SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU

SIIKAJOEN

YHTEISTARKKAILU

KALATALOUSTARKKAILU 2018

______________________________________________________________________________________

SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU, KALATALOUSTARKKAILU 2018

Sisällysluettelo

YHTEENVETO ... 1

1. JOHDANTO ... 2

2. TARKKAILUVELVOLLISET ... 2

3. VESISTÖALUEEN KUVAUS ... 4

4. SÄÄ JA HYDROLOGIA ... 4

5. TARKKAILUN TOTEUTUS ... 7

5.1 KIRJANPITOKALASTUS ... 7

5.2 SÄHKÖKOEKALASTUKSET ... 7

5.3 NAHKIAISTOUKKATUTKIMUKSET ... 8

6. TULOKSET JA TARKASTELU ... 10

6.1 KIRJANPITOKALASTUS ... 10

6.1.1 Iso-Lamujärvi ... 10

6.1.2 Pyhännänjärvi ... 11

6.1.3 Kortteinen ... 12

6.1.4 Uljua ... 13

6.1.5 Nahkiaisen pyynti ... 13

6.2 SÄHKÖKOEKALASTUKSET ... 15

6.2.1 Siikajoen pääuoma ... 15

6.2.2 Vuoluanojansuu ... 20

6.3 NAHKIAISTOUKKATUTKIMUKSET ... 21

7. VIITTEET ... 23

LIITTEET ... 24

LIITTEET

Liite 1. Kirjanpitokalastuksen yksikkösaaliit 1998–2018 Liite 2. Sähkökoekalastuksen kohdekuvaukset v. 2018 Liite 3. Sähkökoekalastuksen perustulokset v. 2018 Liite 4. Nahkiaistoukkatutkimusten tulokset v. 2018

Pohjakartat: © Maanmittauslaitos

14.6.2019

Eurofins Ahma Oy

______________________________________________________________________________________

Heikki Laitala, FM Jaakko Jokinen, LuK

Projektipäällikkö Yhteystiedot

Sammonkatu 8 90570 OULU

Sähköposti: HeikkiLaitala@eurofins.fi www.eurofins.fi

YHTEENVETO

Siikajoen yhteistarkkailun vuoden 2018 kalataloustarkkailun menetelmiin sisältyi vuosittain jatkuvaa kalastuskirjanpitoa sekä sähkökoekalastuksia ja nahkiaistoukkatutkimuksia Siikajoen pääuomalla.

Muikku on ollut jo pitkään Iso-Lamujärven kalastuskirjanpidon tärkein saalislaji. Nuottapyynnin muikun yksikkösaaliit laskivat nyt toista vuotta peräkkäin, joskin saaliit olivat edelleen kohtuullisella tasolla.

Vuosikymmenen vaihteen jälkeen nuottapyynnin muikun yksikkösaaliit vetokertaa kohden ovat olleet keskimäärin noin 140 kg:n tienoilla. Verkkokalastuksessa muikun yksikkösaaliit näyttävät vakiintuneen noin 2,0-2,5 kg:n tuntumaan. Hoitorysäpyynnin särkisaaliit ovat laskeneet, joka on osin seurausta pitkään jatkuneesta pyynnistä.

Pyhännänjärvellä vuodesta 2014 saakka toiminut kirjanpitäjä on keskittänyt kalastuksensa kuhan verkkopyyntiin. Verkoilla kalastetun kuhan yksikkösaaliit ovat vaihdelleet noin 500–900 gramman välillä.

Pyhännänjärven kalastuksessa pyyntimäärät ovat jääneet varsin pieniksi, joka on osaltaan vaikuttanut saaliiden vaihteluun. Vuonna 2018 Kortteisella toimineen kirjanpitokalastajan kalastus painottui katiskapyyntiin. Kirjanpitokalastajan mukaan pyydysten likaantuminen on Kortteisella voimakasta. Vuonna 2018 Uljualla kalasti yksi kirjanpitäjä isorysillä. Uljuan isorysäsaalis muodostui pääasiassa hauesta. Osa isorysäsaaliista kuoli huhtikuussa pyydyksiin Uljuan keväisten happiongelmien vuoksi. Jokisuulla nahkiaisen kirjanpitopyytäjän nahkiaissaalis vuonna 2018 oli heikoin vuosiin. Nahkiaisen nousua Siikajokeen heikensi lähes koko pyyntikauden alhaisena pysynyt Siikajoen virtaama ja alkukaudesta myös lämmin vesi.

Kuluneella tarkkailujaksolla parhaat nahkiaissaaliit saatiin vuosina 2015 ja 2017.

Kesän 2018 sähkökoekalastusten aikaan Siikajoen pääuoman virtaamat olivat poikkeuksellisen pieniä, joka vaikeutti sähkökoekalastusten toteutusta ja vaikutti sähkökoekalastusten tuloksiin. Useilta Siikajoen pääuoman koealoilta tavattiin alhaisin tiheyksin harjusta. Harjuksen lisäksi kahdella pääuoman koealalla esiintyi pienin tiheyksin lohenpoikasia ja yhdellä koealalla taimenen poikasia. Tarkkailuhistorian perusteella Hyttikoski on ollut paras lohikalojen poikastiheyksien osalta. Muista alueista Pöyryn alapuoli on ollut selvästi Pöyryn yläpuolista aluetta parempi lohikalojen poikastiheyksien suhteen. Pohjakaloista kivisimppujen ja kivennuoliaisten tiheydet olivat hyvin alhaisia vuosina 2009–2011, ilmeisesti pääuoman kunnostustöistä ja vedenlaadun ongelmista johtuen. Tilanne vaikuttaa näiltä osin palautuneen ja kivisimput ja kivennuoliaiset ovat runsastuneet pääuoman koealoilla. Kalastomuuttujiin perustuvien indeksiarvojen perusteella Hyttikosken jokikalaindeksi on viitannut keskimäärin hyvään tilaan ja Pöyryn ylä- ja alapuoliset alueet ovat kuuluneet keskimäärin niukasti tyydyttävään tilaluokkaan. Koekalastusten yhteydessä tehtyjen havaintojen perusteella Siikajoen pääuoman koskialueilla on monin paikoin varsin niukasti lohikaloille soveltuvia kutu- ja poikashabitaatteja.

Nahkiaistoukkatutkimusten perusteella nahkiaistoukkatiheydet olivat heikoimmillaan vuonna 2009. Tämän jälkeen toukkatiheydet ovat kasvaneet ja vuonna 2018 pisteiltä mitattiin suurimpia toukkatiheyksiä sitten vuoden 2005. Siikajoen pääuomalla suoritetut koskikunnostukset ovat todennäköisesti lisänneet nahkiaisen kutupaikkoja.

Tarkkailujaksolla 2013–2018 Siikajoen yhteistarkkailun kalataloustarkkailuun sisältyi vuosittaista kalastuskirjanpitoa, kalastustiedustelu Siikajoen pääuomalla ja sivuvesillä vuoden 2016 tiedoista, sähkökoekalastuksia vuosina 2014 ja 2017–2018 sekä nahkiaistoukkatutkimuksia vuosina 2014 ja 2018.

Tarkkailujen tuloksia on käsitelty kyseisten vuosien raporteissa. Vuodesta 2019 tarkkailua jatketaan uuden tarkkailuohjelman mukaisesti.

1. JOHDANTO

Siikajoen vesistön kalataloustarkkailun toteutusta varten laadittiin ohjelmakaudelle 2013–2018 uusi tarkkailuohjelma (Taskila 2012). Tarkkailua jatketaan uusitun ohjelman puitteissa pääosin jo pitkään käytössä olleen metodiikan mukaisesti. Kirjanpitokalastuksen osalta ohjelmasta on poistettu jokikohteet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kirjanpitokalastajan toteuttamaa pyyntiä. Menetelmän avulla jokialueelta saatu aineisto on ollut vähäistä ja sattuman merkitys aineistossa on ollut suuri, joten aineisto ei ole ollut tarkkailun kannalta riittävä.

Kuluvan tarkkailukauden tarkkailuohjelmasta on poistettu ammattikalastajien ja nahkiaisten pyytäjien henkilökohtaiset haastattelut, koska säännöstelystä aiheutuvat ammattikalastajakorvaukset on sovittu kertakaikkisina. Tarkkailuohjelmasta on poistettu myös sähkökoekalastuksia pienten ja kalataloudellisesti vähämerkityksellisten sivu-uomien (Kurranoja, Leuvanoja, Savaloja) yläosilla, koska aiemmin saadut tiedot eivät olleet kovinkaan käyttökelpoisia. Myös Ristisenojan sähkökalastuskoeala on jätetty päivitetystä ohjelmasta pois, koska Haapaveden kaupungin lietteenläjitysalue Piipsannevalla on sittemmin viemäröity.

Siikajoen yläosalle (Pyhäntä) ja Iso-Lamujärveen laskevaan Huhmarpuroon esitettiin sen sijaan uudet sähkökalastuskohteet. Revonlahden Kalliokosken sijaan kalastetaan uusi koeala ylempänä sijaitsevalta kunnostetulta Saarikoskelta.

Rapurutto tuhosi Lamujoen alaosan rapukannan v. 2010 ja rutto on tämän jälkeen edelleen edennyt jokea ylävirtaan. Tästä syystä aiemmin toteutettua vuosittaista suppeaa ravustustiedustelua ei enää tehdä.

Edellisen tarkkailukauden tarkkailuohjelman mukaisista nahkiaistoukkatutkimuskohteista osa oli kivikkoisuutensa vuoksi huonosti seurantaan soveltuvia. Tästä syystä toukkatutkimukset on uuden ohjelman myötä keskitetty kohteille, joilta edustavien näytteiden saanti on todennäköisempää.

Tarkkailujakson kalastustiedustelu Iso-Lamujärveä lukuun ottamatta toteutettiin alkuvuodesta 2017 koskien vuoden 2016 kalastusta. Iso-Lamujärven kalastustiedustelu toteutettiin alkuvuodesta 2018 koskien vuoden 2017 kalastusta. Vuodelle 2017 ajoitetut pääuoman sähkökoekalastukset ja nahkiaistoukkaselvitykset siirrettiin tehtäväksi vuonna 2018 haasteellisten virtaamaolosuhteiden johdosta.

