Tutkimuksessa on käytetty 5-portaisia Likert-asteikkoja51, jotka luokitellaan järjestysas-teikollisiksi muuttujiksi (Metsämuuronen 2005: 62). Järjestysasteikollinen muuttuja voidaan muuttaa summamuuttujan kautta suhdelukuasteikolliseksi muuttujaksi, jolloin voidaan käyttää myös Pearssonin korrelaatiota. Ennen summamuuttujan luomista on tarkistettava muuttujien sisäinen johdonmukaisuus eli mittarin reliabiliteetti Chron-bachin alfa-kertoimen avulla, joka mittaa summattavien muuttujien sisäistä homogeeni-suutta. Kertoimen arvoa 0,6 (0,7) ja sitä suurempaa pidetään riittävänä, jotta summa-muuttuja voidaan luoda.
Summamuuttujan luomisessa on huomioitavaa, että muuttujat ovat kaikki samansuun-taisia, ts. pienin arvo edustaa negatiivista ja suurin arvo positiivista tai päinvastoin. Yh-distettävien mitta-asteikkojen tulee myös olla samanlaisia (esim. 1-5, 1-7). (Alkula, ym.
2002: 100; Ernvall, ym. 2002: 158.) Alfa-kerroin kertoo siis, mittaavatko kaikki tarkas-teltavat muuttujat samaa asiaa (Roponen 1994: 57). Kyselylomakkeiden kysymysosioi-den alfa-kertoimet ovat kaikki arvojen 0,65-0,95 välillä. Alfa-kertoimet ilmoitetaan taulukoiden yhteydessä ja ne on tulostettu työntekijöiden aineistosta (n=194).
Roposen (1994: 44) mukaan yksi keskeisimpiä kvantitatiivisen aineiston kuvailu- ja tar-kastelumenetelmiä on ristiintaulukointi. Menetelmän avulla voidaan selvittä kahden tai useamman muuttujan välisiä yhteyksiä frekvenssi- ja prosenttijakaumien tasolla. Ris-tiintaulukointi soveltuu kaikille mitta-asteikoille, mutta ongelmaksi voi tulla tarvittavan tutkimusaineiston määrä. Ristiintaulukoinnissa esiintyvien erojen merkitsevyyden testa-ukseen käytetään χ²-testiä.
50 Tässä asteikossa Ei koskaan on yksistään numero 1, koska se kuvaa täydellistä ääriarvoa. Harvoin ja joskus on yhdistetty numeroksi 2, koska ne edustavat asteikon 1-3 keskialuetta.
51 Asteikko voidaan luokitella välimatka-asteikolliseksi muuttujaksi vain jos asteikon ääripäät on merkitty sanallisesti, jolloin vastaajalle tulee se mielikuva, että asteikko on tasavälinen ja numeerinen (Ernvall, ym.
2002: 15).
Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimen (rho, ρ) käyttö on perusteltua silloin, kun muuttujat ovat järjestysasteikollisia (Metsämuuronen 2005: 341). Sen sijaan laatuero-asteikollisia muuttujia ei ole mahdollista tarkastella korrelaatiokerrointen avulla. (Ern-vall, ym. 2002: 81; Munro 1997: 238.) Spearmanin rho –korrelaatiotesti mittaa muuttu-jien x ja y lineaarista korrelaatiota, joka voi vaihdella –1 ja 1 välillä. Jos korrelaatio on 0, ei muuttujien välillä ole korrelaatiota. (Ernvall, ym. 2002: 76-82.) (Taulukko 27) Korrelaatiokertoimen arvo ja merkitsevyys ilmoitetaan joko taulukossa, tekstissä tai lii-tetaulukossa. Korrelaation olemassaolo ei ole osoitus kausaalisesta suhteesta muuttujien välillä. Mahdollisten kausaalisten tulkintojen täytyy perustua tutkijan hallussa olevaan teoreettiseen tietoon muuttujien välisistä suhteista. (Nummenmaa ym. 1997: 155.) Vaikka SPSS-ohjelma antaakin testin merkitsevyyden, on Metsämuuronen (2005: 346) tehnyt yleisen tulkinnan seuraavasti:
0.80-1.0 erittäin korkea korrelaatio 0.60-0.80 korkea korrelaatio
0.40-0.60 melko korkea korrelaatio
Yllä kuvattuun tulkintaan voidaan kuitenkin vielä lisätä 0.30-0.40 ja todeta sen olevan kohtalainen/oireellinen korrelaatio, joka vielä eroaa nollasta tilastollisesti merkitsevästi.
