Hirvien ja ihmisten kohtaamisten tuottamat käytännöt

Hirvien ja ihmisten kohtaamiset toteutuvat käytännöissä (practice, Hajer

& Wagenaar 2003). Tutkimuksessa kokosin aineistoa siitä, miten ihmi-set ovat tekemisissä hirveen liittyvien asioiden kanssa ja millaisia tapah-tumakulkuja hirvien ja ihmisten kohtaamisiin liittyy. Käytännöt ovat suhteellisen vakiintuneita toiminnan tapoja, joissa toistuvuus, rutiinit ja jaetut käsitykset heijastuvat omaksuttuihin ja hyväksyttyihin menettely-tapoihin (Häikiö & Leino 2014). Käytännöissä liittyvät toisiinsa hirvien ja ihmisten kohtaamisiin osallistuvat toimijat, heidän näkemykset, heidän käyttämänsä apuvälineet ja tapahtumien ympäristö (Hajer & Wagenaar 2003, 20). Käytännöissä yhdistyvät paikallisiin ja maastossa tapahtuviin kohtaamisiin osallistuvien henkilöiden toiminta ja tavat, kohtaamistyyp-piin liittyvän toimialan konteksti, hallinnan käsittelytavat sekä paikalliset luontoon ja yhdyskuntarakenteeseen liittyvät seikat (Jokinen 2004, 12).

Tutkimuksen käsitteelliset

lähtökohdat

Wagenaarin ja Cookin (2003, 143) mukaan käytäntöjä tutkimalla on mahdollista selvittää, miten hallinto toteuttaa toimintapoliittisia tehtä-viään tilanteiden mukaan. Heidän (2003, 149) mukaansa käytäntöjä kan-nattaa ajatella ihmistoiminnan institutionalisoituneina ja tarkoituksen-mukaisina kokonaisuuksina. Wagenaarin ja Cookin mukaan käytännöt voivat koostua monenlaisista seikoista, kuten esimerkiksi toiminnasta, kommunikaatiosta, tilanteisuudesta, kriteereistä, standardeista, määräyk-sistä, tietämisestä, dialektisuudesta, diskursseista, tunteista ja arvoista.

Käytännöissä ryhmittyy nimenomaista käytäntöä varten yhteen ainutlaa-tuinen joukko, jotka eivät luultavasti olisi muuten tekemisissä keskenään.

Ne asiat, jotka koostavat käytännön, ovat merkityksellisiä toiminnan mielekkyyden ja tarkoituksenmukaisuuden kannalta. Hirvien ja ihmisten kohtaamisten käsittelemiseksi muodostuu siten omanlaisiaan käytäntöjä, mikä tekee niihin liittyvästä hirvipolitiikasta omaleimaisen yhteiskun-nallisen toiminnan kentän. Politiikka saa muotonsa ja rakenteensa mer-kityksiä tuottavissa käytännöissä (Newman 2001). Wagenaarin ja Cookin (2003, 169–170) mukaan politiikkaa ja hallintoa toteutetaan käytännöis-sä ja tilanteissa, joissa ongelmat asetetaan ja ratkaistaan kollektiivisesti.

Wagenaarin ja Cookin (2003, 149) esimerkinomainen listaus moninaisis-ta asioismoninaisis-ta vaikutti siihen moninaisis-tapaan, miten hahmotin käytännöt havainnoin-ti- ja haastattelutilanteissa sekä tutkimuksen analyysivaiheessa. Kiinnitin asioiden moninaisuuteen jatkuvaa huomiota. Henkilöiden toimintojen lisäksi kohdensin huomiota esimerkiksi erilaisiin tilanteissa ilmeneviin re-presentaatioihin ja materiaalisiin puitteisiin, kuten tietoon ja henkilöiden käyttämiin työvälineisiin.

