Mastot maisemassa

. . . .

107 Y m p ä r i s t ö o p a s

Mastot maisemassa

HELSINKI 2003

Julkaisu on saatavana myös Internetistä:

http://www.ymparisto.fi/julkaisut

Ympäristöopas 107 Ympäristöministeriö Alueidenkäytön osasto Taitto: Ainoliisa Miettinen

Kansikuva: Unibase ISSN 1238-8602 ISBN 951-37-4042-0 (nid.) ISBN 952-11-1506-8 (PDF)

Edita Prima Oy Helsinki 2003

Esipuhe

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Mastot ovat nopeasti muuttaneet maisemakuvaa koko Suomessa. Tämä usean eri tahon yhteistyönä laadittu opas on tarkoitettu palvelemaan mastojen suunnittelua ja toteuttamista siten, että mastot sijoittuisivat hyvin ja tarkoituksenmukaisesti suo- malaiseen maisemaan.

Opasta on valmisteltu työryhmässä, johon ovat kuuluneet puheenjohtajana yli- tarkastaja Silja Suominen (työn alussa ylitarkastaja Eija Salmi) ympäristöministeri- östä ja jäseninä hallitusneuvos Auvo Haapanala ympäristöministeriöstä, neuvotte- leva virkamies Rainer Salonen (Päivi Rokkanen) liikenne- ja viestintäministeriöstä, rakennuttajainsinööri Hannu Huhtala Suomen Kuntaliitosta ja lainsäädäntöjohtaja Eeva Laatikainen (Jari Perko) Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry:stä. Asiantuntijoina työryhmän työhön ovat osallistuneet ylitarkastaja Leena Lusa Pirkanmaan ympäristökeskuksesta ja toimitusjohtaja Hannu Matikka Unibase Oy:stä.

Konsultteina ovat toimineet Emilia Weckman (Maisema-arkkitehtuuritoimisto Emi- lia Weckman) ja Laura Yli-Jama (LT-Konsultit Oy). Valmistelun aikana on lisäksi saatu arvokkaita kommentteja kaikkia yhteistyön osapuolia edustaneilta asiantun- tijoilta. Ympäristöministeriö kiittää kaikkia valmisteluun osallistuneita ja toivoo, että opas edistää maiseman ominaispiirteiden ja arvojen huomioon ottamista mas- tojen ja niiden sijoittamisen suunnittelussa.

Opas on saatavilla ympäristöhallinnon internet-sivuilta osoitteesta www.

ymparisto.fi sekä myös liikenne- ja viestintäministeriön internet -sivuilta osoitteesta www.mintc.fi.

Osaston päällikkö

Ylijohtaja Pekka Kangas

Sisältö

Esipuhe ... 3

Johdanto ... 6

1 Mastot ja maisema ... 7

1.1 Masto ja siihen liittyvät rakenteet ... 7

1.1.1 Mastotyypit ... 7

1.1.2 Maston väritys ja valaistus ... 8

1.1.3 Maston lähiympäristöön sijoittuvat rakenteet ... 9

1.1.4 Maston ja antennilaitteiden tekniset sijoittamisedellytykset ... 10

1.1.5 Maston näkyvyys ... 10

1.2 Mastorakentamisen maisemavaikutukset ... 10

1.2.1 Vaikutusten luonne ... 10

1.2.2 Visuaalisen vaikutuksen vyöhykkeet ... 13

1.3 Maisemavaikutusten selvittäminen ... 14

1.3.1 Maisemaselvityksen menetelmät ... 14

1.3.2 Maisemaselvityksen sisältö ... 14

1.3.3 Maisemaselvityksen tekijä ... 15

2 Maisemavaikutusten huomioon ottaminen mastorakentamisessa ... 18

2.1 Sijoittamisen suunnittelu ... 18

2.1.1 Arvoalueet ... 18

2.1.2 Maisemakuvaltaan herkät alueet ... 20

2.2 Maston ulkonäkö ... 24

2.3 Maston lähiympäristö ... 25

2.3.1 Maston lähiympäristön suunnittelu ja rakentaminen ... 25

3 Mastoja koskeva lainsäädäntö ja lupamenettely ... 28

3.1 Lähtökohdat mastojen sijoittamisen suunnittelulle ... 28

3.2 Viranomaisyhteistyö ja suhde kaavoitukseen ... 28

3.3 Mastojen luvanvaraisuus ... 29

3.4 Lupahakemukseen liitettävät selvitykset ja asiakirjat ... 30

3.5 Kuuleminen ja lausunnot ... 31

3.6 Viestintämarkkinalain mastoja koskevat säännökset ... 32

Lähdeluettelo ... 34

Liite 1: Arvoalueet: Maisemallisesti, kulttuurihistorialtaan tai luonnonolosuhteiltaan arvokkaat alueet ja kohteet ... 35

Kuvailulehdet ... 40

Johdanto

Matkapuhelinverkkojen edellyttämiä mastoja on rakennettu 1990-luvun aika- na tuhansia eri puolille Suomea. Masto- jen määrä maaliskuussa 2003 oli 6400 ja rakenteilla oli muutama sata. Mastojen rakentamisvauhti on tasaantumassa.

Vuosittain mastoja rakennetaan arviolta noin 200 vuodessa ja niistä osa korvaa aikaisemmin pystytettyjä mastoja. Kol- mannen sukupolven matkaviestinverk- ko lisää mastojen tarvetta etenkin taa- jaan asutuilla alueilla. Lisätarve johtuu suuremmasta tiedonsiirtonopeudesta, mikä edellyttää pienempää etäisyyttä tukiaseman ja päätelaitteen välillä. Tu- kiasemien väliset etäisyydet voivat olla haja-asutusalueilla olennaisesti suurem- pia, jos siellä ei tarjota nopeita yhteyksiä edellyttäviä palveluita. Tekniikan kehit- tyminen luo myös uusia mahdollisuuk- sia antennilaitteiden sijoittamiseen ja si- joittamisen suunnitteluun. Antenniput- kia ja tukiasemia voidaan sijoittaa myös rakennusten katoille ja seiniin sekä mui- hin rakennelmiin. Kolmannen sukupol- ven matkaviestinverkon investoinnit ovat toistaiseksi vähäisiä tietoliikenne- alan taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Mastojen rakentamisen ympäristö- vaikutukset ovat ennen kaikkea ympä- röivään maisemaan kohdistuvia visuaa- lisia muutoksia, muutoksia maisemaku- vaan. Mastojen rakentaminen on paikoin tuottanut maisemahäiriöitä. Ongelmia on syntynyt muun muassa arvokkailla maisema-alueilla ja kulttuurihistorialli- sesti merkittävissä ympäristöissä.

Valtioneuvoston (2000) hyväksymi- en valtakunnallisten alueidenkäyttöta- voitteiden mukaan: “alueidenkäytössä on varmistettava, että valtakunnallises- ti merkittävät kulttuuri- ja luonnonpe- rinnön arvot säilyvät. Edelleen alueiden- käytössä on turvattava valtakunnallises- ti merkittävien viestintäjärjestelmien tarpeet hyödyntämällä rakennelmien

yhteiskäyttöä ja edistämällä maankäytön tehokkuutta. Teleliikenteen mastojen si- joittumisessa on erityistä huomiota kiin- nitettävä maisemallisten arvojen säily- miseen”.

Tämän oppaan tarkoituksena on auttaa löytämään telemastolle maisemal- lisesti ja suhteessa naapureihin mahdol- lisimman hyvä sijoittumispaikka. Opas on tarkoitettu ensisijaisesti kuntien ra- kennusvalvontaviranomaisille ja masto- jen rakennuttajille sekä heidän alihank- kijoille.

Oppaan ensimmäisessä luvussa kä- sitellään mastojen ominaisuuksia, mas- tojen rakentamisesta johtuvia maisema- vaikutuksia sekä maisemavaikutusten selvittämistä. Toisessa luvussa tarkastel- laan maston sijoittamisen suunnittelus- sa huomioon otettavia yleisiä periaattei- ta. Luvussa käsitellään muun muassa ar- voalueita, jotka eivät ympäristöarvojen- sa vuoksi lähtökohtaisesti sovellu mas- tojen rakennuspaikoiksi. Arvoalueet on pyrittävä tiedostamaan jo televerkkojen suunnittelussa mahdollisimman aikai- sessa vaiheessa. Kolmannessa luvussa käsitellään mastojen rakentamista ohjaa- vaa lainsäädäntöä ja rakentamisen lu- vanvaraisuutta ja siihen liittyviä selvi- tyksiä.

Tässä oppaassa ei käsitellä mastojen muita ympäristövaikutuksia, kuten vai- kutuksia linnustoon tai matkapuhelin- verkon tukiasemien mahdollisia sähkö- magneettisten kenttien vaikutuksia. Sä- teilyturvakeskuksen mukaan matkapuh- elinten tukiasemien terveyshaitoista ei ole tutkimuksellista näyttöä. Lisätietoja asiasta löytyy verkko-osoitteesta www.

stuk.fi.

Mastot ja maisema

1

1.1 Masto ja siihen liittyvät rakenteet

1.1.1 Mastotyypit

Mastot toimivat erilaisten antennilaittei- den sijoittamispaikkana. Näitä ovat ra- dio- ja tv-toiminnan, matkapuhelinverk- kojen ja kiinteän puhelinverkon anten- nit sekä erillis- ja suljettujen verkkojen antennit. Maston tehtävä asettaa sen ul- konäölle, korkeudelle ja sijainnille vaati- muksia. Ulkonäkö määräytyy pääosin

teknisten vaatimusten mukaan. Verkko- suunnittelu ja tuleva käyttötarve mää- rittävät korkeuden ja sijainnin. Ne ovat mastoa ympäröivään maisemaan kohdis- tuvien vaikutusten kannalta oleellisia piirteitä.

Sijaintivaihtoehtojen rinnalla tar- kastellaan jo verkkosuunnitteluvaihees- sa vaihtoehtoisia rakentamistaparatkai- suja, joilla maisemavaikutuksiin on mah- dollista vaikuttaa. Näitä voivat olla esi- merkiksi olemassa olevan maston korot- taminen, korkean maston korvaaminen

Kuva 1. Erilaisia mastotyyppejä mittakaavallisessa vertailussa. Piirros Emilia Weckman.

