TULVAVESIEN PIDÄTYSMAHDOLLISUUDET SIIKAJOEN VESISTÖALUEELLA

Vastaanottaja

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Asiakirjatyyppi

Alustava selvitys

Päivämäärä

11.6.2014

Viite

1510007427

TULVAVESIEN PIDÄTYSMAHDOLLISUUDET

SIIKAJOEN VESISTÖALUEELLA

Päivämäärä 11.6.2014

Laatija Piia Sassi-Päkkilä

Tarkastus 10.6.2014

Tarkastaja Jaana Hakola

Hyväksyjä Veli-Pekka Latvala, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Kuvaus Selvitys mahdollisista tulvapidätysalueista Siikajoen vesistöalueella

Viite 1510007427

SISÄLTÖ

1. JOHDANTO... 3

2. KESKEISET LÄHTÖTIEDOT ... 3

2.1 S

... 3

2.2 V

... 5

2.3 V

... 7

3. ALASLASKETUT JÄRVET ... 7

3.1 Y

... 7

3.2 O

R

... 8

3.3 L

R

... 9

3.4 M

, R

... 10

3.5 N

... 11

3.6 K

P

... 12

3.7 K

P

... 13

3.8 L

P

... 14

3.9 K

R

... 15

3.10 Y

... 16

4. MAHDOLLISET KUIVA-ALTAAT ... 16

4.1 Y

... 16

4.2 R

R

... 17

4.3 M

R

... 18

4.4 P

R

... 19

4.5 K

R

... 20

4.6 K

... 21

4.7 K

P

... 22

4.8 K

-

... 23

4.9 L

-

... 24

4.10 K

... 25

4.11 S

M

... 26

4.12 I

K

... 27

4.13 K

M

... 28

4.14 H

R

... 29

4.15 K

... 30

4.15.1 Kärjenkorpi ... 30

4.15.2 Kölkänsaari ... 30

4.16 Y

-

... 30

5. VEDEN VARASTOIMINEN METSÄOJIIN ... 31

1. JOHDANTO

Työ liittyy kokonaisuuteen ”Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämisselvityksen laatiminen”.

Työssä selvitetään yleisellä tasolla, onko mahdollista mm. palauttaa suojattuja tulva-alueita takaisin tulva-alueiksi, kunnostaa toimimattomia järvenlaskuhankkeita takaisin tulvajärviksi, patoamalla tai ojia tukkimalla pidättää vettä suo- tai metsäalueilla, pidättää vettä kosteikoilla ja laskeutusaltailla, ottaa käytöstäpoistettuja turvetuotantoalueita tulva-alueiksi, rakentaa patoja tai tulvapenkereitä suojaamaan tulvalta tai kunnostaa vanhoja uittopatoja tulvanpidätysrakenteiksi.

Lähtökohtaisesti kuiva-altaiden tulisi olla lähellä Mankilan tulva-aluetta, jotta niillä pystyttäisiin täs- mällisesti leikkaamaan tulvahuippua juuri tällä vahinkoalueella.

Työssä on hyödynnetty mm. OIVA -tietokanta-aineistoa sekä SYKE:n tuottamaa, maanpinnan pai- nanteita kuvaavaa aineistoa (KM2-malli).

2. KESKEISET LÄHTÖTIEDOT

2.1

Siikajoen vesistöalue on laajuudeltaan 4 318 km² ja järvisyysprosentti on 2,18. Siikajoki alkaa Py- hännän kunnan ja virtaa Pyhännän, Siikalatvan ja Siikajoen kunnan kautta Perämereen.

Joen kokonaispituus on noin 194 km ja pudotuskorkeus 184 m. Suurimmat kosket ovat Patokoski, Pöyrynkoski (voimalaitos), Kettukoski, Kirkkokoski alaosa, Kalliokoski, Ruukinkoski (Voimalaitos), Hemminkoski, Autokoski, Nivankoski, Heikkilankoski, Hyttikoski, Lämsänkoski, Niskakoski, Keräsen- koski, Myllykoski, Kirkkokoski yläosa, Keihäskoski, Ruotsalankoski.

Siikajoen merkittävimmät sivujoet ovat Neittävän-, Kärsämän-, Mulkuan-,Luohuan- ja Lamujoki sekä Vuolunoja. Vesistöalueen merkittävimmät taajamat ovat Siikajoki, Ruukki, Paavola, Rantsila, Piippo- la, Pulkkila, Kestilä ja Pyhäntä.

Tällä hetkellä vesistöalueella on neljä säännösteltyä järveä: Uljua, Iso- ja Vähä-Lamujärvet sekä Kortteinen. Näistä Uljuan tekojärvi on säännöstelytilavuudeltaan selvästi suurin.

Kuva 1. Siikajoen säännöstelyjärvet.

Kuva 2. Siikajoen vesistöalue sekä II-vaiheen jakoalueet.

Kuva 3. Virtaamamittauspaikat sekä säännöstelyjärvet.

2.2

Siikajoen virtaamia on tarkkailtu Länkelässä vuodesta 1936, Harjunivassa vuodesta 1958 ja Lamujo- essa vuodesta 1976 lähtien. Seuraavat tulvavirtaamat ovat havaintoja asemien käyttöönotosta vuo- teen 2008 saakka:

Havaintoasema HQ MHQ Länkelä 686 m³/s 353 m³/s

Harjuniva 465 m³/s 262 m³/s Lamujoki 157 m³/s 84 m³/s (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011).

