TOIMENPITEET TULVARISKIEN VÄHENTÄMISEKSI SIIKAJOEN VESISTÖALUEELLA

Raportti

Päivämäärä

26.9.2014

Viite

1510007427

TOIMENPITEET TULVARISKIEN VÄHENTÄMISEKSI

SIIKAJOEN VESISTÖALUEELLA

Tarkastus 23.09.2014

Päivämäärä 26.09.2014

Laatija Piia Sassi-Päkkilä

Tarkastaja Jaana Hakola

Hyväksyjä Veli-Pekka Latvala, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Kuvaus Toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi Siikajoen vesistöalueella

Viite 1510007427

SISÄLTÖ

1. JOHDANTO... 3

2. TULVARISKIN EHKÄISY ... 4

2.1 T

-

... 4

2.2 M

... 5

2.3 T

... 5

2.4 K

... 6

3. TULVASUOJELUTOIMENPITEET ... 7

3.1 V

-

... 7

3.2 T

... 7

3.3 M

... 7

3.4 T

... 8

3.5 V

... 8

4. VALMIUSTOIMET ... 9

4.1 H

... 9

4.1.1 Maakosteuden seuranta ... 9

4.1.2 Mankilan vedenkorkeusasteikko ... 10

4.1.3 Koskikunnostuskohteiden seuranta ... 10

4.2 T

... 10

4.2.1 Tulvavaaratiedote ... 10

4.2.2 Tulvakeskus ... 10

4.2.3 Kunnan kriisiviestintä ja paperitiedote ... 11

4.2.4 ELY-keskuksen tiedottaminen ... 11

4.3 T

... 11

4.4 P

... 11

4.5 T

... 11

4.5.1 ELY-keskuksen tulvaorganisaatio ... 11

4.5.2 Asukkaiden oma varautuminen ... 12

5. TOIMINTA TULVATILANTEESSA ... 13

5.1 T

... 13

5.2 H

-

... 13

5.3 E

... 13

6. JÄLKITOIMENPITEET ... 14

1. JOHDANTO

Siikajoen vesistöalueella ei ole nimetty merkittäviä tulvariskialueita, mutta ELY-keskus tunnisti vuo- den 2011 tulvariskien alustavassa arvioinnissa neljä taajama-aluetta (Revonlahti, Ruukki, Rantsila ja Piippola) muiksi tulvariskialueiksi.

Kevättulvan aiheuttamia vahinkoja pystytään ehkäisemään varastoimalla sulamis- ja sadevedet Ulju- an tekoaltaaseen. Kevätaikainen tulva ei yleensä aiheuta rakennusvahinkoja, mutta esimerkiksi Man- kilan alueella tulva kastelee laajoja peltoalueita sekä katkaisee useita tieyhteyksiä. Edellisten lisäksi ilmastonmuutos ja etenkin vuonna 2012 sattunut kesätulva käynnistivät Siikajoen tulvariskien hallin- nan ja säännöstelyn kehittämisselvitys –hankkeen. Hankkeeseen ovat osallistuneet mm. Siikajoen- varren kunnat (Siikajoki, Siikalatva ja Pyhäntä), Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympä- ristökeskus sekä Suomen ympäristökeskus. Ramboll Finland Oy toimii hankkeessa konsulttina ja tie- don kokoajana.

Hankkeen tarkoituksena on selvittää nykyiset tulvariskit, varautua äkillisiin, voimakkaisiin tulvatilan- teisiin ja pitkäaikaisiin virtaamamuutoksiin sekä parantaa Siikajokivarren asukkaiden ja elinkeinon- harjoittajien turvallisuutta.

Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämisselvityksen laatiminen on pitänyt sisällään useita asiakokonaisuuksia: Uljuan säännöstelykäytännön muuttamisen tarkastelun, yksityiskohtais- ten tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatimisen välille Pöyryn voimalaitos - Kestilä, tulvanpidätys- mahdollisuuksien selvittämisen vesistöalueella, vanhojen tulvasuojelusuunnitelmien läpikäynnin, vuoden 2012 kesätulvasta aiheutuneiden vahinkojen arvioinnin ja toiminnan silloisessa tulvatilan- teessa, esiintyneiden jääpatopaikkojen kartoituksen, tulvavaroitusten ja tiedottamisen parannus- mahdollisuuksien selvittämisen, maankäytön yleisluonteisen ohjeistuksen sekä kuntakyselyn Iso- Lamujärven kehittämistarpeista.

Tässä raportissa on yhteenvetona työn tuloksena selvinneet parhaat toimenpiteet, joilla tulvavaaraa ja tulvariskiä voidaan merkittävästi vähentää.

2. TULVARISKIN EHKÄISY

Valtakunnalliseen tulvariskien hallintaan kuuluvat tulvariskien alustava arviointi, mahdollisten merkit- tävien tulvariskialueiden nimeäminen, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laatiminen sekä toimenpitei- den selvittäminen. Siikajoen vesistöalueen alustava tulvariskien arviointi on tehty 31.3.2011. Siika- joen vesistöalueella ei ole nimetty merkittäviä tulvariskialueita, mutta ELY-keskus tunnisti alustavas- sa arvioinnissa neljä taajama-aluetta muiksi tulvariskialueiksi: Revonlahti, Ruukki, Rantsila ja Piippo- la.

Riskillä tarkoitetaan yleisesti vahingon tai vaaran uhkaa. Korkea riski syntyy silloin, kun tulvan to- dennäköisyys on suuri ja alueella on haavoittuvia kohteita, esim. tiheää asutusta, julkisia rakennuk- sia tai teollisuuslaitoksia. Tulvavaaran suuruuteen vaikuttavat tyypillisesti tulvaveden syvyys ja vir- tausnopeus. Haavoittuvuus puolestaan tarkoittaa kohteiden alttiutta tulvavahingoille ja kohteiden mahdollisia tuhoja. Tulvariskien vähentämisellä tarkoitetaan sellaisia ennakkoon toteuttavia toimen- piteitä, joiden tarkoituksena on vähentää mahdollisia tulvavahinkoja, alueen vahinkopotentiaalia se- kä estää tulvariskin kasvua.

