tutkimus ei ole minkään tietyn tieteenalan tutkimus ote tai yksi tietynlainen tapa tutkia, sillä se sisältää useita erilaisia aineistonkeruu- ja analyysimenetelmiä, traditioita ja lä-hestymistapoja ihmiselämän tutkimiseksi (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006a.).
Kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus tarkoittaa kokonaista joukkoa erilaisia tulkinnal-lisia, luonnollisissa olosuhteissa toteutettavia tutkimuskäytäntöjä – selkeä määrittely on vaikeaa, koska sillä ei ole omia metodeja, paradigmaa tai teoriaa. (Metsämuuronen 2008, 9.) Laadullisen tutkimuksen eri variaatioille yhteistä on kuitenkin ihmisen ja elä-mismaailman tutkiminen (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006a.), johon syvennyn myös tässä tutkielmassa käsittelemällä kehitysvammaisten lasten vanhempien koke-muksia.
Pertti Töttö (2004, 9-12) on todennut, että kaikki tutkimus on itse asiassa vain pinnan raapimista, sillä tutkimuksella ei koskaan voida saavuttaa ilmiötä kokonaisuudessaan ja kaikessa syvällisyydessään. Perusteellisesti ja huolellisesti suunnitelluilla sekä toteute-tuilla tutkimusasetelmilla, tutkimusten toistamisella ja tutkittavan ilmiön lähestymisellä erilaisista näkökulmista voidaan kuitenkin saada monipuolista tietoa tutkimusaiheesta.
Näin voidaan lisätä ymmärrystä ilmiön luonteesta sekä ilmiöön liittyvistä syy-seuraussuhteista. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006a.) Laadullisen tutkimuksen lähtökohtana on todellisen elämän kuvaaminen, mutta tutkimuksessa on otettava kui-tenkin huomioon, ettei todellisuutta voi pirstoa mielivaltaisesti osiin. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa kohdetta pyritään tutkimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. (Hirs-järvi, Remes & Sajavaara 2009, 161.)
Se, millainen yksilön käsitys tutkittavasta ilmiöstä on, millaisia merkityksiä tutkittavalle ilmiölle annetaan tai millaisia välineitä tutkimuksessa käytetään, vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Tutkimustulokset eivät koskaan ole käytetystä havaintomenetelmästä tai käyt-täjästä irrallisia, sillä tutkija päättää oman ymmärryksensä mukaisesti
tutkimusasetel-26
masta. (Tuomi & Sarajärvi 2009.) Tutkimukselle ei ole olemassa ennalta asetettuja kaa-voja tai ehtoja, vaan kuten minunkin pro gradu –tutkielmani tutkimusprosessi osoittaa, tutkimus, tutkimuksen työkalut ja vaiheet tutkijan on valittava sekä suunniteltava itse.
Tutkijana ei voi myöskään irtisanoutua omista arvolähtökohdistaan, sillä arvot muovaa-vat sitä, miten pyrimme ymmärtämään tutkimaamme ilmiötä. Objektiivisuuttakaan ei ole mahdollista saavuttaa kiistattomasti, sillä tutkija ja se, mitä tiedetään, kietoutuvat saumattomasti toisiinsa. (Hirsjärvi ym. 2009, 161.)
Oma tietämykseni ja tuntemukseni kehitysvammaisuudesta ennen tämän tutkielman toteuttamista perustui suurimmaksi osaksi keväällä 2017 kirjoittamaani kandidaatintut-kielmaan kehitysvammaisten lasten urheilussa vaadittavista pääomista. Lähipiiriini ei ole kuulunut kehitysvammaisia henkilöitä, joten tietämykseni kehitysvammaisuudesta on perustunut ennen kirjoittamaani opinnäytettä lähinnä tutkimuskirjallisuuden ja medi-an medi-antamamedi-an kuvamedi-an sekä omamedi-an muodostamamedi-ani ymmärrykseen. Tämän tutkielmmedi-an teon yhteydessä olen seurannut kohtuullisen aktiivisesti etenkin julkista keskustelua kehitysvammaisuudesta sekä etenkin kehitysvammaisten lasten ja nuorten oikeuksien ja vastuiden toteutumiseen kohdentuvasta uutisoinnista. Julkista keskustelua seuraamalla olen tullut tietoiseksi kehitysvammaisuuteen liittyvistä tasa-arvollisista epäkohdista, sillä mediassa ja sosiaalisessa mediassa on keskusteltu viime vuosina esimerkiksi siitä, kuinka työmarkkinat syrjivät kehitysvammaisia henkilöitä. Ennen tutkielman tekoa mi-nulla oli ymmärrys siitä, että kehitysvammaisten oikeudet ja tasa-arvo suhteessa muu-hun väestöön ei aina toteudu. Voin sanoa, että koska kehitysvammaisuus ei ole ollut minulle tuttua arkielämäni kautta, olen päässyt tarkastelemaan aihetta mielestäni mah-dollisimman objektiivisesta näkökulmasta ilman ennakkokäsityksiä.
