Vastalauseita
J. A. Heikkinen
Laki torpan y. m. vuokrauksesta. 119
IV.
20 §.
Mietinnön 20 § on epäilemättä uuden vuokralaki-ehdotuksen tärkeimpiä, siinä kun nykyinen veromaksu-järjestelmä, veron suorittaminen ruumiillisen työn kautta, periaatteessa hylätään.
Että siirtyminen luonnon taloudesta puhtaaseen raha-talouteen meilläkin on välttämätön seuraamus nykyajan yleisestä kehityssuunnasta, on epäilemätöntä ja sen vuoksi on luonnollista, että lainsäädäntö avaa sille mahdolli-suutta myöskin vuokrasuhteen alalla. Mutta se tie, jonka Valiokunnan enemmistö osottaa muutoksen aikaansaa-mista varten, ei ole tasapuolinen. Irtisanomisen suhteen päivätyöverosta myönnetään näet vuokramiehelle täysi vapaus, kun vuokranantaja taas sidotaan vuokralauta-kunnan suostumukseen. Tällainen yksipuolisuus ei mie-lestämme ole Valiokunnassa perusteltu pätevillä syillä.
Vuokranantajalle on yhtä tärkeä päästä kelvottomasta tahi niskottelevasta työntekijästä, kun vuokramiehellä vapautua hänelle epämukavasta työvelvollisuudesta.
Asettuen tässä kysymyksessä täydellisen yhdenver-taisuuden kannalle, olemme tulleet siihen käsitykseen, että, jos asianosaisille alusta pitäen, jätetään rajaton pää-tösvalta, siitä helposti voi aiheutua äkkipikaisia, vähem-min harkittuja muutoksia, jotka eivät vastaa paikkakun-nan taloudellista kehityskantaa ja liikeoloja sekä sen Tuoksi ovat omansa tuottamaan asianosaisille enemmän haittaa, kuin toivottua etua ja riippumattomuutta.
120 1908. - V. M. — Esit N:o 7.
Siihen nähden että uusi vuokralaki muutenkin tulee aikaansaamaan tuntuvia mullistuksia oleviin vuokrasuh-teisiin, olemme sen vuoksi sitä mieltä, että tarpeellinen varovaisuus vaatii, että oikeus rahamaksukannalle siirty-miseen niin toisen kuin toisenkin asianosaisen suhteen olisi tehtävä riippuvaksi vuokralautakunnan suostumuk-sesta. Tämä rajoitus on helppo poistaa niin pian kuin käy selväksi, että se vaaratta saattaa tapahtua.
Edellä esitettyjen näkökohtien nojalla rohkenemme ehdottaa, että 20 §:lle annettaisiin seuraava muoto:
20 §.
Jos vuokra Tarjassa on määrätty että vuokramaksu j o Te o kokonaan tai osaksi on suoritettava luonnontuottei s s a tai päivä-töi s s ä älköön se estäkö vuokramiestä siirty-mästä rahamaksukannalle, jos hän vuokrananta-jalle ilmoittaa sitä haluavansa ja jos vuokra-lautakunta siihen suostuu. Muu-on astuva voimaan kun Muu-on kulunut kaksi vuo 11 a siitä laissa määrätystä palkollisten muuttopäivästä, joka mainitun ilmoituksen ja' Iestä ensiksi seuraa.
Sama oikeus olkoon myös vuo k' r anantaj ali a.
Semmoista ilmoitusta ei saa ilman molem-pien asianosaisten suostumusta peruuttaa.
Helsingissä maalisk. 20 p. 1908.
A. 08W. Kairamo. J. K. Paasikivi.
H. G. Paloheimo. Juho Rannikko.
Tähän yhtyy:
Antti Mikkola.
Laki torpan y. m. vuokrauksesta. 121
V.
Vuokramaksun järjestelystä vuokrakauden aikana.
