Lasten elvytyksen hoitolinjat elvytyksestä pidättäytymisen tai elvytyksen lopettamisen suhteen eivät poikkea aikuisten hoitolinjoista. Eettisiä yleisperiaatteita ovat elämän suojaaminen, hyvän
tekeminen, haitan välttäminen, oikeudenmukaisuus, arvokkuus ja rehellisyys. Päämääränä on terveyden edistäminen ja kärsimyksen lievittäminen. Hengenvaaran uhatessa jokaisella on oikeus saada asianmukaista apua. Toisaalta toivoton elvytys lisää potilaan kärsimystä ja sitä tulee siksi välttää. Perheenjäsenille tulee tiedottaa avoimesti ja empaattisesti kaikista lapsen
elvytystilanteeseen liittyvistä päätöksistä ja toimenpiteistä tai elvytystoimista pidättäytymisestä (Elvytys: Käypä hoito -suositus, 2016).
Elvyttämättä jättämistä on punnittava tarkoin. Päätöksen tekee potilaan hoitava kokenut lääkäri yhteistyössä muun hoitoon osallistuvan henkilökunnan kanssa. Elvytyksestä pidättäytymistä puoltaa, jos elvyttäjien turvallisuutta ei voida taata, jos potilaalla on ilmeinen nopeasti kuolemaan johtava vamma, jos potilaalla on terminaalivaiheen sairaus, jos potilas on ollut hukuksissa yli 30 minuuttia tai mikäli potilas ei riittävien taustatietojen perusteella hyödy elvytyksestä. Jos
havaittavissa on sekundaarisia kuoleman merkkejä kuten kuolonkankeus tai lautumia, ei tule elvyttää (Elvytys: Käypä hoito -suositus, 2016).
Tehdessä päätöstä aloitettujen elvytystoimien lopettamisesta tulee huomioida potilaan tilaan, sydänpysähdyksen luonteeseen, tavoittamis- ja defibrillointiviiveisiin, perussairauksiin,
sydänpysähdystä edeltävään toimintakykyyn ja alkurytmiin liittyvät ennusteelliset seikat. ASY-tai PEA- potilaan elvytystoimien lopettamista tulee harkita, jos terveydenhuoltohenkilökunnan suorittaman 20 minuutin elvytyksen aikana ei ilmaannu edes hetkellistä kammiovärinää tai spontaaniverenkierron palautumista, ellei kyseessä ole hoidettavissa oleva syy elottomuudelle tai hypotermia. Kammiovärinäpotilaan elvyttämisen lopettamista tulee harkita jos
terveydenhuoltohenkilökunnan suorittaman 40 minuutin elvytyksen aikana spontaaniverenkierto ei palaudu eikä elvyttäen kuljettamisen mahdollisuudet täyty.
Siirtoa elvyttäen sairaalaan tulee harkita, mikäli seuraavista seikoista yksikin täyttyy: mikäli ensihoito on todennut elottomuuden alun, spontaaniverenkierto palautuu edes hetkellisesti, ensirytminä on kammiovärinä tai kammiotakykardia tai elottomuuden syy on oletettavasti
korjattavissa, kuten esimerkiksi myrkytys, hypotermia tai sydänperäinen elottomuus. Siirtopäätös tulee tehdä mahdollisimman pian, suosituksena 10 minuutin kuluessa hoitoelvytyksen
aloittamisesta. Siirtopäätökseen vaikuttaa myös olosuhteet, kuten esimerkiksi etäisyys sairaalaan ja viive elvytyksen aloittamisessa (Elvytys: Käypä hoito -suositus, 2016).
3 MENETELMÄT 3.1. Yhteenveto
Projektityö toteutettiin kuvaamalla Taitostudialla kaksi videota lapsen elvytystilanteista. Elvyttäjiä näyttelevät vapaaehtoiset opiskelijat löytyivät vastikään lastentautien kurssin suorittaneiden kollegojen keskuudesta.
Kuvaamiseen käytettiin Taitostudian välineistöön kuuluva kameraa, ja kuvaan saatiin myös näkyviin simulaatiovälineistön monitorin näkymä. iMovie-ohjelmalla editoitiin videot lopulliseen muotoonsa.