2.1

Karkeasti ottaen tulvariskikartoilla esitetään henkilöille, taloudelle, ympäristölle, tärkeille toiminnoille ja vaikeasti evakuoitaville kohteille aiheutuvia riskejä. Riskit tulkitaan käytännössä usein tulvasta ai- heutuvien vahinkojen kautta. Vahingot voidaan luokitella esimerkiksi sen mukaan, aiheutuvatko ne kohteen suorasta kosketuksesta tulvaveden kanssa (omaisuus vahingot) vai tulvan seurauksena muusta syystä, kuten tuotantokatkon takia tai liikenneyhteyksien poikkimenon vuoksi. Vahingot myös voivat olla aineellisia tai aineettomia.

Tulvariskikartat laaditaan tulvavaarakarttojen pohjalta lisäämällä uusina karttakerroksina tietoa alu- een haavoittuvuudesta, mm. väestöstä (alueen asukkaiden viitteellinen määrä), elinkeinoista ja vaa- rallisista tai suojeltavista kohteista. Tuloksena syntyvä kartta antaa käsityksen alueen tulvariskistä.

Tulvariskikarttojen laatimisessa käytetään vesienhoidon suunnittelun välinekehityksessä tuotettuja aineistoja ja apuvälineitä, kuten vesipuitedirektiivin suojelualuerekisteriin kuuluvat Natura-alueet, uimavedet ja vedenottamot.

Toisin kuin tulvariskien alustavassa arvioinnissa, tulvariskikartoituksessa on hyödynnetty tarkempaa paikkatietoaineistoa ja eri toimijoiden omia tietoresursseja. Tulvariskikohteista on kysytty tietoa mm.

kunnista, rakennusvalvonnasta, vesi- ja jätevesilaitoksilta ja sähköyhtiöltä.

Siikajoen alueelta on laadittu yksityiskohtaiset tulvavaarakartat välille Pöyryn voimalaitos – Kestilä.

Tulvavaarakartta kuvaa veden alle jäävät alueet ja vesisyvyyden sekä vallitsevan vedenkorkeuden tietyllä tulvan todennäköisyydellä. Tulvavaarakartat on laadittu kevättulvan toistuvuuksilla 1/20, 1/50, 1/100, 1/250 ja 1/1000 vuodessa toistuva tulva. Lisäksi tulvavaarakartat on laadittu samoille toistuvuuksille avovesikaudelle (ajanjakso1.6.-20.11.), mutta toistuvuudet on esitetty kevättulvan toistuvuuksina 1/2, 1/3, 1/5, 1/10 ja 1/15 vuodessa toistuva tulva. Eli kerran 20 vuodessa toistuva kesätulva vastaa kerran kahdessa vuodessa toistuvaa kevättulvaa ja kerran 1000 vuodessa toistuva kesätulva vastaa kerran 15 vuodessa toistuvaa kevättulvaa. Tulvavaarakartat löytyvät mm. Tulva- karttapalvelusta: http://tulvakartat.ymparisto.fi.

Tulvariskikartoilla esitetään tulvan peittävyyden ja vesisyvyyden lisäksi mm. tulvavaara-alueen asuk- kaiden määrä, tulvan alle jäävä tiestö sekä erilaiset tulvasta mahdollisesti kärsivät erityiskohteet, ku- ten vaikeasti evakuoitavat rakennukset (sairaalat, vanhainkodit, koulut), infrastruktuuri, ympäristöä pilaavat toiminnot, suojelualueet ja kulttuuriperintö. Riskikohteiden päivitys on jatkuvaa.

Tulvariskikarttoja käyttävät tulva-asioiden parissa työskentelevät toimijat, kuten operatiivisen tul- vantorjunnan ammattilaiset, pelastus- ja kaavoitusviranomaiset, tulvariskien hallinnan suunnittelijat sekä kuntien viranomaiset ja luottamushenkilöt. Tulvariskikartat voivat lisätä myös kansalaisten yleistä tulvariskitietoisuutta.

2.2

Tulvariskien syntymistä voidaan ennaltaehkäistä erityisesti maankäytön suunnittelun avulla: huomi- oimalla tulvariskialueet rakennuspaikan valinnassa ja pienentämällä myös tulvariskialueella tapahtu- van rakentamisen herkkyyttä tulvan aiheuttamille vahingoille. Keinoina tähän ovat esimerkiksi kaa- voitus, rakentamismääräykset sekä suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista.

Maankäytön suunnittelulla voidaan ohjata toimintoja tulva-alueella ja tällä vähentää tulvista aiheutu- via vahinkoja. Tulvat ovat luonnollinen ilmiö ja ihmisille niistä aiheutuu sitä enemmän vahinkoja, mi- tä tiheämmin vesistöalueen tulvaherkät alueet on rakennettu. Siksi maankäytön suunnittelu on kes- keinen keino tulvariskien vähentämisessä. Uljuan tekojärven säännöstelyllä on osittain pystytty hel- pottamaan tilannetta tulvaongelmien osalta. Tekojärven säännöstelykäyttö ei kuitenkaan kokonaan poistanut tulvavahinkojen uhkaa.

Ranta-alueille rakennettaessa on rakenteiden sijoitus suunniteltava siten, että vältetään tulvista ai- heutuvat vahingot. Viime kädessä kuntien rakennuslupia hoitavien viranomaisten tehtävänä on huo- lehtia siitä, ettei rakenteita sijoiteta liian alas. Rankkasateista aiheutuvia tulvia voidaan vähentää pintavesien imeyttämisellä, käsittelyllä ja varastoinnilla. Myös kunnallistekniikan suunnittelussa (lii- kenneyhteydet, puhdas- ja jätevesijärjestelmät, sähkönjakelu jne.) tulvat on huomioitava.

