Bushin draaman rakenne logologisesta perspektiivistä

Draaman äärimmäisyyksiin kurottavan hierarkiarakenteen perusteella voidaan sanoa, että Bush luo draamaansa kuvitteellisen terrorismin vallitseman maailman sekä kuvitteellisen maailman ilman terrorismia. Käyttämällä sanaa kuvitteellinen, en ota kantaa Bushin väittämien todenperäisyyteen, vaan havainnollistan sitä, että Bush luo draamallaan ikään kuin uuden näkökulman, josta todellisuutta katsotaan. Näkökulma sisältää kielellä luotuja abstrakteja ulottuvuuksia, joita realistisessa maailmassa ilman kieltä on mahdoton käsittää, kuten maailman terrorismin tuolla puolen. Objektiivinen todellisuus tavallaan hajoaa termien suhteellisuuteen, kun tarkastelemme sitä draaman luomasta perspektiivistä.

Burkelaisessa ajattelussa tällainen perspektiivi toimii ikään kuin uutena ”todellisuutena”, inhimillisyyden kehittyessä kielen välityksellä³⁵.

Kun tätä draaman luomaa perspektiiviä tarkastellaan logologisesti, nähdään, että sen rakenne muistuttaa uskontoja, jotka kertovat yleisölle, että se saavuttaa jotain muuten saavuttamattomissa olevaa, kuten ikuisen elämän, toimimalla uskonnon asettamien ohjeiden mukaan. Kun ihminen samaistuu tällaiseen uskontoon, voidaan ajatella, että hän pyrkii toimimaan annetun mallin mukaan, pelätessään tottelemattomuuden seurauksia ja ihannoidessaan tottelevaisuudella saavutettua tavoitetta. Sama kaava näkyy myös Bushin

35 Burken ajattelussa ihminen on symboleita käyttävä eläin, joka symbolien käyttämisen lisäksi myös luo ja käyttää tahallaan väärin symboleita (Burke 1966, 3). Symbolinen järjestelmä luo ikään kuin kielellisen

”tiedon ympäristön”, joka muokkaa ihmisiä tämän tiedollisen mallin mukaisesti (Burke 1966, 5).

73 draamassa. Se sisältää pahuuden saastuttaman maailman, jossa ihmiset ovat kärsijöitä joita uhkaa lopullinen tuho. Se sisältää myös toivon voitosta ja pelastuksesta, jotka saavutetaan noudattamalla määrättyä toimintaa:

”As I’ve told the American people, freedom and fear are at war. We face enemies that hate not our policies, but our existence; the tolerance of openness and creative culture that defines us. But the outcome of this conflict is certain: There is a current in history and it runs toward freedom. Our enemies resent it and dismiss it, but the dreams of mankind are defined by liberty – the natural right to create and build and worship and live in dignity. When men and women are released from oppression and isolation, they find fulfillment and hope, and they leave poverty by the millions.” (Bush 2001f)

Verrattaessa Bushin draaman elementtejä esimerkiksi kristilliseen³⁶ pelastusdraamaan huomataan, että niille löytyy teologiasta eräänlaiset vastinparit. Bushin draaman pahuuden valtaama nykymaailma rinnastuu apokalyptiseen draamaan (ks. esim O’Leary 1993, 387–

389; 1994, 42, 196), jonka keskelle ihmiset luodaan. Ihmisiä uhkaa lopullinen tuho, josta ne pelastuvat vain tietyllä tavalla. Pelastus tapahtuu kristillisessä paradigmassa Vapahtajan avulla, joka johdattaa ihmiset ikuiseen elämään, taivaana kuvattuun paratiisiin (Vanhoozer 2005, 81, 390; Erickson & Hustad 2001, 234–235). Vapahtaja voidaan rinnastaa Bushin draaman ”meidän sotaan”, joka mahdollistaa ihmisille draaman taivasta vastaavaan paratiisin, maailman ilman terrorismia. Sota toimii tavallaan sekulaarina keinona kaaoksen voittamiseen, mikä johtaa lopulta apokalyptisen draaman sisältämään ”uuteen järjestykseen”. Liittyminen ”meidän sotaan” muistuttaa puolestaan kristinuskon kommuuniota, eräänlaista pelastuksen ennakointia, jossa ihmisistä tulee yhtä Kristuksen kanssa (ks. Burke 1970, 259; Vanhoozer 2005, 66, 81, 413). ”Meidän sota” tuo ihmiset yhteen, osaksi sotaa, jonka lopputulos kaikille siihen liittyneille on tiedossa.

