Ensimmäinen filgrastiimivalmiste sai Suomessa myyntiluvan vuonna 1991, kun lääkeyritys Amgen toi markkinoille luuydintä valkosolujen tuottoon aktivoivan valmisteen, kauppanimeltään Neupogen®. Lääkeaineena filgrastiimin käyttöaihe oli lisätä syöpäpotilailla valkosolujen määrää elimistössä, mitä sytoksinen kemoterapia syöpäpotilaan elimistöstä tuhoaa. Kymmenisen vuotta myöhemmin Neupogenin®
saapumisesta, vuonna 2002, Amgen toi markkinoille Neupogenista® kehitetyn parannellun version kauppanimeltään Neulasta®. Sen vaikuttava aine pegfilgrastiimi sisälsi alkuperäisen biologisen lääkevalmisteen tavoin filgrastiimia, mutta sitä oli paranneltu alkuperäiseen valmisteeseen verrattuna niin, että lääkkeen poistuminen elimistöstä hidastuu, jolloin lääkettä tarvitsee annostella alkuperäistä lääkevalmistetta harvemmin (European Medicines Agency 2011).
Alkuperäisen lääkevalmisteen patenttisuojan umpeuduttua vuonna 2006, meni pari vuotta ennen kuin biosimilaarivalmisteita alkoi tulla filgrastiimimarkkinoille. Ensimmäisen biosimilaarivalmisteen Suomeen toi lääkeyritys Ratiopharm, jonka valmiste Ratiograstim® sai myyntiluvan syyskuussa 2008. Helmikuussa 2009 lääkeyritys Sandozin biosimilaarivalmiste kauppanimeltään Zarzio® sai puolestaan myyntiluvan, jonka jälkeen markkinoille saapui kesäkuussa 2010 myyntiluvan saanut Hospiran valmiste Nivestim®.
Tarkasteltaessa filgrastiimin käyttöä Suomessa, huomataan, että alkuperäisen lääkevalmisteen käytössä ei ole ollut vuosina 2000-2014 suuria muutoksia (ks. kuvio 15).
Alkuperäisen biologisen lääkevalmisteen käyttö on kasvanut hitaasti aina vuoteen 2005 asti, jonka jälkeen käytössä on ollut pieni lasku vuosien 2005 ja 2006 välillä. Vuodesta 2006 vuoteen 2010 asti alkuperäisen lääkevalmisteen käyttö on ollut hyvinkin tasaista, jonka jälkeen se on kääntynyt hiipuvaan laskuun, joka on jatkunut vuoteen 2014 asti.
KUVIO 15. Biosimilaarifilgrastiimien, alkuperäisen filgrastiimin ja parannellun pegfilgrastiimin käyttö Suomessa vuosina 2000-2014.
Paranneltu valmiste sai myyntiluvan elokuussa 2002 ja sitä alettiin käyttää Suomessa vuonna 2003. Ensimmäisenä vuonna parannellun valmisteen käyttöönotto oli vielä maltillista, mutta vuodesta 2004 lähtien sen käyttö on kasvanut lähes räjähdysmäisesti vuoteen 2011 asti. Vuonna 2004 parannellun valmisteen käyttö Suomessa oli yhteensä noin 22 700 DDD, kun vuonna 2011 käyttö oli jo noin 350 500 DDD.
Parannellun valmisteen ollessa kolmatta vuotta markkinoilla vuonna 2005, sen käyttö ylitti alkuperäisen lääkevalmisteen käytön. Alkuperäisen lääkevalmisteen käyttö on siirtynyt vuodesta 2005 lähtien kuitenkin varsin maltillisesti parannellulle valmisteelle.
Tämä käytön siirtyminen ei itsessään kuitenkaan riitä selittämään parannellun valmisteen huimaa käytön kasvua, vaan myös potilaita on tullut parannellun valmisteen myötä lisää, kuten aiemmin nähtiin käyneen myös darbepoetiinin tilanteessa (ks. kuvio 4).
