Aineiston hankinta

Millä kriteereillä tutkittava aineisto sitten tulisi valita, jotta se olisi tieteellisesti perusteltu ja edustava? Kvalitatiivisessa tutkimuksessa voidaan puhua esimerkiksi aineiston harkinnanvaraisesta, teoreettisesta tai tarkoituksenmukaisesta poimin-nasta tai harkinnanvaraisesta näytteestä (Eskola & Suoranta 1999: 61). Patton (2002: 243–244) on esitellyt 16 aineiston valinnan strategiaa, joita voidaan hyö-dyntää kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa aineiston valinnan strategiana on käytetty Pattonin yhdistelmästrategiaa (combination or mixed pur-poseful sampling). Sen etuina ovat triangulaatio, joustavuus ja mahdollisuus ta-voittaa useita tarpeita tai pyrkimyksiä (Patton 2002: 244). Tämän tutkimuksen tapausten valintaperusteet muodostuvat kolmesta aineiston valinnan strategiasta:

homogeenisestä poiminnasta (homogeneous sampling), kriteereihin perustuvasta poiminnasta (criterion sampling) ja harkinnanvaraisesta²⁹ poiminnasta (con-venience sampling).

Valintaperuste on homogeeninen, koska tutkimuskohteeksi haluttiin valita ainoas-taan yrityksiä eikä esimerkiksi julkisorganisaatioita. Tällä menetelmällä haluttiin sulkea pois julkisorganisaatioiden johtoryhmätyöskentelyyn usein vaikuttavat poliittiset intressit ja valtapyrkimykset. Homogeenisen poiminnan tarkoituksena on keskittyä, vähentää vaihtelua ja yksinkertaistaa analyysejä (Patton 2002: 243).

Valintaperusteissa on myös piirteitä kriteereihin perustuvasta poiminnasta, koska tutkittavissa yrityksissä tulee olla johtoryhmä ja johtoryhmien työskentelyn kes-keisenä foorumina tulisi olla kokous. Tämä kriteeri rajaa luonnostaan pois esi-merkiksi pienyritykset, koska niissä ei yleensä ole johtoryhmiä (Elinkeinoelämän Keskusliitto 2009a: 11). Kriteereihin perustuvan poiminnan tarkoituksena kaikki-en tutkimuksekaikki-en valittavikaikki-en tapaustkaikki-en tulee täyttää kyseiset kriteerit. Lisäksi tämä on varmistamassa tutkimuksen laatua. (Patton 2002: 243.)

Kolmanneksi valittu aineistonkeruun strategia edustaa myös harkinnanvaraista poimintaa. Tämän vahvuus on säästää tutkijan aikaa, rahaa ja vaivaa valitsemalla tarkoituksenmukaisia kohdejoukkoja. Samalla menetelmä antaa heikoimman pe-rustelun poiminnalle ja alentaa tutkittavan aineiston luotettavuutta. (Patton 2002:

244.) Harkinnanvaraiselle poiminnalle löytyy myös etunsa ja perustelunsa. On

29 Joskus tästä käytetään suomessa termejä tarkoituksenmukainen otanta (esim. Hautala 2006:

152) ja mukavuusotanta (Anttonen 2005: 289).

tilanteita, joissa se on ainoa mahdollisuus päästä tutkimuksessa eteenpäin. Esi-merkiksi jos tavoitteena on tutkia jotain ryhmää, johon on muutoin vaikea päästä käsiksi (Maxwell 1996: 70–71). Tässä tutkimuksessa harkinnanvaraiseen poimin-taan päädyttiin juuri edellä mainituista syistä.

