Maankäyttö- ja rakennuslaki

Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) astui voimaan 1.1.2000. ”Kyseisellä lailla säädellään alueiden käyttöä, suunnittelua ja rakentamista” (Ympäristöministeriö 2017). ”Lain tarkoituksena on taata terveellinen, turvallinen ja viihtyisä elinympäristö, joka on sosiaali-sesti toimiva ja jossa huomioidaan erilaisten väestöryhmien tarpeet” (Ympäristöministeriö 2016). ”MRL:n yleisenä tavoitteena (1 §) on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudel-lisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Lisäksi sillä turvataan jokaisen osallis-tumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantun-temuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa”.

Maankäyttö- ja rakennuslailla määritellään muun muassa alueiden käytön yleiset- ja valtakun-nalliset alueidenkäyttötavoitteet, kaavojen sisältövaatimukset, vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevat säännökset sekä kaavajärjestelmä, joka ohjaa kuntien kaavoitusta maakuntakaavan, yleiskaavan ja asemakaavan avulla (Vatilo ym. 2007, 31). ”Maankäyttö- ja rakennuslaki yh-dessä maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999) kanssa, sisältävät säännöksiä myös kun-tien rakennusjärjestyksestä, ranta-alueiden suunnittelusta ja rakentamisesta, tonttijaosta, yhdyskuntarakentamiseen liittyvästä lunastamisesta, rakentamiselle asetettavista yleisistä vaatimuksista sekä rakentamisen luvista ja muusta rakentamisen valvonnasta” (Ympäristömi-nisteriö 2016).

Uusi maankäyttö- ja rakennuslaki toi useita merkittäviä muutoksia astuessaan voimaan:

1) Se muutti valtion ja kuntien välistä tehtävänjakoa niin, että kuntien päätöksenteosta tuli aiempaa itsenäisempää kaavoitukseen ja maankäyttöön liittyvissä asioissa.

2) Se teki kaavoitusprosessista entistä holistisemman, mikä tarkoitti siihen liittyvän vuo-rovaikutuksen ja osallistumisen määrän lisäämistä.

3) Se ottaa entistä aktiivisemmin kantaa ympäristökysymyksiin- ja näkökulmiin, niin maankäytön, asumisen kuin liikenteenkin osalta.

4) Se tuo entistä selvemmin esiin sosiaaliset ja toiminnalliset kysymykset fyysisen suun-nittelun ohella.

(Laakso & Loikkanen 2004, 223-224; Jauhiainen & Niemenmaa 2006, 237-238.)

Maankäyttö- ja rakennuslaki sisältää lukuisia vähittäiskaupan suuryksiköitä koskevia määräyk-siä, jotka tulivat voimaan jo 1.3.1999. Tällainen päätös tarvittiin kaupan suuryksiköiden ra-kentamisen hillitsemiseksi, kestävän yhdyskuntakehityksen turvaamiseksi ja palvelujen saata-vuuden takaamiseksi. Uhkana nähtiin erityisesti kaupan lähipalvelujen päättyminen ja

keskustakehityksen hiipuminen. (Heinimäki 2006, 191; Aura ym. 2009, 30.) Keskusta-alueiden roolia ja asemaa haluttiin siis vahvistaa samalla, kun asuntoalueet saisivat säilyttää omat lähi-palvelunsa. Lailla halutiin myös edistää joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn merkitystä asi-ointiliikenteen osana. (Ympäristöministeriö 2013, 13.)

Maakunta-, yleis- ja asemakaavat ohjaavat, minne vähittäiskaupan suuryksiköt sijoitetaan.

Jako tapahtuu niin, että maakuntakaava määrittelee, minne maakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät yksiköt sijoitetaan, kun taas yleis- ja asemakaava sanelevat paikallisten yksiköi-den sijainnin. (Santasalo & Koskela 2015, 30.) MRL:n 71 c § mukaan vähittäiskaupan suuryksi-köt on sijoitettava keskusta-alueelle, ellei muu sijainti kaupan palvelujen saatavuus huomioon ottaen ole perusteltu. On olemassa kuitenkin sellaisia kaupan toimialoja - kuten huonekalu- tai rautakauppa - joilla on oikeus sijoittua keskusta-alueen ulkopuolelle, koska niiden ei nor-maalissa tilanteessa katsota kilpailevan keskusta-alueelle sijoittuvan kaupan kanssa (Ympäris-töministeriö 2013, 10; Santasalo & Koskela 2015, 30). Koko suunnitteluprosessin ja kaupan menestymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kaavojen valmistelijoilla ja päätöksen-tekijöillä on riittävä kaupan toiminnan tuntemus ja kyky huomioida sen toiminnalliset vaati-mukset. Loppujen lopuksi tämä kaikki eskaloituu siihen, miten kaupan ja edellä mainittujen toimijoiden välinen vuoropuhelu kauttaaltaan onnistuu. (Ympäristöministeriö 2013, 15.) 2.4 Osallistava aluekehittäminen

