2. Kouluja kaupunkien työläisnuorille
2.5. Ammattikoulu rannikolta sisämaan kaupunkeihin
Tampere oli ollut vuodesta 1821 alkaen niin sanottu vapaakaupunki, jossa ainakin
periaatteessa käsityöammatin harjoittaminen oli vapaa ammattikuntarajoituksista. Yhteisellä toiminnallaan kaupungin porvarit kuitenkin hyvin pitkälle estivät vapaan kilpailun.
Oppipojat ja kisällit olivat käytännössä palkkatyöläisen asemassa. Tehdasväkeen verrattuna oppipoikien ja kisällien olot olivat huonommat. Työnantajat valittivat, että oppipojat olivat liikkuvaa väkeä, jotka vaihtoivat ammattia ja työnantajaa usein. Toisaalta Haapala kuittaa mestareiden puheen järjestelmän vaikeuksista mestareiden marinaksi, jonka tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua alalla. Elinkeinovapauden tullessa oppisopimukset muistuttivat enemmän työsopimuksia. Mestarikirjoja ei enää tarvittu työn tekemiseen tai ammatin harjoittamiseen.
Oppipojat saattoivat parempien olojen toivossa vaihtaa mestarilta toiselle tai lähteä
254 Aro 2008, 7–8.
palkkatyöntekijöiksi kesken oppiajan ansaitsemaan palkkaa. Jotkut saattoivat siirtyä ammatinharjoittajaksi. Käsityöläisten piirissä tilanne aiheutti kritiikkiä, ja mielipiteet elinkeinovapaudesta olivat enimmäkseen kielteisiä. Mestareiden kiinnostus kouluttaa oppipoika väheni.255
Tampereella oli vuodesta 1894 alkaen perustettu kansakoulun jatkoluokkia antamaan valmiuksia käytännön työelämään. Keskeinen jatkoluokille asetettu tavoite oli sama kuin muuallakin Suomessa: tarjota koulutusta 13–15-vuotiaille nuorille, jotka eivät vielä päässeet töihin.256 Kaupunki rahoitti jatkoluokkien toimintaa muun muassa väkijuomien myynnistä saaduilla tuloilla. Alkoholipolitiikka oli 1800- ja 1900-luvun taitteessa pääasiassa
kaupunkien hallinnassa. Kaupunginvaltuusto myönsi lupia väkijuomien myyntiin ja tarjoiluun. Tampereella, kuten monessa muussakin kaupungissa, väkijuomien myynnistä saatuja varoja käytettiin yleishyödyllisten toimintojen, kuten koulujen taloudelliseen tukemiseen. Kaupungin taloudelliset edut ja raittiusväen pyrkimykset olivat 1900-luvun alussa usein vastakkain. Tampereella väkijuomien myyntiä oli välillä rajoitettu, välillä myynti taas sallittiin. Asiaan vaikutti paljon se keitä kaupunginvaltuustossa istui. Vuonna 1907 valtuusto päätti kieltää väkijuomien myynnin. Väkevien myyntikieltoa jatkettiin vielä vuosiksi 1909–1911, mutta vuosina 1911–1913 väkijuomien myynti sallittiin jälleen osittain.
Olutta sai myydä rajoitetusti, viinien myynti oli välillä kielletty, välillä sallittu rajoitetusti.257 Vuonna 1917 säädetty yleinen kieltolaki lopetti kuntakohtaisen alkoholipolitiikan. Alkoholin myyntitulojen väheneminen lisäsi kiinnostusta ammattikoulun perustamiseen.
Ammattikoulujen valtionapu oli korkeampi kuin kansakoulun jatkoluokkien. Toisaalta kansakoulun jatkoluokkien toiminta Tampereella jatkui myöhemmin ammattikoulun
perustamisen jälkeenkin, joten pelkästään kansakoulun jälkeisen koulutuksen rahoittamisesta ei voinut olla kysymys.
Ammattikoulun perustamista harkittiin ammattitaitoisen työvoiman kouluttamiseksi sekä kansakoulujen jatkoluokkien koulutuksellisen roolin selkiyttämiseksi. Tampereen
255 Haapala 1986, 78–79, 110–111; Heikkinen 1995, 160–161.
256 Mäkinen 1922, 207–208.
257 Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1907 osa I, 50–51. Myyntikielto ei merkinnyt täydellistä kieltolakia, väkijuomia voitiin anniskella ravintoloissa luvanvaraisesti. Kieltolaki oli Suomessa 1919–1932. Tampereen kaupungilla oli ollut alkoholin vähittäismyyntimonopoli vuodesta 1870 alkaen.
Toiminta oli hyvin tuottoisaa ja tuottoja jaettiin erilaisiin sivistystarkoituksiin mm. koulutuksen tukemiseen.
Väkijuomien myyntituloilla oli tärkeä merkitys myös monien muiden kaupunkien taloudelle Suomessa;
Haapala 1986, 166; Jutikkala 1979, 224–226.
kaupunginvaltuusto asetti 31.12.1907 komitean selvittämään ammattikoulun tarpeellisuutta ja mahdollisen ammattikoulun suhdetta kansakoulun jatkoluokkiin.258 Opettajista ja elinkeinoelämän edustajista koostuva komitea otti nimekseen ammattikoulukomitea.
Komitean sihteerinä oli Polyteknillisestä opistosta valmistunut insinööri Matti Viljanen (1874–1946),259 joka työskenteli muun muassa Forssa oy:n insinöörinä ja apulaisjohtajana.
Vuosien 1906–1918 aikana hän toimi opettajana Tampereen kauppaoppilaitoksessa, poikain ammattikoulussa sekä Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa. Myöhemmin vuosina 1924–
1927 hän toimi muun muassa kansallisen edistyspuolueen kansanedustajana sekä Suomen Teollisuusliiton toimitusjohtajana. Vuorineuvoksen arvon hän sai vuonna 1935. Komitean jäsen F. K. Mattsson puolestaan toimi Tampereen kaupungin ensimmäisenä sosiaalitoimen apulaiskaupunginjohtajana ja Tampereen rahatoimikunnan puheenjohtajana vuosina 19191928260.
Komitea tarttui saamaansa tehtävään pontevasti. Toimintansa taustaksi lautakunta selvitti Tampereen elinkeinoelämän oloja ja elinkeinoelämän edustajien näkemyksiä ammattikoulun tarpeellisuudesta sekä ammattikoulujen toimintaa muissa maissa.261 Kaikki komitean haastattelemat yritysjohtajat kannattivat ammattikoulun perustamista. Hyvistä, ammattitaitoisista työntekijöistä oli puute. Oppisopimustyyppiseen ammattioppiin oli runsaasti tulijoita, mutta sitoutuminen ammatin opiskeluun oli huonoa. Kilpailun salliva elinkeinolaki, joka salli kenen tahansa ryhtyä elinkeinonharjoittajaksi ”tekee
verstaskasvatuksen lähes mahdottomaksi”.262 Verstaskasvatuksella viitataan oppipoikamaiseen, työpaikalla työnantajan ohjauksessa tapahtuvaan käytännön työn oppimiseen. Sen vaihtoehtona nähtiin koulumuotoinen ammatillinen koulutus.
Oppisopimusoppilaat vaativat työnantajien mielestä korkeata palkkaa ja nuoret vaihtoivat usein työnantajaa ja saattoivat mennä kilpailevaan yritykseen töihin. Nämä syyt ja työnantajien välinen taloudellinen kilpailu vaikuttivat siihen, että työnantajat eivät aina
258 Komitean jäseninä olivat insinööri Augusti Huikarinen, maisteri A. E. Lindfors, opettaja
T. Lähteenmäki, kaupanjohtaja K.F. Mattson, insinööri ylijohtaja Matti Viljanen ja opettaja F.A Lindgren.
259 www.biogragiakeskus, Viljanen oli myös opiskellut useissa maissa mm. Saksassa, Englannissa ja Hollannissa
260 Sinisalo, 318–320.
261 Tampereen ammattikoulukomitean mietintö 18.5.1909, Tampereen valtuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II,TKA.