Siikajoen vesistön kalataloudellisen yhteistarkkailun tarkoituksena on seurata mm. jätevesien, säännöstelyn, vesistöjärjestelyjen ja turvetuotannon vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen. Yhteistarkkailulla pyritään saamaan kokonaiskuva Siikajoen vesistön kalatalouteen vaikuttavista tekijöistä. (Taskila 2012.)

Vuonna 2018 kalataloustarkkailu sisälsi kirjanpitokalastuksen lisäksi sähkökoekalastuksia Siikajoen pääuomalla sekä nahkiaistoukkaselvityksiä. Kyseisten tarkkailujen tulokset esitetään tässä raportissa.

2. TARKKAILUVELVOLLISET

Siikajoen vesistöalueella on kalataloudellinen tarkkailuvelvoite seuraavilla tahoilla (luvanhaltija ja päätös):

Jätevedenpuhdistamot

Siikalatvan keskuspuhdistamo, Rantsila PSAVI/7/04.08/2010, 26.5.2010 Paavolan Vesi Oy, Ruukki PPO-2008-Y-421-111, 14.12.2009 Paavolan Vesi Oy, Siikajoki PPO-2006-Y-423-111, 18.10.2007 Teollisuus

Profood Oy, Vihanti PPO-2003-Y-301-111, 26.8.2004

PPO-2005-Y-61-11, 10.1.2007, hakemus vireillä Vesistön säännöstely

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus PSVEO 16/90/2, 1.2.1990

PSVEO 54/90/2, 15.5.1990 PSY 2/07/2, 2.1.2007 PSAVI 62/11/2, 2011 Turvetuotantoalueet

Paavolan Turve Ky

Isoneva PSY 100/09/2, 18.12.2009

Piipsan Turve Oy

Mankisenneva PSY 87/09/2, 26.11.2009

VHO 10/0719/3

KHO 216/1/11, 230/1/11, 233/11/1, 239/1/11, 255/1/11, 256/1/11, 10.1.2012 Turveruukki Oy

Hangasneva (Siikajoki) Hevoskorpi

Honkaneva Hourunneva

Huhanneva Huhtineva

Hukanneva Iso-Manninen

Jylenneva Järvineva Kupukkaneva

Lahnasneva Paloneva Peuraneva Pikarineva Pullinneva Savaloneva Tahkoneva Tervasneva Vesiläisenneva

PSAVI 3/2013/1 ja59/2017/1,VHO 13/0329/1 PSAVI 82/11/1

PSAVI 121/12/1

PSAVI/164/2015/1, lupaprosessissa PSAVI/103/2016/1

PSY 10/04/2, VHO 05/0383/3, lupaprosessissa PSAVI 125/11/1

PSY 73/09/2 PSAVI 52/11/1

PSY 98/09/2, VHO 10/0754/3 PSY 61/09/2

PSY 42/08/2 PSAVI 124/11/1

PSY 7/08/2, VHO 08/0555/3 PSAVI 64/2015/1, VHO 17/0029/1 PSAVI 127/12/1, PSAVI 73/2017/1 PSY 40/04/2, lupaprosessissa PSAVI/74/2016/1

PSY 61/08/2

PSAVI/523/2013/1, VHO/14/0095/2, KHO 2856 Vapo Oy

Hangasneva (Pyhäntä) PSAVI 99/10/1, VHO 11/0361/1 KHO 7.5.2012 taltio 163

Jousineva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1, hakemus vireillä

Joutenneva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1

tuotanto lopetettu (-2012)

Jyletneva PSAVI 33/12/1, VHO 13/0340/1

Kivineva PSY 4/04/2, hakemus vireillä

Korteneva PSAVI 39/11/1, VHO 11/0361/1

Kureluijanneva PSAVI 32/12/1, VHO 13/0342/1

tuotanto lopetettu (-2014) Kärjenrimpi-Puroräme PSY 11/08/2, VHO 08/0723/3

Mankisenneva PSY 87/09/2, VHO 10/0719/3,

KHO 10.1.2012 taltio 12

Navettarimpi PSY 6/04/2, PSY 68/06/2, VHO 04/0339/3

hakemus vireillä

Parkkisenrimpi PSY 7/04/2

Paskoneva PSY 16/09/2

Piipsanneva PSY 64/03/2

Saarineva PSY 104/08/2

Sauvasuo PSY 83/09/2

Varisneva PSY 90/06/2, PSAVI 56/2013/1

tuotanto lopetettu (-2010), alue jälkikäytössä

3. VESISTÖALUEEN KUVAUS

Siikajoen vesistön keskeisimmät vesivarastot ovat Uljuan tekoallas, johon kootaan Siikajoen latva-osien ja Neittävänjoen vedet, sekä Lamujoen vesistön Iso-Lamujärvi, Kortteinen ja Vähä-Lamujärvi. Uljuan tekoaltaan vedet lasketaan Lamujokeen noin 5 km ennen sen yhtymistä Siikajokeen.

Uljuan altaan yläpuolisen vesistöalueen pinta-ala on noin 1 471 km², Lamujoen 979 km² ja koko Siikajoen vesistöalueen 4 318 km². Vesistöalueen yli 150 järven kokonaisala on 59 km². Suurimmat järvet ovat Iso- Lamujärvi 24,1 km² ja Pyhännänjärvi 3,7 km². Uljuan (28,0 km²), Kortteisen (5,9 km²) ja Vähä-Lamujärven (3,5 km²) osuus järvien ja altaiden yhteispinta-alasta on n. 40 %. Lupien mukaiset säännöstelyvälit ovat vuositasolla Uljualla 7,0 m, Kortteisella 2,0 m, Iso-Lamujärvellä 1,3 m ja Vähä- Lamujärvellä 0,4 m. Vesistön säännöstelyaste on vuositasolla noin 16 %. Vuoden 2014 aikana valmistui Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelman puitteissa aineistoa, jonka avulla pyritään tulvariskien hallinnan ohessa mm. kehittämään Uljuan tekoaltaan säännöstelyä edelleen.

Siikajoen alaosalla on voimalaitos Ruukinkoskessa ja Pöyryssä. Pöyryyn v. 1921 rakennetun voimalaitoksen pato katkaisee merestä tulevan kalan ja nahkiaisen nousun noin 16 km jokisuulta. Pöyryyn rakennettu kalaporras valmistui v. 1988 ja v. 1989 myös Ruukin pohjapatoon tehtiin kalatie. Pöyryn pohjoisrannalle rakennettu uusi kalatie valmistui lopullisesti v. 2000. Muita Siikajoen vesistön nousuesteitä ovat Lämsänkoski, joka sijaitsee Siikajoen vanhan, Uljuan ohittavan, uoman yläpäässä, sekä Kortteisen ja Iso- Lamujärven säännöstelypadot Lamujoessa.

Siikajoen valuma-alueen suovaltaisuudesta johtuen vesistöalueen jokien vesi on varsin humuksista ja väriltään tummaa. Myös ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja kuvastavat pääosin rehevää vedenlaatua.

Vedenlaatu on Siikajoen pääuomassa ja Lamujoessa pääosin parempi kuin pienemmissä sivujoissa.

Lamujoen vedenlaatu on Kortteisen yläpuolisella joen osalla selvästi parempi kuin sen alapuolella. Iso- Lamujärven ja Pyhännänjärven vesien laatu on selvästi parempaa kuin jokien veden laatu. Siikajoen edustan merialueella aivan rannikon tuntumassa jokivesien vaikutus on huomattava, mikä näkyy mm. kohonneina ravinteiden ja humuksen määrinä.

Siikajoen kalataloudelliset kunnostukset aloitettiin vuoden 2009 heinäkuussa silloisen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen laatiman kunnostussuunnitelman saatua ympäristöluvan (25/09/2, 26.3.2009).

Kunnostustöitä hidastivat vuosina 2011 ja 2012 ajoittain kovat virtaamat. Kunnostustyöt saatiin päätökseen vuoden 2013 aikana.

Kunnostustöillä on pyritty parantamaan lohikalojen elinympäristöä mm. kutu- ja poikasalueita rakentamalla ja koskia kiveämällä. Kaloja ja rapuja varten on tehty asento- ja suojapaikkoja, talvehtimissyvänteitä, kuivia uomia on vesitetty ja uittorännejä kivetty. Rantsilan alapuolella on poistettu uomasta matalille nivoille kasautunutta hienoainesta. Koko joen alueella (Lämsänkoski-meri) on kunnostettu noin 113 ha virtavesialueita. Kunnostuksen toteuttajana toimi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Rahoittajina toimivat Kainuun ELY-keskuksen kalatalouden toiminta-yksikkö, Siikalatvan ja Siikajoen kunnat, Vattenfall Sähköntuotanto Oy sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

4. SÄÄ JA HYDROLOGIA

Vuosi 2018 oli vähäsateisempi kuin tavanomaisesti: sademäärä vuonna 2018 oli noin 402 mm, kun pitkän aikavälin (1981–2010) kokonaissadanta on ollut noin 541 mm. Ainoastaan elo- ja syyskuu olivat sateisempia ja muut kuukaudet olivat vähäsateisempia verrattuna pitkän aikajakson sadantaan. Vuosi 2018 oli myös lämpimämpi kuin tavanomaisesti keskilämpötilan ollen 3,7 °C (1981–2010 ka. 2,6 °C). Helmi-, maalis- ja kesäkuu olivat tavanomaista kylmempiä. Muut kuukaudet olivat lämpimämpiä kuin tavanomaisesti ( Kuva 4- 2, Åsbacka 2019).

Kuva 4-1. Kuukauden keskilämpötila ja sadanta Ruukin havaintoasemalla vuosina 2013–2018, sekä Revonlahden havaintoasemalla vertailujaksolla 1981–2010 (Ilmatieteenlaitos 2019).