Suomessa tyy- pillinen 440 kV:n voimajoh- tojen kanna- tinpylväs

Kerrostalo 5 kerrosta harja- korkeus n. 20 m

Rintamamiestyy- pin omakotitalo 1,5 kerrosta harjakorkeus n. 6,5 m Suomalainen

metsä korkeus n. 20-30 m

Vapaasti seisova masto korkeus 50 m Maston laitetila 6-12 m², harja- korkeus 2,5 m Harus-

tettu masto korkeus 120 m

Harus- tettu masto korkeus 79 m

Antenni- pylväs korkeus 40 m

Antenni- pylväs korkeus 27 m Suomessa

tyypillinen 110 kV:n voimajohto- jen kanna- tinpylväs 120 m

30 m 40 m 50 m 60 m 70 m 80 m 90 m 100 m 110 m

10 m 20 m

useammalla matalalla mastolla, masto- tyypin valinta tai antennilaitteen sijoit- taminen olemassa oleviin rakennuksiin tai rakenteisiin.

Mastoja on useita eri tyyppejä ja ko- koja. Päätyyppeinä ovat harustetut eli vai- jereilla tuetut mastot sekä vapaasti sei- sovat mastot.

Harustettuja mastotyyppejä ovat muun muassa poikkileikkaukseltaan kol- mionmuotoiset ristikkomastot. Suurin osa harustetuista mastoista on 70-100 metriä korkeita.

Vapaasti seisovat mastot ovat alas- päin leveneviä, poikkileikkaukseltaan joko kolmion- tai neliönmuotoisia ristik- komastoja tai sitten putkimaisia masto- ja, ns. antennipylväitä. Vapaasti seisovat ristikkomastot ovat yleensä korkeudel- taan 30-60 metriä. Antennipylväiden kor- keus vaihtelee 15-40 metriin. Rakennuk- sen katolle sijoitettavat antennipylväät ovat muutamia metrejä korkeita.

Runko-osaltaan tasalevyinen harus- tettu ristikkomasto on sirompi kuin va- paasti seisova alaspäin levenevä ristik- komasto. Matala putkimainen antenni- pylväs on ulkonäöltään huomaamatto- min mastotyyppi. Mataluudesta johtuen niihin sijoitettujen antennilaitteiden peit- toalue on rajatumpi kuin korkeampiin ristikkomastoihin sijoitettujen antenni- en. Siten antennipylväitä on rakennetta- va tiheämmin.

1.1.2 Maston väritys ja valaistus

Ilmailulaitos määrää korkeiden masto- jen värityksen ja valaistuksen. Ilmailu- asetuksen (1§ 118/96) mukaisesti raken- tajan on pyydettävä Ilmailulaitokselta lausunto maston rakentamisesta. Lau- suntoa ei tarvitse pyytää, mikäli maston korkeus on korkeintaan 30 metriä ja se ei sijaitse lentopaikan läheisyydessä.

Lentoesteiksi katsottavat maanpin- nasta yli 30 metrin korkeuteen ulottuvat kohteet tulee varustaa tarvittaessa len- toestemerkinnöin. Tarve merkitsemiseen riippuu maston korkeuden ohella sen etäisyydestä lentopaikkaan. Ilmailulai- toksen nykyisten vaatimusten mukaan yli 45 metriä korkeat lentopaikan kiertolä- hestymisalueella (noin 10 km säteellä len-

toaseman tai varalaskupaikan kiitora- dasta) sijaitsevat mastot tulee merkitä va- loin ja maalauksin. Muilla alueilla tulee merkitä yli 70 metriä korkeat mastot.

Aikaisemmin pääsääntöisesti kaikki yli 30 metriä korkeat mastot varustettiin lentoestemerkinnöin. Tämän vuoksi ma- talampia valaistuja ja maalattuja masto- ja on vielä paljon.

Lentoestemaalaus toteutetaan Il- mailulaitoksen määräämillä värisävyil- lä (puna-oranssi ja valkoinen) vuorotte- lemalla kyseisiä värejä tasavälein koko maston korkeudella. Määrätty valon väri on yleisimmin punainen ja maston kor- keudesta riippuen joko jatkuvaa tai vilk- kuvaa tyyppiä. Myös valojen sijoitus- paikka, valokeilan kulma sekä valovoi- makkuus on määrätty Ilmailulaitoksen ohjeissa.

Mikäli lentoestemerkintöjä ei tarvi- ta, jätetään maston pinta useimmiten maalaamattomaksi. Sinkitty pinta on aluksi vaalean harmaa, mutta tummuu ajan kuluessa.

Kuva 2. Korkeiden sekä lähellä lentopaikkaa sijaitsevien mastojen punavalkoisen värityk- sen määrää Ilmailulaitos. Kuva Leena Lusa.

1.1.3 Maston lähiympäristöön sijoittuvat rakenteet

Mastojen lähiympäristöön sijoitetaan antennilaitteiden käytön vaatimia raken- teita. Mastojen rakentaminen ja mastos- sa sijaitsevien antennilaitteiden huolta- minen vaatii tieyhteyden. Lisäksi tarvi- taan liityntä sähkönjakeluverkkoon.

Mastoa ympäröi myös huoltotoiminnan mahdollistava piha-alue. Piha-alueella on laitetila, joka sisältää tukiasema- ja kiinteistötekniset laitteet. Tukiasemalait- teet voidaan sijoittaa myös ns. ulkotuki- asemaan noin 80 x 90 x 200 cm suurui- seen metallivaippaiseen laatikkoon, joka voi palvella vain yhtä teleyritystä.

Kuva 3. Maston lähiym- päristöön liittyvät raken- teet. Kuva Silja Suominen.

MASTO

LAITETILA

PIHA-ALUE

HUOLTOTIE- YHTEYS

YHTEYS

SÄHKÖNJAKELU- VERKKOON

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

HARUKSET

1.1.4 Maston ja antenni- laitteiden tekniset sijoittamisedellytykset

Maston sijoittamispaikan määrittämis- tä ohjaavat erilaiset myös teknistaloudel- liset tekijät, kuten maston etäisyys käyt- täjistä, alueella sijaitsevien muiden mas- tojen sijainti, tiedonsiirtoyhteyden raken- tamismahdollisuudet sekä maston raken- tamiskustannukset . Nykytekniikka vaa- tii antennilaitteiden sijoittamisen puus- ton tai muun vaimennusta aiheuttavan katveen yläpuolelle, josta radioaaltojen esteetön eteneminen on mahdollista.

Harustettu masto vaatii suuremman rakennuspaikan kuin vapaasti seisova masto tai antennipylväs. Taajamissa an- tennilaitteet ja tukiasemat voidaan sijoit- taa rakennuksiin tai sopiviin rakennel- miin. Taajamissa on myös huollon ja eri laitteiden energiansaannin kannalta tar- peellinen infrastruktuuri.

Antennilaitteiden liittämistä ole- massa oleviin rakenteisiin on tutkittu niin haja-asutus- kuin kaupunkialueillakin.

Harvaan asutuilla alueilla antennit voi- daan liittää esimerkiksi voimajohtopyl- väisiin sekä junaratoihin liittyvään ra- tainfrastruktuuriin. Kaupunkiympäris- tössä antennilaitteet voidaan yhdistää osaksi kadunkalusteita ja -varusteita.

1.1.5 Maston näkyvyys

Maston näkyvyyteen vaikuttavat ilman selkeys ja valo-olosuhteet sekä ympäröi- vän maisema- tai kaupunkitilan ominai- suuksiin liittyvät tekijät, kuten maaston, kasvillisuuden ja rakennusten aiheutta- ma katvevaikutus. Lisäksi näkyvyyteen maisemassa vaikuttavat maston ulko- muotoon, kuten korkeuteen ja rakentei- den kokoon sekä väritykseen liittyvät te- kijät. Myös maston lähiympäristössä si- jaitsevien rakenteiden ulkonäöllä ja si- jainnilla on merkitystä näkyvyyden kan- nalta.

Mastojen lukumäärällä sekä niiden sijainnilla maisemassa on myös merki- tystä mastojen havaitsemiseen. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa peittävyys näkökentässä sekä maiseman ja maston välille syntyvät maston näkyvyyttä ko- rostavat asetelmat, kuten esimerkiksi maston sijoittuminen rajatun näkymälin- jan päätteeseen tai korkeimman maas- tonmuodon huipulle.

Avoimessa maisemassa selkeällä säällä maston voi erottaa useiden kilo- metrien etäisyydelle. Pimeällä korkeat lentoestevaloin varustetut mastot näky- vät jopa paremmin kuin valoisaan ai- kaan.

1.2 Mastorakentamisen maisemavaikutukset

1.2.1 Vaikutusten luonne

Mastojen rakentamisen merkittävimmät ja laajimmalle ulottuvat vaikutukset koh- distuvat maisemakuvaan. Mastojen muut ympäristövaikutukset ovat lähin- nä paikallisia, kuten tuulen vinkuminen mastossa ja sen haruksissa, putoavan jään ja lumen vaikutukset sekä antenni- laitteiden radiotaajuisen säteilyn vaiku- tukset ympäristöön.

Mastorakentamisen vaikutukset maisemaan ovat sidoksissa mastojen ul- konäköön, kokoon ja näkyvyyteen liitty- viin tekijöihin, joita on käsitelty edelli- sessä luvussa. Lisäksi ympäröivän mai- seman visuaalisella luonteella ja sietoky- vyllä on merkitystä maisemavaikutuk- sien laatuun.

Kuva 4. Tukiasemapaikka ei aina vaadi mas- torakennelmaa. Rakennuksen seinään kiinni- tetty antennilaite on huomaamaton tukiase- maratkaisu. Ratkaisua käytetään usein taaja- ma-alueilla. Kuva Unibase Oy.