Kaikki valuma-alueella tehtävät toiminnot vaikuttavat osaltaan valuntaan ja sitä kautta tulviin. Siika- joen alueella merkittäviä maankäyttömuotoja ovat maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto. Muutok- sia maankäyttömuodoissa ja niiden vaikutusta alueen vesitalouteen tulisi tarkastella aina tapauskoh- taisesti.

Asukkaan vastuulla on suojella itseään ja omaisuuttaan omilla toimillaan. Jokaisen velvollisuutena on ilmoittaa tulvasta tai sen uhasta vaarassa oleville, tehdä hätäilmoitus ja ryhtyä kykynsä mukaan pe- lastustoimenpiteisiin. Etukäteen on syytä selvittää miten tulvat ovat alueella ennen käyttäytyneet tai miten tulvaveden oletetaan tulvatilanteessa leviävän. Apuna voi käyttää alueelta laadittuja tulvavaa- rakarttoja. Lisäksi olisi tärkeää suunnitella etukäteen miten suojaa omaisuuttaan tulvatilanteessa.

2.3

Tulvavaara- ja tulvariskikartoituksen yhteydessä ELY-keskuksen Liikenne-vastuualueelle sekä Siika- joen ja Siikalatvan kunnille on toimitettu kartta-aineisto, jossa näkyvät kerran 100 vuodessa toistu- valla tulvalla saarroksiin jäävät maa-alueet (kuva 1, esimerkkinä Mankilan alue). Karttoihin on lisäksi poimittu RHR (rakennus- ja huoneisto)- sekä Vahti (Valvonta ja kuormitustieto)- rekisterien sisältä- mät asuinrakennukset ja eläinsuojat. Näiden tietojen pohjalta kunnat ja ELY-keskus ryhtyvät prio- risoimaan korotettavia tieosuuksia ja mahdollisten kiertoteiden järjestämistä alueelle. Tarkoituksena on turvata liikenneyhteydet asuttuihin kohteisiin jotakin kautta, vaikka kiertoteitse. Lisäksi kuntiin ja ELY-keskukselle on toimitettu paikallisen edustajan kartoittamat, pahimmat tiekohdat, joissa tulva huuhtoo säännöllisesti tiealueen yli ja vie tiemateriaalia mennessään.

Tiestön toimenpideselityksessä määritellään ja priorisoidaan toimenpiteet liikenneväylille, jotta liiken- teen kulku turvataan myös tulvatilanteessa:

1. kiireellisyysluokan toimenpiteet: hälytysajoneuvoliikenne pääsee asuinkiinteistöille ja maatiloille 2. kiireellisyysluokan toimenpiteet: maanteiden liikenne toimii kerran 20 vuodessa toistuvan tulvan

aikana

3. kiireellisyysluokan toimenpiteet: kaikki tarvittavat toimenpiteet on tehty, jotta maantiet ovat lii- kennöitävissä kerran 100 vuodessa toistuvan tulvan aikana.

Kuva 1. Kerran 100 vuodessa toistuvalla tulvalla saarroksiin jäävät alueet Mankilan alueella.

2.4

Tulvariskien vähentämiseksi tulee parantaa ohjeita ja tiedottamista omatoimiseen varautumiseen liit- tyen, esimerkiksi haavoittuvan irtaimiston siirtäminen korkeammalle tulvan uhatessa, ja edistää ve- denkestävien materiaalien käyttöä tulvavaara-alueilla. Alueella voidaan myös edistää tilapäisien tul- vasuojausmenetelmien käyttöä ja lisätä tietoa niiden käyttämisestä.

3. TULVASUOJELUTOIMENPITEET

Tulvasuojelutoimenpiteillä tarkoitetaan sellaisten pysyvien rakenteiden suunnittelua ja rakentamista, joiden tarkoituksena on estää tai vähentää tulvista aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Pääasiallisia keinoja ovat jokien ja purojen perkaukset, rantojen pengerrykset ja vesistöjen säännöstelytoimenpi- teet. Tulvasuojelussa myös muut ympäristönäkökohdat ovat nousseet esille ja nykyisin kiinnitetään erityistä huomiota vesistökunnostukseen, maisemanhoitoon, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistö- kuormituksen vähentämiseen. Pyrkimyksenä on noudattaa luonnonmukaisen tulvasuojelun periaat- teita mahdollisimman pitkälle. Luonnonmukaisessa tulvasuojelussa pyritään veden pidättämiseen jo valuma-alueella. Tämä on mahdollista etenkin säilyttämällä vanhoja ja luomalla uusia tulva-alueita, muodostamalla erillisiä tulvauomia ja tekemällä pengerryksiä mahdollisimman kauas uomasta.

3.1

Mahdollisia kuiva-altaiden paikkoja tai tulvavesien tilapäiseen varastointiin soveltuvia, esimerkiksi ai- koinaan alaslaskettuja järviä, ei Siikajoen vesistöalueella ole. Soveltuvien kuiva-altaiden tulisi sijaita lähellä tulva-aluetta, jolloin niitä voitaisiin hyödyntää tehokkaasti tulvan uhatessa.

Tulevaisuuden metsäojituksissa tulisi miettiä mahdollisuutta pidättää tulvavesiä metsäalueilla ja met- säojissa. Varttunut puusto ei normaalisti kärsi lyhytaikaisesta tai ajoittaisesta tulvasta. Keväällä joi- takin viikkoja tai noin kuukauden kestävä vesipeite ei vielä häiritse puustoa, vaan samalla tapahtuva ravinnelisäys voi jopa parantaa niiden kasvua. Pidempään jatkuva tulva, joka kestää keväästä yhtä- jaksoisesti kesä-heinäkuuhun, heikentää havupuiden kasvua ja voi jopa tuhota puustoa. Metsäojien patoaminen olisi järkevintä kohdistaa johonkin suurempaan kokoojaojaan, jolloin patoja olisi vain yk- si ja takana laajempi valuma-alue.

