Ammattikoulu maailmansodan keskellä

Sota ymmärrettävästi vaikeutti ammattikoulujen toimintaa mutta ei kuitenkaan kokonaan keskeyttänyt sitä. Joidenkin koulujen tiloissa toimi sotilassairaala, ja toimintaa vaikeutti myös henkilökunnan joutuminen sotilastehtäviin tai muihin maanpuolustustehtäviin.

617 Kolbe 1993, 14, 23, 45, 581–582.

618 Jauhiainen 2002, 184–185.

Esimerkiksi Helsingin poikien ammattikoulu oli kiinni talvisodan ajan. Jatkosodan aikana toiminta jatkui vaihtelevissa olosuhteissa. Välillä koulun ollessa kiinni opetuksessa käytettiin kirjeopetusta. Ohjeet kirjeopetukseen siirtymiseksi tulivat kauppa- ja teollisuusministeriöstä.

Vuosien 1941–1944 aikana ammattikoulun tiloja oli sotilassairaalakäytössä.⁶¹⁹ Koulun toiminta jatkui alkuvuoden 1944 suurpommituksia lukuun ottamatta. Koulutalo tuhoutui 26.2.1944 pommituksissa, ja koulun toiminta jatkui väliaikaistiloissa, kunnes koululle valmistui uudet tilat vuonna 1955. Sodan aikana ammattikoulujen opetusta järjestettiin opetusohjelman mukaisten oppiaineiden lisäksi maanpuolustukseen liittyvissä oppiaineissa, kuten väestönsuojelussa, suunnistuksessa, kartanluvussa ja isänmaan historiassa.⁶²⁰ Sodan jälkeen Helsinkiä uhkasi pikkulavantautiepidemia, ja osa ammattikoulun tiloista oli tilapäissairaalana.

Helmikuussa vuonna 1944 kaupunkien pommitusten vuoksi valtioneuvosto päätti sulkea maan etelärannikon kaupunkien eli Viipurin, Kotkan, Helsingin ja Turun ammattikoulut.

Opiskelijoita ohjeistettiin siirtymään muille paikkakunnille. Jos toisella paikkakunnalla oli ammattikoulu tai kansakoulun jatkoluokka, tuli opiskelijan pyrkiä jatkamaan opintoja näissä oppilaitoksissa. Jos sellaista ei ollut, opintoja tuli pyrkiä jatkamaan yleisissä

ammattikouluissa. Vanhempia oppilaita kehotettiin hakeutumaan töihin omalle alalle.⁶²¹ Tällöin oppiminen jatkuisi käytännön työtehtävissä. Muiden ammattikoulujen tuli mahdollisuuksiensa mukaan sijoittaa oppilaita omiin kouluihinsa. Tällöin voitiin opiskelijamäärässä ylittää luokkien ja opetusryhmien tavanomainen maksimiluku.⁶²²

Vuoden 1939 lainsäädännön innoittamana kuntien kiinnostus ammattikoulujen

perustamiseen jatkui sotavuosina ja heti sodan päätyttyä. Vuonna 1941 perustettiin Turkuun valmistava ammattikoulu sekä tytöille että pojille⁶²³, vuonna 1944 perustettiin ammattikoulu Jyväskylään ja Vaasaan. Vuonna 1945 ammattikoulu perustettiin muun muassa Lahteen, Karjaalle, Mikkeliin ja Raumalle, sekä valmistava tyttöjen ammattikoulu Mänttään.

Yksityisteollisuuden ammattikouluja perustettiin useita, kuten vuonna 1943 Tainionkoskelle (Enso-Gutzeit) ja vuonna 1944 Säynätsaloon (Johan Parviaisen tehtaat) (opiskelijamääristä

619 Stenij 1949, 32–33; Eloranta ja Koskela 1999, 53; Karttunen 2007, 37–40.

620 Karttunen 2007, 43; Stenij 1949, 32–33; Ryyttäri 1949, 25–26.

621 KTM 15.2.1944 Kotkan tyttöjen valmistavan ammattikoulun, Kotkan poikain valmistavan

ammattikoulun, Turun kaupungin ammattioppilaitoksen, Viipurin kaupungin ammattioppilaitoksen rehtorille, Helsingin kunnallisten ammattikoulujen tarkastajalle, KD 59/439, kirjeet 1944, KTM, KA.

