Haastateltavat Haastattelun toteutus
Haastattelupaikka Haastattelun kesto Monialakouluttaja Ryhmähaastattelu Seinäjoen
koulutuskeskus
2 h 17 min 19 s Monialakouluttaja Yksilöhaastattelu Puhelin/koti-koti 49 min 55 s Ammatillinen Opiskelija Yksilöhaastattelu Työpaikka (työssä
oppimispaikka)
52 min 51 s Opiskelija Yksilöhaastattelu Työvoimatoimisto 56 min 24 s Opiskelija Yksilöhaastattelu Puhelin/koti-koti 58 min 17 s Opiskelija Yksilöhaastattelu Haastateltavan koti 48 min 08 s Opiskelija Yksilöhaastattelu Työssä
oppimispaikka
22 min 52 s Opiskelija Yksilöhaastattelu Työpaikka (työssä
oppimispaikka)
27 min 45 s Työvoimavirkailija Yksilöhaastattelu Työvoimatoimisto 40 min 59 s Työvoimavirkailija Yksilöhaastattelu Työvoimatoimisto 26 min 29 s Rahoittajan
edustaja
Parihaastattelu Seinäjoen koulutuskeskus
33 min 22 s Työvoimavirkailija Parihaastattelu Työvoimatoimisto 56 min 42 s Työvoimavirkailija Parihaastattelu Työvoimatoimisto 34 min 57 s Työnantaja/edustaja Parihaastattelu Työpaikka 31 min 26 s Työnantaja/edustaja Yksilöhaastattelu Työpaikka 1 h 02 min 01 s Työnantaja/edustaja Yksilöhaastattelu Työpaikka 16 min 13 s Työnantaja/edustaja Yksilöhaastattelu Työpaikka 22 min 03 s
Haastattelut toteutuivat melko hyvin. Tarkoitan tällä sekä haastattelun teknistä toteutusta: nauhoitusten laatua ja puhujien tunnistettavuutta nauhalta että haastattelujen toteuttamista: kommunikaation onnistumista, haastateltavien motivaatiota, haastattelutekniikkaa ja haastattelutilanteessa vaikuttavia ulkoisia häiriötekijöitä. Puhelimessa tehdyt haastattelut onnistuivat yhtä hyvin kuin kasvokkain toteutetut haastattelut. Ne olivat kestoltaan 50 ja 58 min, mutta äänitteen laatu oli taustakohinan takia huono, mikä hankaloitti jonkin verran haastattelun purkamista. Yksi työpaikalla toteutetuista haastatteluista tehtiin uudelleen, koska haastattelu keskeytettiin pieneksi hetkeksi ja haastattelua jatkettaessa äänitys ei ollut päällä. Yhden työnantajan haastattelu kesti vain 16 min haastateltavan kiireisen aikataulun vuoksi. Haastattelu toteutettiin myös työpaikalla ympäristössä, jossa oli taustamelua. Se ei haitannut itse haastattelu-tilanteessa, mutta nauhoitusta kuunnellessa melu tuntui jonkin verran
65 häiritsevältä. Molemmissa edellä kuvatuissa tapauksissa kaikki teema-alueet tulivat käsiteltyä ja sain kerättyä mielestäni riittävän aineiston.
Yleisesti ottaen haastateltavat olivat avoimia ja positiivisia sekä motivoituneita haastatteluun ja heitä oli sen vuoksi helppo haastatella. Useimmat haastateltavat olivat melko puheliaita, mutta yksi opiskelijahaastateltavista oli varsin niukka-sanainen ja hänen haastatteluvastauksensa olivat kauttaaltaan lyhyitä.
Haastattelujen kesto vaihteli 16 min–2 h 17 min välillä. Keskimäärin haastattelu kesti 38 min, kun lyhin ja pisin haastattelu jätetään keskiarvosta pois tai 43,5 min, jos keskiarvo lasketaan kaikista haastatteluista. Teemahaastattelun avulla kerätty aineisto on runsas ja kattava. Yhteensä nauhoitettua aineistoa on 12 h 46 min.