Ernvall ym. (2002: 78) lisäävät asteikkoon kuitenkin vielä alle 0.30 arvot ja kuvaavat sitä heikoksi yhteydeksi. Mikäli otoksen koko on 30 (pieni aineisto), pitäisi korrelaation olla 0.36, jotta voitaisiin sanoa sen eroavan nollasta tilastollisesti merkitsevästi (Metsä-muuronen 2005: 346). Kuitenkin laskettaessa aineistoja tilasto-ohjelmalla, kertoo oh-jelma, poikkeaako korrelaatiokertoimen arvo tilastollisesti merkitsevästi nollasta ja suhteuttaa käytetyn otoskoon korrelaatiokertoimen arvoon (Ernvall, ym. 2002: 78). Tut-kimuksen pohdinnassa käsitellään myös ns. kliinistä merkitystä, millä tarkoitetaan tu-losten käytännön merkitystä: vaikka tulos olisi tilastollisesti erittäin merkitsevä, onko tuloksella merkitystä käytännön elämässä (Ernvall ym. 2002: 134). Korrelaatiokertoi-men hyvyyden arvioimiseksi on käytössä myös selitysosuus (korrelaatiokertoiKorrelaatiokertoi-men ne-liö), joka kertoo kuinka suuri osuus muuttujan varianssista on selitettävissä toisen muuttujan avulla. Selitysosuus kuvaa siis sitä, kuinka paljon muuttujilla on yhteistä.
(Metsämuuronen 2005: 346.)
Elaboraatiossa kahden muuttujan välistä yhteyttä tarkastellaan kolmannen tekijän kautta eli kysytään, voiko kahden muuttujan välinen yhteys tai yhteyden puute johtua kolman-nesta tekijästä. Kun tutkitaan x:n ja y:n yhteisvaihtelua ja vakioidaan kolmas muuttuja z, voidaan yhteisvaihtelua tarkastella kaikissa z:n luokissa erikseen. Silloin alkuperäinen yhteys joko säilyy ennallaan, muuttuu (voimistuu, heikkenee tai häviää), mutta on kui-tenkin samanlainen kaikissa z:n luokissa tai yhteys on alkuperäisestä poikkeava ja eri-lainen z:n luokissa. (Alkula, ym. 2002: 200.)
Muuttujien x ja y yhteyttä voidaan nimittää näennäisyhteydeksi, jos z:n vakiointi hävit-tää yhteyden muuttujien välillä siksi, että z vaikuttaa sekä x:ään että y:hyn (selitystyyp-pinen elaboraatio). Tulkintatyyp(selitystyyp-pinen elaboraatio; z:n vakiointi osoittaa sen mekanis-min, jonka välityksellä x vaikuttaa y:hyn ja siten yhteyden tulkinta selkeytyy. Täsmen-nys on kolmas elaboraatiotyyppi. Siinä z:n vakiointi ei hävitä alkuperäistä x:n ja y:n yhteyttä vaan antaa siitä tarkempaa tietoa. X:n ja y:n yhteys on erilainen z:n eri luokissa.
Elabotaation voi tehdä myös osittaiskorrelaatiokertoimen avulla, mikä tarkoittaa kahden muuttujan välistä korrelaatiota, kun yhden tai useamman muuttujan vaikutus on pois-tettu (vakioitu). (Metsämuuronen 2005: 352; Alkula ym. 2002: 237.)