Käytäntöjen tutkimuksessa tietoon ja sen muodostukseen kiinnite-tään erityistä huomiota. Hajerin ja Wagenaarin (2003, 19–20) mukaan käytäntöjen näkökulman avulla on mahdollista muodostaa yhdistetty kä-sitys tietämisestä ja toiminnasta. Heidän mukaansa käytännöissä tiedon tuottamista ja soveltamista ei voi erottaa toiminnasta, eikä käytäntö ole esimerkiksi siitä syystä pelkästään toiminnan synonyymi. Peltolaa (2007,

42) mukaillen, poliittisten ja hallinnollisten käytäntöjen näkökulmasta on mahdollista selvittää, millaisiin paikallisiin ja materiaalisiin asioihin kohtaamisien hallintaa varten tuotetut representaatiot ovat sidoksissa. On esimerkiksi tärkeää tutkia, millaisissa käytännöissä legitiimi ja päätök-senteossa käytetty tieto tuotetaan. Käytäntöjä tutkimalla on mahdollista tehdä näkyväksi ne tapahtumakulut, joissa tuotetaan erilaista tietoa sekä miten tietoa käytettiin kohtaamisten hallinnassa (Miller 2001; Kalthoff 2005).

Erilaiset näkemykset ja merkitykset ovat osa käytäntöjä. Häikiön ja Leinon (2014) mukaan kulttuurisia, diskursiivisia ja materiaalisia käy-täntöjä tarkasteleva yhteiskunnallinen tutkimus korostaa todellisuuden tulkinnallista luonnetta eli käytännöissä ilmeneviä merkityksiä. Käytän-töihin liittyvissä tulkinnoissa yhteiskunta saa muotonsa ja rakenteensa niistä tavoista, jotka ilmentävät sekä tuottavat erilaisia merkityksiä (Häi-kiö & Leino 2014). Käytäntöjen tutkimuksen eräänä tavoitteena on mer-kityksien ja poliittisten kysymysten ymmärtäminen sellaisina kuin ne näyttäytyvät paikallisissa tilanteissa ja niihin osallistuville, eri asemissa oleville toimijoille. Merkitykset eivät ole pelkästään hirvien ja ihmisten kohtaamisiin osallistuneiden henkilöiden yksilöllisiä tulkintoja asioista tai ilmiöistä, vaan ne ilmenevät myös yleisemmin hallinnon ja sille rinnas-teisen verkostomaisen hallinnan (Hajer & Wagenaar 2003) käytännöissä, joissa ne muokkaavat todellisuutta (Wagenaar 2011, 3). Käytäntöjä tut-kimalla analysoin niitä tapoja, joilla lakeja toimeenpannaan ja millaisia näkemyksiä käytännöissä ajetaan (Hajer & Wagenaar 2003, 13–16). Hal-lintoinstituutiot rakentuvat erilaisten kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen varaan (March & Olsen 2006), joista saa selvyyden tarttumalla käytäntöihin.

Käytännöt koostuvat monenlaisista toiminnoista, tapahtumista ja ta-pahtumakuluista. Tutkimukseni kohdentuu kahdentyyppisiin käytäntöi-hin. Niitä ovat maastossa ja paikallisissa kohtaamisissa tapahtuvat käytän-nöt sekä asioiden hallinnointiin ja verkostohallintaan (network governance,

Hajer & Wagenaar 2003) liittyvät käytännöt. Tutkimuksen kohteena olevat käytännöt liittyvät kohtaamisissa toteutuvien tapahtuma kulkujen käsittelyyn ja toisaalta kohtaamistyyppien kokoamiseen yhtenäistyväksi hallinnaksi. Jäsennys kahdentyyppisiin käytäntöihin on tutkimukselli-nen ja käytän sitä kohdentamaan aineistonkeruuta ja analyysiä.

