• Ei tuloksia

Eduskunnan lainsäädäntötyöhön liittyvän tietojenkäsittelyn kokonaistutkimus

8.2 Eduskunnan tietotekniikan soveltamisen vaiheet

8.2.1 Eduskunnan lainsäädäntötyöhön liittyvän tietojenkäsittelyn kokonaistutkimus

Eduskunnan kansliatoimikunta asetti 9.6.1983 työryhmän kehittämään eduskunnan hallin-toa. Työryhmän työn edistyessä tietotekniikan ja toimistoautomaation arvioitiin tarjoavan uusia mahdollisuuksia myös eduskuntatyön kehittämiseen. Tätä varten hallinnon kehittä-mistyöryhmä asetti 15.3.1984 automaatiotyöryhmän, jonka tehtävänä oli kartoittaa ja arvi-oida eduskunnan asiakirjatuotannon ja tietojenkäsittelyn tilannetta ja kehittämistarpeita sekä laatia eduskunnalle lainsäädäntötyön tietojenkäsittelyn kehittämissuunnitelma. Eduskunnan sisäiseen hallintoon liittyvä tietojenkäsittelyn kehittäminen siis rajattiin automaatiotyöryh-män työn ulkopuolelle. (Eduskunta 1985).

Automaatiotyöryhmä käytti työssään silloin valtionhallinnossa yleistä ns. tietojenkäsittelyn kokonaistutkimusmetodia (Meto2), jonka mukaan tutkimus koostui kolmesta työvaiheesta:

1. lainsäädäntötyöhön liittyvän tietojenkäsittelyn nykytilanteen ongelmien ja kehittämiskohteiden arviointi

2. tietojenkäsittelyn tavoitejärjestelmän laadinta (Eduskunnan tietojenkäsittely vuonna 1991)

3. kehittämissuunnitelman laadinta vuosille 1985–1991

Tietojenkäsittelyn kokonaistutkimuksessa määriteltiin organisaation tietojenkäsittelyn ko-konaistarpeet ja suunnattiin kehittämistyö toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisimpiin kohteisiin. Meto2-metodin mukaan tietotekniikka oli ainoastaan väline, jonka soveltaminen oli sovitettava koko organisaation toiminnan tavoitteisiin. Valtionhallinnossa korostettiin erityisesti tietojenkäsittelyn strategisen suunnittelun kytkemistä organisaation muun toi-minnan suunnitteluun. (Tiirikainen 2008.)

Automaatiotyöryhmä ryhmitteli lainsäädäntötyöhön liittyvän tietojenkäsittelyn neljään loh-koon nykytilanteen kuvaamista varten:

1. valtiopäiväasiakirjojen laadintaan liittyvä tekstinkäsittely, monistus, painat-taminen, jakelu, arkistointi ja varastointi

2. valtiopäiväasioiden käsittelyvaiheiden ja eduskuntatyön seurantaan liittyvä kirjaaminen, kortistointi ja muu tiedon hallinta

3. eduskunnan sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä käytettävät sanomanvälitys-järjestelmät kuten puhelin, henkilöhaku, sisäinen radio jne

4. kansanedustajia, eduskuntaryhmien kanslioita ja eduskunnan virkamiehiä palveleva tiedon hankinta eduskunnan sisäisistä ja ulkoisista tietolähteistä Asiakirjojen laadinnasta automaatiotyöryhmä laati työnkulkukaaviot, joiden avulla arvioi-tiin kehittämistarpeita ja jotka olivat pohjana myöhemmin tapahtuvaa yksityiskohtaista ke-hittämistyötä varten. Täten eduskunnan tietojenkäsittelyn kehittämisessä on alusta alkaen sovellettu prosessipohjaista lähestymistapaa. Toinen kehittämiseen liittyvä periaate myö-hempinäkin vuosina on ollut käyttäjien laaja osallistuminen kehittämistyöhön, mikä oli yksi Meto2 -metodin perusasioita.