Valiokunta on mielestäni täysin pätevillä syillä perustellut päätöksensä lyhyimmän vuokra-ajan määrää-misestä 50:ksi vuodeksi. Tärkein muistutus, mikä sitä vastaan voidaan tehdä, on se, että vuokrasopimusta teh-täessä ei voida määrätä vuokramaksua sellaiseksi, että se koko vuokra-ajan, siis 50:n vuoden ajalla, tulisi ole-maan kohtuullinen. On näet luonnollista, että ulko-naiset olot, eli yleensä seikat, jotka eivät ole vuokra-suhteen kanssa yhteydessä, kuten kullakin paikka-kunnalla uuden rautatien rakentaminen tai uuden teol-lisuuslaitoksen perustaminen, tahi yleensä maan väkiluvun kasvaminen, taikka vihdoin maamiljelystuotteiden hin-tain yleinen ja pysyvä kohoaminen maailman markki noilla, ovat. omansa tekemään vuokralle annetun maan nauttimisen vuosikymmenien kuluessa paljoa edullisem-maksi, kuin mitä se oli vuokralle annettaessa, ilman että vuokramiehellä on siitä ollut mitään vaivaa tai kustan-nuksia. Tähän voidaan kyllä tosin väittää, etfei myöskään maanomistajalla ole ollut mitään vaivaa tai kustannuksia tällaisesta maan arvon ansiottomasta kasvamisesta, ja että se ei siis kuuluisi hänellekään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vuokrasuhdetta järjestettäessä epäilemättä on "oikeudenmukaista laskea maanomistaja, mikäli mah-dollista, nauttimaan puheena-olevaa maanarvon ansio-tonta nousua.
122 1908. - V; M. — Esit. N:o 7.
Tähän on mielestäni monta syytä.
Selvää on ensiksikin, että kun laki kerran määrää vuokra-ajan niin pitkäksi ajaksi, kuin 50:ksi vuodeksi, niin sen kautta, ellei mitään vero järjestely ja sallita, ilman pakottavaa yhteiskunnallista syytä riistetään maanomistajalta se oikeus nauttia hyväkseen maanarvon nousua, mikä hänellä olisi ollut, jos vuokra-aika olisi vapaa tai aivan lyhyt. Tästä syystä onkin, kun äsket-täin Englannissa säädettiin uusi laki pakollisesta vuok-rasta ja siinä määrättiin aika 35:kin vuodeksi, samalla määrätty, että erityinen viranomainen järjestää vero-määrän aina 7:ksi vuodeksi kerrallaan.
Lisäksi on mielestäni otettava huomioon, että mei-dän aikanamme alkaa yhä yleisemmäksi käydä se mielipide, että maan ansioton arvon nousu oikeastaan olisi tuleva yhteiskunnalle. Sen vuoksi olisikin mielestäni paikallaan, että jos esim. valtio omistaa maata ja antaa sitä vuokralle, sen pitäisi järjestää vuokramaksun sillä tavoin, että valtio pääsisi nauttimaan sitä maan arvon kasvamista, joka ei johdu vuokramiehen omista parannuksista; samaten jos kunta omistaa maata ja vuokraa sitä, pitäisi maan arvon nousun siitä tulla kunnan hyväksi. Johdonmukaisuus viepi siis mielestäni sellaiseen katsantokantaan, että maanarvon nousu yleensä on tuleva maanomistajalle, eikäsen viljelijälle. Ja jos vastaisuudessa tahdottaisiin jossakin muodossa tai joissakin tapauksissa verottaa yk-sityisiä puheena-olevasta maanarvon noususta, kuten esim.
äskettäin Tanskassa on päätetty tehdä sen maanarvon nousun suhteen, mikä tapahtuu siinä seudussa, jonka läpi rakennetaan uusi rautatie, niin tietysti vero on asetettava maanomistajille, eikä sen viljelijöille. Luonnollisena seu-rauksena tästä on, että maanomistajalla taas puolestaan pitää olla tilaisuus kantaa sama vero vuokraajiltaan siltä osalta maata, jolta he, eikä hän itse, nauttivat hänen maa-taan hyväkseen.
jLaki torpan y. m. vuokrauksesta. 123 Se tapa, millä Valiokunnan enemmistö perustelee kantaansa, lausuessaan että yhteiskunnallisista syistä johtuva maanarvon nousemisen pitäisi tulla vuokra-miehen hyväksi, »koska tämä työnsä kautta osaltaan vaikuttaa sen syntymiseen», osoittaa, että koko tässä puheena-oleva käsite maanarvon ansiottomasta eli yhteis-kunnallisista syistä tapahtuvasta nousemisesta on ollut sille epäselvä. Vuokramiehen tilallaan tekemä työhän tulee suoranaisesti hänen itsensä hyväksi, osaksi sen kautta että hän vuokra-ajalla saa vuosi vuodelta naut-tia sen tuloksia, osaksi sen kautta että laissa ehdote-taan, että hän vuokrasuhteen päättyessä on saapa maanomistajalta täyden korvauksen siitä maanarvon nousemisesta, joka on tapahtunut hänen työnsä kautta.