3.2. Lupa-asiat
Videoilla näytteleville opiskelijoille annettiin edeltävästi tietoa kuvausprojektin tavoitteista ja videomateriaalin käytöstä. Opiskelijoilta pyydettiin ennen videointia kirjallinen suostumus kuvaamiseen ja videomateriaalin käyttöön opetusmateriaalina Henkilöiden nimet mainitaan videoiden lopussa ja he saavat halutessaan nähdä valmiin tuotoksen.
Opetusmateriaalia käytetään Moodle-oppimisalustan kautta.
Opetusvideoissa ei esiinny oikeita lapsipotilaita aiheen luonteen vuoksi. Todelliseen
elvytystilanteeseen sairaalaolosuhteissa on vaikea varautua etukäteen ja todellisen elvytystilanteen kuvaamiseen olisi lähes mahdotonta varautua. Kuvauslupia olisi hankala saada hätätilanteen keskellä. Kuvaaminen saattaisi olla ylimääräinen häiriötekijä henkilökunnan työskentelylle haastavassa lapsen hätätilanteessa. Lisäksi jokainen aito elvytystilanne on ainutlaatuinen, eikä jokaisella siihen osallistuvalla välttämättä ole viimeisintä tietoa lapsen elvytyksestä. Parasta opetusmateriaalia saadaan mitä luultavimmin aikaan silloin, kun tilanne on simuloitu ja elvytys tapahtuu harjoitellusti ja uusimpien ohjeiden mukaan. Oikean hätätilanteen kuvaamiseen ei voitaisi riittävällä tavalla valmistautua ja kuvatessa täytyisi varoa, ettei kuvaaminen häiritsisi elvyttävää henkilökuntaa. Tällaisessa tilanteessa kuvattu materiaali olisi luultavasti myös huonolaatuista ja opetustarkoituksen huomioon ottaen liian epäjohdonmukaista ja hankalasti seurattavaa.
Opetusvideossa elvytettiin ja kanyloitiin simulaationukkea, eikä työssä käsitelty potilastietoja.
Tämän vuoksi opinnäytetyöhön ei liittynyt kovinkaan paljon eettisiä kysymyksiä ja lupahakemuksia.
4 KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS
Kuvattavana oli neljä lääketieteen opiskelijaa, jotka näyttelivät terveyskeskuksen lääkäriä ja henkilökuntaa kahdessa erillisessä simuloidussa lapsen elvytystilanteessa.
Välineistön puolesta kuvausprojekti oli helppo toteuttaa, sillä simulaationukke ja -välineistö, sekä kamera ja tallennusmahdollisuudet mikrofoneineen ja elvytysvälineineen olivat Taitostudialla valmiina käytettäväksi. Näyttelijöille oli annettu etukäteen elvytystilanteiden käsikirjoitukset, joissa heille oli osoitettu roolit ja tehtävät elvytystilanteen aikana. Kuvatessa opinnäytetyön ohjaajana toimiva lastentautien erikoislääkäri oli paikalla ohjaamassa näyttelijöitä ja kuvausprosessia, sekä ohjelmoimassa simulaatiojärjestelmää. Myös Taitostudian opetuskoordinaattori oli mukana avustamassa välineistön käytössä ja nauhoituksessa.
Kuvaustilanteessa elvytyssimulaatio keskeytettiin tarvittaessa ja tarvittavat korjaukset tehtiin, jotta saavutettaisiin edustavat ja sisällöltään oikeaoppiset elvytyksen opetusvideot. Lopullisilla
opetusvideoilla nähtävät elvytystilanteet on koostettu useasta erillisestä videoleikkeestä.
Videoihin lisättiin editointivaiheessa selventäviä tekstiosioita. Videoiden aluksi kerrotaan lyhyesti esitiedot tilanteesta ja kuvitteellisesta elvytettävästä lapsipotilaasta. Videoiden lopuksi kerrataan tekstimuodossa tärkeimmät ydinasiat elvytystilanteesta.
