Anna

Frozenin ulkoisesti naisfeminiiniset prinsessat ovat keskenään hyvin erilaisessa asemassa. Anna on selvästi romantikko, joka kaipaa romanttista suhdetta jonkun, lähinnä miehen, kanssa. Elsa puoles-taan karttaa kaikenlaista kosketusta ja ei osoita romanttista tai seksuaalista intressiä keneenkään. Elsa ainoana aineistoni elokuvien prinsessana on yleisesti ymmärretty ei-heterona romanttisen juoniku-vion puuttumisen vuoksi hänen heteroseksuaalisesti haluttavasta ulkonäöstään huolimatta. Elsa lue-taan nimenomaan lesboksi (Streiff & Dundes 2017, 7). Annan mahdollinen epänormatiivisuus sen sijaan jää jalkoihin hänen heterokuvioidensa vuoksi. Lisäksi vertailussa Elsaan Anna osoittaa hete-ronormatiivisesti toivottavaa käytöstä huomattavasti enemmän kuin siskonsa, ja siten hän voi näyttää heterommalta kuin todellisuudessa on.

Anna on innoissaan Elsan kruunajaispäivänä. Linnan portit avataan ”ensi kertaa ikuisuuteen” ylei-sölle, mikä mahdollistaa sosialisoimisen uusien ja monien ihmisten kanssa. Hän tajuaa: ”ensi kertaa ikuisuuteen / en ole yksin // En malta odottaa kaikkien tapaamista!”²⁶ Hän vetää henkeä ja jatkaa:

”Mitä jos tapaan Sen Oikean?”²⁷ Hän alkaa kuvitella Sen Oikean kohtaamista. Ennen kruunajaisia Anna kohtaakin Eteläsaarten prinssin nimeltään Hans. Anna lähes törmää tämän ratsuun rannalla,

26 – – for the first time in forever / I won’t be alone // I can’t wait to meet everyone! (Frozen 13:46)

27 What if I meet The One? (Frozen 13:57)

57

mistä seuraa kömpelö kohtaaminen, jossa on kuitenkin lämpöä ja ”rakkautta ensi silmäyksellä” -tun-nelmaa Annan ja Hansin vaihtamien katseiden ansiosta. Romantiikannälkäinen Anna lämpenee heti, samoin Hans – tosin Hans vain esittää, mikä paljastuu elokuvan lopussa. Kruunajaisissa Anna ja Hans vaihtavat katseita ja sen jälkeen kun Elsa on kruunattu kuningattareksi, Anna ja Hans viettävät aikaa yhdessä juhlissa. He tulevat lopputulokseen, että he ovat kuin luodut toisilleen ja kihlautuvat. He hakevat siunausta liitolleen Elsalta, mutta tämä ei anna sitä, sillä he ovat tavanneet vasta samana päivänä. Anna ei ota Elsan kieltäytymistä hyvin. Anna ei näe kihlautumisessaan ongelmaa. Anna etenee heterosuhteessaan nopeasti ja antaumuksella. Tahti, kihlautuminen, hääjärjestelyistä keskus-teleminen ynnä muut tekevät Annasta hyvin perinteisen heteron oloisen, vaikka harva tuskin kihlau-tuu samana päivänä kuin jona on kohdannut kihlattunsa ensi kertaa.

Annan heteroutta vahvistaa myös se, että Elsan hakemismatkalla hän kohtaa Kristoffin, josta tulee hänelle matkakumppani. Matkan varrella Anna ystävystyy Kristoffin kanssa ja Kristoff vaikuttaa ole-van kiinnostunut Annasta, mutta suhde ei voi kehittyä muuksi kuin ystävyydeksi, koska Anna on kihloissa Hansin kanssa. Vasta kun Hansin petollisuus on tullut ilmi, Anna saa Olaf-lumiukon ansi-osta tietää, että Kristoff on rakastunut häneen ja hän voi myöntää tunteensa Kristoffia kohtaan. Anna vaihtaa Hansin kunnialliseen mieheen, jonka kanssa hänellä lienee valoisa tulevaisuus. Anna vaikut-taa kaikin puolin hyvin heterolta ja onnistuu naisellisessa ulkonäössään. Hansin petollisuus ei johdu siitä, että Anna ei olisi ollut heteroseksuaalisesti haluttava, vaan siitä, että Hans on vallanhimoinen ja ei lukuisien vanhempien sisarusten vuoksi voi koskaan saada kotivaltakuntaansa hallintaansa.

