suomnimi:
374800
1990-2006 hyvä vakaa 1950-2006 Pinta-ala (km2)
Alueen määrittelyn ajankohta Tiedon laatu Kehitysuunta
Suotuisa pinta-ala (km2)
ei ole Kehityssuunnan
tarkastelujakso
Levinneisyys- ja esiintymisalue
Levinneisyysalue Boreaalinen alue
noin 374800
ei ole
Alpiininen alue
Esiintymisalue
Boreaalinen alue Alpiininen alue
noin 16300
8 16300
kohtalainen 12/2006
vakaa 1950-2006
1500
1990-2006 huono vakaa 1950-2006
02/2006 hyvä vakaa 1950-2006
•suora ihmisvaikutus
•epäsuora ihmisvaikutus Kehityssuunnan syyt
Uhkatekijät
Boreaalinen alue
Alpiininen alue
ei ole
Ennen ja nykyään Pitkällä aikavälillä tulevaisuudessa
Pitkällä aikavälillä tulevaisuudessa Ennen ja nykyään
Boreaalisella alueella Alpiinisella alueella
Luontotyypille tyypilliset lajit
Alan arviointimenetelmä asiantuntija-arvio maastoinventointi
noin 1500 noin 8
Uhanalaisuusarvioinnit: Perhosten osalta "SPS:n Lapin lajien seurannat" ja Valtakunnallinen päiväperhosseuranta. Kaikkien lajien osalta uhanalaisuusarviointi antaa yleiskuvan mahdollisista muutoksista.
Ei käytössä olevia seurantamenetelmiä, mutta lajien uhnalaisuuden tarkastelut antavat viitteitä luontotyypin kehityksestä.
Boreaalisella alueella Alpiinisella alueella
Tyypillisten lajien arvioinnissa käytetty menetelmä
ei ole ei ole
•Metsänhoito: metsänviljely
•Kasvien välinen vuorovaikutus
•Metsänhoito: metsänviljely
•Muut maanviljelys- ja metsänhoitotoimet
•Kasvien välinen vuorovaikutus
Actaea spicata mustakonnanmarja
Diplazium sibiricum myyränporras Galium triflorum lehtomatara Impatiens nolitangere lehtopalsami Lathyrus vernus kevätlinnunherne Matteuccia struthiopteris kotkansiipi Mercurialis perennis lehtosinijuuri Viola mirabilis lehto-orvokki Rhynchaenus lonicerae
Apeira syringaria kuusamamittari
Baptria tibiale nunnamittari
Actaea erythrocarpa puna-konnanmarja Angelica sylvestris ssp.
archangelica
väinönputki Cicerbita alpina pohjansinivalvatti
Elymus caninus koiranvehnä
Elymus mutabilis lapinvehnä Matteuchia struthioptra kotkansiipi Clossiana thore ssp. borealis
Muut olennaiset tiedot
Boreaalisten lehtojen rakenne ja toiminta ovat paremmassa tilassa Pohjois-Suomessa kuin Etelä –Suomessa. Erityisesti tuoreiden lehtojen osalta vesitalouden muutokset heikentävät luonnontilaa. Useita lehtotyyppejä kuusen istutus ja suosiminen on
muuttanut. Esiintymisaluekartta: havaintoruudun koko 50x50 km.
Alpiinisella vyöhykkeellä rakenne ja toiminta lähellä luonnontilaista.
Boreaalinen alue
Alpiininen alue
•Airola, J. 1996. Pähkinäpensas Hämeenlinnassa. Sorbifolia 4: 183-187.
•Alanen, A. 1982. Lehtoluontomme uhattu ilme. Uudenmaan luonto 3: 8-10.
•Alanen, A. 1983a. Lounaismaan lehtojen luokittelu. LuK-tutkielma. Helsingin yliopisto, kasvitieteen laitos. 35 s.
•Alanen, A. 1983b. Valtakunnallinen lehtokartoitus. Sorbifolia 2: 97-102.
•Alanen, A. 1988a. Vuokkovyöhykkeen lehtokasvillisuuden luokittelu. Lisensiaat-tityö. Helsingin yliopisto, kasvitieteen laitos. 83 s.
•Alanen, A. 1988b. Lehtojen suojeluun vauhtia. Suomen Luonto 4: 38-43.
•Alanen, A. 1990. Lehdot pursuavat elämää. Julk.: Jauhiainen, H. (toim.), Met-siemme uhanalaiset, s. 59-65. Kustannusosakeyhtiö Metsälehti, Kajaani.
•Alanen, A. 1992. Lehtojen suojelu ja hoito. Memoranda Societas pro Fauna et Flora Fennica 68: 73-76.
•Alanen, A. 1998. Mikä tekee lehdoista erityisiä? Julk.: Lappalainen, I. (toim.), Suomen luonnon monimuotoisuus, s. 40. Suomen ympäristökeskus & Edita, Helsinki.
•Alanen, A., Leivo, A., Lindgren, L. & Piri, E. 1995. Lehtojen hoito-opas. Metsä-hallituksen luonnonsuojelujulkaisuja B26. Metsähallitus, Vantaa. 128 s.
•Cajander, O. 1934. Viljavan maa-alan jakautumisesta sekä lehtokasvillisuudesta ja -kasvistosta keskisen Längelmäveden seudulla.
Silva Fennica 34: 1-37.
•Drakenberg, B., Ehmström, B.A., Liljelund, L.-E. & Österberg, K. 1991. Lövsko-gens naturvärden. Naturvårdverkets rapport 3946. 117 s.
•Eeronheimo, H. 2000. Rovasen lehtojensuojelualueen (Kittilä) kasvillisuus ja putkilokasvisto. Moniste. Metsähallitus, Rovaniemi. 13 s.
•Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmä 2000. Lehdot ja jalopuumetsät, Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla, s. 149-158. Suomen ympäristö 437. Ympäristöministeriö, Helsinki..
•Eurola, S. & Virtanen, R. 1991: Key to the vegetation of the northern Fennoskandian Fjelds. Kilpisjärvi botes 12.
•Heikkilä, H. & Vauras, J. 1982. Kuopion lehtokeskuksen suursienistä. Savon Luonto 3-4: 58-68.
•Heikkilä, R. 1993. Uhanalaiset suotyypit. Julk.: Korhonen, K.-M. (toim.), Metsä-talouden ympäristöopas, s. 111-112. Metsähallitus, Helsinki.
•Heikkilä, R. 1996. Suomen suojelemattomat luonnoltaan arvokkaat suot. Käsikirjoitus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 420 s.
•Heikkilä , R. 1997. Uhanalaiset suotyypit. Julk.: Korhonen, K.-M. & Savonmäki, S. (toim.), Metsätalouden ympäristöopas, s. 125-126.
Metsähallitus, Helsinki.
•Heikkinen, R. 2000. Lehtokasvien suojelualueverkon edustavuus Uudellamaalla ja vuokkovyöhykkeessä. Julk.: Heikkinen, R., Punttila, P., Virkkala, R. & Ra-jasärkkä, A. (toim.), Suojelualueverkon merkitys metsälajistolle: lehtojen putkilokasvit, metsien
lahopuukovakuoriaiset, havu- ja sekametsien linnut. Suomen ympäristö 440, s. 9-47. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
•Heikkinen, R. & Kalliola, R. 1989: Vegetation types and map of the Kevo nature reserve, Northern Finland. Kevo Notes 8.
•Heikkinen, R., Punttila, P., Virkkala, R. & Rajasärkkä, A. 2000. Suojelualueverkon merkitys metsälajistolle: lehtojen putkilokasvit, metsien lahopuukova-kuoriaiset, havu- ja sekametsien linnut. Suomen ympäristö 440. Suomen ympä-ristökeskus, Helsinki. 132 s.
•Hinneri, S. 1980. Lehto. Julk.: Kallio, P. & Rousi, A. (toim.), Kasvien maailma 3, s. 1089-1092. Otava, Keuruu.