6.4 Aineiston analyysi
Teemahaastattelun avulla kerätty aineisto on yleensä runsas. Mitä syvempi dialogi haastattelijan ja haastateltavan välillä on ollut, sitä rikkaampi on kertynyt materiaali ja muu muistiin talletettu aines. Aineiston analysointitapaa on syytä miettiä jo aineistoa kerättäessä. (Hirsjärvi & Hurme 2004, 135.)
6.4.1 Haastattelujen purkaminen
Haastattelujen toteuttaminen ja tallentaminen sekä puhtaaksikirjoittaminen ja analyysi voivat tapahtua osittain yhtä aikaa. Puhtaaksikirjoittaminen pitäisi toteuttaa niin pian kuin mahdollista haastattelun jälkeen, kun aineisto on vielä tuore ja muisti auttaa kuulemaan, mitä nauhalla on. (Gillham 2000a, 71;) Aineiston purkaminen voi tapahtua kirjoittamalla aineisto tekstiksi tai tekemällä päätelmiä ja koodaamalla teemojen suoraan tallennetusta aineistosta (Hirsjärvi &
Hurme 2004, 138).
Aloitin haastattelujen purkamisen samanaikaisesti aineiston keruun kanssa.
Pyrin kirjoittamaan aineiston tekstiksi heti haastattelun tekemisen jälkeen. Purin haastattelut sanasta sanaan, mutta en merkinnyt taukoja tai äänenpainoja. Sanasta sanaan kirjoittaminen oli yllättävän hidasta ja työlästä. Tein jokaisesta haastattelusta oman tiedoston ja muokkasin sen NVivo -analyysiohjelman vaatimusten mukaiseksi. Kirjoitettua aineistoa on yhteensä 200 sivua.
6.4.2 Aineiston koodaus ja analysointi
Teemahaastattelun teemat muodostavat eräänlaisen aineiston jäsennyksen, josta aineiston analysoinnissa voi lähteä liikkeelle. Teemahaastattelun rungon rakentamisessa on yleensä käytetty aiemmista tutkimuksista kerättyjä teoreettisia
66
näkemyksiä ja toisaalta myös omaa kokemusta. Aineistosta seulotaan teema-haastattelurungon avulla esille sellaisia tekstikohtia, jotka kertovat kyseisistä asioista. (Eskola & Suoranta 2003, 151–152.) Tämän tutkimuksen teemahaastattelulomakkeen keskeisen osan muodosti kolmivaiheisen henkilö-kohtaistamisen jaottelu, joka oli AiHe-projektin aikana avattu eri yhteyksissä ja josta oli myös julkaistu runsaasti kirjallista materiaalia.
Analysoin aineiston käyttämällä apuna australialaista QSR NVivo 7 -ohjelmaa, joka on laadullisen aineiston käsittelyyn tarkoitettu ohjelmisto. Se auttaa käsittelemään, muokkaamaan ja analysoimaan informaatiota nopeasti ja tehokkaasti. (kts. www.qsrinternational.com).
Laadullisessa tutkimuksessa aineiston keruu ja analyysi voivat tapahtua myös osin yhtä aikaa. Teknisesti ottaen tämä olisi ollut mahdollista myös tässä tutkimuksessa, mutta aloitin koodauksen vasta, kun olin tehnyt ja purkanut kaikki haastattelut. Perustin uuden projektin ja vein tekstiaineistot NVivoon sekä muokkasin edelleen aineistoja ohjelman vaatimusten mukaisesti.
Gillhamin (2000a, 71–75) mukaan sisällönanalyysissä on ratkaisevaa tunnistaa aineistosta ne oleelliset ilmaisut, jotka todella kertovat jotakin. Sisällön-analyysissä on useita vaiheita, jotka tiivistäen ovat seuraavat: aineiston litterointi eli puhtaaksikirjoitus, oleellisten ilmaisujen korostaminen, sopivien taukojen pitäminen työskentelyssä, tekstien lukeminen uudelleen ja tarvittavien muutosten tekeminen, haastatteluteemoihin liittyvien kategorioiden (luokitusten) luominen, kategorioiden yhdistely tai muokkaaminen, korostettujen ilmaisujen vertailu kategorioihin ja tarvittavien uusien kategorioiden luominen, kategorioiden siirtäminen analyysiruudukkoon, ilmaisujen siirtäminen kategorioihin ja luokittelemattomien ilmaisujen käsittely sekä lopullinen analyysi. Oma työskentelyni noudatteli Gillhamin esittämiä vaiheita.
