Lehtiyhteistyö nousi haastattelujen aikana niin merkittäväksi asiaksi, että päätin nostaa sen käsiteltäviin teemoihin. Se sekä hiersi että oli läsnä toimittajien arjessa.
Siispä päätin käsitellä myös lehtiyhteistyön synnyttämää problematiikkaa.
Jokaisessa tutkimukseni maakuntalehdessä lehtiyhteistyötä on toteutettu ja tapoja tuntuu olevan yhtä monta kuin on lehtiä. Tutkimukseni maakuntalehtien lehtiyh-teistyöstä kerrotaan tarkemmin alaluvussa 2.6.
Haastateltavien mielipiteissä ei suuria eroavaisuuksia lehtiyhteistyön suhteen ollut.
Kautta linjan siihen suhtauduttiin negatiivisesti. Pentti Raittilan ja Katri Kuparin (1999, 25) aiemmin tekemästä tutkimuksesta selvisi, että uutistoimittajien mieli-pide lehtiyhteistyöstä oli kielteisempi kuin erikoistoimittajien. Haastateltavat
ym-märsivät kutistuneiden resurssien merkitsevän tiiviimpää yhteistyötä, vaikka se koettiin osin hankalaksi.
Sehän [lehtiyhteistyö] ei välttämättä sitä paikallisuutta poista, jos pystytään yhdistämään resursseja lähialueella olevien lehtien kanssa esimerkiksi. (Haastateltava B)
Myös rahaa on käytössä enemmän, kun kulut jaetaan entistä useamman osakkaan kesken: Yksi haastateltavista kertoi päässeensä työmatkalle ulkomaille. Hän oli varma siitä, että matka olisi ilman laajaa yhteistyötä jäänyt tekemättä. Saman huomion on tehnyt esimerkiksi Nikunen (2011, 44).
Eräs haastateltava koki lehtiyhteistyön kaikkine varjopuolineen olevan myös unelmallinen ratkaisu talousvaikeuksien kanssa kamppaileville maakuntalehdille.
Tällöin resurssit olivat käytössä lehtityöhön.
Haastatteluista selvisi, ettei lehtitalojen mainitsemiin motiiveihin, kuten paikalli-suuden tehostamiseen ja laadukkaamman sisällön saavuttamiseen lehtiyhteistyön kustannuksella, uskonut kukaan. Koska säästötoimenpiteitä on tehty haastateltavi-en mukaan juttumatkoista ja välineistä aina kyniin ja lehtiöihin saakka, lehtiyhteis-työn tulevaisuuden resurssit askarruttivat.
Lehtiyhteistyö itsessään on jo osa maakuntalehtien historiaa (vrt. alaluvut 2.6 ja 6.1), mutta haastatteluiden perusteella sen rooli on kasvanut jatkuvasti – ja kasvaa myös tulevaisuudessa. Jos alaluvussa 6.1 maakuntalehden alueellista identiteettiä peräänkuulutettiin, lehtiyhteistyön uskottiin vievän sen loputkin rippeet maakun-talehdiltä. Jos jutut vaikkapa Tampereella ilmestyvässä lehdessä ovat Oulussa kir-joitettuja ja oululaisista kertovia herää kysymys, mitä maakuntalehdellä tekee?
Mun mielestä X:n pitäis pitää sen identiteetistä enemmän kiinni. Eikä niin kun johdattaa sitä enää ainakaan yhtään tuohon suuntaan, mitä tää on nyt tällä hetkellä. Sillon se on ihan sama, mistä lehestä niitä
juttuja tavallaan lukee, kun ne on samat kaikkialla. (Haastateltava C)
Ongelmaksi liian laajat yhteistyöverkostot koettiin siitä syystä, että muiden aluei-den toimitukset vaikuttivat paljolti aihevalintoihin. Myös tiivistyvä lehtiyhteistyö nähtiin uhkaksi asioiden seurannalle. Suurimpina uhkina haastateltavat kokivat yksipuolistuvat sisällöt, jotka haittaavat pienten levikkialueen kuntien kunnallis-politiikan, mutta myös politiikan ja talouden uutisointia. Kun toimituksissa työs-kentelee entistä pienempi joukko, myös seuranta on suppeampaa. Lehdistön kont-rollin kaventuessa jokunen haastateltavista pelkäsi päättäjien ryhtyvän entistä
häikäilemättömämmäksi, mikä voisi johtaa laittomuuksiin ja moraalittomiin rat-kaisuihin.
Mä pelkään sitä ykspuolistumista ihan liikaa. Et se on vähän semmonen kauhukuva. Se alkaa näistä kepeistä lemmikkijutuista, eli jo ihan harmitonta, mutta kun se alkaa olla jo kotimaan ja
ulkomaanuutisiakin niin voi, voi. (Haastateltava E)
Lehtien sisältöjen samankaltaistuminen heikensi haastateltavien mielestä lehtien identiteettiä sekä johdatti niitä kauemmas lehden maakunnallisesta ideologiasta.
Haastateltavien mielestä sekä identiteetistä että ideologiasta oli syytä pitää kiinni.
Useimmissa maakuntalehdissä yhteistyöllä on tuotettu lukemistosivuja, mutta myös uutissisältöihin on panostettu aiemminkin. Paikallissisältöjen kasvaneesta arvostuksesta kertoo erään haastateltavan huomio STT:n sisältöjen käytöstä vielä 2000-luvun alkupuolella. Tällöin oli tapana paikallistaa tietotoimiston uutisia esi-merkiksi kainalojuttuihin (vrt. esim. Luostarinen & Uskali 2006, 198). Haastatte-luista selvisi, että paikallistamiskulttuurista päästiin hiljalleen eroon, mutta viittei-tä sen paluusta on nähviittei-tävissä juttuvaihdon vuoksi. Toinen haastateltava koki jut-tuvaihdon lisänneen menettelyä koko ajan. Tehokkuudella on kuitenkin varjopuo-lensa, kun paikallissisältöjen erikoislehti ”huijaa” lukijoitaan: jos juttu on tehty muualla, paikkakunnat häivytetään jutuista. Haastateltavista lehtiyhteistyö vaikut-taa negatiivisesti maakuntalehden laatuun. Tällä ei tarkoiteta sitä, että vaihtoju-tuissa itsessään olisi vikaa. Ainakin yhdessä tutkimukseni maakuntalehdistä vaih-tojuttujen tekemiseen varattiin enemmän aikaa kuin pelkästään oman lehden käyt-töön meneville sisällöille. Haastateltavan mukaan ajankäyttöä perusteltiin sillä, että jutun olisi täytettävä mahdollisimman monen lehden kriteerit. Maakuntaleh-den laadulla tarkoitetaan tässä tapauksessa ennemmin sisällöntuotannon keinoja, kuten juttutyyppien ja -tekniikoiden yksipuolistumista. Kikkailuun ei ole varaa, jotta juttu täyttää tarpeeksi monen lehden toiveet.
Raittila ja Kupari (1999, 22) nostivat tutkimuksessaan esille sen, että toimittajien kielteinen suhtautuminen lehtiyhteistyöhön voi johtua siitä, että toimittaja kokee asemansa ja osaamisensa kärsivän. Jos lehtiyhteistyö vie lehteä suuntaan, jota ei koeta hyväksi journalismiksi, toimittajan motivaatio kärsii.
Haastattelemani toimittajat eivät maininneet lehtiyhteistyön varsinaisesti vaikut-taneen heidän työmotivaatioonsa. Lehtiyhteistyössä koettiin olevan selviä
epäkoh-tia, joiden voidaan ainakin välillisesti olettaa vaikuttavan myös motivaatioon ja työssä viihtymiseen.
