Euroopan jälleenrakennusohjelma arvioitavana

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Yhdysvallat oli maailman johtava talousmahti, joka halusi vahvistaa asemaansa Euroopassa. Saksan tappio toisessa maailmansodassa, sekä Britannian ja Ranskan asemien hiipuminen johtivat valtatyhjiöön Euroopassa, jota Neuvostoliitto saattoi Yhdysvaltojen näkökulmasta pyrkiä täyttämään. Yhdysvaltojen talous- ja ulkopolitiikan yhdeksi tavoitteeksi tuli estää Neuvostoliiton vaikutusvallan leviäminen, sekä vahvistaa asemaansa Euroopan markkinoilla.⁸⁵ Yhdysvaltain ulkoministeri George C.

Marshall esitteli kesäkuussa 1947 Euroopan jälleenrakennusohjelman, joka tunnettiin yleisemmin nimellä Marshall-apu. Sen tarkoituksena oli Euroopan talouksien kunnostaminen lainoin ja suurin investoinnein. Vaikka sen päätarkoituksena oli Euroopan talouden elvyttäminen, on sen oheistavoitteita pohdittu sen julkaisusta lähtien. Marshall-apu linkittyi läheisesti Yhdysvaltain presidentin, Harry S. Trumanin muutamaa kuukautta aiemmin esittelemään Trumanin oppina tunnettuun doktriiniin, jonka tarkoituksena oli totalitarismin leviämisen estäminen demokraattisiin valtioihin. Marshall-avun oheistarkoituksena on eri historiantutkijoiden keskuudessa pidetty kommunismin leviämisen estämistä ja markkinatalouden vahvistamista apua vastaanottaneissa maissa. Samalla se integroi Länsi-Eurooppaa myös poliittisesti ja vahvisti vallalla olevaa yhteiskuntajärjestelmää.⁸⁶

Marshall-avun julkaisun jälkeen Neuvostoliitto oli täysin ymmällään ja aluksi sitä tarjottiinkin kaikille halukkaille valtiolle, myös Neuvostoliitolle. Euroopan jälleenrakennusohjelman julkistamisen jälkeen esimerkiksi Puola, joka oli halukas vastaanottamaan apua, kysyi neuvoa Moskovasta. Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatseslav Molotov vastasi, ettei hänellä ole varmuutta asiasta. Jugoslavia puolestaan oletti, että sen täytyy kieltäytyä avusta, mutta pyysi kuitenkin sille varmistusta Neuvostoliitosta. Tšekkoslovakia taas oletti, että sillä oli oikeasti

85 Gimbel 1976, 1–3, 26–28; Hogan 1988, 267–268.

86 Applebaum 2012, 219; Milward 1984, 56.

mahdollisuus valita ja hyväksyi ensin kutsun Marshall-apua käsittelevään Pariisin konferenssiin, mutta Stalinin käskystä vetäytyi siitä pois. Neuvostoliiton delegaatio saapui Pariisiin alustaviin neuvotteluihin 27. kesäkuuta ennen varsinaista konferenssia.

Neuvostoliitto vetäytyi kuitenkin varsinaisesta konferenssista, kun se koki tulleensa Yhdysvaltojen huijaamaksi ja kapitalististen maiden hyötyvän sen mukanaolosta enemmän kuin se itse. Todellisuudessa kuitenkin Ranska ja Britannia olivat toivoneet Neuvostoliiton osallistumista enemmän kuin Yhdysvallat.⁸⁷

Neuvostoliiton vastaus Trumanin ja Marshallin politiikalle oli Kominformin perustaminen syyskuussa 1947. Sen virallinen tarkoitus oli koota yhteen Itä-Euroopan maiden kommunistiset puolueet, mutta Neuvostoliitto käytti sitä oman blokkinsa luomiseen ja alisti nämä valtiot vaikutusvaltansa alle. Kominform hävitti Itä-Euroopan moninaisuuden ja siihen kuuluneissa maissa vallassa olevat kommunistiset puolueet tuhosivat kaikki sitä vastustavat liikkeet, joista osa oli vain kuviteltuja vihollisia. Fabian Societyn Neuvostoliittoa ja Itä-Eurooppaa käsittelevissä julkaisuissa Kominformia ei mainita.⁸⁸