Tiedossa oli se, että autenttisen puheaineiston saaminen yritysten johtoryhmistä on vaikeaa. Ensin suunnitelmissa oli kutsua lehti-ilmoituksilla johtoryhmiä tutki-mukseen, mutta se alkoi vaikuttaa liian aikaa vievältä ja epävarmalta keinolta saada aineisto kasaan. Päädyttiin siihen, että tutkija valitsee keskenään mahdolli-simman erilaiset yritykset, joiden johtoryhmiin hänellä ei ole henkilökohtaista suhdetta, mutta joihin on realistista saada pääsy, oman kiinnostuksensa perusteel-la. Yritysten valinnassa tutkijalla oli apuna verkosto, joka tuntee laajasti yritys-toimintaa ja sen eri toimijoita.

Valittuja yrityksiä lähestyttiin yksi kerrallaan lähettämällä ensin sähköpostia, jos-sa tiedusteltiin yrityksen kiinnostusta lähteä tutkimukseen mukaan. Yrityksille lähetetty materiaali on liitteissä 3 ja 4. Sähköpostissa kerrottiin myös, että tutkija on noin viikon sisään puhelimitse yhteydessä yritykseen. Kaikkiaan yhteyttä otet-tiin seitsemään yritykseen ja aineiston hankintaan meni aikaa noin kaksi kuukaut-ta.

Yrityksistä yksi kieltäytyi sähköpostitse ennen puhelinsoittoa ja kaksi kieltäytyi puhelinsoiton yhteydessä. Näistä toinen ei voinut lähteä mukaan, koska sen toi-mintaa määrittivät tiukat salassapidolliset seikat. Toisen yrityksen johtoryhmän käytännön työskentely puolestaan tapahtui muualla kuin kokouksissa, joten tässä tapauksessa se ei täyttänyt valinnan kriteereitä. Neljänteen yritykseen puolestaan oltiin sähköpostilla yhteydessä ja sen jälkeen useasti puhelimitse, mutta toimitus-johtajaa ei onnistuttu tavoittamaan. Yritys ei myöskään vastannut sähköpostiin.

Kyseiseltä yritykseltä ei siten saatu vastausta ja yhteydenottoyritykset lopetettiin.

Kolme yritystä lähti tutkimukseen mukaan.

Tutkimuksen aineistonkeruun menetelmäksi valittiin havainnointi (ks. Hirsjärvi ym. 2008: 209–212). Hirsjärven ym. (2008: 208) mukaan havainnointi sopii hy-vin laadullisen tutkimuksen menetelmäksi ja erinomaisesti vuorovaikutuksen tut-kimiseen. Tutkittavat havainnot voivat kohdistua tapahtumiin, käyttäytymiseen tai fyysisiin kohteisiin. Havainnointi on Grönforsin (2001) mukaan perusteltu aineis-tonkeruumenetelmä silloin kun tutkittavasta ilmiöstä tiedetään vähän tai ei laisin-kaan. Siinä missä kyselyn ja haastattelun avulla saadaan selville, mitä ihmiset ajattelevat, tunteva ja uskovat, havainnoinnin avulla saadaan tietoa mitä todella tapahtuu (Hirsjärvi ym. 2008: 207, Patton 2002: 262–263).

Havainnointi oli luonteeltaan osallistuvaa havainnointia, jonka avulla voidaan kerätä aineistoa suoran osallistumisen välityksellä tilanteista, joissa tutkijan vai-kutus on pyritty minimoimaan. Vuorovaivai-kutus tutkijan ja tutkittavien välillä ta-pahtuu enimmäkseen kohteiden ehdoilla ja tutkijan osallistumisen pitäisi vaikut-taa tapahtumien kulkuun mahdollisimman vähän tai ei lainkaan (Grönfors 1985).