Mahdollisesti myös tällä hetkellä turvetuotannossa olevia alueita voidaan tulevaisuudessa hyödyntää kosteikkoina ja tilapäisinä vesivarastoaltaina. Tuotantoalueiden varastokapasiteetti on kuitenkin ver- raten pieni verrattuna esimerkiksi Uljuan tekoaltaan kapasiteettiin. Turvetuotantoalueiden jälkikäy- töstä vastaa aina maanomistaja. Siikajoen alueella tuotantoalueen pohjia on perinteisesti otettu vilje- lyyn tai metsitetty.

3.2

Siikajoella tulva ei merkittävässä määrin uhkaa asutusta tai rakennuksia. Kiinteitä tulvasuojeluraken- teita, kuten tulvapenkereitä tai tulvaseiniä ei todennäköisesti ole tarvetta suunnitella kuin mahdolli- sesti yksittäisille kohteille. Tilapäisiä tulvasuojauksia voidaan tarpeen mukaan rakentaa.

3.3

Aikaisemmin ruoppauksia on Siikajoella tehty, mutta tämän selvityksen puitteissa uusia ruoppauksia ei katsottu kustannustehokkaaksi ratkaisuksi tulvien poistamiseen. Esillä on ollut myös Mankilan alu- een ohittava tulvauoma, mutta tämäkin investointi on todettu kannattamattomaksi jo aikaisemmin.

Tekoaltaita tai järvien säännöstelyä on ollut aikaisemmin suunnitteilla mm. Leuvanallas, Revonlahden allas, Paavolan tekoallas, Mustaojan tekoallas, Kurran- ja Järvitalonjärven säännöstely ja Uljuan al- taan laajennus. Kaikki allashankkeet ovat kariutuneet yleiseen vastustukseen sekä merkittäviin ym- päristövaikutuksiin. Tämän selvityksen yhteydessä lisäksi todettiin, että mahdollisen uuden tekoal- taan suunnittelu ja toteutus olisi hyvin pitkällinen prosessi, eikä tällä saavuteta tulvasuojeluhyötyä Mankilan alueelle lähitulevaisuudessa.

Mankilan kohdalla Siikajoen rantatörmät ovat korkeita, mutta jokeen laskevien kuivatusuomien kaut- ta vesi pääsee pelloille. Alueen pengerrysmahdollisuuksia on tutkittu vuonna 1986. Koska penkereil- lä estetään veden varastoituminen pelloille tai alaville alueille, joen virtaama kasvaa ja vesipinta vas- taavasti nousee. Pengerryksestä aiheutuva virtaaman lisäys nostaisi vesipintoja alapuolisella jo- kiosuudella. Tulvasuojelun kannalta hanke on todettu kannattamattomaksi.

3.4

Tulvan uhatessa irtainta omaisuutta voidaan siirtää pois tulva-alueilta. Kiinteälle omaisuudelle voi- daan rakentaa tilapäisiä suojauksia (suojamuovi, maapenger, hiekkasäkit jne.). Oulu-Koillismaan ja Jokilaaksojen pelastuslaitokset sekä ELY-keskus ovat julkaisseet lisäksi pientalon tulvaturvallisuusop- paan.

3.5

Tulvantorjunta Siikajoen vesistöalueella toimii pääsääntöisesti hyvin. Kevättulvan aiheuttamia vahin- koja pystytään ehkäisemään varastoimalla sulamis- ja sadevedet Uljuan tekoaltaaseen. Kevätaikai- nen tulva ei yleensä aiheuta rakennusvahinkoja, mutta esimerkiksi Mankilan alueella tulva kastelee laajoja peltoalueita sekä katkaisee useita tieyhteyksiä. Kesäaikana Uljuan tekoaltaan säännöstelyllä pystytään pienentämään tulvavirtaamia melko tehokkaasti, mutta pitkään jatkuvat voimakkaat sa- teet voivat täyttää tekoaltaan nopeasti ja aiheuttaa vahinkoja maataloudelle ja myös rakennuksille etenkin, jos maaperän vesivarastot ovat täynnä. Tällainen tulva esiintyi elokuussa 2012. Suomen ympäristökeskus on selvittänyt mahdollisuuksia parantaa Uljuan altaan käyttöä tulvantorjunnassa nykyisten lupaehtojen mukaisissa rajoissa kesä-, syksy- ja talvikauden tulvissa. Näissä selvityksissä on myös otettu huomioon ilmastonmuutoksen vaikutus Siikajoen valuma-alueella vuoteen 2039 asti.

Uljuan altaan säännöstelyvaihtoehdosta tarkasteltiin kolmea erilaista säännöstelykäytäntöä. Kaikissa vaihtoehdoissa oli huomioituna ilmastonmuutoksen vaikutus virtaamiin. Eri vaihtoehdoissa säännös- telyssä oli eroa toukokuu-joulukuu välillä. Välillä tammikuu-huhtikuu kaikkien vaihtoehtojen sään- nöstely oli samanlaista. Tammikuu-huhtikuu välin säännöstelyä toteutettiin mallivertailuissa siten, et- tä sulamiskauden loputtua altaan vedenkorkeus saatiin kunkin säännöstelyvaihtoehdon toukokuun tasolle. Tällöin useissa tapauksissa allasta ei voitu laskea mallin simuloinneissa lupaehtojen mukai- selle tasolle +73,50 m (N43) välillä 15.3.–15.4.

Kolme tarkasteltua säännöstelyvaihtoehtoa olivat:

 Nykyinen säännöstely, jossa allas pyritään pitämään tasolla +78,20 m (N43) toukokuu-joulukuu välisenä aikana

 Alempitaso, jossa allas pyritään pitämään tasolla +77,40 m toukokuu-joulukuu välisenä aikana

 Mukautuvataso, jossa allasta pidetään pääsääntöisesti tasolla +78,20m, mutta allas lasketaan tasolle +77,40 kun maavesivarasto on riittävän täynnä, eli maankosteus on suuri.

Mukautuvassa säännöstelyssä allas lasketaan alemmalle tasolle, kun maankosteus on riittävän suuri.