Mankilan tulva-alueella Siikajoen rantaäyräät ovat riittävän korkeita, mutta jokeen laskevien kuiva- tusojien kautta vesi pääsee pelloille ja metsiin. Joen etelän puolella Savalojan tulvavesiä purkautuu Pasonjärven pohjoispäästä pelloille. Kun vesi nousee Siikajoessa tarpeeksi, kääntyy Pasonojan vir- taussuunta joesta järveen ja vettä tulvii Kaivosoja-Linnan ojan alueelle. Sieltä vesi työntyy edelleen Paskaojan ja Jylhynojan alueille. Kuvassa 5 on esitetty tulva-alueen kehittyminen Mankilan tulva- alueella joen eteläpuolella.

Harjunivassa mitattuna jo 200 m³/s virtaama aiheuttaa tulvimista Mankilan pelloilla (Alatalo 1986).

Kevättulviin on alueella totuttu ja niihin osataan varautua, mutta vuoden 2012 kesätulva tuli yllätyk- senä kaikille.

Kuva 4. Harjunivan virtaama kesätulvalla 2012.

Kesätulvan 2012 (11.8) aikainen virtaama Harjunivassa on ollut n. 340 m³/s (kuva 4). Eli keskimää- räiseen tulvavirtaamaan verrattuna virtaamasta pitäisi saada leikattua n. 50 m³/s viiden vuorokau- den aikana, jotta tulviminen Mankilan alueella olisi pysynyt tavanomaisissa keskiylivirtaamarajoissa.

Tämä tarkoittaa n. 20 milj. m³ vesimäärän varastointitarvetta johonkin tulva-alueen yläpuolelle.

Vuoden 2012 heinäkuussa satoi yli 90 mm ja maan vesivarastot olivat täynnä. Elokuun 1.-8. päivinä mitattiin Kestilässä 142 mm sadetta, josta maaperään varastoitui n. 42 mm ja loput valuivat Siikajo- keen. Tämä aiheutti laskennallisesti ajoittain noin 140 l/s km² valunnan.

Pohjoispuolella Mankilanjärven alueen tulvat johtuvat Kärsämänojan tulvavesistä sekä Siikajoen vedestä, mikä virtaa Iso-ojan kautta järveen tulva-aikana (Alatalo 1986). Kuvassa 6 on esitetty joen pohjoispuolen tulvimisen kehittyminen.

Kuva 5. Mankilan joen eteläpuolen tulva-alueen kehittyminen (peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmitta- uslaitos 9/2013).

Kuva 6. Mankilan joen pohjoispuolen tulva-alueen kehittyminen (peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmitta- uslaitos 9/2013).

2.3

Vedenkorkeudet (N60) havaintoasemilla ovat olleet:

Havaintoasema HW MHW

Länkelä 22,10 m 21,05 m

Harjuniva 50,47 m 49,20 m

Lamujoki 67,59 m 67,58 m

Siikajoen vedenkorkeuksia on tarkkailtu Länkelässä vuodesta 1936, Harjunivassa vuodesta 1958 ja Lamujoessa vuodesta 1975 lähtien. Esitetyt vedenkorkeushavainnot ovat havaintoja aseman käyt- töönotosta vuoteen 2008 saakka. (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2011)

3. ALASLASKETUT JÄRVET

3.1

Siikajokialueella on parin viime vuosisadan aika toteutettu ja suunniteltu seuraavien järvien tai kos- teikkoalueiden kuivattamista pääosin maa- ja metsätalouskäyttöön:

 Iso- ja Vähä-Lamujärvi (lasku alkanut 1840-luvulla)

 Revonlahden Olkijärvi (anomus 1872)

 Rantsilan Leuvanjärvi (anomus 1876)

 Rantsilan Mankilanjärvi (anomus 1879)

 Kestilän Neittävänjärvi (lupa 1885)

 Piippolan Kuurajärvi (anomus 1888)

 Paavolan Kipsuanjärvet (vireillä 1889)

 Siikajoen Hummastenjärvi (1890 raukesi)

 Piippolan Isolampi (anomus 1892)

 Piippolan Lievosenjärvi (anomus 1893)

 Rantsilan Kurrajärvi (anomus 1894) (Turunen 1983).

Kaikkia alueita ei enää löydy näillä nimillä, mutta seuraavassa on esitetty lyhyesti löytyneet ja niiden mahdollinen hyödyntäminen tulvasuojelussa. Useiden kymmenien pienien alaslaskettujen järvien ve- sipinnan nosto esim. säännöstelypadolla voisi tuoda noin 30–50 m³/s vähennyksen Siikajoen tulva- virtaamiin.

Pyhännän kunta on ilmaissut mielenkiintonsa Lamujoen alajuoksulle Rantsilaan sijoitettavasta tulva- altaasta vähentämään Mankilan vesiä.

