5.3 Analyysi
Haastattelujen jälkeen käsittelin aineistoni litteroimalla sen. Käytin litteroinnissa apuna VLC Mediaplayeria, Windows Mediaplayeria sekä litterointiin tarkoitettua maksullista Transcribe-ohjelmaa, jonka pikavalintanäppäimet nopeuttivat hieman litterointia. Puhekielisen aineiston kirjoitin tekstitiedostoihin. Kaikkiaan litteroitua materiaali kertyi 172 sivua. Litteroin puheen puhekielisesti ja tarkasti, jättäen pois joitakin puheessa tyypillisiä täytesanoja, jotka mielestäni vaikeuttavat tekstin ym-märtämistä. Tällaisista esimerkkejä ovat ”niin ku”, ”no”, ”mut”, ”semmonen, sem-monen” ja niin edelleen. Lisäksi jätin litteroimatta aineistosta ne osat, joissa kes-kustelu ei mitenkään liittynyt tutkimusaiheeseeni. Aineiston litteroinnin tarkkuu-teen vaikuttaa merkittävästi myös valittava analyysimenetelmä. Esimerkiksi pu-hetta, diskursseja tai narratiivista analyysia tehdessä on kiinnitettävä erityis-huomiota kielen tarkkuuteen. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2009, 79.) Litteroinnin edetessä koodasin värikoodeilla mielestäni aineiston merkittävimpiä kommentteja, mutten tehnyt vielä aineiston käsittelyn tässä vaiheessa varsinaista teemoittelua. Kuten olin uumoillut, litteroinnin myötä teemat selkeytyivät mieles-säni ja jätin pois joitakin ennalta määriteltyjä teemoja ja korvasin ne uusilla.
Litteroinnin jälkeen käsittelin aineiston teemoittelemalla ja tyypittelemällä. Tee-moittelu tarkoittaa aineiston jakamista teemoihin ja tiedon pelkistämistä. Tyypitte-lyllä taas tarkoitetaan uuden tiedon rakentamista ja olemassa olevan teorian hio-mista ja tarkentahio-mista. Eskola ja Vastamäki (2011, 43) mainitsevat teemahaastat-telun vahvuudeksi sen, että analyysissä on matalampi kynnys kuin useimmissa muissa laadullisissa tutkimuksissa.
Teemoittelin aineiston erillisiin tekstitiedostoihin, joissa käsiteltiin yksityiskohtai-semmin tiettyjä aihepiirejä. Koska haastatteluaineistoa oli kertynyt parikymmentä tuntia ja puhtaaksikirjoitettuna materiaalia oli yli 170 sivua, aloitin analyysin
te-kemällä tiukkoja rajauksia ja erittelemällä aineistosta turhaksi luokitellun materi-aalin pois. Tämän jälkeen aineistoa oli jäljellä 108 sivua. Karsinnan jälkeen järjes-tin aineiston teemoittain vielä yksityiskohtaisempiin osiin. Tässä käyjärjes-tin apunani Excel-taulukkoa, jotta saisin haastateltavien kokemukset helposti samaan tiedos-toon, omien aihepiiriensä alle. Tämä helpotti varsinaisen analyysin tekemistä, sillä varsin nopeasti huomasin haastateltavien vastausten olevan hyvin lähellä toisiaan.
Noudatin teemojen analyysissä Eskolan ja Vastamäen (2011, 43) ohjetta ja etsin teemoista mielekkäimmät vastaukset, joiden kautta lähdin purkamaan aineistoa.
Lisäksi kirjoitin analyysivaiheessa itselleni ylös lukuisia koodisanoja, joiden avulla minun oli helpompi määrittä aineiston laatua. Tämän tutkimusvaiheen tarkoituk-sena oli käsitellä tietoa ja soveltaa sitä aiemmin opittuun (Valpas 2013, 31).
Teemoja käsitellessäni huomasin parhaaksi tavaksi purkaa sisällöt kahdessa lu-vussa. Kuudennessa luvussa käsitellään maakuntalehden muutosta ja luvussa seit-semän näitä muutoksia toimittajan näkökulmasta. Tällä jaottelulla saadaan aikaan kokonaisuus, jossa käsitellään ensin yleisesti maakuntalehtien tulevaisuuden nä-kymiä ja sitten aihetta lähestytään vahvemmin haastateltavien omien henkilökoh-taisten tuntemusten kautta.
6 Maakuntalehti muutoksessa
Journalismin murrosta käsittelevä tutkimus Suomessa on keskittynyt toistaiseksi vain vähän nuorten, työuransa alkutaipaleella olevien tunteisiin ja kokemuksiin muutoksesta sekä sen seurauksista (vrt. alaluku 1.3). Siitä syystä olen kokenut tar-peelliseksi tutkia heidän ajatuksiaan maakuntalehden nykytilasta ja formaatin tu-levaisuudesta. Journalismin murros on sekä laaja että haastava käsite jo ainoastaan siitä syystä, että lähes viikoittain sattuu ja tapahtuu.
Jos Y-sukupolvi (vrt. luku 4) on kaivannut muutoksia, maakuntalehdissä työskente-levät nuoret ovat kokeneet niitä ehkä liikaakin. Kuten aiemmin on mainittu (vrt.
luvut 2 ja 3) työ maakuntalehden toimituksissa muuttuu nopealla vauhdilla. Ihmi-nen tarvitsee ympärilleen yhteisöjä. SosiaaliIhmi-nen media on korvannut sen yhteisöl-lisyyden, jonka maakunnallisuus ja maakuntalehdet täyttivät puoluepoliittisten siteiden höllentyessä useita vuosikymmeniä sitten. (vrt. Salovaara-Moring 2002, 117.)
Lisäksi ohjelmistot, tekniikat ja monipuolistuminen tarjoavat mahdollisuuksia, mutta samaan aikaan myös epävarmuuden kokemuksia ja arvottomuuden tunnet-ta. Näille kokemuksille tunnusomaista on, että niitä sävyttää usein negatiivisuuden leima ja pelko tulevasta. Siitä riittää osoitukseksi pelkästään syksy 2013 ja kevät 2014. Jokaisessa tutkimukseni maakuntalehdessä lehtiyhteistyössä on otettu uusi askel eteenpäin. Keskisuomalaisessa ja Turun Sanomissa on käyty irtisanomisiin johtaneet yt-neuvottelut. Lisäksi Kalevassa käytiin yt-neuvottelut, joissa toimituk-sen organisaatiota uudistettiin alkavaan Lännen Media -yhteistyöhön vedoten (Sa-volainen 2014). Myös Alma Aluemedia, johon Aamulehtikin kuuluu, lomautti hen-kilöstönsä yt-neuvottelujen lopputulemana. Ilkka-Yhtymän yt-neuvotteluissa taas päädyttiin sekä irtisanomisiin että lomautuksiin. (Journalisti 2014; Yle 2013.) Lisäksi Aamulehti on ottanut käyttöön sekä uuden julkaisukoon että maksumuurin ja se suunnittelee myös iltapäiväpainoksen lanseeraamista maksumuurin taakse.
Kaleva taas on ilmoittanut siirtyvänsä tabloidiin helmikuussa 2015.
Ja tämä lista on vain jäävuoren huippu, sillä lehtien ulkoasut, juttupituudet, for-maatit ja painopisteet ovat jatkuvasti testissä. Sitä, mitä tehtiin eilen, ei ehkä
tä-nään olekaan. Ulkopuolisuus, tietämättömyys ja vaihtuvuus leimaavat toimitusten arkea. Muutokset ovat olleet nopeita ja osittain rajuja, mutta niihin on täytynyt tottua.
Työn muutokset, vaatimukset ja meneillään oleva murros muodostavat kolminai-suuden, joka väkisinkin luo kaikille maakuntalehdissä työskenteleville paineet. Silti 1980-luvulla syntyneet nuoret työskentelevät oman työmoraalinsa ohjaamina niin kauan kuin voivat – eivätkä he edes olisi valinneet toisin puitteista huolimatta. Sen osoittaa erään haastateltavan vastaus tiedustellessani, olisiko hän valinnut toisin, jos olisi tiennyt, mitä tuleman pitää:
”Ehkä mä olisin ollut sen verta jäärä, että mä olisin tälle alalle lähtenyt, vaikka mä oon koko ajan miettinyt sitä, mitä muuta mä voisin tehdä. Miettinyt sitä, onko tämä sen arvosta?
Kannattaako tätä stressiä sietää, ku jostain toisaalta vois olla se leipä saatavilla helpommin.
Mut silti en mä oo oikein keksinyt sellasta.” (Haastateltava C)
Kolari (2011, 63) arvioi, että heikoista työllisyysnäkymistä huolimatta nuoret ha-luavat toteuttaa haaveensa ja kokeilla, mihin asti heidän rahkeensa riittävät. Erona aiempiin sukupolviin on se, että he ilmaisevat ennemmin itseään kuin tekevät työ-tä elääkseen.
Haastateltavien henkilökohtaisiin kokemuksiin maakuntalehtien muutoksesta ja tulevaisuuden odotuksista paneudutaan paremmin luvussa 7. Käsittelen ensin niitä lähtökohtaisia muutoksia, jotka ovat johtaneet näihin tuntemuksiin.