Alueiden käytöllä on merkitystä myös maiseman sietokyvyn kannalta. Maise- maan kohdistuu erilaisia odotuksia ja asenteita suhteessa siellä tapahtuvaan toimintaan. Virkistykseen ja vapaa-ai- kaan käytettävä maisema, kuten esimer- kiksi ranta-alue, on herkkää rakentami- sesta aiheutuvalle muutokselle.

Tietyt maisematyypit ovat sietoky- vyltään herkempiä kuin muut alueet.

Lisäksi maisemassa on muutokselle herk- kiä osa-alueita. Maiseman herkkyyteen ja sietokykyyn liittyviä tekijöitä masto- rakentamisen näkökulmasta on käsitel- ty oppaan kohdassa 2.1.2.

Maisemaan liittyvää käsitteistöä selvitetään sivun 12 informaatiolaatikos- sa.

Mastot ovat teknisiä rakenteita, joi- den vaikutukset voidaan rinnastaa mui- hin vastaavien rakenteiden, kuten esi- merkiksi voima- ja sähköjohdinpylväi- den, tuulivoimaloiden sekä liikenneväy- lien valaisemiseen liittyvien rakenteiden maisemavaikutuksiin. Nämä rakennel- mat eroavat usein materiaaleiltaan ja luonteeltaan ympäristöstään ja luovat ympärilleen teknistä maisemakuvaa.

Parhaassa tapauksessa mastojen ra- kentamisen vaikutukset maisemaku- vaan ovat neutraaleja tai kohtuullisia, jolloin masto ja siihen liittyvät rakenteet

jäävät maisemakuvassa taustalle, sulau- tuvat maisemakuvaan tai asettuvat osak- si maisemakuvaa.

Mastorakentamisen maisemavaiku- tukset muuttuvat ongelmallisiksi tilan- teissa, joissa mastorakennelma alkaa alis- taa tai hallita maisemakuvaa tai sen merkittäviä yksittäisiä elementtejä. Esi- merkiksi kulttuurimaiseman arvokkaat ominaispiirteet voivat mitätöityä ja mai- seman historiallinen tunnelma kadota maston rakentamisen myötä. Tällöin maiseman sietokyky on ylittynyt.

Kuva 6. Mittakaavaltaan suuria teknisiä rakenteita sisältävä maisema kestää useimmiten hyvin masto- jen sijoittamisen alueelle.

Tällaisia alueita ovat mm.

voimalaitosten, satamien ja moottoriteiden ympä- ristöt. Kuva Emilia Weck- man.

Kuva 5. Korkeiden masto- jen vaikutukset maise- maan saattavat olla on- gelmallisia. Masto hallitsee keskeiselle paikalle sijoi- tettuna pienimittakaavais- ta kyläympäristöä. Kuva Emilia Weckman.

Maisemakäsitteitä

Maisema

Maisema on kokonaisuus joka muodostuu ekologisista perustekijöistä, ihmisen tuottamasta kulttuurivaikutuksesta, niiden sisäisestä ja keskinäisestä vuorovaikutuksesta sekä kokonaisuuden silmin havaittavasta ilmiasusta, maisemakuvasta.

Maisemakuva

Ihminen hahmottaa ja määrittää maisemaa näkyvän ilmiasun, maisemakuvan kautta. Sen luonne syntyy maisemaelementtien laadusta, muodosta, keskinäisestä järjestyksestä ja koosta.

Maisemamielikuva

Maisemamielikuva syntyy yksilöllisesti maisemakuvan sekä havainnoitsijan omiin arvoihin ja asenteisiin liittyvien tekijöiden yhteissummana. Arvot, asenteet ja odotukset voivat kohdistua maisemakuvaan, maiseman käyttöön ja hyödyntämiseen jne.

Maisemarakenne

Maisemarakenne on kokonaisuus, jonka perusosia ovat maa- ja kallioperä, ilmasto, vesi, elollinen luonto ja kulttuurisysteemit.

Näillä perusosilla syntyy kullekin paikalle sen luonteenomainen kasvupaikkatyyppi. Ihmisen toiminta näkyy kulttuurivaiku- tuksena maisemassa. Maisemarakenteen kaikki osatekijät ovat toinen toisistaan riippuvaisia. Mikäli halutaan ennakoida ja hallita ympäristössä tapahtuvia muutoksia, on ymmärrettävä nämä vuorovaikutussuhteet.

Maisemaelementit (maisematekijät)

Maisemaelementit ovat niitä maiseman elollisia ja elottomia osatekijöitä, joista maisema (ja maisemarakenne) koostuu ja rakentuu: maastonmuodot (maa- ja kallioperä ja niiden muodostama topografinen vaihtelu), vesi (meri, joet, järvet, purot, lammet jne.), kasvillisuus (metsät, puut, puuryhmät, pellot, niityt jne.), kulttuuriset rakenteet (ihmisen tekemät rakenteet;

kaupungit, kylät, tiestö, yksittäiset rakennukset ja rakennelmat, sillat jne.).

Maisematilalla tarkoitetaan tilaa, jonka muodostavat maisemaelementit ja niiden keskinäiset suhteet. Maisematilat voivat olla selkeästi hahmottuvia tilakokonaisuuksia tai laajoja rajautumattomia avoimia alueita. Maisematilat muodostavat eriko- koisia, sisäkkäisiä ja toisiinsa liittyviä tilasarjoja. Maisematila voi olla luonteeltaan avointa, puoliavointa tai suljettua. Avoimia tiloja ovat esimerkiksi pellot ja järvet, avoimia rajautumattomia laajat peltolakeudet tai merimaisema, puoliavoimia esim.

hakamaat ja puistot.

Maisematyypit

Maisemaa voi tyypitellä sen eri ominaisuuksien ja tekijöiden perusteella. Näitä ominaisuuksia voivat olla maisemarakenne, maisemakuva, maankäyttö, kulttuuripiirteet, luonnonpiirteet jne. Maiseman päätyyppejä ovat kulttuurimaisema ja luonnon- maisema. Kulttuurimaiseman muotoutumisessa ihmisen toiminta on hallitsevaa. Kulttuurimaisemaa voi tyypitellä edelleen esimerkiksi elinkeinojen, asumisrakenteen tai jonkin muun tekijän pohjalta (maatalousmaisema, teollisuusmaisema, maantie- maisema jne.). Luonnonmaisema on kehittynyt pääasiassa ilman ihmisen vaikutusta.

Reunavyöhykkeet

Reunavyöhykkeet ovat rajoja kahden erityyppisen maisematilan välillä. Maisemakuvan kannalta reunavyöhykkeet ovat erityi- sen merkittävässä asemassa, sillä ne määräävät suurelta osin maisematilojen luonteen ja selkeyttävät maiseman kokonaisku- vaa. Reunavyöhykkeissä kohtaavat eri kasvillisuus- ja luontotyypit. Reunavyöhykkeitä on esimerkiksi pellon ja metsän välissä.

Maamerkit

Maamerkit näkyvät maisemassa muusta ympäristöstä erottuen. Ne ovat parhaimmillaan ympäristön kohokohtia ja tärkeä osa paikan henkeä ja identiteettiä. Maamerkeillä onkin usein symbolinen merkitys paikallisesti tai laajemminkin. Tyypillisiä maa- merkkejä ovat kirkot ja kirkontornit, korkeat rakennukset, mäet, tehtaanpiiput ja mastot. Merkittävät, usein iäkkäät yksittäis- puut, kallionlohkareet ja yksittäistalot voivat toimia paikallisina maamerkkeinä.

Maiseman sietokyky

Maiseman sietokyvyllä tarkoitetaan maiseman herkkyyttä muutokselle. Puhuttaessa maisemakuvan sietokyvystä on kysymys maiseman herkkyydestä visuaaliselle muutokselle, maiseman kyvystä vastaanottaa uusia elementtejä ja rakenteita.

Maisemavaurio, maisemahäiriö

Maisemavaurio on maisemaan ihmisen toiminnasta johtuva, usein näkyvä ja siten maisemakuvan laatua heikentävä vaurio.

(esimerkiksi soranottoalue, kalliolouhos, huonosti maisemaan sovitettu tie tai rakennus). Maisemahäiriö on vauriota lievempi, usein ajan myötä itsestään korjaantuva tai maisemoinnilla korjattavissa oleva vaurio (huonosti suunniteltu metsähakkuu, voimajohdon huono sijoittaminen).

Korkeiden mastorakennelmien maise- mavaikutusten ongelmallisuus liittyy pääasiassa mastojen näkyvyyteen ja mit- takaavallisiin ominaisuuksiin. Ne näky- vät ja vaikuttavat maisemakuvaan laa- jalla alueella. Mittakaavansa vuoksi kor- keat mastot eivät vertaudu juuri mihin- kään ympäristön elementteihin.

Maston rakentamiseen ja huoltoon tarvittavalla tiestöllä ja muilla maston lähiympäristöön sijoitettavilla rakenteil- la on suora vaikutus ympäristöön (kal- lio- ja maaperään, kasvillisuuteen jne.), ja sitä kautta myös maisemakuvaan.

Nämä vaikutukset rajautuvat useimmi- ten rakennuspaikan lähialueelle. Kuiten- kin esimerkiksi metsäisellä alueella tie- linjauksella ja puuston poistamisella saattaa olla laajalle ulottuvat maisema- kuvalliset vaikutukset.

Kaupunkiympäristössä mastora- kentamisen maisemavaikutukset ovat paikallisempia kuin muilla alueilla. On- gelmalliset vaikutukset liittyvät ensisi- jaisesti mastorakennelmien ja kaupunki- kuvallisten arvojen suhteeseen. Mastot eroavat usein materiaaliltaan ja tyylil- tään ympäröivästä arkkitehtuurista ja saattavat aiheuttaa ristiriitatilanteen noustessaan hallitsevaksi esimerkiksi ra- kennuksen julkisivussa. Toinen ongelma- tekijä taajamaympäristöissä on mastojen lukumäärän lisääntyminen. Taajamaym- päristössä on paljon erilaisia teknisiä ra- kennelmia, kuten liikenteenohjaukseen, mainostamiseen ja kadunkalustamiseen liittyviä rakenteita, joiden määrä on jat- kuvasti lisääntynyt. Mastot tuovat ym- päristöön yhden elementin lisää, jolloin kaupunkikuvasta saattaa tulla entistä sekavampi ja epäyhtenäisempi.