Opinnäytetyöhöni on kuulunut vahvasti mukaan osallistava aluekehittäminen. Olen osallistu-nut hankkeeseen mukaan eri sidosryhmien edustajia ja kuntalaisia sekä tietoperustassa kuvan-nut näiden intressitahojen taustalla vaikuttavia säädöksiä ja sopimuksia.

Osallistava aluekehittäminen on eri tahojen - erityisesti asukkaiden - mukaan ottamista alu-een, ympäristön ja oman elinpiirin suunnitteluun. Tällaisia tahoja ovat maankäyttö- ja raken-nuslain (132/1999) 62 § mukaan kaikki ne, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin tuleva kaava voi merkittävästi vaikuttaa. Tietyissä tilanteissa myös viranomaiset ja yhteisöt voivat olla osallisia.

Yksi uuden maankäyttö- ja rakennuslain keskeisimpiä tehtäviä on turvata kaikkien osallisten osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun. Tällä pyritään siihen, että suunnittelu on mahdollisimman hyvä laatuista, vuorovaikutteista, asiantuntemuksen osalta monipuolista ja avoimesti viestittyä. (Koskiaho 2002, 43.) Kunnan tehtävänä on MRL:n mukaan järjestää tällai-nen mahdollisuus (Tulkki & Vehmas 2007, 14).

Kun kansalaisia käsketään tai pyydetään osallistumaan yhteiskunnallisiin hankkeisiin, kuten valtion tai kuntien osallisuushankkeisiin, voidaan puhua osallistamisesta (Koskiaho 2002, 37).

Se, millaisiksi kaupunkilaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet todellisuudessa muo-dostuvat, riippuvat Hailan (2002, 107-108) mukaan täysin järjestelmän avoimuudesta ja

läpinäkyvyydestä, intressien tunnistamisesta ja painotusryhmien toiminnasta. Tärkeää osallis-tamisessa onkin kysyä, kenen ehdoilla kaupunkitilaa kehitetään, sillä kaupunkitila ei ole meistä jokaiselle samanlainen (Jauhiainen 2002, 132).

Ihanteellista osallistamiselle olisi se, että kansalaiset olisivat mukana suunnittelun alkuvai-heesta aina prosessin loppuun asti (Jauhiainen 2002, 129). Mitä tämä vaatisi toteutuakseen;

aktiivisia kuntalaisia, vuorovaikutushaluisia toimijoita, toimivia osallistumisen muotoja, jotka kytkeytyvät kunnan organisaatioon, sekä projektitoiminnan riittävää rahoitusta ja henkilövoi-mavaroja (Kettunen 2002, 27). Lisäksi Kettunen määrittelee, että vuorovaikutuksen lisäämi-nen kunnan ja asukkaiden välillä, alueen asukkaiden välisen yhteydenpidon parantamilisäämi-nen sekä tietyn osallistamismenetelmän kehittäminen ovat asioita, joihin osallistamisessa tulisi erityisesti keskittyä.

2.4.1 Osallistamisen merkitys

Miksi osallistaminen on sitten niin tärkeää? Eri lähdeaineiston perusteella on kerätty seuraava yhteenveto:

• Sillä saadaan tietoa asukkaista ja muista alueen käyttäjistä; mistä he pitävät, mitä he arvostavat ja millaisia tarpeita heille on (Tulkki & Vehmas 2007, 11).

• Osallistujien paikallistuntemus ja arkikokemus tuovat apua suunnittelutyöhön ja pa-rantavat päätöksenteon laatua (Tulkki & Vehmas 2007, 11; Kettunen 2002, 33).

• Osalliset haluavat, että heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä (Tulkki & Vehmas 2007, 11) ja että heitä on kuultu (Kettunen 2002, 33).

• Jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi yleisen edun merkityksen (Kettunen 2002, 33).

• Se lisää asukkaiden ja muiden alueen käyttäjien sitoutumista ja vahvistaa paikallista identiteettiä (Bäcklund, Häkli & Schulman 2002, 13).