Iso-Lamujärvellä lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 1,3 m. Lamujärven vedenpintaa laskettiin kevättalvella maalis-huhtikuussa (ns. kevätkuoppa), jonka jälkeen vedenpinta nostettiin toukokuun alussa kesäkorkeuteen. Kesä-syyskuussa Lamujärven vedenpinta laski noin 35 senttimetriä säännöstelyn ylärajan alapuolelle. Lamujärven vedenpinta kohosi hieman loppusyksystä sateiden myötä. Iso-Lamujärven juoksutukset olivat suurimmillaan huhtikuussa kevätkuopan teon aikaan. Iso-Lamujärven vedenpinnan vaihteluväli vuonna 2018 oli 0,96 m ja juoksutus enimmillään 6 m³/s. Iso-Lamujärven säännöstelyn kehittämishanke on valmis ja siihen liittyen lupaviranomaiselle on jätetty hakemus järven säännöstelykäytännön muuttamiseksi. (Kuva 4-2., Martinmäki ym. 2008)

Kuva 4-2. Iso-Lamujärven vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, oranssi viiva) vuonna 2018.

Kortteisen lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 2,0 m. Kortteisen vedenpintaa laskettiin maalis-huhtikuussa ns. kevätkuopan aikaan ja vedenpinta oli alimmillaan 12.4.2018 (N43 + 102,71).

Kevätkuopan jälkeen vedenpinta nostettiin kesävedenkorkeuteen. Säännöstelyn yläraja ylitettiin noin 22 0,0

1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0

136 136,2 136,4 136,6 136,8 137 137,2

1.1. 22.1. 12.2. 5.3. 26.3. 16.4. 7.5. 28.5. 18.6. 9.7. 30.7. 20.8. 10.9. 1.10. 22.10. 12.11. 3.12. 24.12. Q (m3/s)

W (N43+m)

Iso-Lamujärven vedenkorkeus ja juoksutus v. 2018

cm:llä toukokuun alkupuolella. Juoksutukset olivat vähäisiä kesä-elokuussa, jolloin Kortteisen vedenpinta laski vajaat 70 cm säännöstelyn ylärajan alapuolelle. Vedenpinta kohosi jälleen loka-marraskuulla lähemmäs säännöstelyn ylärajaa. Vedenpinnan vaihteluväli vuonna 2018 oli 1,5 m ja juoksutus enimmillään 18 m³/s.

Myös Kortteisella on käynnissä säännöstelyn kehittämishanke (Kuva 4-3., Martinmäki ym. 2008).

Kuva 4-3. Kortteisen vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, oranssi viiva) vuonna 2018.

Uljuan vedenpintaa laskettiin kevättalvella 2018 ja alimmillaan vedenpinta oli huhtikuun alkupuolella (5.4.2018, N43 + 72,9 m). Tämän jälkeen Uljuan vedenpintaa nostettiin kesäveden korkeuteen. Uljuan vedenpinnan taso pysyi varsin tasaisesti kesä-lokakuussa tason N43 + 78 m tuntumassa ja juoksutukset olivat vähäisiä. Myös syksyllä Uljuan vedenpinnan taso pysyi varsin lähellä tasoa N43 + 78 m. Kevättulvaa lukuun ottamatta Uljuan juoksutukset olivat varsin pieniä. Juoksutukset olivat kokonaan kiinni 23.5.–18.6. ja 2.10.-22.10. Uljuan säännöstelyluvan ylärajaa (N43 + 79 m) ei ylitetty missään vaiheessa vuotta. Vuoden 2018 aikana Uljuan vedenpinnan vaihteluväli oli enimmillään 5,3 m (N43 + 72,9 – 78,2 m). Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi säännöstelyohje, joka pohjautuu aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan. Säännöstelyohjeella pyritään huomioimaan myös maavesivarasto vedenpinnan tavoitetasossa. Uljuan ja Siikajoen vähävetisen uoman säännöstelyn edelleen kehittämiseksi laadittu padotus- ja juoksutusselvitys on valmistunut vuonna 2016. (Kuva 4-4., Martinmäki ym. 2008).

0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0 18,0 20,0

102,5 103 103,5 104

1.1. 15.1. 29.1. 12.2. 26.2. 12.3. 26.3. 9.4. 23.4. 7.5. 21.5. 4.6. 18.6. 2.7. 16.7. 30.7. 13.8. 27.8. 10.9. 24.9. 8.10. 22.10. 5.11. 19.11. 3.12. 17.12. 31.12. Q (m3/s)

W (N43+m)

Kortteisen vedenkorkeus ja juoksutus v. 2018

Kuva 4-4. Uljuan vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, oranssi viiva) vuonna 2018.

5. TARKKAILUN TOTEUTUS

5.1 Kirjanpitokalastus

Kalastuskirjanpito on jatkunut Siikajoen vesistöalueella vuodesta 1977 lähtien. Tarkkailujakson 2013–2018 ohjelmassa kirjanpitoalueista on poistettu jokikohteet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kalastajan toteuttamaa pyyntiä. Kalastuskirjanpitoa jatketaan Iso-Lamujärvellä, Pyhännänjärvellä, Kortteisella, Uljualla ja Siikajokisuulla ohjelman mukaan yhteensä 10 kalastajan laajuisena.

Vuonna 2018 tiedot saatiin seitsemältä kalastajalta, joista yksi oli kalastanut kahdella kirjanpitoalueella. Iso- Lamujärveltä tiedot saatiin kolmelta kirjanpitokalastajalta, Kortteiselta Pyhännänjärveltä ja Uljualta yhdeltä kalastajalta sekä Pöyryn alapuolelta nahkaisenpyynnistä kahdelta kalastajalta. Vuonna 2018 Kortteisella aloitti uusi kirjanpitokalastaja ja Pöyryn alapuolisella Siikajoella aloitti yksi nahkiaisen pyyntiin keskittynyt kirjanpitokalastaja. Vuodesta 2014 alkaen Pyhännänjärvellä on kalastanut uusi kalastaja, joka on harjoittanut myös verkkokalastusta.

Kalastajien pyynti- ja saalistiedoista laskettiin alueittaiset kokonaissaaliit ja pyydysyksikkösaaliit (g/pyydyskokukerta). Kalastuskirjanpidon pyydysyksikkösaaliit vuodesta 1998 on esitetty liitteessä 1.

5.2 Sähkökoekalastukset

Vuodelta 2017 vuodelle siirrettyjä 2018 sähkökoekalastuksia suoritettiin Siikajoen pääuomalla 21.–22.8 ja 4–

7.9., jolloin Siikajoen virtaamat olivat hyvin pieniä. Siikajoen virtaamat olivat alhaisia koko kesän ja syksyn aina lokakuun loppupuolelle saakka. Koekalastushetkellä Siikajoen pääuoman virtaamat olivat vain noin 3 m³/s tasolla ja virtaamat olivat olleet alle 5 m³/s tasolla pitkään ennen koekalastuksia. Koekalastushetken

0,0 5,0 10,0 15,0 20,0 25,0 30,0 35,0

72 73 74 75 76 77 78 79 80

1.1. 15.1. 29.1. 12.2. 26.2. 12.3. 26.3. 9.4. 23.4. 7.5. 21.5. 4.6. 18.6. 2.7. 16.7. 30.7. 13.8. 27.8. 10.9. 24.9. 8.10. 22.10. 5.11. 19.11. 3.12. 17.12. 31.12. Q (m3/s)

W (N43+m)

Uljuan vedenkorkeus ja juoksutus v. 2018

veden lämpötilat vaihtelivat välillä 14–19 ºC. Vuonna 2017 tilanne oli päinvastainen, kun Siikajoen pääuoman virtaamat kohosivat tulvalukemiin ja estivät sähkökoekalastukset.

Sähkökoekalastukset toteutettiin edellisten koekalastuskertojen tapaan akkukäyttöisellä Hans Grassl IG200/2 -laitteistolla. Laitteistoa käytettiin pääosin 800–1000 voltin jännitteellä ja noin 25 Hz taajuudella.

Teho oli maksimissaan 10 kW/pulssi.

Koekalastukset toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti soveltaen standardia SFS-EN 14011 sekä yleisempiä menettelytapoja (mm. Bohlin ym 1989 ja Olin ym. 2014). Kukin koeala kalastettiin ohjelman mukaisesti kahteen kertaan. Koealat kalastettiin alhaalta ylöspäin siksakkia edeten ja kalastuskertojen välillä pidettiin vähintään 15 minuutin tauot. Saaliin keräilyyn käytetyn haavin havaksen solmuväli oli 5 millimetriä.

Kalastusten yhteydessä ei vakiintuneen käytännön mukaisesti käytetty sulkuverkkoja. Lisäksi anodirengas oli varustettu 5 millimetrin verkolla 0-vuotiaiden ja muiden pienikokoisten kalojen keräilyn helpottamiseksi.

Mittausten jälkeen kalat kerättiin saaviin, josta ne kalastusten jälkeen palautettiin koealalle.

Kalastusten yhteydessä koealat mitattiin ja valokuvattiin ja lisäksi arvioitiin erilaisia koealaa kuvaavia ominaisuuksia, kuten veden sameutta ja korkeutta, virrannopeutta, syvyyttä, ranta-alueen tyyppiä ja varjostusta, pohjakasvillisuutta ja –materiaalia, sekä kerrostumia. Koealojen kohdekuvaukset valokuvineen on esitetty liitteessä 5, ja kalastusten tulokset liitteessä 6. Kalastukset saaliineen on kirjattu ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin, jota kautta on tulostettu myös koealakohtaiset tulokset. Tulokset esitetään tarkkailuohjelman mukaisesti ilman laskennallisia korjauskertoimia (pyydystettävyysarvoja).

Vuonna 2018 kalastettiin yhteensä 11 koealaa. Näistä Saarikoskella kokeiltiin sähkökalastaa uusi koeala, jonka todettiin soveltuvan huonosti menetelmälle. Molemmat Saarikosken koealat soveltuvat heikosti sähkökoekalastukseen. Pöyryn alapuolisella Siikajoella kalastettiin epäselvistä koordinaattimerkinnöistä johtuen uusi koeala, Angeriankoski, joka soveltui hyvin sähkökoekalastukseen.