Aloitin koodauksen tekemällä indeksipuun (puukaavio, tree nodes) NVivoon.
Indeksipuun luominen voi tapahtua kahdella tavalla: joko vähitellen, induktiivisesti aineistoa tulkitessa tai deduktiivisesti ennen varsinaista tulkintaa (Luomanen & Räsänen 2002, 85). Muodostin aluksi kategoriat (luokitukset, pääoksat) teemahaastattelurungon mukaisesti, jolloin ne olivat samat kuin teemahaastattelun viisi pääteemaa.
Yleensä teoreettinen viitekehys antaa lähtökohtia aineiston luokitteluun:
aineistoa voidaan luokitella keskeisten teoreettisten käsitteiden ja niiden teoriassa ilmaistujen suhteiden mukaisesti. Tällöin peruskategoriat ovat olemassa jo ennen aineistoon tutustumista. Toinen tapa on luokitella teemahaastattelu-aineisto ennalta muodostettujen haastatteluteemojen mukaan, vaikka tällainen luokittelu ei varmaankaan ole riittävä tai lopullinen. Tällaisessa luokittelussa on hyvä pohtia, voidaanko noodit järjestää helpommin hallittavan indeksipuun muotoon. Voidaan myös käyttää vapaita noodeja, jotka ovat koodauksen alussa toisistaan loogisesti riippumattomia, mutta jotka voidaan analyysin edetessä
67 siirtää indeksipuun teemojen alle. (Luoma, Karjalainen & Reinikainen 2006, 439.) Hahmottelin pääoksien alle pienempiä teema-alueita (oksia) ja vielä niille alaoksia. Koodasin kokeilumielessä opiskelijoiden haastatteluista yhden alateeman ”tutkinnon valinta”. Valitsemani työskentelytapa ei kuitenkaan tuntunut siinä vaiheessa mielekkäältä. Aineiston koodaaminen valmiisiin teema-alueisiin ei toiminut ja moni ilmaisu jäi vapaaksi noodiksi.
Halusin perehtyä aineistooni paremmin ja tulostin opiskelijoiden haastatteluja voidakseni lukea niitä suoraan paperilta. Tämän jälkeen tein opiskelijoiden haastatteluista yhden ison tiedoston, jossa kaikki haastattelut olivat peräkkäin.
Lajittelin haastatteluja edelleen siten, että lopulta aineistosta oli viisi alueen mukaista tiedostoa, jossa opiskelijoiden haastattelut olivat teema-alueittain allekkain. Teemahaastatteluaineisto voidaan järjestää aluksi teemoittain poimimalla jokaisesta vastauksesta teemaan liittyvä kohta, minkä jälkeen aineisto koodataan (Eskola 2001, 143–144). Luokittelun jälkeen minulle syntyi kuva siitä, mitä opiskelijat kertovat eri teemoissa. Huomasin aineistossa helposti samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Tulostin aineistot jälleen paperille ja hahmottelin kynällä marginaaleihin noodeja (nodes). Tein myös alustavaa vapaata analyysiä eli kirjoitin muistiin aineistosta tekemiäni havaintoja. Tarvitsin analyysissä tämän välivaiheen, jonka avulla sain kokonaiskuvan aineistostani ja joka auttoi siirtymistä seuraavaan vaiheeseen, aineiston koodaamiseen.
Koodaus voidaan tehdä rakentamalla koodiluettelo teoriasta operationalisoimalla. Tätä voidaan pitää tutkijan laatimana konstruktiona, ei puhtaana teoriana. Käytännössä jokin tietty ennakko-oletus ohjaa tutkijan koodausta, mutta koodiluettelo elää koko koodauksen ajan aineiston mukaan.
(Eskola & Suoranta 2003, 156.) Tässä tutkimuksessa ennakko-oletuksena toimi henkilökohtaistamismääräys, joka julkaistiin samalla viikolla, kun aloitin tutkimusaineiston keräämisen ja tein ensimmäisen ryhmähaastattelun.