622 KTM Valmistavien ja yleisten ammattikoulujen rehtoreille15.2.1944, KD 972–982, kirjeet 1944, KTM, KA

623 Jauhiainen 2002, 175.

liite 9). Toisaalta sodan seurauksena esimerkiksi Viipurin ammattikoulu lopetti toimintansa, kun alue luovutettiin neuvostoliitolle.⁶²⁴ Lahden ammattikoulun perustamisessa tukea saatiin Viipurin evakoilta. Viipurin menetys vaikutti omalta osaltaan ammattikoulun kehittymiseen muualla Suomessa.⁶²⁵

Vuonna 1943 toisen maailmansodan ollessa valloillaan, kauppa- ja teollisuusministeriössä suunniteltiin jo sodanjälkeistä ammattikoulua. Uuden lain ja asetuksen pohjalta rakennettu hallinto tarttui tehtävään tomerasti. Vuonna 1943 ammattikasvatusneuvosto teki

suunnitelman ammattitaitoisen työvoiman kouluttamiseksi. Neuvostossa nähtiin, että ammattitaitoista työvoimaa tarvittaisiin jälleenrakentamisessa sodan jälkeen. Neuvostossa arveltiin myös, että maan elinkeinoelämä tulevaisuudessa kehittyisi erityisesti teollisuuden, kaupan ja liikenteen aloilla. Niille aloille tulisi kouluttaa riittävästi työvoimaa.⁶²⁶ Suomen elinkeinopoliittinen linja alkoi muuttua maa- ja metsätalouteen painottuneelta linjalta monipuolisemmaksi. Yksi ajankohtainen asia oli se, että sodassa oleville ja sieltä palaaville miehille piti mahdollistaa ammattiin valmistuminen. Sodasta palanneiden pikakoulutusta oli käsitellyt jo vuonna 1940 kaksi kauppa- ja teollisuusministeriön lautakuntaa. Pikakoulutus oli tärkeää rintamamiesten nopean työllistymisen vuoksi. Klemelän mukaan koulutuksen järjestämistä pidettiin yhteiskunnan velvollisuutena sodassa olleita kohtaan. Koulutuksella haluttiin turvata ammattitaitoisen työvoiman saatavuus, mutta sillä haluttiin myös vähentää sosiaalisia ongelmia ja mahdollisia yhteiskunnallisia levottomuuksia sekä sopeuttaa rintamamiehiä rauhanajan yhteiskuntaan.⁶²⁷ Vuonna 1943 ammattikasvatusosastoon perustettiin erityinen toimisto rintamamiesten opintojen ohjausta varten. Aarno Niini toimi myös sotatarviketeollisuuden, Sotevan, koulutus- ja valistusosaston päällikkönä.

Syksyllä 1944 sodan päättyessä valtioneuvosto asetti asiantuntijalautakunnan vastaamaan sodasta palaavien kouluttamattomien rintamamiesten kouluttamisesta ja sijoittamisesta työelämään. Lautakunnan puheenjohtajana toimi Aarno Niini. Sodasta palaavia rintamamiehiä koulutettiin noin 50 eri ammattialalle. Kurssit olivat lyhyitä, noin 1–6 kuukauden pituisia. Niinin mukaan kurssien tavoitteena ei ollut antaa kurssilaisille kaikkia

624 Mikkelin ammattikoulun johtokunta kauppa- ja teollisuusministeriön ammattikasvatusosastolle 1.11.1944, KD 231/236, KTM, KA; Mikkelin ammattikoulun johtokunta kauppa- ja teollisuusministeriölle 3/10.1944, KD 206/233, KTM, KA.

625 Lahden ammattioppilaitos 50 vuotta, 57 (Lehtori Vesa Raitaniemi, Tekniikan opetusta 50 vuotta)

626Ammattikasvatusneuvoston yleiskokouksen pöytäkirja 19.7.1943, kansio c: pöytäkirjat ja esityslistat, AKH:n arkisto, OPH.

627 Klemelä 1999, 199; vrt. Kivirauma 1990, 82–102.

työelämän vaatimia valmiuksia, mutta oli tärkeää, että he saisivat kursseilla ammatin vaatimat perusvalmiudet. Ammattikurssien jälkeen oppiminen jatkui työelämässä.⁶²⁸ Sodan aikana naiset olivat työskennelleet monilla aiemmin miesvaltaisilla aloilla. Ammatillisella koulutuksella oli turvattava myös naisten työssäkäynti. Koulutuksen organisoimiseksi kauppa- ja teollisuusministeriöön perustettiin tilapäinen pikakoulutustoimisto, ja maa jaettiin kymmeneen pikakoulutuspiiriin. Koulutus toteutettiin oppilaitoksissa ja tuotantolaitoksissa.