3.2

 Majavaojan valuma-alueella (84.095)

 ei laske Siikajokeen, ei auta Mankilan eikä Siikajoen tulvatilanteeseen

 yläpuolinen valuma-alue vain 3 km²

 A = 128 508 m² => 0,5 m korotuksella (nyt taso n. 52,4 m) 65 000 m³

 kahden kiinteistön alueella (748-404-3-64 ja 748-404-45-3)

 rannalla kesäasunto

Maastokarttarasteri 1:250 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

3.3

 Leuvanojan valuma-alueella (57.028)

 yläpuolinen valuma-alue n. 35–40 km²

 A = 1,15 km² => 0,5 m korotuksella (nyt taso n. +81,2 m) lisätilavuutta 575 000 m³

 jos tulva-aikainen valuma luokkaa 140 l/skm² => n. 420 000 m³/vrk eli Leuvanojan virtaa- maa voitaisiin pienentää n. 4 m³/s noin 1,5 vuorokauden ajan

 ei yksinään toteutettua suurta vaikutusta Mankilan tulvaan

 yhden kiinteistön alueella (791-876-1-2)

 rannalla kesäasuntoja/asuntoja yht. 10 kpl, jotka rakennettu hyvin matalalle ranta-alueelle (>+81,8)

 rakennettava säännöstelypato järven luusuaan, jota tulvan uhatessa säädellään

Maastokarttarasteri 1:250 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

3.4

 Matala järvi (max. syvyys n. 1 m)

 Kärsämänjoen alaosan valuma-alueella (57.024), valuma-alue 136 km²

 keskivesikorkeus +49.1 => taso +50 aiheuttaa jo tulvaa (ortokuvaus 13.8.2012)

 ruopattava kokonaan, jos varastotilavuutta halutaan lisää

 yli 100 rantakiinteistöä järven alueella ja runsaasti asutusta /loma-asutusta, osa käyrän +50 alapuolisella ranta-alueella

 vesipintaa nostettu v. 1985 pohjapadolla

Maastokarttarasteri 1:250 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

3.5

 Veneojan valuma-alueella (57.048)

 yläpuolinen valuma-alue vain n. 10 km²

 ei vaikutusta Mankilan tulviin

 A = 2,4 km² => 1 m korotuksella (nyt taso n. 108m) lisätilavuutta 2,4 Mm³

 noin 10 kiinteistön alueella (järvi 791-401-876-1)

 rannalla ei asuntoja

 Piippola-Kuurajärvi Natura-aluetta ja lisäksi aivan Siikajoen valuma-alueen latvalla

Maastokarttarasteri 1:250 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

3.6

 Kuurajoen valuma-alueella (57.036)

 Natura-aluetta (Törmäsenrimpi – Kolkanneva FI1104408)

 aivan valuma-alueen latvaosalla

Maastokarttarasteri 1:250 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

3.7

 Kipsuanojan valuma-alueella (57.084)

 yläpuolinen valuma-alue vain n. 10 km²

 ei vaikutusta Mankilan tulviin, Kipsuanoja laskee lisäksi Paavolaan

 A = 240 000m² => 1 m korotuksella (nyt taso n. +60 m) lisätilavuutta 0,24 Mm³

 noin 5 kiinteistön alueella (järvi 748-415-876-1)

 rannalla ei asuntoja, yksi laavu/eräkämppä

Maastokarttarasteri 1:250 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

3.8

 Uljuan alaosan valuma-alueella (57.023)

 yläpuolinen valuma-alue vain n. 3 km²

 ei vaikutusta Mankilan tulviin

 A = 800 000 m² => 1 m korotuksella (nyt keskivesitaso n. +128 m) lisätilavuutta 0,8 Mm³

 neljän kiinteistön alueella (791-412-876-2, 791-874-3-0, 791-412-43-0, 791-874-4-0 )

 lähellä rantaa yksi loma-asunto, yksi asunto ja tervahauta

Maastokarttarasteri 1:250 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

3.9

 Kurraojan valuma-alueella (57.026)

 yläpuolinen valuma-alue vain n. 35-40km²

 A = 3,5 km² => 0,5 m korotuksella (MW nykyinen +85.5 m) lisätilavuutta 1,75 Mm³

 n. 30 kiinteistön alueella

 rannalla runsaasti loma-asutusta, alimmat +86,2 käyrän yläpuolella (KM2-malli)

 jos valuma luokkaa 140 l/skm² => n. 420 000 m³/vrk eli Kurraojan virtaamaa voitaisiin pie- nentää n. 4-5 m³/s

 ei yksinään toteutettua suurta vaikutusta Mankilan tulvaan

 rakennettava säännöstelypato järven luusuaan, jota tulvan uhatessa säädellään

Kurranjärven vesipintaa nostettu 90-luvun alussa pohjapadolla n. 0,3-0,5 m. Tarkoitus on ollut nos- taa vesipintaa enemmänkin, mutta rannan omistajien vastustus on ollut esteenä. Tämän perusteella Kurranjärvi ei sovellu tulvavedenvarastointiin.

Maastokarttarasteri 1:250 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

3.10

Valuma-alueensa puolesta potentiaalisia alaslaskettuja järviä olisivat Mankilanjärvi, Leuvanjärvi ja Kurrajärvi. Mankilan- ja Kurranjärven vesipintaa on nostettu pohjapadoilla ja jo tällä hetkellä vesipin- ta on lähellä ranta-asutusta. Kurranjärvellä vesipinnan suurempi nosto on kariutunut rannan maan- omistajien vastustukseen. Mankilanjärvi puolestaan tulvii jo nyt ja ainoa keino lisätilavuuden saavut- tamiseksi olisi ruoppaus. Leuvanjärven yläpuolinen valuma-alue on verraten pieni n. 35–40 km² ja li- säksi rannalla on asutusta.

4. MAHDOLLISET KUIVA-ALTAAT

4.1

Tavoitteena oli tarkastella kuiva-altaita, jotka sijaitsevat joko valtion tai kunnan omistamalla maalla.