Siika- ja Lamujoella on tehty sähkökoekalastuksia aiemmin mm. vuosina 1978, 1983, 1988, 1993, 2000, 2002, 2005, 2009, 2011 ja 2014 (PSV 1979, 1984, 1989, 1991 ja 1994, Taskila 2001a ja 2003, Salo 2006, Salo & Paksuniemi 2010, Salo 2012 sekä Salo 2015). Vuoden 1978 kalastukset tehtiin akkukäyttöisellä laitteella eivätkä tulokset ole täysin vertailukelpoisia tämän jälkeisiin tuloksiin. Vuodesta 2009 lähtien käytössä ovat jälleen olleet uudenaikaisemmat akkukäyttöiset kalastusvälineet, joskin vuonna 2014 kalastettiin sekä akkukäyttöisillä että aggregaattivälineillä. Tarkkailua toteuttava konsultti vaihtui vuonna 2005 ja sen myötä myös kalastukset toteuttanut työryhmä on muuttunut. Vuosien 2000–2009 ja 2014–2018 tulokset ovat kahden kalastuskerran laskennallisesti korjaamattomia tuloksia ja aiemmat ovat kolmen kalastuskerran lajikohtaisilla pyydystettävyysarvoilla korjattuja tuloksia. Vuonna 2011 pääuoman koealat kalastettiin kolmeen kertaan ilman pyydystettävyysarvolla tehtäviä korjauksia. Vuosien 2000–2009 ja 2014–

2018 kalastuskertojen tuloksien mukaiset tiheydet ovat kalastuskertojen määrästä ja laskentatapojen eroista johtuen oletettavasti jonkin verran todellista pienempiä. Tämä ilmenee etenkin pohjakalojen eli kivennuoliaisen, kivisimpun ja mateen, sekä myös mudun kohdalla. Muiden lajien osalta erot kahden tai kolmen kalastuskerran tuloksissa ovat keskimäärin selvästi pienempiä.

5.3 Nahkiaistoukkatutkimukset

Nahkiaisen toukkien (likomatojen) esiintymistä ja runsautta on selvitetty Siikajoen kalataloustarkkailun puitteissa vuosina 1983, 1988, 1993, 1999, 2002, 2005, 2009, 2011, 2014 ja kesällä 2018. Nykyiseen tarkkailuohjelmaan kartoituskohteiden määrää supistettiin karsimalla aiemmista tarkkailukohteista kivikkoisia ja muuten sopimattomia paikkoja pois, sekä lisäämällä uusi tarkkailukohde Siikajoen kirkonkylän alapuolelle Rialankosken niskalle. Nykyiset kahdeksan kohdetta olivat aiempien tarkkailukertojen perusteella pohjanlaadultaan ja muilta olosuhteiltaan parhaiten nahkiaistoukille soveltuvia. Näytteet on selvitysvuosina otettu toukkien pääasiallisesta elinympäristöstä rantavyöhykkeestä kaivamalla pohjaan painetun lieriön (A = 490 cm²) sisältä pohja-aines siivilällä (# 1,2–1,8 mm) näytteeksi. Näytteet on otettu 10–40 cm:n syvyydestä.

Vuonna 2018 näytteet otettiin 26.–27.7. Kultakin kohteelta otettiin kuuden erillisnäytteen sarja.

Nykyisellä tarkkailukaudella käytössä olevat nahkiaistoukkatutkimuskohteet sijaitsevat pareittain Pöyryn voimalaitoksen alapuolisella jokialueella. Ylimmät kaksi kohdetta ovat n. 2–3 km voimalaitokselta alavirtaan, seuraavat kaksi n. 5 km alempana ja seuraavat edelleen viitisen kilometriä alempana. Alimmat kaksi kohdetta sijaitsevat reilut 2 km jokisuulta Siikajoen kirkonkylän alapuolella. Pöyryn yläpuolisilta kohteilta ei

ole otettu näytteitä enää vuoden 2002 jälkeen. Tutkimuskohteiden pohjanlaatu oli pääosin orgaanista ainesta ja enemmän tai vähemmän siltin/saven sekaista mutaa ja hiekkaa. Paikoin kohteilla oli myös soraa ja kiviä.

Näytekohteiden vähennetystä määrästä huolimatta voidaan tulosten perusteella arvioida karkeasti eri jokijaksojen merkitystä toukkatuotantoalueina. (Kuva 5-1, liite 4.)

Koska vain yli 20 mm:n pituiset toukat yleensä pysyvät näytteenottosiivilässä, ei sitä pienempiä eli 1-kesäisiä satunnaisesti näytteisiin tulleita toukkia ole otettu mukaan tuloskäsittelyyn. Vuoden 2018 nahkiaistoukkanäytteiden perustulokset on esitetty liitteessä 4. Aiemmat tutkimustulokset on yksityiskohtaisesti esitetty kunkin tarkkailuvuoden yhteistarkkailuraporteissa ja yhteenvedon omaisesti taulukoissa 6-8 ja 6-9.

Kuva 5-1. Nahkiaistoukkatutkimusten näytteenottokohteet Pöyryn alapuolisella Siikajoella.

6. TULOKSET JA TARKASTELU

6.1 Kirjanpitokalastus

6.1.1 Iso-Lamujärvi

Iso-Lamujärvellä kalasti vuonna 2018 kolme kirjanpitokalastajaa, jotka kalastivat pääasiassa verkkopyydyksillä. Osakaskunta harjoitti edelleen vähempiarvoisen kalaston poistopyyntiä hoitorysällä.

Vuoden 2018 kalastuskirjanpidon kokonaissaalis Iso-Lamujärvellä oli noin 4 tonnia, joka oli noin 0,7 tn pienempi tätä edeltäneeseen vuoteen verrattuna. Nuotalla saatu muikkusaalis (n. 2,9 tn) pieneni noin tonnilla edellisvuoteen nähden. Harvempien verkkojen pyyntiponnistus (118 pkk) hieman laski edellisvuoteen verrattuna (164 pkk), mutta kokonaissaalis (n. 265 kg) kasvoi reilut 80 kg. Muikkuverkkojen käyttö oli hieman edeltävää vuotta aktiivisempaa, samoin muikun kokonaissaalis muikkuverkoilla hieman kasvoi.

Hoitorysäsaalis kasvoi edellisvuoteen verrattuna noin 250 kg.

Edellisvuosien tapaan muikku muodosti pääosan vuoden 2018 kokonaissaaliista (n. 78 %). Toiseksi merkittävin saalislaji oli verkoilla pyydetty hauki (8 %). Iso-Lamujärvellä hoitokalastuksen kohteena pidetty särki on ollut usein yleensä saalisosuudeltaan muikun jälkeen mitattuna toiseksi merkittävin saalislaji, mutta vuosina 2015–2018 sen saalisosuus on jäänyt varsin pieneksi. Verkoilla, katiskoilla ja hoitorysällä pyydetyn ahvenen saalisosuus oli noin 5 %. Myös rysällä ja nuotalla pyydetyn kiisken saalisosuus oli noin 5 %. Edellä mainittujen lisäksi verkoilla ja katiskoilla saatiin pieni määrä madetta ja verkoilla kaksi kirjolohta (Taulukko 6- 1).

Taulukko 6-1. Kirjanpitokalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Iso-Lamujärvellä sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (kpl) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat, pkk) vuonna 2018.

Pyyd.

Pyyntip.

Ahven Särki Hauki Kirjolohi Muikku Made Kiiski

käytti Yht.

PYYDYS kpl pkk kg kg kg kg kg kg kg kg

Verkot (# 38-55) 2 118 60,5 0,3 165,0 3,2 35,6 265

Muikkuverkot 2 138 327,5 328

Katiskat 1 63 69,0 1,0 10,7 81

nuotta 2 22 2,0 19,0 116,0 2763,0 14,0 2914

Rysä 1 13 59,5 138,5 30,0 9,0 173,5 411

Yhteensä (kg) 191 157,8 312 3,2 3099,5 46,3 187,5 3997

Osuus (%) 5 4 8 0 78 1 5 100

Muikkuverkkojen osalta vuodesta 2004 alkanut jokseenkin tasainen saaliiden kasvu taittui vuonna 2011, jonka jälkeen yksikkösaalis on vakiintunut noin 2,0–2,5 kg tasolle pyydyskokukertaa kohden. Vuoden 2018 muikkuverkkojen yksikkösaalis oli vajaat 2,4 kg pyydyskokukertaa kohden. Nuotalla saadut muikun yksikkösaaliit (n. 125 kg/veto) laskivat noin 30 kg vuoteen 2017 (n. 156 kg/veto) verrattuna. Nuottapyynnin muikun yksikkösaaliit laskivat nyt toista vuotta peräkkäin. Muiden lajien ns. sivusaalisosuudet ovat vähentyneet varsin tasaisesti nuottapyynnissä. Parhaimmat saalisvuodet ovat muikun nuottapyynnissä ajoittuneet vuosiin 2007–2008. Heilahteluihin ovat vaikuttaneet pyynnissä tapahtuneet muutokset, mutta myös muikkukantojen luontaiset heilahtelut. Toisen nuottakalastajan mukaan edelliskesäisten eli ns.

hottamuikkujen osuus talvinuottasaaliissa pieneni huomattavasti edellisvuoteen verrattuna (kuva 6-2).

Hoitokalastukseen käytetyn rysän muikkusaaliit ovat vaihdelleet voimakkaasti, mikä on luonnollista, koska pyynnillä tavoitellaan ensisijaisesti vähempiarvoisia kalalajeja. Vuonna 2018 hoitokalastukseen käytetyn rysän yksikkösaalis oli vajaat 32 kg ja se muodostui pääasiassa kiiskestä (n. 13,3 kg/kkr) ja särjestä (n. 10,6 kg/kkr). Rysäpyynnin yksikkösaaliit ilman muikkua tippuivat tasaisesti vuosien 2007–2009 tasolta vuoteen 2017 saakka, mahdollisesti ainakin osin pyynnin jatkuvuuden takia. Vuonna 2018 rysäpyynnin saalista nosti

suurehko kiiskisaalis. Pyynnin tavoitteena olleen särjen saalisosuus oli vuonna 2018 vain noin kolmannes kokonaissaaliista. Iso-Lamujärven hoitokalastustoimintaa voidaankin pitää siinä mielessä erittäin arvostettavana, että se on jatkunut riittävän pitkään todellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Usein hoitokalastusta jatketaan aloittamisen jälkeen vain vuosi tai pari, vaikka menetelmä vaatii tulosten aikaansaamiseksi yleensä selvästi pidemmän kalastusjakson (kuva 6-2).