Teologiaa muistuttavien elementtien lisäksi Bush käyttää yleisön uskonnollisuutta myös suoraan edukseen viittaamalla puheissaan teologiasta lainattuun, tarkemmin

36 Burke pitää kristillistä teologiaa parhaiten muodostettuna teologisena symbolijärjetelmänä ja käsitellessään sitä, hän maallistaa kristillisen paradigman käsittelemällä sitä sekulaareilla vastineilla (Rueckert, 1983, 134, 263–264). Vastaavasti Bushin draamasta voidaan etsiä teologiassa esiintyviä vastineita.

74 määrittelemättömään³⁷, Jumalaan. Tämä on mielenkiintoinen osa draamaa, sillä vaikka Bush venyttääkin hyvyyden ja pahuuden rajoja muun muassa olemassa olevilla sekulaareilla jumaltermeillä ja negaatiolla, mahdollistaa teologisen Jumalan olemassaolo tavallaan teologiasta tutun hierarkiarakenteen omaksumisen osaksi draamaa.

Tukeutuminen valmiiksi äärimmäiseen teologiseen hierarkiarakenteeseen tasoittaa tietä hierarkian yliluonnolliseen venyttämiseen: teologiasta lainattu ”valmis jumalallisuus” luo Burken ajattelun pohjalta eräänlaisen kiusauksen, sillä ihminen pyrkii aina täydellisyyteen eli hierarkiassa korkeammalle, mikä johtaa lopulta myös luonnollisin termein tavoittamattoman tavoitteluun³⁸. Valmis keino luonnollisuuden ylittämiseen toimii houkuttimena, sillä ihmisen pyrkiessä absoluuttiseen täydellisyyteen on hänen jossain vaiheessa omaksuttava kielen luoma ja kielen ylittävä aspekti. (Burke 1966, 16–20.) Bush tavallaan siirtää tämän aspektin teologiasta draamaansa käyttäessään siinä teologiasta lainattua Jumalaa. Hän siirtää teologiaan kehittyneet auktoriteetit, ajan ja paholaisen yhdessä eskatologisen kertomuksen kanssa vastaamaan oman draamansa luonteenpiirteitä ja kaavaa (ks. O’Leary 1993, 414–415). Näin Bushin oma äärimmäisyyksiin kurottava draaman hierarkia tavallaan tukeutuu jo olemassa olevaan teologiseen hierarkiaan, jolloin myös muut draaman termit, kuten pahuus ja hyvyys, assosioituvat helposti osaksi teologiassa esiintyvää mystistä ulottuuvuutta. Tämä luo draamaan teologian kaltaista selittämättömyyttä ”meidän sodalla” saavutettavan tavoitteen osalta. Se ikään kuin tuo draaman osaksi universaalia järjestystä, joka vallitsee järjellä käsitettävän maailman taustalla:

”This world He created is of moral design. Grief and tragedy and hatred are only for a time. Goodness, remembrance, and love have no end. And the Lord of life holds all who die, and all who mourn.” (Bush 2001b.)

”Fellow citizens, we’ll meet violence with patient justice – assured of the rightness of our cause, and confident of the victories to come. In all that lies before us, may

37 Käytännössä Bush viittaa kristinuskon Jumalaan, mutta koska hän ei suoraan tuo sitä esille, draama ei kuitenkaan näytä tältä osin hyökkäävältä muita uskontoja kohtaan.

38 Koska symbolinen järjestelmä asettaa päämäärät, ideaalit ja mahdollisen rajat, on täydellisyyttä havitellessa ylitettävä symbolisen järjestelmän asettamat rajat; kurotettava kohti yliluonnollista. Myös tietoisuus yliluonnollisesta, täydellisestä pelastuksesta, on kielen luoman prosessin tulos, sillä kieli itsessään mahdollistaa asettamiensa rajojen ylittämisen. Pyrkimys täydellisyyteen johtaakin käytännössä siihen, että tavoitellaan aina jotain abstraktimpaa. (Burke 1966, 16–20.)