1.2.2 Visuaalisen vaikutuksen vyöhykkeet

Etäisyys on merkittävä tekijä tarkastel- taessa maisemavaikutusten luonnetta.

Pohjoismaissa on määritelty maisemasel- vitysten pohjalta vaikutusalueita korkeil- le teknisille rakenteille, kuten tuulivoi- maloille ja voimajohtopylväille. Visuaa- lisen vaikutuksen vyöhykkeet on suhteu- tettu rakenteiden kokoon. Vaikutusvyö- hykkeet on määritetty sen perusteella miten rakenteet näkyvät ja miten voi- makkaasti ne hallitsevat maisemaa.

Mastorakentamista ympäristönäkö- kulmasta tarkasteleva norjalainen selvi- tysraportti¹⁾ soveltaa aiemmin tehtyjä sel- vityksiä ja niissä määriteltyjä visuaalisia vaikutusalueita mastorakentamiseen seuraavasti:

1) Maston lähivyöhyke

(Visuelt territorium) noin kolme ker- taa maston korkeus

- alueella mastorakennelma hallit- see visuaalisesti täysin

- alueella täytyy nostaa katseensa nähdäkseen maston kokonaisuu- dessaan

2) Dominanssivyöhyke

(Visuell dominanssone) noin 9-12 kertaa maston korkeus.

- alueella masto hallitsee maisema- kuvaa

- mastorakennelma ei täytä koko näkökenttää

3) Näkyvyysvyöhyke (Visuell influenssone)

ulottuu dominanssivyöhykkeen reu- nalta niin pitkälle kuin masto näkyy.

- alueella masto asettuu yleensä osaksi maisemakuvaa

- maston kokoa voi olla vaikea mää- rittää kaukaa havainnoituna Vyöhykkeiden raja-arvoja voi pitää suuntaa-antavina. Vaikutus on etäisyy- den ohella sidoksissa maiseman herkkyy- teen ja maston sijaintiin maisematilassa sekä muihin näkyvyyteen vaikuttaviin yleisiin tekijöihin.

1) Lähde: Utbyggning av mobiltelenett og forholdet til miljø, Samferdseldepartemen- tet, Norge 1999.

1.3 Maisemavaikutusten selvittäminen

1.3.1 Maisemaselvityksen menetelmät

Mastojen rakentamisessa tavoitteena on, että mastot asettuvat osaksi maisemaku- vaa tai jäävät maisemakuvassa taustal- le. Siksi rakentamisen suunnittelussa ta- pauskohtaisen maisemaselvityksen teke- minen on tärkeää. Maisemaselvitykses- sä selvitetään suunnittelun lähtökohdak- si maisemassa olevia arvoja ja ominai- suuksia, jotka ovat herkkiä rakentami- sesta aiheutuvalle muutokselle, ja tarkas- tellaan rakentamisen vaikutuksia näihin arvoihin.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 64 §:n mukaan maston rakennuslupa- tai toimenpidelupahakemukseen on liitettä- vä selvitys hankkeen vaikutuksista mai- semaan ja naapureihin. Maisemaselvi- tyksen taso määritellään tapauskohtai- sesti lupaviranomaisen toimesta. Maise- maselvityksessä tarkasteltavia maise- man ominaisuuksia ja maston sijoitta- mispaikan suunnittelussa huomioon otet- tavia tekijöitä selvitetään tarkemmin oppaan luvussa 2.

Seuraava maisemaselvitys on esi- merkinomainen, jota voidaan soveltaa tarpeen mukaan. Mastojen rakentamis- ta suunniteltaessa selvitys hankkeen vai- kutuksista maisemaan jakautuu kahteen osaan:

1) Aluksi on tarpeen selvittää ne ym- päröivän maiseman ominaispiirteet ja arvot, jotka ovat maston sijoitta- mispaikan valinnan kannalta oleel- lisia. Tällainen selvitys on siis syytä tehdä jo heti sijoittamisen suunnit- telun pohjaksi sen jälkeen kun verk- kosuunnittelija on osoittanut alueen, jossa on tarve maston rakentamisel- le kuuluvuuden parantamiseksi.

Maisemaselvityksen perusteella voidaan rajata pois rakentamiselle soveltumattomat ja mahdollisesti suojaetäisyyden vaativat maiseman alueet. Poissulkemalla soveltumat- tomat alueet saadaan esille rakenta- miselle tietyin ehdoin tai parhaiten soveltuvia alueita.

Maisemaselvitys tehdään kartta-

materiaalin ja maastossa tapahtu- van havainnoinnin perusteella kart- tapohjalle. Selvitysalueeksi rajataan näkyvyysvyöhyke eli alue, jolla mas- to saattaa näkyä. Kartan mittakaa- va sovitetaan selvitykselle sopivak- si. Laajan maisematilan selvittämi- sessä pohjana toimii parhaiten pe- ruskartta (1:20 000) tai sen pienen- nös (1:50 000). Peruskartan sisältö- tarkkuus soveltuu parhaiten maise- maselvityksen tekemiseen. Näky- vyysvyöhyke-analyysi on mahdol- lista tehdä esim. paikkatieto-ohjel- miston avulla maaston korkeus- ja puustotietojen perusteella. Lisäksi voidaan piirroksien tai diagrammi- en avulla havainnollistaa ja kuvata erilaisia näkymätyyppejä, katvevai- kutusta tai muita vastaavia maise- makuvan ominaisia piirteitä.

2) Sopivien rakentamisaluevaihtoeh- tojen löydyttyä tarkastellaan paikal- le suunnitellun maston rakentami- sesta seuraavia maisemavaikutuk- sia. Vaikutuksia voidaan tarkastella soveltamalla (tämän oppaan koh- dassa 1.2.2 esiteltyä) visuaalisen vai- kutuksen vyöhykejakoperiaatetta arvioimalla vaikutuksia erityisesti maston lähi- ja dominanssivyöhyk- keellä. Näkymäkuvien kannalta oleellisimmat näkymäpaikat ovat asutus- ja virkistysalueiden näkymä- alueet sekä keskeisiltä teiltä ja vesis- töiltä avautuvat näkymät.

Visualisoinnit ja havainnekuvat helpottavat sellaisten asetelmien tar- kastelua, joita ei ole mahdollista suo- rittaa karttatarkastelussa. Tällaisia ovat esimerkiksi mastojen suhde maamerkkeihin ja arvokkaisiin nä- kymälinjoihin. Kun vaikutuksia ha- vainnollistetaan kuvilla, tulee kuvi- en avulla tarkastella maisemaselvi- tyksessä esiin otettuja arvoalueita ja -kohteita. Ei ole tarkoituksenmukais- ta kuvata mastoa vain yhdestä ns.

”parhaasta kuvakulmasta”.

1.3.2 Maisemaselvityksen sisältö

Maisemaselvityksen lähtötietoihin tulee sisällyttää kaikki olemassa oleva maise-

man kannalta oleellinen valtakunnalli- nen, alueellinen ja paikallinen maisema- tieto. Näitä ovat ennen kaikkea tämän oppaan kohdassa 2.1.1 (sekä liitteessä 1) listatut arvoalueet.

Selvitystyön aluksi on määritettävä maisemalliset tavoitteet ja edellytykset maston sijoittamispaikan suhteen.

Maisemaselvityksen ensimmäisessä vaiheessa tulee tarkastella seuraavia maisemavaikutusten kannalta olennai- sia maiseman ominaisuuksia (esimerk- kikuva sivulla 16):

• Maiseman arvoalueet; (mainittu op- paan kohdassa 2.1.1)

• Alueen maankäyttö, erityisesti asutus- ja virkistyskäytön alueet sekä keskei- set reitit ja tiet.

• Maisemakuvaltaan herkät maiseman alueet ja elementit:

- Avoimet maisematilat

- Maisematilan raja- ja reunavyö- hykkeet

- Maisemakuvassa erottuvat mer- kittävät lakialueet

- Merkittävät näkymäakselit ja -alueet, näköalapaikat

- Maamerkit ja maiseman arvokoh- dat

- Maiseman pienipiirteiset alueet.

Maisemaselvityksen toisessa vai- heessa arvioidaan maston sijoittamisen vaikutuksia. Seuraavat tekijät esitetään kartalla (esimerkkikuva sivulla 17) ja tekstinä:

• Suunniteltu maston paikka

• Huoltotien linjaus, jossa eriteltynä uuden tielinjan rakentamisosuus

• Liittäminen sähköverkkoon erikseen (kaapeli- ja ilmajohtojen linjaus)

• Maston visuaalisen vaikutuksen vyöhykkeet (mainittu oppaan koh- dassa 1.2.2)

• Maston vaikutus maisemaselvityk- sessä esitettyihin asioihin, erityises- ti maston lähi- ja dominanssivyö- hykkeelle sekä maiseman herkille alueille

• Maston, laitetilan ja huoltotien nä- kyvyys tärkeiltä havainnointipai- koilta: teiltä, vesistöiltä, asuinalueil- ta, näköalapaikoilta

• Havainne-/visualisointikuva mer- kittävimmästä näkymäsuunnasta esimerkiksi valokuvasovitteena

(Visualisointikuvien yhteyteen tulee aina kirjata perustiedot, kuvaus- paikka ja -tekniikka sekä indeksi- kartta, joka osoittaa kuvakulman suhteessa mastoon).

1.3.3 Maisemaselvityksen tekijä

Maisemaselvityksen tekijällä tulee olla riittävä pätevyys työn tekemiseen. Sel- vityksen asianmukainen suorittaminen edellyttää perehtyneisyyttä ja koulutus- ta vaadittuun tehtävään. Mikäli henkilö ei ole saanut koulutusta maisemaselvi- tyksen tekemiseen, tulee työtä tehdä asiantuntevassa ohjauksessa.