Ongelmat ja kehittämistarpeet liittyivät viiteen osa-alueeseen:

1. valtiopäiväasiakirjojen saatavuuteen liittyvät ongelmat, esimerkiksi valio-kuntien mietintöjen, kansanedustajien aloitteiden, täysistunnon pöytäkirjojen ja eduskunnan ruotsinkielisten vastausten toimitusaikataulujen pituus ja käsi-kirjoitusten laatutaso sekä asiakirjojen säilytykseen, arkistointiin ja jakeluun liittyvät ongelmat

2. valtiopäiväasiakirjojen teknisen valmistuksen ongelmat, esimerkiksi yhteydet Valtion painatuskeskuksen valoladontajärjestelmään, epäyhtenäinen ja van-hentunut laitekanta, henkilöstön osaamistaso sekä ohjeiden ja mallien puute

3. valtiopäiväasioiden käsittelyvaiheiden seurannan ongelmat, esimerkiksi ajan-tasaisen rekisteröintijärjestelmän puute, seurantaa palvelevien rekisteröinti-ja kirrekisteröinti-jaamisjärjestelmien päällekkäisyys (yli 30 ainakin osittain päällekkäistä kirjaamisjärjestelmää) ja aloitteiden rekisteröinnin viive

4. eduskuntatyötä koskevan ajankohtaistiedon välittäminen, kuten täysistuntoja ja valiokuntien työtä koskevan tiedon saanti

5. lainsäädäntötyön toimintaedellytykset, esimerkiksi lainsäädäntötyöhön ja eduskuntatyöhön liittyvä koulutus ja tietopalvelutoiminnan kehittäminen

Automaatiotyöryhmä hahmotteli eduskunnan lainsäädäntötyön tietojenkäsittelyn tavoitejär-jestelmän seuraavan kuvan mukaisesti:

Kuvio 33. Eduskunnan lainsäädäntötyön tavoitejärjestelmä 1991 (Eduskunta 1985)

Tavoitejärjestelmä koostuu neljästä osasta:

1. tekstinkäsittely ja elektroninen arkistointi eduskunnan asiakirjatuotantoa var-ten

2. lainsäädäntötyön informaatiojärjestelmä eduskunnan toiminnan seurantaa, suunnittelua ja ajankohtaisinformaation välittämistä varten

3. elektroninen posti kirjallisten viestien lähettämistä ja vastaanottamista varten 4. ulkoisten tietopalvelujen haku (tietojen haku ulkomaisista ja kotimaisista

tie-topankeista)

Teknisesti tavoitejärjestelmä muodostui yli 100 henkilökohtaisen työaseman verkosta, jon-ka avulla jon-kaikki tavoitejärjestelmän palvelut olivat saatavilla jon-kaikilla työasemilla. Poikke-uksellista ja edistyksellistä oli se, että tavoitejärjestelmän työasemiksi esitettiin vuonna 1985 verkossa olevia mikrotietokoneita. Tavallisesti tuohon aikaan käytettiin keskustieto-koneeseen yhdistettyjä päätteitä.

Eduskunnan tietojenkäsittelyn kehittämisuunnitelma herätti kiinnostusta. Kauppalehdessä esitettiin eräänlainen kansanedustajan työhön liittyvä utopia. Kuvassa on mielenkiintoista se, että lehdessä olleen uutisen otsikossa puhutaan näyttöpäätteistä, mutta kuvassa on kui-tenkin selvästi IBM PC.

Kansliatoimikunnalle ehdotettiin tarjouskilpailun perusteella hankittavaksi IBM

-mikrotietokoneita. Kotimaisen Mikro Mikon -lobbaus oli kuitenkin voimakasta ja kolmen kuukauden pohtimisen jälkeen tuloksena, ehkä politiikalle tyypillisesti, oli kompromissi-päätös: Kansanedustajille MikroMikot ja virkamiehille IBM PCt.