Vuonna 2018 Iso-Lamujärvellä harjoitettiin myös katiskapyyntiä, jonka yksikkösaalis (n. 1,28 kg/kkr) muodostui pääasiassa ahvenesta (n. 1,1 kg/kkr).

Kuva 6-2. Muikun pyydysyksikkösaaliit (kg/pyydyskokukerta) (vasen kuva) ja pyydysyksikkösaaliit ilman muikkua (kg/pkk) Iso-Lamujärven kirjanpitokalastuksessa eri pyyntimenetelmillä.

Vuoden 2018 alkuvuodesta kalastusta hankaloittivat vaikeat keliolosuhteet. Kesällä kalastusta haittasi korkeaksi noussut veden lämpötila. Kirjanpitokalastuksen yhteydessä ilmoitettiin saadun muilla pyydyksillä kaksi rapua.

Iso-Lamujärvi on vesistöalueen latvajärviä, eikä sen tilaan vaikuta enää juurikaan pistekuormitusta. Järvellä on toteutettu vuonna 2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) toimesta koekalastuksia Nordic-yleiskatsausverkoilla ja näistä kalastuksista on laadittu erillinen raportti joulukuussa 2008 (Sairanen 2008). Raportin mukaan Iso-Lamujärven kalayhteisön rakenne oli niukkaravinteisille tai lievästi reheville järville tyypillisesti ahvenkalavaltainen. Järven rehevöitymistä kuvaavien pienikokoisten (5–

10 cm) särkikalojen osuus oli erittäin vähäinen ja myös petokalojen osuus melko pieni. Kalastoon perustuvan järven ekologisen tilan arvioinnin mukaan Iso-Lamujärven ekologinen tila oli tuolloin erinomainen johtuen niukoista kokonaisyksikkösaaliista sekä alusveden hyvää tilaa, pohjan laatua ja hyvää happipitoisuutta indikoivan muikun esiintymisestä järvessä. Iso-Lamujärvi on luokiteltu vesienhoidon toisella suunnittelukaudella laajaan aineistoon perustuen ekologiselta tilaltaan hyväksi (OIVA ympäristötietojärjestelmä 2017). Kalaston nykytila ja tulevaisuuskin näyttävät Iso-Lamujärven osalta edelleen varsin valoisilta.

6.1.2 Pyhännänjärvi

Pyhännänjärvelle on värvätty uusi kirjanpitokalastaja vuodesta 2014 alkaen ja järveltä on saatu kirjanpitoaineistoa parin vuoden tauon jälkeen. Koska kyseessä on uusi kalastaja, eivät hänen ilmoittamiensa pyynti- ja saalismäärien pohjalta lasketut tulokset ole täysin vertailukelpoisia aiempaan aineistoon. Vuonna 2018 kirjanpitokalastaja harjoitti ainoastaan verkkokalastusta harvoilla verkoilla, joilla tavoiteltiin ensisijassa kuhaa. Kalastajan kalastus keskittyi alkuvuoteen sekä touko- ja lokakuulle.

Vuonna 2018 kalastajan pyyntiponnistus (67 pkk) oli edellisvuoden tasoa (v. 2017 69 pkk). Kalastajan 155 kg:n kokonaissaaliista kuhan osuus oli vajaa puolet (n. 47 %). Muista lajeista lahnan osuus kokonaissaaliista oli vajaa kolmannes ja hauen osuus noin viidennes. Lisäksi verkoilla saatiin pieni määrä ahventa.

Kirjanpitokalastajan pyynti painottuu voimakkaasti kuhan tavoittamiseen ja on siten hyvin valikoivaa. Kuhan verkkokalastuksen yksikkösaalis oli noin 1080 grammaa kokukertaa kohden, joka oli selvästi paria edeltävää vuotta parempi. Kokonaisuutena vuosittaiset pyyntimäärät ovat olleet varsin pieniä ja vuosien väliset muutokset kuhan yksikkösaaliissa voivat johtua pyynnin painotuksista ja onnistumisesta vuosittain. Hauen yksikkösaalis oli noin 470 grammaa. (taulukko 6-2).

Taulukko 6-2. Kirjanpitokalastajan pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat, pkk) ja saalis (kg) lajeittain Pyhännänjärvellä vuonna 2018.

Pyydystä Pyynti-

Ahven Hauki Kuha Lahna Yht.

PYYDYS käyttäneet ponnistus

kpl pkk kg kg kg kg kg

verkot # 50-55 mm 1 67 2,9 31,3 72,4 48,4 155

Yhteensä (kg) 2,9 31,3 72,4 48,4 155

^{Osuus (%) 2 20 47 31 100}

Aiemmin kirjanpitokalastuksen verkkopyynti on Pyhännänjärvellä ajoittunut lähes kokonaisuudessaan kevätkutuisten kalojen kutuaikaan pääosin toukokuulle. Aiemmin saaliit ovat vaihdelleet huomattavasti mm.

sen mukaan, miten kutuaikaisen pyynnin ajoittaminen on onnistunut suhteessa kalojen kutuaikaan. Nykyisen kirjanpitokalastajan kalastus keskittyy niin selkeästi kuhan verkkokalastukseen, että yksikkösaaliiden vertailu ei ole sen johdosta järkevää. Saaliit perustuvat yksittäisen kalastajan ilmoittamiin tuloksiin, mikä osaltaan lisää yksikkösaaliiden vaihtelua ja vähentää vertailun luotettavuutta.

Siikalatvan keskuspuhdistamon aloitettua toimintansa on Pyhännän keskustaajaman jätevedet johdettu Rantsilan uudelle puhdistamolle. Pyhännän kaatopaikat on suljettu jo aiemmin, eikä alueella asutuksen, maatalouden ja metsätalouden ohella ole enää juurikaan järven tilaan vaikuttavia pistekuormittajia. Etenkin kun kuormitus on viime vuosina vähentynyt mm. siirtoviemärihankkeen johdosta.

6.1.3 Kortteinen

Vuonna 2018 Kortteisella aloitti uusi kirjanpitokalastaja ja Kortteiselta saatiin kirjanpitoaineistoa muutaman vuoden tauon jälkeen. Koska kyseessä on uusi kalastaja, eivät hänen ilmoittamiensa pyynti- ja saalismäärien pohjalta lasketut tulokset ole täysin vertailukelpoisia aiempaan aineistoon. Vuonna 2018 kirjanpitokalastaja harjoitti pienimuotoista verkkokalastusta ja katiskapyyntiä. Kalastajan kalastus keskittyi touko-kesäkuulle, joskin pienimuotoista katiskapyyntiä harjoitettiin myös heinä-elokuussa.

Vuonna 2018 kalastaja harjoitti keväistä hauen kutupyyntiä verkoilla (8 pkk) ja kalasti katiskoilla (70 pkk).

Kalastajan kokonaissaalis oli noin 92 kg, josta noin puolet oli haukea ja loput ahventa. Verkkopyynnillä saadun saaliin osuus oli noin viidennes kokonaissaaliista ja muu saalis kalastettiin katiskoilla. Verkkojen yksikkösaalis oli noin 2300 grammaa kokukertaa kohden ja katiskapyynnin yksikkösaalis oli noin 1050 grammaa kokukertaa kohden. Katiskoilla saatiin noin 590 grammaa ahventa ja noin 460 grammaa haukea kokukertaa kohden (Taulukko 6-3).

Taulukko 6-3. Kirjanpitokalastajan pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat, pkk) ja saalis (kg) lajeittain Kortteisella vuonna 2018.

Pyydystä Pyynti-

Ahven Hauki Yht.

PYYDYS käyttäneet ponnistus

lkm pkk kg kg kg

verkot # 55mm 1 8 2,5 16,1 18,6

Katiska 1 70 41,6 31,8 73,4

Yhteensä (kg) 44 48 92,0

^{Osuus (%) 48 52 100}

Vuoden 2018 verkkopyynti oli niin vähäistä, että yksikkösaaliiden vertailu edellisvuosiin ei ole järkevää.

Katiskapyynnin yksikkösaalis (n. 1050 g/pkk) oli noin puolet pienempi verrattuna vuosien 2010–2014 keskimääräiseen yksikkösaaliiseen (n. 2070 g/pkk). Katiskakalastuksen yksikkösaaliiden muutokseen vaikuttavat kalastajien vaihtuminen ja mm. kalastajien erilaiset pyyntitottumukset. Vuosina 2010–2014 kirjanpitokalastajan kalastus painottui toukokuiseen kutupyyntiin, jolloin hauki- ja ahvensaaliit ovat tyypillisesti kesäkalastusta suurempia. Vuonna 2018 kalastajan katiskakalastus jatkui varsin aktiivisena myös kesän kuukausina. Myös keväisen kutupyynnin onnistuminen vaikuttaa vuosittaisiin saaliisiin.

Vuonna 2018 verkkojen ja katiskojen likaantuminen vaikeutti verkkopyyntiä toukokuussa. Katiskojen limoittuminen vaikeutti pyyntiä kesäkuun lopussa heinäkuun alkuun. Katiskojen likaantuminen oli erittäin voimakasta ja pyynti lähes mahdotonta heinäkuun puolivälistä alkaen.

Kortteisen nykyisen säännöstelykäytännön on arvioitu suosivan kevätkutuisia kalalajeja, mihin voivat osaltaan viitata myös yhteistarkkailun puitteissa havaitut varsin kohtuulliset hauki- ja ahvensaaliit. Kortteisen turvepohjaisilta rannoilta puristuu todennäköisesti jääpeitteen alta runsasravinteista vettä, joka vaikuttaa edelleen alapuolisen Lamujoen veden ravinnetasoihin (Martinmäki ym. 2008).