Maastossa tapahtuvissa käytännöissä korostuvat paikalliset ulottuvuu-det. Ne ilmenevät tilanteissa, joissa ihmiset ovat suoraan tekemisissä hir-ven tai hirhir-ven aiheuttamien seurausten kanssa. Maastossa toteutettuihin käytäntöihin vaikuttavat vahvasti luontoon ja yhdyskuntarakenteeseen liittyvät aineelliset ympäristöt. Näissä käytännöissä ihmiset, olivat he sitten hallinnon asiantuntijoita, yksityisiä elinkeinonharjoittajia tai kan-salaisia, ratkaisevat hirveen liittyviä ongelmia arkitilanteissa. Aineellisia käytäntöjä, joissa ihmiset ovat vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, ovat yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen näkökulmasta tutkineet esimerkiksi Jokinen (2004), Nygrén (2013), Santaoja (2013), Asikainen (2014), Valkonen (2009) sekä Peltola ja Åkerman (2012).

Maastossa toteutuvien käytäntöjen lisäksi tarkastelen, miten hirvien ja ihmisten kohtaamisissa ilmenevät arkitilanteet ovat osana institutionali-soitunutta hallintoa sekä verkostomaista hallintaa (Jokinen 2004, 11–12).

Maastossa tapahtuvien kohtaamisten tarkastelu ei siten ole irrallinen hal-linnosta ja muusta asioiden hallinnasta. Tähän tutkimuskysymykseen vastatakseni kuvaan keskeisimmät tapahtumakulut, joita erilaiset hirvien ja ihmisten kohtaamiset käynnistävät. Tarkastelen siten, miten hirvien ja ihmisten paikallisten kohtaamisten käynnistämät tapahtumakulut il-mentävät ja kannattelevat erilaisia hallinnollisia ja verkostomaisia hallin-nan käytäntöjä. Wagenaar ja Cook (2003, 166) korostavat, että käytäntöjä tutkimalla on mahdollista sovittaa yhteen erilaiset mittakaavat (mikro vs.

makro) ja analyysin näkökulmat (myös alhaalta–ylös eikä vain ylhäältä–

alas). Jäsentämällä tutkimukseni käytännöt edellä kuvailemallani tavalla, minun on mahdollista kerätä aineistoa ja analysoida, miten paikalliset kohtaamiset ja niiden hallintakäytännöt ovat vuorovaikutuksessa

keske-nään. Koostan tutkimuksessani hirvien ja ihmisten kohtaamistyypit seu-raamalla, miten hirveen liittyvien asioiden käsittely muuntuu paikallisista maastossa tapahtuvista mikrotason käytännöistä laaja-alaisempiin hallin-non ja verkostomaisen hallinnan muotoon.

Hallinnossa ja hallinnon verkostoissa hirvien ja ihmisten kohtaami-sia käsitellään yleisemmällä ja formaalimmalla tavalla kuin paikallisissa ja maastossa tapahtuvissa käytännöissä. Työskentely on pääosin tietoko-ne- ja paperityötä, joka tapahtuu yleensä sisätiloissa virastoissa ja toimis-toissa. Se sisältää esimerkiksi hallinnan suunnittelua ja tavoitteenasettelua sekä niiden toteuttamista eli toimintapolitiikkaa. Hallinnon ja hallinnan verkostojen näkökulmasta toimijat ovat usein organisaatioita, kun taas paikallisissa maastossa tapahtuvissa käytännöissä korostuu yksittäisten henkilöiden rooli. Hallinto ja verkostomainen hallinta koostuvat usein institutionalisoituneista ja vakiintuneista rakenteista ja luovat edellytyk-siä sille toiminnalle, joka ilmenee paikallisissa ja maastossa tapahtuvissa käytännöissä. Samalla maastossa tapahtuvat käytännöt kannattelevat ja ylläpitävät näitä rakenteita.

Olisi mahdollista tarkastella erillään kiistoja ja merkityskamppailuita ilmentävää julkista keskustelua (esim. Väliverronen 1996, Valkonen 2003) hirvipolitiikkaan liittyen. Sitä edustaisi esimerkiksi erilaisten medioiden tuottama julkinen keskustelu. En tutkimuksessani kerää tähän käytän-nön muotoon liittyvää aineistoa, mutta pidän sen analyysiä tehdessäni mielessä, koska merkityskamppailut ja julkinen keskustelu ovat paikallis-ten kohtaamispaikallis-ten ja niiden hallinnan taustalla.