Suuria yhtenäisiä tällaisia alueita ei kuitenkaan Siikajoen vesistöalueella ole. Valtion omistamat, laa- jemmat metsäalueet sijoittuvat aivan valuma-alueen latvoille, jolloin niillä ei ole merkitystä kuiva- altaiden paikkoina (kuva 7). Lähellä Mankilaa olevat alueet ovat puolestaan luonnonsuojelualueita.

Kuiva-altaiden tulisi olla lähellä Mankilan tulva-aluetta, jotta niillä pystyttäisiin täsmällisesti leikkaa- maan tulvahuippua.

Käytössä olevista tai käytöstä poistuneista turvetuotantoalueista on huomioitava, että maapohja voi olla vain vuokrattu turvetuotantokäyttöön ja jälkihoitovaiheessa maapohja palautetaan maanomista- jalle. Eli kaikki turvesuot eivät ole automaattisesti turvetuottajan omistuksessa, tuotantovaiheessa hallinnassa kylläkin.

Ongelma kuiva-altaiden suunnittelussa ja toteutuksessa on käyttöoikeudesta tai lunastamisesta so- piminen. Vahingonkorvausten määrittäminen on ongelmallista. Tulvavesien tilapäiselle pidättämiselle ei pitäisi olla vesilaista johtuvia esteitä, mikäli tarvittavat aluevaraukset on tehty ja käyttöoikeudet on lunastettu ennen vesilupaharkintaa. Suunnitelmien pohjalta voidaan päätyä siihen, että tulvien pidätyshanke olisi toteutettavissa vesilain mukaisena säännöstelynä. Mahdollisten pengermassojen ottoon tarvitaan maa-ainesten ottolupa.

Kuva 7. Valtion omistamat maat Siikajoen valuma-alueella.

4.2

 lupaa turvetuotannolle haettu 2004, lupapäätöstä ei löydy

 ei ole ollut turvetuotannossa v. 2012, jälkihoidettu ja osin peltoina

 Turveruukki Oy:n suo, noin 5 kiinteistön alueella

 suon pohjoisosa tasolla +57.8 ja eteläosa +58.5, suon reunoilla alin kohta n. +58.8

 varastotilavuutta tällä hetkellä pohjoisosalla 0,4 Mm³ (tulvavesikorkeus tällä kohtaa ollut ke- sätulvalla 2012 n. +58)

 mikäli suon pohja olisi alempana, tänne olisi mahdollista varastoida vettä

 A=1,1 km²

 vesi Siikajoesta todennäköisesti pumpattava alueelle, mikä ei ole toteutuskelpoinen ratkaisu

 lyhyt uoma Siikajoesta, mutta tälle edellytyksenä, että Siikajoen vesipinta suon pohjaa ylempänä (katsotaan HeC-RAS-mallista mitä vesikorkeus Siikajoessa tällä kohtaa eri tulvan- toistuvuuksilla)

 Havainnot Siikajoki Leuvanjokisuu HW +55.4…+55.5 => kuvan mukainen kanava ei onnistu, ellei suota kaiveta 3 m alemmaksi

 yläpuolinen valuma-alue pienillä ojitusjärjestelyillä (Rottakanavan kääntö Rahvaannevalle) n.

5-6 km² (5km² x 140 l/skm²= 0,7 m³/s) nykyisin varastotilavuutta n. viikoksi

 Mitattu HW Sipolan kohdalla ollut +57.41 ja vasta Hyttikosken kohdalla HW ~+59 (n. 6 km ylävirtaan)

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.3

 noin 1,9 km², suo eteläosalta korkeammalla ja pohjoisosalla matalalla

 jonkinlaisia patoja tarvitaan pohjoisosalle ja välille sekä ojien tukkimisia tai ojitusjärjestelyjä

=> varastotilavuus n. 1,5 Mm³

 Turveruukin vanha suo, nyt jälkihoidettu

 jälkihoitoon lupa: YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS, Nro 52/07/1, Dnro Psy-2007-y-1, Annettu julki- panon jälkeen 23.4.2007

 Alueella olleet päisteputket on jätetty paikoilleen maanomistajan niin halutessa. Myös alu- eella olevat laskeutusaltaat jäävät paikoilleen.

 Myllynevan alkuperäisestä 181 ha:n suuruisesta alueesta on noin 120 ha metsitetty. Noin 35 ha on maatalouskäytössä. Loput alueet ovat luontaisesti kasvittuneet. Tuotannosta viimeisenä poistuneet ja luovutetut alueet siirtyvät maa- ja metsätalouskäyttöön vuonna 2007.

 yläpuolinen valuma-alue vain n. 15 km² (140 l/s km² x 15 km² => 180 000 m³/vrk)

 voitaisiin pienentää Siikajoen valumaa n. 2 m³/s

 n. 20 kiinteistön alueella

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.4

 noin 0,7 km², varastotilavuus tasolle +63 noin 350 000 m³

 Turveruukin vanha suo, nyt jälkihoidettu, neljän kiinteistön alueella

 jälkihoitoon lupa: YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS, Nro 87/06/2, Dnro Psy-2006-y-56, Annettu jul- kipanon jälkeen 10.11.2006

 Vuokra-alueet on luovutettu maanomistajille 17.2.2006 suovuokrasopimuksen mukaisesti

 vuonna 2006 maanomistajat ottivat alueensa jälkikäyttöön (pelloksi, ruokohelpiviljelyyn ja metsätalous-käyttöön)

 yläpuolinen valuma-alue olisi pienillä ojitusjärjestelyillä noin 4,5 km², (140 l/s km² x 4,5 km²=50 000 m³/vrk)

 voidaan pienentää Siikajoen virtamaa vain noin 0,6 m³/s

 Siikajoki on liian kaukana, jotta siitä voisi johtaa alueelle vettä

 kosteikot toimivat nykyisin jätevedenpuhdistamon jälkikäsittelynä eli aluetta ei voida ajatella tulvan pidätykseen

