Eliön affektit

Affektit ovat Spinozan mukaan ihmisen kehon tiloja. Affektit syntyvät kun ihmisessä tai ihmisen ulkopuolella esiintyy syy, joka muuttaa kehon tilaa. Spinoza määrittelee affektin seuraavasti:

31 Pietarinen 1994, 39.

32 Enqvist 1998, 29.

“Affektilla ymmärrän ruumiin tiloja, jotka lisäävät tai vähentävät, auttavat tai estävät ruumiin omaa toimintakykyä, ja samaten näiden tilojen ideoita.” (E III Määr 3)

Affektit herättää jokin vaikuttava syy, joka voi Spinozan mukaan olla adekvaatti tai epäadekvaatti. Adekvaatin syyn ihmisen tajunta kykenee kirkkaasti havaitsemaan.

Tulkitsen tätä niin, että ihmisen tajunta ymmärtää adekvaatin syyn aiheuttaman affektin liittyvän tähän syyhyn. Epäadekvaatin syyn aiheuttaman affektin syytä ihminen ei tiedosta. Ihminen voi itse olla affektin adekvaattina syynä, jolloin Spinoza puhuu aktiosta. Mikäli affekti aiheutuu muuten, kuin tajunnan adekvaatista ideasta Spinoza puhuu passiosta. Tulkitsen tätä siten, että nimenomaan ihmisen tajunta on aktion syy, koska Spinoza luokittelee monet kehon sisäisistä tarpeista syntyvät affektit passioiksi.

Spinoza puhuu affekteista enimmäkseen ihmisen näkökulmasta, vaikka toteaakin, että affektit ohjaavat myös eläinten käytöstä. Nykypsykologia käyttää tyypillisesti termiä emootio tai tunne viittatessaan samaan ilmiöön. Vertailuna aikamme uskonnonfilosofiaan tutkin Petri Järveläisen teoksessaan ​A Study on Religious Emotions ​esittämää käsitystä emootioiden luonteesta. Järveläinen kannattaa komponenttiteoriaa, jonka mukaan ihmisen emootio koostuu kahdesta tekijästä.

Ensimmäinen on ulkoisen objektin herättämä affektiivinen komponentti. Toinen on affektin merkitys ihmiselle, joka muodostuu affektista tehdyn tulkinnan perusteella.

Tulkintaan vaikuttaa ärsykkeen lisäksi ihmiseen kognitiiviseen systeemiin tallentunut informaatio. Tästä seuraa esimerkiksi se, että ihminen oppii tuntemaan pelkoa ³³ asioista, jotka ovat satuttaneet häntä menneisyydessä. Komponenttiteorian mukaan Ihmisen emootiot noudattavat kausaalista mallia, jossa ihmisen toiveesta seuraa joko pettymys tai tyydytys. Tämä vastaa nähdäkseni Spinozan näkemystä emootioiden kausaalista luonteesta sekä yhteydestä kognitioon:

“Kaikki affektit viittaavat haluun, iloon tai suruun...” (E III P 59 Tod)

33 Järveläinen 2000, 43-44

“Jos ihmisruumiiseen on samanaikaisesti vaikuttanut kaksi affektia niin jommankumman myöhemmin vaikuttaessa tajuntaan vaikuttaa toinenkin.” (E III P 14)

Affektiin näyttää liittyvän jonkinlainen kehollinen muutos ja toisaalta tajunnan piirissä tapahtuva analyysi muutoksesta. Järveläinen määrittelee termin​ bodily affect

kuvaamaan fysiologista komponenttia: “To have an affect is to be affected by something​.³⁴” Affektiin liittyvän tiedostetun komponentin hän määrittelee ​tunteeksi (​feeling​). Järveläinen toteaa että, myös filosofit ja neurotieteilijät ovat tyypillisesti yhtä mieltä siitä, että ihmisen tunteet pohjautuvat fysiologisiin muutoksiin. Tunne voidaan nykyajan instrumenteilla havaita materian olomuodossa. Tämä vastaa

