Hirven yhteiskunnallinen läsnäolo

Hirvi on vaikuttanut moninaisin tavoin suomalaiseen yhteiskuntaan – lainsäädäntöön, hallintoon, organisaatioihin, ihmisiin ja taloudenpitoon.

2000-luvun taitteen hirvikannat ovat olleet suurimpia mitä Suomessa on koskaan ollut. Suomen hirvikanta on muotoutunut suureksi ja tiheäksi noin 1950-luvulta lähtien, jolloin nykyaikainen metsätalous alkoi tuot-taa kasvatusmetsiköissä runsaasti hirvelle soveltuvaa ravintoa. Sen lisäksi aktiivinen hirvikannan säätelypolitiikka on tarkoituksella vaikuttanut suuren hirvikannan kehittymiseen (Nygrén 2009). On myös esitetty, että suurpetokantojen, etenkin susikantojen vähäisyys samana ajankohtana, on mahdollistanut suuren hirvikannan muodostumisen (Bisi 2010, 76).

Koska hirviä on paljon, hirvet ja ihmiset kohtaavat toistuvasti. Koh-taamiset tapahtuvat mitä moninaisemmissa paikoissa ja ympäristöissä:

maanteillä, kasvatusmetsiköissä, viljapelloilla, puutarhoissa ja metsästys-mailla. Vaikka hirvet liikkuvat Suomessa lähes kaikkialla, toisinaan myös taajamissa, ovat jotkin paikat saaneet erityisen merkityksen. Aina hirvet ja ihmiset eivät kohtaa välittömästi kasvokkain, kuten esimerkiksi hirven metsästyksessä tai liikenneonnettomuuksissa, vaan myös välilli-sesti. Esimerkiksi metsätaloudessa hirvi on saattanut syödä ja vaurioittaa kasvatettavia taimia jo vuosia, ennen kuin maanomistaja huomaa hirven aiheuttamat vahingot.

Johdanto

Hirvien ja ihmisten kohtaamiset liittyvät moniin yhteiskunnallisiin toimintoihin. Hirvien ja ihmisten kohtaamiset ovat merkityksellisiä, koska niillä on vaikutuksia näihin toimintoihin. Siten hirvi vaikuttaa ja osallistuu yhteisöjen ja yhteiskunnallisten toimialojen muotoutumiseen.

Hailaa ja Lähdettä (2003, 9) mukaillen, hirvet muuttavat vaikutuspiiriin-sä joutuneiden ihmisten elämänkäytäntöjä ja toimeentulon ehtoja, hirvet käynnistävät muutoksia lainsäädännössä ja virittävät julkista keskustelua siitä, miten niiden kanssa pitäisi toimia. Hirvien ja ihmisten toistuvien kohtaamisten seurauksena niiden käsittelyyn on muodostunut yhteis-kunnallisia toimintamalleja ja menettelytapoja. Moninaisten vaikutusten väli tyksellä hirvi on suomalaisessa yhteiskunnassa läsnä silloinkin, kun se ei ole fyysisesti paikalla. Tutkimukseni tavoite on kartoittaa hirven läsnä-olon ilmenemistä. Olen ottanut yksittäiset kohtaamiset tutkimukseni ha-vainnointiyksiköksi ja analysoinut hirven läsnäolon muotoja selvittämäl-lä, millaisia toimintatapoja erilaiset kohtaamiset tuottavat ja ylläpitävät.

Hirvien ja ihmisten kohtaamisiin muodostetut käsittelytavat ovat jossain määrin vakiintuneet. Eri paikkoihin ja yhteiskunnallisiin toimi-aloihin liittyvät kohtaamiset muodostavat omanlaisia kohtaamisien tyyp-pejään. Niissä toistuvat tietyt tapahtumakulut ja tavat käsitellä hirveen liittyviä asioita. Kohtaamistyyppeihin sisältyvät tietyt toiminnot, työväli-neet ja organisaatiot. Eri kohtaamistyypeissä hirveen liittyviä asioita käsi-tellään erityisillä tavoilla. Kun samat organisaatiot ja asiantuntijat käsitte-levät toistuvasti hirveen liittyviä asioita, yksittäisissä tilanteissa tapah tuvat kohtaamiset johtavat rutinoituneisiin toimintoihin. Hirvien ja ihmisten kohtaamiset aiheuttavat seurauksia, jotka vaikuttavat ihmisiin, hallintoon ja politiikkaan. Toisin sanoen, erilaiset kohtaamiset sovitetaan hallinnon formaaleihin (Vartola 2009, 31) menettelytapoihin sopivaksi. Siihen liit-tyy esimerkiksi tietoa, jota tuotetaan kohtaamisissa ja käsitellään hirveen liittyvien asioiden hallinnoimiseksi.