Kuva 4. Antaa sen hoitaa hommat97

Tavoitejärjestelmän toteuttamissuunnitelma sisälsi 19 projektia, jotka toteutettiin vuosien 1985–1992 aikana. Yksi ensimmäisistä toimenpiteistä oli atk-päällikön rekrytointi vuoden 1986 lopulla. Toteutusprojektin loppuraportissa 7.11.1991 todettiin tavoitejärjestelmän to-teutuneen pääosin laadittujen suunnitelmien mukaan. Edelleen todettiin, että käyttäjien vaa-timustason noustessa ja teknisten ratkaisujen kehittyessä on tavoitetasoa nostettava. Se teh-tiinkin tietojenkäsittelyn kehittämisstrategiassa vuosille 1991–1995.

97 Kaarlo A. Rissanen, Kauppalehti 22.8.1985

Kuvio 34. Eduskunnan ensimmäinen sähköinen työpöytä 1989

Eduskunnan ensimmäinen sähköinen työpöytä oli jopa profiloitu käyttäjäryhmittäin. Jokai-sella käyttäjällä oli ns. avainlevyke, jonka avulla mikrotietokone käynnistettiin. Käyttäjä sai näytölle näkyviin vain ne sovellukset, joiden käyttöön hänellä oli oikeus.

Erikoisena atk-ratkaisuihin liittyvänä piirteenä mainittakoon, että tekstinkäsittelyohjelmaa valittaessa vuonna 1986 Microsoftin Word-tekstinkäsittelyohjelmaa ei kelpuutettu edes tes-teihin täysin puutteellisten ominaisuuksiensa vuoksi. Kahdesta testatusta (Teko ja Wordper-fect) valittiin Wordperfect, jota eduskunta käyttikin eri versioina 15 vuotta. Word valtasi kuitenkin varsin nopeasti markkinat Wordperfectiltä. Tämä aiheutti teknisiä vaikeuksia eduskunnan ja valtioneuvoston yhteistoiminnassa, koska samaan aikaan eri organisaatioissa oli käytössä kaikki kolme mainittua tekstinkäsittelyohjelmaa. Tätä kysymystä on tarkasteltu myöhemmin tässä luvussa.

Kenties suurin arviointivirhe toteuttamissuunnitelmassa oli kansanedustajien toiveiden ali-arvioiminen. Tavallaan aliarvioitiin johtamisen tukijärjestelmien eli tässä tapauksessa kan-sanedustajan työn tukijärjestelmien tarve. Suunnitelman mukaan kansanedustajille olisi ol-lut 20–30 työasemaa (mikrotietokonetta) käytössä vuonna 1991. Käytännössä kaikille han-kittiin työasemat vuoden 1989 loppuun mennessä. Nopeutettuun hankinta-aikatauluun liit-tyy tarina eduskunnan saunavaliokunnasta:

"Eduskunnassa on myös muuan epävirallinen valiokuntainstituutio, jolla on tosi-asiallista valtaa. … Saunavaliokunta kokoontuu säännöllisesti päivittäin. Sen is-tunnoissa käydään päivän "agenda" läpi, vaihdetaan mielipiteitä ajankohtaisista asioista, onpa saatettu sopia (1980-luvun lopulla) siitä, että kaikki ne edustajat, jotka haluavat tietokoneen työhuoneeseensa, voivat sellaisen myös saada. Muka-na istunnossa olleet valtiovarainvaliokunMuka-nan jäsenet ja paikalle osuneet ministe-rit pitivät tästä huolta." (Pulliainen 2006)

Saunavaliokunnan "päätöksen" perusteella virkamiehet suunnittelivat, miten nopeutettu työasemien hankinta ja käyttöönotto sitten toteutettiin.