• Osallistamisella turvataan, ettei kehitystyötä tehdä vain järjestelmän tarpeita varten (Bäcklund, Häkli & Schulman 2002, 12).

• Osallistuminen lisää aktiivisuutta (Kettunen 2002, 30).

• Sillä voidaan luoda yhteinen tahtotila, joka on pohja koko alueen kilpailukyvylle (Otala 2004, 93).

• Sillä tuodaan yhteen erilaisia näkökulmia ja estetään näkökulmasidonnaisuutta (Häkli 2002, 121).

Osallistumiselle keskeisiä asioita ovat vapaaehtoisuus ja omaehtoisuus (Koskiaho 2002, 37).

Miten aktiivisuutta ja kiinnostusta sitten lisätään? Tulkin ja Vehmaksen (2007, 34) mukaan tässä voitaisiin onnistua ainakin hyvällä vuorovaikutuksella:

• Kerrotaan osallisille kaikki tarpeellinen tieto (avoimuus)

• Selitetään asiat niin, että kaikki ymmärtävät (viestintä)

• Kuunnellaan, mitä kaikilla on sanottavanaan (kuuntelu)

• Tarjotaan mahdollisuus tavata suunnittelijat (keskustelu)

• Annetaan palautetta ja käydään läpi ratkaisut (palaute)

• Rakennetaan luottamus ja pidetään siitä kiinni (luottamus)

2.4.2 Osallistamisen keinot

Miten osallistavaa aluekehittämistä pidetään yllä ja mistä siitä viestitään? Hyviä tapoja tähän ovat Koskiaho (2002, 46-47) mukaan esimerkiksi lehdistötilaisuudet, yhteistyöryhmät, e-demo-kratia, suunnittelijoiden tai ulkopuolisten konsulttien kahdenkeskeiset tapaamiset, kirjallinen dokumentointi, tiedotus ja lehtikirjoittelu. Kettunen (2002, 27) lisäsi, että niitä voivat olla myös aluetoimikunnat, asukkaiden työpajat ja asukastuvat sekä muut asukastilaisuudet. Lisää osallistamismenetelmiä löydätte taulukosta 2 (*-merkityt ovat yhteistyömuotoja).

Taulukko 2: Tulkin & Vehmaksen (2007, 33) mukaan kaavoituksessa käytettyjä osallistamisme-netelmiä (muokattu).

2.5 Tietoperustan yhteenveto

Viimeisessä alaluvassa kerron lyhyesti, miten tietoperustassa esitellyt teoriat ja mallit liitty-vät toisiinsa ja tukevat kehittämishanketta.

Asemanseutujen kehittämistä selittävät erilaiset aluerakenteeseen ja -suunnitteluun liittyvät teoriat, jotka esiteltiin alaluvussa 2.1. Niiden ymmärtäminen on tärkeää toimivan ja viih-tyisän asemanseudun rakentamiseksi. Ne helpottavat asemanseutujen maankäytön suunnitte-lua sekä tuovat uusia näkökulmia kaavoitustyöhön ja aluesuunnitteluun.

Asemanseutujen kehittämistä ohjaavat erilaiset maankäyttöön ja päätöksentekoon liittyvät sopimukset ja yhteistyömallit. Niistä tärkeimpinä pidin MAL-sopimusta, ELIAS-hanketta ja KUUMA-seutu yhteistyötä. Ne rajoittavat ja suuntaavat asemanseuduilla tehtävää toimintaa,

mutta toisaalta myös lisäävät pienten hankkeiden läpivientiä ja kuntien vaikutusmahdollisuuk-sia.

Asemanseutujen suunnittelutyötä ei ole mahdollista tehdä ilman ajantasaisen lainsäädännön ja kaavoituskäytäntöjen tuntemusta. Lainsäädäntö ja kaavoituskäytännöt yhdessä luovat puit-teet, jonka piirissä asemanseutujen maankäytön ohjaus ja suunnittelu tulee tehdä. Siksi ala-luvussa 2.3 keskityttiin maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) sekä eri kaavoitusmallien yk-sityiskohtaisempaan tarkasteluun.

Kun kaikki edellä mainitut asiat on otettu huomioon, jää suunnittelutyössä tilaa vielä osallis-tavalle aluekehittämiselle. Osallistavalla aluekehittämisellä on suuri merkitys Mäntsälän ase-manseudun kehittämishankkeiden kaltaisissa hankkeissa, joissa eri osallisten tarpeita ja mieli-piteitä on välttämätöntä, mutta myös tärkeä kuulla. Osallistamisen hyötyjä ja vaikutuksia kä-vimme tarkemmin läpi alaluvussa 2.4.