Vuonna 1946 pikakoulutustoimisto yhdistettiin ammattikurssitoimistoon, joka jatkossa vastasi aikuisten kurssimuotoisesta ammatillisesta koulutuksesta. Vuosina 1942–1948 pikakoulutettiin noin 16 000 henkilöä.⁶²⁹

Ammatillista pikakoulutusta varten tarvittiin oppimateriaalia ja opetussuunnitelmia sekä kouluttajia. Kauppa- ja teollisuusministeriö pyysi Yleisradiota lukemaan radiossa seuraavan tiedotuksen suomeksi ja ruotsiksi 19.7. sekä 20.7. 1944 : ”Pikakoulutukseen soveltuvien ammattioppikirjojen laatimista ja opetusohjelmien valmistelua varten pyydetään kaikkia teknillisten ja ammattikoulujen asepalveluksesta vapaina olevia vakinaisia ja tuntiopettajia sekä muitakin asiasta kiinnostuneita ammattihenkilöitä kuluvan heinäkuun 23. päivään mennessä ilmoittamaan osoitteensa kauppa- ja teollisuusministeriön

ammattikasvatusosastolle Helsinkiin, puh. 25.851/409.”⁶³⁰ Ammatillisen koulutuksen opettajilla oli kansallinen tehtävä sodasta rauhaan kulkevassa maassa.

Ilmoitukseen vastasi 42 henkilöä. Heille kauppa- ja teollisuusministeriö lähetti kirjeen, jossa todettiin, että erityisesti oli kiinnitettävä huomiota kaupunkien nuorten miesten

kouluttamiseen: ”Mutta kaupunkien ja tehdasseutujen sekä muiden taajaväkisten

yhdyskuntien ammattitaitoa vailla olevat nuoret työntekijät joutuvat kuitenkin vaikeuksiin työpaikkojen saannissa asepalveluksesta vapautuessaan.” Maaseudulla miehet hakeutuisivat todennäköisesti maatalouden töihin. Lisäksi ne, joilla jo oli koulutus ja ammattitaito, työllistyisivät paremmin. ”Tästä syystä olisi ajoissa ryhdyttävä toimenpiteisiin että ko.

nuorisolle, joka on joutunut olemaan asepalveluksessa sen ikäkautensa, jolloin

valmentautuminen ja koulutus yleensä saadaan, heti armeijasta kotiutumisen jälkeen tai sen yhteydessä järjestetään mahdollisuus ammattitaidon hankkimiseen pikakoulutusmenetelmän

628 Ammattikasvatusneuvoston yleiskokouksen pöytäkirja 19.7.1943, kansio c: pöytäkirjat ja esityslistat, AKH:n arkisto, OPH; Niini 1947, 21; Kauppa- ja teollisuusministeriö 75 vuotta, 247.

629 Klemelä 1999, 199. Myös Niini 1947, 21.

630 Toimistopäällikkö E.J. Helle Suomen Tietotoimistolle 19.7.1944, n:o 4070, Da 1944, KTM, KA.

avulla.” Tavoitteena oli antaa perusvalmiudet johonkin ammattiin kurssituksen ja työkokemuksen kautta. Ammattitaito hankittiin teollisuuden työkokemuksen ja 3–6 kuukautta kestävän, opettajan johdolla tapahtuvan koulutuksen avulla. Ministeriö pyysi opettajilta ehdotuksia siitä, mitä eri aloilla tulisi opettaa.⁶³¹ Pikakoulutuksen lisäksi kehitettiin erilaisia etäopiskelumahdollisuuksia ja lisättiin sodassa oleville ja sodasta palaaville henkilöille tiedotusta eri mahdollisuuksista hakeutua koulutukseen.⁶³²

Pikakoulutus ja ammatillisen koulutuksen kehittäminen laajemminkin kytkeytyivät sodanaikaiseen ja sen jälkeiseen kansalliseen selviytymisohjelmaan, johon myöhemmin kuuluivat myös muun muassa siirtoväen asuttaminen ja työvoimavaltaisen pienviljelyn tukeminen. Ammatillisella rintamamiesten pikakoulutuksella oli työelämää kehittävä, työhön ja yhteiskuntaan sitouttava ja sosiaalipoliittinen tehtävä.