Se osallisuus, mikä vuokramiehen työllä voipi tämän lisäksi olla maanarvon ansiottomaan nousemiseen, ei liene suurempi kuin esim. minkä kaupunkilaisen työmiehen ta-hansa, eikä hän siis ole siihen enemmän oikeutettu kuin muutkaan yksityiset työmiehet. Ja verrattuna siihen osallisuuteen, mikä maanarvon ansiottomaan nousemiseen on maailman markkinoiden hintojen kohoamisella, val-tion y. m. yleisellä toimenpiteillä, tehtailla t. m. s., supis-tuu yksityisen vuokramiehen osallisuus tähän »yhteis-kunnallisista syistä tapahtuvaan maanarvon» nousuun luonnollisesti aivan mitättömiin. Ja juuri siitä syystä sitä sanotaankin »ansiottomaksi» arvon nousemiseksi.
Mutta maanarvo ei suinkaan aina yhtämittaisesti nouse. Se voipi päinvastoin odottamattomien tapahtu-main vuoksi silloin tällöin pitemmäksikin ajaksi siinä määrässä aleta, että maanvuokraajat voisivat joutua suo-rastaan ahdinkotilaan, ellei heillä 50:n vuoden ajalla olisi tilaisuutta saada tällaisten olosuhteiden vuoksi vuokra-maksuansa kohtuulliseksi alennetuksi. Voihan varsin hy-vin ajatella, että esim. joku tehdas, joka jollakin paikka-kunnalla on pitänyt pitemmän ajan maidonhintaa esim.
124 1908. - V. M. - Esit N:o 7.
15:ssä pennissä, lopettaa liikkeensä, ja että siitä olisi seurauksena, että paikkakunnan maidosta ei enää saataisi enempää kuin esim. 10 penniä litralta. Olisihan siiloin kerrassaan kohtuntonta, ellei vuokraaja, joka it?o on aivan syytön tällaiseen olosuhteitten muutokseen, voisi saada sen johdosta sitä vuokramaksua alennetuksi, joka vuokrasopimusta korkeamman hinnan aikana tehtäecsä oli huomattu kohtuulliseksi. Lisäksi voipi ajatella mah-dolliseksi sitäkin, että esim. voinhinnat maailman mark-kinoilla pysyväisesti pitemmäksi ajaksi alenisivat, kuten 1860—70-luvuilla kävi viljanhintojen. Jos siis vuokra-maksut olisivat maassamme määrätyt nykyisten korkeit-ten voinhintojen vallitessa 50:ksi vuodeksi, niin tulisivat, jos voinhinnat suuremmassa määrässä py«yväisesti alenisi-vat, maanvuokrnajamme samanlaiseen ahdinkotilaan, kuin maan vuokraajat esim. Englannissa 1870-luvulla, jolloin heistä osa joutui vararikkoon, osa oli pakoittu jättämään vuokratilansa kesken vuokra-ajan, taikka täytyi maan-omistajain vastoin sopimusta kesken vuokra-ajan alentaa vuokramaksuja (Vertaa Hannes Gebhard, Maaseudun Yh-teiskunta-olojen parantamisesta siv. 35—47). Tällaisten-kin tapahtumain varalta on mielestäni välttämätöntä, että vuokralautakunnalle laissa annetaan valta ryhtyä järjestämään vuokramaksun määrää kohtuulliseksi.