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.5

 Kylmäsen palaturve Oy:n entinen tuotantoalue

 A=989 500 m² => vesikorkeudella 0,5 m varastotilaa 494 000 m³

 Jälkihoitoon lupa vuonna 2006:

 Kotinevan tuotantoalue on poistunut tuotannosta vuonna 2005. Viimeisenä tuotantokesänä oli tuotannossa noin 30 ha, jotka jälkihoidettiin tuotannon loputtua vuokranantajien kanssa sovitulla tavalla eli metsittämällä. Vuosina 1998–2003 tuotannosta poistuneet alueet on osit- tain metsitetty ja osittain tehty pelloksi.

 Tuotannosta poistuneista alueista on muodostettu järkeviä kokonaisuuksia. Alueet on siistitty ja vuokra-alueet on saatettu vuokrasopimuksessa edellytettyyn kuntoon.

 Vuokra-alueet luovutetaan maanomistajalle takaisin. Alueiden uudesta käyttömuodosta päät- tävät alueiden omistajat. Uutena käyttömuotona tulee olemaan alueiden metsittäminen ja viljelyskäyttö. Hakijan omistamat alueet on jo saatettu uuden maankäyttömuodon piiriin.

Hakijan omistamalla alueella olevat rakenteet ja rakennukset myydään, puretaan tai jätetään paikoilleen omaan käyttöön

 n. 6 kiinteistön alueella

 peruskartankin mukaan alue jo viljelyssä pääosin

 Koskitalonkosken valuma-alueella (57.022)

 Hirviojan käännöllä (n. 1,4 km kaivettavaa ojaa, takana 20–25 km² valuma-aluetta) voidaan vä- hentää Leuvanojan ja Siikajoen valumaa (140 l/s km² x 20 km² = 2800 l/s) noin 2 m³/s 2-3 vuo- rokauden ajan

 Uoma Lamujoesta voisi onnistua (Lamujoki suvanto W+67.71), mutta varastotilaa on vähän

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.6

Kurunnevan ensimmäisistä turvetuotannosta vapautuneista osa-alueista rakennettiin pilottihankkee- na lintuvesi. Rantsilan kunta hankki alueen omistukseensa entisiltä maanomistajilta. Lintuvesihank- keeseen osallistuivat Rantsilan kunta, Turveruukki Oy, Rantsilan Riistamiehet, Rantsilan kalastuskun- ta ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 50 hehtaarin laajuinen lintuvesi valmistui vuonna 1997.

Kunta kehittää ja rakentaa aluetta edelleen; sen on tarkoitus olla lopulta 150 hehtaaria vesipinta- alaltaan. Kurunnevan alueelle on rakennettu virkistyskäyttöön silta, kota, sauna, puucee, laavu, nuo- tiopaikka sekä kävelyreitti, jonka varrella on turvekammeja ja lintutorneja. Kunta on lunastanut itsel- leen laajoja alueita ja laajentanut virkistysaluetta.

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

 Suon pohjoisosalla (A=795 000 m²)vesipinnan nosto tasolle +62.5 => varastotilavuus 635 000 m³ (pienillä järjestelyillä ehkä enemmänkin)

 Kurunkanavan va 57.029, tulvavirtaama 5-7 m³/s => voidaan vähentää Siikajoen tulvavir- taamaa 5 m³/s noin 35 tunnin ajan

 koko Kurun kanavan virtaama pitäisi kääntää suolle

 Mikäli tulvavettä johdettaisiin suon muille osille, ei lintujen pesimäaikana lintukosteikon vesi- pinta saisi nousta (pesät lähtevät kellumaan)

4.7

 A= 700 000 m²

 Jonkinlaisilla patoratkaisuilla vesikorkeus 0,5 m => varastotilavuutta 350 000 m³

 Ruukin valuma-alue 57.013

 Vieressä luonnonsuojelualue

 Turveruukin entinen 45 hehtaarin turvetuotantoalue Karjoneva on siirtynyt Luonnonpe- rintösäätiölle marraskuussa 2011 tehdyllä kaupalla. Turveruukki lahjoitti säätiölle puolet alueen ostohinnasta. Alue kuuluu osana Karjonevan 300 hehtaarin suoaluekokonaisuu- teen Siikajoella ja se sijaitsee Konttikankaan suojelualueen vieressä.

 Suo kunnostetaan lintukosteikoksi. Ennallistaminen tehdään vedenpintaa nostamalla ja mahdollisesti levittämällä alueelle rahkasammalia. Alue soveltuu kahlaajien elinympäris- töksi, ja siellä on havaittu muun muassa uhanalainen suokukko ja artinen kuovisirri.

Konttikankaan suojelualueen koko on muutoksen jälkeen lähes 95 hehtaaria.

