Avainhetket dialogin käynnistäjinä

Dialogin syntymekanismien tunnistaminen on keskeistä dialogin analysoinnissa;

ilman sitä ei voida tutkia sitä mitä dialogissa tapahtuu. Keskeistä onkin tunnistaa ne tilanteet, jolloin dialogit syntyvät ja jolloin ne rikastuvat. Näitä tilanteita kutsu-taan avainhetkiksi. Ymmärtämällä dialogin syntymekanismeja voidaan johtoryh-miin tietoisesti luoda edellytyksiä ja tilanteita, jotka houkuttelevat jäsenet osallis-tumaan vuorovaikutukseen.

Dialogissa lähtökohtaisesti puheenvuorot ovat suhteessa toisiinsa; vuorovaikutus on vastavuoroista. Lisäksi dialogi synnyttää jaettua tai uutta ymmärrystä ja tietoa.

Puhuttaessa johtoryhmän dialogista, siinä ei välttämättä synny mitään tarkkaa tulosta, kuten vaikkapa päätös tai sopimus. Uusi tieto voi olla myös abstraktimpaa tietoa, jota johtoryhmässä ei aiemmin ollut, mutta joka aikaansaatiin dialogilla.

Kuinka dialogin käynnistymisen voi sitten tunnistaa? Luvussa 3.2.3 kuvattiin vuorovaikutuksen episodimaista rakennetta. Haarakangas (1997: 51) on tuonut esille, että episodi (puheen teema) käynnistää dialogin ja vie sitä eteenpäin. Dia-logisessa keskustelussa puheenaihetta pyritään ylläpitämään ja tuomaan sen käsit-telyyn omia näkökulmia, jotka kytkeytyvät edeltävän puhujan puheenvuoroihin.

Haarakangas (1997: 51) näkee juuri episodien vaihtelut dialogin analyysissä mie-lenkiintoisina.

Tässä tutkimuksessa nähdään niin, että episodin käynnistymisellä ei välttämättä ole yhteyttä dialogin käynnistymiseen. Dialogi voi käynnistyä silloin, kun uusi episodi alkaa tai sitten se voi käynnistyä kesken episodin. Ajatus nojaa Isaacsin (1993: 24) huomioon siitä, että keskustelun (tässä episodi) aikana johtoryhmä voi navigoida monien ryhmäpuheen muotojen läpi, joista jokainen vaikuttaa ryhmän tulosten laatuun. Valitettavasti kuitenkin suurin osa organisaation keskusteluista, erityisesti jos kyseessä on rankka, monimutkainen tai haasteellinen asia, vajoaa debattiin.

Shotter (2011: 9–10) näkee vuorovaikutukseen osallistuvien kriittisyyden keskei-senä dialogin käynnistymisessä. Hän liittää vastavuoroisuuden ja kriittisyyden toisiinsa siten, että kriittisyys pakottaa vastavuoroisuuteen. Keskustelun kulussa juuri toisen osapuolen edellisiin puheenvuoroihin nähden vastakkaiset puheen-vuorot luovat usein silmiinpistävän tai huomiota herättävän hetken (Shotter 1994). Suoninen (1997: 146) on Shotteriin viitaten kuvannut tällaisia hetkiä:

”…Keskustelun kulun kannalta kaikkein olennaisimpia saattavat olla sellaiset pienet, avoimet, sosiaalisella sensitiivisyydellä ladatut hetket, joissa keskustelijoi-den vastaukset toistensa positiokutsuihin ovat ”veitsen terällä” ja saattavat kään-tyä suuntaan tai toiseen.” Fisher (1998, Shotter 2011: 13 mukaan) kuvaa ilmiötä sanomalla, että kyseisessä hetkessä jokin ”iskee” meihin. Hetki on määriteltävissä oleva, erityislaatuinen, joka voidaan havaita, muistaa ja kuvailla, se on erillinen ajallinen tapahtuma, selkeä, itsenäinen, erilainen kuin mitä oli hetki sitten ja mitä hetken päästä. Shotter (1999) käyttää tästä hetkestä sanaa ”crucial moment”. Hä-nen mukaansa sen puheenvuoron merkitystä, joka saa aikaan tällaisen hetken, ei voi ylikorostaa. Se tulee tietystä menneisyydestä ja vie mukanaan tietynlaiseen tulevaisuuteen.

Isaacs (2001: 257) käyttää sanaa kriisi, jolla hän viittaa hetkeen, joka on portti syvempään hiljaisuuteen ja kuuntelemiseen. Kriisi on käännekohta, joka erottaa aikaisemmat tapahtumat tulevista. Kriisi voi puhjeta siitä, kun joku dialogiin osal-listuva sanoo jotain sellaista, mitä ei saisi sanoa (Isaacs 2001: 258). Isaacs (2001:

259–277) on nimennyt kriisit tyhjyys-, odottamis- ja palaamiskriiseiksi. Isaacsin dialogin evoluutioteoriassa kriisien kautta dialogi etenee keskustelukentästä²⁵ toiseen.