Biosimilaarivalmisteiden tultua markkinoille vuonna 2009, käyttö jakautui alkuperäisen sekä parannellun valmisteen välillä, pääasiallisen käytön ollessa parannellulla valmisteella (ks. kuvio 16). Neljä vuotta myöhemmin vuonna 2012 käytössä olivat alkuperäisen lääkevalmiste, biosimilaarivalmisteet ja paranneltu valmiste. Aiemmasta tarkastelukohdasta paranneltu valmiste oli kasvattanut omaa käyttöään viisi prosenttia, sen käytön ollessa yhteensä 92 prosenttia filgrastiimin ja pegfilgrastiimin käytöstä vuonna 2012. Alkuperäisen lääkevalmisteen käyttö oli puolestaan laskenut vuodesta 2009 kahdeksan prosenttia, ollen vuonna 2012 yhteensä viisi prosenttia. Sen käytön laskusta viisi prosenttia oli siirtynyt parannellulle lääkevalmisteella ja kolme prosenttia puolestaan biosimilaarivalmisteille. Vuonna 2014 filgrastiimin ja pegfilgrastiimin kokonaiskäytöstä
0 100000 200000 300000 400000 500000
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Määritelty vuorokausiannos, DDD
Vuosina 2000 - 2014
Filgrastiimi, alkuperäinen valmiste Filgrastiimi, biosimilaari Pegfilgrastiimi, paranneltu valmiste
peräti 99 prosenttia oli parannellulla valmisteella, kun vastaavasti biosimilaarivalmisteiden osuus käytöstä oli vain yhden prosentin verran.
KUVIO 16. Käytön jakautuminen biosimilaarifilgrastiimien, alkuperäisen filgrastiimin ja parannellun pegfilgrastiimin välillä vuosina 2009, 2012 ja 2014.
Filgrastiimibiosimilaarivalmisteet saapuvat markkinoille kilpailemaan alkuperäisen biologisen lääkevalmisteen kanssa, pääasiallisen käytön ollessa parannellulla valmisteella. Filgrastiimibiosimilaarit otettiin käyttöön Suomessa vuonna 2009, jolloin alkuperäisen biologisen valmisteen käytön osuus oli 13 prosenttia filgrastiimin ja pegfilgrastiimin kokonaiskäytöstä. Käytön siirtyessä vuosittain yhä enemmissä määrin parannellulle valmisteelle, jää jo lähtökohtaisesti filgrastiimibiosimilaarien kilpailullinen aika markkinoilla varsin lyhyeksi.
Alkuperäisen lääkevalmisteen käyttö on tapahtunut pääasiassa avohoidossa vuosina 2000-2014 (ks. kuvio 17). Poikkeuksena tästä on vain vuosi 2014, jolloin alkuperäistä lääkevalmistetta käytettiin laitoshoidossa avohoitoa enemmän, avo- ja laitoshoidon yhteenlasketun käytön ollessa selkeästi alle 5 000 DDD.
13 %
KUVIO 17. Alkuperäisen filgrastiimivalmisteen käyttö Suomessa avo- ja laitoshoidossa vuosina 2000-2014.
Paranneltu valmiste otettiin käyttöön vuonna 2003. Käyttöönotto tapahtui aluksi pääasiassa laitoshoidossa (ks. kuvio 18). Ensimmäisinä vuosina käyttöönotto laitoshoidossa on ollut parannellulla lääkevalmisteella maltillista, mikä on ollut laitoshoidon tavoin tyypillistä tässä aineistossa uudelle markkinoille saapuvalle biologiselle lääkevalmisteelle. Vuodesta 2005 lähtien parannellun valmisteen käyttö on lähtenyt kasvuun ja samalla myös pääasiallinen käyttö on siirtynyt avohoitoon. Sen käyttö laitoshoidossa on ollut varsin tasaista vuosien 2003-2014 aikana, mutta avohoidossa tapahtuneessa käytössä on ollut selkeää kasvua vuoden 2005 jälkeen aina vuoteen 2011 asti.
KUVIO 18. Parannellun pegfilgrastiimin käyttö Suomessa avo- ja laitoshoidossa vuosina 2003-2014.
Suomessa filgrastiimibiosimilaarivalmisteet otettiin käyttöön parannellun valmisteen tavoin, käytön tapahtuessa ensimmäisinä vuosina pääasiassa laitoshoidossa (ks. kuvio 19). Vuosina 2009 - 2011 filgrastiimibiosimilaarien käyttö tapahtui pääasiassa
0 20000 40000 60000 80000
2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Määritelty vuorokausiannos, DDD
2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Määritelty vuorokausiannos, DDD
Vuosina 2003 - 2014 Avohoito Laitoshoito
laitoshoidossa, avohoidossa tapahtuneen käytön kasvaessa samalla tasaisesti vuoteen 2012 asti. Vuonna 2011 niiden käyttö oli aineistossa suurimmillaan, jolloin niitä käytettiin yhteensä avo- ja laitoshoidossa noin 15 200 DDD. Vuoden 2011 jälkeen filgrastiimibiosimilaarien käytössä tapahtui kuitenkin käänne, kun käyttöönoton jälkeinen varsin maltillinen kasvu kääntyi laskuun vuonna 2012. Vuodesta 2011 vuoteen 2012 filgrastiimibiosimilaarien käyttö väheni laitoshoidossa yli puolella ja myös avohoidossa tapahtunut käyttö kääntyi laskuun vuoden 2012 jälkeen. Käytön käännyttyä laskuun, tultiin varsin pian vuonna 2014 tilanteeseen, jossa filgrastiimibiosimilaareja ei käytetty enää ollenkaan.