6.1.4 Uljua

Vuonna 2018 Uljualta saatiin tiedot yhdeltä kirjanpitokalastajalta ja Uljualta saatiin kirjanpitoaineistoa parin vuoden tauon jälkeen. Kirjanpitokalastajan kalastus oli talviaikaista isorysäpyyntiä. Isorysäpyynnin kokonaissaalis oli hieman vajaat 1,7 tn, josta hauki muodosti noin kaksi kolmasosaa. Mateen osuus oli noin viidennes kokonaissaaliista ja lahnan osuus oli noin 15 %. Edellä mainittujen lisäksi saatiin pieni määrä ahventa. Yhden rysän kokukertakohtainen saalis oli noin 111 kg, josta haukea oli noin 72 kg.

Taulukko 6-4. Kirjanpitokalastajan pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat, pkk) ja saalis (kg) lajeittain Uljualla vuonna 2018.

Pyydystä Pyynti-

Ahven Hauki Made Lahna Yht.

PYYDYS käyttäneet ponnistus

kpl pkk kg kg kg kg kg

Isorysä 1 15 13 1077 328 245 1663

Yhteensä (kg) 13 1077 328 245 1663

^{Osuus (%) 1 65 20 15 100}

Järvellä on havaittu säännöllisesti kerrostuneisuuskausien lopuilla happiongelmia, mistä syystä sisäinen kuormitus voi ylläpitää järven ravinnetasoja, vaikka ulkoinen kuormitus vähenisi. Vuoden 2018 kevättalvella Uljuassa esiintyi happikatoa ja 4.4. osa isorysäsaaliista oli kuollut pyydyksiin.

Uljuan kalastossa ei ole kirjanpitokalastuksen perusteella tapahtunut reilun 20 vuoden tarkastelujaksolla suuria muutoksia. Uljualla on toteutettu vuonna 2017 ELY-keskuksen toimesta koekalastus Nordic- yleiskatsausverkoilla, josta on laadittu erillinen raportti (Aronsuu 2017). Koekalastuksen tulokset kuvaavat lähinnä niukkaravinteisille humusvesille ominaista tilaa. Uljuaan ei suoraan vaikuta merkittäviä pistekuormittajia, vaan järveen kohdistuva kuormitus muodostuu jokien mukanaan tuomasta kuormituksesta, sekä haja-asutuksen ja maa- ja metsätalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta. Järven tilaan ja kalastukseen vaikuttaa voimakkaasti myös säännöstely. Uljuan lyhytaikaissäännöstely loppui helmikuussa 2005, mikä vaikuttaa osaltaan lähinnä alapuolisen vesireitin tilaan.

6.1.5 Nahkiaisen pyynti

Nahkiaisen pyynnistä on vuodesta 2004 saakka saatu tietoja yhdeltä kalastajalta, jonka pyyntialuetta on Piispanvirran alue. Tämän lisäksi vuonna 2018 nahkiaisenpyyntiä harjoitti toinen kirjanpitokalastaja Pöyryn alapuolella. Pöyryn alapuolella toiminut kirjanpitokalastaja ei ilmoittanut saaneensa lainkaan nahkiaisia, joten raportissa käsitellään vain Piispanvirralla kalastusta harjoittaneen nahkiaisenpyytäjän kalastusta ja saaliita.

Siikajoen taajaman seutuvilla toimiva nahkiaisenpyytäjä on tyypillisesti aloittanut pyynnin heti rauhoitusajan loputtua elokuun puolessa välissä ja jatkanut sitä lokakuulle. Vuonna 2018 nahkiaisenpyynti alkoi heti

rauhoitusajan loputtua ja pyynti jatkui lokakuun loppupuolelle saakka. Kalastajalla oli pyynnissä samanaikaisesti enimmillään 30 mertaa, kun sallittu enimmäismäärä on 45 mertaa.

Kirjanpitokalastajan pyyntiponnistus oli vajaat 1600 kokukertaa ja nahkiaissaalis oli yhteensä vain noin 830 nahkiaista. Nahkiaisen pyydysyksikkösaalis oli noin 0,5 nahkiaista yhtä koettua mertaa kohden. Edellisen kerran nahkiaisen yksikkösaaliit ovat olleet yhtä heikolla tasolla vuonna 2007. Vuonna 2018 Siikajoen virtaamat olivat hyvin pieniä pyyntikauden alusta saakka, joka vaikutti selvästi nahkaisen nousuun ja siten nahkiaissaaliisiin. Virtaamat hieman kohosivat lokakuun loppua kohden, mutta pyynti jouduttiin lopettamaan säiden viilennyttyä. Muilla perämeren joilla syksyn 2018 nahkiaissaaliit eivät olleet aivan yhtä heikkoja (Kuva 6-3).

Kuva 6-3. Nahkiaisen pyydyskokukertakohtainen saalis (kpl/pkk) vuosina 1979–2018 (pylväät) ja kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (pallot) Siikajoen kirjanpitokalastuksessa.

Siikajoen tärkein pyyntialue on pituudeltaan noin kolmisen kilometriä jokisuulla. Alueella on kaikkiaan noin parikymmentä pyytäjää ja heidän saaliinsa kattaa arviolta noin 90 % joen kokonaissaaliista. Saalismäärät ovat pudonneet pitkällä aikavälillä, kun viime vuosien nahkiaissaaliiksi on arvioitu joitakin kymmeniä tuhansia nahkiaisia, vielä vuonna 1990 saalis oli noin 210 000 kpl. Nahkiaissaaliiden vähentyminen vuosikymmenten saatossa johtuu paitsi pyynnin vähenemisestä myös todellisista nahkiaiskantojen muutoksista. Jokiin nouseviin nahkiaiskantoihin vaikuttavat samat tekijät kuin vaelluskalakantoihin. Pitkällä aikavälillä jokien patoamiset ja muut vesistöjärjestelyt, kuten perkaukset ja säännöstely ovat vaikuttaneet voimakkaasti jokien nahkiaistuotantomääriin. Nahkiainen ei ole kotijokiuskollinen, eli ne voivat valikoida lisääntymisjokensa esim.

virtaamatilanteen mukaan riippumatta siitä, missä ovat itse toukkavaiheensa viettäneet. Siten myös Siikajokeen kudulle nousevien nahkiaisten määrä ja nahkiaissaaliit riippuvat yleisemmästä nahkiaiskantojen tilasta. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011)

Uljuan lyhytaikaissäännöstelyn loppuminen voi vaikuttaa positiivisesti myös nahkiaistuotantoon, sillä lyhytaikaissäännöstelyn on todettu heikentävän toukkatuotantoalueiden laatua ja määrää. Voimakkaiden virtaamavaihteluiden on ajateltu huuhtovan nahkiaisen mätiä ja pieniä toukkia mukanaan. Toisaalta nahkiaisten merkittävää nousua Pöyryn voimalaitoksen yläpuolelle ei kuitenkaan ilmeisesti tapahdu, ainakaan vanhan kalatien osalta tätä ei ole havaittu. Säännöstelykäytännön muutos mahdollisti kalataloudellisten kunnostusten aloittamisen, joka osaltaan palvelee myös nahkiaisen etuja. Laji kutee keväällä koski- ja niva-alueiden sorapohjille ja toukat laskeutuvat pehmeäpohjaisille suvantoalueille vasta myöhemmin kuoriutumisensa jälkeen. Mätimunien hapensaantia heikentävä sorapohjalle laskeutuva aines vaikuttaa myös nahkiaisen mätimunien selviytymiseen, joskaan vaikutukset eivät liene yhtä suuria, kuin syykutuisilla lohella ja taimenella. Siikajoella vesi on humuksista ja alueella on runsaasti mm. turvetuotantoa, jonka merkittävimpiä kuormitteita on kiintoaine. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011)

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

79 81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13 15 17

kpl/pkk

vuosi

Nahkiaisen mertapyynnin yksikkösaalis jokisuulla

(kpl/pkk)

6.2 Sähkökoekalastukset

6.2.1 Siikajoen pääuoma

Kesän 2018 sähkökoekalastusten aikaan Siikajoen pääuoman virtaamat olivat pieniä ja vesi lämmintä.

Pienien virtaamien johdosta vakioidut koealat saattoivat olla osin kuivilla, jonka vuoksi koealat jouduttiin kalastamaan hieman eri kohdasta. Edellä mainituilla tekijöillä oli selvästi vaikutusta myös eri kalalajien ja kalalajiryhmien viihtymiseen koealoilla ja siten myös koekalastussaaliisiin. Näiltä osin mm.

yksilötiheyslaskelmat osalta eivät ole suoraan vertailukelpoisia ns. normaalivuoden tuloksiin ja tämä on huomioitu tulosten tarkastelussa. Kirkkokoskella kalastuksen tulokseen vaikutti myös yläpuolinen siltatyömaa.

Vuoden 2018 koekalastuksen yhteydessä Hyttikosken koealalta tavattiin vain yksittäinen yli 20 cm pituinen harjus. Harjuksen alkuperää ei voitu varmistaa, mutta ilmeisesti harjus kuitenkin edelleen lisääntyy jossain määrin myös luontaisesti alueella (mm. Tertsunen & Tuohino 2011). Hyttikosken lisäksi muutamia harjuksia tavattiin Finninkoskelta, Kirkkokoskelta, Hyttikoskelta, Kaijankoskelta ja Killinkoskelta. Harjukset olivat yhtä kesänvanhaa poikasta lukuun ottamatta yli 1-vuotiaita. Kaijankoskella havaittiin koealan ulkopuolella useita noin 10–30 cm harjuksia. Finnikosken koealalta saatiin kaksi taimenta ( 29 cm ja 20 cm) vuoden 2018 koekalastuksissa, mutta muilta koealoilta taimenta ei tavattu. Yli 1-vuotiaita (10–14 cm) lohenpoikasia saatiin Finninkosken (5 kpl) ja Angeriankosken (3 kpl) koealoilta. Lohenpoikaset olivat ilmeisesti istutuksista peräisin.