Vähän me ehkä työkavereiden kanssa kritisoidaan, kun se ei sitten näy palkassa millään tavallaan, että sama juttu käytetään useammassa lehdessä. Varsinkin, kun palkat ei ihan kauheesti oo muuttunut siitä ajasta
ennen kun tätä tehtiin. Mut sanotaan näin, et se ois ainakin hauska tietää aina, kun oma juttu lähtee jonnekin muuallekin. Tietäis vähän että, mihin kaikkialle se oma juttu menee -- ei sitä kauheesti ehkä niin kun
juttukohtaisesti aina kerrota. (Haastateltava N)
Lehtiyhteistyö on tuonut toimitusten arkeen myös sanan ”läheinen”. Koska sisältö-jä tehdään ympäri Suomea ja sen sisältö-jälkeen ne julkaistaan satojen kilometrien päässä, lehdissä tuottajat ja toimittajat joutuvat entistä enemmän perustelemaan itselleen, miksi tämä juttu julkaistaan lehdessämme.
Me ei tehdä paikallisia, vaan läheisiä juttuja. Se on läheisyys, eikä paikallisuus se arvo. -- Ei ole kiellettyä kertoa vaikka niin X:laisen transvestiitin tarinaa kuhan se on tarpeeks koskettava ja sillä lailla pitää
strategiatermin läheinen tai koskettava, et sitä ei tarvi niin kun teennäisesti hävittää sieltä. Että kyllähän niin kun jos se on hyvä juttu ja hyvä tarina niin sillä ei oo mitään väliä, mistä se on. (Haastateltava H)
Läheisyys toistui useiden haastateltavien huulilla, joten tästä voi vetää johtopää-töksen, että termi on vakiintunut jo useamman konsernin käyttöön. Koska haasta-teltavat uskovat yhteistyön jatkavan kasvuaan vielä seuraavien vuosien aikana, läheisyys voi nousta entistä merkittävämpään asemaan eri maakuntalehdissä.
Vaikka lehtiyhteistyö koetaan pääsääntöisesti peikoksi ja uhkaksi sekä oman maa-kuntalehden kehittymiselle että omalle toimittajan osaamiselle, on näkyvissä myös joitakin positiivisia suuntauksia. Kuten edellä jo mainittiin, lehtiyhteistyön varjolla joissakin toimituksissa juttujen tekoon on hyväksyttävää käyttää enemmän aikaa.
Myös läheisyyden korostaminen on vaatinut juttuideoinnin jalostamista. Haastatel-tava H:n mukaan hänen maakuntalehdessään sisältösuunnittelu on mennyt entistä aikakauslehtimäisempään suuntaan.
Ehkä se niin kun pakottaa tavallaan ajattelemaan laajemmin kaikkia lukijoita. Ja sitten vähän uudenlaisia lukijaryhmiä myös, että sitten mennään sen maakuntalehtiajattelun ulkopuolelle, että sitten mennään aikakauslehtiajattelun puolelle ja sitten halutaan hyviä henkilötarinoita,
kiinnostavia reppareita. (Haastateltava H)
Toinen haastateltava kuitenkin koki lehtiyhteistyön rajanneen juttuaiheita ja nii-den toteutustapoja pois, kun on lähdettävä liikkeelle siitä, mitä voidaan julkaista välissä olevista maakunnista ja kilometreistä huolimatta.
Sekä Kupari ja Raittila (1999) että pro gradunsa lehtiyhteistyöstä tehnyt Heinimai-ja Hirvonen (2011) pohtivat tutkimuksissaan lehtiyhteistyön roolia pakkona Heinimai-ja
mahdollisuutena. Haastattelujeni perusteella voisin määritellä lehtiyhteistyön ole-van edelleen ja tulevaisuudessa pakko. Se tarjoaa jatkuvasti myös mahdollisuuksia, mutta niiden toteutumiseksi toimitusten johdossa on kiinnitettävä entistä enem-män huomiota yksilöihin. Tätä tulkintaani puoltaa myös Kuparin ja Raittilan (1999, 32) arvio. Heidän mukaansa lehtiyhteistyön onnistumisen avaimet ovat työnteki-jöiden kuunteleminen ratkaisuja tehtäessä sekä toimiva tiedottaminen.