Epäviralliset väylät eettisen vastuullisuuden käsittelyssä

Yhteisön yhteistä -diskurssissa korostetaan kollegoiden muodostaman yhteisön merkitystä eettisen vastuullisuuden käsittelyssä. Tämä ei tarkoita, etteikö myös johdolle annettaisi aktiivista roolia. Tämä diskurssi eroaa kuitenkin kolmesta muusta siinä, että eettinen vastuullisuus kehystetään kaikkien organisaation jäsenten asiaksi. Tätä näkökulmaa perustellaan esimerkiksi sillä, että koko or-ganisaatio tavoittelee yhteistä päämäärää, jonka saavuttamisessa jokaisella on roolinsa. Keskeistä tälle diskurssille on korostaa epävirallisia ympäristöjä aihe-piirin käsittelyn kenttänä, esimerkiksi kahvipöytä- ja käytäväkeskusteluja tai oman tiimin kesken käytyjä neuvotteluja. Syynä tähän voidaan pitää sitä, ettei diskurssissa johdolla tai esimiehillä ole niin suurta painoarvoa aiheen käsitte-lyssä. Keskustelu on ennemmin vapaamuotoista henkilöstökeskeistä puhetta, kuin johto edellä käytyä virallista keskustelua.

Kyllä se on esimies, luonnollisesti [joka on keskeinen henkilö vastuullisuuden aihe-piirin esillenostamisessa], mutta tietenkin myös ne työnopastajat ja koko se henkilö-kunta, et en mä osaa ketään laskea pois siitä, koska meillä on yks yhteinen tuotos, [meidän keskeinen dokumentti] ja siihen vaikuttaa kaikki tukitoiminnot ja oheistoi-minnot ja (asiantuntijan) tekeminen. (Heli, Julkisorganisaatio)

No siis kyllä [eettisistä aihepiireistä] varmaan epävirallisesti kahvitunnilla keskustel-laan niinkun kyllä siellä tulee keskustelua justiin. Mut sehän on sitten sellaista epävi-rallista sitten. Ja siellä kokee, että jos on jonkun kanssa luottamukselliset välit, niin siellä keskustellaan sitten. (Pirjo, Julkisorganisaatio)

No kyl, kyllä mä uskon, että keskustellaan [eettisistä aihepiireistä]. Ei ehkä niin, että nyt joku julistaa, että jotain puhumaan, vaan että ne tulee täs. Meillä on kuitenkin hyvin keskusteleva ja sitä kautta hyvinvoiva yksikkö tai ryhmä tai joukko tai otos tai mikä tahansa. Porukka on hyvä. Kyllä mun mielestä me keskustellaan. (Kari, Julki-sorganisaatio)

Kahvipöydissä käytävää keskustelua pidetään helpompana ja jollakin tavalla soveliaampana paikkana eettisille keskusteluille. Ehkä tämä liittyy luottamuk-sen ilmapiiriin, joka saavutetaan helpommin vapaamuotoisessa asetelmassa.

Toisaalta eettisen keskustelun rajautumista kahvipöytiin ei aina pidetä parhaa-na toimintatapaparhaa-na. Joskus puhetta syntyy vain kahvipöytäkeskusteluissa, mutta virallisissa yhteyksissä ollaan hiljaa. Esimerkiksi yksikön kokouksilla on tylsä maine, suhtautuminen tällaisiin tilanteisiin on ”pääsispä täältä pois”.

-- sit jos meillä on joku yksikön kokous, mitä meillä kyllä pidetään niin ei siellä kau-heeesti puhuta. Kahvipöydässä puhutaan paljon enempi. Niin en mä tiedä, että kun meillä on nyt kyllä otettu semmonen, et meillä on niinku perjantaiaamuisin yksikön aamukahvit, että ne jotka on paikalla, niin ne tulee. Ja ja. Siellä on kyllä jonkin verran keskustelua. On on se on kyllä totta. Mut sitten jos on joku oikein varsinainen yksi-kön kokous, niin siellä ei välttämättä niin kauheesti puhuta. Kaikki vaan aattelee, et taas siellä joku palaveri, pääsispä täältä pian pois. Mut sitten kun se on sellanen yksi-kön aamukahvin nimellä, niin se on eri juttu. Se ei oo palaveri. Kun kaikki menee vain juomaan kahvia ja yksikkö tarjoaa ne kahvit, ei tarvi ite maksaa, niin se on vä-hän niinku eri juttu. (Kaija, Julkisorganisaatio)