3 Toiminnallinen viitekehys

Toiminnallinen viitekehys luku sisältää kolme alalukua. Niistä ensimmäinen tarjoaa lukijalle perustietoja Mäntsälän kunnasta. Toisessa alaluvussa tutustutaan Mäntsälän asemanseutuun, kerrotaan hieman sen nykytilasta, tuodaan esille sille laadittu tulevaisuuden visio ja esitel-lään keitä sen osapuolet ja intressit ovat. Viimeisessä eli kolmannessa alaluvussa käydään läpi Mäntsälän maapolitiikkaa ja sen alueidenkäyttötavoitteita.

3.1 Mäntsälä kunta

Mäntsälä on vuonna 1585 perustettu kunta, joka sijaitsee Uudellamaalla. Sen pinta-ala 596 km2 ja sillä on yhteensä 10 naapurikuntaa: Askola, Hausjärvi, Hyvinkää, Järvenpää, Kärkölä, Orimattila, Pornainen, Pukkila, Sipoo ja Tuusula. Mäntsälän väkiluku vuonna 2018 oli 20 686 asukasta. Mäntsälän väestöstä alle 15-vuotiaita on 20,1 %, 15-64 vuotiaita 61,4 % ja yli 64-vuo-tiaita 18,5 %. (Tilastokeskus 2018.)

Suurin osa mäntsäläläisistä asuu kunnan keskustassa tai sen lähiympäristössä. Heistä 58 % on sijoittunut asumaan viiden kilometrin säteellä Mäntsälän linja-autoasemasta. Asuintaajamista suosituimpia ovat Hirvihaara, Hyökännummi, Sälinkää ja Sääksjärvi. Loput asukkaista ovat va-linneet asuinpaikakseen muita pienempiä kyliä. (Mäntsälän liikennepalveluselvitys 2018, 24.) Mäntsäläläisistä 78,8 % on valinnut asuinmuodokseen rivi- tai pientalon ja 18,2 % asuu erilai-sissa vuokra-asunnoissa (Tilastokeskus 2018).

Työpaikkoja Mäntsälässä on tällä hetkellä noin 6055 (Helsingin seudun liikenne 2019, 9) ja 66 prosenttia niistä sijaitsee 3 kilometrin säteellä keskustasta. Merkittävimpiä työpaikka-alueita Mäntsälässä ovat keskusta, Kapulin yritysalue sekä Sälinkää yritysalue. (Mäntsälän yleiskaavan liikenneselvitys 2018, 8.) Helmikuun lopussa 2019 Mäntsälän työttömyysaste oli niinkin matala

kuin 5,4 % (Mäntsälän kunta 2019a). Töissä Mäntsälästä käydään erityisesti Helsingissä, Van-taalla ja Järvenpäässä ja tänne tullaan töihin lähinnä Järvenpäästä, Hyvinkäältä sekä Helsin-gistä (Mäntsälän yleiskaavan liikenneselvitys 2018, 11).

Mäntsälä on tunnetusti kumipyöräkunta, jossa erityisesti autoilulla on ollut vankka jalansija.

Mäntsälässä yli 80 % asuntokunnista omistaa ainakin yhden auton ja kehityssuuntaus on ollut edelleen kasvavaan päin. Mäntsälän sisällä kuljetuista matkoista 58 % tehdään henkilöautolla, 25 % kävellen ja 7 % pyöräillen. (Mäntsälän yleiskaavan liikenneselvitys 2018, 6).

Mäntsälän kilpailuvalttina on sen sijainti ja saavutettavuus eri puolelta EteSuomea. Sitä lä-hellä ovat isot valtatiet 4 ja 25 sekä kantatie 55, merkittävät satamat ja Helsinki-Vantaa len-tokenttä sekä tietysti isot ympäryskaupungit- ja kunnat, oikorataa unohtamatta. Mäntsälä on erittäin yritysmyönteinen kunta, mihin sen hyvän sijainnin lisäksi ovat vaikuttaneet mm. ener-giavarmuus, sopivan työvoiman saanti sekä työpaikka-alueiden helppo saavutettavuus (Mänt-sälän liikennepalveluselvitys 2018, 27). Tämä on näkynyt ennen kaikkea Kapulin yritysalueen räjähdysmäisenä kasvuna, johon on viimeisten vuosien aikana syntynyt satoja uusia työpaik-koja.