Kansanedustajien toiveet olivat kyllä tulleet varsin hyvin selville esimerkiksi Martti Tiurin tai Reino Paasilinnan kautta:

Paasilinnan mukaan98 kansanedustajalla ei ole konetta, hänellä ei ole yhteyttä ihmisiin eikä mitään:

"Jos ajatellaan tämän talon teknistä varustusta, niin sehän on myös niin kuin seurojentalossa. Ajatel-kaa, että meillä on kahden korttelin päässä [tilastokeskuksessa] 25 miljoonaa tietoa pantu niin hyvään järjestykseen, että nappia painamalla … sieltä saadaan … asianomaisia tietoja. …, mutta johtoa ei ole saatu tähän väliin ja kiistellään siitä, voiko sanelukoneen antaa kansanedustajalle, kolme vuotta, niin kuin erään puhemiehen aikana oli kiistelty. Sanelukone!"

Joukko kansanedustajia teki kansanedustaja Martti Tiurin johdolla 14.2.1984 aloitteen tie-tokonepäätteiden hankkimisesta halukkaille kansanedustajille:

Kuva 5. Kansanedustajien aloite mikrotietokoneiden hankkimiseksi

98 Paasilinna täysistunnossa 8.1.1985.

Kansliatoimikunta tekikin nopeasti aloitteen perusteella päätöksen vuokratayksi IBM PC – mikrotietokonekuudeksi kuukaudeksi eduskunnan tietopalvelun käyttöön. Kansanedusta-jille ensimmäiset tietokoneet tulivat vasta syksyllä 1987.

Automaatiotyöryhmän hahmottelema tavoitejärjestelmä loi vain perusedellytyksiä edus-kunnan toiminnalle. Kehittämissuunnitelma ei sisältänyt montakaan kehittämishanketta, jol-la olisi pyritty muuttamaan tai kehittämään eduskunnan ydinprosesseja olennaisesti. Tämä olikin aivan ymmärrettävää, koska kehittämisessä lähdettiin liikkeelle niin sanotusti tyhjältä pöydältä ja aikaisempaa kokemusta atk:sta ei ollut. Organisaation atk:n soveltamisen kyp-syyteen liittyvien tasomallien mukaan organisaatiot kehittyvät kokemuksen ja osaamisen karttuessa tasolta seuraavalle, vaativammalle tasolle – oikotietä ei ole (esim. Rikkinen 2005; Tiirikainen 2008).

Automaatiotyöryhmän laatima kehittämissuunnitelma ei myöskään sisältänyt mitään eri-tyistä kansalaisia käsittävää osiota. Tämä oli ymmärrettävää, koska esimerkiksi Internet ja mobiilipalvelut olivat vielä kaukana tulevaisuudessa.

Tavoitejärjestelmän toteutuksessa päädyttiin ratkaisuun, jossa kaikille käyttäjille hankittiin yhteiseen verkkoon kytketyt mikrotietokoneet. Verkossa oli käytettävissä

palve-lin/palvelimia99 yhteisiä sovelluksia ja tietovarastoja varten. Toteutuksen laajentuessa nope-asti alkuperäisestä noin sadasta työasemasta useaan sataan työasemaan osoittautui mikrotie-tokoneiden yhdistäminen verkkoon ja verkon palveluihin varsin haasteelliseksi tehtäväksi.

Tämä aiheutti tavoitejärjestelmän toteutuksessa vaikeuksia aivan teknisten perusratkaisujen suhteenkin – oli jopa vaikeaa löytää näin laajaan verkkoon tarkoitettuja hallintaohjelmisto-ja.

Kansanedustaja Jouni J. Särkijärven visio kansanedustajan työstä

Kansanedustaja Jouni J. Särkijärvi kuvaili vuonna 1985 laatimassaan muistiossa "Päivä eduskunnassa – kansanedustajan työn tietotekniset apuvälineet (lähi)tulevaisuudessa” kan-sanedustajan työpäivää noin vuonna 1995. Muistion mukaan kansanedustajilla on käytös-sään mobiililaitteina "matkasähkökirjoituskoneet", "elektroniset kirjelaatikot" eli sähköpos-ti, sähköiset kalenterit keskustietokoneella, valtiopäiväasioiden käsittelytietoja ja asiakirjoja sisältävät yhteiset tietovarastot keskustietokoneella ja monipuoliset tietopalvelut verkossa.

