Vanhusten asiakkuutta sairaalassa ei ole kovin paljoa vielä tutkittu, varsinkaan ge-riatrisilla sairaalaosastoilla. Hoitotieteellisiä tutkimuksia aiheesta on jonkin verran, mutta sosiaalitieteellisiä vähemmän. Tämän vuoksi en ole löytänyt paljoa puhtaasti geriatrista sairaalaa käsitteleviä tutkimuksia, vaan ennemmin geriatrista osastoa ja vanhainkotielämää käsitteleviä tutkimuksia. En myöskään löytänyt puhtaasti asia-kaslähtöisyyttä käsitteleviä tutkimuksia, vaan tutkimusten aiheet nivoutuvat en-nemmin hoidon laadun kysymyksiin. Hain tutkimuksia laajasti, hakusanoina käytin mm. seuraavia suomeksi ja englanniksi: vanhus, vanhuus, vanheneminen, geronto-loginen sosiaalityö, asiakas, asiakkuus, asiakaslähtöisyys, geriatria, gerontologia, vanhusten palvelut ja vanhusten hoito.
Taulukko 1 vetää yhteen tutkimukseni tematiikkaan liittyviä tutkimuksia.
Taulukko 1: Aiempia tutkimuksia
Noro (1998) tarkastelee tutkimuksessaan Long-term institutional care among Fin-nish elderly population: trends and potential for discharge vanhusten pitkäaikaisen laitoshoidon muutoksia ajalla 1981–1991 ja vanhainkodeissa pitkäaikaishoidossa olevien vanhusten kotiuttamisen mahdollisuuksia. Tutkimustulosten mukaan pitkä-aikaisessa laitoshoidossa olleiden vanhusten suhteellinen osuus vähentyi, vaikka hoidettavien absoluuttinen määrä säilyi ennallaan. Hoitoajat lyhenivät, mutta hoidet-tavat olivat raskaampihoitoisia. Laitokseen tuloikä ja hoidettavien keski-ikä nousi-vat. Vanhainkotiasukkaiden ja kotona asuvien vanhusten olennaisimmat erot olivat toimintakyvyssä. Hyväkuntoiset vanhainkotiasukkaat sijoitettiin sinne liian aikaisin.
Ala-Nikkola (2003) käsittelee tutkimuksessaan Sairaalassa, kotona vai vanhain-kodissa? Etnografinen tutkimus vanhustenhuollon koti- ja laitoshoidon päätöksente-kotodellisuudesta sitä, miten eri organisaatioiden ja ammattikuntien edustajat ku-vaavat koti- ja laitoshoidon päätöksentekoa ruohonjuuritasolla. Tutkimuksen tulos-ten mukaan sairaala on merkityksellinen paikka vanhustulos-ten koti- ja laitoshoitoon ohjautumisessa, jossa lääketieteelliset perusteet ovat keskeisiä. Siihen vaikuttavat olennaisella tavalla myös vanhusten kunto ja hoitoisuus. Tutkimus tuo esiin sen, että vanhusten palvelutuotannossa resurssit ovat liian vähäiset.
Vanhusten asiakkuutta sairaalassa tai vanhainkodissa ovat tutkineet Higgs, Mac-Donald ja Ward (1992), Nores (1992), Lyytinen ym. (2000), Harper (2002) ja Kinni (2005). Higgsin ym. tekemän tutkimuksen Responses to the institution among elder-ly patients in hospital long-stay care tarkoituksena oli testata Erving Goffmanin totaali-instituution käsitettä pitkäaikaisessa geriatrisessa hoidossa. Tutkimuksessa enemmän kuin 4/5 vanhuksista oli tyytyväisiä henkilökuntaan, autonomian toteutu-miseen sekä mukavuuksiin ja palveluihin. Valtaosa vanhuksista piti osaston ruoasta ja suurimman osan mielestä osastolla oli rauhallista. 3/4 vanhuksista oli sitä mieltä, että osastolla oli riittävästi yksityisyyttä. 3/5 vanhuksista oli tyytyväisiä sosiaaliseen ympäristöön.