3.2 Mäntsälän asemanseutu

Mäntsälän asemanseutu (kuvio 5) on strategisesti tärkeä alue Mäntsälän kunnalle. Se sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Mäntsälän keskustasta Lahden moottoritien ja oikoradan vie-ressä. Sen sijaintia Uudenmaan aluerakenteessa pidetään hyvänä, koska sieltä on nopeat lii-kenneyhteydet sekä pääkaupunkiseudulle että Lahden suuntaan (Valkonen & Lindeqvist 2017, 45). Alueelta löytyy kahdeksan asuinaluetta, joista ensimmäiset neljä Kaunismäki, Jurvala, Männikkö ja Anttila sijaitsevat radan länsipuolella ja loput neljä Riihenmäki, Pietilä, Heikkilä ja Arvonpelto radan itäpuolella. Asutus asemanseudun alueella on pääsääntöisesti omakoti-talo-, pienkerrostalo- ja rivitalo painotteista. Lisäksi vapaita tontteja on tarjolla runsaasti eri-tyisesti radan länsipuolella.

Alueen keskiosan ylittää iso silta, joka on käytännössä ainoa yhteys radan itä- ja länsipuolen välillä. Jalankulkijoita ja pyöräilijöitä varten radan pohjoispuolelta löytyy myös erillinen ali-kulkutunneli. Muut alueet on yhdistetty toisiinsa erilaisilla auto-, kävely- ja pyöräilyteillä.

Kunta omistaa alueen kaikki tiet ja kadut, Peltolantietä (päätie) lukuun ottamatta, joka on ELY-keskuksen ylläpitämä ja hallinnoima (Gummerus 2018). Juna-aseman laiturialueet sekä siihen kuuluvat välittömät jalankulkualueet kuuluvat puolestaan Väylävirastolle (Huhdanmäki 2018).

Opinnäytetyön kaikissa kartoissa ei ole pohjoisnuolta tai mittakaavaa, koska niiden tarkoi-tuksena on havainnollistaa tekstiä.

Kuvio 5: Mäntsälän asemanseudun opaskartta (muokattu). (Mäntsälän karttapalvelu 2019) Alueen tärkein yksittäin piste on Mäntsälän juna-asema, joka aloitti toimintansa vuonna 2006 Oikoradan valmistuttua. Se on luokiteltu lähiliikenteen 2-luokan (LÄHI2) asemaksi (Väylävi-rasto 2010, 35). Liityntäpysäköintiä varten sieltä löytyy 260 autopaikkaa ja yli 450 pyöräpaik-kaa (katso liite 4). Asema on erittäin aktiivisessa käytössä ja sieltä tehdään runsaasti työ- ja vapaa-ajan matkoja. Matkustaminen tapahtuu tunnin vuorovälillä Z-junaa käyttäen. VR:n (2019) mukaan lähi- ja kaukoliikenteen matkoja asemalta tehtiin vuonna 2017 noin 428 000 ja vuonna 2018 noin 445 000 - luvut sisältävät sekä saapuvat että lähtevät matkustajat. Asemalla ei ole lämpimiä odotustiloja tai yleistä wc:tä, mutta sieltä löytyy yksi K-ruokakauppa sekä lip-puautomaatti. Aseman kunnossapidosta vastaa Väylävirasto (Huhdanmäki 2018).

Väestörekisterikeskuksen (2019) väestötietojärjestelmän mukaan 1,5 kilometrin säteellä Mäntsälän asemasta asuu 4844 henkilöä ja 3,0 kilometrin säteellä 10549 henkilöä. Työnteki-jöitä alueella arvioidaan olevan hieman vajaa 2000 ja toimipaikkoja reilu 360 (katso liite 4).

Mäntsälän asemanseudulla on myös muutama päiväkoti, viisi leikkipuistoa, hyvinvointineu-vola, vanhusten asumisyksikkö, kaksi koulua - Hepolan ala-aste ja Riihenmäen yhtenäiskoulu - sekä tennishalli (Mäntsälän karttapalvelu 2019).