Henkilökohtaistamisen käsite oli kuitenkin AiHe-projektin aikana määritelty ja kolmivaiheisen henkilökohtaistamisen prosessi yksityiskohtaisesti kuvattu.
Koodausta varten laaditaan alustava koodausrunko, jonka mukaan aineistoa voidaan koodata. Itse koodausprosessin aikana koodausrunko elää, muuttuu ja täydentyy. Siten ensimmäinen koodausrunko ei yleensä ole lopullinen, kaiken kattava koodaus. (Eskola & Suoranta 2003, 157.) Palasin takaisin tietokoneavusteisen analyysin pariin ja siirryin uudelleen koodaamaan NVivolla.
Hylkäsin tässä vaiheessa tekemäni koodipuun ja koodasin tekstiä pelkästään vapaiksi noodeiksi. Koodaustapa muistutti aineistolähtöistä, avointa koodausta, jossa luokituksia muodostetaan sitä mukaa kuin aineistoon perehdytään (Luoma, Karjalainen & Reinikainen 2006, 439). Kun olin koodannut kaikki haastattelut, vapaita noodeja oli yli 500. Kävin noodeja uudelleen läpi. Olin koodannut samansisältöisiä asioita erinimisten noodien alle. Niputtamalla samansisältöisiä noodeja yhteen sain karsittua noodien määrää huomattavasti.
68
Aineiston analysoinnissa voi käyttää apuna teemoittelua. Aineistosta voi nostaa esille tutkimusongelmaa valaisevia teemoja ja vertailla tiettyjen teemojen esiintymistä ja ilmenemistä aineistossa. Aineistosta voidaan poimia sen sisältämät keskeiset aiheet. (Eskola & Suoranta 2003, 174–175.) Tässä tutkimuksessa aineistosta poimittavat keskeiset aiheet noudattavat henkilökohtaistamisen jäsentelyä. Rakensin uudelleen indeksipuun ja siihen viisi pääkategoriaa (oksaa), jotka noudattelevat teemahaastatteluni runkoa. Muodostin vapaiden noodien perusteella alakategorioita pääoksien alle. Sen jälkeen kävin läpi noodeja oksa kerrallaan. Niputin edelleen samansisältöisiä noodeja yhteen ja tein uusia koodauksia. Kävin haastatteluja uudelleen läpi ja tarkistin, löytyykö aineistosta koodaamatta jääneitä tekstikohtia.
Sain koodaukset käytyä kertaalleen läpi ja sijoitettua noodit indeksipuun noodeiksi. Jätin muutamia noodeja vapaiksi noodeiksi, koska niille ei löytynyt sopivaa kategoriaa. Monialakoulutukseen hakeutuminen oli kaikista vaikein osio.
Jouduin muokkaamaan ja palaamaan siihen yhä uudelleen, ennen kuin siitä muodostui looginen kokonaisuus. Kävin noodipuuta vielä kertaalleen läpi oksa oksalta. Yhdistelin edelleen muutamia noodeja yhteen, poistin joitakin koodauksia ja koodasin niitä toisiin noodeihin. Lopulta aineisto oli teemoiteltu ja koodattu eri luokkiin ja alaluokkiin, minkä jälkeen aineistosta oli mahdollista tehdä tulkintaa ja siirtyä tulosten raportointiin. Eskolan ja Suorannan (2003, 179) mukaan teemoittelun avulla tekstiaineistosta saadaan esille kokoelma tuloksia tai erilaisia vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Tällöin tutkimustulokset palvelevat parhaiten juuri erilaisia käytännöllisiä intressejä.
69
7 TUTKIMUKSEN TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU
Tässä luvussa esitellään tutkimuksen tulokset. Tuloksista syntyy samalla yksityiskohtainen kuvaus henkilökohtaistamisen prosessista tutkimuksen kohteena olevassa monialakoulutuksessa. Tutkimuksen tulokset on saatu haastatteluaineistosta. Tulososassa haastateltavien kertomukset yhdistyvät yhdeksi kuvaukseksi. Tarpeen mukaan joissakin kohdissa tuodaan yksityis-kohtaisemmin esille, kenen haastateltavan kokemuksista tulos kertoo. Tulokset eivät sisällä tutkijan omia näkemyksiä, vaikka monet tulokset vastasivatkin tukijan omia ennakko-oletuksia. Siltä osin kuin tulokset perustuvat dokumentteihin tai valmiisiin kirjallisiin aineistoihin, niistä mainitaan erikseen.