KUVIO 19. Biosimilaarifilgrastiimien käyttö avo- ja laitoshoidossa vuosina 2009-2014.
Ajanjaksollisesti tarkasteltuna filgrastiimibiosimilaarien elinkaari jäi erittäin lyhyeksi.
Vuoden 2009 käyttöönotosta meni kaksi vuotta, kun biosimilaarivalmisteiden käyttö oli suurimmillaan ja vain kuusi vuotta, kun filgrastiimibiosimilaarivalmisteita ei käytetty enää missään päin Suomea. Niiden käyttö jäi myös määrällisesti varsin vaatimattomaksi, sillä suurimmillaan käytön ollessa vuonna 2011 oli se määritellyin vuorokausiannoksin yhteensä 15 200 DDD koko Suomen alueella avo- ja laitoshoidossa.
Alueellisesti tarkasteltuna alkuperäistä biologista lääkevalmistetta on käytetty eniten avo- ja laitoshoidossa HYKS ervan alueella vuosina 2000-2014. Vuodet 2004–2005 olivat poikkeus, jolloin alkuperäisen biologisen lääkevalmisteen käyttö on ollut suurinta avohoidossa TAYS ervan alueella.
Aineistossa alkuperäistä biologista lääkevalmistetta on käytetty eniten vuonna 2004, jolloin sen käyttö on ollut Suomessa avo- ja laitoshoidossa yhteensä noin 71 900 DDD
0 5000 10000 15000 20000
2009 2010 2011 2012 2013 2014
Määritelty vuorokausiannos, DDD
Vuosina 2009 - 2014 Avohoito Laitoshoito
(ks. kuvio 20). Eniten alkuperäistä biologista lääkevalmistetta on käytetty suuruusjärjestyksessä suurimmasta pienimpään HYKS, TAYS ja TYKS ervojen alueilla.
Vuonna 2004 kaikilla erikoissairaanhoidon erityisvastuualueilla avohoidossa tapahtunut käyttö on ollut laitoshoidossa tapahtunutta käyttöä suurempaa. Puolestaan vähiten alkuperäistä biologista lääkevalmistetta on käytetty avo- ja laitoshoidossa KYS ervan alueella vuonna 2004.
KUVIO 20. Alkuperäisen filgrastiimivalmisteen käyttö vuonna 2004.
Paranneltu valmiste saapui markkinoille vuonna 2003, jolloin se otettiin innokkaimmin vastaan HYKS ervan alueella (ks. kuvio 21). Se otettiin siellä käyttöön sekä avo- että laitoshoidossa, samoin kuin KYS ja OYS ervojen alueilla. TYKS ervan alueella paranneltu valmiste otettiin vuonna 2003 käyttöön ainoastaan laitoshoidossa, kun taas TAYS ervan alueella paranneltua valmistetta ei otettu käyttöön lainkaan vielä vuonna 2003.
Vuonna 2003 paranneltua valmistetta käytettiin HYKS ervan alueella yhteensä noin 2 300 DDD, mistä yhteensä noin 1 900 DDD oli laitoshoidossa tapahtunutta käyttöä ja loput noin 400 DDD avohoidon käyttöä (ks. kuvio 21). HYKS ervan alueella tapahtunut käyttöönotto vastasi noin 65 prosentin osuutta koko Suomen alueella tapahtuneesta parannellun valmisteen käytöstä vuonna 2003. Toiseksi eniten sitä käytettiin vuonna 2003 TYKS ervan alueella, jossa käyttö oli noin 700 DDD. Kolmanneksi suurinta käyttö oli KYS ervan alueella, jossa se oli puolestaan noin 400 DDD.
0 5000 10000 15000 20000
HYKS KYS TAYS TYKS OYS
Määritelty vuorokausiannos, DDD
Erikoissairaanhoidon vastuualueittain vuonna 2004 Laitoshoito Avohoito Yhteensä
KUVIO 21. Parannellun pegfilgrastiimin käyttöönotto Suomessa vuonna 2003.
Alueellisesti tarkasteltuna paranneltua valmistetta on käytetty aineistossa avo- ja laitoshoidossa eniten HYKS sekä TAYS ervojen vastuualueilla. Vuosina 2003-2005 sitä on käytetty eniten HYKS ervan alueella, kun taas vuodesta 2006 vuoteen 2014 käyttö on ollut suurinta TAYS ervan alueella lukuun ottamatta vuotta 2012, jolloin HYKS ervan alueella käyttö on ollut suurinta. Vähiten paranneltua valmistetta on käytetty taas vuosina 2003-2004 TAYS ervan ja vuosina 2005-2014 OYS ervan alueilla, josta poikkeuksena on ollut vuosi 2006, jolloin paranneltua valmistetta on käytetty avo- ja laitoshoidossa vähiten KYS ervan alueella.
Avohoidossa paranneltua valmistetta on käytetty eniten vuosina 2003-2005 HYKS ervan alueella. Vuosina 2006-2014 avohoidossa tapahtunut käyttö on ollut puolestaan suurinta TAYS ervan alueella, lukuun ottamatta vuotta 2012, jolloin avohoidossa tapahtunut käyttö oli suurinta HYKS ervan alueella. Laitoshoidossa tapahtunut käyttö on ollut puolestaan suurinta vuosina 2003-2014 HYKS ervan alueella, josta poikkeuksena ovat ainoastaan vuodet 2009 ja 2010. Vuonna 2009 laitoshoidossa tapahtunut käyttö on ollut suurinta TYKS ervan alueella, kun taas vuonna 2010 käyttö on ollut suurinta KYS ervan vastuualueella.
Parannellun valmisteen, eli pegfilgrastiimin käyttö on ollut aineistossa suurimmillaan vuonna 2011, jolloin koko Suomessa paranneltua valmistetta käytetty avo- ja laitoshoidossa yhteensä 350 500 DDD. Eniten sitä on käyttänyt avo- ja laitoshoidossa HYKS erva, jossa käyttö on ollut noin 112 000 DDD vuonna 2011. Avohoidossa tästä käytöstä on tapahtunut suurin osa, eli noin 89 000 DDD, joka on prosentuaalisesti noin 79 prosenttia, kun taas laitoshoidossa tapahtunutta käyttöä on ollut noin 23 000 DDD, eli
0 500 1000 1500 2000 2500
HYKS KYS TAYS TYKS OYS
Määritelty vuorokausiannos, DDD
Erikoissairaanhoidon vastuualueittain vuonna 2003 Laitoshoito Avohoito Yhteensä
noin 21 prosenttia. HYKS ervan jälkeen toiseksi eniten paranneltua valmistetta on käytetty TAYS ervan alueella, jossa käyttö on ollut avo- ja laitoshoidossa yhteensä noin 104 000 DDD vuonna 2011. Tästä kokonaiskäytöstä avohoidossa tapahtunutta käyttöä on ollut peräti noin 98 000 DDD, eli 94 prosenttia ja laitoshoidossa tapahtunutta noin 6 000 DDD, eli siis vain kuusi prosenttia käytöstä. Vähiten vuonna 2011 paranneltua valmistetta on käytetty OYS ervan alueella, jossa sitä on käytetty avo- ja laitoshoidossa yhteensä noin 37 000 DDD. Siellä käyttö painottui selvästi avohoidon puolelle, ollen noin 29 000 DDD, eli 78 prosenttia. Näin laitoshoidossa on käytetty vain noin 8 000 DDD, eli 22 prosenttia.
Filgrastiimibiosimilaarit otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2009 ainoastaan TAYS ervan alueella, jossa ne otettiin käyttöön vain avohoidossa. Käyttöönotto oli kyseisenä vuonna kuitenkin lähinnä nimellistä, sillä se oli määrällisesti alle 20 DDD. Muut erityisvastuualueet ottivat filgrastiimibiosimilaarit käyttöön puolestaan vuonna 2010, jolloin biosimilaarivalmisteet otettiin käyttöön samanaikaisesti sekä avo- että laitoshoidossa (ks. kuvio 22). Käyttöönotto tapahtui erityisvastuualueilla vuonna 2010 pääasiallisesti laitoshoidossa, mutta HYKS erva oli tästä poikkeus ja siellä pääasiallinen käyttöönotto tapahtuikin avohoidossa.
KUVIO 22. Biosimilaarifilgrastiimien käyttöönotto Suomessa erikoissairaanhoidon vastuualueittain vuonna 2010.
Vuonna 2010 eniten filgrastiimibiosimilaareja otettiin käyttöön TAYS ervan alueella, jossa avo- ja laitoshoidossa käyttöä oli yhteensä noin 2 200 DDD. Pääasiallinen käyttö tapahtui laitoshoidossa, joka oli noin 1 800 DDD, eli noin 82 prosenttia. Avohoidossa tapahtunutta käyttöä oli noin 400 DDD, eli noin 18 prosenttia. Toiseksi eniten
0 500 1000 1500 2000 2500
HYKS KYS TAYS TYKS OYS
Määritelty vuorokausiannos, DDD
Erikoissairaanhoidon vastuualueittain vuonna 2010 Laitoshoito Avohoito Yhteensä
filgrastiimibiosimilaareja otettiin käyttöön ko. vuonna KYS ervan alueella, jossa käyttöä oli yhteensä noin 2 000 DDD, josta noin 1 800 DDD, eli noin 90 prosenttia, oli laitoshoidossa tapahtunutta ja noin 200 DDD, eli noin 10 prosenttia, avohoidossa tapahtunutta käyttöä. Vähiten filgrastiimibiosimilaareja otettiin puolestaan käyttöön OYS ervan alueella, jossa käyttöönotto jäi avo- ja laitoshoidossa yhteensä alle 40 DDD.
