Eurooppalaistuminen oikeusjärjestyksen avautumisena

Artikkelissa 4 tarkastelin pohjoismaisen oikeuden kansainvälistymisen eri aspekteja; kansain-välistymisen tärkeimpinä ilmenemismuotoina käsittelin Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU-oikeuden vaikutuksia, mutta otin lyhyesti esille myös globalisoitumiseen liittyvien järjes-telmien kuten Maailman Kauppajärjestön (WTO) eräitä oikeudellisia aspekteja.

Lähtökohtanani oli Suomessa ja muissa Pohjoismaissa vielä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa vallinnut dualistinen idylli, jolle oli tunnusomaista kansainvälisen oikeuden kansallisten vai-kutusten määräytyminen dualistisen periaatteen, kansallisen oikeuden etusijan ja transformaa-tiovaatimuksen perusteella. Tuohon verrattuna nykyisin vallitsee kilpailevien

sektorimonis-91 Europeanisation of Public Law (s. 35 viite 6) toteaa, että Alankomaiden korkein oikeus (Hoge Raad) näyttää olevan ainoa jäsenvaltioiden ylin tuomioistuin, joka on sellaisenaan hyväksynyt EY-tuomioistuimen käsityksen EU-oikeuden autonomiasta ja sen riippumattomuudesta kansallisesta valtiosäännöstä.

92 Jääskinen 2001 b s. 617.

93 Ks. tästä myös Ojanen 2005 s. 1214–1215.

94 Myös korkeimman oikeuden perustelut asiassa KKO 2004:26, jossa se perustuslain 106 §:n nojalla jätti taval-lisen lain säännöksen soveltamatta, ilmentävät asian lopputuloksesta huolimatta mielestäni ideologista sitoutu-mista eduskunnan auktoriteettiin.

mien tilanne, jossa kotimaisen ja ulkomaisen välinen oikeudellinen raja on hämärtynyt ja eri oikeudellisten tasojen vuorovaikutus muodostunut aikaisempaa monimutkaisemmaksi.⁹⁵ Mainitsemani dualistinen idylli on eräs artikkelissa 1 a tarkastellun lainsäädäntö- ja lainsäätä-jäkeskeisen oikeusjärjestyksen ideaalin ilmenemismuodoista. Tässä ideaalissa lainsäädäntö tunnustetaan ainoaksi oikeuden ”syntylähteeksi” ja muiden oikeuslähteiden pätevyys johde-taan lainsäädännöstä tai perustellaan sillä. Kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisoikeudel-listen velvoitteiden kohdalla tämä on tarkoittanut sitä, että ne muuttuvat sitovaksi oikeudeksi vain osana kansallista voimaansaattamisaktia ja lainaavat siltä oikeusvaikutuksensa.

Artikkelissa käytetty käsite ”sektorimonismi” oli peräisin norjalaisesta doktriinista, missä sillä tarkoitetaan kansallista lainsäädäntösektoria tai oikeudenalaa, jossa lain säännöksen nojalla kansainväliset velvoitteet tulevat suoraan sovellettaviksi.⁹⁶ Artikkelissa käsitettä käytettiin vähemmän teknisessä merkityksessä viittaamaan siihen, että perinteisen dualismin merkitys pohjoismaisessa oikeudessa on pienentynyt, koska kansainväliset regiimit ovat tavallaan alka-neet elää omaa oikeudellista elämäänsä kansallisella tasolla. Samalla kansallisen lainsäätäjän mahdollisuudet kontrolloida kansallisen oikeusjärjestyksen ja ulkomaailman välistä rajapintaa ovat vähentyneet.

Esimerkkinä sektorimonismista on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö muodostunut oikeuslähteeksi, jonka kansalliset vaikutukset toteutuvat pitkälti lainsäätäjän sivuuttaen kansallisten tuomioistuinten käytännön kautta ja niiden omaksumien tulkinta-asenteiden mukaisina.⁹⁷ Toinen sektorimonismia ilmentävä järjestelmä, EU-oikeus, nostaa puolestaan esille esimerkiksi sen ongelman, että kansainvälisillä normistoilla voi olla kansal-lisella tasolla useita ja keskenään kilpailevia pätevyysperusteita. EU-oikeuden kautta tulee sovellettavaksi paitsi unionin omaa oikeutta, myös sen yleisinä periaatteina voimassa oleva Euroopan ihmisoikeussopimus sekä unionioikeudessa voimaan saatetut Maailman Kauppajär-jestön sopimusjärjestelmän osat. Viimeksi mainitun kohdalla EU-oikeus voi palauttaa sovel-tamisen perinteisen dualismin mukaiseksi, vaikka kansallisella pohjalla muukin tulkinta olisi ollut mahdollinen.⁹⁸ Kilpailevien sektorimonismien vallitessa perinteiset kansainvälisten vel-voitteiden kansallisia vaikutuksia koskevat säännöt ovat menettäneet sovellettavuuttaan ja korvautuneet monimutkaisilla ja vaikeasti sovellettavilla periaatteilla. Kilpailevien sektorimo-nismien tilanne kuvaa kansallisen oikeusjärjestyksen oikeuslähdepohjan avautumista kansain-välisille normistoille. Muodollisesta valtiosäännöstä luettava yksinkertaistava dualismi on käytännössä pikemminkin vain normatiivinen pääsääntö, josta on paljon poikkeuksia, kuin todellista oikeustilaa kuvaava periaate. Eurooppalaistumisen vaikutuksesta myös

materiaali-95 Jääskinen 2005 s. 520–521, 530–531.

96 Suomessa Scheinin on viitannut sektorimonismin käsitteeseen väitöskirjassaan. Ks. Scheinin s. 97.

97 Heikkilä (s. 74 viite 38) kertoo, että Islannissa korkein oikeus ottaa huomioon mm. Euroopan ihmisoikeus-tuomioistuimen päätökset, vaikka ne eivät ihmisoikeussopimuksen voimaansaattamislain mukaan ole oikeudelli-sesti sitovia.

98 Jääskinen 2005 s. 529–530.

nen valtiosääntö on jossain määrin alkanut ilmentää pluralismia, jossa voimassa oleva oikeus-järjestys ei samaistu lainsäädäntöön.

Artikkelin 3 johtopäätöksenä oli ajatus perustuslain 106 §:ssä tunnustetusta lakien perustus-lain mukaisuuden tutkimisvallasta Suomen oikeusjärjestyksen eurooppalaistumisen ”kysyttä-mänä hedel”kysyttä-mänä”. Perustuslain perusoikeusjärjestelmän tulkinta sidottiin perusoikeusuudis-tuksen yhteydessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen turvaamien vastaavien oikeuksien suo-jan tasoon. Tällöin kansalliset perusoikeussäännökset toimivat ideologisena aukkona, jonka kautta ihmisoikeussopimuksen sektorimonistinen vaikutus ulottuu Suomeen. Tätä tietä ihmis-oikeussopimuksen määräykset ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ovat saavutta-neet aseman, jossa suomalaiset tuomioistuimet pitävät mahdollisena viitata niihin suoraan, ei siis pelkästään kansallisten perusoikeuksien tulkintaa ohjaavana tekijänä. Kuten totesin artik-kelissa 4, nykyoloissa ei myöskään ole kuviteltavissa, että pohjoismainen tuomioistuin tekisi dualistiseen periaatteeseen nojautuen tietoisesti ihmisoikeussopimuksen kanssa ristiriidassa olevan ratkaisun.⁹⁹

Toinen esimerkki valtiosääntöisestä oikeusjärjestyksen avautumisesta on perustuslain 1 §:n 3 momenttiin otettu säännös Suomen osallistumisesta kansainväliseen yhteistyöhön eli Tuomas Ojasen sanoin kansainvälisyysperiaate.¹⁰⁰ Tuon perustuslain säännöksen tarkoituksena oli avartaa vanhan hallitusmuodon aikana sangen jäykäksi muodostunutta Suomen täysivaltai-suuden tulkintaa. Näin säännöstä on myös sovellettu perustuslakivaliokunnan käytännössä, minkä seurauksena kansainvälisiä velvoitteita on voitu aikaisempaa helpommin pitää Suomen täysivaltaisuuden kannalta ongelmattomina.

Tärkein Suomen oikeusjärjestystä eurooppalaistumiselle avaava tekijä on kuitenkin perustus-lakivaliokunnan pitäytyminen perinteiseen poikkeuslakien vaikutusta koskevaan aukkoteori-aan myös arvioitaessa EU:n toimivallan käyttöä sekä perussopimusmuutosten käsittelyjärjes-tystä. Liittymissopimuksen voimaansaattamisella tehty aukko Suomen valtiosääntöön kattaa siten unionin toimielinten toiminnan, sikäli kuin se pysyy EY-tuomioistuimen hyväksymissä rajoissa. Aukkoteoria tavallaan poistaa Suomen oikeusjärjestyksen vastustuskyvyn EU-oikeutta kohtaan, kun EU:lle siirtyneitä toimivaltoja ei voida arvioida esimerkiksi kansalli-seen perustuslakiin sisältyvän delegointisäännöksen tulkintana vaan pelkästään suhteessa asi-anomaiseen voimaansaatettuun EU:n primäärioikeudelliseen instrumenttiin. Aukkoteorian vuoksi esimerkiksi EU:n perustuslakisopimukseen sisällytetty perusoikeuskirja ei Suomen valtiosäännön kannalta koskenut perustuslakia, koska sen voimaansaattaminen ei olisi edellyt-tänyt poikkeamista perustuslaista.¹⁰¹

99 Jääskinen 2005 s. 523.

100 Ojanen 2004 s. 401–406.

101 Esitin perustuslakivaliokunnan asiantuntijana EU:n perustuslakisopimuksen käsittelyn yhteydessä, että valio-kunta käyttäisi tätä tilaisuutena siirtyä hieman materiaalisempaan käsittelyjärjestyksen arviointiin, jossa otettai-siin huomioon myös voimaansaatettavien EU:n perussopimusmuutosten konstitutionaalinen digniteetti.

Perustus-Suomen oikeusjärjestyksen eurooppalaistuminen on tarkoittanut sellaisten oikeuslähteiden voimaantuloa, joilta puuttuu käsitteellinen tai oikeussystemaattinen tuki kansallisessa oikeus-järjestyksessä tai sen taustalla olevassa syvärakenteessa. Tästä on käytännössä seurannut il-miö, jota Thomas Wilhelmsson on jo klassiseksi tulleella metaforalla kuvannut vieteriukko-ilmiöksi. EU-oikeus pomppaa soveltamistilanteessa kuin vieteriukko aiheuttaen yllätyksen oikeuden sisällön suhteen ja hämmennystä vakiintuneiden periaatteiden ja oikeuskäsitteiden sisällöstä.(Ks. jäljempänä 8.4) Tuore esimerkki vieteriukkoilmiöstä on EY-tuomioistuimen korkeimmalle hallinto-oikeudelle marraskuussa 2007 antama ennakkoratkaisu asiassa C-435/06. EY-tuomioistuimen mukaan lastensuojeluasia, joka jäsenvaltion oikeuden mukaan on luoteeltaan julkisoikeudellinen, voi unionioikeuden kannalta olla siviilioikeudellinen asia ja sellaisena kuulua yksityisoikeuden yhteistyössä hyväksytyn Bryssel II a-asetuksen sovelta-misalaan.¹⁰²

Vieteriukko-vertaus ei perustele joskus esitettyä näkemystä, että EU-oikeudella ei olisi syste-matiikkaa. Se kuitenkin osoittaa, että perustavimmanlaatuisetkin oikeussystemaattiset jaotte-lut kuten ero yksityisoikeuden ja julkisoikeuden välillä voivat EU-oikeudessa saada erilai-sen ja kansallisista oikeuksista eroavan tulkinnan. Kansallierilai-sen oikeuden eurooppalaistumierilai-sen näkökulmasta tämä edellyttää kykyä suhteuttaa kansallinen ja eurooppalainen käsitteistö toi-siinsa. Syvemmästä oikeusteoreettisesta näkökulmasta se herättää kysymyksen oikeudellisen käsitteenmuodostuksen ja systematisoinnin suhteesta oikeuskulttuuriin. Tarkoittaako EU-oikeuden laajentuminen oikeusjärjestyksen keskukseen kuuluville ydinalueille kuten siviili- ja rikosoikeuteen sitä, että myös näiden oikeudenalojen peruskäsitteet ovat kontingentteja ja sellaisina manipuloitavissa käytännön yhdentymisen tarpeiden mukaisesti? Toisesta näkö-kulmasta tämä kysymys liittyy siihen, voiko unionioikeuden kaltainen monikielinen ja moni-kulttuurinen oikeusjärjestys olla olemassa ilman, että hyväksytään loogis-analyyttisesta filo-sofiasta inspiraationsa saavan oikeusteorian näkemys oikeudellista käsitteistä sattumanvarai-sina ja valittavissa olevina ilmiöinä. Tämä kysymys on artikkelissa 7 ehdotetun analyyttisen oikeusteorian EU-oikeuteen soveltamisen taustalla.

lakivaliokunnan näkemyksen mukaan unionin perusoikeusulottuvuuden vahvistaminen ei vaikuttanut perustusla-kisopimuksen käsittelyjärjestykseen. Ks. PeVL 36/2006 vp s. 7/II ja PeVL 13/2008 vp s. 6/I.

102 Tuomio osoittaa toisaalta oikeuden eurooppalaistumiseen sisältyvän paradoksaalisuuden. EY-tuomioistuimen mukaan EU-oikeudessa käsitteen yksityisoikeus sisältö on riippumaton kansallisista oikeuksista. Sen mukaisesti päätös, joka on Ruotsin (ja Suomen) oikeuden mukaan julkisoikeudellinen hallintopäätös, voi olla EU-oikeuden kannalta yksityisoikeudellinen tuomio. Täten ratkaisu koskee kansallisen oikeusjärjestyksen ja oikeuskulttuurin kannalta kaikista keskeisimpiä kategorioita. Toisaalta asiassa kysymyksessä ollut oikeudellinen tilanne eli poh-joismaisen lastensuojelupäätöksen täytäntöönpano on lastensuojelua koskevassa hallintolainkäytössä marginaa-linen asia. Sitä koskevia hallintotuomioistuinten päätöksiä on kertynyt neljässä vuosikymmenessä vain jokunen.