Tämän tutkielman analyysimenetelmäksi valikoitui aineistolähtöinen sisällönanalyysi, joka on yksi tavallisimmista laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmistä. Tavoitteeni on saada kehitysvammaisten lasten harrastamisessa tarvittavista vanhempien pääomista tiivis kuvaus. Päätöksen tekeminen siitä, mitä aineistosta tutkitaan on tärkeää, sillä ai-neistosta löytyy paljon muutakin kiinnostavaa. On tärkeää keskittyä vain juuri tutki-muksen kohteena olevaan asiaan, jotta ilmiöstä saadaan kaikki mahdollinen esille. Sisäl-lönanalyysin avulla voidaan analysoida systemaattisesti ja objektiivisesti kohteena ole-via dokumentteja, kuten kirjoja, artikkeleita, päiväkirjoja, kirjeitä, haastatteluita, puhetta
27
tai keskustelua. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 95-97.) Sisällönanalyysia voi siis luonnehtia aineiston järjestelemisen työkalukseni.
Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa avainajatuksena on, että analyysiyksiköt eivät ole etukäteen valittuja tai harkittuja. Aineistolähtöisessä analyysissa pyritään luomaan tutkimusaineistosta teoreettinen kokonaisuus, jossa analyysiyksiköt valitaan aineistosta tutkimuksen tarkoituksen ja tehtävänasettelun perusteella. Ohjesäännöllisesti aikaisem-milla havainnoilla, tiedoilla tai teorioilla tutkittavasta ilmiöstä ei pitäisi olla mitään te-kemistä analyysin toteuttamisen tai sen lopputuloksen kanssa, sillä analyysin odotetaan olevan aineistosta lähtöisin.
Tutkimusongelma ei ole välttämättä täsmällisesti ilmaistavissa tutkimuksen alussa, vaan tutkimusongelma täsmentyy koko tutkimuksen ajan. Keskeistä tutkimuksen kuluessa on ollut löytää ne johtavat ideat, joihin nojaten tutkimuksellisia ratkaisuja tehdään. Pro gradu –tutkielmani tekeminen on ollut kokonaisuudeltaan prosessi, sillä kun aineiston keruun väline on inhimillinen eli tutkija itse, voi aineistoon liittyvien näkökulmien ja tulkintojen katsoa kehittyvän tutkijan tietoisuudessa vähitellen tutkimusprosessin ede-tessä. Laadullinen tutkimus on prosessi, sillä tutkimuksen etenemisen eri vaiheet eivät ole välttämättä etukäteen jäsennettävissä selkeisiin eri vaiheisiin, vaan ne usein muotou-tuvat vähitellen tutkimuksen edetessä. (Kiviniemi 2010, 70-73.) Tätä tutkielmaa työstä-essäni tutkimuksen vaiheet ovat myös muuttaneet muotoaan ja ikään kuin vaihtaneet järjestystä suhteessa siihen, kuinka tutkielmaa aluksi suunnitellessani olin ajatellut teke-väni. Esimerkin mainitakseni analyysia varten suunnittelemani teorialähtöinen sisäl-lönanalyysi ei osoittautunut aineistolleni toimivaksi analyysin työkaluksi, joten aineis-toon tutustuessani muutin tutkimuksen edetessä analyysin lähestymistapaa aineistoläh-töiseksi. Jo tehtyjä päätöksiä voi joutua muuttamaan tutkimusprosessin edetessä, mikä minullekin tämän matkan varrella on valjennut.
Aineiston tarkastelussa olen kiinnittänyt huomiota ainoastaan siihen, mikä on teoreetti-sen viitekehykteoreetti-sen ja tutkimukteoreetti-sen kysymykteoreetti-senasettelun kannalta olennaista, vaikka olenkin tarkastellut aineistoa monesta näkökulmasta. Olen kiinnittänyt huomiota van-hempien kertomuksissa harrastamisen nosteisiin ja esteisiin sekä vanhemmilta tarvitta-viin voimavaroihin ja pääomiin, ja jättänyt analyysin ulkopuolelle esimerkiksi sellaiset
28
kuvaukset perheiden arjesta, jotka eivät sisällä tutkimusongelman selvittämisen kannalta merkittäviä huomioita.
Tekemieni haastattelujen jälkeen lähdin tutustumaan aineiston litteroimisen yhteydessä.
Litteroidessa kuuntelin haastatteluja useampaan otteeseen, sillä litterointi on hyvin aikaa vievää työtä, ja puhetta tekstiksi kirjoittaessa ääninauhaa täytyy kelata toistuvasti edes-takaisin. Aikaa vievässä litteroinnissa aineisto kuitenkin tulee hyvin tutuksi kokonaisuu-tena. Tämän jälkeen olen lukenut haastatteluja litteroituna tekstiaineistona sanasta sa-naan avoimin mielin, jonka jälkeen olen pyrkinyt suunnittelemaan aineiston purkamista ja pilkkomista varten sopivan luokittelumenetelmän. Ensimmäiset luokitteluvaihtoehto-ni eivät tuntuneet pureutuvan aineistoon haluamallaluokitteluvaihtoehto-ni tavalla, joten olen lähestynyt ai-neistoa useammasta eri näkökulmasta löytääkseni sopivia keinoja, joilla saan aineiston purettua osiin. Haastattelut tehtyäni muodostamani kuva aineistosta ja sen analyysista ei toiminutkaan pohtimallani tavalla, joten aineiston purkamisen suunnitteluun pohdin monia erilaisia lähestymistapoja niin teorialähtöisesti Bourdieun pääomien kannalta kuin aineistolähtöisesti itse haastattelujen näkökulmasta.