Spinozan ajatusta affektien luonteesta. Katson että Järveläisen tekemä terminologian jaottelu on perusteltavissa. Tarkennan Spinozan käyttämien käsitteiden määrittelyä siten, että käytän jatkossa termiä ​affekti ​kuvaamaan käsitettä bodily affect tai

fysiologinen tila. Komponenttiteorian kuvaamaa käsitystä ihmisen affektin luonteesta kuvaan termillä ​emootio​. Emootio sisältää siis sekä affektuaalisen että kognitiivisen komponentin. Kun tajunta tiedostaa kehon emootion, siitä muodostuu tajuntaan idea.

Emootion idean määrittelen edelleen ​tunteeksi​. Spinozan termein voidaan vielä sanoa, että emootion idea voi olla epäadekvaatti tai adekvaatti. Näin tunteen ja emootion rajanveto muodostuu hämäräksi, mikä onkin Spinozan mukaan ongelma ihmisen hyvän elämän kannalta. Ihmisen tajunta ei tiedosta kaikkia kehon emootioita selkeästi, jolloin tajunta ei aina ymmärrä mitä ihminen tekee. Mikäli tajunta tiedostaa selvästi emootion ja pystyy muodostamaan siitä adekvaatin idean, Spinoza puhuu aktiosta. Hän määrittelee tajunnan merkitystä tunteille puhuessaan halun ja pyyteen erosta:

“Halu voidaan määritellä pyyteeksi, johon liittyy tietoisuus siitä…” (E3 P 9 Huom)

“Sillä olkoon ihminen tietoinen pyyteestään tai ei, pyyde pysyy kuitenkin yhtenä ja saman.” (E III Määr 1 Selitys)

34 Järveläinen 2000, 14.

Aikamme psykologian näkökulmasta ihmisen käytöstä voidaan kuvata termeillä regulatory behaviour ​^ja​ goal-directed behavior​. Viittaan näihin termeihin tässä vain ³⁵ tarkastellakseni Spinozan psykologian yhtäläisyyksiä aikamme psykologiaan.

Tutkin käsitteiden merkitystä esimerkillä nälkäisestä ihmisestä.

Nälkä alkaa siitä, kun kehon energiamäärä laskee. Alhainen verensokeri on nälän affekti, joka tarkoittaa kehon pyydettä energiatäydennykseen. Vaikka ihminen olisi aivokuollut ja vailla kykyä havainnoida, pyyde lisäenergiasta esiintyy ihmisen kehossa. Passion synty kehossa ei siis välttämättä edellytä kehon ulkopuolisen objektin tai tajunnan vaikutusta. Terveen ihmisen kognitio käsittelee affektin emootioksi (passio), joka kehottaa hankkimaan ravintoa (regulatory behavior).

Tajunta tulkitsee emootion edelleen näläntunteeksi, jolloin siitä syntyy Spinozan termein halu (aktio). Halu aiheuttaa pyrkimyksen hankkia ravintoa

(goal-directed-behavior). Ihmisen pyrkimys syödä saa ihmisen suorittamaan

oppimansa käytösmallin, jossa ihminen menee jääkaapille. Mikäli jääkaapista löytyy makkaraa, ihminen kokee iloa. Mikäli jääkaappi osoittautuu tyhjäksi, ihminen kokee surua.

Koska ihminen koostuu soluista, voidaan ihmisen affekti nähdäkseni redusoida solujen affekteiksi. Ihmisen tajunnan tiedostama tunne muodostuu ihmisen solujen affekteista. Määrittelen näin ollen yksittäistä solua ohjaavan systeemin affektiksi.

Yksittäiseen soluun ei liity tajuntaa, joten solun kohdalla ei voida puhua tunteista.