Istutusrekisteritietoja ei tätä kirjoitettaessa ollut käytettävissä, joten varmaa tietoa kalojen istutusvuosista ei ole käytettävissä. Alueelle tehdyt istutukset on kuitenkin yleisesti mm. happamuusongelmista johtuen toteutettu vanhemmilla poikasilla (Taulukko 6-5, liitteet 2 ja 3).

Muista kalalajeista kivennuoliaista, kivisimppua ja ahventa tavattiin kaikilta koealoilta. Kivisimppujen ja kivennuoliaisten yksilötiheydet olivat paikoin varsin runsaita. Kivisimppujen ja kivennuoliaisten, kuten muidenkin lajien, saaliisiin vaikuttivat pieni virtaama ja alhaiset vedenkorkeudet. Paikoin jopa yli 2/3 jokiuomasta oli kuivana, joka vaikutti koskialueilla viihtyvän lajiston keskittymiseen vesitettyyn osaan jokea.

Matalilla vedenkorkeuksilla pohjakalojen pyydystettävyys on myös hyvä. Edellä mainittujen lajien lisäksi pääuoman koealoilta tavattiin Siikajoelle tavanomaista kalalajistoa. Särkeä ja salakkaa tavattiin useimmilta koealoilta ja myös mutua tavattiin hieman yli puolelta koealoista. Lisäksi muutamalta koealalta saatiin yksittäisiä haukia ja mateita (Taulukko 6-5, liitteet 2 ja 3).

Taulukko 6-5. Sähkökoekalastusten pyydystettävyysarvolla korjaamattomat tulokset (yks./100 m²) Siikajoella v. 2018.

Hyttikosken koealalta on tavattu harjusta alhaisin tiheyksin koko tarkkailuhistorian ajan, jonka lisäksi koealalta on tavattu satunnaisemmin istutusperäisiä taimenen ja lohen poikasia. Tyypillisesti Hyttikoski on ollut Siikajoen pääuoman sähkökalastuskoealoista harjus- ja taimentiheyksienkin suhteen paras. Harjuksen

Hytti- Nivan- Saari- Kirkko- Pöyryn Killin- Finnin- Kaijan- Piispan- Angeri- koski koski koski koski yläp. koski koski koski virta ankoski

Ahven 7,4 7,7 0,5 17,8 2,9 4,2 4,0 1,5 1,5 8,7 5,6

Harjus 0,5 0,0 0,0 0,6 0,0 1,4 1,5 0,5 0,0 0,0 0,4

Hauki 0,5 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,5 0,4 0,1

Kivennuoliain

en 4,4 11,8 0,5 30,6 14,7 59,0 61,6 96,5 62,1 64,8 40,6

Kivisimppu 90,2 29,7 14,7 28,9 8,3 2,8 2,0 17,2 55,9 0,9 25,1

Lohi 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 2,5 0,0 0,0 1,3 0,4

Made 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,5 0,0 0,0 0,1

Mutu 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 9,0 4,0 7,1 7,7 15,2 4,3

Salakka 0,0 0,0 0,5 1,1 1,3 2,1 0,0 0,5 1,5 0,0 0,7

Särki 0,0 2,1 0,0 3,9 3,9 3,5 2,0 0,5 0,5 7,0 2,3

Taimen 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 1,0 0,0 0,0 0,0 0,1

Siikajoki

ka.

lisäksi muita säännöllisesti koealalta tavattuja lajeja ovat olleet kivisimppu ja ahven. Kivisimppujen tiheydet olivat korkeahkoja vuosina 2011 ja 2018. Vuoden 2018 koekalastusolosuhteet vaikuttivat osaltaan kyseisen vuoden saaliisiin. Tästä huolimatta kivisimppujen tiheys vaikuttaa hieman kasvaneen pitkällä aikavälillä.

Särkikalojen tiheydet ovat olleet koealalla säännöllisesti varsin pieniä. Ilmeisesti koeala soveltuu alhaisillakin vedenkorkeuksilla virtausolosuhteiltaan heikosti särkikaloille (Taulukko 6-6).

Pöyryn yläpuolisilla koealoilla lohikalojen yksilötiheydet ovat olleet pieniä koko tarkkailuhistorian. Lohta on tavattu Pöyryn yläpuolelta viimeksi vuonna 2002 ja taimenta 1980-luvulla. Yksittäisiä harjuksia on tavattu alhaisin tiheyksin Pöyryn yläpuolelta nyt kahtena vuonna (v. 2014 1 km. Pöyryn yp ja v. 2018 Kirkkokoski).

Useimpien kalalajien yksilötiheydet olivat pieniä kunnostusten aikaan vuonna 2009. Kivennuoliaistiheydet ovat olleet kahdella viimeisellä koekalastuksella selvästi edeltäviä vuosia suurempia. Myös vuoden 2018 kivisimpputiheydet olivat selvästi edeltäviä vuosia suurempia. Tuloksiin vaikuttavat jo aiemmin raportissa esiin tuodut epävarmuustekijät, mutta kyseisten pohjakalojen tiheydet ovat voineet tosiasiallisesti parantua koskikunnostusten myötä koskien palautuessa luonnollisempaan tilaan. Muista kalalajeista Pöyryn yläpuolelta on tavattu melko säännöllisesti ahvenia ja särkiä vaihtelevin tiheyksin sekä satunnaisemmin haukea, madetta ja salakkaa (Taulukko 6-6).

Pöyryn alapuolisilta koealoilta on tavattu harjusta alhaisin tiheyksin lähes koko tarkkailuhistorian. Taimenen poikasia tavattiin Pöyryn alapuolelta säännöllisesti aina vuoteen 2002 saakka, jonka jälkeen taimenen poikasten esiintyminen on ollut satunnaisempaa mm. istutuksista riippuen. Lohenpoikasten esiintyminen koekalastussaaliissa on ollut satunnaista. Muiden kalalajien osalta Pöyryn alapuolisilta koealoilta on tavattu melko säännöllisesti ahvenia, kivennuolisia, kivisimppuja ja mutuja. Pöyryn alapuolelta on tavattu melko säännöllisesti myös haukea ja madetta alhaisin tiheyksin. Mudun lisäksi särkikaloista Pöyryn alapuolelta on tavattu melko säännöllisesti salakkaa ja särkeä sekä yhtenä vuonna seipiä. Edellä mainittujen lisäksi koekalastussaaliissa on esiintynyt yksittäisinä vuosina kiiskiä, kolmipiikkejä ja nahkiaisia. Kivennuoliaisten ja kivisimppujen yksilötiheydet olivat alhaisia vuosina 2009 ja 2011 kunnostustöistä (v. 2009–2011) ja happamuusongelmista johtuen. Vuonna 2018 kyseisten lajien yksilötiheydet olivat kasvaneet ja tiheydet olivat selvästi muutamaa edellistä koekalastusta suurempia. Havaitut tiheysmuutokset selittyvät osin koekalastusolosuhteilla, mutta oletettavasti kyseisten lajien tiheydet ovat myös tosiasiallisesti kasvaneet, kun elinolosuhteet ovat parantuneet vedenlaadun ja pohjanlaadun osalta. Mudun yksilötiheydet olivat vuoteen 2005 saakka ajoittain varsin suuria, mutta tiheydet ovat jääneet tämän jälkeen pieniksi. Mudun yksilötiheydet voivat vaihdella suuresti koekalastusvuosien välillä riippuen mutuparvien esiintymisestä koealoilla koekalastushetkellä. Muiden lajien osalta yksilötiheyksissä ei ole havaittavissa selkeitä kehityssuuntia (Taulukko 6-6, liitteet 2 ja 3)

Taulukko 6-6. Sähkökoekalastusten tulokset (yks./100 m²) Siikajoella vuosina 1978 – 2018. Tulokset vuosina 1978 – 1993 pyydystettävyysarvojen (p) mukaan korjattuja ja vuosina 2000 – 2018 laskennallisesti korjaamattomia tuloksia. (* koealan ulkopuolelta)

Siikajoen pääuoman osalta laskettiin viiteen kalastomuuttujaan perustuvat jokikalaindeksiarvot, joskin Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen osalta aineistojen yhdistäminen tekee tarkastelusta tai ainakin tilaluokituksista epäluotettavia. Tulosten yhdistäminen lisää havaittua lajilukumäärää ja vaikuttaa lajisuhteisiin.

Kalaindeksilaskennat tehtiin nyt ensimmäisen poistopyynnin tulosten perusteella. Myös lohen ja taimenen 0+

-ikäluokan yksilöiden erottaminen vanhemmista kaloista on jätetty tekemättä, mikä nostaa indeksiarvoja osaltaan todellista suuremmiksi (Taulukko 6-7, Aroviita ym. 2012, Vehanen ym. 2006).

00 -02 -05 -09 -11 -14 -18 -83 -88 -93 -00 -02 -05 -09 -11 -14 -18

harjus 1,4 3,6 0,5 0,3 0,5 2,7 0,5 * 0,2 0,7 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,2 0,2

lohi 0,0 0,0 0,0 3,0 0,0 4,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 1,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0

taimen 0,0 3,2 0,0 0,0 8,9 0,0 0,0 0,0 0,3 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0

ahven 8,6 5,4 22,0 4,3 15,6 4,0 7,4 16,4 4,6 1,1 2,0 4,1 5,8 4,7 2,0 3,7 7,1

hauki 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,4 0,5 0,0 0,0 0,1 0,2 0,0 0,8 0,1 0,2 0,0 0,0

kivennuol. 0,5 0,9 0,9 0,3 0,0 1,3 4,4 45,9 11,7 7,9 7,5 6,2 15,4 0,1 4,6 14,5 15,3

kivisimppu 19,0 7,2 22,0 29,8 68,2 23,6 90,2 29,0 10,3 6,4 6,6 7,6 18,6 0,0 1,5 3,8 17,3

made 0,0 0,5 0,0 0,0 0,6 0,0 0,0 1,7 0,0 0,4 0,4 0,0 0,0 0,4 0,2 0,2 0,0

mutu 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 18,0 22,1 0,0 1,8 4,7 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0

salakka 0,0 0,0 5,1 0,0 0,5 3,1 0,0 0,6 7,9 2,8 0,7 0,0 0,4 0,0 0,0 4,3 1,0

särki 5,0 4,1 12,4 3,3 0,0 1,8 0,0 46,3 29,5 1,8 12,1 17,3 4,1 26,8 1,5 11,4 2,6

nahkiainen 0,0 0,0 0,0 0,0 0,5 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0