Filgrastiimibiosimilaareja käytettiin aineistossa eniten vuonna 2011, jolloin biosimilaarivalmisteita käytettiin Suomessa yhteensä noin 15 200 DDD. Laitoshoidossa tapahtunutta käyttöä tästä oli noin 11 000 DDD, eli noin 72 prosenttia, kun taas avohoidossa tapahtunutta käyttöä oli noin 4 000 DD, eli noin 38 prosenttia. Eniten filgrastiimibiosimilaareja on vuonna 2011 käytetty TAYS ervan alueella, jossa käyttö on ollut avo- ja laitoshoidossa yhteensä noin 3 700 DDD. TAYS ervan osuus Suomen kokonaiskäytöstä on ollut vuonna 2011 noin 24 prosenttia. Vähiten filgrastiimibiosimilaareja on käytetty vuonna 2011 KYS ervan alueella, jossa käyttöä on ollut noin 2 500 DDD eli noin 16 prosenttia Suomen kokonaiskäytöstä.
OYS ervan alueella filgrastiimibiosimilaarit otettiin erittäin maltillisesti käyttöön vuosina 2009 - 2011. Vuonna 2012 tapahtui kuitenkin käänne, kun muilla erikoissairaanhoidon vastuualueilla biosimilaarien käyttö väheni kyseisenä vuonna huomattavasti, niin OYS ervan alueella filgrastiimibiosimilaarien käyttö lähes kaksinkertaistui aikaisempaan vuoteen nähden. Vuonna 2013 siellä käytettiin filgrastiimibiosimilaarivalmisteita noin 5 700 DDD, josta laitoshoidossa tapahtunutta käyttöä oli noin 3 0000 DDD ja avohoidossa tapahtunutta käyttöä noin 2 700 DDD. Vastaavasti koko Suomen alueella filgrastiimibiosimilaareja käytettiin ko.vuonna avo- ja laitoshoidossa yhteensä noin 8 100 DDD. OYS ervan alueella käytettiin siis vuonna 2013 noin 70 prosenttia koko Suomen alueella käytetyistä filgrastiimibiosimilaareista. Vuonna 2014 filgrastiimibiosimilaareja ei puolestaan käytetty enää millään erikoissairaanhoidon vastuualueella.
8 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella epoetiini- ja filgrastiimibiosimilaarien käyttöönottoa ja käyttöä Suomessa sekä markkinoita, joille nämä biosimilaarivalmisteet saapuvat alkuperäisen lääkevalmisteen patenttisuojan umpeuduttua. Tutkielman tulosten tavoitteena ei ollut pyrkiä yleistettävyyteen, vaan tutkia käyttöönottoa ja käyttöä tapauskohtaisesti näiden lääkeaineiden osalta. Vaikka metodologisesti tutkielmassa poikettiin tutkimusmenetelmän osalta yleistettävyydestä, soveltui kuvaileva kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä aineiston tutkimiseen kuitenkin hyvin. Mikäli tuloksia olisi haluttu yleistää otoksesta perusjoukkoon, olisi aineiston otoskoon tullut olla huomattavasti nykyistä suurempi.
Biosimilaarit saapuvat markkinoille kilpailemaan käytöstä alkuperäisen lääkevalmisteen kanssa sen patenttisuojan umpeuduttua. Niiden markkinoille tulo ei ole kuitenkaan alkuperäisen lääkevalmisteen patenttisuojan haltijan kannalta mielekästä, koska se tarkoittaa alkuperäiselle lääkevalmisteelle kilpailua ja monopoliaseman menettämistä markkinoilla. Tässä tutkimuksessa tarkastelluilla lääkeaineilla alkuperäisen lääkevalmisteen patenttisuojan haltija suojautui markkina-asemansa menettämiseltä tuomalla markkinoille uuden, alkuperäisestä lääkevalmisteesta parannellun version, ennen alkuperäisen lääkevalmisteen patenttisuojan päättymistä.
Tuomalla parannellun version markkinoille ennen alkuperäisen lääkevalmisteen patenttisuojan päättymistä, pyrkii lääkevalmisteen patenttisuojan haltija tietoisesti siirtämään alkuperäisen lääkevalmisteen käyttäjät parannellun valmisteen käyttäjiksi.
Syynä tähän on parannellun version patenttisuoja, jonka avulla alkuperäisen lääkevalmisteen haltija saa markkinoilla jälleen monopoliaseman patenttisuojan ajaksi.
Parannellun valmisteen tarjotessa potilaille tavallisesti tehokkaampaa valmistetta sekä vähemmän annoskertoja, on selvää, että käyttö siirtyy näistä kahdesta patenttisuojan omaavasta lääkevalmisteesta tehokkaampaan, eli paranneltuun valmisteeseen.
Lähtökohtaisesti epoetiini- ja filgrastiimibiosimilaarit näyttäisivät siis saapuneen kilpailemaan hiipuville markkinoille, jossa alkuperäisen lääkevalmisteen käyttö siirtyy yhä enemmissä määrin parannellulle valmisteelle - pääasiallisen käytön ollessa jo
parannellulla valmisteella. Tästä syystä myös epoetiini- ja filgrastiimibiosimilaarien kilpailullinen aika näyttäisi jäävän markkinoilla varsin lyhyeksi ajanjaksoksi.
Epoetiini- ja filgrastiimibiosimilaarien käyttöönotto ja käyttö on ollut Suomessa vaatimatonta. Osasyinä siihen, miksi Suomessa niiden tarjoamaa potentiaalia lääkekustannusten hallinnassa ei ole hyödynnetty paremmin, on paitsi yhtenäisten linjausten, mutta myös kannustinjärjestelmän puuttuminen. Bocquet ja Paubelin (2015, 1071-1073) sekä Fuhrin ym. (2015, 64-71) tekemien tutkimusten mukaan merkittävimmät syyt siihen, miksi juuri Saksassa biosimilaarivalmisteita on otettu käyttöön selkeästi eniten Euroopassa, on hallituksen kannustus biosimilaarivalmisteiden käyttöön sekä kannustinjärjestelmä, joka ohjaa lääkäreitä valitsemaan tarkasti määrättävän lääkkeen. Suomessa uuden biologisen lääkevalmisteen käyttöönottoon ja käyttöön liittyvää päätöksentekoa tutkineiden Merikosken ja Enlundin (2016, 5) mukaan päätökset uuden biologisen lääkevalmisteen käytöstä tehdään organisaatioissa ja jokapäiväisessä potilastyössä, ilman yhtenäisiä linjauksia, jolloin päätöksenteossa voidaan päätyä erilaisiin lopputuloksiin riippuen yksilöstä, organisaatiosta ja paikallisista tekijöistä. Yhtenäisten linjausten puuttuminen näkyy tutkimusaineistossa epoetiini- ja filgrastiimibiosimilaarien käyttöönotossa ja käytössä erityisesti alueellisina eroina, jotka ovat huomattavia eri erikoissairaanhoidon vastuualueiden välillä.
Suomessa epoetiini- ja filgrastiimibiosimilaarien käyttöönotolle on ollut tyypillistä, että valmisteet on otettu ensin käyttöön laitoshoidossa ja vasta sen jälkeen laajemmin myös avohoidon puolella. Laajemman käyttöönoton myötä myös pääasiallinen käyttö on siirtynyt sekä epoetiini- että filgrastiimibiosimilaareilla laitoshoidosta avohoitoon. Tämä käytön siirtyminen oli odottamaton tulos tutkimuksessa, joka nostaa päällimmäiseksi kysymyksen; mistä käytön siirtyminen johtuu.
Biologisten lääkkeiden ollessa lähtökohtaisesti erittäin kalliita lääkkeitä, liittyvät tärkeimmät biosimilaareihin kohdistuvat odotukset siksi kustannusten laskuun biosimilaarien tuoman kilpailun ja edullisempien hintojen myötä. Vuonna 2017 lääkekorvausmenoista on tarkoitus toteuttaa 134 miljoonan euron lisäsäästö, joka vastaa noin kymmenen prosentin osuutta kaikista lääkekorvausmenoista. Näistä lääkekorvausmenoista neljännes eli 339,2 miljoonaa euroa muodostuu kahdestatoista erittäin kalliista lääkeaineesta (Kurko ja Koskinen 2016).