Videoilla nähdään yhden kameran kuvaamaa laajakuvaa elvytyshuoneen tapahtumista. Reunassa näkyy myös monitorinäkymä, joka vastaa elvyttäjille tilanteessa näkyvää monitoria.
4.1 Septinen lapsi
Videolla näyttelee neljä lääketieteen opiskelijaa, joista kolme on terveysaseman lääkäreitä ja
hoitohenkilökuntaa ja yksi näyttelee videon lopuksi paikalle saapuvaa ensihoitajaa. Yksi elvyttäjistä toimii tilanteessa elvytystä johtavana lääkärinä. Ryhmän kommunikaatiossa elvytystilanteen johtaja osoittaa muille elvyttäjille tehtävät nimellä, ja elvyttäjät ilmoittavat johtajalle suoritettuaan
osoitetun tehtävän.
Videon aluksi esitellään tekstimuodossa kuvitteellinen potilastapaus, jossa terveysasemalle tuodaan 11 kuukauden ikäinen lapsi. Hänelle on noussut korkea kuume ja hän on nopeasti muuttunut
väsyneeksi. Aluksi todetaan, että lapsi hengittää, mutta yleisvointi on heikko ja syke palpoituu heikkona ja takykardisena. Aluksi kiinnitetään defibrillaattori, mitataan verenpaine ja hälytetään hätäkeskuksesta apua. Defibrillaattorin kiinnityksen jälkeen analysoidaan rytmi, joka on sinusrytmi ja pulssi palpoituu. Johtaja aloittaa hengityksen avustamisen elvytyspalkeella, joka on liitetty lisähappeen. Lämpörajojen tuntuessa polvitasossa avataan intraosseaaliyhteys tibiaan
intraosseaaliporalla ja aloitetaan Plasmalyte -nesteinfuusio 200 ml viidessä minuutissa intraosseaalisesti.
Kahden minuutin kuluttua monitorilla nähdään sähköistä aktivaatiota, mutta pulssi ei tunnu.
Todetaan PEA, eli sydämen pulssiton sähköinen aktivaatio ja aloitetaan elvytys viidellä
puhalluksella. Tämän jälkeen vuorotellaan 15 painallusta ja kahta puhallusta kahden minuutin ajan.
Painelufrekvenssi on videolla asianmukainen, noin 120/min. Potilaalle annetaan 0.1 mg/ml adrenaliinia 1 ml intraosseaalisesti. Kahden minuutin kuluttua edellisestä rytmin tarkastuksesta analysoidaan jälleen rytmi, joka on sinusrytmi ja pulssi palpoituu. Verenpaineet, happisaturaatio ja lämpörajat tarkastetaan. Lämpörajojen tuntuessa nilkoissa laitetaan toiseen kertaan 200 ml
Plasmalyte-nestettä tippumaan intraosseaalitilaan viiden minuutin kuluessa. Hypotensiivisten verenpaineiden nähdään korjautuvan monitorilla ja myös happisaturaatiot korjautuvat. Ambulanssi saapuu, ja ensihoitajalle annetaan raportti tilanteesta. Vielä kolmannen kerran laitetaan 200 ml Plasmalyte- nestettä intraosseaalisesti tippumaan ambulanssikuljetuksen ajaksi. Lääkärin kerrotaan lähtevän mukaan saattajaksi ambulanssimatkalle kohti sairaalaa ja lastentautien päivystystä.
Videolla ei aloiteta antibioottia, mutta videon lopuksi tekstimuodossa muistutetaan sepsiksen hoitoon kuuluvan myös varhainen antibiootin aloitus. Lopuksi kerrataan lapsen elvytyksen tärkeimmät ydinasiat.
Videon pituus on 7:44. Mielestäni video on onnistunut hyvin. Toiminta on asianmukaista ja myös ryhmätyö ja kommunikaatio elvyttäjien välillä on onnistunutta. Hieman häiritsevänä kuuluu taustalta monitorien hälytysääniä.
4.2 Hukuksiin joutunut lapsi
Septisen lapsen elvytysvideolla nähdyt neljä opiskelijaa näyttelevät seuraavalla videolla elvyttäjiä, terveyskeskuksen lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa. Esiinnyn itse lyhyesti videon lopussa
ensihoitajana.