Ongelmatilanteissa yksilön ei tarvitse jäädä yksin pulmiensa kanssa. Myös esi-miehen tuki on toki keskeistä, mutta yhteisön yhteistä -diskurssissa ominaista on, että apua haetaan vertikaaliselta tasolta ja koko yhteisöltä. Ongelmista kes-kustellaan isommalla porukalla, jolta saadaan sitten neuvoja ja henkistä tukea.

Ongelmatilanteissa saatetaan kääntyä jopa ennen esimiestä jonkin kollegan puoleen. Tämä edellyttää voimakasta luottamuksen ilmapiiriä. Avoin keskuste-lukulttuuri koetaankin poikkeuksetta positiiviseksi asiaksi. Se, että keskustel-laan kaikesta, tulkitaan merkiksi siitä, että kyseessä on ”hyvin toimeen tuleva ryhmä”.

No ihan oman tiimin sisällä on [käsitelty eettisesti haasteellisia tai tärkeitä tilanteita]

kyllä, että jos on joku kinkkinen tilanne päällä, niin kyllä me siitä keskustellaan. Sit-ten. Ihan avoimesti uskaltaa mennä kysymään toiselta apua, neuvoa, mitä kannattais tehdä nytte. Et saa semmosta henkistä tukea muualta. (Pinja, Yritys B)

-- Niin kyllä sitä varmasti siinä ja silleen että jos tietää, että ketkä on hyvä jossain asi-assa, niin ne on sellaisia, joilta mennään apuja kysymään ja ne on semmoisia tieten-kin eri aloihin erikoistuneita, niin sitten aina tietää, että keneltä voi mennä kysymään tällaisesta asiasta ja kollegaltakin niin. (Tuuli, Julkisorganisaatio)

Me keskustellaan kaikesta. Et meil on hyvin niinku semmoset kahvitunnit, et meillä on työasioita, meillä on höpöhöpöasioita ja mun mielestä kaikkee maan ja taivaan vä-liltä. Et me ollaan oikeestaan semmonen aika hyvin keskenään toimeentuleva ryhmä.

(Pauliina, Julkisorganisaatio)

Myös hyvästä eettisestä toiminnasta palkitsemisessa yhteisöllä on keskeinen rooli. Palkitsemiseen ei ole virallista mallia, vaan palkitseminen saa muotoja, joissa yhteisön antama tunnustus on tärkeintä. Diskurssissa tunnustusta ja ke-huja saadaan työkavereilta esimiehen sijaan. Esimerkiksi työntekijä, jonka toi-mintaa pidetään eettisesti oikeana ja hyvänä saattaa saada arvostusta ja korkean statuksen, ja häntä esitetään vaikkapa työryhmiin edustamaan organisaatiota.

Tämä kertoo siitä, että hän nauttii yhteisön sisällä luottamusta.

Meillähän ei mitään sellasia erikseen palkitsemiskeinoja ole. -- semmosta henkilöä varmaan mielellään esitetään monenlaisiin työryhmiin, ja se voi olla niinku näkyä si-tä kautta, et sille annetaan enemmän niinkun niinkun painoarvoa, et se saa tuoda meidän näkemyksiä esille ihan valtakunnallisesti ja ja tota niin. Me toivotaan, et sel-lanen henkilö on niinku äänitorvena meille ja meillä. (Heli, Julkisorganisaatio) Ehkä sitten, jos tulee itse tai joku muu on toiminu [hyvin], niin sen palautteen voi saada vaikka toiselta työkaverilta, että toimittais aina hyvin tai just tälleen näin. Ja sitten siinä on just, että me toimitaan paljon kentällä, sä teet sen työkaverin kanssa aika paljon töitä, että tavallaan sit sitä kautta se ehkä enemminkin työkavereilta. (Ka-tariina, Julkisorganisaatio)