•Hokkanen, P., Salo, K. & Paatelainen, H. 2003. Avainbiotooppien kasvillisuus Kolin kansallispuistossa. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 893. Metla, Jo-ensuun tutkimuskeskus. 71 s.
•Hokkanen, P.J. 2003. Vascular plant communities in boreal herb-rich forests in Koli, eastern Finland. Annales Botanici Fennici 40(3):
153-176.
•Honka, S. 2000. Pohjois-Karjalan lehtojensuojelualueverkon edustavuus. Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto. 60 s.
•Hosiaisluoma, V. 1988. Pääkaupunkiseudun lehtoluonnon suojelu. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1988/12. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, Hel-sinki. 97 s.
•Huttunen, M. 1982. Pohjois-Savon lehtokeskus vaateliaan kasviston valossa. Savon Luonto 3-4: 50-57.
•Inghe, O. & Tamm, C.O. 1985. Survival and flowering of perennial herbs. IV. The behaviour of Hepatica nobilis and Sanicula europaea on permanent plots during 1943-1981. Oikos 45: 400-420.
•Jalkanen, R. 2000. Talousmetsien lehtolaikkujen pinta-alan ja luonnontilaisuuden vaikutus kasvilajimäärään Pohjois-Karjalassa. Pro gradu -tutkielma, Joensuun yliopisto, metsäympäristön hoito ja suojelu. 66 s.
•Jalkanen, R. & Hokkanen, P. 2003. Talousmetsien kuivat lehtolaikut Pohjois-Karjalassa. Luonnon Tutkija 107(2): 40-45.
•Kaakinen, E. 1972. Studies on herb-rich forest vegetation in southern Kainuu, northern Finland. Aquilo 11: 23-42.
•Kaakinen, E. 1982. Lehtokeskukset - ravinteisuuden ja lajirikkauden saarekkeet. Savon Luonto 14: 34-40.
•Kaakinen, E. 1992. Suomen lehdoista. Memor. Soc. Fauna Flora Fennica 68(3): 67-71.
•Kalpa, A. & Lammi, A. 2005. Salon seudun lehtojen kasvimuutokset 70 vuoden ajanjaksolla. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen moniste 2/2005, Turku. 110 s.
•Karhe, H. 1986. Pähkinäpensas Nokialla. Talvikki 10: 25-29.
•Kiirikki, M., Koponen, A. & Koponen, T. 1992. Influence of Norway spruce (Picea abies) on the succession of grass-herb forest vegetation in Karkali Nature Reserve, Southern Finland. Memoranda Societas pro Fauna et Flora Fennica 68: 77-86.
•Kiuru, H. 1994. Lehdonhoitokokeilua Vantaalla. Sorbifolia 25(2): 63-64.
•Koivunen, V. 2000. Varkaankurun ja Mustavuoman lehtojensuojelualueiden kas-villisuus Yllästunturin alueella. Metsähallitus, Rovaniemi. 26 s.
•Koponen, T. 1967. On the dynamics of vegetation and flora in Karkali Nature Reserve, southern Finland. Annales Botanici Fennici 4:
121-218.
•Kullberg, S. 1993. Landskapsförändringar och den historiska markanvändningen på sex lundskyddsområden i södra Finland.
Lähteet
•Kärkkäinen, S. 1994. Kolin alueen lehdot. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja A 172, Helsinki. 54 s.
•Kääntönen, M. 1982. Melon voimalan tuhoamaa Nokianvirran varren kasvistoa. Memor. Soc. Fauna Flora Fennica 58(3): 91-96.
•Lahtonen, T. 2000. Hakkuun vaikutus lehtolajistoon Tampereen Valkaman noro-lehdossa. Talvikki 1/2000: 29-40.
•Lehtelä, M., Hotanen, J.-P. & Sepponen, P. 1996. Understorey vegetation in fresh and herb-rich upland forests in South-west Lapland. Silva Fennica 30: 11-29.
•Lehtojensuojelutyöryhmä 1988. Lehtojensuojelutyöryhmän mietintö. Komitean-mietintö 1988:16. Ympäristöministeriö, Helsinki.
•Lehtojensuojelutyöryhmä 1989. Valtakunnallinen lehtojensuojeluohjelma, kartat. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston sarja C/44/1989, Helsinki.
•Leivo, A. 1983. Linnansaaren (ES, Rantasalmi, Linnansaaren kansallispuisto) lehtokasvillisuuden luokittelu. Pro gradu -tutkielma.
Helsingin yliopisto, kasvi-tieteen laitos. 103 s.
•Lindholm, T. 1995. Lehto, vihanta metsä, Kaunis kotimaa: natura Fennica, s. 221-227. WSOY, Porvoo.
•Mäkelä, T. 1936. Lehdoista ja lehtokasvien leviämisestä Pohjois-Pirkkalan - Tyr-vään alueella. Silva Fennica 37: 1-61.
•Mäkirinta, U. 1968. Haintypenuntersuchungen in mittleren Süd-Häme, Süd-finnland. Annales Botanici Fennici 5: 34-64.
•Ohenoja, E. 1992. Uhanalaiset sienet Pohjois-Suomen lehdoissa. Memor. Soc. Fauna Flora Fennica 68(3): 93-98.
•Purhonen, P.A. 1994. Lemmenlaakso tienposkessa. Suomen Luonto 53(5): 30-31.
•Pykälä, J. 1992. Lohjan kunnan arvokkaat lehdot. Lohjan kunnan ympäristönsuo-jelulautakunnan julkaisu 1992/3. 158 s.
•Pääkkönen, P. 1996. Solbölen lehtokasvillisuus ja puuston, maaperän sekä topo-grafian vaikutus siihen. Pro gradu -tutkielma.
Helsingin yliopisto, Ekologian ja systematiikan laitos. 66 s.
•Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000. Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventoin-tiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste 188.
Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 83 s.
•Routio, I. 1992. Kiskon Korkeaniemenkallion, Halikon Vuorelanmäen, Iniön Salmisholmin, Korppoon Åvensorin ja Paraisten Pexorholmin lehtojen sekä Pa-raisten kalkkilouhoksen ympäristön maakotilokartoitus. Moniste. Turun ja Porin lääninhallituksen ympäristönsuojelutoimisto.
•Ryösä, M. 1991. Pirilänkosken - Paratiisin putkilokasvisto kasviharrastajan silmin. Lutukka 10(4): 99-107.
•Soini, P. 1982. Pohjois-Savon lehtokasvillisuus. Savon luonto 3-4: 41-49.
•Tapio, S. 1953. Tutkimuksia lehtokasvillisuudesta ja lehtokasvien ekologisesta ryhmittelystä Pirkkalan lehtokeskuksen keskiosassa.
Ann. Bot. Soc. 'Vanamo' 25(3): 1-57.
•Valta, M. & Routio, I. 1990. Suomen lehdot. Otava, Keuruu. 142 s.
•Yrjönen, K. 2004. Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Kartoitus yksityismetsissä 1998-2004. Loppuraportti. MMM:n julkaisuja 9/2004. Maa- ja metsäta-lousministeriö, Vammala. 60 s.
•VMI9:n kasvupaikkaluokitusaineisto, METLA
•VMI9:n avainbiotooppiaineisto, METLA
•Metsähallituksen SutiGis-paikkatietojärjestelmä 25.2.2006
•Metsähallituksen SutiGis-paikkatietojärjestelmän YsaGis-tasolle 5.2.2006 men-nessä tallennetut yksityismaiden luonnonsuojelualueita koskevat tiedot
•Metsäkeskusten metsäsuunnitteluaineisto. Etelä-Suomi käsittää Rannikon, Lounais-Suomen, Uusimaa-Hämeen, Kaakkois-Suomen, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun metsäkeskukset. Pohjois-Suomi käsittää Lapin metsäkeskuksen.
suomnimi: