Ekologinen tila

Pintavesien tilan arvioinnissa on tarkasteltu vesienhoitoalueen kaikkia vesimuodostumia: 969 järveä tai järven osaa, 278 jokea tai joen osaa ja 19 rannikkovesimuodostumaa. Pintavesien ekologinen tila on laajalti hyvä tai erinomainen vesienhoitoalueen itäosassa. Tyydyttävässä tai välttävässä olevat vesimuodostumat painot-tuvat alueen länsiosiin sekä sisempiin rannikkovesiin. Vain muutama vesimuodostuma on aineiston perus-teella huonossa ekologisessa tilassa (kuva 8.1).

Kuva 8.1. Kokonaisarvio pintavesien ekologisesta tilasta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Kuvassa ovat mukana myös keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat, joiden tila on esitetty suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (lisätieto taulu-kossa 8.2).

100

Taulukko 8.2. Keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi nimettyjen vesimuodostumien tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa ole-vaan tilaan Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella.

Päävesistöalue Vesimuodostuma Tila suhteessa parhaaseen

saavutettavissa olevaan tilaan

Kalajoki Kalajoen keski- ja yläosa Välttävä

Kalajanjoki Välttävä

Järvioja Välttävä

Erkkisjärven laskuoja Huono

Korpinen Tyydyttävä

Iso-Juurikka Tyydyttävä

Hautaperän tekojärvi Tyydyttävä

Pyhäjoki Pyhäjoen yläosa Tyydyttävä

Tähjänjoki Välttävä

Mäyränoja Huono

Hiito-oja Tyydyttävä

Vihanninjoki Huono

Siikajoki Siikajoen keskiosa Välttävä

Kurunkanava Välttävä

Ohtuanoja Huono

Uljuan tekoallas Tyydyttävä

Kortteisen tekoallas Tyydyttävä

Oulujoki Oulujoen alaosa Tyydyttävä

Oulujoen keski- ja yläosa Hyvä

Iijoki Iijoen alaosa Tyydyttävä

Maunujärvi Ei luokiteltu

Rannikon välialueet Yppärinjoki Välttävä

Haapajoki Välttävä

Haapajärven tekojärvi Tyydyttävä

Rannikkovedet Siniluodonlahti Tyydyttävä

Kuljunlahti Tyydyttävä

Vesienhoitoalueen järvien yhteenlasketusta pinta-alasta 90 % on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa. Rannikkovesien pinta-alasta yli 70 % on hyvässä ekologisessa tilassa. Jokien yhteenlasketusta pituu-desta vajaa 60 % on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa (kuva 8.2). Luokittelematta jäi yksi joki (0,1 % jokien yhteenlasketusta pituudesta) ja 31 järveä (0,7 % järvien yhteenlasketusta pinta-alasta). Syynä oli tietojen puutteellisuus sekä mallien antamat ristiriitaiset tulokset.

Luokittelutuloksia on käsitelty vesistömuodostumittain vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. Vesi-muodostumakohtaisiin luokittelutietoihin voi tutustua myös Hertta- ja Oiva -tietokannoissa sekä ympäristöhal-linnon vesien tilan karttapalvelussa (vesikartta).

101

Kuva 8.2. Pintavesien ekologisten luokkien prosentuaalinen jakauma Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Mukana ovat myös keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat, joiden tila on suhteutettu parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan.

Erityisalueiden tila

Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella useisiin vesimuodostumiin liittyy erityistavoitteita. Vedenotto koskee ai-noastaan Oulujoen alaosaa. EU-uimarantoja on viidessätoista vesimuodostumassa. Sisämaassa ne ovat pääosin hyvässä ekologisessa tilassa, Perämeren rannikolla niiden ekologinen tila on tyydyttävä. Useat ma-talat järvet ovat Naturassa lintuvesinä. Näiden matalien järvien ekologinen tila on usein hyvää huonompi.