Myös Fabian Societyssa pohdittiin Marshall-avun tarkoitusperiä ja sillä meni vuosi Euroopan jälleenrakennusohjelman esittelystä ennen kuin se julkaisi ensimmäisen, sitä tarkemmin käsittelevän pamfletin. Marshall-apu tuli varmasti yllätyksenä yhdistyksen jäsenille, joten Fabian Societylle tyypilliseen tapaan se rauhassa harkinnut ensimmäistä julkaistavaa kannanottoaan. Labour-puolueen ensimmäisen kauden parlamentaarikko ja Fabian Societyn International Bureaun neuvontakomitean jäsen, William Warbey pohtii pamfletissaan Can Britain Recover? – A Survey of Foreign Economic Policy Britannian talouden elpymistä, sekä Yhdysvaltain roolia maailmantaloudessa erityisesti Marshall-avun näkökulmasta.⁸⁹ Hän toteaa Euroopan jälleenrakennusohjelman olevan uusi ilmiö, joten siihen sisältyy myös talouteen liittymättömiä elementtejä, joista ehkä merkittävin on kommunismin vastustus, siitäkin huolimatta, että sitä tarjottiin myös kommunistisille maille. Alun perin keväällä 1948, Yhdysvaltain ulkoministeriö käytti Euroopan jälleenrakennusohjelmaa avoimesti aseena kommunismia vastaan Italiassa ja muissa Länsi-Euroopan maissa. Kommunismin torjumisen lisäksi Yhdysvalloilla on Marshall-avun suhteen myös taloudellisluontoisia motiiveja.

87 Applebaum 2012, 219; Krátký 1994, 9–21.

88 Applebaum 2012, 219–222, 25.

89 Warbey 1948, pamfletin sisäsivu.

Yhdysvallat uskoo, että Euroopan jälleenrakennusohjelman myötä vastaanottajamaat pitäisivät ovensa avoinna kaupankäynnille ja investoinneille, sekä amerikkalaisille yksityisyrityksille.⁹⁰

William Warbeyn mielestä suurimmat kysymykset Euroopan jälleenrakennusohjelmaan liittyen koskevat sen tulevaisuutta. Tuleeko se jäämään siihen pieneen rooliin, kuten se oli alun perin tarkoitettukin, vai tulisiko se kasvamaan koko maailman kattavaksi New Dealiksi?

Jälkimmäisessä tapauksessa se pitäisi Yhdysvaltain tuotannon jatkuvasti täystehossa ja ylijäämätuotteet jaettaisiin lahjoina ympäri maailman tai ainakin niihin maihin, jotka eivät vastusta Yhdysvaltain poliittisia ja taloudellisia pyrkimyksiä.⁹¹ Warbeyn pohdinnat Marshall-avun seurauksista ja poliittisista vaikutuksista kertovat epätietoudesta koko Euroopan jälleenrakennusohjelmaa kohtaan. Marshall-avun poliittisista tarkoituksista, kuten pyrkimyksistä kommunismin torjumiseen, on esimerkkinä Italian tilanne keväältä 1948.

Puheet koko maailman kattavasta New Dealista, jolla hän viittaa Yhdysvaltain entisen presidentin Franklin D. Rooseveltin talousuudistukseen, kuvastavat tätä epätietoisuutta.