Aluksi tekstimuodossa kerrotaan kaksivuotiaan lapsen joutuneen hukuksiin terveyskeskuksen läheiseen lampeen, josta hänet on tuotu terveyskeskuksen päivystykseen.
Todetaan, ettei lapsi hengitä ja aloitetaan viidellä puhalluksella painelu-puhalluselvytys, ja
hälytetään ambulanssi. Defibrillaattori kiinnitetään ja analysoidaan rytmi, joka on PEA eli sydämen pulssiton sähköinen aktivaatio. Painelu-puhalluselvytystä jatketaan ja intraosseaaliyhteys avataan intraosseaaliporalla, ja annetaan 0.1 mg/ml adrenaliinia 1,5 ml intraosseaalisesti. Hengitystie varmistetaan intuboimalla. Seuraavassa rytmin analysoinnissa todetaan jälleen PEA ja
paineluelvytystä jatketaan. Kahden minuutin kuluttua seuraavassa rytmintarkastuksessa todetaan kammiovärinä ja defibrilloidaan 70 J energialla. Seuraavassa rytmin analysoinnissa todetaan sinusrytmi. Verenpaineet ja happisaturaatio mitataan. Happisaturaation nähdään korjautuvan monitorilla. Ambulanssi saapuu paikalle ja johtaja antaa raportin tapahtuneesta. Lapsi peitellään lämmittävällä peitteellä ja lääkäri lähtee ambulanssiin mukaan saattajaksi matkalle lastentautien päivystykseen.
Videon lopuksi muistutetaan mittaamaan myös lämpötila hukuksiin joutuneelta. Lisäksi
informoidaan, että vaikka videolla hengitystie varmistettiin intuboimalla, lapsen intuboiminen ei ole helppoa ja vaatii riittävän koulutuksen. Vaihtoehdoiksi intubaatiolle kerrotaan larynxmaskin käyttö tai maskiventilaation jatkaminen. Tämänkin videon lopuksi on elvytyksen ydinasiat esitetty
tekstimuodossa.
Lopputuloksena on 9:58 pituinen video. Paineluelvytyksen tauot on hyvin minimoitu. Rytmin analysointien välillä on videon keskivaiheella paikoin kohtia, jolloin paineluelvytyksen lisäksi ei tapahdu muuta. Toivotaan, että katsojan mielenkiinto pysyy yllä myös näinä hetkinä.
Simulaationuken painelusta kuuluu paikoin vingahtavaa hälyääntä, joka saattaa häiritä katsojaa.
5 POHDINTA
5.1 Prosessin arviointi
Kokonaisuudessaan työprosessi sujui hyvin, mutta oli varsin pitkä. Aiheen sain keväällä 2016 ja työsuunnitelman tein myöhemmin samana keväänä. Videoimaan pääsin kuitenkin vasta keväällä 2019. Olin tuolloin vastikään itse suorittanut lastentautien kurssin, joten minun oli helppoa saada omasta pienryhmästäni videoille näyttelijät, joilla oli lapsen elvytyksen opetus tuoreessa muistissa.
Taitostudialla simulaatio- ja kuvaustekniikka toimi lopulta mallikkaasti ja myös itse kuvausprosessi eteni sujuvasti. Tilanteita ohjasi opinnäytetyön ohjaajani, joka on kokenut lastentautien
erikoislääkäri ja opettaja. Mikäli olisin ollut kuvaustilanteessa yksin ohjaamassa, kokemuksen puutteen vuoksi ei oikeaoppista opetusvideoita olisi välttämättä saatu aikaiseksi. Elvytystilanteessa monia asioita tapahtuu samanaikaisesti ja ennalta saadusta käsikirjoituksesta huolimatta voisi olla vaikea tunnistaa tapahtuneita virheitä elvytysprotokollassa.
Elvytysvideot editoin joulukuussa 2020. Videomateriaalista valikoitiin edustavat leikkeet, jotta elvytystilanteet etenisivät käsikirjoituksen mukaisesti. Tekstien sommittelu osoittautui jonkin verran haasteelliseksi, mutta editointikin sujui kokonaisuudessaan melko sujuvasti.