 Tarkistettava onko uoma Pesuanojasta mahdollinen, muutoin yläpuolinen valuma-alue on lähes olematon (Pesuanojan valuma-alue 57.018, Pesuanojan tulvavirtaama 0,8-1 m³/s)

 3 kiinteistön alueella

 tulvavaarakartoituksen perusteella täyttyy vedellä jo 1/20 vuodessa toistuvalla tulvalla eli toimii jo vesialtaana

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.8

 Kurranojan valuma-alue 57.026

 A=780 000 m² => 1 m vesikorkeudella 780 000 m³ varastotilavuutta

 Kurraojan tulvavirtaama n. 20–30 m³/s

 Kanava Kurranojasta 1,5 km => kaivua 8000 m³-ktr

 virtaama 2 m³/s (H=1,2 m B=5 m)

 n. 10 maanomistajaa

 patoja n. 1,7 km (alustava karkea arvio patomateriaalin määrästä esim. moreenia 42 500 m³)

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.9

 Leuvanojan valuma-alue 57.028

 A=460 000 m² => varastotilavuus ~ 450 000 m³

 Leuvanojan tulvavirtaama n. 15 m³/s, josta tästä 5 m³/s jää altaaseen => allas täyttyy noin vuorokaudessa tasolle +60

 voitaisiin vuorokauden ajan vähentää Siikajoen virtaamaa 5 m³/s

 n. 10 maanomistajaa

 yksi pato (170 m pitkä) + säätöluukut

 alapuolella asutusta => patoturvallisuus!

 aikaisemmin suunnitteilla ollut Leuvan tekojärvi samoilla kohdin, mutta suurempi ja ulottuu ylävirtaan Leuvanojaa

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.10

 Kärsämänjoen ja Siikajoen välissä

 maapatoa rakennettava n. 3,5 km, alustava karkea arvio patomateriaalin määrästä noin 3 m korkuisena => 85 000 m³ esim. moreenia

 noin 10 kiinteistön alueella

 A=2,1 km², vesisyvyys n. 1 m => varastotilavuutta ~2 Mm³ (täyttyy esim. varastointivir- taamalla 15 m³/s 42 tunnissa)

 Kärsämäjoen alaosan va 57.024, jonka tulvavirtaama 15–22 m³/s

 yläpuolella Järvitalonjärven va 57.025, jonka tulvavirtaaman n. 8-10 m³/s

 uoman pituus 2-2, 5km, mutta todennäköisesti lähtö olisi aika lähellä Järvitalon järveä

 jos 8 m³/s johdetaan altaaseen, allas täyttyy n. 3 vuorokaudessa

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

 uoman kaivua n. 12 000 m³ (6 m² x 2000 m) (B=5 m, H=1,5 m)

4.11

 Saarikosken alaosan va 57.014

 Jonkinlaisilla pengerryksillä 1,9 km² ja vesisyvyys 1,5 m => 2,85 Mm³

 yläpuolella valuma-aluetta vain n. 6 km², voitaisiin johtaa Pesuanjoen valuma-alueen 10 km² osalta vesiä ehkä jonkinlaisella ojitusjärjestelyllä (10 km² x 140 l/s km²=120 000 m³/vrk)

 voidaan vähentää Siikajoen virtaamaa Saarikosken kohdalla n. 1,4 m³/s

 n. 15 kiinteistön alueella

 penkereitä n. 1,5 km (alustava karkea arvio patomateriaalin määrästä ~37 500 m³ moree- nia)

 rakennettava säännöstelypato järven luusuaan, jota tulvan uhatessa säädellään

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.12

 Mulkuanjoki 57.051 60,8 km² tulvavirtaama 30–60 m³/s

 Ylipään va 57.032 62,4 km² tulvavirtaama 60–70 m³/s

 Mattilanperän va:sta 57.031 ~45 km²

 suurehko valuma-alue takana (170 km²)

 vettä voidaan johtaa Siikajoesta tai Mulkuanjoesta todennäköisesti vain pumppaamalla, kos- ka alue tasolla +87.5…+90 ja joen vesipinta n. +86, Kusiojan kääntämisellä (2,8 km kaivet- tavaa kanavaa) takana n. 6 km² valuma-alue

 rannalle pato tasolle +90, padon pituus 3,7 km (alustava karkea arvio patomateriaalin mää- rästä esim. moreenia noin 90 000 m³)

 A=1,1 km², vesisyvyys 1 m => 1,1 Mm³ varastotilavuus

 n. 9 kiinteistön alueella

 padon takaa poistettava vedet normaalitilanteessa (putki+venttiili / pumppaamo)

Maastokarttarasteri 1:80 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.13

 maapatoa rakennettava n. 1,3 km, noin 3 m korkuisena =>alustava karkea arvio patomate- riaalin määrästä esim. 33 000 m³ moreenia

 tietä korotettava metrillä noin 1,5 km matkalla (1 m) => 7 500 m³ soraa + tiiviste

 noin 8 kiinteistön alueella

 A=1,9 km², vesisyvyys n. 0,75 m => varastotilavuutta 1,4 Mm³

 Todennäköisesti pumppaus ainoa vaihtoehto Siikajoesta

 Uoman mahdollisuus Yliojasta (Kärsämäjoen alaosan va 57.024), jonka tulvavirtaama 15–22 m³/s

 Uoman pituus n. 2,4 km ja kaltevuus pieni=> kaivua n. 5000 m³-ktr ja virtaama uomassa (H= 0.75 m B=2,5 m) 0,3-0,5 m³/s

 alapuolella Kivijärvi, jonka pinta-ala n. 40 000 m² => pitäisi ruopata ja suurentaa, jotta voisi varastoida tulvavettä edes jonkin verran

 Mankilan järven syystulvan korkeus ollut noin +50 (N60) kartan korkeuskäyrien ja ilmakuva- tun tulva-alueen perusteella

 tulvavaarakartoituksen perusteella vesi nousee alueelle Mankilanjärven puolelta jo 1/20 vuodessa toistuvalla tulvalla

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.14

 Valuma-alue yläpuolella 5,2 km² (pieniä ojitusjärjestelyjä)

 Tulva-aikainen valuma voisi olla 728 l/s (q=140 l/s km²)

 Pienillä padoilla (360 000 m² x 0,5 m) varastotilavuus n.180 000 m³ (n. 3 vrk varastotila- vuus)

 patoja 1,6 km joiden korkeus n. 1 m => alustava karkea arvio patomateriaalin määrästä esim. moreenia 13 000 m³

 kaivettava ojaa 2,5 km (1500 m³)

 yhden kiinteistön alueella 791-893-10-1

Peruskarttarasteri 1:10 000 © Maanmittauslaitos 9/2013

4.15

Työvaihe Yksikkö Yksikköhinta Kok. kust.