Itsenäisesti maisemaselvityksen te- kemään tai työtä ohjamaan kykenee esi- merkiksi maisema-arkkitehti tai maise- masuunnitteluun perehtynyt arkkitehti, maantieteilijä, maanmittausinsinööri, miljöösuunnittelija tai muu maiseman arvioimiseen ja karttatyöskentelyyn ko- kemuksen tai koulutuksen kautta pereh- tynyt henkilö. Kun suunnittelualueeseen kuuluu kulttuurihistoriallisia arvoja, tar- vitaan myös sen alan asiantuntemusta.

Kuva 7. Esimerkki maisemaselvityksen ensimmäisestä vaiheesta, jossa on peruskarttalehdelle rajattu maston sijoittami- sen kannalta merkittävät maiseman tekijät. Pohjakartta ©Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03.

Kuva 8. Esimerkki maston maisemaselvityksen toisesta vaiheesta, jossa karttapohjalle on merkitty tutkituista sijainti- vaihtoehdoista valittu, suunniteltu maston paikka ja tielinjaus sekä visuaalisen vaikutuksen vyöhykkeet, merkittävät nä- kymäalueet ja havainnekuvien näkymäsuunnat numeroineen. Esimerkissä on 60 metriä korkea masto, jonka korkeus määrää visuaalisen vaikutuksen vyöhykkeiden koot. Pohjakartta ©Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/03.

Maisemavaikutusten huomioon ottaminen mastorakentamisessa

2

2.1 Sijoittamisen suunnittelu

2.1.1 Arvoalueet

Mastojen sijoittamispaikkaa suunnitelta- essa on syytä tiedostaa yleiset maiseman visuaaliseen herkkyyteen liittyvät ja mastojen näkyvyyttä korostavat tekijät.

Ennen kaikkea on otettava huomioon ne viranomaisten osoittamat ja rajaamat maisemallisesti, kulttuurihistorialtaan tai luonnoltaan arvokkaat alueet ja koh- teet sekä muut erityisalueet, jotka eivät lähtökohtaisesti sovellu maston raken- nuspaikoiksi.

Valtakunnallisten alueidenkäyttöta- voitteiden (2000) mukaan alueiden käy- tössä on varmistettava, että valtakunnal- lisesti merkittävät kulttuuri- ja luonnon- perinnön arvot säilyvät. Tavoitteiden mukaan viranomaisten laatimat valta- kunnalliset inventoinnit otetaan huomi- oon suunnittelun lähtökohtina. Näillä

inventoinneilla tarkoitetaan seuraavia laaja-alaiseen valmisteluun perustuvia selvityksiä:

• Valtakunnallisesti arvokkaat maise- ma-alueet (Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto, mietintö 66/1992).

• Valtakunnallisesti arvokkaat kult- tuurihistorialliset ympäristöt (Mu- seovirasto, rakennushistorianosas- to, julkaisu 16, 1993).

• Valtakunnallisesti merkittävät esi- historialliset suojelualuekokonai- suudet (Sisäasiainministeriö, kaa- voitus- ja rakennusosasto, tiedotuk- sia 3/1983).

Valtakunnallisten alueidenkäyttöta- voitteiden mukaan teleliikenteen masto- jen sijoittamisessa on erityistä huomiota kiinnitettävä maisemallisten arvojen säi- lyttämiseen.

Myös muita maisemallisesti arvok- kaita ja siten rakentamiselle herkkiä alu-

Kuva 9. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti ar vokkaat maisema-alueet ovat edus- tavia maaseudun kulttuuri- maisema-alueita, joiden ar vo perustuu mm. yhte- näiseen ja eheään maise- makuvaan. Kuvassa on Mustiala-Porras-Kaukolan- harju valtakunnalliselta maisema-alueelta. Kuva Silja Suominen.

eita on inventoitu ympäristöministeriön, Museoviraston, maakuntaliittojen ja kun- tien toimesta. Virallisin suojelupäätöksin, -suunnitelmin ja -ohjelmin osoitetuille arvoalueille rakentaminen voi olla koko- naan kielletty tai rakentamista on har- kittava erityisen tarkkaan. Alueiden käy- tön suunnittelussa ja rakentamisessa tu- lee aina ottaa huomioon alueen maise-

malliset ja luonnonsuojelulliset arvot.

Tietoja alueista saa kunnasta, alu- eellisesta ympäristökeskuksesta, maa- kuntaliitosta, maakuntamuseosta sekä Museovirastosta, joihin on syytä olla yh- teydessä vaihtoehtoisia sijoituspaikko- ja suunniteltaessa. Tietoja on saatavissa myös erilaisista julkaisuista ja ympäris- töhallinnon (www. ymparisto.fi), Mu-

Kuva 10. Merkittävät kult- tuuriympäristöt ovat raken- nustaiteeltaan, historialtaan ja ympäristöltään edustavia ja ar vokkaita kulttuurimai- seman alueita. Kuvassa Teuron kylän kulttuurihisto- riallisesti merkittävää ym- päristöä. Kuva Silja Suomi- nen.

Kuva 11. Perinnemaisemat ovat perinteisten elinkei- nojen ja maankäyttötapo- jen muovaamia, maisema- kuvaltaan arvokkaita mai- seman osa-alueita. Kuvas- sa Putkilahden kylän pe- rinnemaisemaa. Kuva Silja Suominen.

seoviraston (www. nba.fi) ja muiden or- ganisaatioiden www-sivuilta. Ympäris- töhallinnolla on oma paikkatietokanta Hertta, jonka käytöstä voi tehdä sopi- muksen ottamalla yhteyttä Suomen ym- päristökeskukseen. Museovirasto ylläpi- tää muinaisjäännöksistä rekisteritieto- kantaa, joka on myös linkitetty Hertta- palveluun.

Arvoalueet ja kasvi- ja eläinlajien suojelua koskevat säädökset rajoitteineen tulee tiedostaa hankkeen alkuvaiheessa ja ottaa huomioon jo televerkkojen suun- nittelussa. Maankäyttö- ja rakennuslais- sa on määritelty, milloin rakennuslupa- viranomaisen tulee pyytää lausunto alu- eelliselta ympäristökeskukselta. On suo- siteltavaa, että alueelliselta ympäristö- keskukselta ja Museovirastolta pyyde- tään lausunto aina kun maston rakennus- hanke sijoittuu arvoalueille tai niiden lähiympäristöön.

Arvoalueet

• Unescon maailmanperintökohteet

• Valtakunnallisesti arvokkaat maise- ma-alueet

• Maakunnallisesti arvokkaat maise- ma-alueet

• Maisema-alueet

• Valtakunnallisesti merkittävät kult- tuurihistorialliset ympäristöt

• Maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt

• Kansalliset kaupunkipuistot

• Kansallismaisemat

• Perinnemaisemat

• Muinaismuistoalueet

• Museotiet

• Luonnonsuojelualueet

• Natura 2000 -alueet

• Luonnonsuojeluohjelmien kohteet

• Luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet

• Luonnonsuojelulaissa suojellut luontotyypit

• Erämaa-alueet

• Vesistöjen rantavyöhykkeet

2.1.2 Maisemakuvaltaan herkät alueet

Maisemassa on tiettyjä muutokselle herk- kiä alueita tai elementtejä. Maiseman herkkyyden kannalta olennaisia ovat maiseman pieni- tai suuripiirteisyyteen, maiseman mittakaavaan, maiseman ajal- liseen luonteeseen ja maiseman käyttöön liittyvät tekijät.

Mastojen rakentaminen maisema- kuvaltaan herkälle alueelle tai sen lähis- tölle saattaa rikkoa maisemakuvan ehey- den, yhtenäisyyden tai mittakaavan tai aiheuttaa muunlaisen häiriön. Usein her- källe alueelle rakentaminen myös koros- taa maston näkyvyyttä. Maston sijoitta- mista suunniteltaessa on muutokselle herkät alueet otettava huomioon. Mas- ton rakentaminen seuraaville alueille tai niiden läheisyyteen ei ole suositeltavaa:

• Avoimet maisematilat lähiympäristöi- neen; viljely- ja laidunmaisemat, ve- sistöalueet rantoineen, niemet ja saa- ret sekä jokilaaksot. Erityisesti ka- peissa peltolaaksoissa tai kapeiden vesialueiden lähellä maston visuaa- linen häiritsevyys korostuu. Parem- min maston tuoman muutoksen kes- tää suuri maisematila, jossa masto voidaan sijoittaa kauaksi näkymä- paikoilta. Masto olisi kuitenkin py- rittävä sijoittamaan maisemaan si- ten, ettei se riko avoimen maisema- tilan avaruutta.

• Maisematilan raja- ja reunavyöhyk- keet, esimerkiksi avointa maisema- tilaa rajaavien metsäalueiden reu- nat, jotka hahmottuvat yhtenäisenä metsäisenä nauhana. Maisematilo- jen rajalle ja reunoille rakentaminen rikkoo reunan yhtenäisyyden. (ku- vapari sivulla 21)

• Maisemakuvassa erottuvat merkittä- vät lakialueet. Lakialueilla esimerkik- si puuston poistaminen aiheuttaa metsäiseen siluettiin aukon, joka rik- koo horisonttilinjan yhtenäisyyden.

Maston rakentaminen aukkoon tuo sen erityisen näkyväksi. Masto tulisi sijoittaa mäen lakialueen sijasta rin- teeseen, jolloin lakialueen puusto säilyy. Avokalliomäellä maston nä- kyvyys on hyvin korostunut ympä- röivän puuston suojaavan vaikutuk- Viranomaisten osoittamat ja rajaamat maise-

mallisesti, kulttuurihistorialtaan tai luonnon olo- suhteiltaan arvokkaat alueet ja kohteet. Oppaan liitteessä 1 selvitetään lyhyesti alueiden luonnetta ja merkitystä sekä niiden suojeluun liittyviä ra- joituksia ja ehtoja rakentamiselle.

sen puuttuessa. Tällaiselle alueella rakentamista tulisi välttää. (kuvapa- ri sivulla 22)

• Merkittävät näkymäakselit ja -alueet, näköalapaikat; katsetta ohjaavat rajau- tuneet tai laajat näkymät. Näkymäak- seli voi olla merkittävä tekijä kau- kanakin toisistaan olevien element- tien, kuten kirkon ja kartanon välil- lä. Näkymäakseli voi myös muodos- tua tiemaisemassa suoran ja pitkän tielinjan suuntaisesta näkymästä.