Ilmiö pyritään viemään myös synteesin tasolle. Taulukoiden ja kuvioiden avulla tuloksia pyritään kuvaamaan ja havainnollistamaan lukijalle. Tuloksia peilataan normeihin eli Opetushallituksen antamaan henkilökohtaistamismääräykseen, ohjauksen teorioihin sekä muihin aihepiiriin liittyviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Luvun päätteeksi tulokset kootaan yhteen ja vastataan tutkimus-kysymyksiin.
7.1 Monialakoulutukseen hakeminen
7.1.1 Syyt monialakoulutukseen hakeutumiseen
Haastattelun aluksi selvitin monialakouluttajilta ja työvoimavirkailijoilta heidän käsityksiään siitä, miksi hakija hakeutuu monialakoulutukseen sekä toisaalta myös opiskelijoilta syitä siihen, miksi juuri he olivat hakeutuneet kyseiseen koulutukseen (kts. taulukko 7 seuraavalla sivulla).
Monialakouluttajien mukaan hakija jättää hakemuksen monialakoulutukseen tavoitteenaan koulutuksen jälkeinen työllistyminen. Joillakin hakijoilla syynä on tutkinnon suorittaminen. Myös työvoimavirkailijoiden kokemusten mukaan monialakoulutuksessa houkuttelee koulutuksen jälkeinen työllistyminen. Hakijat hakeutuvat koulutukseen, kun luvattu työpaikka odottaa koulutuksen päätyttyä.
Monet hakijoista ovat jo osallistuneet erilaisiin ohjaaviin ja ammatillisiin koulutuksiin, mutta eivät ole työllistyneet koulutuksen jälkeen. Toisaalta on myös niitä hakijoita, joita kiinnostaa enemmän tutkinnon suorittaminen.
70
Rahoittajan mukaan monialakoulutuksen ensisijainen tavoite hakijan näkö-kulmasta on työllistyminen ja yrityksen näkönäkö-kulmasta osaavan työvoiman saaminen koulutuksen kautta.
”Monet on käyny jo erilaisia ammatillisia koulutuksia tai ohjaavia koulutuksia, jotka ei oo tuottanu sitä työpaikkaa. Elikkä kyllä se houkuttaa siinä se, että ku se yritys sitoutuu ja työllistää. Kun valtaosa meidän hakijoista kuitenkin hakee työtä ensisijaisesti, ei koulutusta.” (Työvoimavirkailija)
Tähän tutkimukseen haastattelin niitä monialakoulutuksen opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet tai parhaillaan suorittivat tutkintoa tai tutkinnon osaa.
Opiskelijoiden haastatteluista ilmenee, että syyt monialakoulutukseen hakemiseen olivat eri henkilöillä erilaiset. Yhtä haastateltavaa lukuun ottamatta hakijat kertoivat ensisijaiseksi syyksi koulutukseen hakeutumiseensa ammatti-taidon laajentamisen ja tutkinnon suorittamisen.
Kaksi opiskelijaa toi myös esille, että he odottivat työllistyvänsä koulutuksen jälkeen. Haastateltavat tosin ilmaisivat asian myös siten, että he odottivat työllistyvänsä suoritettuaan tutkinnon. Tutkinnon suorittaminen nähtiin välineenä tai ehtona työllistymiselle. Osalla haastateltavista oli omakohtaista kokemusta siitä, että ilman tutkintoa on mahdotonta hakea alan työtä ja työllistyä.
”Mä niinku sillai, että kun mä oon ollu ja sitte sitä, että mä aina niinku putosin niinku, ku oli niinku paikkoja auki niin ja on ollu, niin en mä oo sitte päässy niihin muuta kuin hakemaan, eikä mua oo valittu sitte tietenkään … Että vaikka moisin kuinka suorittanu jotakin aproja, niin ei niilloo mitään merkitystä näi, että ku ei oo koulutusta.” (opiskelija)