Hydrologiset ja morfologiset muutokset

Padot, vesistöjen säännöstelyt, uoman muokkaamiset, sillat, tiet ja penkereet sekä rannikkovesien rakenteet kuten satamat, telakat ja tuulivoimalat, voivat olla merkittäviä vesien tilaan vaikuttavia hydrologis-morfologisia paineita. Säännöstely ja rakentaminen ovat muuttaneet laajalti vesistöjen rakennetta, vedenkorkeuksia ja vir-taamia vesienhoitoalueella (kuva 5.8). Vaikutukset ovat kohdistuneet vesieliöstöön, paikoin myös veden laa-tuun. Ympäristölle aiheutuvista haittavaikutuksista merkittävimpiä ovat koskiympäristöjen häviäminen jokien perkausten ja allastuksen seurauksena, kalojen ja muiden vesieliöiden vaellusyhteyden katkeaminen sekä järvien säännöstelyn ja voimalaitosten käytön lyhytaikaisten vedenkorkeus- ja virtaamavaihteluiden aiheutta-mat haitat.

Merkittävimmät ja vaikutuksiltaan laajimmat vesistöjärjestelyt on todennäköisesti jo tehty. Nykytilanteessa pääosa vesistörakentamisesta on rakenteiden kunnossapitoa ja perusparannusta. Ilmastonmuutos ja sen myötä muuttuvat valunta- ja virtaamaolosuhteet aiheuttanevat tulevaisuudessa tulvasuojelulle ja vesien sään-nöstelylle uusia tarpeita ja haasteita. Säännöstelykäytäntöjä ja -lupia tullaan pitkällä aikavälillä muuttamaan.

Lisäksi voidaan tarvita muitakin tulvasuojelutoimenpiteitä.

Joet

Voimatalousrakentaminen on muuttanut suurinta osaa vesienhoitoalueen suurista ja keskisuurista joista. Kos-kipinta-ala on vähentynyt murto-osaan alkuperäisestä ja virtaamaolosuhteet ovat muuttuneet oleellisesti. Voi-malaitos-, säännöstely- ja pohjapadot vaikeuttavat monin paikoin vesieliöiden vapaata liikkumista. Yksikin täydellinen vaelluseste voi estää tai vaarantaa vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymisen ja muuttaa jokien ekologista tilaa laajalla alueella etenkin, jos pato sijaitsee vesistön alaosalla. Koskieliöstö on kärsinyt eniten virtavesien rakentamisesta. Koskipinta-ala on vähentynyt huomattavasti ja jäljelle jääneet kosket ovat elin-alueena usein luonnontilaisia koskia heikompia. Toistaiseksi vain muutamissa voimalaitospadoissa on kalo-jen kulun mahdollistava tekninen tai luonnonmukainen kalatie (kuva 5.9).

Ympäristöhallinnon Vesistötyöt-tietokannassa (VESTY) on tiedot yhteensä reilusta 300 käytössä olevasta padosta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Luvussa ovat mukana muun muassa säännöstely- ja voimalai-tospadot, pohjapadot sekä luonnonravintolammikoiden padot. Padoista 90 muodostaa täydellisen vaelluses-teen ja 80 patoa on arvioitu osittaisiksi vaellusesteiksi. Näistä 11 on arvioitu olevan kalan kululle merkittävä este ja 25 kulkua haittaava. Muiden osittaisten vaellusesteiden todellisesta esteellisyydestä ei ole varmaa tietoa. Padoista 116 ei muodosta vaellukselle estettä johtuen esimerkiksi siitä, että pohjapatoihin on jätetty kalojen kulun mahdollistava alivirtausaukko tai myllypadot ovat erillisessä myllyuomassa, jolloin vesieliöt pys-tyvät liikkumaan vapaasti pääuoman kautta. Tietokannasta puuttuu 64 padon esteellisyystieto. Vesienhoito-alueella on 20 käytössä olevaa kalatietä ja 16 uutta kalatietä on suunnitteilla. Haapakosken kalatie Pyhäjo-essa on edelleen virallisesti hyväksymättä, joten se on käsitelty rakenteilla olevana kalatienä.

On muistettava, että esimerkiksi teiden vesistöylitysten aiheuttamia esteitä ei ole järjestelmällisesti kar-toitettu. Monet metsäteiden siltarummut muodostavat pienissä virtavesissä eliöstölle täydellisen tai osittaisen vaellusesteen.

72

Kuva 5.8. Säännöstelyn ja vesirakentamisen aiheuttamat muutokset vesienhoitoalueen vesien hydrologis-morfologisessa tilassa.

Vesienhoitoalueelta Perämereen laskevista merkittävistä vesistöistä vain Kiiminkijoen ja Temmesjoen vesis-töt ovat säännöstelemättömiä. Itään laskevista vesistöistä Kuusinkijoessa on säännöstelyä harjoittava voima-laitos. Eteläisellä osa-alueella Pattijoen ja Piehinginjoen säännöstely palvelee terästehtaan prosessiveden-hankintaa. Lähes kaikkia vesienhoitoalueen jokia on perattu uiton ja/tai tulvasuojelun edistämiseksi. Etenkin eteläisen osa-alueen jokia on pengerretty ja ohjattu keinotekoisiin kanaviin.

Uittosäännön kumoamisen jälkeen valtaosa vesienhoitoalueen uittoa varten peratuista jokiuomista on kunnostettu. Kunnostuksilla on pystytty palauttamaan melko hyvin virtavesille tyypillinen koskien ja suvanto-jen vuorottelu sekä monimuotoiset virtaus- ja syvyysolosuhteet. Pohjoisella osa-alueella rakenteelliselta tilal-taan selvästi muuttunein vesimuodostuma on Iijoen alaosa, joka on porrastettu voimalaitoksilla peräkkäisiksi patoaltaiksi. Merkittävä osuus uomasta on jäänyt vähävetiseksi. Itään laskevat Koutajoen vesistöalueen joet ovat Kuusinkijokea lukuun ottamatta hydrologis-morfologisilta ominaisuuksiltaan lähes luonnontilassa.

73

Kuva 5.9. Vaellusesteet ja kalatiet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesimuodostumissa. Kartasta puuttuvat padot, jotka eivät muodosta vesieliöille vaellusesteitä sekä padot, joiden merkitys vaellusten kannalta ei ole tiedossa.

Puroluontoa on perkausten ja oikomisten lisäksi muuttanut myös ihmistoiminnoista aiheutuva eroosio.

Hiekka, hiesu, savi, siltti ja orgaaninen kiintoaine ovat peittäneet alleen kalojen kutusoraikkoja, poikasten suojapaikkoja ja talvehtimissyvänteitä. Samalla lehtikarikkeen pidättymiskyky ja edelleen pohjaeläinten ravin-totilanne on voinut heikentyä. Purojen kasvillisuuden ja pohjaeläimistön yksipuolistuminen tai häviäminen vaikeuttaa kalojen ravinnonsaantia.

Järvet

Järvien vedenkorkeuksia on muutettu satojen vuosien ajan. VESTY-tietokannan mukaan vesienhoitoalueella on tehty 242 järven laskua ja rakennettu eri syistä 13 tekojärveä tai -allasta. Käytännössä järven laskuja on enemmän, mutta kaikista ei ole rekisteröityä tietoa. Järvenlaskut yhdessä luontaisen mataluuden ja ulkoisen

74 kuormituksen kanssa ovat edesauttaneet etenkin pienten järvien mataloitumista ja rehevöitymistä ja synnyt-täneet tarpeen järvien kunnostuksille. Useat arvokkaat lintuvedet ovat syntyneet järvien laskun seurauksena, mutta niilläkin voi olla kunnostustarvetta liiallisen umpeenkasvun heikentäessä linnuston elinoloja.

Vesivoimarakentamisen myötä järviä on alettu säännöstellä. Säännöstellyssä järvessä kalantuotannon ja muun biologisen tuotannon kannalta tärkein alue, rantavyöhyke, menettää tuotantokykyään. Vaikutusten voi-makkuus riippuu säännöstelyvälistä ja etenkin siitä, kuinka paljon veden pinta laskee talven aikana. Talviai-kainen vedenkorkeuden lasku haittaa syyskutuisten kalalajien lisääntymistä. Säännöstely kuluttaa ranta-vyöhykettä, vaikeuttaa kalanpoikasia suojaavan rantakasvillisuuden muodostumista ja vähentää kaloille tär-keiden pohjaeläinten määrää. Vesienhoitoalueella on useita suuria voimataloutta varten säännösteltyjä järviä.

Järvien säännöstelyn sekä tekoaltaiden rakentamisen ja niiden säännöstelyn päätavoitteena on ollut vesivoi-man tuotanto ja tulvasuojelu, mutta säännöstelyn kehittämishankkeissa ja käytännöissä huomioidaan yhä enenevässä määrin muita tavoitteita, kuten vesien ekologinen tila ja virkistyskäyttö.

Eteläisellä osa-alueella on 15 säännösteltyä järveä tai tekoallasta. Näistä kahdeksan on Kalajoen, kolme Pyhäjoen ja kolme Siikajoen vesistöalueella sekä yksi Haapajoen vesistöalueella. Säännöstellyt järvet ovat pääosin melko pieniä ja suurimmissa järvissä säännöstely on melko lievää. Tulvasuojelun ja voimatalouden

75 kannalta suurin merkitys on Hautaperän ja Uljuan tekojärvillä. Haapajärven tekojärven säännöstely palvelee Raahen terästehtaiden vedenhankintaa.