Näkymäakselille tai sen päätteeseen rakentaminen tuo uuden elementin erittäin näkyväksi ja aiheuttaa häi-

riön näkymälinjalle. Masto tulee si- joittaa sivuun näkymäakselilta.

Maston sijoittamista asuinalu- een, näköalapaikan tai muun oles- kelu- tai liikkumisalueen näkymä- alueelle tulee myös välttää. Näkymä- alueella maston sijoittamisessa kan- nattaa suosia rinteiden ja harjantei- den puustoisia näkymäsektorin vas- taisia puolia, jolloin rinne ja puusto peittävät mastoa mahdollisimman tehokkaasti. (kuvapari sivulla 23)

• Maamerkit, maiseman kohokohdat;

maisemassa muita elementtejä kor- keampana hahmottuvat, usein Kuvapari 12. Maisematilan raja- ja reunavyöhykkeet, kuten peltoaukeaa rajaavan metsän reu- na-alue ovat rakentamiselle herkkiä alueita. Yläkuvassa masto on sijoitettu metsän keskelle, jolloin yhtenäinen metsänreuna on säilynyt. Alakuvassa maston sijoittaminen reunavyöhykkeelle on rikkonut reunan eheyden. Maston ja sen lähistöllä olevien rakenteiden näkyvyys on koros- tunut.

orientoitumista helpottavat tunne- tut elementit. Maamerkillä voi olla erityinen symbolinen merkitys ja asema maisemakuvassa korkeimpa- na hahmottuvana elementtinä (esi- merkiksi kirkontorni tai linnavuori).

Tällainen erityisen arvon omaava maamerkki ei yleensä kestä kilpaile- vaa, uutta ja korkeampaa element- tiä lähistölleen. Erityyppisten kor- keiden rakenteiden yhtäaikainen nä- kyminen (tornit, voimajohdot, mas- tot ja tehtaanpiiput) antavat maise- makuvassa sekavan vaikutelman.

Maston rakentaminen voi tuoda maisemakuvaan yhden elementin liikaa. Toisaalta voidaan tapauskoh- taisesti harkita, voidaanko mastos- ta syntyvä maisemahäiriö yhdistää johonkin olemassa olevaan häiriöön.

Mittakaavaltaan suurista elemen- teistä rakentuvat maisematyypit, kuten teollisuus- ja satamaympäris- töt sietävätkin usein teknisten raken- teiden kuten mastojen sijoittamisen.

Ne pystyvät ominaisuuksiltaan kil- pailemaan uuden rakennelman suu- ren koon ja luonteen kanssa niin, et- Kuvapari 13. Maisemakuvassa erottuvat merkittävät lakialueet ovat rakentamiselle herkkiä alueita. Yläkuvassa masto on sijoitettu rinteeseen eikä mäen laelle. Sijoittamistapa säästää la- kialueen puustoa ja jättää metsän horisonttilinjan eheäksi. Huoltotie on linjattu huomaamat- tomasti välttäen avoimia näkymäalueita. Alakuvassa maston sijoittaminen lakialueelle rikkoo horisonttilinjan eheyden. Huoltotien linjaaminen suoraan avoimen pellon suuntaan aiheuttaa loven metsänreunaan ja korostaa maston ja sen lähistöllä olevien rakenteiden näkyvyyttä.

tei muutos vaikuta olennaisesti mai- semakuvaan.

• Maiseman pienimittakaavaiset alueet ja kohteet

Maisemallisesti pienimittakaavaisia kohteita ovat esimerkiksi asuintalot pihapiireineen, kylämiljööt ja kirk- koympäristöt. Pienimittakaavainen maisema on useimmiten ominai- suuksiltaan sen kaltainen, että jo yksikin mittakaavasta suuresti ero- ava rakennus tai rakennelma saat- taa rikkoa maisemankuvan yhtenäi- syyden ja aiheuttaa maisemahäiri-

ön. On toivottavaa, että maiseman suuri- ja pienimittakaavaiset ele- mentit pidettäisiin erillään jättämäl- lä niiden väliin riittävästi tilaa. Kor- kean maston ympäristönsä element- tejä ”kutistava” vaikutus vähentyy, kun se sijoitetaan riittävän etäisyy- den päähän pienimittakaavaisesta alueesta. (kuvapari sivulla 24) Kuvapari 14. Merkittävät näkymäakselit ja -alueet, näköalapaikat; katsetta ohjaavat rajautu- neet tai laajat näkymät ovat herkkiä rakentamiselle. Maston sijoittuminen esimerkiksi pitkän suoran tielinjauksen näkymäpäätteeksi korostaa maston näkyvyyttä. Yläkuvassa maston sijoitta- minen hiukan sivuun näkymälinjalta tuottaa maisemakuvan kannalta jo selkeästi paremman ratkaisun.

2.2 Maston ulkonäkö

Sijaintipaikan ohella myös maston kool- la, korkeudella ja värityksellä on olen- naista merkitystä maisemavaikutusten laatuun. Tämän vuoksi jo verkkosuun- nitteluvaiheessa tarkastellaan maston ulkonäköön liittyviä vaihtoehtoisia rat- kaisuja, joilla maisemavaikutuksiin on mahdollista vaikuttaa.

Maston ja antennilaitteiden sijoitta- minen olemassa oleviin rakenteisiin on suositeltavaa ongelmallisten maisema- vaikutusten ennaltaehkäisemiseksi. In- tegroinnin mahdollisuuksia tulee tutkia

niin kaupunkialueella kuin muuallakin antennilaitteiden sijoittamispaikkaa suunniteltaessa.

Mastotyyppinä tulisi käyttää ensi- sijaisesti matalaa ja rakenteiltaan mah- dollisimman sirolinjaista ja huomaama- tonta mallia kuten antennipylvästä, joka värityksellä voidaan sopeuttaa ympäris- töönsä. Mikäli on tarpeen käyttää kor- keaa mastoa, on suositeltavaa käyttää tasalevyistä ristikkomastoa. Arvoalueil- la masto voidaan rakentaa ympäristöön sopeutuvana erikoismastona tai korva- ta korkea mastotyyppi useammalla ma- talalla mastolla.

Kuvapari 15. Maamerkit sekä maiseman pienimittakaavaiset alueet ja kohteet tulee ottaa huomioon mastojen sijoittamista suunniteltaessa. Alakuvassa masto kilpailee kirkontornin kanssa maamerkin asemasta pienimittakaavaisessa kyläympäristössä. Yläkuvassa riittävän etäi- syyden päähän kylämaisemasta mäenharjanteen toiselle puolelle sijoitettuna masto asettuu paremmin maisemaan.

Alueella, jossa maston väritystä eivät koske Ilmailulaitoksen lentoestemäärä- ykset, voidaan harkita, onko tarkoituksen- mukaista sopeuttaa masto ympäröivään maisemaan värityksen avulla. Väritystä valittaessa tavoitteena tulee olla kontras- tisuuden tasoittaminen sekä erilaisiin sää- oloihin sopeuttaminen. Tällöin huomioi- daan ympäristössä vallitseva värisävy, jota vasten mastorakennelma tulisi useimmiten näkymään. Avoimessa mai- sematilassa tai rakennusten katoilla sijait- sevat vaaleaa taustaa (taivasta) vasten näkyvien mastojen väritykseksi valitaan harmaanvalkoinen, joka on vakiintunut muun muassa tuulivoimaloiden väriksi.

Muuttuneiden säännösten vuoksi tar- peettomat lentoestevalot tulisi poistaa.

2.3 Maston lähiympäristö

2.3.1 Maston lähiympäristön suunnittelu ja

rakentaminen

Myös maston lähiympäristön suunnitte- lussa tulisi ottaa huomioon ja ennakoida vaikutuksia ympäröivään maisemaan.

Maston, sen rakentamiseen ja huoltoon liittyvän tien sekä piha-alueelle sijoittu- vien rakenteiden näkyvyyttä ja vaikutuk- sia voidaan ennaltaehkäistä ottamalla huomioon suunnittelu- ja rakentamisvai- heessa seuraavat tekijät:

• Masto sijoitetaan riittävän kauas yleisistä teistä niin, että laitetila ja huoltotie voidaan sijoittaa peittävän puuston taakse.

• Maston huoltotielle pyritään löytä- mään muu sijainti kuin jyrkät rinteet, joista se näkyy kauas. Rinteeseen rai- vattua huoltotietä ei myöskään suun- nata avautuvaksi tielle, pellolle, jär- venselälle, asutusalueelle, luonnon- suojelualueelle, näköalapaikoille tai vastaavien alueiden suuntaan.

• Huoltotie raivataan metsään mah- dollisimman kapeana ja tie linjataan kaarevaksi ja maastonmuotoja myö- täileväksi, jolloin metsänrajan silhu- etti säilyy eheänä.

• Sähköyhteyden tuominen piha-alu- eelle maakaapelina esim. huoltotien alla on suositeltavaa.

• Maston, tien sekä piha-alueen ja sil- le mahdollisesti sijoittuvan laitetilan sijoittamisessa pyritään ratkaisuun, jossa maastonsiirrot, täytöt ja leik- kaukset sekä puuston poistamiset ovat mahdollisimman vähäisiä.

• Maston piha-alue rajataan mahdol- lisimman pieneksi: Alle 100 m² piha- alue on riittävä. Piha-alueen ulko- puolella on vältettävä työkoneilla liikkumista, ettei ympäröivä maas- to ja kasvillisuus vaurioidu. Piha- alueella tarkoitetaan tässä huoltotoi- minnan mahdollistavaa tasaista ajo- neuvolla kuljettavaa aluetta. Harus- tetun maston rakennuspaikan koko

Kuva 16. Sijaintivaihtoehtojen ohella tulee tarkastella niitä maston ulkonä- köön liittyviä vaihtoehtoisia ratkaisuja, joilla maisemavaikutuksiin on mah- dollista vaikuttaa. Maisemaltaan herkillä alueilla voidaan myös harkita eri- koisratkaisuja maston rakentamiseksi. Hyvinkään Ahdenkalliossa maise- maan sopiva ratkaisu saatiin aikaan liimapuurakenteisella erikoispylväällä.