Riittävä maankosteus taso ylittyy silloin, kun koko Uljuan yläpuolisen valuma-alueen maavesivaras- ton arvo ylittää arvon 120 mm. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa maavesivaraston vajaus on alle 45 mm tai täyttöaste yli 73 %. Maavesivaraston arvot lasketaan vesistömallissa ja ne ovat mukana myös mallin operatiivisissa ennusteissa. Maavesivaraston arvo on sadesummaa parempi tapa arvioi- da maaperän kykyä imeä vettä. Sadesumma ei ota huomioon eri vuodenaikojen hyvinkin erisuuruista haihduntaa maaperästä. Maavesivarasto ottaa tämän seikan automaattisesti huomioon, joten sen ar- vo on suoraan verrannollinen sadannan ja haihdunnan erotukseen.

Pitämällä Uljuan allasta tasolla +77,40 m tai käyttämällä mukautuvaa säännöstelyä, saadaan tulvia pienennettyä Mankilassa ja Harjunnivassa. Säännöstely vaihtoehtojen +77,40 ja mukautuvataso vä- lillä ei ole tulvantorjunnassa eroa. Molemmilla vaihtoehdoilla saadaan pienennettyä virtaamia Har- junnivassa merkittävästi (n. 50 m³/s) tulvan huipun aikana. Mankilassa tulva-ala pienenee suurilla tulvilla 500–1000 ha.

Altaan pitäminen tasolla +77,40 (alempi taso) on helppo toteuttaa käytännössä. Mukautuva sään- nöstely tuo saman tulvantorjunta hyödyn, mutta samalla lisää sää- ja hydrologisten ennusteiden tarkkuuden vaikutusta tulvantorjunnan päätöksentekoon. Yksiselitteinen altaan pitäminen tasolla +77,40 m (N43) ei anna tilaa tulkinnoille ja pienentää ennusteiden epävarmuuden vaikutusta tulva- torjunnan päätöksentekoon. Mukautuvan säännöstelyn käyttö on perusteltua, mikäli se merkittävästi vähentää säännöstelyn haittavaikutuksia ekologiaan tai virkistyskäyttöön Siikajoessa ja Uljuan al- taassa.

4. VALMIUSTOIMET

Valmiustoimilla tarkoitetaan menetelmiä, toimenpiteitä ja varallaolojärjestelmiä, joilla pyritään edis- tämään tulviin varautumista ja siten vähentämään mahdollisen tulvan aiheuttamia vahinkoja. Myös tulvatilannetoiminnan suunnittelu ja harjoittelu kuuluvat valmiustoimiin. Valmiustoimet sisältävät muun muassa tulvaennusteet, varoitusjärjestelmät, ennakkotiedottamisen, pelastussuunnitelmat, tulvantorjunnan harjoitukset ja omatoimisen varautumisen edistämisen.

Tiedotustoimintaa tarvitaan tietojen välittämiseksi tiedotusvälineille, tulvauhka-alueen asukkaille ja tulvaonnettomuuden kohdanneille. Tietoa tarvitaan tulvatilanteen kehittymisestä ja toimista sen tor- jumiseksi. Näiden tietojen on oltava oikeita ja täsmällisiä sekä aina ajanmukaisia. Tulvantorjuntaa hoidettaessa on myös välttämätöntä, että tulvantorjuntaorganisaation ja tiedotusvälineiden välillä vallitsee luottamuksellinen yhteistyö.

Tulvavaaran tiedostaminen sekä tiedottaminen uhkaavasta tilanteesta ennakkoon auttaa asukkaita varautumaan tulvaan ja siihen liittyvään omaisuuden suojaamiseen ja siirtämiseen sekä evakuointei- hin. Tällä voi olla suuren tulvan sattuessa merkittävä vaikutus vahinkojen määrään.

Tulvatiedotteiden ja niihin liittyvien ennusteiden laatimisesta vastaa kukin alueellinen ympäristökes- kus omalla toimialueellansa. Tulvatiedottamisen aloittamisajankohdasta päätetään järjestäytymispa- laverissa, jossa hyväksytään tiedotussuunnitelma. Tiedottamista varten laaditaan tarvittavat jakelu- listat, jotka päivitetään järjestäytymisen yhteydessä. Tiedottaminen tapahtuu sovitun mukaisesti sähköpostilla ja internetissä.

4.1

Suomen ympäristökeskuksella on käytössä koko Suomen kattava vesistömallijärjestelmä, jolla en- nustetaan mm. vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia, pohjaveden korkeuksia ja varoitetaan tul- vista. Järjestelmä hyödyntää ympäristöhallinnon hydrologista havaintoverkkoa, Ilmatieteen laitoksen säähavaintoja ja -ennusteita, säätutkan sadetietoja sekä satelliittien lumen peittävyys- ja vesiarvo- tietoja.

Siikajoella mallin vedenkorkeuden ennustepaikat ovat Iso Lamujärvi, Vähä Lamujärvi, Kortteinen, Ul- jua ja Mankilan tulva-alue. Virtaaman ennustepaikkoina toimivat Harjunniva ja Lamujoen Jylhänran- ta. Mallilla ennustetaan tulvahuipun ajoittuminen ja suuruus. Ennusteita laadittaessa mallien lähtötie- toina ovat Ilmatieteen laitokselta valtakunnallisilta havaintoasemilta saatavat reaaliaikaiset lämpöti- la- ja sadehavainnot sekä vastaaviin paikkoihin laaditut 10 vuorokauden sääennusteet. Mallin lasken- tatarkkuutta on parannettu käyttämällä reaaliaikaisia virtaama- ja vedenkorkeustietoja. Näiden en- nusteiden perustella säännöstelyä toteutetaan Siikajoen vesistössä. Mitä kauemmas ennusteet ulot- tuvat, sitä suurempaa on niihin liittyvä epävarmuus.

4.1.1 Maakosteuden seuranta

Vesistömallissa maakosteus on laskennallinen suure, mutta todellisilla havainnoilla laskentaa voitai- siin täydentää ja tarkastaa.