262 Tampereen ammattikoulukomitean mietintö 1909, Tampereen valtuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II, TKA.
ottaneet mielellään oppisopimusoppilaita. Ammattitaitoisia työntekijöitä kyllä palkattiin.263 Yritysjohtajat kannattivat ammattikoulun perustamista myös siksi, että koulussa tapahtuva työntekijöiden koulutus kehittäisi kyseistä ammattia ja työntekijän elinoloja.
Ajan hengen mukaan Tampereen ammattikoulukomitea haki vaikutteita myös ulkomailta.
Komitean näkemyksen mukaan muissa sivistysvaltioissa oli ryhdytty perustamaan
ammattikouluja, ja niiden toiminnasta haluttiin ottaa selvää. Elinkeinoelämän kehittyminen vaati työntekijöiltä luonnontiedon ja matematiikan pohjalle rakentuvat ammattitiedot ja -taidot. Näiden tietojen saamiseksi tarvittiin koulutusta. Kesällä 1908 Matti Viljanen teki matkan Skandinavian maihin sekä Saksaan ja Itävalta-Unkariin. Tästä matkasta hän teki selvityksen komitealle. Eniten vaikutteita Viljanen oli saanut Itävalta-Unkarista, jossa oppilaat hakeutuivat ammattikouluun kansakoulun pohjalta. Koulut olivat kokopäiväkouluja, ja niissä opiskeltiin sekä teoreettisia aineita että käytännön työtaitoja. Teoriaopintoja olivat unkarin kieli, laskento, geometria, piirustus, muovailu, fysiikka ja kemia, kaunokirjoitus, terveysoppi, kirjanpito, teknologia ja ammattipiirustus. Verstastyötä oli puolet opiskelusta, eli opiskeluvuodesta riippuen 29–49 tuntia viikossa (jälkimmäinen tuntimäärä tarkoittanee kolmannen vuoden opintoja, jolloin teoriaopintoja ei juuri ollut).264
Työskentelynsä yhteenvetona komitea totesi, että ammattikoulun perustaminen Tampereelle oli tarpeellista. Komitea otti myös merkittävän kannan kansakoulun jatkoluokkien ja ammattikoulun väliseen kiistan. Komitean mielestä kansakoulun jatkoluokat eivät soveltuneet ammattikouluksi. ”Kaikkien niiden toimenpiteitten päämääränä, joilla ammattiolojamme pyritään parantamaan, on oleva kätevän, ammattitietoisen ja -taitoisen ammattilais- ja työväenluokan kehittäminen paikkakunnallemme.”265
Komitea esitti, että Tampereelle perustettaisiin kolmivuotinen ammattikoulu, jossa olisi metalliosasto, puutyöosasto sekä kirjansitojaosasto. Ammattikoulun voisi perustaa
toiminnassa olevan käsityöläiskoulun pohjalle, ja opintolinjat voisivat myös olla osapuilleen samat. Koulu olisi kolmivuotinen sen vuoksi, että koulun päätettyään 16-vuotiaat
263 Tampereen ammattikoulukomitean mietintö 1909, Tampereen valtuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II, TKA.
264 Tampereen ammattikoulukomitean mietintö 1909, Tampereen valtuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II, TKA.
265Tampereen ammattikoulukomitean mietintö 1909, Tampereen valtuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II, TKA; Tampereen kaupungin poikain ammattikoulu, X vuosikertomus 1921–1922, TKA.
