Henkisen pääoman suoja ja suhteet kilpailijoihin

Kiinalaisen kulttuuriperinteen mukaan oppiminen tapahtuu matkimalla tarkasti mestarin työtä. Tämän näkemyksen mukaan kopiointi on luonnollinen tapa tehdä hyvä tuote. Tämä on ristiriidassa länsimaisen ajattelun kanssa, jossa teollista ko-piointia pidetään rikoksena, ja joka on muovannut kansainvälisiä sopimuksia henkisen pääoman suojasta. Kansainvälisesti katsoen Kiinalla on jo pitkään ollut surullisenkuuluisa maine kopioinnin, piratismin, tuoteväärennösten ja patentti-loukkausten suhteen.

Kopiointi on haaste kaikille Kiinassa toimiville yrityksille. Useat tähän tutkimuk-seen haastatellut yritysjohtajat mainitsivat Kiinan kopiointiongelmasta ja siltä

suojautumisesta. Monet haastateltavat totesivat, että kopiointi yksinkertaisesti kuuluu Kiinan liiketoimintaan:”Niinku tiät Kiinassa copyright on right to copy.”

Joillekin suomalaisyrityksille kopiointi on aiheuttanut suuriakin ongelmia. Useis-sa tapauksisUseis-sa markkinoilta on löytynyt ulkoisesti täsmälleen Useis-samanlaisia tuottei-ta. Eräs suomalaisyritys löysi tuotteidensa kopioita markkinoilta vain kuusi viik-koa Kiinaan etabloitumisensa jälkeen. Kopioituja laitteita ja tuotteita tuli vastaan sekä markkinoilta että suomalaisten käyttämistä paikallisista huoltoliikkeistä.

Ongelman suuruus riippuu mm. yrityksen tuotteesta, teknologian tasosta, toimi-alan kilpailutilanteesta sekä yrityksen toimintamuodosta. Etenkin teknologian taso vaikuttaa: mitä monimutkaisempi tuotantoprosessi ja kalliimpi tuote, sitä vaikeampi se on kopioida. ”Meilläkin on ollut teknologia sen verran hankalaa että kiinalaiset ei ole pystynyt sitä kopioimaan kovin helposti, mutta totta kai ne kopioi sen minkä pystyy, se on kuin japanilaiset aikoinaan. Kyllä kiinalaiset osaa hyvin kopioida, se on ihan fiksua heidän kannaltaan, miksi tehdä kaikki mikä on jo keksitty niin uudestaan.”Eräs ulkokiinalainen haastateltu kertoi samantyyppi-sestä tilanteesta:”Kuulimme, että pari yritystä yritti kopioida erästä tuotettamme.

Vaikutti siltä, että he saivat kasaan prototyypin, mutta siitä tuli liian kallis, joten he eivät voineet tehdä sillä rahaa. Näin siksi, että meidän designimme on hyvin uniikkia.”Myös sijainnilla näyttää olevan vaikutusta. Suurimmissa kaupungeissa toimivat yritykset eivät maininneet kärsivänsä kopioinnista yhtä usein kuin pie-nemmillä paikkakunnilla toimivat.

Joskus tuotemerkkejä on kopioitu esimerkiksi yhtä kirjainta vaihtamalla. Useat suomalaisyritykset ovat törmänneet omien tuotteidensa kuviin paikallisten kilpai-lijoiden katalogeissa, jotka olivat suoria kopioita tuotteiden malleja ja väriä myö-ten. Eräässä tapauksessa myös suomalaisyrityksen käyntikortit oli kopioitu.

Kopiointi koskee kuitenkin yleensä lähinnä ulkonäköä, eli tuotteet ovat ulkoisesti samannäköisiä mutta laadultaan ja toiminnoiltaan usein aivan erilaisia. Eräs

haas-tateltava muotoili asian näin:“He ovat tosi hyviä siinä, tosi nopeita. […] Jos he haluavat tehdä, sanotaan 100 % kopion, se on liian kallista heille. Niinpä vain ulkonäkö on sama. Kun avaat sen [tuotteen], se on täysin erilainen.” Muutamat suomalaiset puolestaan totesivat, että heidän kohdallaan kopiointi ei ole iso on-gelma, tai että he eivät vain olleet havainneet mahdollisia kopioita markkinoil-la: ”No aika vähän on tullu vastaan. Että varmaan enemmänkin on liikenteessä ku mitä ollaan havaittu. Mutta että muutamaan on täytyny puuttua.”

Kopiointia harrastavat tyypillisesti suomalaisyritysten alihankkijat. Muutamassa tapauksessa alihankkija oli pyytänyt suomalaisilta tekniset tiedot lopputuottees-ta ”voidakseen toimitlopputuottees-taa täydelliset komponentit”. Tiedot oli toimitettu, ja näin alihankkijoista oli tullut hyvin nopeasti suomalaisyritysten pahimmat kilpailijat.

Kopiointia välttääkseen useat suomalaisyritykset ovat päätyneet käyttämään usei-ta alihankkijoiusei-ta, joilusei-ta kulusei-takin tilausei-taan vain yksi komponentti. Kenellekään ei anneta kokonaisia piirustuksia, jolloin toimittajat eivät pysty yhdistämään osia omaa kopiotuotantoa varten. Eräs suomalaisyritys oli kääntänyt kopioinnin omaksi edukseen ottamalla kopioijan omaksi alihankkijakseen: ”…jos tuolla vaikkapa joku rupee kopioimaan jotain komponenttia meidän tuotteista, niin jos se on hyvä, me tehdään siitä meidän alihankkija. Se on mun mielestä sellanen toimintatapa, että miksei käännetä tätä asiaa voitoksi, jos se valmistaja on hy-vä.”

Joskus kopiointi on tapahtunut teknologian siirron yhteydessä siten, että suoma-laisyrityksen kiinalaiset työntekijät ovat siirtyneet kilpailijoiden palkkalistoille välittömästi sen jälkeen, kun teknologia on siirretty Kiinan yksikköön. Eräs suo-malaisyritys ei ollut patentoinut teknologiaansa, ja kilpailija aloitti pian saman-laisten tuotteiden tuotannon. Työntekijät ovat useinkin olleet kopioinnin taustal-la:”…ja sattuu niinkuin vahingossa törmäämään ihmisiin, jotka tulee palkkalis-toille, joilla on väärä käsitys siitä, mitä he pystyvät tekemään […] et he rupee miettimään minkä takia tehdä tätä hommaa jollekin toiselle […] ja no

tällaisiin-kin oon törmänny tässä toiminnan aikana.” Ratkaisuna omien työntekijöiden harrastamaa kopiointia vastaan osa suomalaisyrityksistä on kirjannut avainhenki-löidensä työsopimuksiin erityisehtoja teknologiaan liittyen. Mikäli henkilö lähtee yrityksestä aiemmin kuin on sovittu tai siirtyy kilpailijalle töihin, sopimuksen mukaan hänen tulee maksaa tietty summa yritykselle.

Eräs tapa estää kopiointia on kehittää uutta teknologiaa niin nopeasti, että paikal-liset kilpailijat eivät ehdi kopioida uusimpia tuotteita. Toisaalta monet suoma-laisyritykset ovat sitä mieltä, että uusinta teknologiaa ei kannata lainkaan tuoda Kiinaan tai että ainakin tuotteiden kriittisimmät osat pidetään Suomessa. Muita keinoja suojella teknologiaa on pitää avaintehtävät suomalaisilla, olla varovainen tietojen julkaisemisessa ja valvoa omien tuotteiden suojelua markkinoilla. Esi-merkiksi erään suuren yrityksen edustaja mainitsi, että he seuraavat ja tutkivat säännöllisesti kilpailijoiden tuotteita oman alansa näyttelyissä ja messuilla Kii-nassa. Tämä luonnollisesti vaatii runsaasti resursseja, eikä ole siten mahdollista useimmille pk-yrityksille.

Kaikkein tehokkain tapa suojata tuotemerkkiä on rekisteröidä ja patentoida se Kiinassa. Ongelmana on ollut, että monet ulkomaiset yritykset eivät tunne Kiinan patenttilakia, joka on hyvin erilainen kuin muissa maissa:“Täällä sun täytyy re-kisteröidä tuotemerkki, mutta myös patentoida se. Sulla on oma logo. Jos olet vain rekisteröinyt sen mutta et patentoinut, joku saattaa ottaa sen ja sanoo että on patentoinut sen Kiinassa. Kiinan lain mukaan sulla ei ole muuta mahdolli-suutta kuin taistella logo takaisin yritykseltä tai olla käyttämättä sitä.” Siinäkin tapauksessa että tuotemerkki on patentoitu, moni yritys epäilee patentin antamaa todellista suojaa kopiointia vastaan. Kiistojen ratkaiseminen oikeusteitse on aina-kin pienemmille yrityksille liian kallista ja aikaa vievää. Vaikka oikeuden päätös olisikin suomalaisille myönteinen, sen täytäntöönpano on yleensä heikkoa. Jotkut haastateltavista eivät pitäneet patenttien suojausvoimaa ylipäätään kovin hyvänä:

“Sinulla voi tietysti olla patentti, mutta ei se sua auta millään tavalla. Pitää vaan