Mäntsälän asemanseudulla sijaitsee myös 3,22 km² suuruinen Ojalan pohjavesialue (Ympäris-töhallinto 2014). Sen huomioiminen asemanseudun kehittämishankkeessa on ensisijaisen tär-keää. Pohjavesialueelle (kuvio 6) rakentaminen on erittäin kallista ja siihen pätee oma kritee-ristönsä. Tällä hetkellä alueelle ei kohdistu rakentamispainetta, koska Mäntsälän asemanseu-dulla on runsaasti vapaita tontteja ja niin sanottuja reservaattialueita, mutta tulevaisuudessa

tilanne saattaa olla toisenlainen. Mitään lopullista päätöstä kaavoitusmielessä alueelle ei ole siis vielä laadittu. (Sääksniemi 2018.)

Kuvio 6: Ojalan pohjavesialueen karttakuva. (Sääksniemi 2018) 3.2.1 Nykytilanne

Mäntsälän asemanseudun kehittämistä ohjaavat erityisesti kunnan nykyinen ja tuleva yleis-kaava sekä asemayleis-kaava. Yleisyleis-kaavassa asemanseutu on määritelty kehitettäväksi kohteeksi ja asemakaavassa sinne on kaavoitettu lähinnä asumista. Alueen kaavoitusta on tehty pala ker-rallaan eikä sinne olla viime vuosina paljoa resursseja suunnattu muun kuin asumisrakentami-sen puolesta. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kunnan tahtotilana on ollut, että suurin osa pal-veluista sijoitettaisiin keskustaan ja asemanseutu pidettäisiin enemmän liikennöintiä ja liikku-mista tukevana alueena. Lisäksi kunnan asukaspohja, palvelutarjonnan laajuus sekä kallis kun-nallisverkko ovat luoneet omia haasteita kehitystyölle.

Liiketiloja ja palveluita varten alueelle on kaavoitettu ja varattu oma korttelinsa. Aluetta kutsutaan nimellä kauppakortteli ja se sijaitsee aivan juna-aseman parkkialueen ja laiturialu-een 1 läheisyydessä (katso kuvio 7). Se sisältää tontit K1-K5. K1 on ainoa, joka niistä on käy-tössä ja siihen on rakennettu K-lähikauppa. Tontti nimeltä K6 sijaitsee aivan Asemakadun toi-sella puolella ja myös se kaavoitettu kaupallisia palveluita varten. Tällä hetkellä alue (K6) on kuitenkin päällystetty ja siihen on istutettu puita ja pensaita sekä tuotu muutama penkki.

K2-K6 tonteille on mahdollisuus rakentaa seuraavanlaisilla ehdoilla: K2 1000 m² kahteen kerrok-seen, K3 1200 m² kolmeen kerrokkerrok-seen, K4 300 m² yhteen kerrokkerrok-seen, K5 350 m² yhteen ker-rokseen ja K6 1800 m² kahteen kerker-rokseen, minkä ohella siihen voidaan liittää myös maan-alainen kerros, joka ulottuu aina laituritasolle asti. Lisäksi kauppakorttelin alle saa rakentaa pysäköintitiloja.

Kuvio 7: Mäntsälän kauppakorttelin ilmakuva (muokattu). (Mäntsälän karttapalvelu 2019) Alueen pyörä- ja kävelyreittejä on lähdetty parantamaan ja työtä on tarkoitus jatkaa. Liikku-misen laatutasoa ja turvallisuutta ollaan myös kehittämässä eteenpäin. Risteysalueilla ollaan tekemässä korjaus- ja muutostoimenpiteitä sekä asemien väliä on tarkoitus tiivistää. Myös pienimuotoista puistorakentamista on tehty, somistuksia lähinnä.

Vuonna 2016 kokoomuksen valtuustoryhmä teki aloitteen, joka koski polkupyöräparkin, pika-vuoropysäkkien ja asemanrakennuksen rakentamista Mäntsälän asemanseudulle. (Mäntsälän kunta 2016b). Näitä hankkeita varten on tehty useita eri selvityksiä muun muassa ELY-keskuk-sen kanssa ja tutkittu niiden soveltuvuutta tulevaan yleiskaavaan. Nämä hankkeet ovat edel-lään auki ja vaatisivat toteutuakseen paitsi paikoin monimutkaisia rakennus- ja muutostöitä myös ulkopuolista rahoitusta.