Suurin osa tästä visiosta toteutui 1990-luvun alkuun mennessä, mutta eräiden asioiden to-teutumista on saatu odottaa pitempään ja osaa odotetaan vieläkin. Seuraavassa osa Särkijär-ven visiosta vuodelle 1985:

· "Valiokunnassa oli tulossa käsille kloonauslain ensimmäinen käsit-tely. Sihteeri oli asiantuntijoita kuultaessa ajanut heidän komment-tinsa pykäläkohtaisesti Topiakselle [keskustietokoneelle], josta tu-lostin tämänhetkisen version."

· Puheiden laatimisessa kansanedustaja osoitti luovuutta: "Illalla olisi jälleen vuorossa puhetilaisuus, vaikka sellaisiin ei näin tiistaisin pi-täisikään lupautua. Kirjoitin lyhyen referaatin, jonka lähetin saman tien paikkakunnan ja maakunnan lehdille (niistä oli valmis luettelo koneen muistissa). Tässä olin muuten rationalisoinut aiheiden kek-simistä siten, että minulla oli viitisenkymmentä aihetta listalla. Mer-kitsin aina lisäksi muistiin, missä ja milloin käytin niitä, ja valitsin aina jonkin vähemmän tuoreen aiheen uuteen referaattiin. Toki pai-nava sanottavani saattoi muuttua kerrasta toiseen – ja paras olikin,

99 Tuohon aikaan käytettiin termiä keskustietokone.

sillä Hesarin poliittinen toimitus oli ohjelmoinut oman refojen vas-taanottajansa vertaamaan tekstejä aikaisempiin muistissa olleisiin.

Eräs edustaja – en sano kuka, oli jäänyt kiinni siitä, että oli kopioi-nut suoraan toisen kansanedustajan referaatin (eikä se ensim-mäinenkään ollut sitä itse kirjoittanut)."

· Tietopalvelussa oli sähköisen aineiston ajankohtaisseuranta ja edus-kuntaan kirjallisessa muodossa tulleet asiakirjat luettiin optisesti keskustietokoneen muistiin.

· Täysistuntojen osalta visiotilan kuvaus on varsin lennokasta: "Itse istuntosalissa ei pöydille olisikaan jaettuna enää muuta kuin päivä-järjestys; valiokuntien mietinnöt olivat koneessa halukkaiden katsot-tavina. … Jotkut huumoriveikot ehdottivat jo, että täysistuntojen puheetkin voitaisiin ajaa suoraan edustajan koneesta pöytäkirjaan ilman lukemista salin seetrinvihreille seinille. Ehkä tähän vielä men-täisiinkin osittain ja jätettäisiin vain elävä keskustelu täysistuntoi-hin."

Särkijärvi esitteli visiossaan puheiden laatimista tietokoneen avulla. Hämmästyttävää kyllä, Ilta-Sanomat kertoi jo vuonna 1987 tietokoneiden tekevän kansanedustajien puheetkin. Nyt 20 vuotta myöhemmin voisin jatkaa samasta aiheesta ja todeta tietokoneiden tulkitsevan kansanedustajien puheita ja tekevän niistä tiivistelmiä kehittyneiden tiedonhallintaratkaisu-jen avulla.

Kuva 6. Todellisuutta ja fiktiota voi olla joskus vaikea erottaa100

100 Ilta-Sanomien etusivulla kesällä 1987.

Vuonna 1991 lainsäädäntötyötä tukeva tietojärjestelmä oli saatu valmiiksi. Työ kuitenkin jatkui.

8.2.2 Hallinnon ja erillishallintoyksikköjen tietojenkäsittelyn kehittämissuunnitelmat