en ymmärrä mitään. Mutta sitten kun oli pitkä jakso kun olin tulkkina Sipe-riassa. Sillon rakennettiin Neuvostoaikana paljon. N iin sitten opin ymmärtämään porilaisia tai oliko ne raumalaisia. Ainakin Rauma-Repolan ihmisiä ne oli. [N1]
Pohjois-Suomessa puhuttavaa kieltä luonnehti niin ikään viisi informanttia. Käsityksiä esitettiin Oulun, Lapin, Kainuun, K uhmon ja Kajaanin kielestä. Havainnoissa Oulun, Lapin ja Kajaanin murretta kuvattiin erilaiseksi tai omanlaisekseen. Informantit ovat siis havainneet alueella puhuttavan kielen olevan erilaista kuin kotimaakunnan kieli, mutta eivät osaa tarkal-leen kertoa, miten ne eroavat. Lapin murretta eli peräpohjalaisia murteita kuvasi tarkimmin N2, joka yllättäen perusti havaintonsa Lapin poliisit -televisiosarjaan:
84. Minusta tuo Lappi murre on se on vähän hankala koska siellä on hoo jossakin paikassa. Se on [informantti imitoi hoota henkäilemällä voimakkaasti]. [N2]
N2:n havainto osoittaa, ettei S2-puhujankaan tarvitse poistua kotiseudultaan muodostaakseen käsityksiä muualla maassa puhuttavasta kielestä, sillä media tuo erilaiset alueellisen vaihtelun lähelle postinumerosta riippumatta (ks. Palander 2011: 153).
Kainuulaista ja pohjoiskarjalaista murretta vertasivat M10 ja N10. Kajaanissa käynyt M10 arvioi siellä puhuttavan murteen olevan erilaista kuin Pohjois-Karjalassa, mutta kuiten-kin samankaltaista. Kainuussa haastatteluhetkellä työske nnelleen N10:n mukaan murteita yh-distää vokaaleiden pidentäminen:
85. Ainakin Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on se vokaalin niiku pidennys sano-taan. [N10]
N10:n mukaan kainuulainen ja pohjoiskarjalainen murre kuulostavat melko samanlaiselta, mutta niiden välillä on kuitenkin isoja eroja. Hänen mukaansa pohjoiskarjalainen mie kuulos-taisi Kainuussa hassulta. K uhmon taas mainitsi N1, joka kertoi työskennelleensä Venäjällä kuhmolaisen henkilön kanssa ennen Suomeen muuttoaan. Informantti muisteli kuhmolaisen käyttäneen muotoja kuten "mehtään tai methään".
65
Keskisuomalaista kieltä havainnoi neljä informanttia. Keski-Suomessa ei N2:n mukaan käytetä ruotsin- tai englanninkielisiä lainasanoja yhtä paljon kuin Helsingissä. M5 taas piti keskisuomalaista kieltä helppona ymmärtää. N10:n ja N12:n kuvauksissa kuului taas äidinkie-lisille maallikoille ominainen käsitys (Palander 2011: 109-110; Mielikäinen & Palander 2014:
87) alueen murteettomuudesta tai eräänlaisesta yleiskielisyydestä:
86. Keski-Suomessa taas niiku minusta puhutaan vähän enemmän niiku puhtaam-paa suomea että se on minusta kivempi. [N10]
87. Jämsässä soppi minu minä ymmärrä asia kaikki. [H: Miksi] Hän puhuu kieli suomea ei murre suomea – – hän puhuu normaali. [N12]
Palanderin (2011: 133) mukaan pohjoiskarjalaiset maallikot arvostavat keskisuomalaista murretta sen yleiskielisyyden ja oletetun murteettomuuden vuoksi. Myös tämän aineisto n S2-puhujilla on samansuuntaisia näkemyksiä.
Maallikot osaavat usein kuvailla tarkemmin maantieteellisesti lähimpänä itseään puhut-tavia murteita (Palander 2011: 169 ja mainitut lähteet). Kahdenkymmenenkuuden informant-tini aineistossa lähimpänä Pohjois-Karjalaa sijaitsevia murteita kuvattiin vähemmän kuin en-nakkoon olin odottanut. Etelä-Karjalan ja Viipurin mainitsi N8, Savonlinnan N2 ja M10 ja Kuopion tai Savon N2, M10 ja N10. N8:n mainitsema Viipuri on häneltä nuorena henkilönä mielenkiintoinen havainto. Viipuri ja sen suomalainen historia oli informantille tuttu työasi-oista, minkä vuoksi hän osasi yhdistää sen myös kaakkoismurteisiin.