Angerian-

-78 -83 -88 -93 -00 -02 -05 -09 -11 -14 -18 koski -18

harjus 0,0 3,3 0,4 2,9 1,6 2,2 0,5 0,1 0,1 1,8 0,9 0,0

lohi 0,0 0,0 1,0 0,0 2,7 2,2 0,0 0,0 0,4 0,0 0,6 1,3

taimen 2,2 0,2 0,9 0,2 0,2 0,2 0,0 0,0 0,1 0,0 0,3 0,0

ahven 0,2 * 0,2 0,7 1,3 1,5 0,4 1,6 0,9 1,4 2,8 8,7

hauki 0,0 0,0 0,1 0,2 0,2 0,4 0,2 0,2 0,3 0,1 0,1 0,4

kivennuol. 11,8 20,8 56,1 14,9 10,0 7,6 11,1 0,2 3,5 12,7 69,8 64,8 kivisimppu 15,5 17,2 28,0 12,3 15,6 9,7 10,6 0,0 0,0 0,3 19,5 0,9

made 0,0 0,4 0,7 1,2 0,8 0,5 0,4 0,6 0,7 0,8 0,1 0,0

mutu 29,0 49,0 129,9 26,7 22,5 47,5 132,7 1,6 4,6 9,7 7,0 15,2

salakka 0,0 0,5 0,6 0,0 6,3 10,1 14,1 0,2 0,3 1,3 1,0 0,0

särki 0,0 0,7 * 0,2 0,8 0,9 0,0 1,4 2,7 0,5 1,6 7,0

seipi 0,0 0,2 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0

kiiski 0,0 0,0 0,4 0,0 0,2 0,1 0,1 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0

kolmip. 0,0 1,4 0,4 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0

nahkiainen 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,0 0,1 0,0 0,0 0,0

Pöyryn yläpuoli (S9-S11) Hyttikoski

Pöyryn alapuoli (S12-S15)

Taulukko 6-7. Siikajoen vuosien 2000-2018 koekalastustuloksista lasketut kalamuuttujien arvot ja niistä edelleen johdetut jokikalaindeksiarvot ja ELS-arvot.

HYTTIKOSKI särkikalojen tolerantit herkät lohi- ja taimen- lajiluku- kala-

tiheys lajit lajit tiheys määrä indeksi ELS

2000 0,89 0,13 0,3 0,11 0,76 0,45 0,54

2005 0,57 0,03 0,3 0,11 0,76 0,36 0,44

2009 0,90 0,07 0,4 0,43 0,89 0,54 0,66

2011 0,94 0,20 0,4 0,95 0,61 0,63 0,77

2014 0,84 0,13 0,3 0,57 0,35 0,44 0,54

2018 0,95 0,27 0,3 0,11 0,98 0,51 0,63

PÖYRYN

YLÄPUOLI särkikalojen tolerantit herkät lohi- ja taimen- lajiluku- kala-

tiheys lajit lajit tiheys määrä indeksi ELS

2000 0,71 0,09 0,13 0,11 0,47 0,30 0,37

2005 0,92 0,03 0,17 0,11 0,76 0,40 0,48

2009 0,02 0,03 0,00 0,11 0,98 0,23 0,28

2011 0,94 0,13 0,17 0,11 0,76 0,42 0,52

2014 0,37 0,05 0,29 0,11 0,61 0,29 0,35

2018 0,89 0,03 0,33 0,11 0,76 0,42 0,52

PÖYRYN

ALAPUOLI särkikalojen tolerantit herkät lohi- ja taimen- lajiluku- kala-

tiheys lajit lajit tiheys määrä indeksi ELS

2000 0,82 0,27 0,33 0,42 0,12 0,392 0,48

2005 0,70 0,27 0,25 0,11 0,47 0,36 0,44

2009 0,91 0,09 0,13 0,11 0,47 0,34 0,41

2011 0,94 0,27 0,38 0,15 0,47 0,44 0,54

2014 0,92 0,13 0,22 0,11 0,35 0,35 0,42

2018 0,90 0,23 0,36 0,22 0,17 0,377 0,46

Siikajoki kuuluu pintavesityypiltään suuriin turvemaiden jokiin (St), jolloin jokikalaindeksin mukainen erinomaisen laatuluokan raja-arvo on 0,65 ja hyvän luokan raja-arvo 0,49. Hyttikosken koealan kalaindeksiarvot ovat viitanneet keskimäärin (0,49) hyvään tilaan. Korkeimmillaan Hyttikosken kalaindeksiarvot olivat vuonna 2011, jolloin jokikalaindeksi oli lähellä erinomaisen tilaluokan alarajaa.

Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen alueittain yhdistetyt aineistot ovat olleet keskimäärin niukasti tyydyttävässä luokassa. Tässä tarkastelussa tulee kuitenkin huomioida jo aiemminkin mainittu saaliiden yhdistämisen vaikutus mm. kokonaislajimäärään ja edelleen ns. toleranttien ja herkkien lajien määräsuhteisiin. Hyttikosken ja Pöyryn yläpuolisten koealojen yhdistetyn aineiston mukaisten indeksiarvojen perusteella koskialueiden kalaston tilan kehityssuunta näyttäisi olevan positiivinen, kun taas Pöyryn alapuolisilla koskialueilla tila on pysynyt jokseenkin ennallaan. Hyttikosken laskennalliset indeksiarvot ovat varsin säännöllisesti olleet alapuolisia alueita vastaavia arvoja korkeampia (Taulukko 6-7, kuva 6-4).

Kuva 6-4. Siikajoen sähkökalastuskoealojen jokikalaindeksiarvot vuosina 2000–2018 (pallot), sekä indeksiarvojen koealakohtaiset trendiviivat.

Siikajoen pienet virtaamat mahdollistivat koskien pohjanlaadun tutkimisen laajemmin sähkökoekalastusten yhteydessä. Havaintojen perusteella useimmat Siikajoen pääuoman kosket ovat luonteeltaan lohkareisia ja syviä. Lohikalojen kutualueiksi soveltuvia soraikkoja ja lohikalojen pienpoikasille soveltuvia poikaskivikkoja esiintyi yleisesti varsin niukasti. Vaikuttaa siltä, että poikaskivikkoja ei ole tehty riittävästi kunnostusten yhteydessä tai kunnostuksissa lisätty hienojakoinen sora ja pienet kivet ovat kulkeutuneet koskien alapuolisiin suvantoihin kevättulvien yhteydessä. Lohikalojen esiintymistä koskialueilla rajoittaneekin vedenlaadun ja säännöstelyn lisäksi soveltuvien poikashabitaattien niukkuus. Tässä mielessä olisi syytä arvioida täydennyskunnostusten tarvetta Siikajoen pääuomalla (Kuva 6-5).

Kuvassa 6-5 näkyy Siikajoen Finnikoskea sähkökoekalastuskohteen alapuolelta ylävirtaan kuvattuna.

Valkoisen katkoviivan vasemmanpuoleinen ranta on syvää ja miedompivirtaista koskea, jonka pohja muodostuu pääaisassa lohkareista ja suurista kivistä. Käytännössä lohikalojen pienpoikasalueeksi soveltuvia kivikoita on oranssilla katkoviivalla rajatulla alueella eli kosken keskiosassa ja vasemmalla rannalla.

Vasemmalta rannalta sopivia poikaskivikoita löytynee eri virtaamatilanteissa. Finnikosken sähkökoekalastuskoeala on vasemmanpuoleisella rannalla, joka soveltuu heikosti lohikalojen pienpoikasille.

Finnikosken koeala tulisi siirtää kuvan vasemmanpuoleiseen reunaan, jos sähkökoekalastuksilla halutaan selvittää lohikalojen pienpoikasten esiintymistaajuutta Finninkoskessa. Vastaavia havaintoja tehtiin myös muilta pääuoman koealoilta.

0,00 0,10 0,20 0,30 0,40 0,50 0,60 0,70

2000 2005 2010 2015 2020

Fi-Fi indeksiarvo

Siikajoen jokikalaindeksiarvot

Hyttikoski Pöyryn yp.

Pöyryn ap.

Kuva 6-5. Siikajoen Finninkoskea.

6.2.2 Vuoluanojansuu

Vuonna 2018 Siikajoen sivuvesistä kalastettiin yksi koeala Vuoluanojansuulta. Vuoluanojansuun koealalta saatiin varsin runsaasti kivisimppuja ja kivennuoliasia, joiden lisäksi koealalta tavattiin alhaisin tiheyksin haukea, ahventa, madetta salakkaa ja särkeä. Oletettavasti pohjakalojen pyydystettävyys oli vähästä vedestä johtuen hyvä, koska pääosa saaliista saatiin ensimmäisen poistopyynnin yhteydessä (Taulukko 6-8).

Ilmeisesti istutuksista peräisin olevia lohikaloja on tavattu Vuoluanojan koealalta vain kahtena vuonna (2000 ja 2002). Vuoluanojan koealan peruslajistoa ovat edustaneet kivisimppu, kivennuoliainen, särki ja ahven.

Edellä mainittujen lisäksi koealalta on tavattu satunnaisesti madetta, haukea salakkaa ja ruutanaa.

Kivennuoliaista ei tavattu lainkaan koealalta vuosina 2009–2011, jolloin myös kivisimppujen yksilötiheydet olivat varsin pieniä. Vuonna 2018 molempien lajien yksilötiheydet olivat tarkkailuhistorian suurimpia.

Osaltaan tiheydet selittynevät poikkeuksellisilla koekalastusolosuhteilla, mutta todennäköisesti kyse on myös lajien todellisesta runsastumisesta. Kivisimppu- ja kivennuoliaistiheyksien notkahtaminen vuosina 2009–

2011 saattoi johtua vedenlaadun heikkenemisestä ja ilmeisesti tilanne on nyt siltä osin parantunut ja lajit ovat taas runsastuneet Vuoluanojan koealalla (Taulukko 6-8).