Kirjallisuuskatsauksen tein joulukuussa 2020 ja kirjallisen työn viimeistelin helmikuussa 2021.
Vastaavanlaisia lääketieteen syventävien opintojen opinnäytetöitä kannattaisi mielestäni tehdä jatkossakin eri aiheista ja oppiaineista, sillä niistä on hyötyä sekä oppiaineelle, projektin tekijälleettä opetusmateriaalin käyttöönsä saaville opiskelijoille. Vallitsevan pandemiatilanteen vuoksi
etäopetusta on aiempaa enemmän ja tästäkin syystä näkisin opetusvideomateriaalin tuottamisen erittäin hyödylliseksi.
5.2 Oppimateriaalin käyttö
Tuotettu videomateriaali soveltuu käytettäväksi lääketieteen perusopetuksessa lastentautien kurssilla käytännön harjoitusten yhteydessä ja itsenäiseen opiskeluun.
Videomateriaali ei kuitenkaan korvaa lapsen elvytyksen lähiopetusta, jossa opiskelijat itse pääsevät elvytyssimulaatiota harjoittelemaan. Mielestäni opetusvideot toimisivat parhaiten katsottuna
itsenäisen oppimisen tukena ennen elvytyksen lähiopetusta. Videoita kuvatessa ennalta käydystä
lähiopetuksesta ja edeltävästi luetusta käsikirjoituksesta huolimatta simulaatiotilanteet eivät aina edenneet optimaalisesti. Omatoiminen perehtyminen opetusvideoihin ennen lähiopetusta voisi helpottaa opiskelijoiden toimimista lähiopetuksen elvytyssimulaatiotilanteessa. Itse
lähiopetuksessakin opiskelijamäärät ja ajankäyttö huomioiden resurssit ovat rajalliset, eivätkä kaikki pääse toimimaan johtajana. Videoihin voi tarvittaessa perehtyä vielä kertaavana materiaalina opetuksen jälkeenkin.
6 LÄHTEET
Al Takroni AM, Parvathi CK, Mendis KB, Hassan S, Reddy I & Kudair HA. 1998. Selective tracheal suctioning to prevent meconium aspiration syndrome. International Journal of
Gynaecology and Obstetrics: The Official Organ of the International Federation of Gynaecology and Obstetrics 63(3), 259-263.
American Academy of Pediatrics, Committee on Fetus and Newborn & American College of Obstetricians and Gynecologists and Committee on Obstetric Practice. 2006. The apgar score.
Pediatrics 117(4), 1444-1447.
Atkinson E, Mikysa B, Conway JA, Parker M, Christian K, Deshpande J, Knilans TK, Smith J, Walker C, Stickney RE, Hampton DR & Hazinski MF. 2003. Specificity and sensitivity of automated external defibrillator rhythm analysis in infants and children. Annals of Emergency Medicine 42(2), 185-196.
Blevin AE, McDouall SF, Rechner JA, Saunders TA, Barber VS, Young JD & Mason DG. 2009. A comparison of the laryngeal mask airway with the facemask and oropharyngeal airway for manual ventilation by first responders in children. Anaesthesia 64(12), 1312-1316.
Brickman KR, Krupp K, Rega P, Alexander J & Guinness M. 1992. Typing and screening of blood from intraosseous access. Annals of Emergency Medicine 21(4), 414-417.
Cavallaro DL & Melker RJ. 1983. Comparison of two techniques for detecting cardiac activity in infants. Critical Care Medicine 11(3), 189-190.
Cecchin F, Jorgenson DB, Berul CI, Perry JC, Zimmerman AA, Duncan BW, Lupinetti FM, Snyder D, Lyster TD, Rosenthal GL, Cross B & Atkins DL. 2001. Is arrhythmia detection by automatic external defibrillator accurate for children?: Sensitivity and specificity of an automatic external defibrillator algorithm in 696 pediatric arrhythmias. Circulation 103(20), 2483-2488.
Conlon TW, Falkensammer CB, Hammond RS, Nadkarni VM, Berg RA & Topjian AA. 2015.