Anna ei kuitenkaan tarkemmin katsoen ole täydellinen nainen. Anna on luonteeltaan häslääjä eikä vaikuta aivan kypsältä, mistä kielivät hänen tekemänsä huonot valinnat. Annan viehättävä ulkonäkö-kin on keinotekoisesti tuotettu. Kasvonpiirteet ja iho toki ovat virheettömät, mutta elokuva tuo ilmi sen, kuinka kauneus on luotu ehostuksella. Anna ei herää laittautuneen näköisenä Tuhkimon tapaan, vaan Annan hiukset ovat pörrössä ja hänellä on kuolaa poskella. Eleganttiuden puute vähentää Annan naisellisuutta ja haluttavuutta. Anna ei kuitenkaan esiinny julkisesti laittautumattomana vaan asettuu noudattelemaan kauneusihanteita. Niinpä Annan naiseus ei koe merkittävää kolausta ja hän pysyy heteroseksuaalisesti haluttavien naisten markkinoilla. Annan sukupuoli ei asetu kyseenalaiseksi.

Annan heterous ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Elokuva tarjoaa kiinnikkeitä, joihin tarttumalla voi tulkita, ettei Annan kiinnostus kohdistu ainoastaan miehiin – etenkään hänen ollessa nuorempi.

Kruunajaispäivänä ennen Hansin kohtaamista Anna kuvittelee Sen Oikean kohtaamisen: ”Yhtäkkiä

58

näen hänet tuolla seisomassa / kauniin muukalaisen / pitkän ja viehättävän.”²⁸ Hän fantasioi jonkun miehen rintakuvan olevan komea muukalainen, jonka hän tulee tapaamaan, mutta harhautuu vierei-sellä pöydällä olevan suklaatarjoilun kimppuun todeten haluavansa syödä suklaata ja alkaen tunkea konvehteja suuhunsa. Tämän jälkeen Anna palaa takaisin fantasiaansa: ”Mutta sitten me nauramme ja juttelemme koko illan / mikä on aivan kummallista / ei yhtään sellaista kuin tähänastinen elä-mäni.”²⁹ Anna käyttää muukalaisesta englanninkielistä persoonapronominia he, minkä lisäksi miehen rintakuva on kuvitelmissa ihannemuukalaisen paikalla. Anna ei kuitenkaan käytä adjektiiveja kuten komea tai jalo, jotka loisivat ihanneyksilöstä maskuliinisempaa kuvaa. Lisäksi keskittymisen her-paantumisen miehestä suklaaseen voi tulkita kielivän Annan todellisesta prioriteettijärjestyksestä: eh-kei mies olekaan niin merkityksellinen, tai romanssi ylipäänsä.

Aiemmin elokuvassa, kun Anna on nuorempi, hän keskustelee maalaukselle ja iskee sen hahmolle silmää. Hahmo, johon Anna viittaa nimellä Joan, joka on pääosin naisille annettava nimi englannin-kielisessä maailmassa. Joan lisäksi näyttää hyvin siltä, että hän voisi olla nainen, vaikka hahmo on haarniskassa hurjan näköisen valkoisen ratsun selässä kilpi vasemmalla puolella ja miekka ojennet-tuna ylös oikealla. Kasvoissa on feminiinistä pehmeyttä ja meikit näyttävät olevan kohdallaan. Onko Annan Joanille antama silmänisku merkityksellinen? Se saattoi olla aivan viaton ele, mutta jos sen olettaa merkitsevän jotain, muodostuu ajatus, että Anna voisi olla kiinnostunut muista kuin miehistä miesten sijaan tai lisäksi.