Ulkotukiaseman ja perustusten maalaaminen maston väriseksi parantaisi tilannetta entisestään. Kuva Emilia Weckman.

on harusten tilantarpeesta johtuen noin 5000 m².

• Laitetilan koko mitoitetaan tarkoi- tuksenmukaiseksi. Laitetilan koossa otetaan huomioon tulevaisuudessa tarvittavat laitetilojen tarpeet, jotta vältytään laitetilan lisäksi ulkotuki- asemien sijoittamiselta piha-alueel- le. Laitetilan kokoa ei kuitenkaan pidä ylimitoittaa.

• Laitetila sijoitetaan ympäröivään maisemaan luontevasti. Sijainnissa tulee suosia paikkaa, joka on mah- dollisimman piilossa näkymäalueil- ta.

• Laitetila rakennetaan ulkonäöltään mahdollisimman huomaamatto- maksi sekä ympäristön luonteeseen sopivaksi. Laitetilan värityksessä suositaan tummia sävyjä, jotka su- lautuvat paremmin maisemaan.

Laitetilaan kohdistuvaa auringon suoraa säteilylämpöä voidaan tor- jua esimerkiksi erillisellä auringon- suojarakenteella.

• Laitetila ja piha-alue suojataan kas- villisuudella. Istutusten tulee olla alueelle tyypillistä luonnonvaraista lajistoa.

• Puiden kaatamista vältetään. Kook- kaiden, vanhojen puiden säilymi- seen on kiinnitettävä erityistä huo- miota myös harustettujen mastojen haruskatujen linjauksessa. Tämä edellyttää myös sitä, ettei puiden ympäristössä muokata maastoa, jot- tei puun juuristo ja paikan vesitalous kärsi. Nuoret taimet maisemoivat kasvaessaan hakatun alueen reu- nustoja, joten myös ne tulee säilyt- tää. Maanomistajan tai urakoitsijan vastatessa puiden kaadosta hänelle esitetään selkeät suunnitelmat ja oh- jeet tarvittavan hakkuualueen muo- dosta ja koosta. Säilytettävät puut on hyvä merkitä värillisin nauhoin ja tarpeen mukaan suojata riittävällä tavalla työmaavaiheen ajaksi.

• Maston rakennuttajan tulisi hankkia maanomistajalta riittävän iso tont- ti, jotta tärkeää suojapuustoa ei kaa- dettaisi liikaa.

• Metsäisellä alueella voidaan harki- ta metsän pintakasvillisuuskerrok- sen talteen ottamista ja käyttämistä piha-alueen reunojen maisemoin- tiin. Tämä nopeuttaa alueen kenttä- kerroksen palautumista rakentami- sen jälkeen herkällä alueella.

Kuva 17. Peltoaukealle suuntautuva laaja hakkuualue kiinnittää huomion ja korostaa maston näkyvyyttä. Kuva Emilia Weckman.

2.3.2 Maston purkaminen ja ympäristön maisemointi

Mastojen käyttöiäksi arvioidaan 30-40 vuotta. Käyttöikää voidaan jatkaa erilai- silla muutos- ja parannustöillä, mikä käytännössä voi tarkoittaa sitä, että kaik- ki osat vaihdetaan. Mastojen rakennus- materiaaleiksi valitaan kierrätettäviä materiaaleja ja rakennusosia. Tarpeetto- mat mastot tulisi purkaa viipymättä.

Maanvuokrasopimuksessa on syytä sopia, että maston rakennuttaja vastaa poistetun mastopaikan purkamisesta ja maisemoinnista. Purkamisessa ja maise- moinnissa on otettava huomioon seuraa- vat seikat:

• Varsinainen mastorakennelma pu- retaan ja laitetila poistetaan. Joissa- kin tapauksissa hyväkuntoista mas- toa voidaan käyttää uudelleen toi- sessa kohteessa.

• Maston ja harusten sekä laitetilan be- toniset perustukset poistetaan.

• Mastopaikka ja huoltotie tasoitetaan ja maisemoidaan ympäröivän mai- seman mukaiseksi. Metsäalueella mastopaikan ja tien maasto muoka- taan ja siihen istutetaan ympäröivän puulajiston mukaista metsää. Tarvit- taessa kasvualustan maa-aines pa- lautetaan luonnontilaiseksi kasvuun lähdön varmistamiseksi.

• Rakennetussa ympäristössä selvite- tään mastopaikan tontille mahdol- lisesti tuleva muu maankäyttö ja sovitaan kunnan ja maanomistajien kanssa maisemointitarpeesta.

Maston sijoittamisen kulkukaavio

Tavanomaiset sijoituspaikat

Varmistetaan mastopaikan hyväksyttävyyteen vaikuttavat tekijät. Suunnitellaan maisema- ym. häiriöiden vähentäminen.

Valitaan sopivin mastotyyppi.

Tarveselvitys

• kuuluvuusongelmien kartoittaminen

• vaihtoehtoisten ratkaisujen arviointi:

- olemassa olevien tukiasemien parantaminen (esimerkiksi maston korottaminen)

- olemassa olevien muiden kohteiden käyttämisen selvittäminen - tarvitaan uusi tukiasemapaikka tai useita paikkoja

Tarve maston sijoittamiselle

Maston rakentamiskohteiden ennakkoarviointi

Maston rakennuttaja, kunta ja tarvittaessa alueellinen ympäristökes- kus arvioivat yhdessä maisema- ym. selvityksien perusteella mahdol- listen rakentamiskohteiden soveltuvuutta maston rakentamiseen.

Ennakkoarviointi ei ole lupaviranomaista sitova.

Arvoalueet

Maisema-, luonto- tai kulttuu- riarvojen suojelu edellyttää erityistä harkintaa maston sijoittamisessa ja mastotyypin valinnassa. Arvioidaan maisemaselvitysten riittävyys.

Rakennus- tai toimenpidelupahakemus

• Lupahakemuksen yleiset asiakirjat

• Lupahakemuksen liitteet

• Alueellisen ympäristökeskuksen lausunto (suojelualueet ja -kohteet sekä maakuntakaavan virkistysaluevaraus edellyttävät ympäristökeskuksen lausuntoa)

• Naapureiden kuuleminen

Rakennus- tai toimenpideluvan käsittely kunnassa

Luvan myöntäminen Mahdollinen oikaisuvaati- mus ’valitus HAO ’ KHO

Maston rakentaminen Ú

Ü Ü

Ü Ü

Ü Ü

Ü

Ü Ü

Ü

Mastoja koskeva lainsäädäntö ja lupamenettely

Rakennushankkeen toteuttaminen edel- lyttää rakennuslupaa tai toimenpidelu- paa. Rakennushankkeen koosta ja sijain- nista riippuen rakentaminen voi edellyt- tää myös suunnittelutarveratkaisua tai ranta-alueilla poikkeamispäätöstä.

3.2 Viranomaisyhteistyö ja suhde kaavoitukseen

Kaavoituksessa ja lupaharkinnassa yh- teen sovitettavia tarpeita mastojen ra- kentamisen kanssa ovat lähinnä asumi- nen, virkistyskäyttö sekä maiseman- ja luonnonsuojelu. Rakennetuilla alueilla korostuvat asumisviihtyvyyteen, elinkei- noihin sekä maisemakuvaan kohdistu- vat vaikutukset.

Parhaan mahdollisen sijaintipaikan ja toteuttamistavan löytäminen edellyt- tää yhteistyötä mastojen rakennuttajien ja viranomaisten kesken. Suositeltavaa on, että mastojen rakennuttajat yhteis- työssä kuntien ja alueellisten ympäristö- keskusten kanssa käyvät läpi tarpeen mukaan, esimerkiksi vuosittain, masto- jen rakentamissuunnitelmat ongelmati- lanteiden välttämiseksi etenkin arvoalu- eilla.

Maankäytön suunnittelussa tulisi ottaa huomioon mastojen rakentamistar- peet. Tämä edellyttää verkonsuunnitte- lun ja kaavasuunnittelun yhteistyötä.

Olemassa olevat mastot ja uusien masto- jen tiedossa olevat tarpeet merkitään yleis- ja asemakaavaan. Maston raken- nuspaikan aluevarauksessa otetaan huo- mioon maisemavaikutusten lisäksi muun muassa maston turvallisuustekijät ja etäi- syydet naapureihin. Myös kaavamäärä- yksillä voidaan tarvittaessa ohjata mas- ton rakentamista. Mastojen sijoittamisen ohjaaminen ei yleensä kuulu yleispiirtei- sen maakuntakaavan tavoitteisiin, kos- ka maakuntakaavassa osoitetaan alue-

3

3.1 Lähtökohdat

mastojen sijoittamisen suunnittelulle

Mastojen rakentamiseen sovelletaan sa- moja ympäristölainsäädännön alueiden ja ympäristön käyttöä koskevia säännök- siä kuin muuhunkin rakentamiseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) kaava- ja lupajärjestelmä asettaa vaatimukset niin mastojen rakentamisel- le kuin muullekin rakentamiselle. Myös luonnonsuojelulaki ja muinaismuistola- ki asettavat rajoituksia mastojen raken- tamiselle.

Maankäyttö- ja rakennuslain aluei- denkäytön suunnittelujärjestelmä muo- dostuu valtioneuvoston hyväksymistä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoit- teista sekä yleispiirteisistä ja yksityiskoh- taisista kaavoista. Yleispiirteisiä kaavo- ja ovat maakuntakaava ja yleiskaava.

Yksityiskohtaisin kaavamuoto on asema- kaava. Myös yleiskaava voidaan laatia siten, että se ohjaa suoraan rakentamista ja muuta maankäyttöä.

Valtioneuvoston vuonna 2000 hy- väksymät valtakunnalliset alueidenkäyt- tötavoitteet täsmentävät maankäyttö- ja rakennuslain yleistavoitetta (1 §), aluei- denkäytön suunnittelun tavoitteita (5 §) ja kaavojen sisältövaatimuksia valtakun- nallisesta näkökulmasta. Valtakunnalli- sissa alueidenkäyttötavoitteissa on vies- tintäjärjestelmiä koskeva erityistavoite, joka koskee kaavoitusta ja valtion viran- omaisten toimenpiteitä.