Siikajoen alueella Ruukissa on hiekkamaalla sijaitseva maakosteudenmittausasema. Yhdessä pistees- sä mitattu maakosteus ei kuitenkaan edusta koko suurta valuma-aluetta. Toinen maakosteuden mit- tausasema voitaisiin perustaa Uljuan valuma-alueelle, mutta edelleenkin on ongelmana edustavan maaperän valinta. Lisäksi maakosteusaseman ja mallin välisen korrelaation tutkiminen veisi toden- näköisesti useita vuosia.

4.1.2 Mankilan vedenkorkeusasteikko

Mankilan tulva-aluetta lähin käytössä oleva vesipinnan ja virtaaman mittausasema on Harjuniva, jos- sa virtaamahavainnot aloitettiin jo vuonna 1958. Havaintopaikka sijaitsee herkästi tulvivien Mankilan ja Paavolan tulva-alueiden välissä, noin 8 km Mankilan järven alapuolella. Paikallisten asukkaiden mielestä Harjunivan asteikko reagoi Mankilan tulviin liian hitaasti. Mankilassa on aikaisemmin (v.

1935–1974) ollut mittausasema.

Mankilan siltaan on perustettu vuoden 2014 alussa mitta-asteikko. Asteikko toimii lähinnä Siikajoen Mankilan alueen vedenkorkeuden havainnoinnin yleisöasteikkona, koska siinä ei ole jatkuvatoimista havainnointia. Mikäli ELY-keskukselta ollaan tekemässä havainnointia Siikajoen alueella, myös Man- kilan asteikon lukema kirjataan ja siirretään järjestelmiin. Tulevaisuudessa Mankilan lukemia saa- daan kuitenkin verrattua esimerkiksi Harjunivan lukemiin ja jonkinlainen korrelaatio lukemien välille pystytään selvittämään. Tulva-aikaisista vedenkorkeuslukemista voidaan myös tarkastaa tulvavaara- kartoitukseen tehtyä HEC-RAS-mallia ja kesäaikaisen kasvillisuuden vaikutusta uoman karkeusker- toimiin ja sitä kautta vedenkorkeuksiin.

4.1.3 Koskikunnostuskohteiden seuranta

Siikajoella tehtyjen koskikunnostusten vaikutusta vedenkorkeuksiin seurataan. Lupamääräysten mu- kaisesti Autionkosken kunnostusten mahdollista padottavaa vaikutusta seurataan mittauksilla kun- nostuskohteen yläpuolella ja tarkoitus on tehdä mittausten valmistuttua myös mallinnus. Muita koh- teita Mankilassa tarkkaillaan kevyemmin. Tarkkailuissa tarvitaan vedenkorkeushavaintoja sekä pien- ten että suurten virtaamien ajalta, jotta päätelmiä mahdollisesta vaikutuksesta vesikorkeuteen voi- daan tehdä. Mikäli koskikunnostusten havaitaan nostavan vesikorkeuksia, voidaan kunnostettuja kohteita korjata.

4.2

Suomen ympäristökeskus (SYKE) toimittaa tulvavaaratiedotteensa sähköpostilla suoraan Siikajoen alueen kuntiin. Sähköposti voidaan toimittaa myös alueen asukkaille ja elinkeinonharjoittajille, kun- nissa kerättyjen sähköpostilistojen mukaisesti. Kunnan maaseutuasiamiehellä on viljelijöiden osoite- ja muut yhteystiedot (sähköposti, puhelin). Esimerkiksi tukihakemuksia tehtäessä voidaan yhteystie- dot tarkastaa ja päivittää. Maaseutuasiamiehillä on oikeus tiedottaa viljelijöitä, mikäli tulva uhkaa.

Suomen ympäristökeskus tiedottaa ajankohtaisesta vesitilanteesta omilla internet-sivuiltaan. Inter- net-sivujen ymmärrettävyyteen on kiinnitetty huomioita ja varoituksista kerrottaan varoitusmerkein ja –tekstein.

Tulvavaroituksia voidaan tarvittaessa antaa Ylen sääennusteiden yhteydessä tai paikallislehdissä ja – radiossa.

4.2.2 Tulvakeskus

Tulvakeskus on Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyöverkosto, joka toimii tiiviissä yhteistyössä mm. ELY-keskusten ja pelastuslaitosten kanssa. Tulvakeskus ennustaa ja va- roittaa tulvista sekä ylläpitää niihin liittyvää jatkuvaa tilannekuvaa. Tulvakeskus tarjoaa palveluita alueellisille viranomaisille sekä tulva-alueiden asukkaille ja toiminnanharjoittajille. Palveluista löyty- vät vesistötulvat (varoitukset, vesitilanne ja ennusteet, vesistöennusteet vesistöittäin ja tulvakartat), Rankkasadetulva (varoitukset) sekä Merivesitulvat (varoitukset, meriveden korkeusennuste ja tulva- kartat). Tulvakeskuksen internet-sivuilta löytyvät siis samat asia kuin SYKEn sivustoilta, mutta tänne kaikki tulva-asiat on koottu yhdelle sivulle ja on siten ehkä helpommin löydettävissä.

Tulvakeskus löytyy internetistä (suora linkki): http://ilmatieteenlaitos.fi/tulvakeskus.

4.2.3 Kunnan kriisiviestintä ja paperitiedote

Siikalatvan kunta on ottanut käyttöön tiedotteen (kriisiviestintä), joka ilmestyy tarvittaessa kunnan internet-kotisivujen päälle. Tarpeen vaatiessa myös tätä tiedotusmuotoa voidaan käyttää varoitta- maan tulvasta. Kunnassa kolmella henkilöllä on valmius ottaa internet-sivu viestintäkäyttöön.

Siikalatvan kunnalla on mahdollisuus myös toimittaa paperitiedote tulvavaarasta joka kotiin (ovelta ovelle) vuorokauden sisällä.