menestyivät paremmin työmarkkinoilla kuin 15-vuotiaat. Opetussuunnitelmassa oli otettu mallia Itävalta-Unkarin ammattikoulun opetussuunnitelmasta. Opiskelua olisi 45 tuntia viikossa, josta noin puolet olisi käytännöllistä työn oppimista.266 Komitea ei kuitenkaan ollut esityksessään yksimielinen. F. A. Lindgrenin ja T. Lähteenmäen eriävässä mielipiteessä ei sinänsä vastustettu ammattikoulun perustamista, päinvastoin. He esittivät, että
ammattikoulutusta tuli tarjota laajemminkin kuin vain kolmelle ammattialalle. Lisäksi he vaativat ammattikoulun avaamista myös tytöille.267
Tampereen kaupunginvaltuusto käsitteli komitean mietintöä ensimmäisen kerran kokouksessaan 16.2.1909. Käydyssä keskustelussa toivottiin lisäselvitystä kansakoulujen jatkoluokkien ja ammattikoulun suhteesta ja valtionavun saamisen ehdoista. Ammattikoulun perustaminen sai kuitenkin kannatusta esimerkiksi valtuutettu Seliniltä, jonka mielestä kansakoulujen jatkoluokat voitaisiin helpostikin muuttaa ammattikouluiksi. Valtuusto päätti pyytää lausuntoa helsinkiläiseltä lehtorilta Jonatan Reuterilta, joka oli perehtynyt
ammattikouluasiaan aikaisemmin.268
Lausunnossaan Reuter oli samaa mieltä Tampereen ammattikoulukomitean näkemyksistä ammattikoulun tarpeellisuudesta. Nuorten halu todellisen ammattitaidon hankkimiseen olemassa olevissa käsityöläiskouluissa oli vähentynyt. Ongelma oli Reuterin mukaan yleissuomalainen. ”Nykyisten käsityöläskoulujen heikoin puoli on ollut erityisen oppipoikia tarkoittavan opetuksen puute.”269 Ammattikoulun perusajatus oli, että siellä opetettiin sekä teoriaa että käytäntöä. Reuterin lausunnosta paistoi vilpitön into ammattikoulujen
perustamiseen. ”Kaikissa sivistysmaissa on mitä suurimmalla innolla työskennelty ammattitaidon kohottamiseksi ja harrastuksen herättämiseksi.” ”Useampien valmistavien koulujen perustaminen on epäilemättä tulevaisuuden asia maallemme, siis myös erityisen tärkeä teollisuuskaupunki Tampereelle.”270
266 Tampereen ammattikoulukomitean mietintö 1909, Tampereen valtuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II, TKA.
267 F.A. Lindgrenin ja T. Lähteenmäen eriävä mielipide ammattikoulukomitean mietintöön, Tampereen valtuuston pöytäkirja 8.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II, TKA.
268 Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirja 16.2.1909, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa I, TKA.
269 Jonatan Reuter Tampereen kaupunginvaltuuston valmistusvaliokunnalle 14.4.1909, Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II, TKA.
270 Jonatan Reuter Tampereen kaupunginvaltuuston valmistusvaliokunnalle 14.4.1909, Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, 1909 osa II, TKA.
Reuter esitteli erilaisia ammattiin valmistavan koulun malleja, ammattilaiskoulua ja
ammattikoulua, joita oli otettu käyttöön eripuolilla Eurooppaa. Ammattikouluista hän totesi, että ”tämänkaltaisten koulujen kautta on työtaidon kohottaminen mahdollinen, jonka lisäksi ne vielä, koska vastaanottavat oppilaita kansakoulusta, tarjoavat työtä ja toimeentuloa pojille ja tytöille aikana, jolloin he eivät vielä saa työskennellä työpajoissa ja tehtaissa, eivätkä muutoinkaan voi käytännöllisillä aloilla toimia”.271 Reuterin mukaan paikallisen
elinkeinoelämän tarpeet vaikuttivat luonnollisesti ammattikoulun linjajakoon. Oikeastaan ainoat huomautukset Tampereen esitykseen Reuter esitti komitean luonnostelemaan opetussuunnitelmaan. Teoriaopetus ja työn opetus voisi eri vuosiluokilla olla tasaisemmin järjestetty. Samoin hän toivoi opetussuunnitelmaan myös sisältökuvauksia. Reuter viittasi Helsingin valmistavan ammattikoulun osalta seuraavansa Kerschensteinerin Münchenin työkoulukokeilun tuloksia, ja tarvittaessa opetusohjelmaan tehtäisiin muutoksia. Reuter istui tuona aikana Helsingin poikain ammattikoulun johtokunnassa.
Tampereen kaupunginvaltuusto nimitti vielä valmistelukomitean tekemään
yksityiskohtaisemman suunnitelman ammattikoulun perustamiseksi. Valmistelukomitean raportissa tiivistyi Tampereella käydyn keskustelun ydin ammattikouluasiasta: ”Mitä ensiksi tulee kysymykseen ammattikoulujen tarpeellisuudesta paikkakunnallamme, niin on
Ammattikoulukomitea ansiokkaassa, suuritöisessä mietinnössään jo niin selvästi osoittanut, mikä erinomainen hyöty tällaisen koulun perustamisesta Tampereen kaupungille olisi, ettei siihen ole muuta lisättävää, kuin toivomus, että sellainen tänne ensi tilassa aikaansaataisiin.