Oulujoen vesistössä olevien vesivoimalaitosten säännöstelyaltaina käytetään Oulujärveä ja pääosaa siihen laskevien Hyrynsalmen ja Sotkamon reittien suurista järvistä. Lentuaa ja Lammasjärveä lukuun otta-matta kaikki Oulujoen vesistön suurimmat järvet on säännöstelty. Oulujärven keskiveden pinnan korkeutta on säännöstelyn alettua laskettu lähinnä tulvasuojelun nimissä ja luontaisen rantaeroosion vähentämiseksi. Kes-kiveden korkeuden lasku, kevättulvan leikkaaminen ja siitä aiheutunut rantojen syöpymisen vähentyminen ovat johtaneet rantakasvillisuuden lisääntymiseen sekä kasvillisuusvyöhykkeiden leventymiseen. Vuokki- ja Ontojärvessä vedenpintaa on säännöstelyn alettua nostettu ja säännöstelyväli on suuri. Vaikutukset ovat huomattavia niin rantavyöhykkeen kasvillisuuteen kuin muun eliöstön esiintymiseen ja vallitsevaan eliöyhtei-söön koko järvialueella. Rantavyöhykkeen kuivuminen ja jäätyminen vaikuttavat suoraan muun muassa syys-kutuisiin kalalajeihin sekä vesi- ja rantakasvillisuuden lajikoostumukseen ja runsaussuhteisiin.

Pohjoisella osa-alueella säännösteltyjä järviä on etenkin vesistöalueiden latvoilla. Voimakkainta sään-nöstely on Iijoen vesistöalueella sijaitsevissa Kostonjärvessä sekä järviryhmässä, johon kuuluvat Irninjärvi - Ala-Irni, Iso- ja Keski-Kero sekä Polojärvi. Latvajärvien säännöstely vaikuttaa usean pääuomassa tai sen välittömässä läheisyydessä olevan järven veden korkeuksiin. Näistä merkittävimpiä ovat Jongunjärvi ja Joki-järvi. Lievemmin säännösteltyjä pinta-alaltaan yli 5 km²:n järviä ovat Iijoen vesistöalueella sijaitseva Kurkijärvi-Tuuliainen ja Kuivajoen vesistöalueella lähinnä tulvasuojelun edistämiseksi säännöstelty Oijärvi.

Säännösteltyjen järvien merkitys virkistyskäytölle on lisääntynyt. Tämä on luonut paineita ottaa virkistys-käyttö entistä voimakkaammin huomioon säännöstelykäytäntöjen kehittämisessä. Useiden järvien säännös-telykäytäntöjä onkin viime vuosina muutettu ja suuntaus on jatkunut. Virkistyskäyttömahdollisuuksien paran-tamisen lisäksi tulevassa säännöstelykäytäntöjen kehittämissuunnittelussa otetaan huomioon mahdollisuudet parantaa järvien ja alapuolisten jokien ekologista tilaa. Ilmastonmuutoksen seurauksena muuttuvat valunta- ja virtaamaolosuhteet lisäävät myös osaltaan säännöstelykäytäntöjen ja -lupien tarkistamistarvetta. Jos il-mastonmuutos etenee oletetusti, säännöstelylupien toimivuutta joudutaan arvioimaan ja useisiin lupiin pitää hakea muutosta siten, että muuttuneet valunta- ja virtaamaolosuhteet huomioidaan.

Kaivostoiminta vaikuttaa joissakin tapauksissa järvien vesitalouteen. Talvivaaran kaivosyhtiö on rakenta-nut Kolmisoppi -järven luusuaan padon, jolla säännöstellään sekä järveä että Tuhkajoen virtaamaa. Kaivos on ottanut järvestä osan tarvitsemastaan raakavedestä ja sillä on ollut suunnitelma toiminnan laajentamisesta Kolmisopen alueelle.

Rannikkovedet

Vesienhoitoalueen rannikkovesissä rakentamisen eniten muuttamia vesimuodostumia ovat Siniluodonlahti ja Kuljunlahti. Ne ovat makeavesialtaiksi padottuja, säännösteltyjä merenlahtia Raahen terästehtaan välittö-mässä läheisyydessä. Rakentamisesta aiheutunut ekologisen tilan muutos on erittäin suuri, eikä hyvään ti-laan ole mahdollista päästä aiheuttamatta merkittävää haittaa tehtaan vedenhankinnalle.

Muita rannikon vesimuodostumia ei säännöstellä, mutta sisävesien säännöstely lisää mereen laskevien jokien virtaamia talvella, jolloin niukkasuolainen ja kevyt jokivesi leviää jään alla laajalle alueelle raskaamman meriveden päällä. Muuttuneella juoksutusrytmillä on vaikutusta myös kiintoaineen, ravinteiden ja muiden ai-neiden kulkeutumiseen, mikä edelleen vaikuttaa rannikkoalueen tilaan.