Vanhempien kertomuksia olen lopulta analysoinut kysymällä aineistolta, mikä mahdol-listaa ja mikä estää kehitysvammaisen lapsen harrastamista. Tämän kysymyksen kautta olen erottanut aineistosta kolme erilaista vaikuttavaa tekijää tai tekijäkokonaisuutta, jotka vaikuttavat harrastamisen mahdollisuuksiin. Yksi näistä harrastava kehitysvam-mainen lapsi ja hänen omat ominaisuutensa, taitonsa ja toimintakykynsä. Vaikuttavia tekijöitä ovat myös ympäristötekijät, joihin sisältyy hyvin laajalti erilaisia vaikuttavia tekijöitä ja asioita, mutta yhdistävänä määreenä näille on se, että lapsen vanhemmat eivät voi suoraan itse niihin vaikuttaa. Nämä vaikuttajat tulevat perheen ulkopuolelta.
Kolmantena tekijänä perhe, joka sisältää koko perheen ominaisuudet ja voimavarat, vanhemmat ja sisarukset lukuun ottaen. Analyysissa olen tarkastellut aineistoa tekemäl-lä ajatuksellisesti kahtiajakoa kolmen erottamani vaikuttavan tekijäkokonaisuuden sisäl-lä niihin asioihin, jotka estävät harrastamista (este), sekä niihin jotka mahdollistavat harrastamista (noste). Moni aineistosta erottamani harrastamiseen vaikuttava tekijä voi-daan luokitella enemmän kuin yhteen alalukuun, eli esimerkiksi vaikuttava tekijä voi olla yhtä aikaa perheen oma voimavara, mutta samalla yhteiskunnan tarjoama tuen läh-de; esimerkiksi erilaisten kehitysvammaisille kohdennettujen tuen hakemiseen
vaadi-29
taan vanhemmilta osaamista, mutta samalla myös yhteiskunta mahdollistaa tuen hake-misen, joka taas helpottaa kehitysvammaisen lapsen harrastamista.
Teemoittelulla olen pyrkinyt hahmottamaan analyysini tuloksia erityisesti kokonaisuu-tena, jossa erilaiset tekijät vaikuttavat harrastamiseen eri tavoin. Olen pyrkinyt saamaan esille sitä, millä tavalla, tai miten suurella merkityksellä löytämäni tekijät vaikuttavat kehitysvammaisen lapsen harrastamiseen – siis miten vaikuttavat tekijät ovat merkityk-siltään suhteessa toisiinsa, miten suuri merkitys milläkin tekijällä harrastamiseen on.
Aineiston analyysia on haastanut muun muassa sellainen ilmiö, että moni haastateltavis-ta puhuu erityisesti pitkän haashaastateltavis-tattelun aikana samashaastateltavis-ta asiashaastateltavis-ta ristiin: esimerkiksi eräs haastateltava totesi haastattelun alkupuolella, ettei raha ole merkityksellistä hänen kehi-tysvammaisen lapsensa harrastamisessa, mutta toisaalta myöhemmin haastattelun lopul-la totesi, että raha tai erityisesti sen puute voisi ollopul-la myös este harrastamiselle. Haastat-teluaineistoon täytyy siis olla tutustunut perusteellisesti, jotta aineistosta voi tehdä päte-viä tulkintoja – pintapuolinen tarkastelu voisi aiheuttaa vääristyneen käsityksen asiasta.
30
4 KEHITYSVAMMAISEN LAPSEN HARRASTAMISEN ESTEET JA NOSTEET
Aineistosta tekemäni havainnot on jaettu edellä kuvaamiini kolmeen tekijäkokonaisuu-teen. Myös analyysi on jaoteltu kolmeen alalukuun erottamieni vaikuttavien tekijöiden mukaisesti. Erottamani tekijät ovat harrastamista mahdollistavia tekijöitä, eli nosteita, sekä harrastamista estäviä tekijöitä, eli esteitä. Alaluvut olen otsikoinut sisältöjensä mu-kaisesti; jokaisessa käsitellään yhtä kehitysvammaisen lapsen harrastamiseen vaikutta-vaa tekijää tai tekijöiden kokonaisuutta. Näitä tekijöitä ja tekijäkokonaisuuksia ovat lapsen toimintakyky ja henkilökohtaiset ominaisuudet, ympäristö- ja yhteiskunnalliset tekijät sekä vanhempien rooli lapsen harrastuksen mahdollistajina.