Toinen kysymys sitä vastoin, minkälaiseksi tämä koulu olisi perustettava, on monta vertaa vaikeampi ratkaista. Suurin hankaluus tässä, kuten kaikissa uusissa yrityksissä, on se, että aikeen toteuttaminen etupäässä riippuu siitä, minkälaisia kustannuksia se kysyy.”272 Joulukuussa 1909 äänestyksen jälkeen Tampereen kaupunginvaltuusto päätti perustaa Tampereelle poikien ammattikoulun sillä ehdolla, että kaupunki saa koulua varten teollisuushallituksen määräämät valtionavut. Teollisuushallitus ei kuitenkaan ensin
hyväksynyt Tampereen esitystä ammattikoulun perustamiseksi lähinnä opetussuunnitelmiin
271 Jonatan Reuter Tampereen kaupunginvaltuuston valmistusvaliokunnalle 14.4.1909, Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II, TKA.
272 Tampereen kaupungin Herroille Valtuusmiehille 28.10.1909, Gustaf Walden, Georg Schreck, H. Liljeroos, M.S. Holmlander, J. Heiniö, Juho Sohlman. Tampereen valtuuston pöytäkirja 7.12.1909, liite, Tampereen valtuuston pöytäkirjat osa II 1909, TKA.
liittyvien puutteiden vuoksi. Uuden valmistelun jälkeen teollisuushallitus hyväksyi Tampereen esityksen. Ammattikoulu aloitti toimintansa Tampereella syksyllä 1912.273
Valtuustossa käydyssä keskustelussa toivottiin perustettavaksi koulua myös tytöille.
Suomalaisen Naisliiton Tampereen osasto jätti asiaa koskevan anomuksen Tampereen kaupunginvaltuustolle. Valtuusto päätti kuitenkin aloittaa ammattikoulutoiminnan poikien koululla, ja mikäli kokemukset koulusta osoittautuisivat hyviksi, tyttöjen koulu voitaisiin perustaa myöhemmin. Valtuusto perusti tässäkin tapauksessa komiteoita valmistelemaan asiaa. Ehdotukset herättivät kuitenkin siinä määrin erimielisyyksiä, että pontevaan
valmistelutyöhön päästiin vasta ensimmäisen maailmansodan ja vuoden 1918 sodan jälkeen.
Joulukuussa 1925 Tampereen kaupunginvaltuusto päätti tyttöjen ammattikoulun perustamisesta. Koulu aloitti toimintansa syksyllä 1926.274
Ammattikoulujen perustamisen ensimmäiseen vaiheeseen, joka tapahtui ulkomaalaisten vaikutteiden, Helsingin esimerkin ja vuoden 1900 asetuksen pohjalta, kuuluu vielä kaupunkien ylläpitämien ammattikoulujen perustaminen Viipuriin ja Kuopioon. Viipurissa kaupungin teollisuusyhdistys toimi aktiivisesti poikien ammattikoulun perustamiseksi.
Ajatus koulun perustamisesta oli syntynyt jo vuonna 1913, ja Viipurin teollisuusyhdistys teki asiasta esityksen kaupunginvaltuustolle seuraavana vuonna. Viipurista käännyttiin Helsingin puoleen ja pyydettiin muun muassa ammattikoulun opetussuunnitelmia sekä tiedusteltiin kokemuksia ammattikoulun toiminnasta. Teollisuushallitukseen ammattikoulujen
tarkastajaksi siirtynyt Jalmari Kekkonen teki opetussuunnitelmaluonnoksen Viipurin koulua varten. Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen kuitenkin hidasti asian etenemistä.