Maanomistustilanne Mäntsälän asemanseudulla on kunnan kannalta hyvä. Kunta omistaa suu-rimman osan asemanseudulla sijaitsevista maista. Ainoastaan keskustan ja juna-aseman väli-sellä alueella on vielä jotain yksittäisiä yksityisten omistamia maa-alueita, jotka kunnan olisi hyvä saada itselleen. Ne tarvittaisiin käytännössä keskustan ja juna-aseman välin tiivistämistä

varten. Kokonaistilanne on kuitenkin kehittämishankkeen kannalta erittäin suotuista, sillä mo-nella Suomessa sijaitsevalla asemanseudulla omistajajako on varsin kirjava ja niissä yhteisym-märryksen saavuttaminen paikoin haastavaa.

Mäntsälän juna-asemalta on rakennettu kevyen liikenteen väylä, joka vie junaradan vartta aina Kapulin yritysalueelle saakka. Se toimi alun alkaen VR:n omistamana yksityisenä huolto-tienä, mutta viimeisten vuosien aikana siitä ovat päässeet kulkemaan myös Kapulin alueen työntekijät sekä kuntoilijat. Toinen merkittävä käynnissä oleva hanke, joka liittyy Mäntsälän asemanseutuun ja sen liikenneyhteyksien parantamiseen on Kapulin yritysalueelta Sälinkäälle vievä Iso-Lammintie. Tämä osayleiskaavaan merkitty tie mahdollistaisi jatkossa sen, että ra-dan ja moottoritien ylittävä silta ei olisi enää ainoa yhteys keskustan ja asemanseudun välillä.

Lisäksi se helpottaisi liikenneruuhkia, joita syntyy Hyvinkääntien risteysalueella erittäin run-saslukuisen rekkaliikenteen vuoksi. Kunta on vienyt tätä hanketta vaihe vaiheelta eteenpäin ilman ELY-keskuksen rahoitusta. Tästä huolimatta tie lähestyy Sälinkääntietä tasaisella vauh-dilla ja nähtäväksi jääkin, missä kohtaa tarkalleen ja milloin lopullinen teiden yhdistyminen tapahtuu.

3.2.2 Tulevaisuuden visio

Mäntsälän asemanseudun kehittämishankkeelle ei ole määritelty virallista aikataulua. Kun-nassa kaikki kehittämishankkeet priorisoidaan tärkeysjärjestykseen ja kehitystyötä tehdään tarpeiden ja resurssien sallimissa puitteissa. Jokaista yksittäistä hanketta varten kunta tekee toteuttamissuunnitelmat ja alkuselvitykset, tarvittaessa kilpailuttaa ne ja hyväksyttää ne lau-takunnissa tai kunnanvaltuustossa, asian laajuuden mukaan.

Mäntsälän asemanseudun tulevaisuuden visioon liittyy lukuisia erilaisia tavoitteita:

Kaunismäen ja Männikön väliin (Kaunismäki III ja Puirojanpelto) on suunnitteilla rakentaa 90 vuokra-asunnon kerrostalokokonaisuus. Sillä on tarkoitus tukea Mäntsälän melko suppeaa vuokra-asuntotilannetta ja tarjota ihmisille mahdollisuus kohtuuhintaiseen asumiseen aivan juna-aseman vieressä. Alueen kaavoitus on valmis ja rakentamispäätös on saanut kunnanval-tuuston hyväksynnän.

Mäntsälän juna-aseman parkkialueen takana oleva hiekkakenttä on muutettu (reservi)parkki-paikka-alueeksi. Sillä pyritään vastaamaan alueen jatkuvasti kasvavaan autopaikkakysyntään.

Alue on tarkoitus asvaltoida ja valaista lähitulevaisuudessa. Kyseinen hanke on ollut kustan-nustehokkaat liikennehankkeet (KUHA) hankelistalla jo jonkin aikaa ja sille pyritään saamaan edelleen valtionrahoitusta. Hanke on suuruudeltaan noin 250 000 euroa ja se halutaan saada osaksi myös seuraavaa KUHA-ohjelmaa ja sitä kautta uutta MAL-sopimusta.

Mäntsälän juna-aseman ja keskustan välistä aluetta on tarkoitus tiivistää runsaasti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kunnan pyrkimyksenä on saada alueella sijaitsevat viljapellot

hyötykäyttöön, rakentaa alueelle lisää vähintään 3-kerroksista asutusta ja parantaa alueella liikkumista. Tämä on myös maakuntakaavoituksen tarkoituksena.

Suojaamattomien liikkujien - pyöräilijöiden, kävelijöiden, lasten ja vanhusten - liikkumista on tarkoitus parantaa niin asemanseudun alueella kuin muualla Mäntsälässä. Kunnan yksiä kasva-via teemoja kaupunkisuunnittelussa onkin lähikulkijan entistä parempi huomioiminen. Väli-matkoista on tarkoitus tehdä jatkossa entistä turvallisempia, viihtyisämpiä ja helpompia.