Tässä esitettyjä nökökohtia silmällä pitäen ehdo-tettiin herrojen Paloheimon y. m. esitysehdotuksessa vuokralaiksi, että molemmilla asianosaisilla, niin hyvin maanomistajalla kuin vuokramiehelläkin, pitäisi olla oikeus, milloin tarpeelliseksi havaitsevat, kääntyä vuok-ralautakunnan puoleen ja vaatia sitä vuokramaksun määrää tarkastamaan. Tätä vastaan on syystä muistu-tettu, että siitä voisi olla seurauksena se, että vuokra-lautakuntaa tultaisiin sen kautta ylenmäärin turhan-päiväisesti rasittamaan, ja sen vuoksi ajateltiin sittem-min, että tällainen tarkastus saisi tapahtua aina 10:a
Laki torpan y. m. vuokrauksesta. 125 vuoden kuluttua, mikä käy jokseenkin lähelle sitä, mitä äskettäin on Englannissa säädetty, ja josta edellisessä mainittiin. Tästäkin ajatuksesta, joka mielestäni epäi-lemättä olisi oikeampi, kuitenkin luovuttiin viime valtio-päivien lopussa, ja ehdotettiin, että vuokramaksun mää-rää pitäisi voida vuokralautakunnan välityksellä edelli-sessä ehdotetuista syistä alentaa milloin tahansa, mutta korottaa ainoastaan 25:n vuoden kuluttua. Tämä ehdo-tus tehtiin, jotta voitaisiin päästä yksimielisyyteen niiden kanssa, jotka pitivät kiinni siitä, että lyhin vuokra-aika ei saisi olla pitempi kuin 25 vuotta. Ehdotus saavutti viime valtiopäivillä maatalousvaliokunnan enem-mistön kannatuksen ja otettiin sen laatimaan lakiehdotuk-seen 7:ksi §:ksi.
Tässä esityjen perustelujen nojalla saan kunnioittaen ehdottaa, että mainittu pykälä palautettaisiin lakiehdo-tukseen näin kuuluvana:
7 §
-Jos seikat, jotka eivät ole vuokrasuhteen kanssa yhteydessä, niinkuin uud.en rautatien rakentaminen, uuden teollisuuslaitoksen perusta-minen tai vanhan häviäperusta-minen, taikka olojen muuttumisesta aiheutuva hintojen yleinen ja pysyvä, kohoaminen tai aleneminen, tekevät vuok-ramaksun korottamisen tai alentamisen kohtuulli-seksi, olkoon, ellei toisin ole sovittu, k-tmmalla-l;in asianosaisella valta niisinä luokramaksu vuokralautakunnan tutkittavaksi. 'Joka, ottaen huo-mioon ainoastaan edellämainitut asianhaarat, määrää sen suuruuden.
Älköön kuitenkaan vuokramaksua korotet-tako, ennenkun viisikolmatta vuotta on kulurut vuokrasopimuksen tekemisestä, älköönkä sitä uudestaan korotettako, ennenkun viisikolmatta vuotta of. kulunut siitä kuin edellinen korotus tapahtui.
126 1908. — V4 M. - Esit N:o 7.
Työpäivän pituuden määräämisestä (18 §).
Allekirjoittanut ei ole myöskään voinut hyväksyä Valiokunnan enemmistön kantaa siinä, että kysymys työ-päivän rajoittamisesta kytkettäisiin tähän torpparien ja maanomistajain vuokrasuhdetta 50:ksi vuodeksi järjestä-vään lakiin, ja pyytää sen vuoksi tässä saada esiintuoda
syynsä.
Yleisen lain kautta ei ole vielä edes teollisuudenkaan alalla määrätty pisintä työpäivää muuta kuin aniharvoissa maissa ja niissäkään ei ole Euroopassa menty pitemmälle kuin ll:een, Ranskassa 10:een tuntiin. Syyt, miksi on katsottu tarpeelliseksi teollisuuden alalla lain kautta ra-joittaa työajan pituutta, ovat pää-asiassa seuraavat: teh-taissa työskentely voi tapahtua läpi vuoden yhtä pitkän ajan päivässä; tehtaassa työskentelemisen epäterveellisyys ruumiille ja kuollettavan yksitoikkoisuus sielulle; sen vuoksi on hankittava tilaisuutta tehdastyöväelle sekä ruumiinsa virvoittamiseen ulkoimassa, että henkiseen virkistykseen luennoilla, kokouksissa y. in. s. Tällaisia syitä ei ole lai-sinkaan maatyössä. Siellä tapahtuu näet työnteko pää-asiallisesti ulkoilmassa, ja on työ siellä tehdastyöhön näh-den alituisesti vaihtelevaa, niin että vakumukseni mukaan