Leonard Woolf piti Yhdysvaltojen talouspolitiikkaa osana maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jossa pyrkii vahvistamaan poliittista vaikutusvaltaansa suhteessa Neuvostoliittoon ja sen liittolaisiin. Hänen mielestään esimerkiksi presidentti Trumanin lainapolitiikka varsinkin Kreikalle ja Turkille oli osoitus maan tavoitteista pyrkiä hallitsemaan pienempiä Euroopan maita, sekä estämään niiden päätyminen Neuvostoliiton tai kommunistisen hallituksen vallan alle. Nämä Yhdysvaltojen politiikkaa myötäilevät valtiot tulevat lopulta myös päätymään Yhdysvaltojen puolelle sen ja Neuvostoliiton välisessä konfliktissa.⁹²

Woolf ja Warbey eivät ole ainoita, jotka uskoivat Yhdysvaltojen talouspolitiikan ja Euroopan jälleenrakennusohjelman sisältävän myös muita poliittisia tavoitteita. Fabian Societyn International Bureaun neuvonantajakomiteaan kuuluva T.E.M. McKitterickin mielestä toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltojen pyrkimyksenä oli ollut piirittää Neuvostoliitto ja sen liittolaiset sotilaallisesti ja pyrkiä saamaan poliittista ja taloudellista jalansijaa niiden

90 Warbey 1948, 13–14.

91 Warbey 1948, 15.

92 Woolf 1947, 12–13.

naapurimaissa.⁹³ McKitterick luultavasti pitää todennäköisenä, että Marshall-avulla toteutettu Neuvostoliiton vaikutusvallan leviämisen estäminen kiristäisi turvallisuuspoliittista tilannetta entisestään Euroopassa. Poliittisen vaikutusvallan kasvattamiseksi voidaan tulkita myös hänen väitteensä, Yhdysvaltojen ja Britannian pyrkimyksistä Unkarin ja Romanian hallitusten kaatamisesta, vaikka tätä väitettä hän ei perustelekaan tarkemmin.⁹⁴

Taloudellista vaikutusvaltaansa Yhdysvallat pyrki McKitterickin mukaan vahvistamaan asettamalla jokaisen kauppakumppaninsa Yhdysvalloista riippuvaiseen asemaan. Näin se kykenisi vaikuttamaan vastaanottajamaiden sisäisiin asioihin ja kehityssuunnitelmiin uhkaamalla katkaista raha- tai tavara-avustukset. Hänen mukaansa Yhdysvallat toimi näin esimerkiksi juuri ennen Italian vaaleja huhtikuussa 1948. Yhdysvaltojen poliittisista motiiveista kertoo McKitterickin mukaan myös se, ettei Yhdysvallat ollut halukas toimittamaan apua jo olemassa olevien kansainvälisten järjestöjen, kuten Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (ECE) kautta, johon kuuluvat kaikki itäisen Euroopan maat paitsi Albania. Yhdysvallat loi kuitenkin kokonaan uuden Euroopan jälleenrakennusohjelman, jota se pystyi yksin hallitsemaan. Euroopan jälleenrakennusohjelman luominen oli saanut kritiikkiä myös muilta Fabian Societyn jäseniltä. Yhdysvaltain toiminta oli hänen mielestään kaiken lisäksi ristiriidassa maan apulaisulkoministeri Dean Achesonin toivoman YK:n vahvistumisen kanssa. Hän arveli myös Yhdysvaltojen talouteen tukeutumisen ajavan Euroopan lamaan muutaman vuoden kuluessa, mutta tämä lama voitaisiin välttää luomalla läntisen ja itäisen Euroopan välille yhteinen, mahdollisimman omavarainen taloudellinen järjestelmä. Hän ei kuitenkaan esittele tarkempia syitä mahdolliseen lamaan ajautumiselle tai sille, miksi Euroopan oma talousjärjestelmä auttaisi laman välttämisessä. McKitterick kuitenkin muistuttaa, että vallitsevassa taloustilanteessa tietyt Yhdysvalloista saadut tuotteet ovat äärimmäisen hyödyllisiä, joten olosuhteiden pakosta Yhdysvaltojen kanssa on käytävä kauppaa, mutta toivottava ettei Britannia jää riippuvaiseksi sieltä saatavista tuotteista ja raaka-aineista.⁹⁵

McKitterickin mielestä Neuvostoliiton kieltäytyminen Marshall-avusta on yksi eniten spekulaatiota aiheuttaneista sodanjälkeisistä tapahtumista. Hänen mielestään ulkoministeri

93 McKitterick 1948, pamfletin sisäsivu.

94 McKitterick 1948, 21–22.

95 McKitterick 1948, 22, 36–37.

George C. Marshallin puhe Harvardin yliopistossa 5. kesäkuuta 1947 oli jatkumoa kahdelle aiemmalle Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa suuresti määrittävälle julistukselle. Ensimmäinen linjaus tapahtui 12. maaliskuuta, jolloin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman esitteli

”Trumanin oppinsa”, jonka tarkoituksena oli pitää Neuvostoliitto ja kommunismi kurissa sotilaallisella tuella Kreikalle ja Turkille. Toinen merkittävä linjaus oli apulaisulkoministeri Dean Achesonin Mississipissä toukokuun 8. pitämä puhe, joka kuitenkin jäi McKitterickin mielestä liian vähälle huomiolle Britanniassa. Achesonin puhe on Britanniassa jäänyt mahdollisesti vähäiselle huomiolle, jo sen takia, ettei apulaisulkoministerin näkemyksillä ole katsottu olevan riittävän suurta painoarvoa Yhdysvaltojen ulkopoliittisiin linjauksiin.

McKitterickin mukaan puheessaan Acheson paljasti Yhdysvaltain ulkopolitiikan pyrkivän, sekä säilyttämään markkina-asemansa, että vaikuttamaan apua vastaanottavien maiden sisäisiin asioihin. Hänen mielestään tämä puhe toimii linkkinä Trumanin ja Marshallin puheiden välillä vahvistaen Neuvostoliiton näkemykset, joiden mukaan Trumanin ja Marshallin puheet eivät olleet ristiriidassa keskenään.⁹⁶

McKitterick mielestä Yhdysvalloista saatavista tuotteista ja raaka-aineista johtuen Neuvostoliitto hyväksyi kutsun ensimmäiseen Pariisin konferenssiin, sillä sitä kiinnosti nähdä olisiko Marshallin ehdotuksesta saatavissa jotain konkreettista hyötyä vai toteutuisiko siellä vain Neuvostoliiton pahimmat pelot. Tarjouksen kuultuaan Neuvostoliitolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin vetäytyä ja hylätä kaikki ehdotukset. Tarjous ei McKitterickin mukaan ollut houkutteleva läheskään kaikille maille, sillä esimerkiksi Bulgaria oli jo aiemmin ratkaissut lähes kaikki kaupankäyntiin liittyvät ongelmansa lisäämällä kauppaa Neuvostoliiton kanssa. Jugoslavia puolestaan toivoi saavansa tarvikkeita suurissa määrin, mutta sen hallitus oli epäluuloinen Yhdysvaltojen todellisista tarkoitusperistä. Unkari ja Romania olivat ennen sotaa läheisesti linkittyneinä länteen, mutta sodan jälkeen kumpikin on päätynyt Neuvostoliiton talouspiiriin. Tšekkoslovakian ja Puolan tilanteet erosivat muista, sillä ne olivat suunnanneet kaupankäynnissä enemmän länteen kuin itään ja kummallakin oli pitkäkestoisia kauppasopimuksia länsimaiden kanssa. Sodan jälkeenkin molemmat olivat riippuvaisia lännen markkinoista ja sieltä saatavista tuotteista. Erityisesti näille kahdelle Marshall-avun tarjoamat houkutukset olivat suurempia kuin sen aiheuttamat haitat, mutta Neuvostoliiton painostuksesta kumpikin kieltäytyi tarjouksesta. Vaikka Neuvostoliitto ei McKitterickin mukaan kykene tarjoamaan Itä-Euroopan maille samanlaista avustusohjelmaa

96 McKitterick 1948, 20–21.

kuin Yhdysvallat, pystyy se silti tarjoamaan houkuttelevia vaihtoehtoja esimerkiksi vakaiden hintojen muodossa, sekä auttamalla suojautumaan kapitalistisen maailman lamakausilta.⁹⁷