Tämä haaste pyritään ratkaisemaan erityisesti infran keinoin eli esimerkiksi valaistusta lisää-mällä, teitä päällystämällä ja kivettämisellä. Pyöräilyn ja kävelyn määrää pyritään lisäämään myös kansanterveydellisistä ja ilmastotavoitteellisista syistä.

Kunnan tarkoituksena on lisätä asemanseudun alueen asuinviihtyisyyttä melurakenteita lisää-mällä. Alue on melun puolesta erittäin haasteellinen, sillä siinä kulkee junaliikenteen lisäksi myös moottoritieliikenne. Voidaan siis puhua kaksinkertaisesta meluhaitasta. Nykyisten melu-vallien arvioidaan olevan pian riittämättömiä ja ainoa tapa estää hyvinkin laajalle alueelle le-viä melu, on rakentaa niitä lisää ja tehdä vanhoista meluaidoista entistä suurempia.

Kunta on tehnyt selvityksen yhteiskäyttöautojen pilotoinnista ja sähkölatauspisteiden raken-tamisesta Mäntsälän juna-asemalle. Tämä on yksi tapa, jolla Mäntsälän kunta osallistuu ELIAS-hankkeen Low Carbon District kehitystyöhön. Yhteiskäyttöautojen toimintamallista ei ollut vielä haastatteluideni aikana tarkempaa tietoa, mutta niiden arvioitiin olevan käytössä vielä vuoden 2019 aikana. Sähkölatauspisteet on tarkoitus rakentaa sinne enemmin tai myöhemmin - julkisina, ei pikalataavina pisteinä - koska 1) suurin osa parkkipaikalla olevista autoista viet-tää siellä yhtäjaksoisesti vähinviet-tään 6-8 tuntia ja 2) niiden investointikustannukset ovat pikala-tauspisteitä huomattavasti alhaisemmat.

Kunnan tulevaisuuden visioon liittyy myös halu lisätä kunnassa pysähtyvää ja lähtevää junalii-kennettä. Tähän kunnalla itsellään on kuitenkin hyvin vähän päätös- tai vaikutusvaltaa. Lii-kennöinnistä ja sen suunnittelusta vastaa Liikenne- ja viestintäministeriö, joka ostaa VR:ltä alueella toimivan junaliikenteen. Käytännössä ainoa asia, jolla kunta pystyy tekemään, on ha-kea ratkaisua KUUMA-seutu yhteistyön kautta.

3.2.3 Kehittämishankkeen osapuolet ja intressit

Asemanseutujen kehittämiseen liittyy lukuisia eri tahoja ja toimijoita. Kaikilla näillä toimi-joilla on myös suuri määrä erilaisia intressejä. Intressien lisäksi monilla näistä toimijoista on lakiin perustuvia oikeudellisia vastuita ja toimivaltaa (Stenvall 2017, 15). Hyvän peruskäsityk-sen aikaansaamiseksi listasin alle keskeisimpiä Mäntsälän asemanseudun kehittämishankkee-seen liittyviä toimijoita ja heidän intressejään.

Mäntsälän kunnan viranomaiset

Keskeiset tehtävät: kaavoitus, maankäyttö- ja rakentaminen, maapolitiikka, tekninen infra-struktuuri ja ilmasto- ja päästötavoitteet.

Intressit: toimiva joukkoliikenne, turvallinen ja kattava kevyenliikenteen verkosto, uudet liik-kumismallit, laadukkaat ja monipuoliset kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut, riittävät lähipalvelut, kuntalaisten terveys, viihtyvyys ja hyvinvointi, kunnan houkuttelevuus ja kilpai-lukyky, ekologisuus ja vihreät arvot, digitalisaatio ja yrittäjyys.

Intressit: toimiva joukkoliikenne, turvallinen ja kattava kevyenliikenteen verkosto, uudet liik-kumismallit, laadukkaat ja monipuoliset kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut, riittävät lähipalvelut, kuntalaisten terveys, viihtyvyys ja hyvinvointi, kunnan houkuttelevuus ja kilpai-lukyky, ekologisuus ja vihreät arvot, digitalisaatio ja yrittäjyys.

In document Asemanseudun kehittäminen : Case Mäntsälän asemanseutu (sivua 30-0)