esim. leipuriliikkeen työmies, joka jo 8-tuntisesta työstä keväällä tuntee itsensä väsyneeksi, varmasti 12-tuntisessa maatyössä kesänaikana voimistuisi. Vaihtelu maatöissä ilmenee siinäkin, että työpäivä talvella itsestään jo on pal-joa lyhyempi kuin kesällä, ja lyhyempi kuin mihin teolli-suustyöväki lainsäädännönkään avulla pitkiin aikoihin voi-nee päästä, sekä että ilmojen epätasaisuus antaa kesällä-kin työväelle ylimääräisiä lepohetkiä silloin tällöin. Mitä taas tulee tilaisuuden hankkimiseen henkistä virkistystä ja kehittymistä varten, niin lyhyet kesämme eivät voi sellaista sanottavasti tarjota maatyönantajillekaan, eikä meillä
sei-Laki torpan y. m. vuokrauksesta. 127 laisia tilaisuuksia (esitelmiä, kokouksia j-^m- s-) kesällä maaseudulla paljo tarjotakaan, jota vastoin pitkät tal-vemme ovat erittäin sopivia sellaisille sekä esitelmänpitä-jäin että yleisönkin kannalta. Tähän tulee vielä lisäksi se tosiasia, että tutkimus on osoittanut, että työpäivän ly-hentäminen kehittymättömissä oloissa voipi vaikuttaa tur-miollisestikin, ja jos mitkään, niin ovat kai Suomen maa-laisolot suuressa osassa maata vielä niin kehittymättömät, että maatyömiehellä ei vielä ole sanottavasti tilaisuutta käyttää lepohetkiään henkiseksi edistymisekseen. Senhän muuten useampi kokemuksestakin tuntenee, että rengit maalla eivät useinkaan tiedä, miten saada esim. sunnuntai-päivät kulumaan, josta on usein seurauksena pahoja tapoja.
Tämä kaikki työväen kannalta.
Mutta maanviljelyksenkin kannalta katsottuna työ-päivän määrääminen lain kautta tuntuu ainakin toistaiseksi vaikealta. Kaikki ne tiedemiehet, joitten teoksista olen ollut tilaisuudessa tästä asiasta neuvoa hakemaan, katsovat mahdottomaksi laissa määrätä työpäivän pituus niissä ammateissa, joissa ollaan tekemisissä luonnon kanssa, kuten kalastamisessa, metsätöissä ja maanviljelyksessä. Ja huomioon on otettava, ettei niissäkään harvoissa maissa, joissa työpäivä tehdastyössä on yleisen lain kautta rajoi-tettu, ole tietääkseni edes otettu puheeksikaan samanlaisen rajoituksen ulotuttamista maanviljelystyön alalle, niihin luettuna Uusi Seelantikin, jossa työväen suojeluksessa on menty kaikista pisimmälle. Ja jos muualla mahdollisesti voitaisiinkin mennä pitkälle tässä suhteessa, niin voipi se olla vaikeampaa täällä pohjoisessa, missä kesä on lyhyt ja vaatii tavallista suurempia ponnistuksia, usein mitä suu-rinta kiirettä. Sitä paitsi tulee välttämättömästi ottaa huo-mioon, että maatöihin kuuluu m. m. myöskin karjan ja hevosten hoito, joka ei salli työpäivien rajoittamista sillä tavalla kuin koneitten hoito tehtaissa.
128 1908. — V. M. - Esit N:o 7.
Edellä esitetyn johdosta voidaan luonnollisesti väit-tää, että ei olekaan kysymyksessä yleinen työväensuoje-luslainsäädäntö maatöitä varten, vaan ainoastaan sen työpäivän pituuden määrääminen, jonka maanomistaja on oikeutettu vaatimaan torppareilta. Ja tämähän onkin ai-van totta: tässä itse asiassa on kysymyksessä suurtilaUis-ten suojeluslaki, sillä heille tämän kautta varataan lailli-nen oikeus vaatia ulkotöissä torppareiltaan 11 tuntia ke-sällä ja keskimäärin 9 tuntia talvella, ja tämä kaikki vuok-raoikeuden menettämisen uhatta, samaan aikaan kuin torp-parit jo ovat alkaneet sovinnossa monin paikoin saada tämän ajan määrätyksi paljoa lyhyemmäksi. On siis luon-nollista, että suurtilalliset eivät omasta puolestaan vastusta tällaista lainsäädäntöä, sillä heillä on muutakin työväkeä käytettävänään kuin torppareita, ja hehän helposti voivat maksaa ylityöstäkin, silloin kuin tarvis vaatii.