”Alueidenkäytössä on turvattava valtakunnallisesti merkittävien viestin- täjärjestelmien tarpeet hyödyntämällä rakennelmien yhteiskäyttöä ja edistä- mällä maankäytön tehokkuutta. Telelii- kenteen mastojen sijoittumisessa on eri- tyistä huomiota kiinnitettävä maisemal- listen arvojen säilymiseen.”

varauksia vain siltä osin ja sillä tarkkuu- della kuin alueiden käyttöä koskevien maakunnallisten tavoitteiden kannalta taikka useamman kuin yhden kunnan alueiden käytön yhteensovittamiseksi on tarpeen (MRL 25 §). Maakuntakaavassa osoitetaan alueita virkistys- tai suojelu- alueiksi, joihin maston sijoittaminen edel- lyttää aina alueellisen ympäristökeskuk- sen lausuntoa.

Uusia mastoja saatetaan tarvita kor- jaamaan matkaviestinverkon peiton puutteita kaavoitusprosessia nopeam- min. Joissain tapauksissa uusi masto voi- daan korvata korottamalla jo olemassa olevaa mastoa tai sijoittamalla antenni- laite riittävän korkeisiin rakennuksiin tai rakenteisiin.

3.3 Mastojen luvanvaraisuus

Maston rakentamiseen tarvitaan yleen- sä rakennuslupa tai toimenpidelupa.

Rakennus- ja toimenpideluvan ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomai- nen. Ratkaisuvaltaa on usein johtosään- nöllä siirretty viranhaltijalle.

Suurehkoja, maisemaan tai muutoin ympäristöön merkittävästi vaikuttavia mastoja on maankäyttö- ja rakennuslain 113 § mukaan pidettävä rakennuksina, joiden rakentaminen edellyttää raken- nuslupaa. Sellaisen maston rakentami- seen, jota ei ole pidettävä rakennuksena, tarvitaan maankäyttö- ja rakennusase- tuksen 62 §:n mukainen toimenpidelu- pa.

Kunta voi kuitenkin rakennusjärjes- tyksessä määrätä toimenpideluvan kor- vaamisesta ilmoitusmenettelyllä tai vä- häisen maston vapauttamisesta toimen- pideluvan tarpeesta kunnan alueella tai osassa kunnan aluetta. Toimenpideluvan tarpeellisuuden voi tarkistaa kunnan rakennusvalvontaviranomaiselta.

Suomen Kuntaliitto ja ympäristömi- nisteriö ovat keväällä 2003 tehneet sel- vityksen kuntien rakennusjärjestysten si- sällöistä (Rakennusjärjestysselvitys).

Mastojen toimenpideluvanvaraisuuden tai ilmoitusvaraisuuden raja on määri- tetty useimmissa kunnissa maston kor- keuden mukaan. Korkeuskriteerit vaih- televat 10 metristä 50 metriin. Vajaa puo-

let (44 %) kunnista edellyttää toimenpi- deluvan hakemista maston rakentami- seen koko kunnan alueella maston kor- keudesta riippumatta ja yli puolet (56 %) kunnista käyttää maston luvanvaraisuu- den perusteina toisistaan poikkeavia korkeusmääriä.

Suositeltavaa olisi rajata ilmoituk- senvaraisuus vain vähäisiin mastoihin ja olemassa oleviin rakenteisiin liitettäviin antennipylväisiin.

Oikeuskäytännössä on 60 metriä korkean maston rakentamisen katsottu edellyttävän rakennuslupaa.Maston ra- kentamiseen liittyvä oikeuskäytäntö on vähäistä ja melko vanhaa, pääosin 1970- ja 1980-luvuilta peräisin, joten siitä voi- daan vain rajoitetusti tehdä johtopäätök- siä. Kun arvioidaan, edellyttääkö mas- ton rakentaminen rakennuslupaa vai onko toimenpidelupa riittävä, selvite- tään maston korkeuden ja rakenteellis- ten ominaisuuksien vaikutusten lisäksi ennen kaikkea maston suunnitellun si- jaintipaikan ympäristölliset vaatimuk- set. Sellaisella alueella, jolla ympäristö- tekijöiden asettamien vaatimusten takia viranomaisvalvonnan tarve on suuri, ra- kennusluvan tarve saattaa koskea vähäi- sempää mastoa kuin jollakin toisella, vähemmän herkällä alueella. Lupahar- kinta koskee myös maston korottamista.

Rakennuslupaa edellyttävää mastoa koskevat maankäyttö- ja rakennuslain sekä -asetuksen yleiset säännökset raken- tamiselle asetettavista vaatimuksista.

Rakennuslupaa ratkaistaessa on otetta- va huomioon voimassaoleva kaava ja sen kaavamääräykset, suunnittelutarvealu- eella (MRL 16 §) rakennusluvan erityiset edellytykset (MRL 137 §) ja ranta-alueil- la rannan suunnittelutarve (MRL 72 § 1 ja 2 mom.).

Maston tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaati- mukset. Laissa ja asetuksessa säädetyt muut rakennusluvan edellytykset ja olen- naiset tekniset vaatimukset koskevat so- veltuvin osin sellaista mastoa, joka edel- lyttää rakennuslupaa. (MRL 117, 135 ja 136 § ja MRA 50 §)

Toimenpidelupaa ratkaistaessa nou- datetaan, mitä rakennusluvan edellytyk- sistä säädetään, siltä osin kuin on tarpeen

maankäytöllisten ja ympäristöllisten vai- kutusten arvioimiseksi. Rakennusluvan kaavalliset tai suunnittelutarpeesta joh- tuvat edellytykset voivat siten tulla so- vellettaviksi. Samoin maston soveltu- vuutta rakennettuun ympäristöön ja mai- semaan koskevia säännöksiä sovelletaan myös toimenpidelupaa ratkaistaessa.

Rakentaminen on lainsäädännön mukaan sallittua, jos se täyttää maankäyt- tö- ja rakennuslain mukaiset edellytykset.

Lupaa ei voida myöntää, jos luvan myön- tämisen edellytykset eivät täyty, esimer- kiksi rakennus ei sovellu maisemaan.

3.4 Lupahakemukseen liitettävät selvitykset ja asiakirjat

Maston rakennuslupa- tai toimenpidelu- pahakemukseen on liitettävä (MRA 64 §):

1) Selvitys hankkeen vaikutuksista mai- semaan ja naapureihin

2) Selvitys hakijan lähimmistä suunni- telluista muista mastoista

3) Selvitys siitä, onko maston tarkoitus- ta palvelevia yleiseen televerkkoon jo kuuluvan maston vapaita antenni- paikkoja käytettävissä.

Rakennuslupahakemukseen on var- sinaisen hakemuslomakkeen lisäksi sisäl- lytettävä kunkin kunnan vaatimat ylei- set asiakirjat, jotka yleisimmin ovat seu- raavat:

• 1:500 asemapiirros, josta käy ilmi han- kittavan tontin rajat ja pinta-ala, kul- kuyhteydet, aidat ja niiden rakenne, mastoon liittyvän laitetilan ulkomi- tat, pinta-ala, tilavuus ja ilmastointi- tapa sekä laitetilan, maston ja harus- ten sijoittuminen maastoon koordi- naateilla ja korkeusmitoilla

• Pääpiirustukset mastosta ja laitetilas- ta sisältäen käyttötarkoituksen, ma- teriaali- ja mitoitustiedot sekä väri- tyksen

• Ilmailulaitoksen lausunto, mikäli se on tarpeen (oppaan kohdan 1.1.3 mukaan)

• Rakennuspaikan hallintaselvitys tai valtakirja, jolla osoitetaan oikeus hakea rakennuslupaa

• Lupaviranomaisen vaatimat viralli- set karttaotteet

• Tuore kiinteistörekisteriote

• Selvitys rakennuspaikan perusta- mis- ja pohjaolosuhteista

• Selvitys naapureiden kuulemisesta (MRL 133 §)

Mikäli lupapäätös edellyttää MRL:n 171 §:n mukaista poikkeamista, tulee ha- kemukseen liittää myös MRA:n 85 §:n mukaiset asiakirjat, selvitykset ja arvio hankkeen keskeisistä vaikutuksista sekä hakemuksen perustelut.

Selvitys hankkeen vaikutuksista maisemaan

Maisemaselvitystä esitellään yksityis- kohtaisesti oppaan luvussa 1.3. Lupavi- ranomainen määrittelee tapauskohtai- sesti maisemaselvityksen tason ja laajuu- den. Oppaassa esitelty maisemaselvitys on esimerkinomainen, jota voidaan so- veltaa tarpeen mukaan. Maisemaselvi- tys tehdään kartta- ja maastotarkastelun perusteella myös karttapohjalle, jossa esitellään maston rakentamisen maise- mavaikutuksia.

Selvityksessä esitetään seuraavat asiat kartalla ja tekstinä:

• Maiseman arvoalueet (katso oppaan kohta 2.1.1)

• Alueen maankäyttö, erityisesti asu- tus- ja virkistysalueet

• Keskeiset tiet ja reitit

• Maisemakuvaltaan herkät alueet (katso oppaan kohta 2.1.2)

• Suunniteltu maston paikka

• Huoltotien sijainti, jossa eriteltynä uuden tielinjan rakentamisosuus

• Liittäminen energiaverkostoon (kaapeli- ja avojohtojen linjaus)

• Maston näkyvyysalue ja visuaalisen vaikutuksen vyöhykkeet (katso op- paan kohta 1.2.2)

• Maston vaikutus maisemaselvityk- sessä esitettyihin asioihin, erityises- ti maston lähi- ja dominanssivyö- hykkeille sekä maiseman herkille alueille

• Maston laitetilan ja huoltotien nä- kyvyys tärkeiltä havainnointipai- koilta

• Havainne-/visualisointikuvat mer- kittävistä näkymäsuunnista.