AINEISTON NARRATIIVISET ANALYYSITAVAT

Heikkisen (2010, 142, 144) mukaan narratiivisuudella voidaan tarkoittaa tutkimusai-neiston luonnetta, tiedon tuottamisen prosessia, tiettyjä analyysitapoja tai ammatillista lähestymistapaa. Tutkimukseni on noudattanut narratiivisen tutkimuksen lähestymis-tapoja niin tutkimusaineiston keruuvaiheessa, aineiston analyysivaiheessa kuin myös tavoissa, joilla se pyrkii tuottamaan uutta tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Olen pyrkinyt tarkastelemaan nuorten henkilökohtaisia elämäntarinoita myös etnografisen aineiston sekä muun kerätyn aineiston, kuten ammattilaishaastatteluiden kanssa rinnakkain ja

ristikkäin pyrkien siten ymmärtämään, miten Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto paikal-lisena kerrontaympäristönä myös on vahvistanut tiettyjä puolia nuorten kertomuksissa haastaen tai häivyttäen toisia näkökulmia taka-alalle.

Ensimmäisessä osajulkaisussa olen soveltanut kontekstuaaliseksi narratiiviseksi analyy-siksi nimeämääni lähestymistapaa. Tätä suuntausta edustaa muun muassa Ann Phoenix (2008), jonka mukaan laajempi kulttuurinen konteksti on mahdollista ottaa narratiivi-sessa analyysissa huomioon esittämällä aineistolle ’mitä’ ja ’miten’ -kysymyksiä peilaten kertomusten sisältöä kertomuksen tuottamisen mahdollistamaan välittömään sosiaaliseen kontekstiin sekä niihin laajempiin kulttuurisiin mallitarinoihin, jotka mahdollistavat sen, että kertoja tuottaa omaan tarinaansa kulttuurisesti jaettua ja ymmärrettyä sisältöä. Jotta voidaan ymmärtää paremmin, miten kertojat käyttävät kertomuksissaan saatavilla olevaa kulttuurista tietovarantoaan, on analyysissa pystyttävä ottamaan etäisyyttä kertojan pu-heeseen ja tarkasteltava, miten ympäröivä kulttuuri puhuu kertomuksissa. Kiinnittämällä huomiota siihen kontekstiin, jossa haastattelu tapahtuu, on mahdollista ottaa analyysissa huomioon, miten sosiokulttuuriset tekijät tulevat ilmi kerronnassa taustalla, vaikka ne eivät varsinaisesti olisi kerronnan kohteena. Myös haastattelun fyysinen ja sosiaalinen konteksti vaikuttaa siihen, mitkä teemat ja painotukset korostuvat haastatteluissa ja mistä positioista käsin haastateltavat puhuvat. (Phoenix 2008; De Fina 2008; Gubrium

& Holstein 2008a.)

Terhi Halosen kanssa kirjoitetussa, toisessa osajulkaisussa Januskasvoinen portinvartija:

ohjaus kontrollina ja tukena julkisissa palveluissa rajasimme laajoista haastattelu- ja havain-toaineistoistamme analyysin kohteeksi haastattelemiemme nuorten (n= 25) kokemukset kohtaamisista julkisten palveluiden eri ammattilaisten kanssa. Analyysia varten rajauduin tarkastelemaan nuorten ensimmäisistä ja seurantahaastatteluista niitä osioita, joissa nuo-ret kertoivat kohtaamisistaan eri ammattilaisten, kuten opinto-ohjaajien, kuraattorien, erityisopettajien, etsivien nuorisotyöntekijöiden, työvoimahallinnon neuvojien, asumisen tukihenkilöiden sekä Ohjaamon ohjaajien kanssa.

Rakensimme tahoillamme haastatteluissa esiintyvistä ohjauskohtaamisista ajalli-sesti etenevät Villen ja Marin tyyppitarinat. Pyrkimys tässä oli muodostaa nuorten ja ammattilaisten ohjauskohtaamisista selvärajaisia, erilaisia näkökulmia weberiläisen ideaalityyppiajatuksen mukaisesti (ks. Saaristo & Jokinen 2010). Päädyimme alustavan aineistoihimme tutustumisen jälkeen muodostamaan lopulta kaksi erillistä tyyppitarinaa, sillä viranomaiskohtaamisissa syntyneet kokemukset jakautuivat aineistoissamme varsin selkeästi kahtia. Tyyppitarinoihin on koottu useamman haastateltavan kertomuksista elementtejä. Sovimme jo ennen tarkempaa analyysivaihetta, että painotumme eri tavoin ohjauskohtaamisten analyysissamme – minä Marin tarinassa positiivisiin ohjauskohtaa-misiin ja Halonen Villen tarinassa kielteisiin ohjauskohtaaohjauskohtaa-misiin. Näin pystyimme terä-vöittämään tutkimustehtävämme mukaisesti ohjauksen kahta puolta, nuoren tukemisen ja institutionaalisen kontrollin ulottuvuuden, joita tarkastelisimme nuorten kertomus- ja kokemusmaailmoista käsin.

Analyysitapaamme havainnollistaa Polkinghornen (1995, 6–8) jaottelu narratii-vien analyysiin (analysis of narratives) ja narratiiviseen analyysiin (narrative analysis).

Narratiivien analyysissa kertomuksia pyritään luokittelemaan esimerkiksi tapaustyyppien,

metaforien tai kategorioiden avulla. Oma analyysimme oli narratiivista analyysia, jossa aineiston kertomusten perusteella rakennetaan uusi kertomus, joka pyrkii tuomaan esiin aineiston ja analyysia ohjaavan tutkimuskysymyksen kannalta keskeisiä teemoja.