Moreenipato 85 000 m³-rtr 10–15 €/m³ 850 000-1 275 000€

Kanavan kaivu 12 000 m³-ktr 5-7 €/m³ 60 000 -84 000 €

Säätörakenteet 50 000 – 200 000 €

Padon taustan kuivatus 10 000 – 50 000 €

Maanlunastus 100 000 – 200 000 €

Luvat 20 000 – 50 000 €

Suunnittelu 50 000 – 100 000 €

Yht. 1 140 000 – 1 959 000 €

4.15.2 Kölkänsaari

Työvaihe Yksikkö Yksikköhinta Kok. kust.

Moreenipato 33 000 m³-rtr 10–15 €/m³ 330 000 – 495 000 € Tien korotus 7 500 m³-rtr 10–12 €/m³ 75 000 – 90 000 €

Tiiviste altaan puolelle 15 000 -20 000 €

Kanavan kaivu 5 000 m³-ktr 5-7 €/m³ 25 000 – 35 000 €

Säätörakenteet 50 000 -200 000 €

Maapadon taustan kuivatus 10 000 – 50 000 €

Maanlunastus 100 000 -200 000 €

Luvat 20 000 – 50 000 €

Suunnittelu 50 000 – 100 000 €

Yht. 675 000 – 1 240 000 €

4.16

Kuiva-allas Tilavuus Mahdollista vähentää Siikajoen virtaamaa Rahvaanneva 0,4 Mm³ 0,5 m³/s

Myllyneva 1,5 Mm³ 1-2 m³/s Pahaneva 0,35 Mm³ 0,5 m³/s

Kotineva 0,49 Mm³ 2,0 m³/s (n.2,5 vuorokauden ajan) Kurunneva 0,64 Mm³ 5,0 m³/s (1,5 vuorokauden ajan) Karjoneva 0,35 Mm³ <0,5m³/s

Kurranoja 0,78 Mm³ 1-2 m³/s (kanava Kurranojasta) Leuvan oja 0,45 Mm³ 5 m³/s (vuorokauden ajan) Kärjenkorpi 2 Mm³ <5 m³/s (kanava Kärsämänjoesta) Saareksenjärvi 2,85 Mm³ 1,0 m³/s

Isoräme 1,1 Mm³ <0,5 m³/s

Kölkänsaari 1,4 Mm³ >0,5 m³/s (kanava Kärsämänjoesta) Hirvirimpi 0,18 Mm³ 0,5 m³/s

Myös kuiva-altaita tulisi olla useita, jopa kymmeniä, jotta niillä olisi tulvasuojelullista merkitystä. Li- säksi rakennettavat padot, kaivettavat kanavat, säätörakenteet ym. aiheuttavat kustannuksia ja huoltotöitä.

Käytöstä poistuneista turvetuotantoalueista Kurunneva olisi ainoa mahdollinen, jonne suhteellisen helposti saataisiin vettä ja alue olisi kunnan omistuksessa.

Jatkossa esim. suurilla turvetuotantoalueilla Jousineva, Mankisenneva, Hourunneva, Kupukkaneva voisi miettiä jälkikäyttömuotona tulva-allasta. Tällöin valtio/kunta voisi ostaa maapohjat ja tulva- altaan suunnittelu voitaisiin aloittaa varhaisessa vaiheessa. Suurta tulvasuojeluhyötyä ei näilläkään alueilla saavuteta. Mankisennevan takana noin 14 km² valuma-alue, Jousinevan takana 10 km² (osa Jousinevasta Vapolla myynnissä tällä hetkellä), Hourunnevan takana n. 11 km² ja Kupukkanevan ta- kana 14 km².

Kuva 7. Siikajoen valuma-alue sekä edellä esitetyt mahdolliset säännöstelyjärvet ja kuiva-allaspaikat.

5. VEDEN VARASTOIMINEN METSÄOJIIN

Esimerkkinä Mankilanjärven alue, joka on tulvaherkkää. Järven yläpuolella, Kärsämänojan pohjois- puolella on E4-tiehen saakka n. 33 km² metsäojitettua aluetta. Oletetaan vuorokaudessa satavan 35 mm (kerran 100 vuodessa toistuva tunnin sade). Oletetaan lisäksi, että maan kosteusvarasto on täynnä eli maaperä ei pysty imemään vettä, vaan suuri osa vedestä virtaa suoraan Kärsämänojaan tai Mankilanjärveen.

Kuva 8. Toistumisajat eri sateille (kuva Aaltonen ym. 2008)

Kerran 100 vuodessa toistuva tunnin rankkasade (0,6 mm/min.) muodostaa tällä alueella n. 1,2 Mm³ vettä. Mikäli tästä vesimäärästä esimerkiksi 40 % pystyy imeytymään maaperään ja loppu valuu lähes suoraan Kärsämänjokeen, muodostuu valumaksi:

h m h

m m

i F

Q      0 , 6  33 000 000

 0 , 035 /  693 000

/

Pelkästään tämä vesimäärä nostaisi Mankilanjärven vesipintaa 0,25 m, ellei Iso-ojan vetokyky li- säänny. Alatalon mukaan, kun vesipinta Siikajoessa nousee, kääntyy Iso-ojan virtaama Siikajoesta Mankilanjärveen päin eli edellä esitetty on hyvin realistinen tapaus. Kärsämänjokeen laskevia ojia on tuolla alueella n. 30 kpl. Jokaiseen ojaan rakennettu lasketusallas (1,5 m x 3 m x 15 m) vähentäisi tulvavettä vain noin 2 025 m³. Jos taas alueen ojissa pystyttäisiin tilapäisesti varastoimaan (ojia kar- keasti n. 250 km alueella) noin 0,5 m²/m, pystytään tällöinkin varastoimaan vain 125 000 m³. Veden varastoiminen ojissa edellyttää ojien tulppaamista ja peruskuivatusveden poistumista putkella. Tul- vatilanteessa putki alkaa padottaa ja vettä varastoituu ojaan. Toinen vaihtoehto on esimerkiksi mi- toittaa metsäalueilla olevat rummut hieman liian pieniksi.

Kuva 9. Ojapoikkileikkaus n. 0,5 m²

Kovien sateiden sattuessa ei veden varastoinnilla metsäojiin ole suurta merkitystä tulvasuojelun kannalta. Lukuisten metsäojien tukkiminen ja putkittaminen sekä kunnossapito tuo mukanaan kus- tannuksia.

Metsäojien patoaminen olisi järkevintä kohdistaa johonkin yhteen kokoojaojaan, jolloin patoja olisi vain yksi ja takana laajempi valuma-alue. Tällainen on esimerkiksi Hirviojan alue, mutta alueella on lukuisia yksityisiä maanomistajia.

Tulvavedenpidätysmahdollisuus metsäojissa tulisi ottaa huomioon jo metsänojitussuunni- telmia laadittaessa.

Tulvavesien lyhytaikaisen pidättämisen metsäalueilla ei ole todettu aiheuttavan puustolle haittaa. Eri puulajit kestävät vettynyttä maaperää eri tavalla. Esimerkiksi tervaleppä menestyy vettyneessäkin maaperässä, mutta havupuut kuolevat muutaman kuukauden jälkeen, mikäli juuret eivät saa maape- rän huokosissa normaalisti olevaa happea. Juurien pitkäaikainen hapettomuus voi myös heikentää puiden kasvua ja vastustuskykyä. Vettyminen voi myös olla haitallista puille elintärkeille sienille ja sienijuurille. Vettymisen vaikutus puustoon riippuu myös ajoittumisesta eri vuoden aikoihin ja vuosit- taisesta toistumisesta. (Rantakokko 2002)

Varttunut puusto ei normaalisti kärsi lyhytaikaisesta tai ajoittaisesta tulvasta. Keväällä joitakin viik- koja tai noin kuukauden kestävä vesipeite ei vielä häiritse havupuitakaan, vaan samalla tapahtuva ravinnelisäys jopa parantaa niiden kasvua. Pidempään jatkuva tulva, joka kestää keväästä yhtäjak- soisesti kesä-heinäkuuhun, heikentää havupuiden kasvua ja voi tuhota puustoa. Keväällä ja alku- kesällä puut kestävät aikaisin keväällä alkanutta tulvaa hyvin. Puiden kasvun alkamisen kannalta on kuitenkin eduksi, että kasvualustan lämpötilan noustua juurien kasvun mahdollistavalle tasolle (n. 5- 6 °C) suurin osa puiden juurista on jo pohjavesipinnan yläpuolella. Loppukesällä ja syksyllä varsinkin sateisten säiden jatkuessa viikkokausia pohjaveden pinnan tulisi taas olla huomattavasti alempana, sillä puiden juuret ovat tähän aikaan vuodesta hyvin herkkiä liiallisen märkyyden kasvualustassa ai- heuttamalle hapettomuudelle. Talvella vesi ei saisi nousta niin korkealle, että puiden juuret jäätyvät.

(Rantakokko 2002)

1 m

1 m 1:1

Kuva 10. Esimerkkilaskennan tukitut ojat Mankilanjärven ympärillä (n.30 kpl)

Lähteet:

Aaltonen ym. 2008. Rankkasateet ja taajamatulvat (RATU). Suomen ympäristö 31. Suomen ympäris- tökeskus. Helsinki. ISBN 978-952-11-3211-7 (PDF).

Alatalo Hannu. 1986. Siikajoen keskiosan pengerrysmahdollisuudet. Diplomityö. Oulun yliopisto. Ra- kentamistekniikan osasto. 79 s.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. 2011. Tulvariskien alustava arviointi Siikajoen vesistöalueella. PO- PELY/1/07.02/2011

Rantakokko Kari. 2002. Tulvavesien pidättäminen valuma-alueilla. Kartoitus mahdollisuuksista Suo- men oloissa. Suomen ympäristö 563. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. ISBN 952-11-1171-2 (PDF). 88 s.

Turunen Harri. 1983. Siika-, Pyhä- ja Kalajoen vesien käytön historia. Vesihallitus. Helsinki.

1983:160. 202 s. + liitteet.