Wright & Manning (2004: 628–629) käyttävät omassa tutkimuksessaan käsitettä

”critical event²⁶”. Critical event on tekniikka, jota sovelletaan yksilöiden välisiin tapahtumiin, jotka edellyttävät dialogia, vakavaa tutkiskelua tai kognitiivista jä-sentelyä (Wright & Manning 2004: 629). Nämä kriittiset hetket ovat ratkaisevia hetkiä tai käännekohtia ryhmän merkityksentämistoiminnoissa, jotka tutkija ha-vaitsee (Wright ym. 2000: 810). Myös Rovio-Johansson (2007: 9) on tunnistanut tutkimuksessaan kyseisen ilmiön. Vaikka kriittiset hetket eivät olekaan hänellä

25 Ks. luku 3.2.5.

26 Käsitettä ”critical event” ei pidä sekoittaa Flanaganin (1954) kehittämään ”Critical incident” -tekniikkaan. Critical incident -tekniikka on haastattelumenetelmä, jossa haastateltavat kertovat jossakin tilanteessa heille itselleen merkityksellisestä tapahtumasta tai käänteestä. Tekniikan pyrkimyksenä on paljastaa toistuvia käyttäytymismalleja tietyissä tilanteissa (Wright & Man-ning 2004: 629).

tutkimuksen kohteena, niin kenttämuistiinpanoja tehdessään hän kirjaa ylös, jos jotain erityistä tai epätavallista tapahtuu havainnoidussa johtoryhmän kokoukses-sa.

Hujala (2008) on myös viitannut näihin käännekohtiin kutsumalla niitä avainhet-kiksi. Hujala (2008: 88) tunnisti omassa tutkimuksessaan avainhetkiä vuorovaiku-tustilanteissa, jotka liittyivät joko kriittisen kommentin esittämiseen tai joissa muuten mahdollistui puhujan tai aiheen vaihtuminen. Olennaista Hujalan (2008:

108–109) mukaan avainhetkissä on se, mitä niiden jälkeen tapahtuu. Jos yksittäi-nen vuorovaikutukseen osallistuja miettii mielessään, uskaltaako hän kyseenalais-taa, ottaa kantaa tai kysyä, hänellä on jo puheenvuoroa suunnitellessaan mieles-sään arvio siitä, millaisen vastauksen hänen puheenvuoronsa saa muilta. Suoran kyseenalaistamisen voidaan tulkita edellyttävän varmuutta siitä, että tilanne ei johda kasvojen menettämiseen – tai sitten erityistä rohkeutta altistaa itsensä jopa kasvojen menettämiselle. Juuri tällaisissa kriittisissä, kyseenalaistavissa tai pohti-vissa puheenvuoroissa testataan Hujalan (2008: 109) mukaan se, onko ilmapiiri oikeasti avoin ja luottamuksellinen. Shotter korostaa avainhetkiä keskeisinä jae-tun ymmärryksen muodostumisen kannalta (Hujala 2008: 85).

Harisalo & Aarrevaara (2007b: 178) ovat huomauttaneet, että tapa, jolla puhujat esittävät asiansa, kannustaa muita joko jatkamaan keskustelua tai lopettamaan sen hyödyttömänä. Esimerkkeinä he käyttävät huumoria, ironiaa, ivaa, uhkauksia, ja kritiikkiä. He syventävät eri tapojen merkitystä toteamalla, että mikäli asia esite-tään asiallisesti ja rakentavasti, on todennäköistä että osallistujat haluavat kuun-nella ja ymmärtää toisiaan haluamatta tarpeettomasti vaikeuttaa päätöksentekoa.

Jos tapa on negatiivinen, niin osallistujat kohdistavat huomionsa asian sijasta toi-siinsa. (Harisalo & Aarrevaara 2007b: 178.)

Tässä tutkimuksessa avainhetkellä viitataan mihin tahansa puheessa tapahtuvaa tilanteeseen, tekoon tai tapahtumaan, joka muuttaa johtoryhmän vuorovaikutuk-sen luonteen. Avainhetki joko käynnistää dialogin tai tarjoaa edellytyksiä dialogin jatkumiselle, laajenemiselle ja syvenemiselle – tai sitten lopettaa sen. Avainhetki voi olla jotain edellä kuvatuista esimerkeistä tai sitten se voi olla jotain muuta.

Avainhetket ovat merkityksellisiä dialogille, koska niillä luodaan edellytyksiä ja tilanteita, joilla houkutellaan joko tietoisesti tai tiedostamatta johtoryhmän jäsenet vuorovaikutukseen. Keskeistä avainhetkien tunnistamisessa on dialogin dynamii-kan tutkiminen (ks. luku 3.2.2); kuinka jäsenet rakentavat dialogia suhteessa edel-täviin ja tuleviin puheenvuoroihin ja kuinka puheenvuorojen merkitykset kytkey-tyvät toisiinsa (ks. Haarakangas 1997: 50).