Sairaalat kilpailuttavat lääkehankintansa tavallisesti hankintarenkaittain kahden tai kolmen vuoden välein, minkä vuoksi lääkkeiden hankintahinnat ovat sairaaloille edullisempia kuin hankittaessa vastaava lääke avohoidon apteekista. Yhteiskunnalle koituvien kokonaiskustannusten kannalta on tärkeää, että lääkkeiden hankintaa ei siirretä kustannussyistä erikoissairaanhoidosta avohoitoon käytön tapahtuessa kuitenkin erikoissairaanhoidossa. Tämä kustannusten siirto voi näyttäytyä sairaalan ja sairaanhoitopiirin budjetissa edullisemmalta vaihtoehdolta, mutta todellisuudessa lisää niin potilaan kuin yhteiskunnankin kustannuksia, kun kilpailutetun hinnan tuoma etu menetetään ja erikoissairaanhoidossa tapahtuvan lääkkeen annon kustannukset pysyvät silti ennallaan.
On kuitenkin luonnollista, että jossain tapauksissa lääkkeen käyttö siirtyy erikoissairaanhoidosta avohoitoon. Näitä ovat muun muassa tilanteet, joissa lääke on mahdollista annostella ruiskun lisäksi esimerkiksi esitäytettynä kynänä.
Annosteluvaihtoehtona esitäytetty kynä on usein potilaan näkökulmasta helppokäyttöisempi, jolloin potilaalle syntyy mahdollisuus annostella ja huolehtia lääkityksestään itse. Tällöin on luontevaa, että lääkkeen käyttö tapahtuu avohoidossa.
Yhteiskunnalle koituvien kustannusten kannalta on merkityksellistä, mitä valmistetta hoitava lääkäri potilaalle määrää. Käytettävän valmisteen merkitys korostuu, mikäli kyseessä on pitkäaikaisesti – mahdollisesti jopa loppuelämän käytettävä, usein myös erittäin kallis, biologinen lääkevalmiste. Lääkärin osalta oikea kohta kustannustekijöiden miettimiselle on, kun potilaalle lähdetään ensimmäistä kertaa määräämään lääkettä sairauden tai vaivan hoitoon. Myöhemmin kannustinta toimivan valmisteen vaihtamiseen pelkästään yhteiskunnalle koituvien kustannussyiden vuoksi ei ole. Potilaan käyttämä valmiste on tullut potilaalle jo tutuksi ja potilas maksaa sen käytöstä vain omavastuuosuuden, joka on valmisteesta riippumatta kustannuksiltaan sama. Lääkärin kannalta taas toimiva valmiste sairauden hoitoon on löytynyt, eikä sitä ole mielekästä vaihtaa ilman perusteltua syytä.
Lääkehoitojen kustannusten hallinnan kannalta tärkeää on arvioida eri lääkehoitovaihtoehtojen hyödyt suhteessa niiden kustannuksiin. Alkuperäisten biologisten lääkevalmisteiden kanssa biosimilaarit ovat hoidollisesti samanarvoisia, mutta hinnaltaan edullisempia, jolloin kyse on siitä, haluaako yhteiskunta hyötyä
biosimilaarien edullisemmasta hinnasta. Mikäli edullisemmasta hinnasta halutaan hyötyä, on edellytyksenä, että biosimilaarit otetaan käyttöön. Parannellut valmisteet ovat taas hoidollisesti eriarvoisia kuin biosimilaarit, jolloin tarvitaan tietoa näiden hoitovaihtoehtojen kustannusvaikuttavuudesta, jotta pystytään valitsemaan lääkehoito, joka tuottaa mahdollisimman suuren terveyshyödyn yhteiskunnalle käytettävissä olevilla voimavaroilla.
Lähitulevaisuudessa on odotettavissa, että muun muassa adalimumabille, determininsuliinille ja pegfilgrastiimille on tulossa biosimilaarivalmisteet markkinoille.
Näistä lääkeaineista pelkästään adalimumabin kohdalla lääkekorvausmenot olivat vuonna 2015 yhteensä 54 miljoonaa euroa. Erittäin arvokkaissa lääkevalmisteissa biosimilaarien tarjoama 20 - 30 prosentin alkuperäistä lääkevalmistetta edullisempi hinta on merkittävä, sillä jo yhden lääkeaineen kohdalla säästöt lääkekorvauksissa voivat nousta useisiin miljooniin, mikäli biosimilaari otetaan käyttöön sen tullessa markkinoille.
Biosimilaareihin liittyvä säästöpotentiaali on noteerattu ja se on otettu myös osaksi Juha Sipilän hallituksen Lääkepolitiikka 2020 -ohjelmaa. Biosimilaarien vaihtokelpoisuudesta käydään tällä hetkellä maailmanlaajuista keskustelua, jossa biosimilaarien uskotaan tulevan vaihtokelpoisiksi alkuperäiselle lääkevalmisteelle vielä lähitulevaisuudessa, geneeristen lääkevalmisteiden tavoin (Anour 2014). Tällä hetkellä Suomen Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea on ottanut kantaa biosimilaarien vaihtokelpoisuuteen kirjaamalla niiden olevan vaihtokelpoisia terveydenhuollon ammattilaisen avulla ja valvonnassa (Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus Fimea).
Apteekissa tapahtuvaan lääkevaihtoon Suomen lääkeviranomainen ei ole ottanut kantaa, eivätkä biosimilaarit ole tällä hetkellä apteekissa vaihtokelpoisia alkuperäisen lääkevalmisteen kanssa.
Biosimilaarien tarinan ollessa vasta alussa, on mielenkiintoisia jatkotutkimuskohteita useita. Sairaaloiden lääkehankinnat ovat Suomessa julkista tietoa, mutta niistä julkaistua tietoa ei ole juuri yleisesti saatavilla. Biologisten lääkkeiden kohdalla olisi mielenkiintoista tutkia, miten paljon biologisten lääkevalmisteiden kilpailutetut hankintahinnat eroavat vastaavien avohoidossa käytettyjen lääkkeiden hinnoista ja onko eri hankintarenkaiden hankintahinnoissa sekä sopimuksissa eroja. Toinen mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi selvittää, liittyykö hankintahintojen
kilpailuttamiseen lääkeyritysten omia myynnillisiä strategioita. Mikäli kilpailuttamiseen puolestaan liittyy myynnillisiä strategioita, kiinnostavaa olisi tutkia, millaisia ne ovat ja erityisesti mitä ne tarkoittavat yhteiskunnalle koituvien kokonaiskustannusten kannalta.
LÄHTEET
Airola Kristiina & Kalliokoski Annikka 2014. Mitä biologiset lääkkeet ovat?
Saatavissa: http://sic.fimea.fi/2_2014/mita_biologiset_laakkeet_ovat (Luettu 8.1.2017).
Aitlahti Tiina 2008. Patentti- ja dokumentaatiosuoja lääkehoidon kehityksen turvaajina.
Teoksessa Saarinen Auni & Tamminen Nadia (toim.) Lääkkeet ja terveys 2008.
Lääketietokeskus Oy, Helsinki, 51-55.
Alanko Erkki 2008. Vaikuttava hoito on kustannustehokasta. Teoksessa Saarinen Auni
& Tamminen Nadia (toim.) Lääkkeet ja terveys 2008. Lääketietokeskus Oy, Helsinki, 7–8.
Anour Réne 2014. Biosimilars versus ’biobetters’ – a regulator’s perspective. Generics and Biosimilars Initiative Journal, 3(4): 166-167.
Asikainen Jaakko & Asikainen Jouni 2010. Lääkehuoltopalvelujen keskittäminen sairaala-apteekkiin. Etelä-Savon sairaanhoitopiirin julkaisuja 2010:48. Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Kuopio.
Bocquet Francois & Paubel Pascal 2015. A long war begins: biosimilars versus patented biologics. Journal of Medical Economics, 18(12): 1071-1073.
DeVries J.H., Gough S.C.L., Kiljanski J. & Heinemann L. 2015. Biosimilar insulins: a European perspective. Diabetes, Obesity and Metabolism, 17(5): 445–451.
Duodecim 2016. Terveysportti. Saatavissa:
http://www.terveysportti.fi.ezproxy.uef.fi:2048/terveysportti/laakkeet.koti (Luettu 19.8.2016).
Ekman Niklas & Kurki Pekka 2013. Biosimilaarit – lääkealan kuuma peruna 2013. Sic!
Lääketietoa Fimeasta, 1: 28-31.
European Commission 2013. What you need to know about biosimilar medicinal products. Consensus Information Paper 2013. European Commission.
European Medicines Agency 2011. Neulasta, pegfilgrastiimi. Saatavissa:
http://www.ema.europa.eu/docs/fi_FI/document_library/EPAR_-_Summary_for_the_public/human/000420/WC500025940.pdf (Luettu 19.9.2017).
European Medicines Agency 2012. Questions and answers on biosimilar medicines.
Saatavissa:
http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Medicine_QA/2009/12/WC 500020062.pdf (Luettu 8.1.2017).
Fuhr Joseph, Chandra Amitabh, Romley John, Shih Tiffany, May Suepattra &
Vanderpuye-Orgle Jacqueline 2015. Product naming, pricing, and market uptake of biosimilars. Generics and Biosimilars Initiative Journal, 4(2): 64-71.
Gorham Hazel 2016. The Value of Biobetters. Saatavissa:
https://prahs.com/resources/whitepapers/The_Value_of_Biobetters.pdf (Luettu 8.10.2017).
Hallitusohjelma 2015. Ratkaisujen Suomi, pääministeri Juha Sipilän hallituksen
Hallitusohjelma 2015. Ratkaisujen Suomi, pääministeri Juha Sipilän hallituksen