N8:n arvioi Etelä-Karjalan ja Viipurin murteessa eli kaakkoismurteissa sanojen olevan lyhyitä ja sanojen loppujen katoavan, kuten viel 'vielä'. Savonlinnan murretta N2 luonnehti entisen suomenopettajansa puheen perusteella karjalaiseksi. M10 taas kertoi Savonlinnassa puhuttavan murteen olevan erilaista kuin Pohjois-Karjalassa. Merkittävää on kuitenkin se, että pohjoiskarjalaisilla S2-puhujilla vaikuttaa kuitenkin olevan jonkinlainen käsitys siitä, että pohjoissavolainen murre on erilaista kuin Pohjois-Karjalan. Tämä vastaa myös äidinkielisten käsitystä murrerajasta (Palander 2011: 150),
"Savon murretta" eli Pohjois-Savossa puhuttavaa savolaismurteiden varieteettia koske-vat havainnot olikoske-vat keskenään varsin erilaisia. M10:n mukaan K uopiossa puhuttava murre on erilaista, mutta kuitenkin samankaltaista kuin Pohjois-Karjalassa, mutta hän piti "Savon mur-retta" kuitenkin myös vaikeana ymmärtää. N10 taas pohti onko savossa samanlaista vokaalin pidennystä kuin Pohjois-Karjalassa. N2 taas oli haastatteluhetkellä maassa kaksi ja puoli vuot-ta oleskelleeksi havainnoissaan jopa kielitieteellisen vuot-tarkka, kuten edellisen luvun käsittely
66
osoitti. Hän oli myös tietoinen "Savon murteen" puhujien maineesta maalaisina tai matalasti koulutettuina.
Pohjoiskarjalaiset maallikot ovat Palanderin (2011: 179) mukaan tyypillisesti tietoisia Savon murteen sijainnista ja korostavat etenkin oman murteensa ja "Savon murteen" erilli-syyttä. Pohjoiskarjalaisten S2-puhujien luonnehdinnat eroavat tässä suhteessa äidinkielisten maallikoiden näkemyksistä, sillä ne ovat N2:n savohavaintoja lukuun ottamatta hyvin sum-mittaisia eikä niissä korosteta murteiden eroja yhtä voimakkaasti kuin natiivimaallikoiden pu-heenvuoroissa.
Edellä esittelemäni havainnot osoittavat S2-puhujien havainnoivan suomen kieltä ja sen alueellista variaatiota monipuolisesti ja paikoin melko tarkastikin. Jotkin havainnot ja käsityk-set ovat myös yhteneviä äidinkielisten maallikoiden käsitysten kanssa.
Totesin käsittelyn alussa, että havaintoja alueellisesta variaatiosta oli myös niillä infor-manteilta, jotka eivät olleet osanneet luonnehtia kotimaakunnan murretta kovinkaan tarkasti tai ollenkaan. Jos havaintoihin Pohjois-Karjalan murteesta näyttää vaikuttavan paikallisten kontaktien määrä, havaintoihin muista murteista näyttäisi vaikuttavan matkustaneisuus Suo-messa. Karkeasti esitettynä ne informantit, joilla ei ollut paljoakaan kontakteja Pohjois-Karjalassa ja jotka eivät olleet vierailleet tai oleskelleet muualla Suomessa, eivät osanneet ku-vailla oman asuinseutunsa tai muiden alueiden puhekieltä juuri lainkaan. Tällainen informant-ti oli esimerkiksi N7. Sen sijaan ne, jotka olivat käyneet edes kerran tai pari jossain päin Suomea, esittivät mielellään summittaisiakin arvioita kuulemastaan kielestä.
Pidin mahdollisena myös sitä, että televisio on voinut välittää käsityksiä suomen alueel-lisesta vaihtelusta (ks. esim. Mielikäinen 2006: 115), mutta vain harva kertoi katsovansa suo-menkielisiä ohjelmia niin paljon, että olisi kiinnittänyt asiaan huomiota.
67