Yhteisön keskeisyyttä toimijana ja johdon jokseenkin vähäistä roolia kuvastaa se, että diskurssissa organisaation kaikki tasot osallistuvat innovointiin ja uu-sien hyvien toimintatapojen luomiseen. Esimerkkiotteessa työntekijä kertoo hy-vän viestinnän ohjeistuksesta, johon idea syntyi organisaation tekijäportaassa.

Vaikka työryhmä olikin esimiesvetoinen, koetaan tässä diskurssissa, että jokai-sen työllä on merkitystä. Ruohonjuuritasolla syntyneitä hyviä ideoita levitetään vertikaalisesti kollegoilta toisille, mutta ideat voivat nousta aina johtoportaa-seen asti. Tämä diskurssi tulee lähelle omalla vastuulla -diskurssia siinä, että yksilöllä nähdään olevan osaamista ja valtaa, mutta kun omalla vastuulla – diskurssissa tämä vallankäyttö rajautui omaan tekemiseen, nähdään yhteisön yhteistä diskurssissa, että yksilö voi toimillaan vaikuttaa koko yhteisön toimin-taan – jopa valtakunnallisesti.

-- Mä oon ite ollu viestintätyöryhmässä, ja siellä sitten käsiteltiin viestinnästä, sisäi-sestä viestinnästä ja tehtiin pelinsäännöt. -- Ja me tehtiin sitten niinkun oman yksikön viestinnän pelinsäännöt, et millä tavalla me viestitään -- ja sitten tosiaan henkilöstö-päällikkö [nimi] edelleen levitti ne työryhmän tulokset koko yksikköön -- Joo, et se oli niinkun tosi kiva. Ja tää poiki silloin sen idean myös, että mitä jos johtaja pitäis tämmöstä blogia, että viikottain informois ajankohtaisista asioista, ja sen ollu tosi ki-va, kun kuulee ylätasoltakin sitten missä mennään ja mitä meidän yksikössä on ajan-tasaista. (Siiri, Julkisorganisaatio)

-- me sitten todettiin omassa ryhmässä, että [erääseen työprosessiin] on hirveen pal-jon muistettavaa asiaa --. Ja tota sitten otettiin omassa ryhmässä johtajan [etunimi]

suostumuksella tällanen pieni projekti ja siinä sitten tota mietittiin näitä asioita, et mitä pitää huomioida ja tehtiin tämmönen muistilista. Ja ohje itse asiassa. Ja sitä sit-ten käytettiin omassa ryhmässä ja sitsit-ten -- esimies -- laittoi sen sitsit-ten eteenpäin muil-lekin, että voi hyödyntää ja omassa yksikössä ja nyt sitten, kun on tää organisaation [organisaation nimi] valtakunnallinen tähän perehdytykseen liittyvä, niin sen voi sit yhdistää siihen tavallaan. Että se oli niinkun, se lähti ihan niinkun meistä, meistä it-sestä, et tämmöstä tarvitaan. Sekin on tavallaan varmaan tällasta vastuullisuutta, tai ainakin olettaisin. (Siiri, Julkisorganisaatio)

-- se on vaan tämän ison talon ongelma, että täällä on niin monta byrokraattia ja siellä on sen vaikka tota niin tämä vastuullisuus on tämmönen esimieskunta laitettu ja sii-nä on se linjaorganisaatiot määritelty, mutta tota niin oon oppinu sillä lailla, että fir-man sisällä on muutakin vastuullisuutta kuin se linjaorganisaatio. Elikkä monasti to-ta niin paljon parempia ajatuksia tulee sieltä alemmalto-ta tekijäporukalto-ta, kun kysyy jotalin isolta päälliköltä. Siellä monasti tulee paljon fiksumpia ajatuksia, et. (Timo, Yritys B)