Solun passio on nähdäkseni affekti, joka viittaa solun tilan muutokseen solukalvon ulkoisen syyn vaikuttamana. Aktio on puolestaan affekti, joka liikuttaa solua sen conatuksen määräämällä tavalla. Aikamme termein voidaan puhua solun

fysiologisesta tilasta , joka muuttuu suhteessa solun sisäisiin prosesseihin ja ulkoa ³⁶ aistien kautta tulleisiin ärsykkeisiin. Katson solun aistivan ympäristöään, kun se reagoi ympäristönsä ärsykkeisiin. Ihmisen aistit koostuvat reseptorisoluista, jotka reagoivat ympäristön ärsykkeisiin siten, että solujen tila muuttuu. Tällöin Spinoza sanoo ympäristön vaikuttavan kehoon. Aistitapahtumassa ihmisen yksittäiseen

35 Eysenck 1998, 26.

36 Järveläinen 2000, 16.

soluun vaikuttaa passio, josta muodostuu ihmisen passio, kun reseptorisolut viestivät affektejaan ihmisen muille soluille, jolloin niidenkin tila muuttuu. Tällä tavalla ihmisen tajunnan käsittelemä aistimus muodostuu kehon yksittäisten solujen affekteista.

Huomautan siis, että aistiminen ei affektitasolla ole ihmisen ominaisuus vaan solun ominaisuus. Ihmisen ruumiin affektit muodostuvat solujen affekteista. Tämän vuoksi katson, etteivät ihmisen ruumiin affektit kategorisesti eroa muiden eliöiden

affekteista. Vasta tietoisen tulkinnan tasolla voidaan puhua ihmiselle tyypillisestä tunne-elämästä.

Pyrkimys eli conatus on Spinozan yleiskäsite eliötä ajavalle voimalle. Conatus aiheuttaa aktioita, jotka ajavat eliötä toimimaan luontonsa mukaisesti. Affektit joiden syy on eliön ulkopuolella rajoittavat eliön pyrkimystä eli rajaavat sen vapautta.

Jokaisen eliön keskeinen pyrkimys on Spinozan mukaan pyrkimys säilyä olemassa.

Tämä on eettisesti hyvää ja oikeastaan muulla tapaa ei hyvää voi edes määritellä.

Tämä on Spinozan keskeinen vastaus kysymykseen hyvän ja pahan luonteesta.

Hyvä elämä on vapautta toteuttaa itseään ja pahaa on kaikki mikä rajoittaa pyrkimystä. Vapaa olio toimii välttämättä pyrkimyksensä mukaisesti ilman, että mikään ulkoinen määrää sitä:

“Pyrkimys, jolla jokainen olio pyrkii säilymään olemisessaan, ei ole mitään muuta kuin olion itsensä aktuaalista olemista.” (E III P 7)

“Sanon vapaaksi sellaista olentoa, joka on olemassa vain oman luonteensa välttämättömyydestä ja määräytyy toimintaan yksinomaan itsestään käsin;

välttämättömäksi tai pikemminkin pakonalaiseksi taas sitä, jota jokin toinen määrää olemassaoloon ja toimintaan tietyllä ja määrätyllä tavalla. ” (E I Määr 7)

Spinoza antaa emootioille negatiivisia merkityksiä mikäli katsoo niiden estävän ihmisen pyrkimystä. Tunteiden kahlitseman ihmisen omat tuntemukset estävät ihmistä tekemästä sitä mikä ihmisen omasta luonnosta seuraa.