Kolmannen osajulkaisun Guidance centers as sites for construction of agency among young people on the educational margins (Mäkinen & Vanhalakka-Ruoho 2017) aineistona on käytetty ensimmäisten haastatteluiden sekä seurantahaastatteluiden aineistoja, joista on ensin rajattu Atlas.ti -ohjelman avulla osioita, joissa nuoret kertovat Ohjaamosta ja Avoimesta ammattiopistosta. Nämä osiot (yhteensä 132) otettiin tarkemman analyysin kohteeksi. Analyysissa sovellettiin aiemmin esiteltyä positiointianalyysia (Bamberg 1997;

Bamberg 2004 a & b; Bamberg & Georgakopoulou 2008; Mutanen & Siivonen 2016).

Ensimmäiseksi kaikki osiot (n=132) analysoitiin tarinamaailman tasolla (positiointien ensimmäinen taso) teemoittelemalla tapoja, joilla kertojat kuvasivat itseään ja muita sekä omaa ja muiden toimintaa kertomuksen sisällä. Seuraavaksi kaikki osiot analysoi-tiin kerrontatilanteen ja kerronnan vuorovaikutustilanteen näkökulmasta. Bambergin ja Georgakopouloun (2008, 90) mukaan vuorovaikutustasolla positioituminen on aina neuvottelun tulos. Näissä vuorotilanteissa osallistujat tarjoavat monia vaihtoehtoisia tarinamalleja, joita voidaan tilanteissa joko hyväksyä tai sivuuttaa. Positiointien toisen tason analyysissa huomiota kiinnitettiin erityisesti haastatteluiden ’hiljaisuuksiin’, lyhytsa-naisiin vastauksiin tai kysymyksen väistämisiin, haastattelijan kysymyksen tarkennuksiin tai eri sanoin toistamiseen, aiheen vaihtamiseen tai haastateltavan tarjoaman tarinalinjan sijaan vaihtoehtoisen kerrontatavan valitsemisiin. Näistä koottiin eri haastattelut ylittäviä temaattisia kategorioita.

Kolmannella haastattelu-otteiden analyysikierroksella keskityimme nuorten kerron-nasta välittyvien poliittisten ja kulttuurisesti vallitsevien tarinalinjojen teemoitteluun (positiointien kolmas taso, ks. Bamberg & Georgakopoulou 2008). Näitä voi kerto-muksissa tavoittaa myös kiinnittämällä huomio kerronnassa toistuviin kertojaroolei-hin, toimintaan, positioihin ja muihin useaan otteeseen esiintyviin elementteihin (De Fina 2008, 46). Georgakopouloun (2013) mukaan toistuvat kerronnan tavat tekevät näkyväksi myös paikallisten yhteisöjen ainutlaatuisuutta ja omaa kerrontakulttuuria.

Työstäessään kertomuksissaan kulttuurisesti jaettuja diskursseja ja tarinamalleja kertojat voivat myös tuoda niihin mukaan vastustavia elementtejä. Bambergin (2004b, 363, ks. myös Mäkinen & Vanhalakka-Ruoho 2017) mukaan vastustavien kerronnallisten elementtien rakentaminen voi tapahtua vastustamalla kulttuurisesti odotettuun rooliin asettumista tai kulttuurisesti jaettujen juonirakenteiden muuttamista korvaamalla osia niistä toisilla tarinamalleilla.

Neljännessä osajulkaisussa narratiivinen analyysi on edennyt vaiheittain sekä aineisto-lähtöisesti että teoriaohjaavasti. Ensin erotin seurantahaastatteluaineistosta ja ensimmäi-sistä haastatteluista nuorten koulutus- ja työelämäkokemuksia käsittelevät otteet, jotka teemoittelin aineistolähtöisesti esim. ”oma aktiivisuus ja oma-aloitteisuus työnhaussa”

tai ”yksinäisyyden tunne oppilaitoksessa” tai ”negatiivinen palaute opettajilta”. Tämän jälkeen luin haastateltavien koulutus- ja työelämäkertomukset kokonaisuuksina ja jaoin ne tarinan keskeisen sisällön perusteella kolmeen erilaiseen tyyppiin: koulutuksessa ja työelämässä onnistumisen tarinat; hankausten ja neuvotteluiden tarinat; marginaalissa

olemisen tarinat. Tämän jälkeen palasin teemoitteluihin ja tulkitsin aineistolähtöisesti tuotettuja teemoja teoriaohjaavasti Yosson (2005) pääomien luokitteluun nojaten.

Tämän jälkeen valitsin kolme yksittäisen nuoren tarinaa kuvaamaan kutakin ylläkuvat-tua temaattista tyyppiä (Riessman 2001). Laadin esimerkkitarinasta tiivistelmän, jonka ydinteemoja jäsensin Yosson (mt.) pääomien mukaisesti. Esimerkkitarinaa on analyysissa täydennetty myös muista haastatteluista poimituilla esimerkeillä.

Väitöskirjan osajulkaisuissa käytetyt tutkimusaineistot ja analyysitavat on koottu taulukkoon 4.

Taulukko 4. Osajulkaisujen aineistot ja analyysitavat

Artikkelin nimi

Julkaisu-vuosi Aineisto Analyysitavat

Nuorten toimijuuden tilat ja rajat koulu tuksen katveista kerrottuna

2016 17 nuoren elämä- kerralliset haastattelut (2014)

Kontekstuaalinen narratiivinen analyysi (Phoenix 2008)

Pienten kertomusten narratiivinen analyysi (Phoenix 2008; Bamberg 2004a; Bamberg &

Guidance centre as site for agency construction for young people in the educational margins

seuranta-haastattelut (2015–16) Narratiivien analyysi (Polkinghorne 1995)

Aineistolähtöinen teemoittelu ja teoriaohjaava analyysi