4.2.4 ELY-keskuksen tiedottaminen

Juoksutusten lisääntyessä Siikajoen vanhassa uomassa, on uoman varren asukkaita tiedotettu puhe- limitse. Lisäksi ELY-keskus tiedottaa vesitilanteesta paikallislehtiin (Kaleva ja Siikajokilaakso) sekä paikallisradio Pookiin.

4.3

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen toimesta on avattu vuoden 2014 alussa tulva-aiheinen Twitter- tili. Twitter on yhteisö- ja mikroblogipalvelu, jonka käyttäjät pystyvät lähettämään ja lukemaan tois- tensa päivityksiä internetissä. Tekstipohjaiset viestit eli twiitit (suomennos), voivat sisältää korkein- taan 140 merkkiä. Käyttäjien on mahdollista lähettää ja vastaanottaa päivityksiä Twitter- verkkosivuston kautta, tekstiviesteinä, RSS-syötteenä tai erilaisten sovellusten kautta. Palvelun käyt- tö internetissä on maksutonta. Twitter-tili on perustettu tiedottamista varten ja sitä voi seurata joko tunnuksilla tai ilman tunnuksia.

Twitter-tili löytyy internet-osoitteesta (suora linkki):

https://twitter.com/poptulvat

4.4

Keväisin järjestetään tarpeen mukaan ennen tulvakauden alkamista neuvottelutilaisuuksia viran- omaisten välillä varautumisesta tulvatilanteeseen. Tilaisuuksissa informoidaan lumi- ja vesitilanteesta sekä esitetään ennusteita tulevan tulvan ajankohdasta ja suuruusluokasta. Lisäksi käydään läpi vi- ranomaisten väliset yhteystiedot ja tulvantorjunnan organisoituminen.

Siikajoen alueella on järjestetty pelastusharjoituksia, joissa Uljuan patomurtumaskenaario on ollut mukana. Viimeisin harjoitus on järjestetty muutama vuosi sitten. Uljuan padosta on lisäksi laadittu vahingonvaaraselvitys vuonna 2003.

4.5

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen on luotu erillinen tulvaorganisaatio. Organisaation vastuualuei- na ovat viranomaistyö ja tiedottaminen, säännöstelyjen ohjaus ja tulvaennusteet sekä operatiivinen tulvantorjunta, jonka käytännöntyötä hoitavat myös mm. koneurakoitsijat eri vesistöalueilta. Organi- saatiossa on sovittu varallaolomääräyksistä ja –käytännöistä sekä varahenkilöjärjestelyistä. Organi- saatio tarkastetaan vähintään vuosittain.

4.5.2 Asukkaiden oma varautuminen

Asukkaan vastuulla on suojella itseään ja omaisuuttaan omilla toimillaan. Jokaisen velvollisuutena on ilmoittaa tulvasta tai sen uhasta vaarassa oleville, tehdä hätäilmoitus ja ryhtyä kykynsä mukaan pe- lastustoimenpiteisiin.

Etukäteen on syytä selvittää miten tulvat ovat alueella ennen käyttäytyneet tai miten tulvaveden ole- tetaan tulvatilanteessa leviävän. Apuna voi käyttää alueelta laadittuja tulvavaara- ja tulvariskikartto- ja. Olisi tärkeää suunnitella etukäteen miten suojaa omaisuuttaan tulvatilanteessa.

Tulvariskiä ja -vahinkoja voidaan pienentää edistämällä kiinteistönomistajien omatoimista varautu- mista. Tiedostamalla veden nousun vaikutukset omalle kiinteistölle ja kulkuyhteyksille, voidaan ra- kennuskohtaisiin suojauksiin paremmin varautua. Kiinteistön osalta mietittävänä voi olla esimerkiksi väliaikaisen pengerrakenteen toteuttamiseen tarvittavat materiaalit, viemäröinnin varustaminen takaiskuventtiilein tai muilla vastaavilla rakenteilla. Tulvan takia saarroksiin jäävien eläinsuojien ta- pauksessa mietittäviä asioita ovat mm. rehun varastointi tulva-ajalle ja maidon kuljetus.

Tulvavahinkojen torjuminen tilapäisillä rakenteilla edellyttää riittävän tiiviin ja tarpeeksi korkean ra- kenteen pystyttämistä. Vedenpitävyys on usein varmistettava erillisellä muovikalvolla tai muulla vas- taavalla vesieristeellä. Lisäksi rakenteen tulee kestää vedenpaineen aiheuttama rasitus kaatumatta, liukumatta ja murtumatta. Maavallin rakentaminen suojattavan kohteen ympärille vaatii sopivaa ka- lustoa ja valliin soveltuvaa maa-ainesta. Hiekkasäkkivallit ovat toinen vaihtoehto. Tässä muovi- tai juuttisäkit täytetään hiekalla ja säkeistä rakennetaan valli suojattavan kohteen ympärille. Valli voi- daan vielä tiivistää muovilla. Myös erilaisia kaupallisia sovelluksia mm. suurhiekkasäkkejä, tul- vaseiniä, vesi- ja ilmatäytteisiä suojavalleja on saatavilla, mutta maaseudulla maamateriaalia on to- dennäköisesti käytettävissä helposti. (Suhonen ja Rantakokko 2006)

5. TOIMINTA TULVATILANTEESSA

5.1

Tilapäisiä tulvasuojelurakenteita käytetään sekä yksityisten että julkisten rakennusten tai rakennel- mien suojaamiseksi. Niitä käytetään viranomaisten toimesta (vesistöalueen kunnat, Jokilaaksojen pelastuslaitos ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus), mutta myös yksityiset kiinteistöjen omistajat voi- vat suojata omaisuuttaan tilapäisillä tulvasuojelun rakenteilla. Toimenpiteillä voidaan vähentää tulva- vahinkoja ja estää veden leviämistä rakennuksiin sisälle.

Tilapäisten tulvasuojelurakenteiden käyttöä voidaan kehittää. Kehitystyö sisältää esim. ohjeistuksen lisäämistä ja selkeyttämistä, materiaalien saatavuuden varmistamista, menetelmien kehittämistä ny- kyistä kestävämmäksi ja menetelmien testaamista.