Hirvien ja ihmisten kohtaamisiin on varauduttu ennalta ja suunnitel-mallisesti. Siitä ovat esimerkkeinä liikenteen riista-aidat ja hirvistä

varoit-tavat liikennemerkit. Vaikka hirvi ei olisikaan liikenteessä läsnä konkreet-tisesti biologisena eläimenä eikä hirvionnettomuutta tapahtunut, on hirvi yhteiskunnallisesti läsnä aitojen ja liikennemerkkien muodossa, ja niiden vaikutuksissa, jos autoilijat ajavat hirvien varalta varovaisemmin. Hirvien ja ihmisten kohtaamisten seuraukset ja niiden ennakoimiseksi kehitetyt käsittelytavat muodostavat hirveen liittyvää hallintoa ja muita hallinnan rakenteita. Hirven yhteiskunnallinen läsnäolo ilmenee julkisen hallinnon toimintapolitiikassa sekä yksityisen puolen toiminnassa, joka muodostaa hallinnolle rinnasteista hallintaa. Se voi olla esimerkiksi markkinaperus-taista tai yhdistystoimintaa. Hallinnossa ja muissa hallinnan verkostoissa tehdyt valinnat, päätökset ja kehitetyt käsittelytavat ovat välttämättömiä, jotta hirvien ja ihmisien kohtaamisissa voidaan toimia sujuvasti. Erilaisia näkemyksiä ja tavoitteita sisältävät toimintapolitiikat toteutuvat erilaisten sosiaalisten toimintamallien ja hallinnollisten menettelytapojen välityk-sellä, jolloin ne ovat toteutuessaan vuorovaikutuksessa yksittäisissä ja pai-kallisissa kohtaamisissa ilmenevien ihmisten ja asioiden kanssa.

Hirviin liittyvän lainsäädännön takana on ollut ajoittain kiivasta-kin poliittista keskustelua ja merkityskamppailua eri intressiryhmien näkökulmista. Säädetyt lait luovat edellytyksiä hallinnon rakenteiden muotoutumiselle. Ne puolestaan tuottavat edellytyksiä hirviin liittyvien käsit telytapojen kehittämiselle, jotka muodostavat valmiuksia paikal-listen kohtaamistilanteiden käsittelyyn. Siten poliittiset ja kiistanalaiset näkökulmat muuntuvat perusteluiksi käytännön toimintamalleille ja menettely tavoille, ja ajan myötä ne mahdollisesti normalisoituvat.

Hirvien ja ihmisten kohtaamiset tulevat normatiivisesti arvioiduiksi:

hirvistä on yleensä ihmisille joko haittaa tai hyötyä. Hirvestä koituvat hyö-dyt ja haitat jakautuvat erityyppisten kohtaamisten mukaisesti eri yhtei-söille. Siten hirveen liittyvien asioiden hoitoon liittyy erilaisien intressi- ja eturyhmien välistä vuorovaikutusta konflikteineen ja konsensuksineen.

Bisin (2010, 23) mukaan nyky-yhteiskunnassa on tyypillistä, että erilaiset intressiryhmät omaksuvat erilaisia luonnonvaraisten eläinlajien hoitoon

liittyviä toimintapoliittisia tavoitteita muuttuvien arvojensa ja luonto-asenteidensa ohjaamina. Ne puolestaan synnyttävät ja ylläpitävät jännit-teitä luonnonvaraisten eläinkantojen hoidossa ja hallinnassa (Nie 2001, Nie 2003). Krogellin ja Nymanin (2007, 14) mukaan hirveen on aina liit-tynyt voimakasta vastakkainasettelua. He tähdentävät, että toiset kokevat hirvestä koituvan hyötyä, toisten mielestä hirvi on pelkkä haitta. Osalle hirvi on molempia. Krogell ja Nyman (2007) painottavat, että luonnon-varaisten eläinkantojen hoidon toteuttamiseen liittyykin usein keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Sen lisäksi, että eläinkantojen suotuisa kehitys ja lajien säilyminen on turvattava, on myös pystyttävä sovittamaan yhteen eri intressiryhmien näkemykset ja vaatimukset eläinkantojen hoidosta.

Hirvi mielletään vahinkoeläimeksi liikenteessä sekä maa- ja metsä-taloudessa. Valtiontalouden tarkastusviraston (2005) mukaan hirvivahin-kojen koko yhteiskunnalle aiheuttamat laskennalliset kustannukset ovat 130–175 miljoonaa euroa vuodessa. Metsätaloudessa hirvi käyttää ravin-nokseen männyn ja koivujen taimia, joihin liittyy metsänkasvatuksellisia intressejä. Hirven syönnökset taimissa aiheuttavat kasvu- ja laatutappioi-ta. Hirven aiheuttamat vauriot heikentävät erityisesti korkealaatuisen tukkipuun kasvattamista ja vaurioituneet taimet kasvavat suuremmalla todennäköisyydellä vähäisemmän taloudellisen odotusarvon omaaviksi kuitupuiksi. Maatalouskasveista hirvet syövät pääosin kauraa, ohraa ja puutarhatalouden kasveja kuten puna- ja mustaherukkaa. Maa- ja metsä-talouteen liittyvien hirvivahinkojen varalle on kehitetty korvausjärjestel-miä, joiden avulla asianosaisille korvataan hirven aiheuttamat vahingot.