On aivan mahdollista, että ainakin nuorempana, kun Anna ei ollut vielä niin etääntynyt Elsasta ja kun muistot tämän kanssa yhdessä olemisesta olivat tuoreempina mielessä, Elsan ”poikkeavuus” vaikutti Annaan siten, että ei-heterous oli mahdollisuus myös Annalle. Kun aikaa kului ja Elsa pysyi eristäy-tyneenä, Annan ympärillä oleva heteronormatiivisuus kenties alkoi rajoittaa soveliaina pidettäviä vaihtoehtoja ja vähitellen Annan mieliin alkaa piirtyä kuva miehestä ainoana oikeana. Anna alkaa asettua normatiivisen naiseuden ja heterouden kaavaan, mitä kuvastaa se, että Anna liikkuu maalauk-selta toiselle asettuen niiden naisten ”paikalle” imitoiden niiden kehonkieltä. Maalauksissa nainen on miehen huomion kohteena: yhdessä mies hakee naista tanssiin, toisessa naiselle soitetaan haitaria ja kolmannessa mies suutelee naisen kättä. Vaikka Anna ehkä asettuukin heteronaisen asemaan, ja saa heterosulkeuman Kristoffin kanssa elokuvan lopussa, on mahdollista, että Anna voisi nähdä itsensä myös muiden kuin miesten kanssa.

28 I suddenly see him standing there / a beautiful stranger / tall and fair (Frozen 14:09)

29 But then we laugh and talk all evening / which is totally bizarre / nothing like the life I’ve led so far (Frozen 14:18)

59 4.5.4 Elsa

Elokuvien prinsessoista ainoana Elsa ei ole romanttisessa tai seksuaalisessa suhteessa kenenkään kanssa koko elokuvassaan. Queeriksi prinsessaksi nostettu Elsa (Streiff & Dundes 2017, 7) on saa-mastaan ei-heteromaineesta huolimatta mahdollista tulkita heteroksi, jolla romanssin löytämisen si-jaan etusijalle on asettunut pelko kyvyttömyydestä hallita taikavoimiaan. Elokuvan lopussa Elsan opittua kontrolloimaan voimiaan romanssi miehen kanssa voisi tulla kysymykseen, sillä hänen ei enää tarvitse pelätä satuttavansa taiallaan ketään. Ei-heteroluenta on Elsan tapauksessa kuitenkin erityisen mahdollista muihin prinsessoihin verrattuna, sillä hänen ympärillään ei ole lainkaan romanssia mie-hen kanssa vaikeuttamassa queer-tulkintojen tekemistä. Voimien hallinnan oppiminen voisi avata El-san heteroromanssin lisäksi yhtä lailla homoromanssille kuten lukuisat fanit ovat toivoneet esimer-kiksi Twitterissä tunnisteella #GiveElsaAGirlfriend. Tulkintojeni mukaan on kuitenkin erityisen mie-luista lukea Elsa aromanttisena ja aseksuaalisena prinsessana, sillä Frozenin keskeisenä juonellisena elementtinä on se, että muunkinlainen rakkaus kuin romanttinen on voimakasta ja arvokasta – pelas-taahan Annan sisarrakkauden teko sekä hänet itsensä että Elsan.

”Älä päästä heitä sisään / älä anna heidän huomata / ole se hyvä tyttö / joka sinun aina täytyy olla / piilota / älä tunne / esitä / tee yksikin väärä liike / ja kaikki tietävät”³⁰, laulaa Elsa ennen kruunajaisi-aan. Elsa pelkää paljastavansa jäiset taikavoimansa, jotka hänen on pyydetty salaavan lapsesta saakka aina siitä hetkestä, kun hän vahingossa osui leikin tiimellyksessä sisartaan taialla päähän. Isä tekee Elsan erityisyydestä ongelman, salassa pidettävän asian. Voimat ovat yhtäkkiä vaaralliset, mitä ne epäilemättä ovat, jos niillä voi muuttaa ihmisiä jääksi. Isä päättää sulkea linnan portit ja eristää per-heensä, etenkin Elsan, kotiin. Palvelusväkeäkin vähennetään, mikä antaa ymmärtää, että on parempi mitä harvempi tietää Elsan kyvyistä mitään. Isä antaa Elsalle hansikkaat, joiden avulla tämä saa pi-dettyä voimansa piilossa: kun hansikkaat ovat kädessä, eivät esineet, joihin Elsa koskee, ala jäätyä.

Elsan voimia luetaan laajasti seksuaalisuuden allegoriana (ks. Streiff & Dundes 2017). Madeline Streiff ja Lauren Dundes väittävät, että isä vaatii tytärtään sulkemaan kaiken heräilevän seksuaali-suutensa ulkopuolelle ja pysyttelemään ikuisesti isän pikkutyttönä (mt., 4). Voimien näkeminen alle-goriana seksuaalisuudelle on mielekästä, ja näin ajateltuna isän voi ymmärtää seksuaalisuuden täy-dellisen tukahduttamisen sijaan myös pusertavan tytärtään ”kaappiin” – piilottamaan heteronormista poikkeavan seksuaalisuutensa, oli se sitten esimerkiksi homoseksuaalisuutta tai aseksuaalisuutta.

30 Don’t let them in / don’t let them see / be the good girl / you always have to be / conceal / don’t feel / put on a show / make one wrong move / and everyone will know (Frozen 15:04)

60

Kaapilla viitataan sellaiseen erityiseen hiljaisuuteen, joka ympäröi esimerkiksi ei-normatiivista sek-suaalisuutta. Kaapissa olevasta asiasta vaietaan, mutta samalla tämä hiljaisuus kielii asian olemassa-olosta. Se on kaapissa piilossa, mutta se ei silti todellisuudessa ole varsinaisesti piilossa. Kun erityi-nen hiljaisuus asian ympärillä purkautuu, tapahtuu kaapista ulos tulemierityi-nen. Kunnollierityi-nen ulostulo on tosin haasteellista, sillä heteronormatiivisuus ylläpitää kaapin tilaa siten, että sen seinät – hiljaisuus suljetun ympärillä – siirtyvät sitä mukaa kun sisältä tuleva uhkaa olla tulossa ulos. (Sedgwick 2008, 3–4, 68.)

Seksuaalisen kiinnostuksen puute ketään kohtaan on yhtä lailla voinut olla Elsan ja Annan isälle jär-kytys kuin kiinnostuksen kohdistuminen muihin kuin miehiin. Kumpaakin voi joutua piilottelemaan, sillä Elsa on kruununprinsessa, jonka tulisi sukulinjan jatkuvuuden vuoksi mieluusti pariutua, avioi-tua ja saada lapsia. Toki loogisempaa olisi ollut, että porttien sulkemisen sijaan isä olisi ennemmin tuputtanut Elsalle seuraksi poikia, jotka ovat potentiaalisia kumppaneita. Kohtaamalla ihmisiä Elsan romanttiset intressit olisivat voineet alkaa heräillä, sillä kohtaamalla ihastuttavia poikia pojat olisivat

”hyvällä tuurilla” voineet alkaa kiinnostaa. Eihän se olisi varmastikaan heilauttanut Elsan seksuaali-suutta suuntaan eikä toiseen, mutta menetelmä kuulostaa paremmin heterouttavalta kuin täydellinen eristäminen. Eristyksen vuoksi Streiffin ja Dundesin ajatus isän toimista keinona tukahduttaa Elsan seksuaalisuus on mielekäs. Jos Elsan näkee aseksuaalina, eristyksen syynä on oltava jokin muu – lähinnä isän häpeä ja pettymys tyttären ei-heteroudesta.

Elsan aseksuaalisuutta ja aromanttisuutta tukee se, ettei koko elokuvassa ole minkäänlaisia viitteitä siihen, että hänellä olisi halua romanttisiin tai seksuaalisiin suhteisiin kenenkään kanssa. Kruunajais-päivän juhlissa iäkäs mies, Weseltonin herttua, hakee Elsaa tanssiin. Elsa kieltäytyy sanoen, ettei hän tanssi, ja sanoo, että hänen sisarensa kyllä voi tanssia. Vaikka tanssia ei liene tarkoitettu kosiskelu-yritykseksi romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä, ei Elsa koe miehen kosketusta luontevaksi. Elsa ei koske ketään suuressa osassa elokuvaa. Hän kavahtaa jopa siskonsa ja vanhempiensa kosketusta.

Kaikenlaisen kosketuksen puute vahvistaa ajatusta, ettei Elsa kaipaa seksuaalista eikä romanttista läheisyyttä, mikä kertoisi hänen aseksuaalisuudestaan.

Elsa ei kykene ymmärtämään Annan yhtäkkistä halua mennä naimisiin vasta tapaamansa miehen kanssa. Kun Anna ja Hans saapuvat hakemaan Elsan siunausta kihlaukselleen, Elsa sanoo: ”Et voi

61

mennä naimisiin miehen kanssa, jonka juuri tapasit.”³¹ Anna väittää, että kyllä voi, jos se on tosirak-kautta. Elsa kysyy sitten Annalta, mitä tämä tietää tosirakkaudesta, johon Anna vastaa: ”Enemmän kuin sinä. Sinä tiedät vain, miten sulkea ihmisiä ulkopuolelle.”³² Annan kommentti on luettavissa osoituksena Elsan kokemattomuudesta ja tietämättömyydestä romanttisen rakkauden asioissa. Ne ei-vät ehkä ole asioita, joita Elsa toivoo ja tarvitsee itselleen. Jos Elsan näkee romanttisena ja ei-hetero-seksuaalisena hahmona, Elsan voi ajatella tietävän tosirakkaudesta ja joutuneen tekemään siihen liit-tyen suuria uhrauksia, joista Anna ei tiedä mitään – esimerkiksi pakosta piilottaa oma seksuaalisuu-tensa ja siitä seuraavasta kyvyttömyydestä olla avoimesti kumppaninsa kanssa. Tämä tosin sisältäisi ajatuksen siitä, että Annalla ei olisi ollut minkäänlaisia ei-heteroseksuaalisia tai heteroseksuaalisia

”kielletyn rakkauden” kokemuksia.

Yksi Frozenin huippuhetkistä on Elsan soolo Let It Go, jonka usein luetaan kuvaavan Elsan seksuaa-lista vapautumista (Streiff & Dundes 2017, 7). Ajatus vapautuisesta ja kaapista ulos tulemisesta joh-tunee laulun sanojen kontrastista kruunajaisia edeltävään pelkoon ja piilotteluun. ”Päästä irti! / Se täydellinen tyttö on mennyttä / seison täällä / päivänvalossa / antaa myrskyn pauhata! / Kylmä ei itse asiassa koskaan haitannut minua.”³³ ”Kylmä” viittaa Elsan jäätaikavoimiin, ja allegorisesti hänen seksuaalisuuteensa. Elsa siis myöntää itselleen, ettei hänen ei-heteroutensa ole haitannut häntä. Hän päättää luopua maskistaan – seksuaalisuutensa peittelystä – ja tulla ”päivänvaloon” eli julkisuuteen seksuaalisuutensa kanssa. ”Myrsky” viittaa hänen seksuaalisiin tuntemuksiinsa, jotka saavat velloa vapaina. Se voi myös mahdollisesti viitata ulostulosta seuranneeseen kohuun, jonka Elsa päättää jät-tää huomiotta. Laulu on siis kaapista tulemisesta ja itsensä hyväksymisestä kertova.

Streiff ja Dundes pitävät Let It Gon saamaa ylistystä liioitteluna. Heidän mukaansa Elsa ei laulun jälkeenkään ole vapaa. (Streiff & Dundes 2017, 7.) Huomio on erinomainen, sillä vaikka Elsa sallii itsensä vapautua ja hyväksyä erityisyytensä, se tapahtuu vuorille taikavoimilla rakennetussa linnassa syrjässä muiden katseilta. Periaatteessa Elsa on siis yhä kahlittuna, sillä hän ei voi olla oma itsensä muiden ihmisten keskuudessa. Dundes ja Streiff huomauttavat myös, että laulun hetkellä ei ole vielä tiedossa, ettei Elsa voi saada sekä romanssia että valtaa. Tämä on heille suuri ongelma, ja he jättävät-kin tyystin huomiotta mahdollisuuden siihen, että Elsa on aromanttinen aseksuaali. He näkevät vallan heteroromanssin korvikkeena, joten molempia ei ole mahdollista saada kerralla. Koska Elsalla ei ole

31 You can’t marry a man you just met. (Frozen 25:32)

32 More than you. All you know is how to shut people out. (Frozen 25:38)

33 Let it go! / That perfect girl is gone / here I stand / in the light of day / let the storm rage on! / Cold never bothered me anyway (Frozen 32:55)

62

miestä, hänellä on valtaa paikkaamassa tilaa, jonka mies voisi ottaa, ja miehen saapuminen kuvioihin poistaisi vallan. Dundes ja Streiff väittävät, että jos valtaa ei ymmärrä romanssin korvikkeena, on tyypillistä tulkita Elsa lesboksi. (mt., 7.) Tällöin Elsalla voisi olla valtaa ja romanssi, jota ei lesbouden vuoksi vain ole tullut vastaan. Se on silti eräänlainen puute: Elsa ehkä haluaa romanssin – ei tosin miehen kanssa ja vain miehiä on mahdollisesti ollut tarjolla. Sen sijaan jos Elsaa lukee aromanttisena aseksuaalina, Elsa saa lopulta ”kaiken”.

Aromanttisena aseksuaalina Elsalta ei puutu mitään. Valta ei tällöin ole mikään korvike eikä Elsa haikaile romanssin perään. Niinpä Elsan seksuaalinen vapautuminen, ymmärrys ja oman aseksuaali-suuden ja aromanttiaseksuaali-suuden hyväksyminen vapauttavat hänet todella. Hän ottaa Let It Gon jälkeen hieman takapakkia kuullessaan Annalta voimiensa aiheuttamasta ikitalvesta (allegorisesti ulostulon aiheuttamasta kuohunnasta). Elsa ymmärtää, ettei voi syrjässäkään elää rauhassa omana itsenään ja paeta erilaisuuttaan: muut yhä tuomitsevat hänet. Weseltonin herttua esimerkiksi pitää häntä hirviönä, joka harjoittaa noituutta ja on kironnut koko maan. Lopulta Elsa kuitenkin saavuttaa sisäisen hyväk-synnän ja tulee myös yhteisönsä hyväksymäksi. Sekä Elsa että yhteisö ymmärtävät, että muussakin kuin romanttisessa rakkaudessa on voimaa. Elsa voi kokea olonsa eheäksi siitä huolimatta, että hä-nellä ei ole romanttista rakkautta ketään kohtaan eikä hän sellaista kaipaa.

Eristäytyessään vuorille jäälinnaansa Elsa muuttaa tyyliään naisfeminiinisemmäksi. Hänen mekkonsa muuttuu kimaltelevaksi, kehoa myötäilevämmäksi ja halkion ansiosta paljastavammaksi. Elsan mei-keistä tulee vahvempia. Seksikkäämpi ulkomuoto tukee ajatusta oman seksuaalisuuden hyväksymi-sestä. Sitä ei enää tarvitse piilotella. Elsasta tulee kunnolla aikuinen nainen. Vai tuleeko sittenkään?

Onko tyttöys ja siten naiseus ollut Elsalle taakka, josta hän voi elokuvan tapahtumien myötä vapau-tua?

Elsan naissukupuoli on mahdollista asettaa kyseenalaiseksi. Hänen isänsä opetti, että pitää olla aina hyvä tyttö. Jäälinnassaan Elsa julistaa, että täydellinen tyttö on nyt mennyttä. Jos Elsan ajattelee cis-sukupuoliseksi naiseksi, ilmaisuissa ei ole mitään kummallista, tai sitten niiden voi nähdä kuvaavan Elsan varttumista tytöstä naiseksi. Ne on kuitenkin mahdollista tulkita myös varsin kirjaimellisesti.

Elsan koettu sukupuoli ei kenties vastaa naista, jollaisena häntä kohdellaan kanssakäymisissä muiden kanssa. Samaan tapaan kuin naisfeminiinisten ei-heteroiden naisten seksuaalisuus jää näkymättömiin (Vänskä 2006, 38–39) naisfeminiinisiltä naisilta näyttävien henkilöiden sukupuolen toiseus jyräytyy

63

normatiiviselta cis-naiseudelta näyttävän kuoren vuoksi. Elsan ahdistus ei siis välttämättä johdu sek-suaalisesta poikkeavuudesta tai pelkästään siitä, vaan taustalla voi olla jonkinasteinen sukupuoliristi-riita oman kokemuksen ja yhteisön sekä anatomian asettamien määritelmien välillä.

64 5 LOPUKSI

Ihmiset tuottavat sukupuolta kaikilla elämän osa-alueilla, usein varsin huomaamattomasti ja tiedos-tamatta sitä. Muun muassa pukeutumisen, puhetapojen, kampausten, kehon anatomian ja työn kautta kukin osallistuu osaltaan niihin rituaaleihin ja toistoihin, joiden kautta sukupuoli jatkaa olemassaolo-aan. Pakotietä ei ole, vaan jokaisen on omalta osaltaan prosessoitava sukupuoli yhtenä identiteetin osa-alueena kuten Judith Butler (1993, 21–22) ja Tuija Pulkkinen (1998, 214) huomauttavat. Suku-puoli on siis läsnä myös Disneyn elokuvissa, ja jokaisen ihmishahmon tai ihmisen kaltaisen hahmon on yhtä lailla työstettävä omaa sukupuoltaan, ja tulkittava toisia sukupuolisina olentoina. Myös kat-soja osallistuu sukupuolen tuotantoon elokuvan tuotantotiimin lisäksi. On sekä tuotantotiimin että katsojan käsissä tuottaa tulkintoja sukupuolesta.

Prinsessat ja prinssit ovat lähtökohtaisesti unelmien naisia ja miehiä, jotka asettavat sen tason, jolle kaikkien muiden tulisi pyrkiä. Tarkastelemalla prinssejä ja prinsessoja on perusteltua väittää, että yksilöillä tulee olla joko selkeästi miehen tai selkeästi naisen anatomia. Niillä, joilla anatomia on naisen, käytöksen tulee olla naisfeminiinistä, kun taas henkilöillä, joilla on miehen anatomia, käyt-täytymisen tulee olla miesmaskuliinista. Sukupuoliero on oltava nähtävissä. Ihanteellisesti miehillä ja naisilla on myös heteroseksuaalisesti haluttava ulkonäkö. Naisilla tämä merkitsee symmetrisiä kas-voja sekä hoikkaa vartaloa, jossa on selkeä vyötärö ja rinnat. Miehillä ihanteellista on selkeä lihak-sikkuus tai muutoin yleinen voimakkuuden tai hyväkuntoisuuden vaikutelma. Sirot neidot ja vahvat nuoret miehet kohtaavat toisensa ja ilmassa on seksuaalista ja romanttista jännitettä, joka johtaa lo-pulta heteroseksuaaliseen parinmuodostukseen mielellään avioliiton kautta. Päähenkilöiden kaava-maisuus sekä ulkonäöltään mutta osin myös toiminnaltaan asettaa rajat ihanteellisimpana pidettäville performatiiveille.

Tutkimus tuo kuitenkin ilmi myös sen, etteivät ihanteellisimmatkaan hahmot pysyttele täysin norma-tiivisten toistojen rajoissa, vaan ne myös osaltaan rikkovat normeja toistamalla sukupuolta ja seksu-aalisuutta ”väärin”. Prinsessat ja prinssit horjuttavat hyväksyttävänä pidettävän rajoja, mutta siitä huolimatta heidän toistonsa ovat kyllin hyviä. Niinpä epäonnistuneiksi merkittyjen sivuhenkilöiden performatiivit voisivat nousta yhtä lailla kyllin hyviksi. Näin ei kuitenkaan tapahdu, mikä kielii siitä, että epäonnistuminen liian monessa toistossa tai jossakin erityisen merkityksellisessä toistossa estää

”kyllin hyvän” sukupuolen tai seksuaalisuuden performatiivin saavuttamisen. Esimerkiksi heterosek-suaalisesti haluttavassa ulkonäössä epäonnistuminen voi olla keskeinen virhe, sillä se vaikuttaa sekä

65

sukupuolen että seksuaalisuuden performatiivien laatuun. Tämä puolestaan tuo ilmi sen, että suku-puolen ja seksuaalisuuden välille ajatellaan jonkinlainen kiinteä suhde.

Se, miten sukupuolta ja seksuaalisuutta käsitellään elokuvissa, riippuu lopulta luennasta. Samat elo-kuvat, kohtaukset ja hahmot saavat erilaista sisältöä, kun niitä katsotaan vallitsevan lukutavan myö-täisesti tai sitä vastaan. Lisäksi sillä, luetaanko queeristi vai ei, on suuri vaikutus sille, millainen kuva kulttuurituotteesta muodostuu. Mikään luennoista ei ole toista oikeampi tai väärempi, sillä kulttuuri-tuotteiden tulkinnassa ei ole yhtä oikeaa vastausta: tulkintoja on vähintään yhtä monta kuin on katso-jia.

Tutkimuksessa on nostettu esiin monenlaisia luentoja Tuhkimosta, Kaunottaresta ja hirviöstä sekä Frozenista niiden tarjoamiin monenlaisiin kiinnikkeisiin tarrautuen. Tutkimus tekee näkyväksi hah-mojen epänormatiivisuuksia, jotka osoittavat, että edes ihanteellisimmat yksilöt eivät voi pysytellä kauttaaltaan normatiivisen piirissä, sillä normit ovat niin kapeat, ettei niissä ole liikkumavaraa. Tä-män huomion on määrä toimia ihmisiä vapauttavasti: kukaan ei voi onnistua sukupuolen ja seksuaa-lisuuden toistoissaan täysin normien mukaan, joten normeista voitaisiin yhtä hyvin luopua, kun niitä joka tapauksessa jatkuvasti rikotaan. On aika sallia queeriys ja tunnustaa se osaksi identiteettejämme ja yhteiskuntiamme (ks. Doty 1993, 2–3).

Tutkimus onnistuu vastaamaan niihin kysymyksiin, joihin siinä pyritään vastaamaan. Siinä esitellään, miten sukupuolia ja seksuaalisuuksia tuotetaan hahmojen ulkonäöllä, toiminnalla ja vuorovaikutuk-sella. Tutkimus myös tuo ilmi näihin kiinnittyvää normatiivisuutta ja sen taustalla piileviä

Tutkimus onnistuu vastaamaan niihin kysymyksiin, joihin siinä pyritään vastaamaan. Siinä esitellään, miten sukupuolia ja seksuaalisuuksia tuotetaan hahmojen ulkonäöllä, toiminnalla ja vuorovaikutuk-sella. Tutkimus myös tuo ilmi näihin kiinnittyvää normatiivisuutta ja sen taustalla piileviä