Osallistuva havainnointi on havainnoijan roolin mukaan luonteeltaan joko aktii-vista tai passiiaktii-vista. Aktiivisessa osallistuvassa havainnoinnissa tutkija vaikuttaa aktiivisesti läsnäolollaan tutkittavaan ilmiöön. Passiivisella osallistuvalla havain-noinnilla tarkoitetaan tutkijan osallistumista tutkittavaan tilanteeseen ilman vai-kuttamista tilanteiden kulkuun. (Germain 1993, Anttila 1998: 218 224.) Tämän tutkimuksen osallistuva havainnointi oli luonteeltaan passiivista, sillä tutkija osal-listui johtoryhmien kokouksiin tarkoituksenaan olla millään tavalla vaikuttamatta tilanteiden kulkuun.

Osallistuvaa havainnointia on havainnointimenetelmänä arvosteltu siitä, että ha-vainnoija saattaa häiritä tutkittavaa tilannetta läsnäolollaan tai jopa muuttaa sitä (Hirsjärvi ym. 2008: 202 203). Tutkijan vaikutusta johtoryhmän käyttäytymiseen sekä osallistuvan havainnoinnin eettisiä näkökulmia pohditaan tarkemmin luvussa 6.4.

Tutkija kertoi kullekin johtoryhmälle ensimmäisellä havainnointikerralla tutki-muksesta ja havainnoinnin tarkoituksesta. Tutkittaville ryhmille kerrottiin yleisel-lä tasolla, että tutkija on kiinnostunut johtoryhmän vuorovaikutuksesta ja siitä kuinka ryhmä rakentaa yhteistä ajattelua. Heille kerrottiin myös, että tutkija ei ole kiinnostunut keskustelusisällöistä. Tutkittaville ei kerrottu yksityiskohtaisesti, että heidän puheenvuorojaan tullaan laskemaan tai että heidän kokouspuheen kestoa mitataan. Yritysten kanssa tehtiin salassapitosopimukset, jolla sovittiin, että tut-kimukseen osallistuvia yrityksiä ja yksittäisiä johtoryhmän jäseniä ei pysty identi-fioimaan eikä myöskään johtoryhmän käsittelemiä asioita tulla julkaisemaan, mi-käli ne sisältävät tällaisia asioita. Näillä seikoilla pyrittiin edesauttamaan sitä, että johtoryhmät pystyvät toimimaan kokouksessa mahdollisimman normaalisti.

Havainnoinnin lisäksi johtoryhmien kokoukset äänitettiin, jotta kokousvuorovai-kutusta olisi mahdollista analysoida. Osallistuvalla havainnoinnilla tutkija sai välitöntä ja suoraa tietoa johtoryhmien toiminnasta, jota pelkkä ääniaineisto ei pysty välittämään. Havainnointi oli myös varmistamassa äänityksissä mahdolli-sesti ilmeneviä epäselvyyksiä. Esimerkiksi mikäli äänitallenteesta ei jossain koh-dassa pysty saamaan puheesta selvää, olisi tutkijalla mahdollisuus muistaa, mitä sanottiin. Nauhuri asetettiin kussakin kokouksessa keskelle neuvottelupöytää.

Kooltaan nauhuri oli 1 x 4 x 10 cm – siis hyvin huomaamaton.

Kokousten äänittäminen salli tutkijalle täydellisen keskittymisen tapahtumien seuraamiseen, eikä havainnointia häirinnyt esimerkiksi puheenvuorojen ajanotto tai keskustelusisältöjen luokittelu. Tutkimuksessa päädyttiin myös siihen ratkai-suun, että tutkija tekee muistiinpanoja mahdollisimman vähän havainnoinnin ku-luessa, jotta tutkittavat eivät häiriintyisi siitä. Kuitenkin haluttiin hyödyntää pääsy näihin tähän harvinaislaatuisiin aineistoihin, ja kun vuorovaikutuksessa tapahtui jokin käänne, tutkija kirjasi tapahtuman kellonajan sekä tapahtuman luonteen, jotta siihen olisi helppo palata äänitallenteessa. Lisäksi kaikki kokousten häiriöte-kijät, kuten puheluihin vastaaminen, kahvinkeitto ja erilaiset keskeytykset rekiste-röitiin.