Muutokset edelliseen luokitukseen verrattuna

Pintavesien tila on pääosin pysynyt samana verrattuna edelliseen luokitukseen, joka tehtiin vuosien 2000-2007 seuranta-aineistojen perusteella. Pintavesien tilassa tapahtuneiden muutosten tulkinta on lyhyellä aika-välillä hankalaa. Vain pienessä osassa vesimuodostumia on tapahtunut todellisia tilan paranemisen tai heik-kenemisen aiheuttaneita muutoksia. Tila on parantunut Piipsjärvessä (2,9 km²) sekä Siiponjoessa, Setti-Kuu-saanjoessa, Pyhäjoen yläosalla, Neittävänjoessa, Korpijoessa ja Olkijoessa (yhteensä 189 jokikilometriä).

Osassa vesimuodostumia syynä tilan parantumiseen on se, että jaksolla 2007–2012 ei ollut voimakkaita hap-pamuuskausia. Uusi luokittelu ei vielä anna kuvaa vesienhoidon toimenpiteiden todellisesta vaikutuksesta, koska luokitteluajanjaksot ovat osin päällekkäiset ja toimenpiteiden vaikutukset näkyvät vesistöissä viiveellä.

Mahdollisen vesien tilassa tapahtuneen muutoksen yhteyttä toimenpiteiden toteuttamiseen voidaan arvioida aikaisintaan kolmannella suunnittelukierrokslla tehtävän luokittelun perusteella.

Selkeimmät pintavesien tilan muutokset ovat tapahtuneet Talvivaaran kaivoksen alapuolisissa vesis-töissä. Lähimmät Oulujoen vesistöalueen puolella sijaitsevat järvet, Salminen sekä Kalliojärvi, ovat suolaan-tuneet pahoin ja monien metallien ainepitoisuudet ovat eliöstölle haitallisella tasolla. Järvet eivät todennäköi-sesti palaudu ennalleen ilman aktiivisia kunnostustoimia. Myös Kolmisopen suolaantumisen arvioidaan ole-van lähellä pysyvää kerrostumista ja eräiden metallien ainepitoisuudet ovat niin suuria, että niillä on tai voi olla eliöstölle haitallisia vaikutuksia. Suomen ympäristökeskus on antamassaan lausunnossaan Talvivaaran

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

lkm Järvet, km² Joet, km Rannikkovedet, km²

Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono

102 alapuolisten vesistöjen pilaantumisen merkittävyydestä todennut Salmisen, Kalliojärven ja Kolmisopen pi-laantumisen olleen merkittävää. Jormasjärven ekologinen tila on arvioitu hyväksi, mutta hyvän tilan säilymi-sen katsotaan olevan uhattuna.

Merkittävä osa vesien tilaluokissa tapahtuneista muutoksista johtuu menetelmällisistä eroista, uudesta seuranta-aineistosta tai vesimuodostumien tyyppien muuttamisesta luokittelujen välillä. Runsaskalkkiset ja runsasravinteiset järvet, jotka ensimmäisellä kierroksella luettiin samaan tyyppiin, on toisella kierroksella ero-teltu omiksi tyypeikseen. Runsaskalkkiset järvet sijaitsevat pääosin Kuusamossa, luontaisesti runsasravintei-sia järviä on esimerkiksi Rokuan alueella. Biologista seuranta-aineistoa on ollut käytössä aiempaa enemmän.

Toisella kierroksella on luokiteltu satoja vesimuodostumia, jotka jouduttiin ensimmäisellä kierroksella rajaa-maan luokittelun ulkopuolelle.

Ekologisen luokittelun taso

Pintavesien ekologisen tilan arvio on tehty käytettävissä olevien, pääosin vuosijakson 2006–2012 luokitteluun soveltuvien aineistojen perusteella. Luokittelun taso kertoo, kuinka suuri aineisto on ollut käytettävissä luokit-telua tehtäessä (kuva 8.3). Biologista aineistoa oli useimmista vesimuodostumista, mutta monien vesimuo-dostumien luokittelu perustui vedenlaatuluokitukseen. Läheskään kaikista vesimuodostumista ei ollut luokit-teluun soveltuvaa aineistoa, jolloin tehtiin asiantuntija-arvio. Se perustui järvistä WSFS-VEMALA-vesistömallijärjestelmällä laskettuihin a-klorofylli- ja kokonaisfosforipitoisuuksiin, joita verrattiin tyyppikohtai-siin raja-arvoihin. Osa vesimuodostumista luokiteltiin ryhmittelyä hyödyntäen käyttämällä vastaavantyyppi-sistä vesimuodostumista saatavilla olevia tuloksia. Ympäristöhallinnon seuranta on painottunut suurimpiin järviin ja jokiin, joissa on usein myös velvoitetarkkailua.

Järvien kokonaispinta-alasta 67 % on luokiteltu biologisiin aineistoihin perustuen. Tällöin tietoa on ollut joko yhdestä (suppea) tai useammasta (laaja) biologisesta laatutekijästä. Vedenlaatutulosten perusteella on luokiteltu 15 % järvien pinta-alasta ja suunnilleen samalle pinta-alalle (18 %) aineistoa on ollut hyvin vähän tai ei lainkaan, jolloin tila-arvio on tehty asiantuntija-arviona paine- ja mallitietojen perusteella. Mallien anta-maa kuormitustietoa on tarkennettu karttatarkastelulla. Alle 10 % järvipinta-alasta on luokiteltu läheisten, sa-mankaltaisten vesimuodostumien perusteella. Alle prosentti järvialasta on jätetty luokittelematta vesimuodos-tumaan kohdistuvien paineiden ja mallien antamien ristiriitaisten tulosten vuoksi. Erityisesti pienissä vesimuo-dostumissa mallin antamat tulokset ovat suuntaa-antavia. Asiantuntija-arviota on käytetty eniten pohjoisella osa-alueella.

Jokia on rajattu muodostumiksi järviä vähemmän ja jokimuodostumista ainoastaan Eteläjoki-Mulkua ete-läisellä osa-alueella jäi luokittelematta. Biologista aineistoa oli käytettävissä 58 %:lle jokipituudesta, eniten eteläisellä osa-alueella. Jokivesissä biologiset laatutekijät kohdentuvat koskialueille, joten kaikista vesimuo-dostumista ei ole edes mahdollista hankkia biologista aineistoa. Toisaalta koskipaikat ovat usein parhaita jäljellä olevia elinympäristöjä ja tästä syystä biologiset laatutekijät antavat helposti vedenlaatua paremman tuloksen ekologista tilaa arvioitaessa. Ekologisessa luokituksessa biologisilla laatutekijöillä on suuri paino-arvo, koska veden fysikaalis-kemialliset tekijät ovat vain luokittelua tukevia muuttujia. Jokipituudesta 21 % on luokiteltu vedenlaatuaineiston perusteella ja 18 % perustuu asiantuntija-arvioon. Eniten asiantuntija-arviota on käytetty pohjoisen osa-alueen jokien luokittelussa. Muiden vesimuodostumien perusteella on luokiteltu noin 3 % jokipituudesta.

Rannikkovesien pinta-alasta 95 % on luokiteltu biologisten laatutekijöiden perusteella. Vaikka biologista aineistoa oli kattavasti, vaatii tekijöiden soveltuvuus Perämeren olosuhteisiin vielä kehittämistä. Nykyisillä luokkarajoilla biologiset laatutekijät antavat vedenlaatutekijöitä huomattavasti heikomman luokan. Perämeren ulkoisilla rannikkovesillä luokittelua muutettiin hyvään luokkaan välillä Hailuoto-Kuivaniemi, vaikka biologiset laatutekijät osoittivat välttävää tilaa. Näin tehtiin alueelle kohdistuvan vähäisen kuormituksen perusteella ja toisaalta luokituksen yhteensovittamiseksi Ruotsin ja avomerialueen kanssa.

103

Kuva 8.3. Luokittelun taso Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella.