Liikearvon merkitys taseen eränä on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana (mm. Li &
Sloan, 2017) ja sen vaikutusta taseessa on tutkittu monesta eri näkökulmasta. Käsitteenä lii-kearvo on jo vuosisatoja vanha, mutta sen sisältö on muuttunut jossain määrin. Esimerkiksi Dicksee ja Tillyard (1906) kuvailevat liikearvoa näin: ”Mikä tahansa asia, joka lisää arvoa lii-ketoiminnalle sijainnin, nimen, maineen, verkostojen tai olemassa olevien asiakassuhteiden pe-rusteella… tai muiden ei edellä mainittujen seikkojen perusteella.” Liikearvoa on tutkittu pal-jonkin sen aineettoman olemuksen vuoksi sekä vaikean taloudellisen todentamisen takia. IFRS – perusteiset sekä Yhdysvaltojen GAAP – perusteiset laatimisperiaatteet liikearvosta ja sen ar-vonalennuksesta ovat pitkälti samanlaisia keskenään, lukuun ottamatta joitain eroavaisuuksia kuten GAAP – laatimiskäytäntöjen mahdollistama liikearvon laadullinen arviointi tietyin edel-lytyksin (EY, 2019).
Luottoluokituksia on tutkittu melko laajasti erilaisista näkökulmista. Annetun luottoluokituksen oikea taso on, varsinkin vuosien 2007 – 2009 finanssikriisin jälkeen, ollut paljon tutkittu aihe (mm. Baghai, Servaes, Tamayo, 2014; Mullard, 2012). Toinen paljon tutkittu lähtökohta on luottoluokitusten muutosten vaikutus luokitettavan yrityksen osaketuottoon. Tieteellisessä tut-kimuksessa on pyritty todentamaan sitä, että onko tehokkailla markkinoilla mahdolliset luotto-luokitusmuutokset jo diskontattu osakkeen arvoon (mm. Pinches ja Singleton, 1982; Griffin, Sanvicente, 1978). Tutkimustulokset ovat olleet jokseenkin ristiriitaisia ja erilaisten metodolo-gioiden käyttö on saattanut vaikuttaa lopputulokseen. Osa tuloksista on indikoinut, että luoki-tusmuutos ei ole vaikuttanut osaketuottoon ja kurssit ovat jo ennakoineet tulevan muutoksen.
Joidenkin tutkielmien mukaan taas luokituksen alenemisella olisi ollut informaatiohyötyä si-joittajille. Vaikutusta tuloksiin on ollut myös sillä, että onko aineistona käytetty kuukausittaisia vaiko päivittäisiä tuottoja (Glascock, Davidson ja Henderson; 1987). Huomiota on myös kään-netty itse liikkeelle laskettujen velkakirjojen kursseihin (mm. Hand, Holthausen ja Leftwich, 1992). Myös velkakirjojen hintamuutoksien tutkimustulokset ovat olleet vaihtelevia. Osan pe-rusteella voidaan havaita kurssireaktiota ennen luokituksen muutosilmoitusta, mutta ei ilmoi-tuksen aikana eikä sen jälkeen ennen luokiilmoi-tuksen muutosilmoitusta (Weinstein, 1977). Kurssi-reaktioita on myös havaittu luokitusmuutosten yhteydessä (Katz, 1973). Myös velkakirjojen hintojen kurssimuutoksissa päivä- ja kuukausikohteiset aineistot ovat antaneet erilaisia
loppu-tulemia. Yksi näkökulma luottoluokituksia tutkittaessa on ollut pyrkimys selvittää, että anta-vatko jotkut luottoluokittajat liian korkeita luottoluokituksia ja harrastaanta-vatko liikkeellelaskijat
”luottoluokitusshoppailua” (Strobl, Xia, 2012; Griffin, Nickerson, Tang, 2013).
4.1 Muut kuin Yhdysvaltalaiset tutkimukset
Liikearvoa ja sen alaskirjauksia on tarkasteltu muun muassa tuloksenohjauksen näkökulmasta.
Storå (2013) esitti tulostensa perusteella, että yritykset, jotka soveltavat IFRS-standardeja, oh-jaavat tuloksiaan liikearvon arvonalennuksien kautta. Suurempia liikearvon arvonalennuksia tehtäisiin silloin kun yrityksien tulos selvästi ylittyisi tai alittuisi tulostavoitteisiin nähden ennen liikearvon arvonalentumisia. Yrityksen liikearvon taloudellisen arvon määrittäminen on hyvin subjektiivinen testi, koska monet sen komponenteista yritys määrittää itse. Esimerkiksi d’Arcy ja Tarca (2018) käyvät läpi omassa katsauksessaan eri tutkielmia, joiden perusteella saadaan tarkempaa näyttöä IFRS – perusteisen liikearvon arvonalentumistestauksen täytäntöönpanosta eri maiden välillä sekä eri tekijöiden vaikutusta itse testiin. Läpikäytyjen artikkelien perusteella voidaan osoittaa, että liikearvon tunnistaminen, sen arvonalennus sekä julkistaminen ovat kyt-köksissä taloudellisiin sekä yrityskohtaisiin tekijöihin. Jonkin verran on myös näyttöä siitä, että johdon kannustumilla sekä arvonalennuksen ajoittamisella on vaikutusta arvonalennustestin toimeenpanoon. Euroopan valtiot ovat myös olleet huolissaan luottoluokittajien suuresta vai-kutusvallasta valtioiden rahoituskustannuksiin ja kuinka luottoluokittajat voivat esimerkiksi sa-nanvapauden suojan perusteella vapautua vastuusta (De Bruyne, 2018). Luokituksien vaikutus valtioille sekä niiden muutokset ovat huomattavia ja Euroopassa onkin käyty keskustelua min-kälaiseen vastuuseen voidaan luottoluokittajat asettaa luokituksista.
Tutkimusta on tehty valtioiden luottoluokituksien alennuksien vaikutuksista eri maiden osake-markkinoihin. Faias, Mão sekä Moreira (2012) keskittyivät tutkielmassaan Portugalin, Irlannin, Italian sekä Kreikan valtioiden luottoluokituksien alennuksiin ja kuinka ne vaikuttavat kyseis-ten maiden osaketuottoihin. Tutkielman tekijät raportoivat tilastollisesti merkittävän 140 perus-pisteen epänormaalien tuottojen negatiivisen vaikutuksen osakemarkkinoilla kun tarkastellaan maiden luottoluokituksien alennuksia vuodesta 2008 alkaen. Luottoluokituksen alennuksella on myös vaikutusta muihin Euroopan maihin keskimääräisesti 38 peruspisteen verran. Luotto-luokittajien vaikutusvallan ja hitaan reagoimisen takia on myös pyritty kehittämään erilaisia ratkaisuja virhearviointien estämiseksi sekä avata oligopolista markkinaa paremmin kilpailulle.
Eijffinger (2012) ehdottaa ratkaisuksi paremmin turvaavaa regulaatiota ja kirjanpitostandardeja
sekä kilpailun lisäämistä ja parempaa läpinäkyvyyttä alalle. Tutkielmassa tuodaan myös esiin pienempien luottoluokittajien luomista Euroopan markkinoille. Toisaalta luokituksien vaati-mukset ovat kiristyneet historiasta kuten Alp (2013) osoittaa tutkielmassaan. Aikasarjassaan Alp käy läpi yrityksien luottoluokituksien luokitusstandardeja vuosina 1985 – 2007. Vuosina 1985 – 2002 luottoluokituksien kehityssuunta eroaa investment grade – luokan ja speculative grade – luokkien välillä, jolloin investment grade – luokan luokitusstandardit tiukentuvat kun taas speculative grade – luokan standardit löysentyvät. Vuodesta 2002 vuoteen 2007 tapahtui rakenteellinen muutos ja yrityksen tunnuslukujen pysyessä samoina, laskivat niiden luotto-luokitukset keskimäärin 1,5 asteikkoa. Muutos on tapahtunut samaan aikaan kun niin kutsuttu IT-kupla puhkesi sekä vuonna 2002 voimaan tullut Sarbanes-Oxley Act eli Yhdysvaltain liitto-valtion laki taloudellisen valvonnan lisäämisestä yrityksissä, joka sai kimmokkeen Yhdysval-tojen 2000-luvun alun kirjanpitoskandaaleista (Young, 2013, 41).
4.2 Tutkimuksen hypoteesit
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää onko liikearvon arvonalennuksella vaikutusta yrityksen luottokelpoisuuteen. Esimerkiksi vuonna 2014 Moody’s alensi Leido Holdings – yhtiön luotto-luokitusta sen ilmoitettua 510 miljoonan dollarin liikearvon arvonalennuksesta (Moody’s, 2014). Moody’sin kommentti antoi tukea sille, että luottoluokittajat ottavat huomioon myös liikearvon muutokset taseessa arvioidessaan yrityksen luottokelpoisuutta. Aiemmat tutkimuk-set ovat esittäneet, että luokitukseen vaikuttavat varsinkin taloudellitutkimuk-set tunnusluvut kuten vel-kaantuneisuusaste, likviditeetti, kannattavuus, kassavirran suhde velan määrään sekä yrityksen koko (Gentry ym., 1988; Kim ja Gu, 2004). Liikearvo itsessään nähdään tärkeänä osana yrityk-sen pääomaa (Jennings ym., 1996, 514) ja monella yrityksellä liikearvon osuus koko taseesta on huomattava. Kuviosta 6 nähdään aineiston yrityksien liikearvon osuus taseesta vuositasolla ja koko tarkastelujaksolla sen osuus on noin 12 prosentin luokkaa taseen loppusummasta. Ku-vion perusteella nähdään, että liikearvon osuus taseessa on myös noussut. Vuonna 2005 liikear-von osuus taseessa oli keskimäärin alle 10 prosentin luokkaan kun vuonna 2017 se on noussut jo yli 13,5 prosentin. Nousua on tullut melkein neljä prosenttia.
Kuvio 6. Liikearvon osuus taseen loppusummasta vuositasolla
Liikearvoa myös arvioidaan IAS 36 – standardin mukaan kassavirralla, joten sen alentuminen kertoo muutoksesta myös yrityksen taloudellisesta tuloksesta. Luottoluokittajien voisi siis olet-taa myös seuraavan liikearvon muutosta taseessa ja tarvittaessa reagoida myös luokituksen muutoksella. Tutkielmassa odotetaan, että liikearvon arvonalennus lisää riskiä yrityksen toluokituksen negatiiviseen muutokseen. Tarkoituksena on tarkastella liikearvon osuutta luot-toluokittajien arvioinnissa, mutta myös samalla tutkia aikaisempien tuloksien perusteella, että voiko luottoluokituksen muutos ennakoida myös liikearvon arvonalennusta.
Tutkimusaihe antaa lisätietoa luottoluokittajien arvioinnista luottoluokituksien suhteen ja on tarpeellista kun keskustelu on käynnissä luottoluokituksien oikeellisuudesta sekä luottoluokit-tajien reliabiliteetista. Luottoluokittajilla on harvinainen asema valtiollisten toimijoiden suh-teen. Tutkimusta ei myöskään ole aikaisemmin sovellettu Euroopan markkinoiden vastaavalla aineistolla.
H1: Liikearvon arvonalennus lisää luottoluokituksen alennuksen riskiä.
Toisaalta tutkielman asetelma voidaan kääntää myös toisinpäin. Moody’s ilmoitti elokuussa 2016, että sen Investors Service – palvelu oli tehnyt selonteon siitä, onko liikearvon arvonalen-nus pääindikaattori luottoriskin kasvusta. Raportissa käsiteltiin luokituksia vuosien 2006 ja
9,58%
13,57%
8%
9%
10%
11%
12%
13%
14%
2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017
Liikearvon osuus taseen loppsummasta
2015 välillä ja tulosten perusteella johtopäätökset olivat, että yrityksien luokitukset alkavat it-seasiassa huonontua jo yli kaksi vuotta ennen arvonalennusta. Tuloksien perusteella oli näyttöä, että liikearvon arvonalennukset enemmänkin vahvistavat kasvaneen luottoriskin eivätkä en-nusta itsessään luokituksen alenemista. (Moody’s, 2016.) Tuloksien perusteella onkin siis tar-peellista tutkia myös luottoluokituksen alennuksen vaikutusta liikearvon arvonalennuksen ris-kin kasvamiseen. Hypoteesi on siis seuraavanlainen:
H2: Luottoluokituksen alennus kasvattaa liikearvon arvonalennuksen riskiä.