Noreksen tutkimus Olemassaolokokemus. Naisvanhuspotilaan olemassaoloko-kemusta koskeva käsitteellinen ja empiirinen analyysi testaa substantiivista teoriaa naisvanhuspotilaan pitkäaikaisen laitoshoidon kokemuksiin. Keskeisiä ilmiöitä tut-kimuksessa ovat vanhusten murtumisen ja pärjäämisen kokemukset, sekä vanhusten selviytymisestä kertovat asiat. Hän tarkasteli kolmea olemassaolon ulottuvuutta, jotka olivat fyysinen, emotionaalinen ja sosiaalinen. Näiden ulottuvuuksien
tutkimi-kuulluksi tuleminen, mahdollisuus olla oma itsensä, olla laitoksessa pidetty ja hy-väksytty, mahdollisuus huolien purkamiseen, sairauteen liittyvän kärsimyksen to-desta ottaminen, tuen saaminen, päiväohjelman riittävyys, osaston hyvä henki, ettei hoitajia tarvitse pelätä, varovaiset otteet hoitotoimenpiteissä, vanhuksen mieliteko-jen sekä halumieliteko-jen ja kannanottomieliteko-jen huomioon ottaminen.
Lyytinen ym. käsittelevät artikkelissaan Ensimmäiset päivät sairaalassa – viiden iäkkään potilaan havainnointi vuodeosastolla potilaiden kolmea ensimmäistä vuo-rokautta sairaalassa. Tutkimuksen mukaan sairaalaosastolle saapuessaan vanhus joutuu luopumaan yksityisyydestään ja riippumattomuudestaan siirtyen vanhuksesta potilaaksi, johon liittyy odottaminen, vähäiset kontaktit henkilökuntaan sekä päätös-vallan siirtyminen henkilökunnalle. Vuorovaikutus on ohjaavaa. Henkilökunnan kanssa ollaan kanssakäymisissä lähinnä hoitotilanteissa, muu aika ollaan toimetto-mina. Vanhukset ovat passiivisia arjen kulkiessa rutiininomaisesti päivästä toiseen.
Harperin tutkimuksessa Daily life in a nursing home. Has it changed in 25 years?
asukkaat viettivät valtaosan ajastaan huoneissaan ja vain vähän aikaa toimintahuo-neissa. Asukkaat istuivat suuren osan päivästään. He näyttivät tunteitaan vain vähän ulospäin. Valtaosa ajasta kului yksin ollen, passiivisten toimintojen suorittamiseen.
Tekemistä oli vähän tai ei lainkaan.
Kinni tarkastelee tutkimuksessaan Oma arki kotona – riittävä apu laitoksessa.
Vanhus kuntoutujana sairaalan moniammatillisessa työssä tapaustutkimuksena yh-den vanhuksen kohdalla, millaiseksi vanhus ja osaston asiantuntijat rakentavat van-huksen sosiaalista identiteettiä ja toimintakykyä. Kyseessä on tutkimus siitä, miten moniammatillisuus jäsentää vanhuksen asiakkuutta. Tutkimuksen tulosten mukaan kuntoutujavanhuksen puheesta heijastuu arkielämä- ja kokemuslähtöisyys, kun taas ammattilaisten puheissa painottuu instituutio- ja asiantuntijalähtöisyys.
Vanhusten hoidon laatua ovat tarkastelleet Laitinen (1993) sekä Perälä ja Räik-könen (2000). Laitisen artikkelin Hoidon laatu yli 75-vuotiaiden potilaiden ja hei-dän omaistensa tai läheistensä arvioimana mukaan valtaosa vanhuksista ja omaisis-ta oli tyytyväisiä vanhusten pitkäaikaiseen sairaalahoitoon. Fyysisten ja fyysis-psyykkisten tarpeiden nähtiin tyydyttyneen hyvin. Heikoiten tyydyttyivät psyykkiset ja hengelliset tarpeet sekä vuorovaikutuksellisuus ja sosiaalisen tuen saaminen.
Perälä ja Räikkönen kartoittivat hoidon laatuun liittyviä kysymyksiä artikkelis-saan Hoidon laatu omaisten silmin - avun saamiseen ja yhteistyöhön yhteydessä
olevat tekijät pitkäaikaislaitoshoidossa. Tutkimus osoitti, että hoidon laatu oli huo-nointa terveyskeskuksissa. Kun asiakkaiden avuntarve lisääntyi, kokemus avun-saannin riittävyydestä väheni. Pääasiassa vanhukset olivat omaistensa mielestä tyy-tyväisiä saamaansa hoitoon, mutta osa vanhuksista koki jääneensä vaille tarvittavaa hoitoa tai koki kohtelunsa olleen huonoa. Vanhusten fyysisiin tarpeisiin vastattiin paremmin kuin psykososiaalisiin tarpeisiin. Virkistäytymiseen ja muistelemiseen vastattiin huonoiten. Viidesosa vanhuksista oli jäänyt huomiotta toiveineen tai avunpyyntöineen.
Clark ja Bowling (1990) sekä Elovainio (1995) ovat tutkineet vanhusten toimin-taa laitosolosuhteissa. Quality of everyday life in long stay institutions for the eld-erly. An observational study of long stay hospital and nursing home care on Clarkin ja Bowlingin (1990) kirjoittama artikkeli. He dokumentoivat pitkän hoitoajan geriat-risilla osastoilla ja vanhainkodeissa vanhusten toimintoja ja elämänlaatua osin totaa-li-instituutio-käsitteeseen suhteutettuna. 90 prosenttia vanhuksista piti yksityisyyttä riittävänä. Vanhukset eivät esittäneet mielipidettään, kun mielipidettä ei ollut tai he eivät vain halunneet edes puhua asiasta. Tekemistä laitoksissa ei juuri ollut, vanhuk-silla oli myös mielenkiinnon puutetta. Vanhusten ja henkilökunnan väliset keskuste-lut olivat lyhyitä, yksinkertaisia kommentteja. Läheskään aina vanhusten avunpyyn-töihin ei reagoitu. Vanhainkotiympäristö osoittautui sairaalaosastoa joustavammak-si. Musiikin kuunteleminen ja hyvä vuorovaikutussuhde työntekijöihin tuottivat iloa.
Elovainion artikkelissa Mieli liukuu ja ruumis astuu vanhuuteen. Vanhuuteen so-peutumisesta ja toiminnasta vanhainkodissa tarkastelun kohteena on vanhusten psyykkinen ja praktinen toiminta. Elovainion mukaan vanhusten toiminta keskittyi television katseluun ja radion kuuntelemiseen. Laitoksen ulkopuolella vanhukset eivät juuri käyneet. Ajankäyttöä hallitsivat oleminen ja katseleminen. Menneiden muisteleminen oli vanhuksille tärkeää. Vanhukset sopeutuivat laitokseen ja olivat elämään siellä päällisin puolin tyytyväisiä.
Omassa tutkimuksessani (Tuominen 2006) tarkastelin asiakaslähtöisyyttä geriat-risella osastolla vanhusten kokemana. Tutkimuksen aineisto kerättiin vanhuksia haastattelemalla ja tutkimuksessa haluttiin saada selvyyttä siihen, miten vanhukset kokevat asiakaslähtöisyyden ja siihen liittyvät ilmiöt, mitä on olla vanhuksena sai-raalassa, miten asiakaslähtöisyys toteutuu geriatrisella osastolla sekä mikä asiakas-lähtöisyyden ideaalissa avaa mahdollisuuksia ja luo haasteita osastolla? Vanhukset
vat, toiveita ei kysellä, tietoa ei kysymättä saa eikä vanhuksia juuri kuunnella. Täl-löin asiakaslähtöisyys jäi geriatrisilla osastoilla ideaaliseksi ilmiöksi.