Association of left ventricular systolic function and vasopressor support with survival following pediatric out-of-hospital cardiac arrest. Pediatric Critical Care Medicine: A Journal of the Society of
Critical Care Medicine and the World Federation of Pediatric Intensive and Critical Care Societies 16(2), 146-154.
Dawson JA, Kamlin COF, Wong C, te Pas AB, Vento M, Cole TJ, Donath SM, Hooper SB, Davis PG & Morley CJ. 2010. Changes in heart rate in the first minutes after birth. Archives of Disease in Childhood. Fetal and Neonatal Edition 95(3), 177.
Dawson JA, Kamlin COF, Vento M, Wong C, Cole TJ, Donath SM, Davis PG & Morley CJ. 2010.
Defining the reference range for oxygen saturation for infants after birth. Pediatrics 125(6), 1340.
Dimich I, Singh PP, Adell A, Hendler M, Sonnenklar N & Jhaveri M. 1991. Evaluation of oxygen saturation monitoring by pulse oximetry in neonates in the delivery system. Canadian Journal of Anaesthesia = Journal Canadien D'Anesthesie 38(8), 985-988.
Donoghue AJ, Nadkarni V, Berg RA, Osmond MH, Wells G, Nesbitt L & Stiell IG. 2005. Out-of-hospital pediatric cardiac arrest: An epidemiologic review and assessment of current knowledge.
Annals of Emergency Medicine 46(6), 512-522.
Dudas RA, Colbert-Getz JM, Balighian E, Cooke D, Golden WC, Khan S, Stewart R & Barone M.
2014. Evaluation of a simulation-based pediatric clinical skills curriculum for medical students.
Simulation in Healthcare: Journal of the Society for Simulation in Healthcare 9(1), 21-32.
Dudley NC, Hansen KW, Furnival RA, Donaldson AE, Van Wagenen KL & Scaife ER. 2009. The effect of family presence on the efficiency of pediatric trauma resuscitations. Annals of Emergency Medicine 53(6), 777-784.e3.
Edwards AD, Brocklehurst P, Gunn AJ, Halliday H, Juszczak E, Levene M, Strohm B, Thoresen M, Whitelaw A & Azzopardi D. 2010. Neurological outcomes at 18 months of age after moderate hypothermia for perinatal hypoxic ischaemic encephalopathy: Synthesis and meta-analysis of trial data. BMJ (Clinical Research Ed.) 340c363.
Eich C, Roessler M, Nemeth M, Russo SG, Heuer JF & Timmermann A. 2009. Characteristics and outcome of prehospital paediatric tracheal intubation attended by anaesthesia-trained emergency physicians. Resuscitation 80(12), 1371-1377.
Elvytys. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen
Elvytysneuvoston, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Punaisen Ristin asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 16.02.2021). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Elvytys (vastasyntynyt). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Perinatologisen seuran Suomen Neonatologit -alajaoksen asettama työryhmä. Helsinki:
Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 16.02.2021). Saatavilla internetissä:
www.kaypahoito.fi
Engdahl J, Bång A, Karlson BW, Lindqvist J & Herlitz J. 2003. Characteristics and outcome among patients suffering from out of hospital cardiac arrest of non-cardiac aetiology. Resuscitation 57(1), 33-41.
Fiorito BA, Mirza F, Doran TM, Oberle AN, Cruz ECV, Wendtland CL & Abd-Allah SA. 2005.
Intraosseous access in the setting of pediatric critical care transport. Pediatric Critical Care
Medicine: A Journal of the Society of Critical Care Medicine and the World Federation of Pediatric Intensive and Critical Care Societies 6(1), 50-53.
Frascone RJ, Jensen J, Wewerka SS & Salzman JG. 2009. Use of the pediatric EZ-IO needle by emergency medical services providers. Pediatric Emergency Care 25(5), 329-332.
Gilliland MG & Luckenbach MW. 1993. Are retinal hemorrhages found after resuscitation attempts? A study of the eyes of 169 children. The American Journal of Forensic Medicine and Pathology 14(3), 187-192.
Grether JK & Nelson KB. 1997. Maternal infection and cerebral palsy in infants of normal birth weight. Jama 278(3), 207-211.
Gupta P, Tang X, Gall CM, Lauer C, Rice TB & Wetzel RC. 2014. Epidemiology and outcomes of in-hospital cardiac arrest in critically ill children across hospitals of varied center volume: A multi-center analysis. Resuscitation 85(11), 1473-1479.
Gupta V, Bhatia BD & Mishra OP. 1996. Meconium stained amniotic fluid: Antenatal, intrapartum and neonatal attributes. Indian Pediatrics 33(4), 293-297.
Hammarlund K, Nilsson GE, Oberg PA & Sedin G. 1980. Transepidermal water loss in newborn infants. V. evaporation from the skin and heat exchange during the first hours of life. Acta Paediatrica Scandinavica 69(3), 385-392.
Hammerman C & Kaplan M. 1998. Ischemia and reperfusion injury. the ultimate pathophysiologic paradox. Clinics in Perinatology 25(3), 757-777.
Harnett M, Kinirons B, Heffernan A, Motherway C & Casey W. 2000. Airway complications in infants: Comparison of laryngeal mask airway and the facemask-oral airway. Canadian Journal of Anaesthesia = Journal Canadien D'Anesthesie 47(4), 315-318.
Hildebrand CA, Hartmann AG, Arcinue EL, Gomez RJ & Bing RJ. 1988. Cardiac performance in pediatric near-drowning. Critical Care Medicine 16(4), 331-335.
Horton MA & Beamer C. 2008. Powered intraosseous insertion provides safe and effective vascular access for pediatric emergency patients. Pediatric Emergency Care 24(6), 347-350.
Hoskins SL, do Nascimento P, Lima RM, Espana-Tenorio JM & Kramer GC. 2012.
Pharmacokinetics of intraosseous and central venous drug delivery during cardiopulmonary resuscitation. Resuscitation 83(1), 107-112.
House JT, Schultetus RR & Gravenstein N. 1987. Continuous neonatal evaluation in the delivery room by pulse oximetry. Journal of Clinical Monitoring 3(2), 96-100.
Hurtubise L, Martin B, Gilliland A & Mahan J. 2013. To play or not to play: Leveraging video in medical education. Journal of Graduate Medical Education 5(1), 13-18.
International Liaison Committee on Resuscitation. 2015a. Chest Compression Depth. (Viitattu 16.02.2021) Saatavilla internetissä:
https://volunteer.heart.org/apps/pico/Pages/PublicComment.aspx?q=394.
International Liaison Committee on Resuscitation. 2015b. Chest Compression–Only CPR Versus Conventional. (Viitatattu 16.02.2021) Saatavilla internetissä:
https://volunteer.heart.org/apps/pico/Pages/PublicComment.aspx?q=414.
International Liaison Committee on Resuscitation. 2015c. Energy Doses for Defibrillation. (Viitattu 16.02.2021) Saatavilla internetissä:
(https://volunteer.heart.org/apps/pico/Pages/PublicComment.aspx?q=405.
International Liaison Committee on Resuscitation. 2015d. Post-ROSC PaO2 . (Viitattu 16.02.2021) Saatavilla internetissä: https://volunteer.heart.org/apps/pico/Pages/PublicComment.aspx?q=544.
International Liaison Committee on Resuscitation. 2015e. Post-ROSC Ventilation: PaCO2 Goals . (Viitattu 16.02.2021) Saatavilla internetissä:
https://volunteer.heart.org/apps/pico/Pages/PublicComment.aspx?q=815.
Jacobs SE, Berg M, Hunt R, Tarnow-Mordi WO, Inder TE & Davis PG. 2013. Cooling for
newborns with hypoxic ischaemic encephalopathy. The Cochrane Database of Systematic Reviews (1), CD003311.
Jang HW & Kim K. 2014. Use of online clinical videos for clinical skills training for medical students: Benefits and challenges. BMC Medical Education 1456.
Johnson K, Linnaus M & Notrica D. 2017. Airway foreign bodies in pediatric patients: Anatomic location of foreign body affects complications and outcomes. Pediatric Surgery International 33(1), 59-64.