Varsinaisia sotatoimia ei Suomessa ollut, mutta kenraalikuvernöörille myönnetyt
poikkeusvaltuudet sekä sodan elinkeinoelämälle aiheuttamat ongelmat toivat epävarmuutta yhteiskuntaan. Hanketta ilmeisesti hidasti myös se, että Viipurin kaupunginvaltuuston nimeämän komitean opetussuunnitelmaesitys poikkesi melkoisesti Kekkosen tekemästä luonnoksesta.275
273 Tampereen kaupunginvaltuuston pöytäkirja 7.12.1909, Valtuuston pöytäkirjat 1909 osa II, TKA; Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1910, 54; Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1911, 65.
274 Tyttöjen ammattikoulu vv. 1926–1946, 3–5, Vuosikertomus 1945–1946, TKA.
275 Kekkonen, Ammatti- ja käsityöläiskoulut 1916–1917, STT 1918, vihko 68, 50–51; Viipurin historia VI, 1980, 468–470.
Vuonna 1916 Viipurin kaupunginvaltuusto päätti kaikesta maailmanpolitiikkaan liittyvästä epävarmuudesta huolimatta perustaa koulun. Päätöstä ilmeisesti vauhditti kauppahuone Hackman & Co:n 50-vuotisen toimintansa kunniaksi koululle tekemä 200 000 markan lahjoitus. Viipurin poikain ammattikoulu aloitti toimintansa lokakuussa 1916.276 Senaatti vielä vahvisti koulun valtionavut keväällä 1917. Opetussuunnitelmallisesti Viipurin
ammattikoulu seurasi Tampereen ja Kotkan ammattikoulujen, siis Kekkosen mallia. Vuosien aikana Viipurin koulusta kehittyi suuri koulu. Lukuvuoden 1938 päättyessä koulussa oli noin 800 oppilasta, 300 tyttöä ja 500 poikaa. Tyttöjen koulu ja poikien koulu toimivat samassa osoitteessa, mutta kummallakin koululla oli oma henkilökuntansa.
Kuopion poika-ammattikoulu oli toinen sisämaahan perustettu kunnallinen ammattikoulu Suomessa. Kuopiossa aloitteentekijänä oli kaupunginvaltuusto, jonka vuonna 1913 asettama komitea esitti ammattikoulun perustamista. Tässäkin tapauksessa Kekkonen toimi
neuvonantajana ja teki ehdotuksen opetusohjelmaksi. Koulu tuli valtionavun piiriin vuonna 1917. Kuopion koulu oli kolmevuotinen, ja vapaaehtoisen kolmannen vuoden aikana keskityttiin työn opiskeluun. Kuopion koulussa oli alkuvaiheessa vain puutyöosasto, jossa siinä oli kolme luokkaa. Kolmas luokka oli oppilaille vapaaehtoinen, ja opintojen aikana keskityttiin pääasiassa käytännön työtaitojen opiskeluun.
Suomen itsenäistymisvuoteen 1917 tultaessa kaupungin ylläpitämä ammattikoulu toimi viidessä rannikkokaupungissa eli Helsingissä, Porissa, Porvoossa, Kotkassa ja Viipurissa sekä kahdessa sisämaan kaupungissa eli Tampereella ja Kuopiossa. Opiskelijamäärät olivat aluksi vaatimattomia, mutta ne kasvoivat vähitellen. 1900-luvun ensimmäisen
vuosikymmenen lopulla Suomessa oli toiminut seitsemän valmistavaa ammattikoulua, ja niissä oli yhteensä 422 opiskelijaa. Vuonna 1920 kouluja oli 11 ja niissä 833 opiskelijaa (liite 9).
Opetusohjelmien kannalta ammattikoulut jakautuivat koulujen perustamisen ensimmäisen aallon aikaan kahteen ryhmään. Helsingissä noudatettiin itävaltalaisvaikutteista
opetusohjelmaa, jossa keskityttiin enemmän teoreettisten tietojen opiskeluun.277 Erityisesti Tampereella, Kotkassa, Viipurissa ja Kuopiossa puolestaan näkyi Jalmari Kekkosen
276 Kekkonen, Ammatti- ja käsityöläiskoulut 1916–1917, STT 1918, vihko 68, 50–51.
277 Vrt. Ahonen 1992, 35.
saksalaisvaikutteinen ajattelu, jossa käytännön työnopetusta oli osapuilleen puolet opinto-ohjelmasta.