5.2.4. Jatkotutkimusaineiston hankinta ja kuvaus
Otantaan poimittiin vuoden 2000 esitutkimusaineistosta kaikki kunnalliset yksiköt (pe-rusjoukko), jotka osallistuivat tutkimukseen (N=182). Tämän jälkeen suoritettiin osi-tettu otanta (Ernvall, ym. 2002: 12) eli yksiköistä poimittiin tutkimukseen kaikki yli neljän työntekijän yksiköt. Tämä siitä syystä, että viisi työntekijää on pienin määrä, millä voidaan pienissä dementiayksiköissä taata ympärivuorokautinen hoito. Viittä työntekijää pienemmät yksiköt todennäköisesti toimivat jonkun toisen yksikön sisällä, ja dementiayksikön kriteerit52 eivät näin täyty. Näillä perusteilla jäljelle jäi 117 kunnal-lista yksikköä. Yksityiset yksiköt jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, koska tässä tutki-muksessa halutaan tutkia nimenomaan julkista sektoria. Julkisen sektorin tutkimisen syitä on perusteltu luvussa 1. Toisaalta sekä yksityisen että julkisen sektorin
52 Dementiayksikköjen kriteerit ovat seuraavat: 1) yksikkö on perustettu dementiayksiköksi, 2) yksiköllä on omat osoitettavissa olevat tilat, 3) yksiköllä on omaa henkilökuntaa, ja 4) yksikössä hoidetaan pääasiassa dementoituvia henkilöitä (Alzheimer-keskusliitto 1995).
minen tähän tutkimukseen olisi vääjäämättä vienyt tutkimusta kohti yksityisen ja julki-sen vertailuasetelmaa, mikä ei kuitenkaan ollut tämän tutkimukjulki-sen tarkoitus.
Tutkimus käsittää kolme tasoa: ylemmät esimiehet, dementiayksiköiden vastaavat hoi-tajat ja työntekijät. Ylempien esimiesten tehtävänimikkeet olivat mm. vanhainkodin johtaja, ylihoitaja, sosiaalijohtaja ja osastopäällikkö. Heille lähetettiin yhteensä 113 ky-selylomaketta, koska osalla esimiehistä oli alaisuudessaan enemmän kuin yksi demen-tiayksikkö. Dementiayksiköiden vastaaville hoitajille lähetettiin 117 kyselylomaketta.
Esitutkimuksessa mukana olleissa kunnallisissa dementiayksiköissä oli vakinaisia työntekijöitä 1196 henkilöä. Kun tuosta määrästä vähennetään alle viiden työntekijän yksiköt, jää kokonaismäärä lähelle 1000 työntekijää. Jatkotutkimukseen päädyttiin va-litsemaan dementiayksiköitä systemaattisen otannan periaatteella (Alkula, ym. 2002:
110), missä esitutkimuksen tulosten perusteella kunnalliset yksiköt (n=117) asetettiin työyhteisön hyvinvoinnin keskiarvojen (summamuuttuja) mukaiseen järjestykseen (ka.=
1–5), josta järjestyksessä poimittiin joka toinen yksikkö (n=59). (taulukko 29). Tällä valinnalla saatiin otokseen tasaisesti työyhteisön hyvinvoinniltaan eritasoisia yksikköjä.
Tällä otantavalinnalla voitiin varmistaa myös otoksen edustavuus eli dementiayksiköi-den otos on pienoiskuva perusjoukosta (Ernvall, ym. 2002: 12).
Tutkimukseen valittujen dementiayksiköiden ylemmille esimiehille lähetettiin tutki-muslupa-anomus, jossa pyydettiin lupaa lähettää kyselylomake kyseessä olevien yksi-köiden koko henkilökunnalle. Tutkimuslupa saatiin 32:een dementiayksikköön, mikä määrä on vajaa kolmannes perusjoukosta (N=117). Koska tutkimuksen tarkoitus on mallintaa voimistavan johtamisen prosessimallia, katsottiin työntekijöiden määrän riit-tävän tutkimustehtävään. Vaikka tutkimuslupa saatiin 32 yksikköön, ei yhdestä köstä uusintapyynnön jälkeenkään palautunut yhtään kyselylomaketta. Muista yksi-köistä saapui lomakkeita tasaisesti. Esitutkimuksen tietojen perusteella kyseessä ole-vissa 32:ssa yksikössä on yhteensä 307 työntekijää, joista lomakkeen palautti 63%
(n=194). Ylempien esimiesten vastausprosentti oli 64% ja vastaavien hoitajien 70%.
Yhden uusintakyselyn jälkeen katsottiin, että aineistoa on tutkimuksen tarkoitukseen nähden riittävä määrä. (taulukko 29)