Kamlin COF, Dawson JA, O'Donnell CPF, Morley CJ, Donath SM, Sekhon J & Davis PG. 2008.
Accuracy of pulse oximetry measurement of heart rate of newborn infants in the delivery room. The Journal of Pediatrics 152(6), 756-760.
Kamlin COF, O'Donnell CPF, Davis PG & Morley CJ. 2006. Oxygen saturation in healthy infants immediately after birth. The Journal of Pediatrics 148(5), 585-589.
Kamlin COF, O'Donnell CPF, Everest NJ, Davis PG & Morley CJ. 2006. Accuracy of clinical assessment of infant heart rate in the delivery room. Resuscitation 71(3), 319-321.
Katheria A, Rich W & Finer N. 2012. Electrocardiogram provides a continuous heart rate faster than oximetry during neonatal resuscitation. Pediatrics 130(5), 1177.
Kattwinkel J, Perlman JM, Aziz K, Colby C, Fairchild K, Gallagher J, Hazinski MF, Halamek LP, Kumar P, Little G, McGowan JE, Nightengale B, Ramirez MM, Ringer S, Simon WM, Weiner GM, Wyckoff M & Zaichkin J. 2010. Neonatal resuscitation: 2010 american heart association guidelines for cardiopulmonary resuscitation and emergency cardiovascular care. Pediatrics 126(5), 1400.
Kerber RE, Martins JB, Kelly KJ, Ferguson DW, Kouba C, Jensen SR, Newman B, Parke JD, Kieso R & Melton J. 1984. Self-adhesive preapplied electrode pads for defibrillation and cardioversion. Journal of the American College of Cardiology 3(3), 815-820.
Kitamura T, Iwami T, Kawamura T, Nagao K, Tanaka H, Nadkarni VM, Berg RA & Hiraide A.
2010. Conventional and chest-compression-only cardiopulmonary resuscitation by bystanders for children who have out-of-hospital cardiac arrests: A prospective, nationwide, population-based cohort study. Lancet (London, England) 375(9723), 1347-1354.
Kleinman ME, Oh W & Stonestreet BS. 1999. Comparison of intravenous and endotracheal epinephrine during cardiopulmonary resuscitation in newborn piglets. Critical Care Medicine 27(12), 2748-2754.
Kuisma M, Suominen P & Korpela R. 1995. Paediatric out-of-hospital cardiac arrests--epidemiology and outcome. Resuscitation 30(2), 141-150.
Kurola J. 2018. Luunsisäinen (intraosseaalinen) nestereitti . Duodecim, Akuuttihoito-opas. Julkaistu 23.5.2018. (Viitattu 16.02.2021) Saatavilla internetissä: www.terveysportti.fi
Lee ACC, Cousens S, Wall SN, Niermeyer S, Darmstadt GL, Carlo WA, Keenan WJ, Bhutta ZA, Gill C & Lawn JE. 2011. Neonatal resuscitation and immediate newborn assessment and
stimulation for the prevention of neonatal deaths: A systematic review, meta-analysis and delphi estimation of mortality effect. BMC Public Health 11 Suppl 3S12.
Lehmann R, Seitz A, Bosse HM, Lutz T & Huwendiek S. 2016. Student perceptions of a video-based blended learning approach for improving pediatric physical examination skills. Annals of Anatomy = Anatomischer Anzeiger: Official Organ of the Anatomische Gesellschaft 208179-182.
Malon M, Cortes D, Andersen J, Jensen MAB, Mortensen HB, Nygaard U, Poulsen A, Sørensen JL
& Greisen G. 2014. Implementing video cases in clinical paediatric teaching increases medical students' self-assessed confidence. Danish Medical Journal 61(4), A4805.
Malon M, Cortes D & Greisen GO. 2014. Medical students' assessment of pediatric patients - teaching and evaluation using video cases. BMC Medical Education 14241.
Malon M, Cortes D & Greisen GO. 2014. Medical students' assessment of pediatric patients - teaching and evaluation using video cases. BMC Medical Education 14241.