75 God grant us wisdom, and may He watch over the United States of America.” (Bush 2001c.)

Teologian käyttö voidaan nähdä yhtenä keinona samaistaa yleisöä draamaan, sillä draaman ideologinen rakenne ei näyttäydy niin ulkopuoliselta, kun se sisältää jo teologiasta tutun maailman. Vaikka teologiaan viittaaminen lisääkin osaltaan draaman mystisyyttä, konkretiasta irrallinen draama näyttäytyy toisaalta myös loogisempana, kun se rakennetaan teologiselle pohjalle. Näin saadaan aikaan jumaltermeillä valjastettu maailma, eräänlainen jumalallinen rakenne, jota ei tarvitse erikseen perustella. Kun draaman abstrakteihin ulottuvuuksiin yhdistetään sekulaarin maailman lisäksi osia teologiasta, voidaan sitä pitää abstraktisuudessaankin tavallaan perusteltuna. Teologian pohjalta yleisö osaa hahmottaa pahuuden ja pelastuksen tavalla, joka ei kuulosta mielipuoliselta, sillä uskoa voidaan pitää hyväksyttynä.

Vaikka teologiset viittaukset ovatkin tavanomaisia voimakeinoja Yhdysvaltain presidenttiretoriikassa, Bushin draama muistuttaa rakenteeltaan ja teologisten viittausten määrän osalta eräänlaista teologista doktriinia, jossa yleisölle luotu symbolinen epätoivo valjastetaan poliittisiin tarkoituksiin. Bush ei siis pelkästään tukeudu teologian tuomaan lohdutukseen, vaan ikään kuin ottaa omakseen sen negatiivisen ulottuvuuden. Näin Bush varmistaa draaman toimivuuden, jonka ytimessä ovat vaihtoehdottomuuden luomasta rajallisuudesta huolimatta moraaliset vaihtoehdot ja haluttu toiminta³⁹: tappamisen pakosta tulee tappamisen mahdollistama puhdistus ja niin edelleen. Teologiaan viittaminen tarjoaa Bushille eräänlaisen oikotien, jossa hänen ei itse tarvitse määritellä sanoiksi puettuja luonnotomuuksia, vaan ”vain” järjestellä olosuhteet ”houkutteleviksi”. Käytännössä tämä järjestely tapahtuu Bushin draamassa teologian vahvistamien lupausten ja uhkausten kautta, kun moraalinen järjestys johdetaan teologisesta järjestyksestä. Draaman terminologia ja hierarkia johdetaan sanoista, joille on syntynyt logologisesti ajateltuna valmis hierarkia. (Ks. Burke 1970, 89–90, 187–196.)

Teologiasta lainattu ”todellisuus” voidaankin nähdä Bushin draamassa eräänlaisena sanojen ja hierarkian resurssina, josta moraalinen pahuus nostetaan esiin ja siirretään

39 Burken ajattelussa toiminnan mahdollistamiseksi pitää olla halua, mutta jotta voi olla halua, pitää olla vapaus valita vaihtoehtojen välillä. Koska sääntöjen rajaama luonnollisuus rajoittaa vapautta, vapaus täytyy juontaa luonnollisuuden ylittävästä todellisuudesta. (Burke 1970, 187–188.)

76 terrorismiin. Bush osoittaa pahuuden, pelastuksen ja keinon pelastukseen, minkä jälkeen hän ”sotkee” mukaan teologian tuomalla uskoon perustuvat ultimaattiset merkitykset kontrolloimaan draamansa sosiopoliittista järjestystä. Bushin draamaan muodostuukin käytännössä uusi järjestys abstraktin teologiaan viittaavan hyvä–paha-vastakkainasettelun ja konkreettisen syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin perustuvan kriisitilanteen päälle.

Olennaista on molempiin tilanteisiin liittyvä vastustus, mitä kautta järjestys lopulta luodaan, sillä se tuo esille Burken teoriaan liittyvän ambivalenssin, jossa identifikaatio ja erottautuminen kulkevat käsi kädessä. Se paljastaa Bushin draaman ristiriitaisuuden, jossa järjestys luodaan loppujen lopuksi epäjärjestyksellä ja draaman lopullista pelastusta eli hyvyyden, rauhan ja vapauden vallitsemaa maailmaa terrorismin tuolla puolen on tässä mielessä mahdoton saavuttaa.

77