Spinoza viittaa ​vietteihin ​kuvatessaan järjettömän eläimen toimintaa. Hän myöntää, että ihmisellä esiintyy samat vietit, mutta hyvän elämän kannalta on oleellista

keskittyä emootioihin “...jotka viittaavat ihmiseen sikäli, kun hän toimii.”​​(E III P 57 Huom) Tulkitsen Spinozan viittaavan vietillä käsitteeseen, jonka määrittelin aiemmin affektiksi. Ihmisen toimintaan viittaavat affektit Spinoza näyttää käsittävän enemmän järkeen liittyvinä aktioina. Vietit ohjaavat ihmistä orjuuteen, joka on Spinozalle hyvän elämän vastakohta:

“Kutsun orjuudeksi ihmisten kyvyttömyyttä lieventää ja hillitä affekteja: sillä affekteille altis ihminen ei ole omassa vallassaan vaan sattuman alainen.” (E IV Esipuhe)

“Näemme helposti miten ihminen, jota ohjaa affekti tai luulo, eroaa ihmisestä, jota ohjaa järki. … Niinpä sanon edellistä orjaksi mutta jälkimmäistä vapaaksi.”

(E IV P 66 Seur)

Ihmisen affekteihin liittyy siis jotain negatiivista, jonka takia niiden kontrollointiin tarvitaan järkeä. Tämä vaikuttaa ristiriitaiselta suhteessa Spinozan näkemykseen luonnosta:

“Luonnossa ei tapahdu mitään, jota voitaisiin pitää sen puutteellisuudesta johtuvana.” (E III Esipuhe)

Affektit jotka ovat ristiriidassa Spinozan käsitykseen järjellisestä toiminnasta ovat pahoja ja niitä hän pystyy osoittamaan yllättävän paljon , kun otetaan huomioon, että ³⁷ affektit ovat olion pyrkimystä olemisensa säilyttämiseen eikä luonnossa esiinny

mitään puutteellista. Spinoza näyttää liittävän affektit jollain tapaa inhimilliseen olemiseen, koska ajattelu on Jumalan attribuutti (E 2 P 1), mutta affektit eivät vaikuta Jumalaan (E 5 P 17). Toisaalta hän sanoo, että ymmärrys ja emootiot kuuluvat kuitenkin Jumalaan siten, että ne voidaan lukea luodun luonnon piiriin:

“Kaikki mikä on, on Jumalassa, eikä mitään voi olla eikä käsittää ilman Jumalaa.” (E I P 15)

“Aktuaalinen ymmärrys, oli se äärellinen tai ääretön, samoin kuin myös tahto, halu, rakkaus jne., tulee lukea luodun ei luovan luonnon piiriin.” (E I P 31)

37 Oittinen 1994, 237-252

Ilmeisesti Spinoza kieltää emootioiden vaikutuksen Jumalaan, koska katsoo

emootioiden aiheutuvan siirtymisestä suurempaan tai pienempään täydellisyyteen.

Potentia ei eksplisiittisesti sovi Spinozan näkemykseen täydellisestä Jumalasta. Näin ollen affektien on pakko ilmentää ihmisen täydellistymistä. Mikäli Jumala on

täydellinen, hän ei voi tulla iloiseksi lähestyessään täydellisyyttä tai surulliseksi erkaantuessaan siitä. Näin tulkittuna emootio ei voi kuulua Jumalaan, joten sen täytyy olla ainoastaan ihmisen ominaisuus. Spinozan käsitykseen emootioista liittyy nähdäkseni ristiriitaisuuksia, joista voidaan johtaa seuraavat vaihtoehtoiset väittämät:

1. Ilman tajuntaa olio ei voi olla vapaa, koska ei pysty kontrolloimaan itseään järjellä

2. Luonnossa elävä eliö on passioidensa vanki, koska ei pysty kontrolloimaan ympäristöään

3. Affekteja ei esiinny ihmisen ulkopuolella, joten ihminen on ainoa olio, jonka on mahdollista olla viettiensä vankina

4. Spinoza sortuu ihmisen psykologiaa kuvatessaan loogiseen virheeseen, koska haluaa nähdä ihmisen rationaalisena oliona ja Jumalan täydellisen

aktuaalisena oliona

Seuraavassa kappaleessa tarkastelen näiden väittämien perusteita.