5.2

Jääpatotulvissa on vaikea ennustaa padon paikkaa ja tulvavesikorkeutta. Siikajoella jääpadot eivät ole viime vuosien aikana olleet ongelma, eikä jääpatoja ole tarvinnut purkaa tai räjäyttää viimeisen viiden vuoden aikana. Yleensä Uljuan altaan ja Rantsilan välinen jokiosuus on ollut sula jäiden lähdön aikaan, mikä vähentää jääpatoriskiä alempana jokiosuudella. Jääpatojen syntyminen riippuu kuiten- kin keväästä ja jääpatotulvien riski on suuri, mikäli jäät eivät ehdi kunnolla ohentua ja haurastua en- nen liikkeellelähtöä.

Jääpatotulvat ovat uhkana lähinnä entisen Ruukin kunnan alueella. Anttilan suvannon jäät sahataan tarvittaessa syntyvien vahinkojen estämiseksi. Toinen ongelmallinen jääpatopaikka on Liskonmutka Ruukissa. Myös Pöyrynkosken ylä- ja alapuolella on jääpatoja esiintynyt sekä Ruukinkosken alapuo- lella, jolloin vesi on uhannut Yrityspuiston ja Kreivinsaaren rakennuksia. Siikajoella Tuomisaaren ylä- puolella, Kaijankoskella ja kirkonkylän kohdalla on myös esiintynyt jääpatoja. Muita vanhoja jääpa- topaikkoja ovat Paavolan Hemminkoski, Rantsilan Hyttikoski ja Revonlahden Kirkkosuvanto.

Suppo- eli hyydepatoja on aiemmin esiintynyt Sipolassa, Pöyrynkosken ylä- ja alapuolella sekä La- mujoella välillä Iso Lamujärvi-Kortteinen, Leskelässä Erkinkoskella ja Myllymäenkosken alapuolella.

Tammikuun alkupuolella 2014 hyydepatoja esiintyi Siikajoella Korpraalinkoskessa, Revonlahden ala- puolisessa uomassa, Rantsilassa Pappilanmutkassa ja Kurunkanavan kohdalla Porkanrannassa sekä Siikajoen vanhassa uomassa Uljuan altaan kohdalla. Missään kohteissa ei kuitenkaan aiheutunut ra- kennuksille vahinkoja eikä suppopatojen purkutöihin tarvinnut ryhtyä.

Nykyisin jää- ja hyydepatojen poisto tapahtuu pääosin kaivinkoneella, mutta niitä voidaan myös rä- jäyttää.

5.3

Vaikka Siikajoen alueella tulva ei uhkaa asuinrakennuksia, on aikaisempien tulvien yhteydessä esiin- tynyt ongelmia mm. kotisairaanhoidon järjestämisessä tulva-alueille liikenneyhteyksien mennessä poikki. Tällaisiin tilanteisiin voidaan varautua siirtämällä kotihoidon päivittäisiä palveluja tarvitsevia kuntalaisia jo etukäteen palvelukeskuksiin.

6. JÄLKITOIMENPITEET

Jälkitoimenpiteet ovat tulvatilanteen jälkeen tehtäviä, vahingoista toipumiseen ja varautumisen pa- rantamiseen tähtääviä toimia. Jälkitoimenpiteillä pyritään varmistamaan, että tulvasta kärsinyt alue ja sen asukkaat toipuvat sekä henkisistä että fyysisistä vahingoista ja pystyvät jatkamaan elämäänsä mahdollisimman normaalisti. Tarvittaessa myös ympäristön pilaantumisen estäminen kuuluu jälki- toimenpiteisiin. Tulvatilanteen jälkeen on myös tärkeää arvioida toiminta tulvatilanteessa ja tarvitta- essa parantaa sitä tai tulviin varautumista alueella mahdollisen ennen mahdollista seuraavaa tulvaa.

Jälkitoimenpiteitä ovat mm. kriisiapu ja vapaaehtoistoiminnan edistäminen, jälkitoimien tiedotus, to- dettujen tulvavahinkojen arviointi ja vahingonkorvaus, tulvan jälkeinen siivous ja jälleen rakennus- toiminta.

Vuoden 2014 alusta alkaen vesistötulvista aiheutuvia rakennus- ja irtaimistovahinkoja ei enää korva- ta valtion varoista, vaan vahinkovakuutuksista muiden omaisuusvahinkojen tapaan. Korvaussuojan saa hankkimalla tulvavahingot kattavan vakuutuksen, joka sisältyy nykyisellään jo useimpiin koti-, kiinteistö- tai maatilavakuutuksiin. Korvauskäytännön muutos vaatii aktiivista ja ennakoivaa tiedot- tamista, jotta tieto saatavilla olevista tulvavakuutuksista välittyisi tulvariskialueen asukkaille. Usein toistuvia tai jokavuotisia tulvia ei korvata jatkossakaan. Kaikki vakuutusyhtiöt pitävät poikkeukselli- sena vedenpinnan nousuna vedenkorkeutta, jonka esiintymistodennäköisyys on 50 vuotta tai har- vemmin.

Hallitus on antanut eduskunnalle talousarvioesitykseen liittyvän esityksen satovahinkojen korvaami- sesta annetun lain muuttamisesta. Esityksen tavoitteena on jatkaa lain voimassaoloa kahdella vuo- della siten, että sitä sovelletaan vielä vuosien 2014 ja 2015 satovahinkojen korvaamiseen. Tämän jälkeen on tarkoitus siirtyä myös satovahinkokorvauksissa vakuutuksiin perustuvaan korvausjärjes- telmään.

Lähteet:

Suhonen Ville ja Rantakokko Kari. 2006. Tilapäiset tulvasuojelurakenteet. Selvitys tarjolla olevista vaihtoehdoista. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 2/2006. Helsinki. ISBN 952-11-2318-4 (PDF). 35 s.