Valtio on maksanut viljelijöille korvauksia peltoviljan hirvivahingoista vuodesta 1898 lähtien (Krogell ym. 2005, 9–10) ja metsätalous- ja liikenne-vahinkoja vuodesta 1982 alkaen. Liikenteessä hirvet ja autot törmäävät aiheuttaen onnettomuuksia, joista usein seuraa vaurioita ajoneuvoille tai henkilövahinkoja. Liikenteen hirvionnettomuuksissa kuolee Suomessa vuosittain keskimäärin alle kymmenen henkilöä ja loukkaantuu 200–300 henkilöä. Vuosien 1993–2010 aikana liikenteen

hirvionnettomuuksis-sa kuoli yhteensä 116 henkilöä. Liikenneonnettomuuksien ajoneuvoille aiheutuneiden vahinkojen korvaaminen siirrettiin valtion hallinnolta vakuutusyhtiöille vuonna 2009, jolloin hirvivahinkojen korvaamiseen liittyvää lainsäädäntöä uudistettiin. Hirvien aiheuttamien vaikutusten ennakointi ja ennaltaehkäisy on merkittävää etenkin liikenteessä. Riis-ta-aidat ja hirvistä varoittavat liikennemerkit ovat tuttuja kaikille Suomen maanteillä liikkujille.

Suuresta hirvikannasta hyötyvät erityisesti hirvenmetsästäjät. Syk-syisin noin 100  000–125  000 metsästyskortin lunastanutta henkilöä osallistuu hirvenmetsästystapahtumiin. He saavat saaliikseen vuosittain kymmeniä tuhansia hirviä. Hirvenmetsästysseurat järjestäytyvät oma-ehtoisesti, ja yksilötasolla hirvenmetsästyksessä on yleensä kyse vastik-keettomasta harrastustoiminnasta. Suomen metsästysorganisaatio on alueellisesti hierarkkinen. Metsästäjät kuuluvat hirvenmetsästysseuroi-hin, jonka lisäksi metsästystä säädellään riistanhoitoyhdistyksissä, riistan-hoitopiireissä (nykyään Suomen riistakeskuksen aluetoimistot) ja Met-sästäjäin keskusjärjestössä (nykyään Suomen riistakeskus). Metsästys- ja riistanhoito toimen ylin johto ja valvonta kuuluvat maa- ja metsätalous-ministeriölle. Hirviasioihin liittyvää hallintoa on määritelty muun muas-sa metsästyslaismuas-sa (615/1993) ja riistahallintolaismuas-sa (158/2011).

Hirvikannan arvioinnista on muodostunut omanlaatuisia ihmisten ja hirvien kohtaamisten tyyppejä. Arviointimenetelmiä on kehitetty, jotta voitaisiin yhtäältä varautua vahinkoihin ja toisaalta säädellä metsästys-tä ja metsästyksen välityksellä myös hirvikannan kokoa. Hirvikannan arviointia toteuttavat Suomessa pääosin vapaaehtoisvoimin työskentele-vät hirvenmetsästäjät. Hirvikantaa ryhdyttiin arvioimaan hirvihavainto-korttien avulla 1970-luvulla ja nykyään menetelmä on valtakunnallisesti tärkein tapa arvioida Suomen hirvikantaa. Hirvikantaa arvioidaan myös laskemalla hirvien jäljet lumihangesta ja havainnoimalla hirviä lento-koneesta.

Hirven yhteiskunnallisen läsnäolo ei ilmene pelkästään tietynlaisissa kohtaamistyypeissä ja toimialoilla, vaan hirveen liittyviä ongelmia koo-taan yhteen ja niille pyritään luomaan toimivia ja hyväksyttyjä käsittely-tapoja. Erilaisilla kohtaamistyypeillä on keskenään ristiriitaisia ja epäyh-tenäisiä vaikutuksia. Kohtaamistyyppejä kokoamalla säädellään niiden keskinäisiä vaikutuksia, joita pyritään yhtenäistämään ja johdonmukais-tamaan vakaan hirvipolitiikan tuottamiseksi. Maa- ja metsätalousminis-teriöllä on siinä ilmeinen rooli, koska ministeriön hallinnonalaan liittyen käsitellään maa- ja metsätalouteen sekä riistanhoitoon liittyviä asioita.

Ministeriö ohjaa julkisia tehtäviä ja julkista valtaa käyttäviä organisaatioi-ta, jotka käsittelevät hirveen liittyviä asioita.

Tutkimani hirvien ja ihmisten kohtaamistyypit sekä niiden muodos-tama kokonaisuus ilmentävät vallalla olevaa hirvipolitiikan toteutumisen tapaa 2000-luvun alun Suomessa. Hirveen liittyvien ongelmien hallinta ei välttämättä tarkoita sitä, että ongelmat poistuvat, vaan että niiden käsit-telyyn muodostuneet käsitykset ja toimintatavat ovat normalisoituneita.

Vaikka kohtaamistyyppien välillä on ristiriitoja, ne voivat olla hallittuja.