Toinen on sellaisten momkymmentuhansien pikku-tilallisten laita, jotka enimmäkseen kaukana salomailla taistelevat kovaa taisteluaan karua luontoamme vastaan yhden ainoan apumiehen, kuten kesällä päivätyönä veronsa suorittavan mäkitupalaisen tai yhden torpparin avulla, kun tämä ehdotettuun lakipykälään nojautuen jättää heidät juuri ratkaisevalla hetkellä yksin. Ja mitä tulisivat sano-maan tällaisesta laista ne monet kymmenet tuhannet torp-parit, joilla on renki tai muonamies, joka osaksi heidän puolestaan suorittaa päivätyöt kartanoon, osaksi tekee työtä kotona torpassa, jos tämä, kartanosta palattuaan, ei enää haluakaan yli laissa määrätyn ajan auttaa torppari-isäntäänsä edes hevosenhoidossa tai muissa välttämättö-missä ja kiireellisissä töissä?
Voipi näet olla aivan varma siitä, että jos puheena oleva määräys otetaan tähän vuokralakiin, tulee se, kuten sen ehdottajain tarkoitus onkin, vaikuttamaan sen, että muukin maanviljelystyöväki, kuin torpparit, yksin karjan-hoito- ja kotiaskareissakin työskentelevä, rupeaa vaatimaan
Laki torpan y. m. vuokrauksesta. 129 samanlaista työajan rajoitusta, kuin torpparit tulisivat nauttimaan.
Ja kun tietää, miten kehittymätöntä tämä maalais-työväki yleensä on ja miten häikäilemättömiä vääristele-mään agitaattorit voivat olla, niin ei pitäisi olla vaikea nähdä, että tällainen lainkohta tulee aikaansaamaan paljon katkeruutta ja levottomuuta siinä elinkeinossa, joka kai-kista enimmin tarvitsee rauhaa ja levollisuutta.
Maanviljelystyö-olomme kaipaavat kyllä järjestämistä yhteiskunnan puolelta ja minä puolestani olen valmis vaa-timaan sellaista. Mutta sen, kuten kaiken menestyksellisen sosialipolitisen reformin, tulee tapahtua sellaisen lain-säädännön kautta, joka laadittaan tutkimusten pohjalla ja silmällä pitäen maanviljelystyön erikoisluonnetta, sekä tar-koittaa koko työväen oloja eikä ainoastaan sen osan, joka vuokransa suorittaa päivätöillä. Meiltä puuttuu vielä täy-dellisesti tässä tarkoituksessa suoritettu tutkimus maan-viljelystyön alalta. Ja niiden puolelta, jotka ovat koet-teeksi äskettäin suostuneet lyhentämään ulkotöissä suori-tettavan työpäivän pituutta, ilmoitetaan, ettei ole vielä voitu löytää sellaista työaikojen ja lepoaikojen sopivaa jakoa, joka voisi pitemmän päälle tyydyttää edes työn-suorittajia. Näin ollen olisi mielestäni kevytmielistä lähteä nyt vielä tässä puheena-olleeseen lainsäätämistoimeen. Sitä vastoin pitäisin toistaiseksi riittävänä turvana torppareille, että laissa määrättäisiin, että työpäivän pituudesta y. m. s.
syntyvien riitaisuuksien sovittelu on jätettävä vuokralauta-kunnalle, joka voipi ottaa huomioon eri maanosien ja eri yhteiskuntaryhmien tavat ja tarpeet paremmin kuin ylei-nen laki.
Edellä esitetyn nojalla pyydän siis kunnioittavimmin saada ehdottaa, että Eduskunta hyväksyisi 18 §:n 2:n kohdan näin kuuluvaksi:
130 1908. — V. M. — Esit N:o 7.
Vuokralautakunnan tulee, jos jompikumpi asianosaisista sitä, vaatii, vuokramiehen tehtäviin tavallisimpiin töihin nähden määrätä, millaisen työn suorittaminen on katsottava kohtuulliseksi^
ynnä työpäivän pituus.
Helsingissä 20 p:nä maaliskuuta 1908-Hannes öebhard.
Tähän yhtyvät:
A. Osw. Kairamo. Juho Rannikko, H. O. Paloheimo. J. K. Paasikivi,
Laki torpan y. m. vuokrauksesta. 131
VI.
40, 44, 57, 66, 67, 69 ja 72 §. ,
Valiokunnan lakiehdotuksen 57 §.n mukaan tulisi vuokralautakunnan sovinto-oikeutena käsitellä vuokrasuh-detta koskevat riitakysymykset sekä antaa niistä tuomio, joka, ellei siihen haeta muutosta vuokratuomioistuimessa 60 päivän kuluessa tuomion antamisesta, pantaisiin 67 §:n mukaan täytäntöön niinkuin välitystuomioista ulosotto-laissa sanotaan. Sen ohella on määrätty, että asianomai-sen poissaolo ei estä tuomion antamista (57 §), jota paitsi tämän periaatteen sovelluttaminen on aiheuttanut erinäi-siä säännökerinäi-siä 40, 44, 66, 69 ja 72 §:ään. Tätä Valio-kunnan ehdotusta en ole voinut sellaisenaan kannattaa.
Syyllä voi mielestäni edellyttää, että vuokralautakun-nat, jotka kyllä ovat sopivia käsittelemään harkinnasta riippuvia vuokra-asioita, eivät useinkaan voisi tarpeelli-sella laintuntemuktarpeelli-sella ratkaista kaikenlaatuisia vuokra-suhdetta koskevia, toisinaan hyvinkin pulmallisia riita-kysymyksiä. Sovintotuomioistuin, jollaisena Valiokunnan ehdotuksen mukaan vuokralautakunta tulisi toimimaan, ei tosin ole, niinkuin varsinainen tuomioistuin, käsitelles-sään asioita tarkasti sidottu laillisiin muotoihin, mutta er&itä asioiden tuomioistuimissa käsittelyä koskevia sään-töjä ei voi siinäkään sivuuttaa. Ja vaikka sovinto-oikeus ei ole velvollinen kirjallisesti perustelemaan päätöksiään, niin ei tämä kuitenkaan tiedä sitä, että sellainen oikeus saisi tuomioita tehdessään ilman muuta syrjäyttää asiata koskevat lakimääräykset. Lain syrjäyttäminen
riitakysy-132 1908 — V. M. — Esit N:o 7.
myksiä vuokralautakunnassa päätettäessä kävisi sitä vä-hemmän päinsä, koska riita-asiat toisessa oikeusasteessa joutuisivat vuokratuomioistuimeen, jossa ne ratkaistaisiin lain mukaan, eikä kokonaan erilaisten periaatteiden nou-dattaminen saman asian käsittelyssä eri oikeusasteissa ole mahdollinen. — Vuokralautakunnalta ei kuitenkaan voi odottaa lain tuntemusta, olletikkaan niiden säännösten, jotka eivät sisälly vuokralakiin, mutta joiden tunteminen vuokrasuhdetta koskevan riitakysymyksen käsittelyssä erinäisissä tapauksissa on välttämätön, minkä vuoksi ei ole paikallaan asettaa vuokralautakuntaa pakolliseksi tuo-mioistuimeksi kaikenlaisissa vuokraradoissa. On myös huomioon otettava, että, koska ehdotuksen mukaan vuok-ralautakunta olisi oikeutettu ja velvollinen ottamaan asian käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi, ilman että vastapuoli on ollut saapuvilla, niin voisivat lautakunnan tuomiot toisi-naan tulla hyvinkin yksipuolisia. Ja kun vuokralauta-kunnalla ei olisi käytettävänä mitään pakkokeinoja voi-dakseen saada todistajia eteensä kuulusteltavaksi tai kir-jallisia todistuskappaleita nähdäkseen, niin olisi se, voi-dakseen antaa tuomion sen ratkaistavaksi tuodusta riita-kysymyksestä, arvatenkin pakotettu käyttämään tässä kihlakunnanoikeuden välitystä, mikä ainoastaan pitkittäisi oikeudenkäyntiä ja tekisi suureksi osaksi tyhjäksi sen mitä tällä menettelyllä on tarkotettu. Luultavaa myös on, että vuokralautakunnan tuomiot, ehkä useinkin, oli-sivat laaditut epätäydelliseen tai virheelliseen muotoon taikka asian käsittelyssä muita erhetyksiä tapahtunut, jo-ten niitä ulosottolain mukaan ei voitaisi panna täytäntöön.
Se tarkotus, johon Valiokunnan ehdotus pyrkii, ni-mittäin kaikenlaisten pienien riitojen sovittaminen ilman että ne antaisivat aihetta oikeudenkäynteihin, usein pit-källisiinkin, on kyllä oikea. Tämä tarkotus saavutet-taisiin mielestäni sellaisella menettelyllä, jota viime val-tiopäivien Maatalousvaliokunta ehdotti, ilman että siihen
Laki torpan y. m. vuokrauksesta. 133 liittyisi niitä puutteellisuuksia, iotka Valiokunnan nykyistä ehdotusta vaivaavat. Vuokralautakunnalle olisi siis ase-tettava velvollisuus olla asianosaisten kesken välittäjänä, joka koettaisi saada heidän välillään syntyvät riidat sovi-tetuiksi. Itse asiassa olisi Valiokunnankin ehdotuksen mukaan vuokralautakunnan »tuomio» merkitykseltään ai-noastaan lausunto tai sovintoehdotus, jonka sitova voima kokonaan riippuisi asianosaisista itsestään, koska ehdo-tuksen mukaan asianosaisilla olisi oikeus valittaa sovinto-oikeuden tuomiosta. Niinollen tulisi riita ratkaistuksi ainoastaan silloin kun kumpikin asianosainen tyytyisi vuokralautakunnan lausuntoon. Mutta sama tulos saavu-tettaisiin, jos vuokralautakunnan tehtävä, kuten edellä on lausuttu, riita-asioihin nähden, rajoittuisi ainoastaan välit-täjän toimeen. Jos sovinto syntyisi, tehtäisiin siitä kirja, jonka molemmat asianosaiset allekirjoittaisivat, ja jonka nojalla täytäntöönpano saataisiin.
Ehdotan siis, että Valiokunnan lakiehdotuksen 40, 44, 57, 66, 67, 69 ja 72 §:t hyväksyttäisiin seuraavasti kuu-luvina :
40 §.
l mom. kuten Valiokunnan ehdotuksessa.
3. mom. Jos vuokramies l kohdassa tarko-tetussa , pankoon hänelle v uo kr a-tuomioistuin sitä varten uuden ajan;ja
täyttää velvollisuutensa.
4 mom. Jos asianhaarat muuten ovat erit-täin lieventäviä, harkitkoon vuokratuomio-is tuin, eikö vuokramies voi päästä ainoastaan vahingonkorvauksen suorittamisella.
44 §.
l mom. niinkuin Valiokunnan ehdotuksessa.
2 mom. Vuokramies, joka on menettänyt vuokra-oikeutensa, olkoon velvollinen muuttamaan ensi
134 1908. — V -M. - Esit. N:o 7.
lähtöpäivänä, ellei oikeus harkitse asianhaa-roja sellaisiksi, että hänen on jo sitä ennen muuttaminen.
57 §.
1 mom. niinkuin Valiokunnan ehdotuksessa.
2 mom. Niiden tehtävien lisäksi, jotka ylempänä tässä laissa on säädetty, tulee vuokra-lautakunnan vuokrasuhdetta koskevien riitai-suuksien vuokranantajan ja vuokramiehen välillä syntyessä jommankumman asianosaisen pyyn-nöstä ottaa riitakysymys molempien riita-p u öl t en tai heidän laillisesti val-tuutettujen a siamiestens ä saa-puvilla ollessa käsiteltäväksi sekä koettaa saada riita sovitetuksi.
Jos asianosainen ei noudata vuok-ralautakunnan kutsumusta saa-pumaan tällaisen asian käsitte-lyyn, rangaistakoon k i hl a k unnan-oikeudessa virallisen syyttäjän kanteesta enintään viidensadan markan s a Te o II a.
Jos sovinto saadaan aikaan, tehtäköön siitä kirja, joka on kum-mankin asianosaisen allekirjoi-tettava. Sellaisen sovinnon täy-täntöönpanosta olkoon voimassa mitä ulosottolaissa välitystuo-miosta säädetään.
4 mom. niinkuin 3 mom. Valiokunnan ehdo-tuksessa.
66 § (57 §).
l ja 2 mom. niinkuin Valiokunnan ehdo-tuksessa.